Vihti – Sivu 13 – Lotta Paakkunainen

Vierailu Ankuritiimissä ja Skene ry:llä

Tiistaina 14.1.2025 meillä Keskustan aluevaltuustoryhmällä oli tilaisuus tutustua Länsi-Uudenmaan Ankkuritiimin ja Skene ry:n toimintaan. Vierailut olivat erinomaisia ja lisäsi tietoa näiden tärkeiden palveluiden merkittävistä vaikutuksista nuorten ja aikuisten hyvinvointiin sekä rikoskierteen katkaisemiseen. Samalla vierailu nosti esiin suuren huolen hyvinvointialueen yt-toimintojen perusteella tehdystä aluehallituksen päätöksestä muuttaa Lohja-Vihti-Karkkilan alueen Ankkuritiimin toimintaa niin, että sosiaalityöntekijät ja psykiatrian sairaanhoitaja siirretään muualle.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että hyvinvointialue ei näe moniammatillisen yhteistyön vaikuttavuutta ja päättää lakkauttaa hyvin toimivan ja vaikuttavan yksikön. Ankkuritoiminnan tulokset puhuvat puolestaan: yhdeksän kymmenestä nuoresta ohjautuu pois rikosten parista. Usein jo yksi tapaaminen riittää. Viranhaltijat kuitenkin väittävät toiminnan olevan ”haavoittuvaa” ja viittaavat kahden hengen tiimiin, vaikka kyseessä on kuuden hengen moniammatillinen tiimi. Tämä osoittaa, etteivät he ymmärrä eivätkä tunne asiaa. Kuinka näin vaikuttavaa työtä voi vaarantaa?

Erityisesti huolestuttaa, että päätös on tehty tilanteessa, jossa yhteistyösopimus hyvinvointialueen, kuntien ja poliisin välillä on voimassa. Tällainen sopimus velvoittaa osapuolia tekemään yhteistyötä ja tukemaan moniammatillista toimintaa, joka on jo osoittanut vaikuttavuutensa nuorten hyvinvoinnin ja rikoskierteen katkaisemisessa.

Ankkuritiimi tekee arvokasta ennaltaehkäisevää työtä nuorten parissa, jotka ovat vaarassa ajautua rikoskierteeseen. Heidän monialainen lähestymistapansa – yhteistyö poliisin, sosiaalipalveluiden ja nuoren lähipiirin kanssa – on osoittautunut tehokkaaksi. Ankkuritiimin työntekijät kertoivat meille, miten he tukevat nuoria oikea-aikaisesti ja miten heidän toimintansa auttaa vähentämään rikoksia ja päihdeongelmia.

Skene ry:n toiminta täydentää Ankkuritiimin ennaltaehkäisevää työtä. Skene ry:n kohderyhmää ovat rikostaustaiset, ja heidän kanssaan keskustelimme siitä, kuinka tärkeää on pitkäjänteinen tuki ja resurssien varmistaminen, jotta yksilöt voivat palata takaisin yhteiskuntaan.

Valtioneuvoston tuore tutkimus ankkuritoiminnan vaikuttavuudesta tukee näitä havaintoja. Yksilötasolla ankkuritoimintaan osallistuneilla nuorilla oli merkittävästi pienempi riski joutua uudelleen rikoksesta epäillyksi verrattuna vertailuryhmään. Kuntatasolla tosin ei havaittu systemaattista vaikutusta nuorisorikollisuuden kehitykseen, mutta moniammatillinen yhteistyö ja paikallinen sopeutuminen ovat avainasemassa toiminnan menestyksessä.

Vierailu korosti, kuinka merkittävää yhteistyö ja nopea reagointi ovat sekä ennaltaehkäisevässä työssä että kuntoutuksessa. Suuri kiitos Ankkuritiimille ja Skene ry:lle heidän tärkeästä panoksestaan yhteisömme hyväksi!

Lähde: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164154

Karjalohja-Sammatin lääkäri on voitto asukkaille – mutta muistutamme tärkeästä periaatteesta

Kirjoitin aluevaltuustoryhmämme puolesta mielipidekirjoituksen Länsi-Uusimaa-lehteen Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelujen tulevaisuuden uudesta mahdollisuudesta.

Olemme Keskustan aluevaltuustoryhmässä erittäin tyytyvisiä siihen, että Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelut näyttävät vihdoin valoisammilta. Tämä on merkittävä voitto alueen asukkaille, jotka ovat määrätietoisesti taistelleet terveyspalveluidensa puolesta. Vaikka esityksemme monituottajamallista ei saanutkaan käsittelyä, olemme iloisia, että ratkaisu on linjassa sen kanssa, mitä olemme aina ajaneet.

On kuitenkin tärkeää pohtia, miksi alkuperäinen palveluverkkopäätöksemme ei saanut laajempaa tukea. Ainoastaan Keskusta ja muutama aluevaltuutettu äänestivät alueemme palvelujen puolesta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka muut puolueet suhtautuvat haja-asutusalueiden palveluihin. Mielestämme tämä kertoo siitä, että haja-asutusalueiden palvelut eivät aina saa ansaitsemaansa huomiota ja tukea. Toivomme, että erityisesti Kokoomus jatkaa työtä alueemme palvelujen turvaamiseksi myös vaalien jälkeen, vaikka suuntaus on usein ollut palveluiden keskittämiseen. Keskittäminen voi johtaa siihen, että haja-asutusalueilla asuvien ihmisten pääsy peruspalveluihin vaikeutuu, mikä puolestaan voi lisätä alueiden eriarvoisuutta.

Omalääkärimalli, joka on tulossa käyttöön, on mielenkiintoinen kokeilu. On tärkeää seurata sen toteutumista tarkasti ja varmistaa, että se takaa riittävät terveyspalvelut kaikille alueen asukkaille. Tämä malli voisi olla ratkaiseva erityisesti niille, joilla on erityistarpeita, ja siksi saavutettavuuden varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Erityistarpeisten asukkaiden palvelujen varmistaminen on elintärkeää, jotta he voivat saada tarvitsemansa hoidon ajoissa ja mahdollisimman lähellä kotiaan. Näin vähennämme myös terveyseroja ja edistämme tasa-arvoa palveluiden saatavuudessa.

Tämä tapaus on osoitus siitä, kuinka tärkeää on avoin ja läpinäkyvä päätöksenteko aluevaltuustossa. Asukkaat ansaitsevat luottaa siihen, että heidän edustajansa kuuntelevat heidän huoliaan ja tekevät päätöksiä alueen parasta ajatellen. Hyvinvointialueen päätöksenteon on oltava osallistavaa ja avointa, eikä sitä saa pohjata henkilökohtaisiin suhteisiin tai medianäkyvyyteen. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä periaatteita demokratian toimivuudelle ja asukkaiden luottamuksen saavuttamiselle.

Tarvitsemme poliittista selkärankaa ja johdonmukaisuutta. Kaikkien aluevaltuutettujen työ ansaitsee tulla kuulluksi, ja päätösten tulee perustua alueen asukkaiden todellisiin tarpeisiin. Politiikassa on kyse ihmisten arjen parantamisesta, ja siksi on elintärkeää, että asukkaiden tarpeet ovat aina etusijalla.

Toivomme, että Karjalohja-Sammatin tapaus toimii innoittajana muille haja-asutusalueille. On tärkeää, että jokaisella alueella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut riippumatta asuinpaikastaan. Näin voimme turvata kaikkien kansalaisten oikeuden peruspalveluihin ja edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Voit lukea mielipidekirjoituksen alta tai 14.1.2025 julkaisusta Länsi-Uusimaasta:

Karjalohja-Sammatin lääkäri on voitto asukkaille – mutta muistutamme tärkeästä periaatteesta

Keskustan aluevaltuustoryhmässä olemme tyytyväisiä, että Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelujen tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tämä on voitto alueen asukkaille, jotka ovat taistelleet määrätietoisesti terveyspalveluiden puolesta. Keskustan aluevaltuustoryhmän aloite monituottajamallista jäi käsittelemättä, mutta on hienoa, että on mahdollista päätyä ratkaisuun, joka on linjassa sen kanssa, mitä olemme aina esittäneet.

On kuitenkin syytä pohtia, miksi alkuperäinen esityksemme palveluverkkopäätöstä tehtäessä ei saanut tukea. Vain keskusta ja muutama aluevaltuutettu äänestivät alueemme palvelujen puolesta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten muut puolueet suhtautuvat haja-asutusalueiden palveluihin. Toivomme, että erityisesti kokoomus jatkaa työtä alueemme palvelujen turvaamiseksi myös vaalien jälkeen, vaikka taipumusta onkin ollut keskittämiseen.

Omalääkärimalli on mielenkiintoinen kokeilu ja onkin tärkeää seurata sen toteutumista tarkasti. Toivomme, että malli toimii hyvin käytännössä ja että se takaa alueen asukkaille riittävät terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. On myös tärkeää varmistaa, että omalääkäri on saavutettavissa kaikille, myös niille, joilla on erityistarpeita.

Tämä tapaus osoittaa, kuinka tärkeää on, että aluevaltuuston päätöksiä tehdään avoimesti ja läpinäkyvästi. Asukkaiden on voitava luottaa siihen, että heidän edustajansa ottavat heidän huolensa vakavasti ja että päätökset tehdään alueen parasta ajatellen. Hyvinvointialueen päätöksenteon on oltava osallistavaa ja avointa. Päätöksiä ei voi pohjata siihen, kuka sattuu tuntemaan oikeat henkilöt tai kenen näkemys saa eniten palstatilaa.

Tarvitsemme nyt poliittista selkärankaa ja johdonmukaisuutta. Kaikkien aluevaltuutettujen tekemä työ ansaitsee tulla kuulluksi.

Toivomme, että Karjalohja-Sammatin esimerkki toimii innoittajana muillekin haja-asutusalueille. On tärkeää, että jokaisella alueella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut riippumatta siitä, missä asuu.

Keskustan aluevaltuustoryhmän puolesta kirjoittava Lotta Paakkunainen on aluevaltuutettu

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8206459

Vuosi 2024 vastuun kantamista ja tulevaisuuden puolustamista

Vuosi 2024 oli politiikan saralla täynnä toimintaa, haasteita ja myös syvää vastuuntuntoa. Vaikka päätöksenteossa oli paljon vaikeita hetkiä, pysyin linjassani: hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja lasten sekä perheiden etu ovat aina etusijalla. Vuosi koostui intensiivisistä kokouksista, alueellisten palvelujen puolustamisesta, ja selkeästä viestistä siitä, että päätösten vaikutuksia ei saa unohtaa.

Lastensuojelun kriisi ja ennaltaehkäisevä työ
Vuoden alusta lähtien jatkoin puhumista lastensuojelun syvenevästä kriisistä. Helmikuussa kirjoitin, kuinka resurssipula vaarantaa lasten turvallisuuden ja peräänkuulutin konkreettisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Myös ennaltaehkäisevän työn merkitystä korostin useissa yhteyksissä – sen leikkaaminen on paitsi lyhytnäköistä, myös taloudellisesti kestämätöntä. Valitettavasti poliittisissa neuvotteluissa prioriteetit eivät aina kohdanneet, mutta jatkoin sinnikkäästi vaikutustyötäni.

Lohjan sairaalan synnytysosaston puolustaminen
Kesällä Lohjan synnytysosaston sulkemispäätös oli monien mielissä. Nostin tämän esiin niin aluevaltuustossa kuin kolumneissani. Vaadin tasa-arvoisempaa palveluiden saatavuutta ja tein kantelun tasa-arvovaltuutetulle. On täysin kohtuutonta, että synnytysoikeus määrittyy asuinpaikan perusteella. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta jatkuu.

Lähipalvelut ja sote-uudistuksen demokratiavaje
Hyvinvointialueen asukkaiden parissa heräsi vuonna 2024 suurta huolta, erityisesti lähipalveluiden osalta. Olin aktiivisesti mukana puolustamassa palvelujen saavutettavuutta ja vastustin leikkauksia, jotka kohdistuvat heikossa asemassa oleviin. Demokratiavaje päätöksenteossa oli toinen iso teema; päätöksentekoon osallistuvien ääntä ei aina kuunneltu, mikä heikentää luottamusta järjestelmään.

Koulut, nuoret ja ennaltaehkäisevät palvelut
Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjalla oli yksi konkreettisista aloitteistani, jotka toivat esiin pitkäjänteisen työn merkityksen. Korostin myös kouluverkkoon liittyvien päätösten perusteellista vaikutusten arviointia. Nuoriso on tulevaisuus, ja heidän tukensa varmistaminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä.

Vuoden kohokohtia ja pettymyksiä
Olin mukana useissa merkittävissä kokouksissa, vierailin perhekeskuksissa ja alueen palvelupisteissä ja tapasin niin päättäjiä kuin kuntalaisia, asukkaita. Erityisen tärkeää oli nostaa keskusteluun omaishoitajien asema sekä vanhuspalveluiden ongelmat. Pettymykset liittyivät etenkin siihen, kuinka säästöt ajoivat liian usein perustarpeiden ja -palveluiden edelle.

Katse vuoteen 2025
Vuoden lopussa tunnelmat olivat kaksijakoiset. Toisaalta tuntui, että taisteluja hävittiin, mutta samalla uskon, että jokainen teko ja jokainen puheenvuoro rakensi pohjaa oikeudenmukaisemmalle tulevaisuudelle. Vuosi 2024 opetti paljon – päätöksentekoon tarvitaan aina enemmän ihmisläheisyyttä ja arvopohjaista johtamista. Tulevaisuus on avoin, mutta otan sen vastaan rohkeasti ja määrätietoisesti.

Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja tuesta kuluneena vuonna. Jatketaan yhdessä työtä paremman huomisen puolesta!

Ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen on vastuutonta – tukihenkilöpalvelujen leikkaus jättää perheet pulaan

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen viranhaltijoiden esityksestä talousarviosta sovittaessa ja päätettäessä enemmistö puolueista päätti leikata noin 300 000 euroa tukisuhdeostoista. Keskustalle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä, miksi emme olleet sovussa mukana. En tiennyt, olisinko enemmän pöyristynyt vai vihainen kuunnellessani muiden puheenvuoroja aluevaltuuston kokouksessa, jossa kiiteltiin talousarviosopua ja moitittiin sovusta poisjättäytyneitä.

Tukihenkilöpalvelut ovat monille lapsille ja perheille elintärkeä tuki silloin, kun elämä koettelee ja nyt näitä palveluja karsitaan säästösyistä. On käsittämätöntä, että juuri ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä, jonka vaikuttavuus on kiistaton, ollaan valmiita säästämään.

Erityisesti mieleeni jäi pieni lohjalaisperhe, joka on saanut kokea tämän päätöksen karvaasti. Heidän lapsensa, joka on kamppaillut pitkäaikaisen koulukiusaamisen ja sen tuomien itsetunto-ongelmien kanssa, menetti tukihenkilönsä, kun palvelu päätettiin lopettaa säästösyistä. Perheen äiti kertoi, kuinka tukihenkilö oli lapselle ainoa turvallinen aikuinen koulun ja kodin ulkopuolella – henkilö, jonka kanssa lapsi pystyi jakamaan pelkonsa ja murheensa. Nyt tämä tuki on poissa, ja perhe kokee olevansa täysin yksin tilanteessa, jossa apua tarvitaan kipeästi.

Säästöjä sieltä, missä niihin ei ole varaa

Tukihenkilöpalvelut ovat yksi lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn kulmakivistä. Ne tarjoavat tukea ja turvaa lapsille ja nuorille, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta. Tämä työ ei ole luksusta, vaan välttämättömyys. Jokainen tukihenkilöön sijoitettu euro voi tarkoittaa yhtä lasta vähemmän sijaishuollossa. Se voi tarkoittaa lapsen pysymistä kotona, koulussa ja osana yhteisöään.

Kun hyvinvointialue päätti leikata tukisuhdeostoista, se päätti samalla sulkea silmänsä näiden palveluiden merkitykseltä. Päätös ei ainoastaan jätä perheitä pulaan, vaan se myös sysää ongelmia tulevaisuuteen. Lapsi, joka jää nyt ilman tukea, saattaa myöhemmin tarvita huomattavasti kalliimpia palveluita, kuten pitkäaikaista terapiaa, perhetyötä tai jopa sijoitusta.

Ennaltaehkäisy ei ole kuluerä, vaan säästö pitkällä tähtäimellä

On täysin kestämätöntä, että päätöksenteko tapahtuu näin lyhytnäköisesti. Ennaltaehkäisevän työn kustannuksia on helppo leikata budjetista, koska niiden vaikutukset eivät näy heti. Mutta kun apua ei anneta ajoissa, kustannukset siirtyvät tulevaisuuteen – ja ne ovat moninkertaiset.

Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannuksista valtaosa, 74 %, meni sijaishuoltoon. Tämä on suoraa seurausta siitä, että ennaltaehkäisevään työhön ei ole panostettu tarpeeksi. Nyt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue toistaa tätä virhettä leikkaamalla juuri niistä palveluista, jotka voisivat estää lasten ja nuorten päätymisen sijaishuollon piiriin.

Kuka kantaa vastuun?

Kysynkin nyt: kuka kantaa vastuun näistä säästöistä? Entä niiden seurauksista? Päätöksentekijöillä on vastuu huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Heillä on vastuu varmistaa, että perheet saavat tarvitsemansa tuen silloin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä vastuu unohdetaan, kun budjettikirjojen luvut painavat enemmän kuin ihmisten tarpeet.

Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys. Tämä on kysymys siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Haluammeko yhteiskunnan, jossa säästöt ajetaan lasten hyvinvoinnin yli? Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa ymmärretään, että lasten ja nuorten tukeminen on investointi parempaan tulevaisuuteen?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen päätös leikata tukihenkilöpalveluista on päätös, joka jättää perheitä yksin, kasvattaa lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä ja siirtää ongelmat tulevaisuuteen – ja samalla kasvattaa niiden ratkaisemisen kustannuksia. Tätä ei voi hyväksyä.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8157385?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Vaikutustenarviointi unohtui? Lastensuojelu uhattuna irtisanomisten keskellä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluehallitus on tehnyt raskaita päätöksiä yhteistoimintaneuvottelujen päätteeksi. Päätöksissä linjattiin, että tuotannollistaloudellisista syistä jopa 351 henkilötyövuotta voi päättyä, mikä voi johtaa henkilöstön irtisanomisiin, osa-aikaistamisiin tai muihin tehtävämuutoksiin. Vaikka päätöksiä on perusteltu talouden tasapainottamisella, nousee esiin kriittinen kysymys: onko aluehallitukselle selvitetty päätösten vaikutuksia erityisesti lastensuojeluun?

Lastensuojelu on kriittinen palvelu, mutta onko sen erityispiirteet huomioitu?

Yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltiin henkilöstöön kohdistuvia toimenpiteitä eri palvelualueilla, mukaan lukien ”Lapset, nuoret ja perheet” -palvelualue. Tällä alueella irtisanomisia ja tehtävämuutoksia on suunniteltu mittavasti: 30 tehtävää päättyy ja 29 siirtyy. Nämä luvut ovat huomattavia ja kohdistuvat palveluihin, jotka ovat jo ennestään suuren paineen alaisia. Lastensuojelu on yksi yhteiskunnan herkimpiä sektoreita, ja sen toiminnan häiriöt voivat johtaa merkittäviin seurauksiin lasten ja perheiden hyvinvoinnille.

Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että lastensuojelun erityispiirteitä tai tehtävämuutosten vaikutuksia lapsiperheiden palveluiden saatavuuteen olisi analysoitu. Vaikka tekstissä mainitaan yleisesti, että vaikutuksia on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa, lastensuojelu tai sen kriittinen rooli ei nouse näkyvästi esiin.

Vaikutustenarviointi: Missä se on?

Vaikutustenarviointi on olennainen osa vastuullista päätöksentekoa erityisesti silloin, kun kyseessä on lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat palvelut. Valitettavasti asiakirjoissa ei näytä olevan merkintää, että aluehallitukselle olisi esitetty vaikutustenarviointia lastensuojeluun kohdistuvista irtisanomisista. Tämä herättää huolestuttavia kysymyksiä:

Ovatko päättäjät tietoisia päätöstensä mahdollisista seurauksista? Lastensuojelu on palvelu, joka ei siedä resurssivajetta ilman vakavia vaikutuksia. Jos irtisanomiset johtavat työntekijäpulaan, kuka huolehtii kriisissä olevista lapsista ja perheistä?
Onko vaikutustenarviointi tehty, mutta jätetty raportoimatta? Jos arviointia on tehty, sen tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Se, ettei sitä tuoda selvästi esiin, luo vaikutelman, ettei asiaa ole priorisoitu.
Onko lastensuojelu jäänyt talouspuheen varjoon? Kun organisaatiomuutoksia perustellaan talouden tasapainottamisella, riski on, että inhimilliset vaikutukset unohtuvat. Lastensuojelun kohdalla tämä voi olla kohtalokasta.

Yhteistoimintaneuvottelut eivät riitä

Yhteistoimintaneuvottelujen raportissa mainitaan, että henkilöstö on voinut esittää vaihtoehtoisia säästötoimenpiteitä ja lausua käsityksensä ehdotuksista. Tämä on lain vaatimaa, mutta pelkkä neuvottelujen muodollinen läpivienti ei riitä turvaamaan kriittisten palveluiden toimivuutta. Lastensuojelun erityispiirteiden huomioiminen olisi edellyttänyt syvällistä ja kohdennettua arviointia, joka olisi tuotu selkeästi myös aluehallituksen tietoon.

Mikä on vastuun hinta?

Päätöksenteossa taloudelliset realiteetit ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa ohittaa inhimillisiä arvoja. Lastensuojelu on sektori, jossa virheet maksavat lapsille ja perheille – usein korvaamattomasti. Aluehallituksen on oltava tietoinen päätöstensä laajemmista vaikutuksista ja varmistettava, että toiminta on kestävää niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.

Aluehallituksen hyväksymät päätökset voivat johtaa tilanteeseen, jossa lastensuojelun resurssit vähenevät juuri silloin, kun palvelutarve kasvaa. Tämä on riski, jota ei voida ottaa kevyesti. Jos vaikutustenarviointia ei ole tehty, on päätöksenteko ollut puutteellista ja aluehallituksen on otettava vastuu seurauksista.

Mitä seuraavaksi?

On ehdottoman tärkeää, että aluehallitus:

Edellyttää välitöntä vaikutustenarviointia lastensuojelun osalta. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa, ettei päätöksillä vaaranneta lasten ja perheiden hyvinvointia.
Ottaa huomioon työntekijöiden ja asiantuntijoiden näkemykset. Lastensuojelun ammattilaisilla on arvokasta tietoa siitä, miten irtisanomiset ja tehtävämuutokset vaikuttavat käytännön työhön.
Tiedottaa läpinäkyvästi päätösten vaikutuksista. Kriittisten palvelujen resursointi on asia, jonka tulee olla myös julkisen keskustelun kohteena.

Lastensuojelu ei saa olla se sektori, jonka kautta säästöjä haetaan ilman selkeää suunnitelmaa ja tarkkaa arviointia. Päätösten tulee perustua siihen, mikä on lapsiperheiden etu – ei pelkästään siihen, mikä näyttää hyvältä talouden tasapainottamisen kaaviossa. On aika varmistaa, että lastensuojelun tulevaisuus turvataan.

Lohjan Ankkuritoiminnan alasajo: Kuka kantaa vastuun nuorista?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen tehty päätös Lohja-Karkkila-Vihti-alueen Ankkuritoiminnan henkilöstön irtisanomisesta ja toiminnan rakenteiden hajauttamisesta on aiheuttanut laajaa huolta. Vastakkain ovat kaksi erilaista näkemystä: huoli toiminnan vaikuttavuuden ja nuorten palvelujen heikkenemisestä sekä viranhaltijan vakuuttelut siitä, että toiminta jatkuu vain eri mallilla. Tilanne herättää kriittisiä kysymyksiä siitä, miten päätöksentekoa on valmisteltu, mitä vaikutuksia muutoksilla on nuorille ja miten aluehallitus aikoo vastata tästä päätöksestä.

Lohjan Ankkuritiimi: Moniammatillinen toimintamalli, jolla on tuloksia

Lohjan Ankkuritiimi on ollut Länsi-Uudenmaan alueen ainoa toimipiste, jossa Ankkuritoimintaa on toteutettu valtakunnallisen käsikirjan mukaisesti. Tiimi koostuu poliisin, sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja nuorisopalvelujen ammattilaisista, jotka ovat työskennelleet täysipainoisesti yhdessä samoissa tiloissa. Tällainen moniammatillinen tiimirakenne on mahdollistanut nopean, tehokkaan ja ennaltaehkäisevän puuttumisen nuorten ongelmiin. Vuonna 2024 Lohjan tiimi on muun muassa:

Työskennellyt 344 nuoren palvelutarpeen arvioinnissa.
Osallistunut 33 kuulusteluun, joissa tiimin sosiaalityöntekijä on toiminut nuoren oikeusedustajana.
Toteuttanut 60 verkostotoimintoa, jalkautunut tapahtumiin ja tehnyt ennaltaehkäisevää laillisuuskasvatusta kouluissa.

Ankkuritoiminnan vaikuttavuus on kiistaton: 9 nuorta 10:stä ei syyllisty uudelleen rikoksiin. Tiimi on paitsi torjunut nuorisorikollisuutta, myös estänyt kodin ulkopuolisia sijoituksia, jotka maksavat yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin ennaltaehkäisevä työ.

Viranhaltijan vakuuttelut eivät riitä

Hyvinvointialueen viranhaltija, joka on valmistellut yt-neuvotteluja, vakuuttaa, että Ankkuritoiminta ei lopu, vaan se järjestetään jatkossa suuremmissa tiimeissä, kuten Raaseporin ja Kirkkonummen alueilla. Viranhaltijan mukaan eri toteutusmallien välillä ei ole havaittu eroja vaikuttavuudessa ja muutoksella pyritään parantamaan tiedonvaihtoa ja vähentämään pienten tiimien haavoittuvuutta.

Tämä perustelu herättää kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:

Missä on avoin ja läpinäkyvä vertailu?
Viranhaltija väittää, että eri toteutusmalleilla on saavutettu sama vaikuttavuus. Onko tästä saatavilla avoimia vertailulukuja, jotka käsisivät kriittisen tarkastelun? Lohjan tiimi on osoittanut konkreettisin luvuin ennaltaehkäisevän työnsä hyödyt. Miksi näitä tuloksia ei tunnuta arvostettavan?
Miten hajautettu malli voi korvata Lohjan tiimin moniammatillisuuden?
Lohjan tiimissä kaikki ammattilaiset työskentelevät täysipäiväisesti yhdessä. Raaseporin ja Kirkkonummen mallissa Ankkuritoiminta on hajautettu ja työntekijät toimivat oman työnsä ohessa. Kuinka tämä vastaa Lohjan tiimin tehokkuuteen ja nopeuteen?
Onko kyse todella säästöistä?
Viranhaltijan mukaan muutoksilla ei ole taloudellisia vaikutuksia, mutta Lohjan tiimin alasajo tuo säästöjä kahden työntekijän palkkojen (noin 120 000 €) ja 15 000 €:n vuotuisen toimintabudjetin verran. Säästöt ovat minimaalisia suhteessa siihen, mitä nuorisorikollisuus ja huostaanotot maksavat yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä.

Riskit nuorten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle

Ankkuritoiminnan hajauttaminen ja Lohjan tiimin purkaminen uhkaavat erityisesti nuorten palveluiden laatua ja yhdenvertaisuutta. Tämä on ristiriidassa hyvinvointialueen palvelustrategian kanssa, joka painottaa ennaltaehkäisevän työn vahvistamista. Päätös on myös vaarassa lisätä alueellista eriarvoisuutta: Espoon Ankkuritiimin sosiaaliohjaajat saavat jatkaa tehtävissään, kun taas Lohjan tiimi hajotetaan, vaikka sen tulokset ovat merkittäviä.

Viranhaltijan vastauksia tarkastellessa nousee esiin kriittinen kysymys: onko kyseessä aito yritys parantaa toiminnan vaikuttavuutta vai hallinnollinen ratkaisu, joka ei huomioi ennaltaehkäisevän työn erityispiirteitä? Esimerkiksi hajautettujen tiimien vaikuttavuuden arviointi on jäänyt ohueksi, eikä viranhaltija ole pystynyt vastaamaan siihen, miten resurssien hajautus varmistaa saman tehokkuuden ja nuorten palveluiden oikea-aikaisuuden.

Mitä pitäisi tehdä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen on otettava askel taaksepäin ja arvioitava päätöstenskä vaikutuksia uudelleen. Seuraavat toimenpiteet ovat välttämättömiä:

Kattava ja julkinen vaikutustenarviointi
Viranhaltijan vakuuttelu ei riitä. On tuotava esiin avoin analyysi siitä, miten eri toteutusmallit vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn.
Lohjan Ankkuritiimin toiminnan säilyttäminen ja kehittäminen
Lohjan tiimi on osoittanut vaikuttavuutensa ja kustannustehokkuutensa. Tiimiä tulisi käyttää esimerkkinä ja mallina muiden alueiden kehittämisessä, ei hajottaa sitä.
Nuorten hyvinvoinnin priorisointi säästöjen edelle
Lasten ja nuorten palvelut eivät ole oikea paikka tehdä lyhytnäköisiä säästöjä. Päättäjien on otettava vastuu siitä, että nuorten tulevaisuutta ei vaaranneta lyhytaikaisen taloudellisen hyödyn vuoksi.

Lopuksi: Ei vain hallinnollinen kysymys

Ankkuritoiminnan tulevaisuus ei ole vain hallinnollinen tai budjettikysymys, vaan kysymys siitä, miten hyvinvointialue suhtautuu nuoriin ja heidän tarpeisiinsa. Lohjan Ankkuritiimin purkaminen on esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköiset päätökset voivat vaarantaa ennaltaehkäisevän työn tulokset ja asettaa haavoittuvimmassa asemassa olevat nuoret vaaraan. Nyt on aika pysähtyä ja kysyä: kuka kantaa vastuun, jos nämä nuoret jäävät ilman apua?

Esitin kysymyksiä Ankkuritoiminnan alasajoa valmistelleelle viranhaltijalle:

Onko poliisia ja sisäministeriötä konsultoitu Länsi-Uudenmaan Ankkuritoiminnan uudelleenjärjestämisen yhteydessä, ja miten heidän näkemyksensä

Millä tavoin Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta on arvioitu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ja miten tämä arviointi suhteutuu valtakunnallisiin tutkimustuloksiin?

Millä perusteilla on päätelty, että eri toimintamalleilla saavutetaan yhtä hyviä tuloksia, kun esimerkiksi Lohjan Ankkuritiimin vaikuttavuudesta on esitetty konkreettisia säästöjä ja tuloksia?

Onko hyvinvointialue tehnyt konkreettisia kustannusvaikuttavuusanalyysejä, jotka vertailevat nykyistä ja suunniteltua mallia?

Miten Lohjan Ankkuritiimin resurssien leikkaaminen (kaksi työntekijää ja 15 000 euron budjetti) tukee palvelustrategian tavoitetta ennaltaehkäistä nuorisorikollisuutta ja vähentää huostaanottoja?

Onko laskelmia siitä, kuinka moni nuori saattaa päätyä kalliimpiin jatkopalveluihin, mikäli Lohjan mallin resurssit lakkautetaan?

Miten varmistetaan, että moniammatillinen työskentelymalli toteutuu käytännössä, jos tiimit siirretään osaksi suurempaa kokonaisuutta, jossa voi olla muita prioriteetteja?

Onko arvioitu, miten suuremmassa tiimissä toimiminen vaikuttaa nuorten rikoksia oireilevien lasten tunnistamiseen ja heidän oikea-aikaiseen ohjaukseensa?

Miten Lohjan Ankkuritiimin lakkauttaminen takaa yhdenvertaiset ja oikea-aikaiset palvelut kaikille alueen nuorille, kun alueella on pitkät välimatkat ja erilaista palveluntarvetta?

Millä tavalla Lohjan Ankkuritiimiä on konsultoitu tai kuultu päätöksenteon yhteydessä, jotta paikallisten tarpeiden erityispiirteet tulevat huomioiduiksi?

Miten päätös Lohjan Ankkuritiimin lakkauttamisesta tukee palvelustrategian painopistettä ennaltaehkäisevässä työssä ja kustannustehokkuudessa?

Jos Lohjan mallin vaikutus on ollut, että 9/10 nuorta ei enää tee rikoksia, miten tämä tulos voidaan varmistaa uudessa mallissa?