Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu, tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen. Keskustan puoluevaltuuston jäsen. Länsi-Uudenmaan keskustan valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Keskustan Nummen py:n sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä sosiopedagogisen tukityön asiantuntija.
Osallistuin hiljattain tilaisuuteen, jossa sain kuulla oman alansa asiantuntijoita. Ilta oli mielenkiintoinen ja kattava ja esitykset herättivät paljon ajatuksia. On aina antoisaa saada tietoa suoraan ihmisiltä, joilla on syvällinen ymmärrys käsiteltävästä aiheesta. Hyvä asiantuntija osaa paitsi jakaa tietoa, myös herättää keskustelua ja tarjota uusia näkökulmia.
Keskustelua kyllä riitti – ehkä välillä liikaakin, turhia välikommentteja, päälle puhumista. Jäin pohtimaan ilmiötä, joka toistuu monissa vastaavissa tilaisuuksissa: kuulijakunnassa on usein joku, joka haluaa olla äänessä. Hän ei välttämättä ole asiantuntija, mutta osallistuu keskusteluun tavalla, joka ei aina tuo lisäarvoa itse aiheeseen. Onko kyse halusta osoittaa myötätuntoa puhujalle? Vai halusta todistaa, että on kiinnostunut aiheesta? Vai sittenkin vain tarpeesta saada oma ääni kuuluviin?
Tietenkin vuorovaikutus on tärkeää ja usein juuri yleisön kysymykset ja kommentit rikastavat keskustelua. Silti joskus tuntuu, että asiantuntijan ääni peittyy tarpeettoman metelin alle. Itse nautin siitä, että saan keskittyä kuuntelemaan ja omaksumaan uutta tietoa. Jos jokin jää mietityttämään, kysyn vasta sitten, kun asiantuntija on saanut käydä ajatuksensa loppuun.
Ehkä tämä liittyy myös laajempaan tapaan osallistua keskusteluun. Olemmeko liian tottuneita siihen, että mielipiteen ilmaiseminen on itseisarvo? Voisiko joskus olla arvokkaampaa vain pysähtyä, kuunnella ja antaa asiantuntijan johdattaa meitä syvemmälle aiheeseen?
Miten sinä suhtaudut tällaisiin tilanteisiin? Pidätkö enemmän keskustelusta vai kuuntelun mahdollisuudesta?
Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan viimeisimmässä kokouksessa käsittelimme arviointia hyvinvointialueen strategioiden toteutumisesta, keskustelimme hyvinvointikertomuksesta ja -suunnitelmasta sekä käsittelimme oikaisuvaatimusta järjestöavustuksesta. Kokous herätti tärkeitä kysymyksiä siitä, kuinka hyvinvointialueen strategiset tavoitteet toteutuvat ja miten voimme varmistaa, että palvelut vastaavat asukkaiden tarpeisiin.
Hyvinvointialueen strategioiden arviointi – tavoitteet ja todellisuus
Lautakunnan tehtävänä on arvioida hyvinvointialueen strategioita hallintosäännön mukaisesti. Tämä tarkoittaa erityisesti palvelustrategian, pelastustoimen palvelutasopäätöksen ja yleisen hyvinvointialuestrategian toteutumisen arviointia.
1. Hyvinvointialuestrategian toteutuminen
Strategia linjaa keskeisiksi tavoitteiksi:
Asukkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisen
Palvelujen järjestämisen kestävällä tavalla
Hyvinvoivan ja houkuttelevan työyhteisön luomisen
Tulosten saavuttamisen sujuvalla yhteistyöllä
Arviointi:
Strategia on osoittanut suuntaa, mutta sen toteutumisen seurannassa on vielä kehitettävää. Esimerkiksi palvelujen yhdenvertaisuus ja saatavuus eri alueilla vaativat tarkempaa analyysiä. Digipalvelut ja liikkuvat palvelut ovat edistyneet, mutta eivät vielä riittävästi kompensoi fyysisten lähipalveluiden vähenemistä. Tein lausuntoomme esityksiä, joista iso osa huomioitiinkin lausunnossamme. Olin nostanut lausuntoon esiin sen, että luottamushenkilöt tarvitsevat enemmän numeerista dataa päätöksenteon tueksi. Strategiset tavoitteet ja suuntaviivat ovat tärkeitä, mutta niiden toteutumista on seurattava konkreettisten mittareiden avulla. Palveluiden saatavuus, asiakastyytyväisyys, henkilöstön hyvinvointi ja taloudellinen tilanne ovat kaikki tekijöitä, joista on saatava selkeää ja ajantasaista tietoa, jotta voimme tehdä perusteltuja päätöksiä hyvinvointialueen kehittämiseksi.
Kehitysehdotukseni:
Strategian tavoitteille tarvitaan selkeämmät mittarit ja seurantajärjestelmä.
Asiakaskokemuksen ja henkilöstön hyvinvoinnin vaikutuksia on seurattava tarkemmin.
2. Palvelustrategian toteutuminen
Palvelustrategian keskeiset linjaukset:
Ennaltaehkäisevän ja perustason palveluiden vahvistaminen
Palveluverkon optimointi ja digitalisaation hyödyntäminen
Talouden tasapainottaminen ja kustannustehokkuuden parantaminen
Arviointini:
Talousarvion niukkuus rajoittaa strategian toteuttamista. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on tunnistettu, mutta sen resurssit eivät ole riittäviä ja nykyiset leikkaukset vaarantavat entisestään ennaltaehkäisevän työn. Digitalisaation lisääminen on hyvä suunta, mutta haavoittuvien ryhmien palveluiden heikentyminen on todellinen riski.
Kehitysehdotukseni:
Ennaltaehkäisevän työn rahoitusta on vahvistettava, jotta raskaiden palveluiden tarve vähenee.
Palveluverkon kehittämisessä on huomioitava alueellinen tasa-arvo ja saavutettavuus.
Pelastustoimen palvelutaso on pysynyt kokonaisuutena hyvänä, mutta henkilöstön saatavuus ja rekrytointihaasteet ovat merkittäviä riskejä, valtakunnallisestikin. Resurssien riittävyys on varmistettava, jotta palvelut pysyvät yhdenvertaisina koko alueella.
Kehitysehdotukseni:
Henkilöstön rekrytointia on vahvistettava uusilla koulutus- ja palkkausmalleilla.
Riskianalyysien perusteella on arvioitava, missä palvelutason parantaminen on välttämätöntä.
Oikaisuvaatimus ja järjestöjen rooli hyvinvointityössä
Kokouksessa käsiteltiin Teen Challenge Finland ry:n oikaisuvaatimusta järjestöavustuksen epäämisestä. Tein vastaesityksen esitetylle päätökselle, mutta vedin sen pois kuultuani, että viranhaltijat ja järjestö käyvät keskustelua siitä, kuinka järjestön tärkeä työ voi jatkua. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten avoin vuoropuhelu voi johtaa ratkaisuihin, jotka tukevat järjestöjen merkittävää roolia hyvinvointialueen palveluverkostossa.
Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma – missä mennään?
Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma vuosiraportti 2024 tarjoaa kattavan katsauksen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen HYTE-työhön ja sen tuloksiin.
Keskeiset havainnot:
Ennaltaehkäisevä työ ja järjestöyhteistyö: Painotusta on vahvistettu, mutta resursointi on edelleen haaste.
Tiedolla johtaminen: HYTE-kerroin ja kansallinen terveysindeksi tuovat dataa, mutta käytännön hyödyntämistä on kehitettävä.
Osallisuus ja saavutettavuus: Esimerkiksi kohtaamispaikkatoiminta on parantanut palveluiden saavutettavuutta, mutta kielipalvelut vaativat lisäpanostusta.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisy: Turvakotien kapasiteetti on huolenaihe, ja lisäresursseja tarvitaan.
Erityiset huomiot: vajaaravitsemus, lähisuhdeväkivaltatyö ja nuorisorikollisuus
Kokouksessa nousi esiin useita tärkeitä teemoja, joista erityisesti vajaaravitsemuksen, lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja nuorisorikollisuuden torjunnan kehityssuunnat herättivät huomiota.
On ilahduttavaa, että ikääntyneiden vajaaravitsemus on edelleen nostettuna esiin hyvinvointikertomuksessa. Henkilöstön ravitsemusosaamista on kehitetty ja vajaaravitsemuksen hoitopolkua on selkeytetty. Ikääntyneiden ravitsemuksesta viestitään aktiivisesti, mutta edelleen tarvitaan parempaa seurantaa siitä, kuinka laaja ongelma vajaaravitsemus alueellamme on ja miten sitä voitaisiin tehokkaammin ehkäistä.
Myös lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön on kiinnitetty huomiota, mikä on erittäin tärkeää. Turvakotien kapasiteetti on usein täynnä, ja tämä voi vaikeuttaa kriisitilanteessa apua tarvitsevien mahdollisuuksia saada suojaa. On tärkeää varmistaa, että resursseja kohdistetaan riittävästi tukipalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön.
Kokouksessa viranhaltijat toivat esiin, että nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä on kehitetty uusia toimintamalleja. Esitin tähän liittyen kysymyksen ja nostin esiin Ankkuritoiminnan, jonka roolia halusin tarkentaa – onko kyse jostain täysin uudesta mallista vai Ankkuritoiminnan kehittämisestä? Vastauksena sain, että kyse on nimenomaan Ankkuritoiminnasta. Tätähän on tehty ja kehitetty jo pitkään, jo ennen hyvinvointialueen perustamista.
Toivoisin, että asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä, eikä luotaisi vaikutelmaa, että jokin jo olemassa oleva toimintamalli olisi täysin uusi. Ankkuritoiminta on monialainen yhteistyömalli, jossa eri viranomaiset tukevat rikoksilla oireilevia nuoria mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On tärkeää, että tämänkaltaisia vaikuttavia toimintamalleja kehitetään ja resursoidaan jatkossakin, jotta nuorten syrjäytymiskierre voidaan katkaista ajoissa.
Kaiken kaikkiaan kokouksessa käsitellyt kehitystoimet ovat askel oikeaan suuntaan, mutta strategioiden vaikuttavuutta on seurattava tarkasti ja kehitettävä edelleen, jotta palvelut vastaavat alueen asukkaiden tarpeisiin.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.
Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:
Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Helmikuun alussa julkaistu KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitys nosti esiin huolestuttavan ilmiön: kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Selvityksen mukaan vain joka neljäs uskoo aluevaltuuston voivan vaikuttaa palveluihin – ja juuri tähän epäkohtaan tartuin mielipidekirjoituksessani.
Luottamus ei synny tyhjästä, vaan se vaatii avoimuutta, osallistamista ja läpinäkyvyyttä. Valitettavasti päätöksenteon rakenteet, tiedonkulun puutteet ja aluevaltuuston heikko asema ovat esteitä, jotka syövät ihmisten uskoa järjestelmään. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella päätösten taustoista kerrotaan niukasti, valtuuston rooli on rajattu ja arviointi perustuu usein subjektiivisiin, sanallisiin raportteihin ilman selkeitä numeerisia mittareita.
Näiden epäkohtien esiin nostaminen ei ole pelkkää kritiikkiä, vaan ennen kaikkea halua parantaa järjestelmää. Hyvinvointialueiden tulevaisuus riippuu siitä, miten ne onnistuvat lunastamaan asukkaiden luottamuksen. Tämä tarkoittaa tiedonkulun parantamista, päätöksenteon avaamista ja valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Ilman muutosta luottamuspula vain syvenee – ja se on kestävässä päätöksenteossa liian kallis hinta maksettavaksi.
Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Länsi-Uusimaassa ja Suomenmaassa 4.2.2025:
Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?
Helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tulokset eivät yllätä: vain joka neljäs luottaa aluevaltuuston kykyyn vaikuttaa palveluihin. Luottamuksen puutteen taustalla on useita tekijöitä, joista keskeisiä ovat päätöksenteon rakenteet sekä avoimuuden ja tiedonkulun puute.
Aluevaltuuston kokoukset ja päätösten taustat saavat vain vähän julkisuutta, mikä heikentää asukkaiden mahdollisuuksia seurata ja ymmärtää hyvinvointialueella tehtyjen ratkaisujen perusteita. Kun tietoa ei ole helposti saatavilla, syntyy helposti tunne, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman asukkaiden etua ajatellen. Näin ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.
Toinen keskeinen ongelma on Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston rajallinen vaikutusvalta. Tuore hallintosääntö on vahvistanut linjaa, jossa merkittävin päätösvalta keskittyy aluehallitukselle ja virkajohdolle, kun taas valtuuston rooli jää heikoksi. Valtuutetuille ei myöskään tarjota riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi, eikä enemmistö sitä edes aktiivisesti vaadi.
Lisäksi lautakuntien arviointi perustuu pitkälti sanallisiin raportteihin ilman numeerisia mittareita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranhaltijat arvioivat itse omaa toimintaansa ilman objektiivista, mitattavaa tietoa palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja lisää kansalaisten epäluottamusta.
Hyvinvointialueiden toiminnan on oltava läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta luottamus niihin voi kasvaa. Tiedonkulkua on parannettava, valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia vahvistettava ja kansalaisten oikeus saada tietoa turvattava. Ilman näitä muutoksia luottamuspula syvenee entisestään.
Länsi-Uudenmaan keskusta aluevaltuustoryhmä on kauden aikana vieraillut useissa toimipisteissä ja tutustunut hyvinvointialueen eri toimijoihin.
Vierailu pelastuslaitoksella tarjosi arvokasta näkökulmaa pelastustoimen toimintaan ja haasteisiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Alue on laaja, sillä Hangon ja Karkkilan välimatka on peräti 166 kilometriä. Tämä tuo mukanaan omat haasteensa pelastustoimen resurssien ja saatavuuden osalta.
Keskustelimme siitä, mistä asukkaat hakevat turvaa. Koulu, seurakunta ja palokunta nousivat esiin keskeisinä turvallisuuden lähteinä. Varautuminen oli myös keskeinen puheenaihe – miten yhteiskunta ja yksilöt voivat varautua erilaisiin hätätilanteisiin ja miten pelastustoimi tukee tätä prosessia.
Pelastuslaitoksen hallinnollinen muutos on tapahtunut jo vuonna 2004, joten hyvinvointialueiden perustaminen ja yhdistyminen eivät muuttaneet toimintaa merkittävästi. Pelastustoimi oli jo ennestään tuttu ja vakiintunut osa alueen turvallisuuspalveluita.
Länsi-Uudenmaan alueella toimii päätoimisten 12 paloaseman lisäksi noin 40 sopimuspalokuntaa, jotka ovat merkittävässä roolissa pelastustoimessa. Pelastustoimen hälytyksiä vuonna 2023 oli lähes 7 500, ja pelastustoimen tehtäviä oli 8 856.
Valvontatehtäviä, kuten palotarkastuksia, suoritetaan vuosittain noin 2000. Ympärivuorokautisia ensivasteyksiköitä on 16, ja ne takaavat nopean ensiavun ja pelastustoimen saatavuuden ympäri alueen.
Huolena on VPK-toiminnan tulevaisuus. Vapaaehtoisten palokuntien talkootoiminta on kohdannut saman haasteen kuin moni muu yhdistys- ja järjestötoiminta: sitoutuneiden vapaaehtoisten määrä on jatkuvasti vähenemässä. Työvoimapula ja alalle hakijoiden vähäisyys vaikeuttavat myös ammattipalokuntien toimintaa. Lisäksi kaluston hankintavälit ovat pidentyneet taloudellisista syistä, mikä voi vaikuttaa toimintavalmiuteen pitkällä aikavälillä.
Vierailu oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Erityisesti mieleeni jäivät lauseet: ”Muistakaa meidät” ja ”Valmius maksaa, mutta kun sattuu jotain, se vasta maksaakin”. Nämä sanat muistuttavat siitä, että pelastustoimen resurssit eivät ole itsestäänselvyys – ne vaativat jatkuvaa huomiota ja panostusta. Turvallisuudesta huolehtiminen on yhteinen vastuumme, ja on tärkeää varmistaa, että pelastustoimi saa tarvitsemansa tuen toimiakseen tehokkaasti kaikissa tilanteissa.
Virkkalan päiväkodin hankesuunnittelusta on muodostunut pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka on herättänyt keskustelua niin asukkaiden, päättäjien kuin viranhaltijoiden keskuudessa. Kaupunginvaltuuston kokouksessa 22.1.2025 pidin ryhmäpuheenvuoron aiheesta ja haluan tässä kirjoituksessa avata sen keskeisiä teemoja ja näkökulmia.
Päätöksenteon viivästyminen on ollut kallista – ei vain rahassa mitattuna, vaan myös ajassa ja epävarmuudessa, jota se on aiheuttanut alueen perheille. Jo vuonna 2019 esitin lasten, nuorten ka perheiden lautakunnassa kahteen eri otteeseen, että hankesuunnittelua tulisi jatkaa tarveselvityksen pohjalta tarkentaen vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista ja rakentamisen eri vaihtoehdoista. Valitettavasti tämä esitys ei silloin saanut kannatusta. Päätöstä mielummin pöydättiin ja sen jälkeen suunniteltiin Rauhalan koulun kiinteistöön (ei niin kovin viisasta). Nyt, vuosien jälkeen, olemme tilanteessa, jossa päätöksentekoa ei voi enää lykätä.
Virkkalan päiväkotihankkeessa on kyse paljon muustakin kuin pelkästä rakennuksesta. Se on investointi alueen lasten, perheiden ja koko yhteisön tulevaisuuteen. Hankesuunnittelun viivästykset ovat tuoneet mukanaan haasteita, mutta samalla ne ovat osoittaneet, miten tärkeää on tehdä ratkaisuja, jotka ovat paitsi kestäviä myös oikeudenmukaisia ja alueen tarpeet huomioivia.
Uudisrakentaminen – järkevä ratkaisu muuttuvassa ympäristössä
Rauhalan koulun peruskorjauksen kustannusten nousu ja rakennuksen kunto ovat tehneet selväksi, että alkuperäiseen suunnitelmaan ei voi enää nojata. Uudisrakentaminen ei ole vain järkevä vaihtoehto, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden suunnitella tilat alusta alkaen terveellisiksi, toimiviksi ja tulevaisuuden tarpeisiin muuntojoustaviksi. Keskustan alueen asukkaat ovat toistuvasti viestittäneet, että uusi päiväkoti tulisi sijoittaa Virkkalan keskustaan – viesti, jota päätöksenteossa on syytä kunnioittaa.
Keskustasijainti helpottaa perheiden arkea ja tukee samalla alueen elinvoimaisuutta. Virkkala on monimuotoinen yhteisö, jossa on omat erityispiirteensä, kuten ruotsinkielisten perheiden tarpeet. Tasavertaisuuden varmistaminen ei tarkoita samanlaisten ratkaisujen tarjoamista jokaiselle alueelle, vaan yksilöllisten tarpeiden huomioimista oikeudenmukaisella tavalla.
Tulevaisuuteen katsova ratkaisu
Varhaiskasvatuspalvelujen tarpeiden ennustaminen on haastavaa, mutta yksi asia on varmaa: lasten ja perheiden hyvinvointi on tärkein ohjenuora päätöksenteossa. Virkkalan päiväkotihankkeen kohdalla on nyt aika tehdä ratkaisu, joka vastaa paitsi tämän hetken myös tulevaisuuden tarpeisiin – olipa kyse terveellisistä tiloista, energiatehokkuudesta tai toiminnallisista ratkaisuista.
Ryhmäpuheenvuorossani korostin, että prosessi on opettanut meille paljon. Hankkeiden käsittelyssä on tärkeää huomioida tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus riippumatta niiden sijainnista. Päätöksenteon viivästykset ovat luoneet epävarmuutta, joka olisi voitu välttää, jos prosessi olisi ollut selkeämpi ja ripeämpi.
Katse eteenpäin – opit käyttöön
Keskustan valtuustoryhmä kannattaa päiväkodin rakentamista Virkkalan alueelle ja pitää tärkeänä, että sijaintivaihtoehdot – kuten Rauhalan koulun tontti, vanhan päiväkodin tontti tai muu keskustan alue – selvitetään huolellisesti. Nyt on aika tehdä päätös, joka palvelee Virkkalan lapsia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla on syytä ottaa oppia tästä prosessista ja varmistaa, että vastaavat viivästykset vältetään tulevaisuudessa.
Päätöksenteossa meillä on mahdollisuus tehdä Virkkalan päiväkodista esimerkki siitä, miten laadukkaat, terveelliset ja tarpeita vastaavat tilat voivat palvella yhteisöä pitkällä aikavälillä. Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet mukana tämän hankkeen valmistelussa – työpanoksenne ansaitsee arvostusta. Nyt on aika tehdä ratkaisu, joka osoittaa, että olemme valmiita rakentamaan tulevaisuutta yhdessä.
Virkkalan lasten ja perheiden arki ei voi enää odottaa – tehdään tästä päätös, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Voit lukea ryhmäpuheenvuoroni alta:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut kuulijat niin etänä kuin läsnä täällä paikan päällä
Virkkalan päiväkodin hankesuunnittelusta on muodostunut pitkäaikainen prosessi, jossa päätöksenteko on viivästynyt monista syistä. Keskustan valtuustoryhmä haluaa nostaa esille muutamia keskeisiä huomioita ja ajatuksia, jotka liittyvät tähän hankkeeseen.
”Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistaa; ja sitä molempiin, joka unohtaa,” vai miten se sananlasku nyt menikään, mutta sanonpa nyt kuitenkin: Vuonna 2019 tein lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa kahteen otteeseen esityksen, että hankesuunnittelua jatkettaisiin tarveselvityksen pohjalta tarkentaen vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista ja rakentamisen vaihtoehdoista. Valitettavasti tämä esitys ei saanut kannatusta. Jälkiviisaana voi nyt todeta, että päätöksenteon viivästyminen on maksanut aikaa – ja todennäköisesti myös rahaa.
Rauhalan koulun peruskorjauksen kustannusten nousu ja rakennuksen heikko kunto ovat tehneet alkuperäisestä suunnitelmasta kestämättömän. Näissä olosuhteissa uudisrakentaminen ei ole pelkästään järkevä ratkaisu, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä tiloista terveellisiä, toiminnallisia ja pitkäaikaisesti kestäviä.
Alueen asukkaat ovat selvästi ilmaisseet, että uusi päiväkoti tulisi sijoittaa Virkkalan keskustaan. Tämä on tärkeä viesti, jota päätöksenteossa tulisi kunnioittaa. Keskustasijainti parantaa perheiden arkea ja tukee alueen elinvoimaisuutta.
Uudisrakentaminen tarjoaa mahdollisuuden suunnitella tilat alusta alkaen muuntojoustaviksi ja tulevaisuuden tarpeisiin vastaaviksi. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa varhaiskasvatuspalvelujen kysyntä ja tarpeet voivat vaihdella. Päädytään sitten uudis- tai korjaamisrakentamiseen, tilojen terveellisyyteen ja laadukkuuteen pitää panostaa.
Lapsilukumäärän ennustaminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Alueella varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on noussut osallistumisasteen kasvun myötä, mutta toisaalta syntyvyys ja muuttoliike tuovat epävarmuutta tulevaisuuden tarpeisiin.
Päiväkotihankkeiden yhteydessä on puhuttu tasavertaisuudesta. Mitä tasavertaisuus tarkoittaa varhaiskasvatuksessa? Onko kyse samanlaisista tiloista jokaiselle alueelle vai siitä, että eri alueiden erityispiirteet huomioidaan yksilöllisesti? Virkkalassa on esimerkiksi ruotsinkielisten perheiden tarpeita, joita ei kaikilla alueilla ole. Samaan aikaan resurssit ovat rajalliset, joten meidän on määriteltävä, miten takaamme tasavertaiset mahdollisuudet kaikille lapsille, riippumatta heidän asuinpaikastaan. Tasavertaisuus ei välttämättä tarkoita samaa kaikille, vaan tarpeiden ja olosuhteiden huomioimista oikeudenmukaisella tavalla.
Pitkä prosessi on myös opettanut meille sen, että hankkeita tulisi käsitellä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti riippumatta niiden sijainnista. Päätöksenteon viivästykset ovat aiheuttaneet tarpeetonta epävarmuutta ja viivästyttäneet lasten ja perheiden arkeen tarvittavia ratkaisuja.
Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy esityksen päiväkodin rakentamisesta Virkkalan alueelle. Kannatamme, että sijaintivaihtoehdot – kuten Rauhalan koulun tontti, vanhan päiväkodin tontti tai muu keskustan alue – selvitetään huolellisesti. Samalla haluamme painottaa ratkaisun löytymistä, joka vastaa nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin niin toiminnallisuuden, terveellisyyden kuin energiatehokkuuden osalta.
Kiitämme kaikkia, jotka ovat olleet mukana tämän hankkeen valmistelussa ja tässä vuosien aikana heitä on ehtinyt olemaan jo monta. Nyt on aika tehdä päätös, joka palvelee Virkkalan lapsia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla – ja voisiko jo nyt ottaa oppia prosessista, jotta jatkossa vältämme vastaavat viivästykset.
Lotta Paakkunainen 