Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu, tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen. Keskustan puoluevaltuuston jäsen. Länsi-Uudenmaan keskustan valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Keskustan Nummen py:n sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä sosiopedagogisen tukityön asiantuntija.
Isä on valvonut vuoteeni vierellä, laskenut jalkapohjassani olevien piikinjälkien määrän, vahtinut untani. Synnyin etuajassa ja vanhempani ovat kertoneet, kuinka he pelkäsivät vauvan sairaalassaoloajan, kuinka vauvalta oli otettava näytteitä ja kokoajan.
Häissäni isä piti puheen, jota kukaan ei pystynyt kuuntelemaan kuivin silmin. Eräs häävieras oli sanonut tyttärelleen, että kuule, jos mä en pysty sulle pitämään puhetta, kuule nyt. Isä sanoi minulle, että ” Heprealaisilla on kaunis nimi tyttärelleen, joka merkitsee isäsi iloitsee. Lotta, nimesi voisi olla Abigail. Olet tuonut isällesi iloa joka päivä.”
Tänään en päässyt käymään isäni luona, enkä voinut soittaa. Olen joka vuosi ainakin soittanut ja isä aina odotti ja jos soittoa ei kuulunut heti aamusta, oli isä huolissaan.
Tiedän, että isä oli ylpeä musta aina ja hänelle yksi tärkeistä päivistä oli se, kun Tasavallan Presidentti myönsi minulle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitain kultaristein. Isä soitti minulle ja sanoi ”isin ritari”
Isä vuodeosaston parvekkeella
Isä on aivan varmasti vaikuttanut siihen, mitä nyt olen.
Omalle isälle, isänpäivänä ilman sinua, ikävöin sinua.
kaikille isille, isänvirkaa toimittaville, läheisille, isäpuolille, vaareille, ukeille, paapoille, äijille, fatseille ja faijoille ihanaa isänpäivää.
Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini neurovähemmistölasten ja -perheiden avunsaannin kokemuksista.
Saako lapsi tukea – periaatteessa saa, käytännössä ei
Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020–2021 käy ilmi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Kyselyssä käy ilmi lukuisia ongelmia ja viiveitä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.
Osa kyselyyn vastanneista perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla. Vastanneista 52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa koulussa.
Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy.
Moni neuronkirjon nuori kokee olevansa väärinymmärretty, ei ole tunnistettu neuronkirjoa ja diagonosoidaan liian myöhään, jotta olisi saanut apua ajoissa. Kiusataan, syrjitään, jätetään ulkopuolelle. Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy, monesta eri syystä. Moni tippuu yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Koulupudokkuus, koulustakieltäytyminen, päihdeongelmat ja kodittomuus ovat esimerkikkejä haasteista, joita esim. adhd-piirteinen kohtaa elämässään muita todennäköisemmin.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista. Suomessa on arviolta n. 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuinka moni heistä olisi ollut tavoitettavissa varhaisella tuella? Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla?
Maanantaina 30.10. klo 18 keskustelemme Hiiden Omaishoitajien luona Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtorin ja Muijalan koulun vs. rehtorin kanssa mikä on koulun rooli ja vastuu ja mikä on vanhempien rooli ja vastuu. Mitä me voimme huoltajina tehdä, kuinka tehdä yhdessä lasten eteen töitä?
Kirjoittaja on lohjalainen neurovähemmistöäiti, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).
Tilaisuus muuten striimataan ja paikallekin voi tulla!
Hyvinvointialueiden toimintaan lisätukea vajaaravitsemukseen puuttumisesta
Vajaaravitsemus eli tarpeeseen nähden riittämätön energian ja ravintoaineiden saanti sairastaessa lisää sairastavuutta, infektioita, kaatumisia, komplikaatioita ja mm. haavojen paranemisen ja toipumisen hidastumista.
Lisäksi se lisää hoivan tarvetta, kuolleisuusriskiä ja pidentää sairaalajakson pituutta. Suurimmassa riskissä ovat erityisesti lapset ja ikäihmiset. Aiheena ravitsemus voi tuntua pieneltä, mutta sillä on mittavat vaikutukset niin potilaalle kuin yhteiskunnallekin.
Hyvinvointialueiden rahoituskeskusteluissa tulisi puuttua ennaltaehkäisevästi vajaaravitsemukseen ja sen riskiin, sillä sen on lukuisten tutkimusten mukaan osoitettu tuovan kustannussäästöjä yhteiskunnalle.
Suomessa keskimäärin 18 % kuolemista liittyy viime keväänä julkaistun Ravitsemushoitosuosituksen (THL 2023) mukaan ravitsemukseen, mikä on selkeästi enemmän kuin vähäiseen liikuntaan yhdistetyt kuolemat (3 %) ja muissa EU-maissa vastaavat luvut keskimäärin.
Ravitsemukseen liittyvät kuolemat ovat jopa yhtä yleisiä kuin tupakan ja alkoholin yhteensä aiheuttamat kuolemat.
Jos vajaaravitsemusta tai sen riskiä ei tunnisteta, aiheutuu tästä hyvinvointialueille hoidon lisätarvetta, mikä puolestaan johtaa suurempiin hoitokustannuksiin.
Alanteen ym. (2019) katsauksen mukaan vajaaravitsemuksen hoidosta aiheutuu Suomessa noin 600 miljoonan euron lisäkustannus vuosittain. Sairaalahoidetun vajaaravitun potilaan hoito maksaa 3816 euroa enemmän kuin potilaan, joka on hyvässä ravitsemustilassa.
Orellin ym. (2023) tuoreen artikkelin mukaan sairaalassa hoitojakso on vajaaravitsemusriskissä olevalla potilaalla pidempi ja vakioiduilta kustannuksiltaan kalliimpi kuin potilaalla, jolla on hyvä ravitsemustila.
Pitkäaikaishoidossa vajaaravitsemusriskin tai -tilan korjaaminen aiheuttaa iäkkään potilaan hoidolle lisäkustannuksen, joka on 8287–10 497 euroa korkeampi.
Ravitsemushoidon eli käytännössä esim. täydennysravintovalmisteiden ja ravitsemusterapeutin työpanoksen osuudeksi tulee tästä lisäkustannuksesta vain 2 %.
Ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se tuo vähemmän inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnalle enemmän säästöjä käytettäviksi muuhun. Hyvinvointialueiden tulee herätä asiaan viimeistään nyt.
Lotta Paakkunainen Lohjan kaupunginvaltuutettu, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettu (keskusta)
Olen ollut aluevaltuustossa keskustan ensimmäisenä varavaltuutettuna tähän asti, päässyt muutamaa kokousta vaille kaikkiin kokouksiin. Tiistaina 24.10.2023 kokouksessa valtuusto myönsi Riikka Pakariselle eron ja minusta tuli varsinainen aluevaltuutettu.
Kokouksessa edellä mainitun eron lisäksi päätettävänä olivat palvelustrategia sekä pelastustoimen palvelutasopäätös. Siitä kävin pitämässä jopa puheenvuoronkin ja sanoin lisäksi pari sanaa asukkaiden osallistamisesta palvelustrategiaa valmistellessa.
Puheenvuoroni (ensimmäinen ja viimeinen varavaltuutettuna):
Puheenvuoro:
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat.
Pelastustoimen palvelupäätösluonnos näyttää samalta, mitä vuosia. Suurimpana muutoksena sana hyvinvointialue.
Pelastustoimen palvelutasopäätösluonnoksen kohta 4.2.2.3 kerrotaan pelastustoimen minimivahvuudeksi 58 henkilöä. Seuraavassa kappaleessa kuitenkin jo homma saadaan vesitettyä seuraavalla lauseella:
“Tarvittaessa henkilöstövoimavarojen määrää ja laatua muutetaan
pelastuslaitoksen sisäisen ohjeistuksen mukaisesti.”
Tämä tarkoittaa sitä, että vahvuuden ollessa alle tuon minimin eli 58, asialle ei tehdä mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jostain, ehkäpä jopa kolmesta paloautosta puuttuu yksi palomies. Tämä taas tarkoittaa yksikön huomattavasti pienempää toimintakykyä.
Tällä hetkellä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on sisäinen ohjeistus, jonka mukaan ylitöihin ei oteta, ennen kuin minimivahvuus on yli kolme miestä miinuksella.
Tänä vuonna niitä päiviä, kun edes minivahvuus on saavutettu, on vähemmän ja enemmän niitä päiviä, kun yksiköitä on ajettu ”vajaalla”.
Osasyynä on myös ensihoitopalvelut eli ambulanssit, jonka sairaanhoitopiiri ostaa pelastuslaitokselta. Jos ambulanssista puuttuu työntekijä/tekijöitä otetaan paloautosta palomies ambulanssiin.
Sairaanhoitopiirin sopimuksessa on määritelty ettei ambulanssissa voi olla vajetta henkilökunnasta, mutta paloautostahan voi puuttua, koska pelastuslaitos valvoo itse itseään ja näin ollen ei määrää itselleen sanktiota riittämättömästä henkilökunnasta paloautossa.
Pelastustoimen palvelupäätösluonnoksessa vedotaan myös pelastajapulaan. Tämä on valtakunnallinen haaste, mutta kuten aiemmin jo mainitsin, usein tuo miehistövaje syntyy ambulanssihenkilökunnan vajeesta ja tuo vaje olisi helpommin täytettävissä rekrytoinnilla, koska työttömiä ensihoitajia on saatavilla.
Vai pitäisikö sairaanhoitopiirin järjestää itsenäisesti ensihoitopalvelut? Tällöin saataisiin alueelle tasavertaiset ja yhdenmukaiset palvelut. Ja varmasti pelastuslaitos voisi olla avustamassa tätä, esimerkiksi tarjoamalla tilat ja koulutusta.
Tällä hetkellä esimerkiksi Lohjalla on ensihoidon kenttäjohtaja sairaanhoitopiirin palkkalistoilla, kun taas Espoossa samaa työtä tekevä ensihoidon kenttäjohtaja on pelastuslaitoksen palkkalistoilla.
Pystymmekö vastaamaan strategioidemme arvoihin ja tavoitteisiin? Palvelutasotarpeeseen? Kahden viimeisen vuoden aikana ei päästy tästä näkökulmasta.
Muutama sana vielä palvelustrategian osallistamisesta. Arvostamme hyvinvointijohtajan vahvaa osallistamiseen panostamista, asukkaiden osallistamista ja uusia keinoja osallistaa. Haluan kuitenkin kysyä: Jos alueen 480 675 asukkaasta tavoitetaan hyvinvointipelillä 980 asukasta, tai kirjoitushaasteeseen kirjoittaa 40, tai yli sata palvelujen käyttäjää haastatellaan ryhmissä, kuinka onnistuneena voidaan pitää tavoitettavuutta? Otanta toki varmasti oli hyvä.
Kävin pitämässä ryhmämme puheenvuoron 11.10.2023 kaupunginvaltuustonkokouksessa Järnefeltin yhtenäiskoulun liikuntahallin ja Tennarin lisämäärärahapäätöspykälässä. Olin yllättynyt, ettei isommilla ryhmillä ollut sanottavaa, heillä on aina jotain sanottavaa. Olin puheenvuoron valmistelussa valmistautunut siihen. Ryhmäpuheenvuorot pidetään ryhmien kokojärjestyksessä ja keskustan ollessa pieni ryhmä, yleensä puheenvuoromme ovat viimeisten joukossa. Tällä kertaa olin ensimmäisenä. Voit lukea ryhmäpuheenvuoron alta, tai katsoa videolta lopusta.
Ryhmäpuheenvuoro:
Arvoisa puheenjohtaja, kanssavaltuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat
Tässä on jo käytetty tuohtuneita puheenvuoroja kustannuksista ja niiden karkaamisesta.
Saimme valtuustoinfossa hyvää, avartavaa ja hämmentävääkin kuvaa nykytilanteesta. Yhtenä syynä kustannusten karkaamisesta on esitetty sitä, että IV-laitteiston ikää ei oltu huomioitu, toisena sitä, että ei oltu tehty saneerausosan korjaussuunnitelmia, joka siis kuuluu tällaisiin hankkeisiin. Lohjalla on ihan historiaa hankkeiden kustannuksista ja niiden karkaamisista sekä monenlaisista muista hankkeita haastavista käänteistä. Tämän vuoksi Keskustan valtuustoryhmän puolesta totean, en haluaisi, siitä harvemmin on hyötyä, mutta totean kuitenkin, mitä me sanoimme. Toistamme samoja asioita, vaikka emme aina haluaisi. Silti toistamme, jos kertaus vaikka olisikin opintojen äiti. Olemme muistuttaneet ja tuoneet esiin useammin kuin kerran varoituksen ja epäilyksen sanoja kustannuksista sekä arviointien osumisista. Aina ei raaka-aineiden ja materiaalien hintojen korotukset ole olleet ilmiselviä syitä kustannusten karkaamisissa, kuten nyt on.
Lohjallahan ollaan johdonmukaisia myös muutenkin. Esimerkiksi siinä, että Järnefeltin liikuntasalia on odotettu. On odotettu aivan liian kauan. Aivan kuten Nummen yhtenäiskoulun liikuntasalia aikanaan. Nummen yhtenäiskoulun peruskorjauksen yhteydessä liikuntasalia saatiin odottaa vuosia. Liikuntatunnit oppilaat kävelivät. Toki luovat liikunnanopettajat keksivät uusia keinoja liikuttaa, mutta rajoitteista se oli. Kuten nyt Järnefeltin osalta. Onneksi tällä kertaa viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä tuntuu kiinnostavan lasten liikuttaminen enemmän kuin silloin.
Entä Tennari?
Miltä näyttää Mäntynummen liikuntasali? Pysyykö Lohjan johdonmukaisuus? Me keskustan valtuustoryhmässä tässä kohtaa toivomme, ettei.
Keskustan valtuustoryhmä ei kuitenkaan halua pureutua tähän enempää, siitä on jo puhuttu ja toivottavasti vihdoin myös opittu ja muistetaan tulevissa hankkeissa.
julkisten tilojen rakentaminen on kaiken aikaa ja kaikkialla samankaltaisessa tilanteessa kuin Lohjan liikuntahallit. Suomessa käytännössä miltei kaikki vastaavat hankkeet ovat julkisen sektorin hankkeita. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että rakentajat käyttävät tätä röyhkeästi hyväkseen. Siksi rakennuttajan, tässä tapauksessa Lohjan kaupungin, pitäisi olla entistä tarkemmin määritellessään rakentamisen ja korjausrakentamisen tarpeita.
Haluamme kiittää teknistä johtajaa ajantasaisista katsauksista ja näiden kiitosten myötä Keskustan valtuustoryhmä haluaa luottaa siihen, että paremmat ajat, suunnitelmat ja hankkeet sekä toteutukset ovat edessä.
Keskustan valtuustoryhmä on pykälien 7 ja 8 päätösesitysten takana, mutta vain siksi, että nämä on saatava valmiiksi. Ja tämänkin sanomme aivan liian usein.
Kävin pitämässä ryhmämme ryhmäpuheenvuoron hallintosääntömuutoksesta, sillä olin hallintosääntö- ja organisaatiotyöryhmän jäsenenä. Olin puhunut samasta asiasta aiemminkin, mutta nyt oli uusia muutoksia. Montaa sanaa en sanonut. Mitä sitä koko puheenvuoroaikaa käyttämään, jos ei ole sanottavaa enempää.
Kokousvaatetuksestani sen verran, että tulin suoraan töistä. Minulla oli vaihtovaatteet mukana, mutta olimme ryhmämme puheenjohtajan kanssa päättäneet pukeutua farkkuihin ja ns rennosti vastalauseena erään valtuutetun lehtihaastatteluun, jossa hän moitti reuna-alueiden luottamushenkilöitä valittajiksi ja valtuuston arvoa vähätteleviksi. Emme kuulemma edes pukeudu valtuuston vaatimaa kunnioitusta mukaillen. Pidimme sitä valitettavana, törkeänä ja uskomattomana lausuntona.
Lotta Paakkunainen 