Kategoria-arkisto:Hyvinvointialue

Paluu 1990-luvun virheisiin

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen leikkaukset lastensuojeluun, oppilashuoltoon, ikääntyneiden terveydenhuoltoon ja asumispalveluihin sekä vammaispalveluihin ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköisesti palveluita johdetaan. Hyvinvointialueen virkajohdon ja aluehallituksen esityksiin perustuvat leikkaukset saivat enemmistön tuen aluevaltuustossa, vaikka historia on jo osoittanut, millaisia seurauksia tällä on.

1990-luvun laman aikana tehdyt sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset vaikuttavat yhteiskuntaamme edelleen. Tuolloin tehtiin niin sanottuja välttämättömiä säästöjä, joiden seurauksena lasten, nuorten, perheiden ja ikääntyneiden hyvinvointi heikkeni merkittävästi. Pitkällä aikavälillä nämä säästöt maksettiin moninkertaisesti lisääntyneinä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksina, syrjäytymisenä ja jopa rikollisuuden kasvuna. Nyt, vuonna 2025, teemme täsmälleen samoja virheitä. Mitään ei ole opittu.

Leikkausten kohdistuminen lasten, nuorten, ikäihmisten ja vammaisten palveluihin on erityisen raju isku, sillä juuri nämä ryhmät tarvitsevat palveluita eniten. Lastensuojelun ja oppilashuollon heikennykset lisäävät koulupudokkuutta, pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ikääntyneiden palveluiden heikennykset johtavat suurempaan kuormitukseen perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, kun ennaltaehkäiseviin toimiin ei panosteta. Vammaispalveluiden leikkaukset rajoittavat itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuutta entisestään.

Omaishoitajien tilanne on myös heikentynyt jatkuvien leikkausten vuoksi. Omaishoitajien palkkioita on esitetty leikattavaksi toistuvasti, ja koko aluevaltuustokauden ajan niitä onkin jo leikattu sekä omaishoitajien vapaiden käyttöä vaikeutettu. Lohjalla oli aiemmin erinomaisesti toimiva käytäntö, joka mahdollisti omaishoitajien vapaiden joustavan käytön ja lisäsi siten heidän jaksamistaan. Nyt vapaita käytetään huomattavasti vähemmän, mikä johtaa omaishoitajien uupumiseen. Samalla vapaiden ajaksi osoitettuja hoitopaikkoja lakkautetaan ilman, että tilalle tarjotaan sopivaa vaihtoehtoa, jolloin hoidettavien ja omaishoitajien tilanne vaikeutuu entisestään.

Erityisen hälyttävää on Ankkuritoiminnan alasajo Lohja-Vihti-Karkkila-alueella. Tätä ei voi perustella palvelujen yhdenmukaistamisella tai virtaviivaistamisella, sillä kyseinen alue on ainoa, jossa muutoksia tehdään. Samalla Lohja-Vihti-Karkkila on ainoa alue, jossa Ankkuritiimin työ on ollut erillinen, eikä vain muiden tehtävien ohessa hoidettava työmuoto. Tämän muutoksen taustalla ei ole edes säästöt, vaan jotain aivan muuta – mitä, sitä ei ole avattu asukkaille. Lopputulos on kuitenkin selkeä: rikoskierteessä olevien nuorten ja nuorten aikuisten tukeminen vaikeutuu.

Tämän päivän säästöt ovat huomisen suuria kustannuksia. Me maksamme niistä tulevaisuudessa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Nyt olisi viimeinen hetki pysähtyä ja miettiä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää tuleville sukupolville. Onko meillä varaa tehdä samat virheet uudelleen?

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan kokous: strategioiden arviointia, hyvinvointia ja yhteistyötä

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan viimeisimmässä kokouksessa käsittelimme arviointia hyvinvointialueen strategioiden toteutumisesta, keskustelimme hyvinvointikertomuksesta ja -suunnitelmasta sekä käsittelimme oikaisuvaatimusta järjestöavustuksesta. Kokous herätti tärkeitä kysymyksiä siitä, kuinka hyvinvointialueen strategiset tavoitteet toteutuvat ja miten voimme varmistaa, että palvelut vastaavat asukkaiden tarpeisiin. 

Hyvinvointialueen strategioiden arviointi – tavoitteet ja todellisuus

Lautakunnan tehtävänä on arvioida hyvinvointialueen strategioita hallintosäännön mukaisesti. Tämä tarkoittaa erityisesti palvelustrategian, pelastustoimen palvelutasopäätöksen ja yleisen hyvinvointialuestrategian toteutumisen arviointia. 

1. Hyvinvointialuestrategian toteutuminen

Strategia linjaa keskeisiksi tavoitteiksi: 

  • Asukkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisen 
  • Palvelujen järjestämisen kestävällä tavalla 
  • Hyvinvoivan ja houkuttelevan työyhteisön luomisen 
  • Tulosten saavuttamisen sujuvalla yhteistyöllä 

Arviointi:

Strategia on osoittanut suuntaa, mutta sen toteutumisen seurannassa on vielä kehitettävää. Esimerkiksi palvelujen yhdenvertaisuus ja saatavuus eri alueilla vaativat tarkempaa analyysiä. Digipalvelut ja liikkuvat palvelut ovat edistyneet, mutta eivät vielä riittävästi kompensoi fyysisten lähipalveluiden vähenemistä. Tein lausuntoomme esityksiä, joista iso osa huomioitiinkin lausunnossamme. Olin nostanut lausuntoon esiin sen, että luottamushenkilöt tarvitsevat enemmän numeerista dataa päätöksenteon tueksi. Strategiset tavoitteet ja suuntaviivat ovat tärkeitä, mutta niiden toteutumista on seurattava konkreettisten mittareiden avulla. Palveluiden saatavuus, asiakastyytyväisyys, henkilöstön hyvinvointi ja taloudellinen tilanne ovat kaikki tekijöitä, joista on saatava selkeää ja ajantasaista tietoa, jotta voimme tehdä perusteltuja päätöksiä hyvinvointialueen kehittämiseksi.

Kehitysehdotukseni:

  • Strategian tavoitteille tarvitaan selkeämmät mittarit ja seurantajärjestelmä. 
  • Asiakaskokemuksen ja henkilöstön hyvinvoinnin vaikutuksia on seurattava tarkemmin. 

2. Palvelustrategian toteutuminen

Palvelustrategian keskeiset linjaukset: 

  • Ennaltaehkäisevän ja perustason palveluiden vahvistaminen 
  • Palveluverkon optimointi ja digitalisaation hyödyntäminen 
  • Talouden tasapainottaminen ja kustannustehokkuuden parantaminen 

Arviointini:

Talousarvion niukkuus rajoittaa strategian toteuttamista. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on tunnistettu, mutta sen resurssit eivät ole riittäviä ja nykyiset leikkaukset vaarantavat entisestään ennaltaehkäisevän työn. Digitalisaation lisääminen on hyvä suunta, mutta haavoittuvien ryhmien palveluiden heikentyminen on todellinen riski. 

Kehitysehdotukseni:

  • Ennaltaehkäisevän työn rahoitusta on vahvistettava, jotta raskaiden palveluiden tarve vähenee. 
  • Palveluverkon kehittämisessä on huomioitava alueellinen tasa-arvo ja saavutettavuus. 

3. Pelastustoimen palvelutasopäätöksen toteutuminen

Pelastustoimen tavoitteet: 

  • Turvallisuuden ja riskienhallinnan kehittäminen 
  • Henkilöstöresurssien riittävyyden turvaaminen 
  • Palvelujen saavutettavuuden varmistaminen 

Arviointini:

Pelastustoimen palvelutaso on pysynyt kokonaisuutena hyvänä, mutta henkilöstön saatavuus ja rekrytointihaasteet ovat merkittäviä riskejä, valtakunnallisestikin. Resurssien riittävyys on varmistettava, jotta palvelut pysyvät yhdenvertaisina koko alueella. 

Kehitysehdotukseni:

  • Henkilöstön rekrytointia on vahvistettava uusilla koulutus- ja palkkausmalleilla. 
  • Riskianalyysien perusteella on arvioitava, missä palvelutason parantaminen on välttämätöntä. 

Oikaisuvaatimus ja järjestöjen rooli hyvinvointityössä

Kokouksessa käsiteltiin Teen Challenge Finland ry:n oikaisuvaatimusta järjestöavustuksen epäämisestä. Tein vastaesityksen esitetylle päätökselle, mutta vedin sen pois kuultuani, että viranhaltijat ja järjestö käyvät keskustelua siitä, kuinka järjestön tärkeä työ voi jatkua. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten avoin vuoropuhelu voi johtaa ratkaisuihin, jotka tukevat järjestöjen merkittävää roolia hyvinvointialueen palveluverkostossa. 

Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma – missä mennään?

Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma vuosiraportti 2024 tarjoaa kattavan katsauksen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen HYTE-työhön ja sen tuloksiin. 

Keskeiset havainnot:

  • Ennaltaehkäisevä työ ja järjestöyhteistyö: Painotusta on vahvistettu, mutta resursointi on edelleen haaste. 
  • Tiedolla johtaminen: HYTE-kerroin ja kansallinen terveysindeksi tuovat dataa, mutta käytännön hyödyntämistä on kehitettävä. 
  • Osallisuus ja saavutettavuus: Esimerkiksi kohtaamispaikkatoiminta on parantanut palveluiden saavutettavuutta, mutta kielipalvelut vaativat lisäpanostusta. 
  • Lähisuhdeväkivallan ehkäisy: Turvakotien kapasiteetti on huolenaihe, ja lisäresursseja tarvitaan. 

Erityiset huomiot: vajaaravitsemus, lähisuhdeväkivaltatyö ja nuorisorikollisuus

Kokouksessa nousi esiin useita tärkeitä teemoja, joista erityisesti vajaaravitsemuksen, lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja nuorisorikollisuuden torjunnan kehityssuunnat herättivät huomiota. 

On ilahduttavaa, että ikääntyneiden vajaaravitsemus on edelleen nostettuna esiin hyvinvointikertomuksessa. Henkilöstön ravitsemusosaamista on kehitetty ja vajaaravitsemuksen hoitopolkua on selkeytetty. Ikääntyneiden ravitsemuksesta viestitään aktiivisesti, mutta edelleen tarvitaan parempaa seurantaa siitä, kuinka laaja ongelma vajaaravitsemus alueellamme on ja miten sitä voitaisiin tehokkaammin ehkäistä. 

Myös lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön on kiinnitetty huomiota, mikä on erittäin tärkeää. Turvakotien kapasiteetti on usein täynnä, ja tämä voi vaikeuttaa kriisitilanteessa apua tarvitsevien mahdollisuuksia saada suojaa. On tärkeää varmistaa, että resursseja kohdistetaan riittävästi tukipalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön. 

Kokouksessa viranhaltijat toivat esiin, että nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä on kehitetty uusia toimintamalleja. Esitin tähän liittyen kysymyksen ja nostin esiin Ankkuritoiminnan, jonka roolia halusin tarkentaa – onko kyse jostain täysin uudesta mallista vai Ankkuritoiminnan kehittämisestä? Vastauksena sain, että kyse on nimenomaan Ankkuritoiminnasta. Tätähän on tehty ja kehitetty jo pitkään, jo ennen hyvinvointialueen perustamista. 

Toivoisin, että asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä, eikä luotaisi vaikutelmaa, että jokin jo olemassa oleva toimintamalli olisi täysin uusi. Ankkuritoiminta on monialainen yhteistyömalli, jossa eri viranomaiset tukevat rikoksilla oireilevia nuoria mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On tärkeää, että tämänkaltaisia vaikuttavia toimintamalleja kehitetään ja resursoidaan jatkossakin, jotta nuorten syrjäytymiskierre voidaan katkaista ajoissa. 

Kaiken kaikkiaan kokouksessa käsitellyt kehitystoimet ovat askel oikeaan suuntaan, mutta strategioiden vaikuttavuutta on seurattava tarkasti ja kehitettävä edelleen, jotta palvelut vastaavat alueen asukkaiden tarpeisiin. 

YT-neuvottelut ja hyvinvoinnin hinta – Onko suunta kestävä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.

Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.

Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.

Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:

Aluehallituksen päätökset uhkaavat palveluiden inhimillisyyttä 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8260005

Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota. 

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia. 

On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista. 

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus. 

Lotta Paakkunainen 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.) 

Luottamuksen rakentaminen hyvinvointialueilla vaatii tekoja

Helmikuun alussa julkaistu KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitys nosti esiin huolestuttavan ilmiön: kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Selvityksen mukaan vain joka neljäs uskoo aluevaltuuston voivan vaikuttaa palveluihin – ja juuri tähän epäkohtaan tartuin mielipidekirjoituksessani.

Luottamus ei synny tyhjästä, vaan se vaatii avoimuutta, osallistamista ja läpinäkyvyyttä. Valitettavasti päätöksenteon rakenteet, tiedonkulun puutteet ja aluevaltuuston heikko asema ovat esteitä, jotka syövät ihmisten uskoa järjestelmään. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella päätösten taustoista kerrotaan niukasti, valtuuston rooli on rajattu ja arviointi perustuu usein subjektiivisiin, sanallisiin raportteihin ilman selkeitä numeerisia mittareita.

Näiden epäkohtien esiin nostaminen ei ole pelkkää kritiikkiä, vaan ennen kaikkea halua parantaa järjestelmää. Hyvinvointialueiden tulevaisuus riippuu siitä, miten ne onnistuvat lunastamaan asukkaiden luottamuksen. Tämä tarkoittaa tiedonkulun parantamista, päätöksenteon avaamista ja valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Ilman muutosta luottamuspula vain syvenee – ja se on kestävässä päätöksenteossa liian kallis hinta maksettavaksi.

Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Länsi-Uusimaassa ja Suomenmaassa 4.2.2025:

Lukijalta: Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tulokset eivät yllätä: vain joka neljäs luottaa aluevaltuuston kykyyn vaikuttaa palveluihin. Luottamuksen puutteen taustalla on useita tekijöitä, joista keskeisiä ovat päätöksenteon rakenteet sekä avoimuuden ja tiedonkulun puute.

Aluevaltuuston kokoukset ja päätösten taustat saavat vain vähän julkisuutta, mikä heikentää asukkaiden mahdollisuuksia seurata ja ymmärtää hyvinvointialueella tehtyjen ratkaisujen perusteita. Kun tietoa ei ole helposti saatavilla, syntyy helposti tunne, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman asukkaiden etua ajatellen. Näin ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Toinen keskeinen ongelma on Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston rajallinen vaikutusvalta. Tuore hallintosääntö on vahvistanut linjaa, jossa merkittävin päätösvalta keskittyy aluehallitukselle ja virkajohdolle, kun taas valtuuston rooli jää heikoksi. Valtuutetuille ei myöskään tarjota riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi, eikä enemmistö sitä edes aktiivisesti vaadi.

Lisäksi lautakuntien arviointi perustuu pitkälti sanallisiin raportteihin ilman numeerisia mittareita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranhaltijat arvioivat itse omaa toimintaansa ilman objektiivista, mitattavaa tietoa palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja lisää kansalaisten epäluottamusta.

Hyvinvointialueiden toiminnan on oltava läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta luottamus niihin voi kasvaa. Tiedonkulkua on parannettava, valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia vahvistettava ja kansalaisten oikeus saada tietoa turvattava. Ilman näitä muutoksia luottamuspula syvenee entisestään.

Lotta Paakkunainen

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.)

Valmius maksaa, mutta onnettomuudet maksavat enemmän

Länsi-Uudenmaan keskusta aluevaltuustoryhmä on kauden aikana vieraillut useissa toimipisteissä ja tutustunut hyvinvointialueen eri toimijoihin.

Vierailu pelastuslaitoksella tarjosi arvokasta näkökulmaa pelastustoimen toimintaan ja haasteisiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Alue on laaja, sillä Hangon ja Karkkilan välimatka on peräti 166 kilometriä. Tämä tuo mukanaan omat haasteensa pelastustoimen resurssien ja saatavuuden osalta.

Keskustelimme siitä, mistä asukkaat hakevat turvaa. Koulu, seurakunta ja palokunta nousivat esiin keskeisinä turvallisuuden lähteinä. Varautuminen oli myös keskeinen puheenaihe – miten yhteiskunta ja yksilöt voivat varautua erilaisiin hätätilanteisiin ja miten pelastustoimi tukee tätä prosessia.

Pelastuslaitoksen hallinnollinen muutos on tapahtunut jo vuonna 2004, joten hyvinvointialueiden perustaminen ja yhdistyminen eivät muuttaneet toimintaa merkittävästi. Pelastustoimi oli jo ennestään tuttu ja vakiintunut osa alueen turvallisuuspalveluita.

Länsi-Uudenmaan alueella toimii päätoimisten 12 paloaseman lisäksi noin 40 sopimuspalokuntaa, jotka ovat merkittävässä roolissa pelastustoimessa. Pelastustoimen hälytyksiä vuonna 2023 oli lähes 7 500, ja pelastustoimen tehtäviä oli 8 856.

Valvontatehtäviä, kuten palotarkastuksia, suoritetaan vuosittain noin 2000. Ympärivuorokautisia ensivasteyksiköitä on 16, ja ne takaavat nopean ensiavun ja pelastustoimen saatavuuden ympäri alueen.

Huolena on VPK-toiminnan tulevaisuus. Vapaaehtoisten palokuntien talkootoiminta on kohdannut saman haasteen kuin moni muu yhdistys- ja järjestötoiminta: sitoutuneiden vapaaehtoisten määrä on jatkuvasti vähenemässä. Työvoimapula ja alalle hakijoiden vähäisyys vaikeuttavat myös ammattipalokuntien toimintaa. Lisäksi kaluston hankintavälit ovat pidentyneet taloudellisista syistä, mikä voi vaikuttaa toimintavalmiuteen pitkällä aikavälillä.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Erityisesti mieleeni jäivät lauseet: ”Muistakaa meidät” ja ”Valmius maksaa, mutta kun sattuu jotain, se vasta maksaakin”. Nämä sanat muistuttavat siitä, että pelastustoimen resurssit eivät ole itsestäänselvyys – ne vaativat jatkuvaa huomiota ja panostusta. Turvallisuudesta huolehtiminen on yhteinen vastuumme, ja on tärkeää varmistaa, että pelastustoimi saa tarvitsemansa tuen toimiakseen tehokkaasti kaikissa tilanteissa.

Valtuustoaloite ankkuritoiminnan turvaamiseksi

Nuorten hyvinvointi ja turvallisuus ovat yhteiskuntamme tulevaisuuden peruspilareita. Tämän vuoksi tein valtuustoaloitteen kaupunginvaltuuston kokousessa 22.1.2025 ankkuritoiminnan turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Ankkuritoiminta on moniammatillista yhteistyötä, joka yhdistää poliisin, sosiaalityön, terveystoimen ja nuorisotyön asiantuntemuksen. Sen tarkoituksena on tarjota apua ja tukea nuorille ja perheille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, estää ongelmien kasautuminen ja puuttua rikoksiin, päihteiden käyttöön sekä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Ankkuritoiminnan merkitys

Ankkuritoiminta on tehokas tapa ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja tukea heitä elämänhallinnan haasteissa. Varhaisessa vaiheessa annettu tuki voi muuttaa kokonaisia elämänpolkuja ja estää rikoskierteen tai päihdeongelmien syntymisen. Tämän vuoksi ankkuritiimin jatkuvuus ja riittävä resursointi ovat kriittisiä, jotta palvelut vastaavat paikallisiin tarpeisiin.

Kuitenkin viime aikoina on noussut esiin huoli siitä, miten ankkuritoiminnan resurssit turvataan hyvinvointialueiden uudistuksen jälkeen. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja psykiatristen sairaanhoitajien siirtäminen muihin tehtäviin tai oman toimen ohella tehtäväksi voi vaarantaa toiminnan laadun ja tehokkuuden kuten hyvinvointialueen virkajohto aluehallituksen hyväksymänä on päättänyt tehdä Lohja-Vihti-Karkkila alueella.

Aloitteen tavoitteet

Aloitteeni tavoitteena on varmistaa, että:

  1. Ankkuritoiminnan resurssit turvataan: Hyvinvointialue sitoutuu varmistamaan, että ankkuritiimissä on riittävästi sosiaalityöntekijöitä, psykiatrisia sairaanhoitajia ja muita asiantuntijoita, jotka voivat keskittyä tehtäväänsä täysipainoisesti.
  2. Moniammatillisuus säilyy vahvana: Tiimin jokaisen jäsenen asiantuntemusta hyödynnätään parhaalla mahdollisella tavalla, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on sujuvaa.
  3. Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen: Hyvinvointialue varmistaa, että ankkuritoiminnan vaikuttavuutta arvioidaan ja sitä kehitetään tarpeiden mukaisesti.

Yhteistyömallit kuntien ja hyvinvointialueen kesken

Aloitteessa esitin, että hyvinvointialue ja kunnat voisivat kehittää yhteistyömalleja, jotka tukevat ankkuritoimintaa. Esimerkiksi kunnat voisivat osallistua ankkuritoiminnan rahoitukseen ja tarjota tukipalveluita, kuten toimitiloja tai hallinnollista tukea. Toisaalta hyvinvointialue voisi ottaa vastuun sosiaalityön ja psykiatrian resursoinnista. Tällainen hybridiratkaisu voisi varmistaa palveluiden jatkuvuuden ilman, että yksikään osapuoli kantaa kohtuuttomia kustannuksia.

Miksi tämä on tärkeää?

Nuorten ongelmat eivät odota, eivätkä ne ratkea itsestään. Ilman riittäviä resursseja moni nuori ja perhe voi jäädä vaille apua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan. Ankkuritoiminnan turvaaminen on paitsi inhimillisesti oikea ratkaisu, myös taloudellisesti viisas valinta. Ennaltaehkäisevä työ on huomattavasti edullisempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen.

Aloitteen allekirjoitti moni valtuutettu toiveenamme, että voimme yhdessä turvata tärkeän toiminnan jatkuvuuden. Kyseessä on sijoitus tulevaisuuteen – sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti parempana hyvinvointina ja turvallisuutena.

Voit lukea aloitteen kokonaan alta:

Kaupunginvaltuustoaloite: Selvitetään sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaaminen Ankkuritiimiin yhdessä Karkkilan ja Vihdin kanssa

Me allekirjoittaneet esitämme, että Lohjan kaupunki ryhtyy selvittämään yhteistyössä Vihdin ja Karkkilan kanssa mahdollisuutta palkata Ankkuritiimiin sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Lisäksi esitämme, että kaupunki käynnistää viipymättä neuvottelut Vihdin ja Karkkilan kanssa asian edistämiseksi.

Huolimatta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen muutoksista, on tärkeää turvata nuorten hyvinvointi ja jatkaa Ankkuritiimin arvokasta työtä. Esitämme, että aloitamme selvitystyön kuntien välisestä yhteistyöstä sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaamiseksi, jotta voimme yhdessä taata riittävät resurssit nuorten tukemiseen. Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (hyte-toiminta) kattaa myös nuorten rikollisuuden ja päihdeongelmien ehkäisyn, johon Ankkuritoiminnan toiminta voidaan lukea.

Tällä hetkellä Ankkuritiimissä toimii erityisnuorisotyöntekijä, jonka palkkakustannukset jaetaan Lohjan, Vihdin ja Karkkilan kesken. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kuntien välinen yhteistyö mahdollistaa tärkeiden palveluiden järjestämisen ja kustannusten jakamisen. Samalla tavalla kunnat voivat yhdessä jakaa myös sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkakustannukset. Vaikka kunnat eivät voi ottaa hoitaakseen kaikkia tehtäviä, jotka hyvinvointialueet jättävät hoitamatta tai hoitavat puutteellisesti, Ankkuritiimin sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaaminen on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Esimerkiksi Turun kaupungissa Ankkuritiimin psykiatrisen sairaanhoitajan vuosikustannus on noin 41 657 euroa, josta puolet laskutetaan seutukunnilta, jolloin kaupungin osuudeksi jää noin 20 829 euroa vuodessa.

Tämä osoittaa, että vastaava järjestely Lohjan, Vihdin ja Karkkilan kesken voisi olla taloudellisesti toteutettavissa noin 0,7 henkilötyövuoden kustannuksilla per kunta.

Ankkuritiimin työ nuorten rikollisuuden ja päihdeongelmien ennaltaehkäisemiseksi on äärimmäisen tärkeää, jopa yhdeksän kymmenestä kontaktoidusta nuoresta ohjautuu pois rikosten parista. Viime vuonna Lohja-Vihti-Karkkila alueen Ankkuritiimi tapasi 344 lasta tai nuorta. Vuoden 2024 alle 14 vuotiaiden tekemien rikosten määrä on nousussa (31,7 per 1000). Monialaisen tuen vahvistaminen sosiaalityön ja psykiatrisen hoidon osaamisella parantaisi palveluiden laatua ja vaikuttavuutta sekä lisäisi nuorten kokonaisvaltaista tukemista. Yhteistyön avulla voimme kustannustehokkaasti varmistaa, että tiimissä on riittävät resurssit nuorten tukemiseksi.

Lainsäädäntö ja kuntien itsehallinto mahdollistavat tällaisen yhteistyön, kunhan palvelut järjestetään sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sääntelyn mukaisesti. Kuntien välinen sopimus selkeyttää vastuut ja kustannusten jaon ja yhteistyö mahdollistaa resurssien tehokkaan hyödyntämisen. Tämä auttaa meitä paremmin vastaamaan nuorten tarpeisiin ja ennaltaehkäisemään sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. On myös tärkeää varmistaa, että lapset ja nuoret saavat tukea, vaikka hyvinvointialueen mahdollinen sopimusrike olisikin tutkinnan alla.

Keskeisiä huomioitavia asioita ovat:

  1. Lainsäädäntö: Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon järjestämisvastuut on määritelty laissa. Kunnat voivat kuitenkin päättää palveluiden tuottamisesta yhteistyössä, kunhan ne noudattavat alan sääntelyä, kuten sosiaalihuoltolakia ja terveydenhuoltolakia.
  2. Yhteistyösopimukset: Kuntien välinen sopimus, jossa määritellään vastuut ja kustannusten jako, on tärkeä. Tämä varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät roolinsa ja velvoitteensa.
  3. Kuntien itsehallinto: Kunnilla on itsehallinnollinen oikeus päättää palveluiden järjestämisestä paikallisten tarpeiden mukaan. Tämä mahdollistaa joustavien ratkaisujen toteuttamisen, kuten monialaisen tiimin resurssien jakamisen.

Yhteistyö kuntien välillä on tavanomainen tapa järjestää palveluita, joissa voidaan jakaa osaamista ja resursseja tehokkaasti.

Lohjalla 22.1.2025

Lotta Paakkunainen

Lohjan kaupunginvaltuutettu