Iäkkäiden terveydenhoito – Sivu 8

Hyvinvointia ikääntyneelle, tietoa ja tukea LUVN:n kautta

https://www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Tiesitkö tästä sivustosta?

Hyvinvointia ikääntyneelle – tietoa ja tukea LUVN:n kautta

Ikääntyminen tuo mukanaan monia uusia vaiheita, tarpeita ja kysymyksiä, eikä niiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Tiesitkö, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen (LUVN) verkkosivuilta löytyy kattava tietopaketti erityisesti ikääntyneiden hyvinvoinnin tueksi?

Kurkkaa: www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Sivustolta löydät helposti ymmärrettävästi koottuna tietoa esimerkiksi:

Mistä saa apua arjessa selviytymiseen tai kotiin vietäviin palveluihin?
Miten toimii palveluohjaus tai mistä aloittaa, jos huoli omasta tai läheisen toimintakyvystä kasvaa?
Miten omaa hyvinvointia voi edistää arjessa – liikkumisen, ravinnon tai mielen hyvinvoinnin kautta?
Entä miten päästä mukaan yhteisölliseen toimintaan ja ehkäistä yksinäisyyttä?

Sivusto ei ole pelkkä infopankki, vaan se toimii myös suunnannäyttäjänä, jos et vielä tiedä, mistä apua hakea tai miten palvelujärjestelmä toimii. Olitpa sitten ikääntynyt itse, läheinen tai ammattilainen, tämä sivu voi tarjota juuri sen tiedon tai yhteystiedon, jota etsit.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan, erityisesti, jos sydäntäsi lähellä ovat ikääntyneiden arvokas elämä ja palvelujen saavutettavuus.

Pienikin tieto voi joskus tehdä suuren eron.

Hallitukselta keskeneräisiä vastauksia vajaaravitsemuksen ehkäisyyn

Keskustan Antti Kaikkonen jätti Eduskunnassa kirjallisen kysymyksemme: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja varhaisen seulonnan tehostamiseksi terveydenhuollossa? Entä aikooko hallitus laajentaa kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuuden koskemaan muistisairaita ja muita vajaaravitsemusriskiryhmiä?

Kysymykset olivat suoria ja asiallisia. Vastauksilta olisi odottanut konkreettisia linjauksia ja aikataulutettuja toimia. Sen sijaan saimme ympäripyöreitä viittauksia työryhmätyöhön ja jatkuvaan arviointiin – vaikka vajaaravitsemuksen aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset seuraukset ovat kiistattomia ja tiedossa.

Ministeri Kaisa Juuson vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 71/2025 vastaa molempiin kysymyksiin, mutta vastaukset eivät ole erityisen lupaavia. Voit lukea vastaukset linkistä alta.

Click to access KKV_71+2025.pdf

Olen tiivistänyt ministeri Juuson vastaukset alle kysymysten kera. Ministeri ei vastauksissaan osoita ymmärtävän vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen olennaista eroa, eikä niiden merkitystä sairauksien ehkäisyssä, toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hoidon vaikuttavuudessa.

1. Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja varhaisen seulonnan tehostamiseksi terveydenhuollossa?

Vastaus:
– Hallitus viittaa Terveydeksi-ohjelmaan, jossa kehitetään alueellisia hyvinvointipolkuja terveellisten elämäntapojen tueksi, mukaan lukien ravitsemus.
– Iäkkäiden ravitsemukseen on huomioitu mm. suun terveys, ravitsemussuositukset ja ravitsemushoidon suositukset.
– Muistipalvelupolku ja FINGER-toimintamalli mainitaan, mutta konkreettisia uusia toimia vajaaravitsemuksen varhaisen seulonnan tehostamiseksi ei luvata.

2. Aikooko hallitus laajentaa kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuuden kattamaan muistisairaat ja muut vajaaravitsemuksen riskiryhmät?

Vastaus:
– Ei aio.
– Nykyinen korvattavuus koskee vain valtioneuvoston asetuksessa mainittuja vaikeita, henkeä uhkaavia ravintopuutoksia.
– Muistisairaudet ja muut riskiryhmät eivät kuulu korvauksen piiriin, eikä korvattavuuden laajentamiseen ole tällä hetkellä suunnitelmia.

Vastaus tuo esiin olemassa olevia ohjeistuksia ja malleja, mutta ei sisällä uusia konkreettisia toimia vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi eikä lupaa laajentaa Kela-korvattavuutta. Vastauksessa painottuu, että nykyinen lainsäädäntö rajaa korvattavuuden erittäin vakaviin tilanteisiin, eikä hallitus aio muuttaa tätä linjaa.

Ministeri Kaisa Juuson vastauksesta (KKV 71/2025) käy ilmi, että hän ei ole tehnyt selvää eroa ravitsemuksen yleisen edistämisen, vajaaravitsemuksen ehkäisyn ja kliinisen aliravitsemuksen hoidon välillä, tai jos on, sitä ei vastauksessa näy.

Miksi näin voi sanoa?

Vajaaravitsemus on ravintoaineiden puutetta, joka ei välttämättä näy painonlaskuna, vaan se on yleinen, mutta usein huomaamaton riski etenkin vanhuksilla ja pitkäaikaissairailla.
Aliravitsemus on kliinisesti vakava tila, joka uhkaa terveyttä ja henkeä.
Ravitsemuksen edistäminen taas on paljon laajempi, väestötason tavoite, johon viitataan Terveydeksi-ohjelmassa.

Ministerin vastaus niputtaa nämä kaikki samaan koriin viittaamalla yleisluontoisesti elämäntapoihin, suun terveyteen ja ravitsemussuosituksiin, mutta ei tuo esiin ymmärrystä vajaaravitsemuksen varhaisesta tunnistamisesta eikä tunnusta riskiä muistisairaiden tai iäkkäiden kohdalla, joiden vajaaravitsemus jää usein hoitamatta, koska kliinisen aliravitsemuksen kriteerit eivät täyty.

Lisäksi hallituksen kanta siihen, ettei kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuutta aiota laajentaa riskiryhmiin (esim. muistisairaat), osoittaa että vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyä ja ravitsemushoitoa ei nähdä investointina vaan kustannuseränä.

Ministeri ei vastauksessaan osoita ymmärtävän vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen olennaista eroa, eikä niiden merkitystä sairauksien ehkäisyssä, toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hoidon vaikuttavuudessa.

Lukijalta: Vajaaravitsemus uhkaa hyvinvointiamme, hallitukselta ei konkreettisia toimia

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8475926?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Inhimillisellä politiikalla voidaan säästää 600 miljoonaa euroa vuodessa, muistutin jälleen hallitusta vajaaravitsemuksen seulonnasta

Puoliväliriihen kunniaksi lähetin muistutuksen tärkeästä ja tutkitusti vaikuttavasta asiasta sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolle, hänen valtiosihteerilleen, valtiovarainministeri Riikka Purralle ja hänen valtiosihteerilleen sekä pääministeri Petteri Orpolle ja hänen valtiosihteereilleen.

Kyse on vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tätä ratkaisua on jo pitkään pidetty asiantuntijapiireissä sekä inhimillisesti että taloudellisesti erittäin järkevänä, eikä syyttä. Arvioiden mukaan vuotuiset säästöt voivat olla jopa yli 600 miljoonaa euroa ja samalla voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua ja tukea heidän kotona asumistaan.

Tämä ei ole vain mielipide tai toive, vaan tutkitusti vaikuttava ja kustannustehokas ratkaisu:

Vajaaravitsemuksen varhainen tunnistaminen ja hoito vähentävät hoidon tarvetta ja kustannuksia
Ne parantavat ikäihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua
Ne mahdollistavat pidemmän kotona asumisen ja tukevat itsenäistä arkea

Kysyn jälleen hallitukselta: miksi tätä ratkaisua ei ole vielä laajasti otettu käyttöön?

Olen aiemmin toimittanut asiasta tietoa pariinkin otteeseen mm. pääministerille, valtiovarainministerille ja sotevaliokunnan puheenjohtajalle. Nyt asiasta on jätetty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa (Antti Kaikkonen), mikä osoittaa, että aihe on päättäjiä kiinnostava ja ansaitsee huomiota myös hallituksen taholta.

Toimin aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa vajaaravitsemuksen seulontaa parhaillaan pilotoidaan ja se on otettu mukaan myös palvelustrategiaan. Olen edistänyt asiaa aktiivisesti sekä säästöpotentiaalin että inhimillisten hyötyjen näkökulmasta.

Aiheesta kirjoittamani mielipidekirjoitukset on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa sekä useissa paikallislehdissä. Viimeisin kirjoitukseni on toimitettu myös päättäjille sähköpostin liitteenä.

Odottaisin (todnäk turhaan), että puoliväliriihessä huomioitaisiin tämä konkreettinen ja vaikuttava toimenpide, joka ei heikennä palveluita vaan päinvastoin parantaa niitä ja tuo samalla merkittävää säästöä valtiolle.

Inhimillinen politiikka ei ole vain arvovalinta. Se on myös taloudellisesti viisasta.

Voit lukea sähköpostini alta:

Vuosittainen 600 miljoonan säästö: Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito on tutkittu, vaikuttava ja kustannustehokas ratkaisu ikääntyneiden hoitoon

Hei,

Olen jo pitkään tuonut esiin sekä hyvinvointialueilla että eduskunnalle, että vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon sisällyttäminen osaksi ikääntyneiden hoitopolkua on sekä tutkitusti vaikuttava että kustannustehokas toimenpide. Sen avulla voidaan asiantuntija-arvioiden mukaan saavuttaa jopa yli 600 miljoonan euron vuotuiset säästöt.

Aiheesta on nyt jätetty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa (Antti Kaikkonen), mikä osoittaa, että asia kiinnostaa päättäjiä ja ansaitsee laajempaa huomiota myös hallituksen suunnalta.

Tutkimusnäytön mukaan vajaaravitsemuksen varhainen tunnistaminen ja hoito:

vähentävät hoidon tarvetta ja kustannuksia
parantavat merkittävästi ikäihmisten elämänlaatua
tukevat ikäihmisten kotona asumista

Kyseessä on siis ratkaisu, joka on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä.

Vuosi sitten toimitin asiasta tietoa valtiovarainministeri Riikka Purralle, hänen valtiosihteerilleen, pääministeri Petteri Orpolle sekä sotevaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurulle. Toistaiseksi hallituksen toimenpiteissä ei kuitenkaan näy konkreettista etenemistä tämän vaikuttavan keinon hyödyntämisessä. Samaan aikaan keskusteluissa korostuvat säästöpaineet, vaikka juuri tämä toimenpide toisi säästöjä ilman palveluiden heikentämistä.

Kysynkin: miksi vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa ei ole otettu laajemmin käyttöön osana ikääntyneiden hoitoa?

Olisitteko halukkaita keskustelemaan asiasta tarkemmin? Olen mielelläni käytettävissänne lisätietoja varten.

Toimin aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa tätä parhaillaan pilotoidaan ja se on otettu mukaan myös alueen palvelustrategiaan. Olen pyrkinyt edistämään asiaa alueella sekä säästöpotentiaalin että inhimillisten hyötyjen näkökulmasta.

Aihetta koskevia kirjoituksiani on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja useissa paikallislehdissä. Viimeisin kirjoitukseni on ohessa tämän viestin lopussa.

Toivon, että puoliväliriihessä huomioitaisiin tämä ratkaisu, joka tarjoaa aidosti vaikuttavan keinon tukea ikäihmisten hyvinvointia ja hillitä sote-menojen kasvua.

Ystävällisin terveisin,

Lotta Paakkunainen

Asiantuntija, sosiopedagoginen tukityö

Aluevaltuutettu (LUVN)

Ikääntyneen toimintakykyyn tukea vajaaravitsemuksen hoidosta – säästöä hyvinvointialueille 600 milj. euroa vuodessa

Kirjoitin jälleen mielipidekirjoituksen ikääntyvän vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi ikääntyneiden hoitopolkua tärkeydestä.

Ikääntyvän väestön toimintakyvyn ja itsenäisen elämän tukeminen on paitsi inhimillisesti tärkeää myös yhteiskunnallisesti järkevää. Kun ikäihmisten elämänlaatu pysyy hyvänä ja kotona asuminen mahdollistuu pidempään, helpottuu samalla myös omaishoitajien arki ja kevenee hyvinvointialueiden palvelujärjestelmän kuormitus.

Usein toimintakykyä tukevasta työstä nousee esiin liikunta – eikä syyttä. Mutta aivan liian harvoin puhutaan sen rinnalla ravitsemuksesta, joka on toinen keskeinen peruspilari ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä.

Yksi yleinen ja vaarallinen harhaluulo on se, että tahaton laihtuminen kuuluisi ikääntymiseen. Näin ei kuitenkaan ole. Ikääntyessä lihasmassan ja kehonpainon säilyminen on äärimmäisen tärkeää, jotta arjessa jaksaminen ja kotona asuminen ovat mahdollisia. Hyvä ravitsemus on välttämätön edellytys lihaskunnon ylläpitämiselle, eikä tätä tule unohtaa.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja siihen puuttuminen ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavia toimia. Aktiivisella ravitsemushoidolla voidaan muun muassa vähentää infektioita, nopeuttaa haavojen paranemista, ennaltaehkäistä lääketieteellisiä komplikaatioita, lyhentää sairaalassaoloaikoja ja vähentää sairaalaan palaamisen riskiä. Näin voidaan tukea ikäihmisten omaa toimintakykyä ja säästää samalla huomattavia summia yhteiskunnan varoja.

Esimerkiksi runsaasti energiaa ja proteiinia sisältävillä täydennysravintovalmisteilla voidaan tukea vajaaravitsemuksessa tai sen riskissä olevia. Vajaaravitsemus on nopea tunnistaa terveydenhuollossa, ja ohjaamalla oikeaan hoitoon voidaan saavuttaa huomattavaa hyötyä. Arvioiden mukaan hyvinvointialueiden muihin tehtäviin voitaisiin säästää jopa 600 miljoonaa euroa vuositasolla (Alanne ym. 2019).

Aihe on saanut vihdoin myös valtakunnallista huomiota. Kansanedustaja Antti Kaikkonen teki ravitsemuksen merkityksestä ikääntyneille kirjallisen kysymyksen eduskunnassa ja syystä. Ikääntyminen on edessä meillä kaikilla. Toimitaan sen puolesta, että ikäihmisillä on edellytykset hyvään ja arvokkaaseen elämään nyt.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni Suomenmaasta: https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-ikaantyneen-toimintakykyyn-tukea-vajaaravitsemuksen-hoidosta-saasto-hyvinvointialueille-600-miljoonaa-euroa-vuodessa/

ja Länsi-Uusimaasta (maksumuuri): https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8455201

Omaishoitajien vaalipaneeli – tiukkaa keskustelua tärkeistä asioista

Tiistaina sain olla mukana Hiiden omaishoitajat ry:n järjestämässä vaalipaneelissa. Kiitos kutsusta ja aktiivisesta keskustelusta!

Paneeli oli paikoin kiivas, mutta se kertoo vain siitä, kuinka tärkeistä ja tunteita herättävistä asioista puhuimme.

Olen aluevaltuutettu ja ehdolla jatkokaudelle. Minulla on pitkäaikainen kokemus omaishoidon asioista sekä päätöksenteossa että henkilökohtaisessa elämässäni. Olen toiminut vuosia omaishoidon neuvottelukunnassa – ensin sotelautakunnan ja kaupunginhallituksen edustajana ja lopulta asiantuntijajäsenenä. Tämä luottamustehtävä on ollut minulle erityisen tärkeä, sillä olen nähnyt, miten arvokasta työtä omaishoitajat tekevät ja miten heidän jaksamisensa vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

Omaishoito on koskettanut myös omaa perhettäni. Mieheni isä toimi puolisonsa omaishoitajana, ja hänen vapaidensa aikana minä toimin sijaisena. Äitini oli isäni omaishoitaja hänen viimeisinä kuukausinaan, ja olin tiiviisti mukana sekä hänen saattohoidossaan että äitini tukena. Lisäksi olen äiti neljälle erityiselle lapselle, joiden omaishoitaja en virallisesti ole. Yksittäisinä arvioituna en täytä kriteereitä, mutta kokonaisuutena tilanne on toinen – ja juuri tämä on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Omaishoitajuutta tulisi tarkastella laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin nykyisin tehdään.

Omaishoitajien asema päätöksenteossa

Paneelissa saimme tärkeää tietoa omaishoidon nykytilanteesta Länsi-Uudellamaalla sekä yleisöltä tiukkojakin kysymyksiä. Erityisesti esiin nousi aluehallituksen päätös kiristää 0–17-vuotiaiden omaishoitajien kriteereitä. Paneelissa muistutimme toisen panelistin kanssa, että aluehallituksessa tehtiin vastaesitys, jonka mukaan kiristyksiä ei olisi tehty. Tämä esitys kuitenkin kaatui, kun kokoomus, perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja RKP äänestivät kiristysten puolesta.

Vasemmistoliiton paneeliedustaja totesi, ettei aluehallitus voi kävellä aluevaltuuston yli, koska aluevaltuusto oli määritellyt raamit, joiden puitteissa päätös tehtiin. Todellisuudessa aluehallitus kuitenkin kiristi kriteerejä enemmän kuin aluevaltuusto oli päättänyt. Keskusta esitti aluevaltuustossa, ettei omaishoitajilta leikattaisi lainkaan – mutta tämä esitys ei saanut riittävästi kannatusta.

Omaishoito on investointi – ei säästökohde

Olen vienyt omaishoitajien asioita eteenpäin aluevaltuustossa ja tehnyt kaksi aloitetta:
✔ Omaishoidon neuvottelukunnan perustamisesta hyvinvointialueelle
✔ Hyvän omaishoidon turvaamisesta – erityisesti omaishoitajien vapaiden mahdollistamisesta

Omaishoito on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Omaishoidon tuella ja riittävillä palveluilla voidaan siirtää kalliimpien palveluiden tarvetta, mutta silti sitä kohdellaan edelleen säästökohteena. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa.

Erityinen huoli nepsylasten omaishoitajista

💡 Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmat kantavat merkittävää hoivavastuuta, mutta eivät saa siihen riittävää tukea.
💡 Työssäkäynti vaikeutuu tai estyy, kun lapsen tilanne vaatii jatkuvaa läsnäoloa.
💡 Ehdotus: Omaishoidolle oma hoitoluokka nepsylasten vanhemmille ja päätökset nopeammin!

Lisäksi vammaispalvelulain muutokset vuoden 2025 alusta vaikuttavat myös omaishoitajiin. Laki tuo hyviä uudistuksia, kuten yksilöllisemmän palvelusuunnitelman ja vahvemman oikeuden henkilökohtaiseen apuun, mutta ilman riittäviä resursseja muutokset jäävät paperille.

Poliittinen tilanne: kuka puolustaa omaishoitajia?

🔸 Keskustan aluevaltuustoryhmä vastusti säästöjä omaishoitajien palkkioista sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluista.
🔸 Lohjalla aiempi neljän tukiluokan malli kaventui kolmeen – kokonaisuus on heikentynyt, vaikka yksi korvausluokka on noussut.
🔸 Alle 17-vuotiaiden omaishoidon tukea heikennettiin kokoomuksen, perussuomalaisten, vasemmiston ja RKP:n äänillä.
🔸 Lapsiperheiden vanhemmilla tulisi olla oikeus käydä töissä ja saada sijaishoitoa, mutta paikkoja ei ole ja tiedotus ei toimi.

Olisi tietenkin toivottavaa, että päättäjät tietäisivät, mistä ovat päättämässä. Omaishoitajat tekevät valtavan arvokasta työtä, ja heidän tukemisensa pitäisi olla prioriteetti, ei säästökohde. Tästä työstä en aio luopua, vaan jatkan taistelua omaishoitajien oikeuksien puolesta.

Vaalikampanjointi – kauniita sanoja, mutta missä teot?

Vaalien lähestyessä kampanjointi kiihtyy ja kaduilla, somekanavilla sekä mainoksissa näkee toinen toistaan vakuuttavampia lupauksia hyvistä palveluista ja paremmasta huomisesta. Samalla seuraan kampanjointia ristiriitaisin tuntein – toisaalta vaalit ovat demokratian ydin, mutta toisaalta on vaikea katsoa sivusta, kun samat puolueet ja päättäjät, jotka ovat tällä kaudella tehneet leikkauksia ja heikennyksiä palveluihin, kampanjoivat nyt niiden puolesta.

Miten voi uskottavasti puolustaa palveluja, joita on itse ollut ajamassa alas? Miten voi puhua ennaltaehkäisevän työn merkityksestä, jos on hyväksynyt leikkaukset, jotka ovat rapauttaneet sitä? Entä miten voi kampanjoida ammatinharjoittajamallin puolesta terveysasemalle, jonka lakkauttamista on itse ollut tukemassa?

Sanat ja teot eivät kohtaa

Hyvinvointialueella on tällä kaudella tehty monia päätöksiä, jotka ovat heikentäneet palveluja ja vaikeuttaneet ihmisten arkea. Silti nyt samat tahot kampanjoivat asioiden puolesta, joita vastaan ovat äänestäneet. Esimerkkejä löytyy lukuisia:

Monituottajamalli: Monituottajamallin puolesta puhutaan vaalilupauksissa, mutta tällä kaudella on aktiivisesti vastustettu sen kehittämistä.
Ankkuritoiminta: Lohja-Vihti-Karkkila-alueen ankkuritoiminnan nykyisen muodon säilyttäminen ei saanut riittävää tukea päätöksenteossa, mutta nyt samat päättäjät kertovat kampanjoissaan, kuinka tärkeää ennaltaehkäisevä työ on.
Omaishoidon vapaat ja palvelusetelit sekä palkkiot: Aiemmin omaishoitajat saattoivat käyttää vapaapäivänsä palveluseteleillä, mutta tämä mahdollisuus ollaan nyt poistamassa – silti kampanjoissa korostetaan omaishoitajien tukemista. Samoin palkkiota kiristetään jatkuvasti, kehutaan sillä, että ei leikattu niin paljon kuin viranhaltijat esittivät – kun olisi voitu olla hyväksymättä leikkauksia omaishoidon palkkioihin.
Ennaltaehkäisevät palvelut: Niistä puhutaan kauniisti, mutta todellisuudessa on hyväksytty leikkauksia, jotka ovat vähentäneet ennaltaehkäiseviä palveluja ja johtaneet raskaampien palvelujen tarpeen kasvuun.
YT-neuvottelut ja henkilöstöleikkaukset: Aluehallituksessa on istunut edustajia, jotka ovat siunanneet YT-neuvottelujen tulokset ja toimenpiteet – nyt samat henkilöt puhuvat työntekijöiden jaksamisen puolesta.
Terveysaseman lakkauttaminen: Osa kampanjoi nyt näyttävästi ammatinharjoittajamallin tuomisesta vuoden lopussa lakkautettavalle terveysasemalle. He kuitenkin unohtavat mainita, etteivät aluevaltuuston kokouksessa tukeneet esitystämme siitä, että kyseistä terveysasemaa ei ylipäätään olisi lakkautettu.

Vastuuta teoista, ei vain sanoja

Politiikassa jokainen päätös on arvovalinta. Jokainen budjettileikkaus ja rakenteellinen muutos vaikuttaa oikeisiin ihmisiin, heidän arkeensa ja hyvinvointiinsa. On liian helppoa unohtaa omat päätökset vaalien alla ja esittää nyt palvelujen puolustajaa.

Äänestäjien on hyvä kysyä ehdokkailta ja puolueilta suoraan: Miten äänestit, kun omaishoidon vapaita heikennettiin? Miten äänestit, kun ennaltaehkäiseviä palveluja leikattiin? Miten äänestit, kun monituottajamallia vastustettiin? Miksi kampanjoit nyt ammatinharjoittajamallin puolesta terveysasemalle, jonka lakkauttamista et ollut estämässä?

Kauniit kampanjapuheet eivät korvaa niitä päätöksiä, jotka on jo tehty. Tällä kaudella tehdyt päätökset eivät ole katoamassa – ne ovat jo vaikuttaneet monien elämään. Äänestäjien tehtävä on pitää päättäjät vastuussa siitä, mitä he ovat tehneet, ei vain siitä, mitä he nyt lupaavat.