Vuoteni on tosissaan alkanut vauhdikkaasti. Vauhtia riittää niin perheen toimesta kuin vapaaehtoistoimista, aluevaalikampanjoinnista ja kunnallisjärjestön hallituksen puheenjohtajuudesta. Päivät eivät tunnu riittävän ja tunti tunnilta aika vain tuntuu katoavan.
Lasten lomaillessa on ihan kiva heittäytyä ja ollaan vaan ja siihen olen kyllä päättänyt saada järjestettyä aikaa ja tähän asti olen pystynytkin siihen hyvin (hyvä mä, kolmas päivä vuodesta menossa ja lapset lomalla), toivon, että loppuvuosi menee samalla hyvällä tavalla.
Kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa kaikesta toiminnasta ja varsinkin vaalien alla paine on kova. Ja kiire. Aluvaalit toteutetaan hyvin nopealla aikataululla ja se, että uusi kausi alkaa kesken vaalityön tuo haastetta hyvin paljon. Onneksi kunnallisjärjestön edellinen puheenjohtaja ja nykyinen (ja samalla entinen) sihteeri tukevat ja auttavat.
Sihteerin kanssa kävimme pitkän ja hyvän keskustelun ja samantien saimme paljon aikaan ja asioita eteenpäin. Siitä tuli oikein hyvä tunne ja uutta virtaa.
Hallituksen järjestäytymiskokous on tällä viikolla, vaalitelineiden mainokset pitää olla tällä viikolla valmiit, ehdokasvideoita kuvataan tällä viikolla ja somemainos olisi hyvä saada kasaan myös, yllättäen tällä viikolla. Omaa vaalityötä ei juuri ehdi tekemään, mutta puheenjohtajana ja viestintävastaavana olen vastuussa kaikkien menestyksestä. Toki jokaisen ehdokkaan oma työ, arvot ja näkyvyys on tärkeää, mutta pohjana on kaikkien ehdokkaiden hyväksi tehtävä yhteinen työ, josta jokaisen odotan kantavan myös vastuuta. Politiikka on tiimityötä ja se alkaa omasta tontista.
Parasta kuitenkin on vuoden alussa ollut se, että olemme silti saaneet mieheni kanssa järjestettyä aikaa istua vieretysten, olla lähekkäin. Siihen ei ole tuntunut olleen aikaa pitkään, pitkään aikaan. Mä toivon, että tämä tapa ja oleminen jatkuu ja paranee.
Paljon on auki, paljon on edessä.
Paljon on huolta, mutta paljon on myös toivoa.
Näillä ajatuksilla eteenpäin niin perheen kanssa kuin luottamustehtävienkin kanssa.
Lotta Paakkunainen 