Kategoria-arkisto:Länsi-Uusimaa

Kun hätähuuto jää vaille vastausta nuorten mielenterveyden kriisi syvenee


Länsi-Uusimaan artikkeli https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8475211?utm_source=bluetooth&utm_medium=social (27.4.2025) nostaa jälleen esiin sen, minkä me liian usein ohitamme: nuoret tytöt voivat pahoin, eikä meillä ole tarpeeksi resursseja auttaa heitä ajoissa. Kun nuori turvautuu lääkkeisiin hetken mielijohteesta, ei kyse ole huomiosta, vaan kyse on toivottomuudesta. Hätähuudosta, joka olisi pitänyt kuulla jo paljon aiemmin.

Ylilääkäri Elina Santin mukaan tyttöjen tahalliset lääkemyrkytykset ovat yleistyneet. Samoin syömishäiriöt. Moni teko ei ole yritys kuolla, vaan epätoivoinen yritys selviytyä tunteesta, jota ei enää pysty kantamaan yksin. Koronan aikaiset rajoitukset ovat jättäneet jälkiä, mutta ongelmat eivät ole kadonneet pandemian mukana, vaan ne ovat juurtuneet osaksi arkea.

Järvenpään nuorisopsykiatrian vastaanotolla asioi viime vuonna yli tuhat nuorta. Se on 8,4 prosenttia alueen 13–17-vuotiaista. Vaikka perustason palveluita on kehitetty, erikoislääkäreistä on huutava pula. Hoitajia ja psykologeja löytyy, mutta lääkärit, jotka tekevät diagnoosit ja määräävät hoidot, puuttuvat.

Terapia­takuu astui voimaan nyt toukokuussa,  mutta takuu on vain lupaus, jos tekijöitä ei ole. Lapsen tai nuoren hoito ei voi odottaa viikkoja tai kuukausia. Jokainen viivästynyt päätös, jokainen liian pitkä jono, voi olla hetki, joka kääntää elämän suuntaa väärään.

Meillä ei ole enää aikaa odottaa. Tarvitaan tekoja, nyt:

Ajattelen, että
1. Erikoislääkärikoulutuksen lisääminen: Valtion ja yliopistojen on lisättävä psykiatrian erikoistumispaikkoja ja tuettava opintoihin sitoutumista taloudellisesti.

2. Työolojen parantaminen julkisella sektorilla: Julkisen puolen on tarjottava kilpailukykyiset palkat ja realistinen työkuorma, jotta alan ammattilaiset eivät siirry yksityiselle tai vaihda alaa.

3. Moniammatillisten tiimien vahvistaminen: Psykologit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät voivat hoitaa suuren osan työstä, kunhan työjako on selkeä ja sujuva. Tämä edellyttää vahvaa johtamista ja yhteistä ymmärrystä.

4. Koulujen ja perusterveydenhuollon tuki: Mielenterveyden ongelmiin pitää päästä kiinni ajoissa. Koulujen oppilashuollon ja opiskeluterveydenhuollon resurssit on turvattava, myös pienillä paikkakunnilla.

5. Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistuen hyödyntäminen: Toipuneet nuoret ja vanhemmat voisivat olla osa ratkaisua, ei pelkkää tarinaa.

Meillä ei ole varaa välinpitämättömyyteen. Tämä on meidän yhteinen hälytyskellomme ja se soi nyt kovempaa kuin koskaan.

Ei neuvottelut, vaan äänten mukainen jako

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen luottamuspaikoista on ”päästy sopuun”, kuten julkisuudessa lehdistötiedotteissa kerrotaan. On toki tärkeää, että puolueet sitoutuivat yhteiseen sopuun, mutta samalla on syytä muistaa, ettei kyse ollut mistään tasapainoisesta työnjaosta, joka olisi saavutettu neuvotteluin. Kyse oli paikkojen mekaanisesta jaosta puolueiden saamien äänimäärien mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Suurimpana puolueena kokoomus johti prosessia ja varasi itselleen keskeiset puheenjohtajuudet sekä huomattavan määrän jäsenpaikkoja aluehallitukseen ja lautakuntiin. Muiden puolueiden rooliksi jäi lähinnä hyväksyä vaalituloksen määräämä jako.

Tämä asettaa vastuunkannon painopisteen selvästi suurimman puolueen ja sen johdon harteille. Kun paikat jaetaan suoraan äänten perusteella, suurimman puolueen vastuulla on huolehtia myös lain edellyttämien sukupuolikiintiöiden toteutumisesta, eikä sysätä tätä velvoitetta pienempien ryhmien kannettavaksi. Näin on kuitenkin käytännössä tapahtunut, niin kokoomuksen kuin muidenkin suurten ryhmien toimesta.

Demokratia ja vastuullinen hallinto edellyttävät paitsi vaalituloksen kunnioittamista myös lain ja tasa-arvon toteutumisen varmistamista kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Demokratia edellyttää avoimuutta ja siksi on syytä sanoa asiat niin kuin ne ovat.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8480136?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Hyvinvointia ikääntyneelle, tietoa ja tukea LUVN:n kautta

https://www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Tiesitkö tästä sivustosta?

Hyvinvointia ikääntyneelle – tietoa ja tukea LUVN:n kautta

Ikääntyminen tuo mukanaan monia uusia vaiheita, tarpeita ja kysymyksiä, eikä niiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Tiesitkö, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen (LUVN) verkkosivuilta löytyy kattava tietopaketti erityisesti ikääntyneiden hyvinvoinnin tueksi?

Kurkkaa: www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Sivustolta löydät helposti ymmärrettävästi koottuna tietoa esimerkiksi:

  • Mistä saa apua arjessa selviytymiseen tai kotiin vietäviin palveluihin?
  • Miten toimii palveluohjaus tai mistä aloittaa, jos huoli omasta tai läheisen toimintakyvystä kasvaa?
  • Miten omaa hyvinvointia voi edistää arjessa – liikkumisen, ravinnon tai mielen hyvinvoinnin kautta?
  • Entä miten päästä mukaan yhteisölliseen toimintaan ja ehkäistä yksinäisyyttä?

Sivusto ei ole pelkkä infopankki, vaan se toimii myös suunnannäyttäjänä, jos et vielä tiedä, mistä apua hakea tai miten palvelujärjestelmä toimii. Olitpa sitten ikääntynyt itse, läheinen tai ammattilainen, tämä sivu voi tarjota juuri sen tiedon tai yhteystiedon, jota etsit.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan, erityisesti, jos sydäntäsi lähellä ovat ikääntyneiden arvokas elämä ja palvelujen saavutettavuus.

Pienikin tieto voi joskus tehdä suuren eron.

Hallitukselta keskeneräisiä vastauksia vajaaravitsemuksen ehkäisyyn

Keskustan Antti Kaikkonen jätti Eduskunnassa kirjallisen kysymyksemme: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja varhaisen seulonnan tehostamiseksi terveydenhuollossa? Entä aikooko hallitus laajentaa kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuuden koskemaan muistisairaita ja muita vajaaravitsemusriskiryhmiä?

Kysymykset olivat suoria ja asiallisia. Vastauksilta olisi odottanut konkreettisia linjauksia ja aikataulutettuja toimia. Sen sijaan saimme ympäripyöreitä viittauksia työryhmätyöhön ja jatkuvaan arviointiin – vaikka vajaaravitsemuksen aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset seuraukset ovat kiistattomia ja tiedossa.

Ministeri Kaisa Juuson vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 71/2025 vastaa molempiin kysymyksiin, mutta vastaukset eivät ole erityisen lupaavia. Voit lukea vastaukset linkistä alta.

Click to access KKV_71+2025.pdf

Olen tiivistänyt ministeri Juuson vastaukset alle kysymysten kera. Ministeri ei vastauksissaan osoita ymmärtävän vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen olennaista eroa, eikä niiden merkitystä sairauksien ehkäisyssä, toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hoidon vaikuttavuudessa.

1. Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja varhaisen seulonnan tehostamiseksi terveydenhuollossa?

Vastaus:
– Hallitus viittaa Terveydeksi-ohjelmaan, jossa kehitetään alueellisia hyvinvointipolkuja terveellisten elämäntapojen tueksi, mukaan lukien ravitsemus.
– Iäkkäiden ravitsemukseen on huomioitu mm. suun terveys, ravitsemussuositukset ja ravitsemushoidon suositukset.
– Muistipalvelupolku ja FINGER-toimintamalli mainitaan, mutta konkreettisia uusia toimia vajaaravitsemuksen varhaisen seulonnan tehostamiseksi ei luvata.

2. Aikooko hallitus laajentaa kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuuden kattamaan muistisairaat ja muut vajaaravitsemuksen riskiryhmät?

Vastaus:
– Ei aio.
– Nykyinen korvattavuus koskee vain valtioneuvoston asetuksessa mainittuja vaikeita, henkeä uhkaavia ravintopuutoksia.
– Muistisairaudet ja muut riskiryhmät eivät kuulu korvauksen piiriin, eikä korvattavuuden laajentamiseen ole tällä hetkellä suunnitelmia.

Vastaus tuo esiin olemassa olevia ohjeistuksia ja malleja, mutta ei sisällä uusia konkreettisia toimia vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi eikä lupaa laajentaa Kela-korvattavuutta. Vastauksessa painottuu, että nykyinen lainsäädäntö rajaa korvattavuuden erittäin vakaviin tilanteisiin, eikä hallitus aio muuttaa tätä linjaa.

Ministeri Kaisa Juuson vastauksesta (KKV 71/2025) käy ilmi, että hän ei ole tehnyt selvää eroa ravitsemuksen yleisen edistämisen, vajaaravitsemuksen ehkäisyn ja kliinisen aliravitsemuksen hoidon välillä, tai jos on, sitä ei vastauksessa näy.

Miksi näin voi sanoa?

  • Vajaaravitsemus on ravintoaineiden puutetta, joka ei välttämättä näy painonlaskuna, vaan se on yleinen, mutta usein huomaamaton riski etenkin vanhuksilla ja pitkäaikaissairailla.
  • Aliravitsemus on kliinisesti vakava tila, joka uhkaa terveyttä ja henkeä.
  • Ravitsemuksen edistäminen taas on paljon laajempi, väestötason tavoite, johon viitataan Terveydeksi-ohjelmassa.

Ministerin vastaus niputtaa nämä kaikki samaan koriin viittaamalla yleisluontoisesti elämäntapoihin, suun terveyteen ja ravitsemussuosituksiin, mutta ei tuo esiin ymmärrystä vajaaravitsemuksen varhaisesta tunnistamisesta eikä tunnusta riskiä muistisairaiden tai iäkkäiden kohdalla, joiden vajaaravitsemus jää usein hoitamatta, koska kliinisen aliravitsemuksen kriteerit eivät täyty.

Lisäksi hallituksen kanta siihen, ettei kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuutta aiota laajentaa riskiryhmiin (esim. muistisairaat), osoittaa että vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyä ja ravitsemushoitoa ei nähdä investointina vaan kustannuseränä.

Ministeri ei vastauksessaan osoita ymmärtävän vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen olennaista eroa, eikä niiden merkitystä sairauksien ehkäisyssä, toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hoidon vaikuttavuudessa.

Lukijalta: Vajaaravitsemus uhkaa hyvinvointiamme, hallitukselta ei konkreettisia toimia

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8475926?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Luonnonsuojelu vai metsähehtaareista laskettu markkina-arvo? Lohjan Rausjärven tapaus kertoo karua kieltä päättäjien arvoista



Lohjan kaupungin Rausjärven alueen luonnonsuojelupäätös paljastaa syvän ristiriidan kauniiden strategiapuheiden ja konkreettisten päätösten välillä. Rausjärvellä oli mahdollisuus tehdä kauaskantoinen ja vaikuttava päätös – suojella lähes koko 92 hehtaarin metsäalue luonnon monimuotoisuutta tukevaksi luonnonsuojelualueeksi. Sen sijaan kaupunki päätti suojella vain 20,6 hehtaaria. Miksi?

Ratkaiseva syy: raha.

Päätös syntyi kaupunkikehityslautakunnan lupajaostossa äänin 2–2, ja puheenjohtajan (vas.) ääni ratkaisi. Hän perusteli kantaansa sillä, että METSO-ohjelman suojelukorvaus 88 100 euroa olisi ollut sama riippumatta siitä, suojellaanko 20 vai 92 hehtaaria. Hänen mukaansa olisi ollut ”epäviisasta” luopua kaupungin omistamasta metsämaasta, jonka markkina-arvo hänen arvionsa mukaan olisi yli 800 000 euroa. Tämä kertoo kylmäävällä tavalla siitä, millaisia laskelmia luonnon suojelemisen sijaan tehdään.

Päätös ei ole vain tekninen tai hallinnollinen. Se on arvoratkaisu.

On ristiriitaista, että kaupungin talousarviossa ja -suunnitelmassa puhutaan Rausjärven alueen liittämisestä METSO-ohjelmaan ja että luonnon monimuotoisuudesta huolestunut viesti toistuu kaupungin strategiassa. Mutta kun päätöksen hetki koittaa, luonnonsuojelu supistetaan minimiin. Käytännössä hylättiin Uudenmaan ELY-keskuksen esittämä, koko kiinteistöä koskeva laajempi suojeluehdotus ja vain siksi, ettei siitä ollut luvassa enemmän rahaa.

Ironista kyllä, pienempi 20 hehtaarin suojelualue on juuri se, josta ELY maksaa. Loput olisi pitänyt suojella ilman korvausta. Eikö kaupungin omistaman metsäalueen rauhoittaminen voisi olla investointi tuleviin sukupolviin, ei pelkkä menetetty euro?

Päätös kertoo arvovalinnoista. Se kertoo, mitä painotetaan, kun vaaka heilahtaa: rahaa vai luontoa.

Lohjalla se oli jälleen kerran raha.

Miten uskottavana voidaan enää pitää kaupunkia, joka paperilla tavoittelee monimuotoisuuden vahvistamista, mutta käytännössä pitää metsää rahakoneena?

Kannen kuva Ana Maria Gutierrez Sorainen

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8468198?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Lyhytnäköiset säästöt tulevat kalliiksi ja perheet jäävät yksin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on tehty vakavia päätöksiä, joiden seuraukset näkyvät jo nyt arjessa ja joiden vaikutukset kantavat vielä pitkälle tulevaisuuteen. Ennaltaehkäisevistä palveluista on leikattu, mutta leikkausten ennakollisia vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi, tai niistä ei ole yksinkertaisesti välitetty.

Tämä ei ole pelkkä budjettitekninen ongelma. Tämä on syvästi inhimillinen kriisi, joka koskettaa erityisesti perheitä ja lapsia.

Ammatilliset tukihenkilöt irtisanottu, perheet jäävät ilman apua

Yhä useampi perhe jää yksin tilanteessa, jossa he ennen saivat tukea ammatillisilta tukihenkilöiltä. Nämä tärkeät ja pitkäjänteiset ihmissuhteet ovat katkenneet, kun ammattilaisia on irtisanottu säästöjen vuoksi. Samalla avohuollon tukipalveluita tarjonneet pienyrittäjät ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, kun palvelusopimuksia ei enää uusita tai niitä ei ole koskaan kilpailutettu uudelleen, tai tilauksia ei yksinkertaisesti tehdä. Myös isommista toimijoista kuuluu irtisanomisuutisia.

Tämä kaikki tapahtuu tilanteessa, jossa ennaltaehkäisevälle työlle olisi enemmän tarvetta kuin koskaan.

Keskustan valtuutetut vastustivat leikkauksia ja syystä

Me Keskustan aluevaltuutetut vastustimme näitä leikkauksia, koska näimme jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Näimme sen, ettei inhimillistä hätää voi laskea euroissa ja ettei hätä katoa, vaikka se poistetaan budjetista. Näimme myös, että näennäiset säästöt tulevat kostautumaan raskaampina korjaavina palveluina, kasvavina kustannuksina ja inhimillisinä tragedioina.

Tämä on juuri sitä politiikkaa, jonka lyhytnäköisyys tulee meille kaikille kalliiksi. Ei vain taloudellisesti, vaan myös yhteisöllisesti ja eettisesti.

Omaishoidon tuen kiristäminen on epäinhimillistä ja lainvastaista

Osana tätä kylmää linjaa Länsi-Uudenmaan aluehallitus on maaliskuussa päättänyt myös kiristää omaishoidon tuen kriteereitä 0–17-vuotiaiden osalta. Päätös pohjautuu virheellisesti lapsen diagnoosiin, vaikka laki ei salli tuen myöntämistä tai epäämistä pelkän diagnoosin perusteella. Tämä on sekä epäinhimillistä että lainvastaista.

Monelle perheelle omaishoidon tuki on ollut elinehto, sillä se on mahdollistanut osapäivätyön tekemisen tai kokopäiväisen omaishoitajuuden silloin, kun muuta apua ei ole ollut saatavilla. Nyt nämä perheet joutuvat miettimään, voiko toinen vanhemmista enää jäädä kotiin hoitamaan lasta. Tai miten yksinhuoltaja voi ylipäätään selvitä arjesta ilman tukea. Tuen menettäminen voi merkitä koko perheen arjen romahtamista ja yksin lasta hoitavalle se voi tarkoittaa uupumista, toimeentulo-ongelmia ja jaksamisen täydellistä loppumista.

Aluehallitus ja viranhaltijat tekevät nyt sokeaa politiikkaa, jolla on erittäin epäinhimilliset kasvot ja kalliit, pitkäkestoiset seuraukset.

Me maksamme tästä vielä pitkään

Tukipalveluiden alasajo ei pysähdy yksittäiseen budjettikauteen. Se näkyy tulevina vuosina yhä kasvavina lastensuojeluilmoituksina, huostaanottoina, uupuneina vanhempina, koulupudokkaina ja pahoinvoivina nuorina. Samalla me maksamme yhä enemmän raskaista, korjaavista palveluista, eli niistä, joita olisi voitu ehkäistä riittävällä tuella jo paljon aiemmin.

Kyse ei ole vain euroista. Kyse on arvoista. Kyse on siitä, millaisen hyvinvointialueen haluamme rakentaa ja millaisen tulevaisuuden jätämme lapsillemme.

Meidän on palattava perusasioiden äärelle: ennaltaehkäisevä työ ei ole kuluerä, vaan sijoitus tulevaisuuteen.