Kategoria-arkisto:lastensuojelu

Lohjan Ankkuritoiminnan alasajo: Kuka kantaa vastuun nuorista?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen tehty päätös Lohja-Karkkila-Vihti-alueen Ankkuritoiminnan henkilöstön irtisanomisesta ja toiminnan rakenteiden hajauttamisesta on aiheuttanut laajaa huolta. Vastakkain ovat kaksi erilaista näkemystä: huoli toiminnan vaikuttavuuden ja nuorten palvelujen heikkenemisestä sekä viranhaltijan vakuuttelut siitä, että toiminta jatkuu vain eri mallilla. Tilanne herättää kriittisiä kysymyksiä siitä, miten päätöksentekoa on valmisteltu, mitä vaikutuksia muutoksilla on nuorille ja miten aluehallitus aikoo vastata tästä päätöksestä.

Lohjan Ankkuritiimi: Moniammatillinen toimintamalli, jolla on tuloksia

Lohjan Ankkuritiimi on ollut Länsi-Uudenmaan alueen ainoa toimipiste, jossa Ankkuritoimintaa on toteutettu valtakunnallisen käsikirjan mukaisesti. Tiimi koostuu poliisin, sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja nuorisopalvelujen ammattilaisista, jotka ovat työskennelleet täysipainoisesti yhdessä samoissa tiloissa. Tällainen moniammatillinen tiimirakenne on mahdollistanut nopean, tehokkaan ja ennaltaehkäisevän puuttumisen nuorten ongelmiin. Vuonna 2024 Lohjan tiimi on muun muassa:

  • Työskennellyt 344 nuoren palvelutarpeen arvioinnissa.
  • Osallistunut 33 kuulusteluun, joissa tiimin sosiaalityöntekijä on toiminut nuoren oikeusedustajana.
  • Toteuttanut 60 verkostotoimintoa, jalkautunut tapahtumiin ja tehnyt ennaltaehkäisevää laillisuuskasvatusta kouluissa.

Ankkuritoiminnan vaikuttavuus on kiistaton: 9 nuorta 10:stä ei syyllisty uudelleen rikoksiin. Tiimi on paitsi torjunut nuorisorikollisuutta, myös estänyt kodin ulkopuolisia sijoituksia, jotka maksavat yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin ennaltaehkäisevä työ.

Viranhaltijan vakuuttelut eivät riitä

Hyvinvointialueen viranhaltija, joka on valmistellut yt-neuvotteluja, vakuuttaa, että Ankkuritoiminta ei lopu, vaan se järjestetään jatkossa suuremmissa tiimeissä, kuten Raaseporin ja Kirkkonummen alueilla. Viranhaltijan mukaan eri toteutusmallien välillä ei ole havaittu eroja vaikuttavuudessa ja muutoksella pyritään parantamaan tiedonvaihtoa ja vähentämään pienten tiimien haavoittuvuutta.

Tämä perustelu herättää kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:

  1. Missä on avoin ja läpinäkyvä vertailu?
    Viranhaltija väittää, että eri toteutusmalleilla on saavutettu sama vaikuttavuus. Onko tästä saatavilla avoimia vertailulukuja, jotka käsisivät kriittisen tarkastelun? Lohjan tiimi on osoittanut konkreettisin luvuin ennaltaehkäisevän työnsä hyödyt. Miksi näitä tuloksia ei tunnuta arvostettavan?
  2. Miten hajautettu malli voi korvata Lohjan tiimin moniammatillisuuden?
    Lohjan tiimissä kaikki ammattilaiset työskentelevät täysipäiväisesti yhdessä. Raaseporin ja Kirkkonummen mallissa Ankkuritoiminta on hajautettu ja työntekijät toimivat oman työnsä ohessa. Kuinka tämä vastaa Lohjan tiimin tehokkuuteen ja nopeuteen?
  3. Onko kyse todella säästöistä?
    Viranhaltijan mukaan muutoksilla ei ole taloudellisia vaikutuksia, mutta Lohjan tiimin alasajo tuo säästöjä kahden työntekijän palkkojen (noin 120 000 €) ja 15 000 €:n vuotuisen toimintabudjetin verran. Säästöt ovat minimaalisia suhteessa siihen, mitä nuorisorikollisuus ja huostaanotot maksavat yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä.

Riskit nuorten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle

Ankkuritoiminnan hajauttaminen ja Lohjan tiimin purkaminen uhkaavat erityisesti nuorten palveluiden laatua ja yhdenvertaisuutta. Tämä on ristiriidassa hyvinvointialueen palvelustrategian kanssa, joka painottaa ennaltaehkäisevän työn vahvistamista. Päätös on myös vaarassa lisätä alueellista eriarvoisuutta: Espoon Ankkuritiimin sosiaaliohjaajat saavat jatkaa tehtävissään, kun taas Lohjan tiimi hajotetaan, vaikka sen tulokset ovat merkittäviä.

Viranhaltijan vastauksia tarkastellessa nousee esiin kriittinen kysymys: onko kyseessä aito yritys parantaa toiminnan vaikuttavuutta vai hallinnollinen ratkaisu, joka ei huomioi ennaltaehkäisevän työn erityispiirteitä? Esimerkiksi hajautettujen tiimien vaikuttavuuden arviointi on jäänyt ohueksi, eikä viranhaltija ole pystynyt vastaamaan siihen, miten resurssien hajautus varmistaa saman tehokkuuden ja nuorten palveluiden oikea-aikaisuuden.

Mitä pitäisi tehdä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen on otettava askel taaksepäin ja arvioitava päätöstenskä vaikutuksia uudelleen. Seuraavat toimenpiteet ovat välttämättömiä:

  1. Kattava ja julkinen vaikutustenarviointi
    Viranhaltijan vakuuttelu ei riitä. On tuotava esiin avoin analyysi siitä, miten eri toteutusmallit vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn.
  2. Lohjan Ankkuritiimin toiminnan säilyttäminen ja kehittäminen
    Lohjan tiimi on osoittanut vaikuttavuutensa ja kustannustehokkuutensa. Tiimiä tulisi käyttää esimerkkinä ja mallina muiden alueiden kehittämisessä, ei hajottaa sitä.
  3. Nuorten hyvinvoinnin priorisointi säästöjen edelle
    Lasten ja nuorten palvelut eivät ole oikea paikka tehdä lyhytnäköisiä säästöjä. Päättäjien on otettava vastuu siitä, että nuorten tulevaisuutta ei vaaranneta lyhytaikaisen taloudellisen hyödyn vuoksi.

Lopuksi: Ei vain hallinnollinen kysymys

Ankkuritoiminnan tulevaisuus ei ole vain hallinnollinen tai budjettikysymys, vaan kysymys siitä, miten hyvinvointialue suhtautuu nuoriin ja heidän tarpeisiinsa. Lohjan Ankkuritiimin purkaminen on esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköiset päätökset voivat vaarantaa ennaltaehkäisevän työn tulokset ja asettaa haavoittuvimmassa asemassa olevat nuoret vaaraan. Nyt on aika pysähtyä ja kysyä: kuka kantaa vastuun, jos nämä nuoret jäävät ilman apua?

Esitin kysymyksiä Ankkuritoiminnan alasajoa valmistelleelle viranhaltijalle:

Onko poliisia ja sisäministeriötä konsultoitu Länsi-Uudenmaan Ankkuritoiminnan uudelleenjärjestämisen yhteydessä, ja miten heidän näkemyksensä

Millä tavoin Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta on arvioitu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ja miten tämä arviointi suhteutuu valtakunnallisiin tutkimustuloksiin?

Millä perusteilla on päätelty, että eri toimintamalleilla saavutetaan yhtä hyviä tuloksia, kun esimerkiksi Lohjan Ankkuritiimin vaikuttavuudesta on esitetty konkreettisia säästöjä ja tuloksia?

Onko hyvinvointialue tehnyt konkreettisia kustannusvaikuttavuusanalyysejä, jotka vertailevat nykyistä ja suunniteltua mallia?

Miten Lohjan Ankkuritiimin resurssien leikkaaminen (kaksi työntekijää ja 15 000 euron budjetti) tukee palvelustrategian tavoitetta ennaltaehkäistä nuorisorikollisuutta ja vähentää huostaanottoja?

Onko laskelmia siitä, kuinka moni nuori saattaa päätyä kalliimpiin jatkopalveluihin, mikäli Lohjan mallin resurssit lakkautetaan?

Miten varmistetaan, että moniammatillinen työskentelymalli toteutuu käytännössä, jos tiimit siirretään osaksi suurempaa kokonaisuutta, jossa voi olla muita prioriteetteja?

Onko arvioitu, miten suuremmassa tiimissä toimiminen vaikuttaa nuorten rikoksia oireilevien lasten tunnistamiseen ja heidän oikea-aikaiseen ohjaukseensa?

Miten Lohjan Ankkuritiimin lakkauttaminen takaa yhdenvertaiset ja oikea-aikaiset palvelut kaikille alueen nuorille, kun alueella on pitkät välimatkat ja erilaista palveluntarvetta?

Millä tavalla Lohjan Ankkuritiimiä on konsultoitu tai kuultu päätöksenteon yhteydessä, jotta paikallisten tarpeiden erityispiirteet tulevat huomioiduiksi?

Miten päätös Lohjan Ankkuritiimin lakkauttamisesta tukee palvelustrategian painopistettä ennaltaehkäisevässä työssä ja kustannustehokkuudessa?

Jos Lohjan mallin vaikutus on ollut, että 9/10 nuorta ei enää tee rikoksia, miten tämä tulos voidaan varmistaa uudessa mallissa?

Kirjoittajavieras-kolumni: Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini siitä, että säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle.

Säästöjä, jotka tulevat kalliiksi – ajatuksia kolumnini taustalta

Kirjoittaessani kolumnia ”Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle”, pohdin pitkään, mitä hyvinvointialueiden säästöt todella merkitsevät niille ihmisille, jotka tarvitsevat apua. Mielessäni pyöri lukuisia tarinoita – lapsia, perheitä, omaishoitajia ja ikääntyneitä – jotka jäävät järjestelmän rattaisiin, kun päätöksiä tehdään liian yksisilmäisesti budjettilukuja tuijottaen.

Näitä asioita ei voi tarkastella pelkkinä euroina tai tehokkuuslaskelmina. Jokaisen budjettileikkauksen taustalla on ihminen, jonka elämä voi muuttua pysyvästi huonompaan suuntaan, jos apu viivästyy tai jää kokonaan saamatta. Tämä ajatus ei jättänyt minua rauhaan, kun kirjoitin kolumnia.

Lapsen elämä voi muuttua hetkessä – mutta mihin suuntaan?

Pohdin esimerkiksi tilannetta, jossa lapsi joutuu odottamaan liian pitkään apua lastensuojelussa. Resurssipula voi tarkoittaa, ettei perhetyötä saada käyntiin ajoissa tai ettei lapsen kokemia ongelmia ehditä selvittää ennen kuin ne kärjistyvät. Tällaisissa tilanteissa voi käydä niin, että ongelmat, jotka olisi voitu ratkaista ennaltaehkäisevästi, johtavat lopulta huostaanottoon – ja tämä maksaa paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti valtavasti.

Tiedän, että lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat valtavia. Vuonna 2022 Suomessa käytettiin 1,33 miljardia euroa lastensuojeluun, ja tästä summasta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. En voi olla miettimättä, kuinka moni näistä sijoituksista olisi voitu välttää, jos perheiden tukipalveluihin olisi panostettu ajoissa.

Omaishoitajien uupuminen ei ole vain heidän ongelmansa

Omaishoitajien tilanne nousi myös vahvasti mieleeni. Tiedän, kuinka raskasta omaishoitajan arki voi olla, ja miten paljon he tekevät yhteiskunnan hyväksi. Jos heidän jaksamistaan ei tueta esimerkiksi riittävillä palkkioilla tai vapaapäivillä, he uupuvat. Mutta kuka kantaa vastuun, kun omaishoitaja ei enää jaksa? Usein se tarkoittaa, että läheinen siirtyy laitoshoitoon – kalliimpaan ja monesti vähemmän inhimilliseen ratkaisuun.

Tällaisten asioiden äärellä en voinut olla ajattelematta, kuinka lyhytnäköistä säästäminen voi olla. Yhteiskuntamme pyörii paljolti niiden ihmisten varassa, jotka jaksavat kantaa vastuuta läheisistään. Silti juuri heiltä leikataan ensin.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi

Ennaltaehkäisevä työ nousi kirjoituksessani keskiöön, koska näen sen valtavan merkityksen. Oli kyse lastensuojelusta, omaishoidosta tai ikääntyneiden hoivasta, varhainen apu ja tuki voivat estää ongelmien kasvamisen mittasuhteisiin, joissa niiden ratkaiseminen tulee huomattavasti kalliimmaksi.

Kirjoittaessani kolumnia mietin paljon sitä, miksi säästöjä haetaan usein juuri näistä palveluista. Eikö pitäisi olla itsestään selvää, että ongelmien ratkaiseminen ajoissa on aina taloudellisesti ja inhimillisesti viisaampaa? Silti varhaisen tuen resurssit ovat usein ensimmäisenä leikkauslistalla.

Rakenteet kuntoon, mutta ei ihmisten kustannuksella

Kolumnia kirjoittaessani tiesin, että rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Hyvinvointialueet ovat uusi toimintaympäristö, jossa resurssit on järjestettävä uudella tavalla. Mutta samalla en voinut lakata miettimästä, mitä tämä tarkoittaa ihmisille, jotka jo nyt joutuvat sinnittelemään järjestelmän puutteiden kanssa.

Haluan uskoa, että on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka eivät jätä ketään väliinputoajaksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos näemme ihmiset vain kuluerinä budjettikirjassa. Panostukset lapsiin, perheisiin, omaishoitajiin ja ikääntyneisiin eivät ole pelkkä kulu – ne ovat investointi tulevaisuuteen, jossa voimme kaikki elää paremmin.

Kirjoittaessani tätä kaikkea tunsin, kuinka suuri merkitys sillä on, että meillä on päättäjiä, jotka näkevät numerot niiden takana olevien ihmisten kautta. Toivon, että yhä useampi pysähtyy miettimään, millaisen laskun lyhytnäköiset säästöt voivat jättää tulevaisuudelle – ja millainen lasku me voisimme jättää maksamatta, jos panostaisimme ennaltaehkäisyyn ajoissa.

Voit lukea kolumnini alta:

Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Hyvinvointialueiden perustaminen tähtäsi yhdenvertaisiin palveluihin ja perustason hoidon vahvistamiseen. Nyt säästöjä haetaan hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuka miettii, mitä hintaa palveluiden tarvitsijat tästä maksavat?

Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi joutuu odottamaan apua lastensuojelussa liian pitkään resurssipulan vuoksi. Aika, joka voisi olla käänteentekevä hänen elämässään, hukataan. Tai omaishoitaja, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa läheistään, mutta palkkioiden ja vapaapäivien leikkaukset vievät viimeisetkin voimat. Entä ikääntynyt, joka odottaa turvallista hoivapaikkaa, mutta joutuu jäämään kotiin, kun tarvittavaa tukea ei ole tarjolla? Nämä eivät ole pelkkiä numeroita budjetissa – nämä ovat ihmisiä, joiden elämänlaatu ja tulevaisuus ovat kiinni tekemistämme päätöksistä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen.

Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa olivat 1,33 miljardia euroa, josta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. Samaan aikaan tiedämme, että ennaltaehkäisevät palvelut, kuten perhetyö ja varhainen puuttuminen, voivat vähentää sijoitustarvetta. Silti näistä palveluista leikataan ensimmäisenä. Tämä ei ole vain inhimillisesti kestämätöntä, vaan myös taloudellisesti järjetöntä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen. Se voi estää huostaanottoja ja antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen panostus, joka auttaa perhettä ajoissa, maksaa itsensä takaisin – ei vain säästöinä, vaan myös ihmisten elämänlaadun parantumisena.

Säästäminen perustason palveluista johtaa usein ongelmien siirtymiseen kalliimpiin hoitomuotoihin. Tämä koskee myös ikääntyneiden hoivaa ja omaishoitajien jaksamista. Kun tukipalvelut heikkenevät, vastuu siirtyy laitoshoitoon, joka kuormittaa paitsi julkista taloutta myös inhimillisiä resursseja.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, mutta ne on tehtävä niin, ettei kukaan jää väliinputoajaksi. Jokainen lapsi, nuori, omaishoitaja ja ikääntynyt ansaitsee tulla kohdatuksi – myös silloin, kun järjestelmää uudistetaan. Lyhytnäköiset säästöt voivat kaataa tulevaisuuden, mutta panostukset ihmisiin eivät ole vain kulu – ne ovat investointi, joka kantaa pitkälle.

Kirjoittaja on lohjalainen aluevaltuutettu.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8147341

Aluevaltuustonkokous Siuntiossa – leikkaukset lähipalveluihin eivät ole kestävä tie

Ensi viikolla aluevaltuusto kokoontuu päättämään mm. vuoden 2025 talousarviosta sekä talous- ja investointisuunnitelmasta vuosille 2025–2027. Kokouksen pitopaikkana on Siuntio, mikä on vähintäänkin erikoista, kun otetaan huomioon, että talousarvioneuvotteluissa enemmistö aluevaltuustoryhmistä päätti lakkauttaa Siuntion lähipalveluita.

Lähipalvelut Siuntiossa uhattuna
Keskustan aluevaltuustoryhmä ei voinut hyväksyä talousarviosovun linjauksia juuri Siuntioon suunnattujen leikkausten vuoksi. Olemme pitäneet tärkeänä, että palveluiden turvaamiseksi käytäisiin neuvottelut kunnan kanssa. Siuntio on osoittanut halukkuutta tehdä yhteistyötä ja investoida esimerkiksi asumispalveluyksikköön. Tämä olisi voinut olla ratkaisu, joka hyödyttää sekä Siuntiota että hyvinvointialuetta. Valitettavasti tämä esitys ei saanut muiden ryhmien tukea. Palvelut vain lakkautetaan, mikä ei ole kestävää eikä oikeudenmukaista.

Leikkauksia lapsiperheiden ja omaishoitajien kustannuksella
Talousarviosovussa Keskustan ryhmän oli mahdotonta olla mukana myös siksi, että säästöjä kohdistettiin erityisesti lapsiperheisiin ja omaishoitajiin. Lasten ja nuorten palveluissa, kuten neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja lastensuojelussa, henkilöstö on jo nyt tiukoilla. Nyt esitetyt säästöt uhkaavat palveluiden laatua ja henkilöstön jaksamista entisestään. Samoin omaishoitajien palkkiotaso, joka viime vuonna hyväksyttiin, joutuu jälleen tarkisteltavaksi. Jokavuotinen rumba palkkioissa on kohtuuton stressi omaishoitajille. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä, joka säästää julkisia varoja.

Inhimillisempää talouden tasapainottamista
Keskustan linja talousarvioneuvotteluissa oli selkeä: olemme sitoutuneet talouden tasapainottamiseen, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Uskomme maltillisempaan aikatauluun, jossa lähipalvelut turvataan ja säästöt toteutetaan inhimillisemmin. Talous voidaan saada kuntoon ilman, että se tehdään lapsiperheiden, omaishoitajien ja pienten kuntien kustannuksella.

Siuntio – symboli aluepolitiikan haasteille
On merkillepantavaa, että kokous pidetään juuri Siuntiossa. Tämä pieni, mutta aktiivinen kunta on nyt joutunut leikkauslistojen kärkeen. Samalla Siuntio toimii symbolina aluepolitiikan haasteille: kuinka turvaamme lähipalvelut ja tasapainoisen kehityksen koko hyvinvointialueella? Keskustan aluevaltuustoryhmän mielestä vastaus ei löydy lähipalveluiden alasajosta, vaan yhteistyöstä ja innovatiivisista ratkaisuista.

Kannustan alueen asukkaita ottamaan kantaa jo ennen kokousta, ota yhteyttä aluevaltuutettuusi, seuraa kokousta, puheita ja tekoja. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan siihen, millaisena lähipalvelut ja alueen hyvinvointi näyttäytyvät tulevina vuosina. Me Keskustassa seisomme edelleen sen takana, että taloutta tasapainotetaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Lähipalvelut, omaishoitajat ja lasten hyvinvointi ovat meille asioita, joista emme tingi.

Pääset lukemaan kokouksen esityslistaa täältä: https://luhva-d10julk.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=2024416

Keskustan aluevaltuustoryhmän linja: Inhimillisempi talouden tasapainotus turvaten lähipalvelut



Keskustan aluevaltuustoryhmänä emme voineet hyväksyä talousarviosta käytyjen neuvotteluiden lopputulosta. Tämä päätös ei ollut kevyt, mutta se perustui vahvaan arvopohjaamme ja vastuulliseen näkemykseen, joka painottaa lähipalveluiden turvaamista ja inhimillistä lähestymistapaa talouden tasapainottamiseen. 


Erityisesti Siuntion kohdalla olemme korostaneet yhteistyön merkitystä kunnan kanssa. Olemme ehdottaneet neuvotteluja, joissa kunnan halukkuus investoida esimerkiksi asumispalveluyksikköön voitaisiin huomioida osana ratkaisua. Kunnan sitoutuminen terveyspalvelujen järjestämisen ohella olisi voinut luoda kestävän mallin, joka hyödyttää kaikkia osapuolia. Valitettavasti muiden ryhmien mielestä tämä ei ollut mahdollinen tie. Palvelut halutaan vain lakkauttaa, mikä on mielestämme väärä suunta. 

Lähipalveluiden puolustaminen ja maltillinen talouspolitiikka
Keskustan ryhmä ei myöskään hyväksynyt aiempaa palveluverkkoa koskevia ratkaisuja. Talousarvioneuvotteluissa esitetyt toimenpiteet, joissa vedotaan yksityisten paikkojen riittävyyteen, eivät vastaa alueen todellisia tarpeita. Meidän linjamme on selkeä: sitoudumme talouden tasapainottamiseen, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Inhimillisyys ja lähipalveluiden turvaaminen ovat keskiössä. 

Keskeiset painopisteet:
1. Lähipalvelut kuten Siuntiossa: Tarjotaan kestäviä ratkaisuja yhteistyössä kuntien kanssa sen sijaan, että palveluita vain lakkautetaan. 
2. Omaishoitajien asema ja palkkiotaso:

Tämän parantaminen on jo päätetty viime vuonna ja sen toteutumista tulee valvoa, ei joka vuosi laskea.
3. Lasten ja nuorten palvelut: Erityisesti lastensuojelussa, neuvoloissa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa henkilöstö on asetettu kohtuuttoman tiukille. Tämä uhkaa pitkällä aikavälillä sekä henkilöstön jaksamista että palveluiden laatua. 

Kannustan kaikkia alueemme asukkaita ja toimijoita osallistumaan keskusteluun ja tuomaan esiin mielipiteitään. Meidän linjamme ei ehkä ole nopein, mutta se on kestävämpi ja inhimillisempi. Lähipalvelut, omaishoitajien asema sekä lasten ja nuorten hyvinvointi ovat asioita, joista emme voi tinkiä. 

Omaishoitajat ja perhepalvelut jätetty leikkausten varjoon


Kirjoitin mielipidekirjoituksen hyvinvointialueen talousarviosovusta. Sovimme toimittajan kanssa, että hän voi siteerata talousarviosovusta kirjoittamaansa artikkeliin minulta ryhmämme kannan.

Kirjoitin, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talousarviosovussa omaishoitajat, lasten ja nuorten palvelut sekä perheet asetettiin kohtuuttoman leikkauspolitiikan eturintamaan.

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta, joka tavoittelee säästöjä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka talouden tasapainottaminen on tärkeää, se ei saa tapahtua kaikkein haavoittuvimpien ryhmien kustannuksella.


Omaishoidon palkkioihin lisättiin kyllä neuvottelujen aikana 3,5 miljoonaa euroa, mutta pohjaesityksessä oli selkeitä leikkaussuunnitelmia, jotka jäivät osin voimaan. Tämä vaarantaa omaishoitajien jaksamisen ja luo epävarmuutta heidän tulevaisuudestaan. Omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä, joka säästää hyvinvointialueelle miljoonia euroja vuosittain. Heidän palkkioidensa ja vapaittensa leikkaaminen ei ole taloudellisesti järkevää eikä inhimillisesti oikeutettua.


Talousarvioesityksessä lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kohdistetaan säästöjä 1,3 miljoonan euron edestä. Tämä vaarantaa ennaltaehkäisevien palveluiden toimivuuden ja jo nyt ylikuormitetun lastensuojelun. Keskusta ei voi hyväksyä linjaa, jossa säästöjen kohteeksi joutuvat tulevaisuuden rakentajat – lapset ja nuoret – samalla kun heidän hyvinvointinsa turvaaminen pitäisi olla koko uudistuksen keskiössä.


Säästöjä on helppo esittää Excelissä, mutta todellisuus on toinen. Lyhytnäköiset leikkaukset omaishoidon tuista, perhepalveluista ja lastensuojelusta johtavat pitkällä aikavälillä suurempiin kustannuksiin. Kun omaishoitajat väsyvät ja lapset jäävät ilman riittävää tukea, kustannukset siirtyvät kalliimpiin palveluihin, kuten laitoshoitoon ja erikoissairaanhoitoon.

Keskusta on edellyttänyt, että hyvinvointialueille annettaisiin enemmän aikaa alijäämän kattamiseen. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta kaksi vuotta – on kohtuutonta odottaa täydellistä taloudellista tasapainoa näin lyhyessä ajassa. Valtion tulisi joustaa rahoituslain vaatimuksissa, jotta hyvinvointialueet voivat kehittää palvelujaan kestävällä tavalla ilman kohtuutonta painetta asiakkaille ja henkilöstölle.
Hyvinvointialueen budjetti pitää rakentaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle pohjalle. Keskustan ryhmä ei voinut olla mukana sovussa, joka sivuuttaa asiakkaiden ja palveluiden käyttäjien näkökulmat. Meidän on turvattava omaishoitajien, lasten ja nuorten sekä kaikkien palveluita tarvitsevien asema – ei leikattava heidän hyvinvoinnistaan talouden nimissä.


Lotta Paakkunainen
Aluevaltuutettu (kesk.)

Keskustan puheenjohtaja Kaikkonen kuulemassa lastensuojelun arkea

Maanantaina Lohjalla vieraili kansanedustaja ja Keskustan puheenjohtaja, joka saapui kuulemaan ihmisiä, joita hallituksen leikkaukset ja HUSin päätökset ovat syvästi koskettaneet. Päivän aikana hän tapasi muun muassa Lohjan sairaalan kätilöitä, lastensuojelun parissa työskenteleviä sekä osallistui avoimeen yleisötilaisuuteen, jossa paikalliset jakoivat huolensa ja kokemuksensa.

Hallituksen ajamat leikkaukset – erityisesti Kokoomuksen, Perussuomalaisten, RKP:n ja Kristillisdemokraattien ajamat kurjistamistoimet – näkyvät arjessa hyvin konkreettisesti:

  • Lohjan sairaalan synnytysosaston sulkeminen on herättänyt vakavia kysymyksiä yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta.
  • Lastensuojelun resurssipula kasvattaa riskejä kaikkein haavoittuvimpien lasten ja perheiden osalta.
  • Koko hyvinvointialueen kantokykyä koetellaan, kun palveluita vähennetään ja ihmisten on matkustettava yhä kauemmas saadakseen tarvitsemaansa apua.

Sain mahdollisuuden keskustella Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen kanssa hänen vieraillessaan työpaikallani. Hän oli saapunut kuulemaan millaisessa tilanteessa lastensuojelu tällä hetkellä Uudellamaalla on. Ja vakavaksi tilannekatsauksemme hänet kyllä veti.

Keskustelussa toin esiin huoleni Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden asemasta sekä palvelujen tasa-arvoisesta saannista. Alueella kamppaillaan vakavien haasteiden kanssa: resurssit ovat riittämättömiä ja työntekijöiden jaksaminen on koetuksella. Samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa, mikä asettaa niin lapset, nuoret, perheet kuin työntekijätkin valtavan paineen alle.

Tapaamisella nostettiin esiin avohuollon palvelujen merkityksen, niiden suhteellisen kustannustehokkuuden sekä pitkän aikavälin vaikutukset. Avohuollon tukitoimet ovat merkittävästi edullisempia kuin lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle, jotka ovat paitsi taloudellisesti kalliita myös inhimillisesti raskaita. Laadukas avohuolto voi usein estää kriisien kärjistymisen ja sijoitustarpeen synnyn, mikä säästää paitsi resursseja myös tukee lasten ja perheiden parempaa tulevaisuutta.

Pitkät yhteiskunnalliset vaikutukset ulottuvat kauas: riittämätön tuki lapsille ja perheille heijastuu paitsi yksilöiden hyvinvointiin, myös työllisyyteen, koulutukseen ja jopa rikollisuuteen. Onkin selvää, että panostukset varhaiseen tukeen ja perheiden hyvinvointiin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin yhteiskunnalle.

On tärkeää, että päättäjät ymmärtävät, mitä päätökset – tai niiden puute – tarkoittavat käytännössä. Lastensuojelussa jokainen tehty tai tekemättä jätetty ratkaisu heijastuu suoraan haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja heidän perheisiinsä. Keskustelussa kävi selväksi, että tämä tilanne ei ole vain lukujen tai budjettien ongelma, vaan ennen kaikkea ihmisten ongelma.

Olen kiitollinen siitä, että Kaikkonen otti aikaa kuullakseen kentän ääntä. Hän vaikutti aidosti ymmärtävän, kuinka välttämätöntä on turvata lasten ja perheiden oikeus yhdenvertaisiin palveluihin sekä tukea työntekijöiden jaksamista, jotta työ voidaan tehdä laadukkaasti ja inhimillisesti.

Tämä tapaaminen muistutti jälleen, kuinka tärkeää on, että me kentällä työskentelevät nostamme äänemme ja pidämme huolta siitä, että arjen todellisuus välittyy päätöksentekijöille. Me emme voi vaikuttaa yksin, mutta yhdessä voimme pitää huolen siitä, että lasten, nuorten ja perheiden asiat eivät huku hallinnollisten päätösten alle.