Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän vierailu Espoon perhekeskukseen ja Etelä-Lohjan aluetoimikunnan kuntalaistilaisuuteen: Haasteita ja ratkaisuja

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmä vieraili Espoon perhekeskuksessa ja osallistui Etelä-Lohjan aluetoimikunnan avoimeen kuntalaistilaisuuteen. Molemmat vierailut olivat erittäin odotettuja ja tarjosivat arvokasta tietoa alueen sosiaalipalvelujen tilanteesta ja haasteista.

Espoon perhekeskus: Lastensuojelun ja perhepalveluiden tilanne

Espoon perhekeskuksessa meitä oli vastaanottamassa useita johtavia viranhaltijoita, jotka kertoivat ajankohtaisesta tilanteesta lastensuojelussa, perhesosiaalityössä ja opiskeluhuollossa. Yksi merkittävimmistä huolenaiheista oli lastensuojelupalvelujen kasvava tarve, jota ei valitettavasti ole pystytty vastaamaan samalla tahdilla työntekijöiden määrän osalta. Rekrytointihaasteet ovat olleet merkittäviä ja osaajien löytäminen on edelleen vaikeaa.

Työntekijät toivat esille, että vanhempien vastuuta lasten kasvatuksessa tulisi korostaa ja vaatia enemmän. Esimerkiksi, jos lapsi ei osallistu opetukseen tai ei tule kouluun, vanhemmilla tulisi olla suurempi vastuu. Lisäksi matalan kynnyksen työn lisääminen on tärkeää, jotta tukea ja apua voidaan tarjota lasten arjessa, heidän omassa ympäristössään. Harrastusmahdollisuuksia tulisi myös olla saatavilla kaikille lapsille, mikä osaltaan ehkäisisi vakavampien ongelmien, kuten väkivaltaisuuden ja jengiytymisen, kehittymistä.

Lastensuojelun työntekijät ovat huolissaan siitä, että vanhemmat ulkoistavat kasvatuksen viranomaisille. He haluaisivat nähdä peruspalveluiden toimivan niin hyvin, että kaikkia asioita ei tarvitsisi käsitellä lastensuojeluilmoitusten kautta. Lisäksi byrokratian tarpeellisuutta tulisi tarkastella kriittisesti, jotta työntekijät voisivat keskittyä olennaiseen.

Etelä-Lohjan aluetoimikunta: Palveluverkoston haasteet ja kehittämismahdollisuudet

Etelä-Lohjan aluetoimikunnan avoimessa kuntalaistilaisuudessa keskustelu keskittyi palvelujen verkoston suunnitelmiin ja lakkautusuhkiin. Liikkuvat palvelut herättivät paljon pohdintaa, samoin kuin asukkaiden ja työntekijöiden kuulemisen näennäisyys. Tilaisuuden osallistujat pohtivat, miksi työntekijöiden näkemyksiä ei kuulla tarpeeksi ja miksi hyviä käytänteitä ei oteta käyttöön laajemmin.

Monet työntekijät kokivat, että heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan ei kuulla riittävästi palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. He toivoivat, että heidän asiantuntemustaan hyödynnettäisiin enemmän, jotta palvelut voisivat toimia paremmin ja vastata paremmin asukkaiden tarpeisiin. Hyviä käytänteitä on jo olemassa, mutta niiden laajempaa käyttöönottoa tulisi edistää.

Vierailut Espoon perhekeskukseen ja Etelä-Lohjan aluetoimikunnan tilaisuuteen osoittivat selvästi, että sosiaalipalveluilla on monia haasteita, mutta myös paljon potentiaalia parantaa tilannetta. On tärkeää kuunnella sekä työntekijöiden että asukkaiden näkemyksiä ja ottaa ne huomioon palvelujen kehittämisessä. Keskustalaiset aluevaltuutetut ovat sitoutuneet työskentelemään näiden tavoitteiden eteen ja tukemaan sellaisia ratkaisuja, jotka parantavat palvelujen laatua ja saavutettavuutta kaikille

Hallitus ei kuuntele – Voiko 600 miljoonaa euroa säästää ilman leikkauksia lapsiperheistä ja lastensuojelusta?

Olen äskettäin lähettänyt valtiovarainministerille viestin, jossa ehdotin tapaa säästää 600 miljoonaa euroa vuodessa ilman, että leikattaisiin lapsilta, nuorilta tai lastensuojelulta. Valitettavasti viestiini ei ole vielä vastattu.

Olen nyt lähettänyt saman viestin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle sekä kaikille oppositiopuolueiden puheenjohtajille. Kurvinen vastasi viestiini erittäin nopeasti, mutta muilta en ole vielä kuullut mitään.

Toivon todella, että puoluekannasta huolimatta tähän asiaan puututtaisiin ja toimittaisiin. 600 miljoonaa euroa vuodessa on merkittävä säästö, ja se on mahdollista saavuttaa ottamalla vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito osaksi ikääntyneiden terveydenhoitoa. Vielä enemmän säästettäisiin, jos sama malli otettaisiin käyttöön lasten terveydenhuollossa ja syöpäsairaiden hoidossa.

Vajaaravitsemus on vakava ongelma, joka koskettaa tuhansia ikääntyneitä Suomessa. Se voi johtaa heikentymiseen, lihasmassan vähenemiseen ja immuunipuolustuksen heikkenemiseen. Seuraukset voivat olla vakavia, jopa kuolemaan johtavia. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito on tehokas tapa ehkäistä näitä seurauksia ja parantaa ikääntyneiden elämänlaatua.

Lasten terveydenhuollossa vajaaravitsemus on myös merkittävä ongelma. Se voi heikentää lasten oppimista ja kehitystä ja johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin. Lasten terveydenhuollon seulonnalla ja hoidolla voidaan ehkäistä vajaaravitsemusta ja parantaa lasten tulevaisuutta.

Syöpäsairaiden hoidossa vajaaravitsemus voi heikentää hoitovastetta ja alentaa eloonjäämismahdollisuuksia. Seulonta ja hoito voivat auttaa syöpäsairaita parantamaan ravitsemustilaansa ja parantamaan hoidon tuloksia.

Suomessa keskimäärin 18 % kuolemista liittyy viime keväänä julkaistun Ravitsemushoitosuosituksen (THL 2023) mukaan ravitsemukseen, mikä on selkeästi enemmän kuin vähäiseen liikuntaan yhdistetyt kuolemat (3 %) ja muissa EU-maissa vastaavat luvut keskimäärin.

Uskon, että tämä on realistinen ja saavutettavissa oleva tapa säästää merkittävästi rahaa ilman, että se heikentäisi kenenkään elämänlaatua. Toivon, että päättäjät ottavat ehdotukseni vakavasti ja ryhtyvät toimiin sen toteuttamiseksi.

Mikäli haluat tukea tätä asiaa, voit:

  • Lähettää viestin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle ja oppositiopuolueiden puheenjohtajille.
  • Jakaa tätä blogikirjoitusta sosiaalisessa mediassa.

Muuta ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnasta ja hoidosta kirjoittamaani:

https://www.ts.fi/lukijoilta/6139725

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/f5f0749c-e9d0-41ab-85cb-073c9774182a

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009932415.html

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras 23.4.2024: Unohdettu tulevaisuus – taas?

Muistammeko, kuinka 1990-luvun lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin, mietin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani tällä kertaa. Minua, kuten montaa muutakin on järkyttänyt Orpo-Purran hallituksen leikkauslistat, joissa lapsiin ja nuoriin ja heikompiin kohdistuu kovimmat leikkaukset. Ns säästölistat tulevat tuomaan kovia kustannuksia, eikä edes kovian kauas tulevaisuuteen tarvitse katsoa, kun näemme romahduksen lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnissa ja sitä kautta kustannuksissa sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä romahtaneina työntekijälukuina ja verotuloina. Mutta eipä sitä ymmärretä, koska on ”pakko”.

Unohdettu tulevaisuus – taas?

1990-luvun laman varjo lankeaa tuleville sukupolville. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kiistatta jokaisen yhteiskunnan perusta. He ovat tulevaisuutemme siemen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen vaalimisen ja suojan. Vantaan kouluampumisen traagiset tapahtumat paljastivat järjestelmän murtumat ja pakottivat meidät kysymään: Olemmeko tehneet tarpeeksi?

Pääministeri Orpo ja muut ministerit ilmaisivat järkytyksensä ja lupasivat panostaa lapsiin. Mutta sanat eivät riitä. Orpon lupaukset lasten ja nuorten tulevaisuuden priorisoinnista herättävät kysymyksiä. Keskustelu on jo laantunut ja teot ovat jääneet lupausten varjoon. Aivan kuten Vilja-Erikan ja Mironkin tapauksissa. Lupaukset unohtuvat nopeasti. Lasten paha olo unohtuu nopeasti. Miksi ei nähdä hätää, vaikka se huudetaan näkyviin? Vielä pahempaa, se nähdään, mutta ei välitetä. Ei, koska itse ei voida huonosti. Ainakaan enää.

Vantaan tapaus paljasti jälleen järjestelmän heikkoudet ja herätti hetkeksi huolen: Lasten ja nuorten palveluista on leikattu liikaa ja tullaan leikkaamaan liikaa. Mikä riittää Orpo-Purran hallitukselle? Onko mielenterveyspalveluihin, lastensuojelupalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen suunnattu riittävästi resursseja? Nämä ovat kysymyksiä, joita on kysyttävä jatkuvasti.

Mutta entä 1990-luvun laman opetukset?

Mutta entä 1990-luvun laman opetukset? Muistammeko, kuinka lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin? Olemmeko varmoja, ettemme toista samoja virheitä? 1990-luvun laman lapset ovat nyt vanhempia, ja tällä voi olla vaikutusta lapsimäärän jyrkkään laskuun ja vanhemmuuden haasteisiin.

Hallitus ei halua säästää pitkäjänteisesti ja inhimillisesti 600 miljoonaa vuodessa ottamalla osaksi ikääntyneiden terveydenhuoltoa vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa. Sen sijaan leikataan lapsilta ja nuorilta.

Pääministeri Orpo sanoi huhtikuun alussa: ”Me tiedostamme ja tunnistamme nuorten ja lasten pahoinvoinnin. Budjettipöydässä tämän täytyy olla erityissuojelussa.” Hallitus laatii erillisen lapsiin ja nuoriin liittyvän toimenpidepaketin, jolle osoitetaan pysyvästi 5 miljoonaa euroa. Viisi miljoonaa!

Hallitus, älkää unohtako. Ei näin nopeasti!

Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6715390

Lastensuojelun kriisi syvenee

Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-kolumnivuorollani 20.2.2024 jälleen lastensuojelun kriisistä.

Olen usein asiasta puhunut ja kirjoittanut. Kirjoitukseni tuo esiin huolen siitä, että lastensuojelun kriisi on pahentunut ajan myötä ja että päättäjät eivät aina ymmärrä tai reagoi tilanteeseen riittävällä vakavuudella.

Hyvinvointialueiden päätöksenteon haasteet ja niiden vaikutus lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin ovat keskeisiä teemoja kirjoituksessani. On selvää, että resurssien riittämättömyys ja päätöksenteon ongelmat voivat vakavasti vaarantaa lasten turvallisuuden.

Kirjoitus nostaa myös esille sosiaalityöntekijöiden vastuun ja kohtaamat haasteet ja on huolestuttavaa, että he joutuvat usein kantamaan vastuun huonoista päätöksistä, jotka ovat seurausta resurssien puutteesta tai päätöksenteon virheistä.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6572938

Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää, lohjalainen aluevaltuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.

Lastensuojelun kriisi syvenee 

Lastensuojelun pahenevaan ahdinkoon kiinnitetään huomiota, kun pahin tulee esiin. Esimerkkeinä Vilja-Eerika ja Joensuun neljävuotiaan lapsen kamala kohtalo. 

Lastensuojelun kriisi ei ole uusi asia eikä hyvinvointialueiden tuottama, mutta se pahenee. Kriisin käsittelyä haittaa, että kaikkien hyvinvointialueiden päättäjät eivät ymmärrä kriisin vakavuutta, tai omassa kunnassa tilanne ei ole ollut niin paha kuin esimerkiksi Lohjalla ollut jo vuosia. Kriisin käsittelyä haittaa myös, että aluevaltuutetut eivät saa tietoa. 

Päätöksentekijöillä on vastuu varmistaa, että resurssit ja organisaatio toimivat tehokkaasti lasten turvallisuuden takaamiseksi. Jos resurssit ja tuki eivät ole riittäviä, se heijastuu suoraan kykyyn tarjota asianmukaista suojelua lapsille, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa. 

Hyvinvointialueella toimii työryhmä, joka kokoontuu tekemään päätökset lapsen palvelusta, eli päätöksenteko ja apu on viety kauemmas lapsesta ja päätetyt sopimukset voivat olla liian lyhyitä lapsen tarpeisiin nähden tai apua ei myönnetä. Jostain syystä kuvitellaan sillä säästettävän rahaa.  Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää.  

Huono ja väärä päätös työryhmältä menee lapsen sosiaalityöntekijän vastuulle, jota sitten mediassa ja somessa syytellään. Ikävää on, että myös tunnolliset ja erinomaista työtä tekevät sosiaalityöntekijät saavat pahimmat haukut. Lastensuojelussa törmätään usein myös siihen, että vanhempien oikeudet on lain puitteissa laitettava lasten oikeuksien edelle. 

Muutama vuosi sitten nostin kriisin Lohjalla esiin ja johtavan viranhaltijan toimesta minua sanottiin hassuksi ja sanojani ylireagoinniksi ja liioitelluiksi. Luottamushenkilöpuolelta minua kutsuttiin negatiiviseksi. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tulisi tarkastella huolellisesti nykyisiä käytäntöjä ja varmistaa, että tarvittavat muutokset tehdään lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. On tärkeää, että teemme yhteistyötä ja sitoudumme parantamaan järjestelmiä, jotta vastaavilta tragedioilta voidaan mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).  

Hyvää joulua

Jouluun liittyy paljon latausta. Moni odottaa paljon joulua ja odotukset ovat korkealla, miten ihanaa on olla yhdessä, naurua, hymyä, hyvää oloa ja mukavaa yhdessäoloa. Aina se ei toteudu.

Aina ei pysty tarjoamaan lapselleen sellaista joulua kuin itse toivoisi.

Muutama vuosi sitten kärsiessäni masennuksesta en kyennyt tekemään kotona joulua. Yritin kyllä, mutta en pystynyt siihen siinä määrin, mitä olisin toivonut. Tuolloin sain apua. Olen edelleenkin kiitollinen tälle ihmiselle, joka teki paljon töitä eteeni ja varsinkin lasteni eteen. Toki hän työkseen sitä teki ja tekee edelleen, mutta se miten aidosti, tiukallakin otteella ja lämmöllä hän työtään tekee, on ollut mulle asia, jota en lakkaa ajattelemasta. ”Olet edelleen tärkeä.” Sanoisin hänelle, jos voisin.

Tänä vuonna paketoin lahjan joulupuukeräykseen ja ajattelin sinua. Paketoidessani ajattelin myös häntä, joka oli paketoinut lahjan, jonka oma pieni poikani tuolloin sai. Toivon, että tästä lahjasta on iloa hänelle, jonka sen vastaanottaa ja toivon, että siitä on iloa myös hänen huoltajilleen.


Monet joulut ovat olleet minulle ja perheelleni mieleenpainuvia. Monestakin syystä. Tästä voit lukea enemmän hyvin mieliin jäävästä joulunajasta, jolloin emme tienneet tuleeko minulle joulua.

”Joulua on alkanut arvostaa eri tavalla kuin ennen. Olen usein miettinyt sitä, että iän tullessa ja varsinkin lasten jälkeen on joululle tullut eri tarkoitus kuin ennen, mutta kokemamme joulu, kun olin sairaalassa, tietämättömyys omasta tilasta ja kuolemanpelko, on tuonut aivan eri syvyyden jouluun.”

Isäni menehtyi 2017 jouluaatonaattona ja se on tuonut jälleen jouluun aivan oman sävynsä. Joulussa on paljon asioita, tuoksuja, perinteitä, mistä tulee isä mieleen. Ja edelleen vielä syvän surun.

Toivon kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi hyvää joulua sinulle.

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa lehdessä: Turvaton joulu

Kirjoitin kolumnivuorollani joulun odotuksesta ja siitä, että kaikki eivät sitä aina välttämättä odota.

Turvaton joulu

Oman perheeni joulua valmistellessa minua ilahduttaa suunnattomasti tieto siitä, että kaikki, jo kotoa poismuuttaneetkin lapset puolisoineen ovat tulossa. Samalla omaa perhejouluani valmistellessa ajatukseni karkaavat heidän luokseen, joilla ei ehkä ole samankaltaista mitä odottaa. Joulu on lastenjuhla, mutta kaikkialla, kaikille se ei tunnu siltä. Kaikki lapset eivät odota joulua innolla.

Osa lapsista kokee jouluna entistä kovempaa hätää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus aikuisen huoli ja ahdistus kasvavat niin isoiksi, ettei lapselle jää tilaa. Toisissa perheissä joululahjoihin tai -herkkuihin ei jää rahaa. Osattomuuden tunne voi kasvaa suureksi pienen kantaa ja aikuistuvilla nuorilla lähestyvä joulunajan yksinäisyys tai irrallisuuden tunne voi ahdistaa.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan joka kolmas lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistumaan perheväkivallalle kotonaan Suomessa. Loma-ajat voivat olla väkivaltaisessa perheessä arkeakin rajumpaa aikaa, kun alkoholia kulutetaan. Vanhempien päihdeongelmasta Suomessa kärsii arviolta 70 000 lasta. Tilanteet voivat kärjistyä väkivallaksi tai sen uhaksi.

Liian moni lapsi ja nuori viettää tämänkin joulun turvattomassa kodissa, jossa joulun odotus on täynnä pelkoa. Turvattomassa kodissa kasvaminen jättää pitkät jäljet kasvavan lapsen elämään

Kun kotiin jääminen on väkivallan, uhkailun tai pelon takia mahdotonta tai vaarallista, apua saa turvakodista. Turvakodissa oleminen on asiakkaalle maksutonta. Noin 150 lasta ja aikuista viettää tämän joulun Ensi- ja turvakotienliiton jäsenyhdistysten 19 turvakodissa. Turvakodit päivystävät vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Apua on viisasta ja rohkeaa hakea. Jos alkaa pelottaa, jo silloin kannattaa hakea apua, eikä odottaa tilanteen kärjistymistä. Tietoa turvakodeista ja muista avun lähteistä löytyy Nettiturvakoti.fi.

Jokainen ansaitsee viettää joulun turvassa.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.) sekä Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs.

Voit lukea kolumnin myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6441746