Kategoria-arkisto:terveys

Nuorten hyvinvoinnin hälytysmerkit, joita emme saa sivuuttaa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2024 hyvinvointikertomus piirtää huolestuttavan kuvan nuorten hyvinvoinnista. Vaikka työtä tehdään monella tasolla, nuoret voivat monin paikoin entistä huonommin, eivätkä pelkät toimenpidelistat riitä muuttamaan tätä suuntaa.

Mielen hyvinvointi horjuu

Yksi suurimmista huolenaiheista on nuorten mielenterveyden heikkeneminen:

  • 22,6 % alueen 8.–9.-luokkalaisista koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (koko maa 21,4 %).
  • 36,8 % on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen vuoden aikana.
  • Erityisen tuen käynnit kouluterveydenhuollossa ovat lisääntyneet ja yleisimpiä syitä ovat ahdistus, jännittyneisyys ja masennusoireet.

Nämä luvut eivät ole vain tilastoja, vaan ne kertovat nuorista, jotka kamppailevat arjessaan ilman riittävää tukea.

Yksinäisyys kasvaa, etenkin pojilla

Raportti nostaa esiin myös yksinäisyyden kasvun:

  • Nuoret miehet ja korkeasti koulutetut raportoivat yhä useammin yksinäisyyttä. Miehillä yksinäisyyden kokemus kasvoi 6 %:sta 14,1 %:iin kahdessa vuodessa.
  • LUVN-alueella 11 % 8.–9.-luokkalaisista kertoo, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää.

Samaan aikaan yhteisöllisyyden vahvistamiseen tähtäävät toimet ovat hajanaisia. Hyviä pilotteja on, mutta vaikutus jää paikalliseksi.

Elintavat ja kehonkuva, on piilossa näkyvä kriisi

  • Lähes puolet yläkoululaisista ei syö koululounasta päivittäin.
  • Ylipaino on yleistynyt pojilla, samalla kun syömishäiriöriskit ovat suuria tytöillä (tytöistä 37 % riskiryhmässä).
  • Painoonsa tyytymättömiä on molemmissa sukupuolissa lähes 40 %.

Terveystottumusten ja kehonkuvan haasteet liittyvät suoraan mielen hyvinvointiin, ja voivat pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia aikuisuuteen asti.

NEET-nuoret: nuoria ilman suuntaa

Yksi raportin vakavimmista tunnistetuista riskeistä liittyy niin sanottuihin NEET-nuoriin.

NEET on lyhenne sanoista ”Not in Education, Employment or Training”, eli nuoret, jotka eivät ole koulussa, työelämässä tai minkään koulutuksen tai valmennuksen piirissä.

  • LUVN-alueella NEET-nuorten osuus 18–24-vuotiaista on 14 %, lähes yhtä suuri kuin koko maan keskiarvo (14,7 %).

Tämä tarkoittaa satoja nuoria, jotka ovat jääneet täysin palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan ulkopuolelle, ilman suuntaa, tukea ja tulevaisuudennäkymiä.

Miksi tämä huolestuttaa erityisesti nyt?

Vaikka raportti listaa lukuisia toimenpiteitä ja pilottihankkeita, kokonaiskuva on sirpaleinen:

  • Hyvät käytännöt eivät leviä systemaattisesti koko alueelle.
  • Tiedolla johtamisen puutteet estävät tarkkaa ja ajankohtaista reagointia.
  • Nuorten ääni jää usein kuulematta ja tuki tulee liian myöhään.

Mitä tarvitaan seuraavaksi?

  1. Mielenterveyspalvelujen matalan kynnyksen saatavuus on turvattava kaikille kunnille. Ei riitä, että palvelut toimivat Espoossa, vaan Vihti, Karkkila ja muut alueet tarvitsevat samat mahdollisuudet.
  2. Yhteisöllinen koulutyö arjen tasolla: jokainen koulu on mahdollinen hyvinvointikeskus, jos resurssit, rakenteet ja osaaminen ovat kohdallaan.
  3. Nuorten osallisuus kehittämiseen: kokemusasiantuntijuus, oppilas- ja opiskelijakunnat sekä digitaaliset kanavat on valjastettava aidoksi vaikuttamiskanavaksi.
  4. Tieto näkyväksi: koulukohtaiset tiedot ahdistuksesta, yksinäisyydestä, syömishäiriöistä ja osallistumisesta on julkaistava. Ilman läpinäkyvyyttä ei ole vastuuta, eikä vaikuttavuutta.

Päätös kuuluu meille kaikille

Nuorten hyvinvointi ei ole yksittäisten perheiden tai kouluterveydenhuollon harteilla, vaan se on yhteinen tehtävämme. Tällä hetkellä liian moni nuori jää yksin, vaikka meillä on tieto, osaaminen ja keinot tehdä toisin.

Mitä hyvinvointikertomus 2024 kertoo lastensuojelun haasteista?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vuosiraportti 2024 tarjoaa kattavan, mutta myös huolestuttavan kuvan alueen lastensuojelun tilanteesta. Vaikka raportissa on mainintoja kehitystyöstä, nostavat esiin nousseet luvut ja epäjohdonmukaiset päätökset monia kysymyksiä.

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvussa

Vuonna 2024 Länsi-Uudellamaalla tehtiin yhteensä 20 792 lastensuojeluilmoitusta, mikä on 13 % enemmän kuin vuonna 2023. Erityisen huolestuttavaa on, että yli 2 000 ilmoitusta liittyi lasten lainvastaiseen toimintaan.

Tämä kehitys kertoo, että riskikäyttäytymiseen ei kyetä puuttumaan riittävän ajoissa ja monet lapset ja nuoret jäävät vaille tarvitsemaansa tukea.

Ristiriitainen päätös Ankkuritoiminnasta

Erityisen huolestuttavaa ja ristiriitaista on, että hyvinvointialue päätti vuoden aikana heikentää Lohja–Vihti–Karkkila-alueen Ankkuritoimintaa, vaikka kyseinen toimintamalli oli tuottanut erinomaisia tuloksia nuorten rikos- ja päihdekierteen katkaisussa.

Ankkuritoiminta on tutkitusti tehokas monialainen toimintamalli, jossa poliisi, sosiaalityö, terveydenhuolto ja nuorisotyö tekevät yhteistyötä nuorten varhaisessa tukemisessa. Heikentämispäätös heikentää suoraan ehkäisevän työn vaikuttavuutta juuri silloin, kun lainvastainen toiminta on kasvussa.

Vertailutiedon puute vai tiedon pimittäminen?

Raportissa todetaan, että Espoossa lasten lainvastaisen toiminnan ilmoitukset ovat hieman laskeneet, mutta muilta alueilta ei ole saatavilla vertailutietoa. Tämä herättää kysymyksiä, kuten kuinka voi olla, että näin vakava ja seurattava ilmiö ei ole tilastoituna alueella, jossa hyvinvointialueen pitäisi harjoittaa aktiivista tiedolla johtamista?

Tämä ei ole vain tekninen puute, vaan vakava hallinnollinen ongelma, joka estää tehokasta suunnittelua ja resurssien kohdentamista.

Mitä voimme tehdä?

  1. Palauttaa ja vahvistaa Ankkuritoiminta: erityisesti niillä alueilla, joissa tulokset ovat olleet hyviä.
  2. Avata tiedot läpinäkyvästi: lastensuojelun tilastoja ja vertailutietoa on seurattava, sillä ilman tietoa ei ole vaikuttavaa päätöksentekoa.
  3. Vahvistaa ennaltaehkäisyä peruspalveluissa: varhainen tunnistaminen ja tuki perheille ovat avainasemassa ennen kuin tilanteet kriisiytyvät.
  4. Panostaa resurssiin, ei vain rakenteeseen: lastensuojelun kuormittuneisuus ei ratkea ilman riittävästi koulutettua henkilöstöä.

Yhteinen tehtävä

Lastensuojelu on yhteiskunnan hälytysjärjestelmä. Kun lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa ja ennaltaehkäiseviä toimintoja ajetaan alas, olemme vaarassa reagoida liian myöhään ja liian raskaasti. Päätösten pitää perustua tietoon, ei rakenteelliseen lyhytkatseisuuteen.

Aluevaltuustoaloite 27.5.2025: Loma-ajan hoidon järjestämisen kehittäminen erityisen tuen oppilaille

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toimii useita kouluyksiköitä, jotka palvelevat erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Yksi tällainen on Lohjan Roution koulun Jalavan luokat, joissa oppilaat opiskelevat yksilöllistetysti tai toiminta-alueittain. Tämä tarkoittaa oppimisen tuen vaativinta muotoa, oppilailla on usein kehityksellisiä ja neurologisia haasteita, ja heidän hyvinvointinsa perustuu vahvasti turvallisiin, tuttuisiin ja ennakoitaviin rakenteisiin.

Jalavassa on perinteisesti järjestetty aamu-, iltapäivä- ja loma-ajan hoitoa. Erityisesti kesäajan hoito on monille perheille välttämätöntä, jotta arki sujuu koulun ollessa kiinni. Viime kesän ja tämän kevään kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että loma-ajan hoidon järjestämisessä on vakavia puutteita. Tämä on yksi syy siihen, miksi jätin aluevaltuustoaloitteen loma-ajan hoidon kehittämiseksi erityisen tuen oppilaille.

Mikä ei toimi?

Perheiltä on tullut paljon palautetta epäselvästä, kuormittavasta ja epätasa-arvoisesta prosessista:

  • Hakuprosessi on sirpaleinen, ja samoja tietoja on pyydetty toistuvasti eri kanavien kautta (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut).
  • Päätöksiä ei ole annettu kirjallisesti, ja epäselvä viestintä on jättänyt perheet epätietoisuuteen esimerkiksi palvelun maksullisuudesta.
  • Perheiltä on vaadittu lisäselvityksiä, vaikka tarpeet on jo perusteltu kattavasti hakemuksessa ja liitteissä.
  • Joissain tapauksissa viranhaltijoiden suhtautuminen on ollut epäasiallista – jopa syyllistävää.

Tällainen toimintatapa ei huomioi perheiden todellisuutta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta järjestää lomia “ristikkäin”, eikä vaativan tuen lapsia voi jättää yksin kotiin. Myös perheen muut lapset ansaitsevat mahdollisuuden viettää lomaa yhdessä perheen kanssa.

Mitä esitimme?

Aloitteessamme esitämme seuraavia kehitystoimia:

  1. Loma-ajan hoidon aseman selkiyttäminen osana vammaispalveluja ja perheiden tukea – palvelun on oltava ennakoitavaa ja jatkuvaa, ei poikkeusjärjestely.
  2. Yhtenäinen, selkeä hakuprosessi, jossa perhe saa päätöksen ajoissa ja yhdestä kanavasta.
  3. Viestinnän parantaminen – tiedon pitää olla selkeää, ajankohtaista ja saavutettavaa.
  4. Kustannus- ja vaikuttavuusarviointi siitä, voisiko esimerkiksi Jalavan pitäminen auki koko kesän olla parempi ja kustannustehokkaampi ratkaisu.
  5. Kuljetusten järjestämisen selkeyttäminen – perheiden pitää tietää, kuuluuko kuljetus palveluun ja mitä se maksaa.

Miksi tämä on tärkeää?

Loma-ajan hoito ei ole ylellisyyttä, vaan välttämätön osa arkea niille perheille, joissa on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Tämän aloitteen tavoitteena on aloittaa kehittämistyö, joka varmistaa oikeudenmukaiset, saavutettavat ja toimivat palvelut koko hyvinvointialueella.

Toivon, että tämä tärkeä aihe etenee aluevaltuuston käsittelyyn ripeästi ja vastuullisesti. On tärkeää, että ne, jotka tarvitsevat eniten tukea, eivät jää palveluissa katveeseen.

Aluevaltuustoaloitteeni allekirjoitti lisäkseni 13 valtuutettua. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaus on annettava minulle kuuden kuukauden sisällä.

Talous, palvelut ja erityislasten kesähoito keskustelussa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa 15.5.2025

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa käsittelimme viime kokouksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden ensimmäistä osavuosikatsausta. Vaikka taloudellinen tilanne näyttää alkuvuoden osalta ylijäämäiseltä, herätti katsaus myös monia kriittisiä kysymyksiä. Lisäksi nostin kokouksessa esiin vakavat haasteet Roution koulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestämisessä. Molemmat aiheet ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

 Osavuosikatsaus 1.1.–31.3.2025 – tilapäinen ylijäämä, pysyvät haasteet?

Hyvinvointialueen alkuvuoden tulos oli 31 M€, ja koko vuoden ylijäämäksi ennustetaan noin 86,7 M€ – 11 miljoonaa talousarviota parempi. Tämä kertoo taloudellisesta hallinnasta, mutta säästöjen laatu herättää kysymyksiä.

Mistä säästöt syntyivät?

  • Viivästyneet TES-korotukset
  • Alhaisemmat eläkemaksut
  • Vuokratyövoiman käytön väheneminen
  • Leikkaukset ostopalveluista ja tukipalveluista

Mutta ovatko nämä pysyviä parannuksia vai tilapäisiä helpotuksia?

  • Henkilöstökulujen säästö ei perustu rakenteellisiin muutoksiin, vaan näkisin, että korotukset toteutuvat myöhemmin ja kulut palautuvat.
  • Palvelujen ostojen leikkaukset voivat olla riskialttiita, jos ne johtavat hoitovelkaan tai palveluiden heikkenemiseen.
  • Digipalvelu Lunna on lupaava askel, mutta käyttöasteen kehitystä ja vaikuttavuutta on seurattava tarkkaan.

Yksi keskeinen huoli: budjetoinnin realismi. Esimerkiksi hengityslaitteista riippuvaisten asiakkaiden palvelut ja luottotappiot on alibudjetoitu, tämä ei voi toistua vuodesta toiseen.

Johtopäätös: Hyvä alkuvuosi ei saa tuudittaa meitä vääränlaiseen tyytyväisyyteen. Kestävä talous vaatii pitkäjänteisiä, rakenteellisia uudistuksia, ei vain tilapäisiä säästöjä.

 Jalavan luokkien lasten kesähoidon toimimisen epäselvyys ei ole hyväksyttävää

Erityisen huolestuttavaa on ollut Roution yhtenäiskoulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestelyjen tilanne.


Jalavan oppilaat ovat vaativan tuen lapsia. Heillä on yksilöllistetyt opetussuunnitelmat, usein useita samanaikaisia tuen tarpeita, ja he tarvitsevat arkeensa vahvaa struktuuria ja tuttuja aikuisia. Loma-ajan hoito ei ole heille “ylimääräinen” palvelu, vaan se on elintärkeää.

Mikä meni pieleen?

  • Hajanaiset ja ristiriitaiset hakuprosessit: useita eri järjestelmiä (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut), ei kirjallisia päätöksiä.
  • Puuttuva viestintä kuljetuksista: ei tiedetä, järjestetäänkö kuljetusta, eikä kustannuksista ole selkeää tietoa.
  • Pöyristyttävää viranomaisviestintää: perheille on kommentoitu, että heidän tulisi järjestää lomat “ristikkäin”, vaikka työnantajat määrittävät lomat, eivät vanhemmat. Näin ei voi kohdella kaikkein haavoittuvimpia lapsia. Ja perheillä on oikeus olla lomalla yhdessä. Hyvinvointi ja lapsen etu on ensisijaista.

Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan tämä on arjen kriisi monille perheille.

 Mitä tulisi korjata?

  1. Jalavan luokkien kesätoiminnan varmistaminen
    Tutussa ympäristössä tutut aikuiset -> vähemmän stressiä lapsille ja selkeä ratkaisu perheille.
  2. Yksi selkeä hakuprosessi ja kirjalliset päätökset ajoissa
    Perheiden ei tule käyttää kohtuuttomasti aikaa oikeuksiensa selvittämiseen.
  3. Hyvinvointialueen ja kaupungin yhteistyön selkeyttäminen
    Vastuu ja tiedonkulku eivät saa jäädä perheiden harteille.
  4. Pysyvien tukitarpeiden tunnistaminen
    Tukipalvelut eivät voi olla jatkuvasti harkinnanvaraisia, kun kyse on pysyvästä tuen tarpeesta.

 Neuvolat eivät saa olla digisokkelon vankeja

Useat perheet ovat raportoineet vaikeuksista päästä neuvolamenettelyissä: puhelinpalveluita on ajettu alas ja vanhemmat ohjataan sovelluksiin, joissa kontaktit ovat etäisiä ja viivästyneitä. Akuutit huolet eivät odota ja juuri neuvolassa usein nähdään ensimmäiset merkit kuormittuneesta perheestä tai lapsen erityistarpeista.

“Mitä tehdään, kun imetys ei suju tai vauva sairastaa, eikä ketään saa kiinni?”

Samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut. Yhteys on selvä: varhainen tuki estää myöhemmän kärjistymisen. Samaan aikaan myös tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut. Yhteys on tässäkin selvä: kaikkia määräaikaisneuvolatarkastuksia ei ole voitu järjestää.

 Järjestöavustukset: pienet toimijat, iso merkitys

Avustusten jakoperiaatteissa on nykyisin painotettu vaikuttavuutta ja tavoittavuutta. Kriteerit suosivat kuitenkin usein suurempia, resursseja hallitsevia toimijoita. Pienten paikallisten järjestöjen rooli on korvaamaton:

  • Alueellisuus: Tukea tarvitaan eri puolilla hyvinvointialuetta, myös syrjäseuduilla ja pienemmissä kunnissa.
  • Käyttö- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen: Mitä tarkoittaa vaikuttavuus pienessäkin mittakaavassa? Kuinka huomioida saavutettavuus ja laatu, ei pelkkä asiakasmäärä?
  • Yhteishankkeet: Kannustetaan isoja ja pieniä järjestöjä tekemään yhteistyötä – jakamaan osaamista ja verkostoja, jolloin pienetkin toimijat pääsevät osallisiksi isommista rahoitusmahdollisuuksista.
  • Kapasiteetin vahvistaminen: Pienemmille järjestöille tarjotaan koulutusta raportointiin ja hankehallintoon, jotta ne voivat kilpailla sujuvasti avustuksista.

Ehdotus: Järjestöavustusten kriteereissä voisi lisätä erillisen pisteytyksen alueelliselle kattavuudelle ja pienille toimijoille, sekä kevyemmän raportointimallin paikallistasolla. Näin varmistamme, että kaikki, isoimmat ja pienimmät, voivat edistää asukkaiden hyvinvointia.

Hyvinvointialueen taloudellinen kehitys on lupaava, mutta ei ongelmaton. Luvut voivat näyttää hyvältä, vaikka arjessa tapahtuu palveluiden heikentymistä ja kohtuuttomia vaatimuksia kaikkein haavoittuvimmille perheille. Rakenteet, jotka eivät toimi, on uskallettava muuttaa.

Säästöjen ei pidä tapahtua inhimillisyyden kustannuksella.

IDAHOBIT 17.5. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä

Tänään 17. toukokuuta vietetään kansainvälistä IDAHOBIT-päivää. Nimi tulee sanoista International Day Against Homophobia, Biphobia and Transphobia – eli homo-, bi- ja transfobian vastainen päivä. Tärkeintä ei ole muistaa nimeä ulkoa, vaan ymmärtää, miksi tätä päivää vietetään.

Päivä muistuttaa meitä siitä, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä, juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei saisi tulla kiusatuksi, syrjityksi tai jätetyksi ulkopuolelle sen takia, kehen ihastuu tai mitä sukupuolta on tai kokee olevansa.

Siksi on tärkeää, että me kaikki, nuoret, vanhemmat ja nuorten kanssa työskentelevät, puhumme avoimesti yhdenvertaisuudesta, kunnioituksesta ja siitä, miten voimme yhdessä rakentaa turvallisempaa maailmaa kaikille.

Sinulla on oikeus pohtia, kuka olet

Jokaisella nuorella on oikeus pohtia rauhassa ja turvallisessa ilmapiirissä omaa identiteettiään ja sitä, miten haluaa itseään ilmaista. On täysin ok, jos asiat eivät ole vielä selvillä tai jos ne muuttuvat matkan varrella. Sinulla on oikeus käyttää itsestäsi niitä sanoja, jotka tuntuvat oikeilta ja myös oikeus olla nimeämättä itseäsi ollenkaan.

Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sitä, kehen ihastuu tai rakastuu tai jos ei tunne sellaista kiinnostusta lainkaan. Jotkut ihastuvat tyttöihin, jotkut poikiin, jotkut kaikkiin sukupuoliin, ja jotkut eivät ihastu kehenkään. Kaikki suuntautumiset ovat yhtä arvokkaita.

Sama pätee sukupuoleen. Moni on tyytyväinen siihen sukupuoleen, joka heille määritettiin syntymässä, mutta eivät kaikki. Jotkut tietävät olevansa jotain muuta kuin mitä syntymässä on päätelty. Jotkut ovat sekä tyttöjä että poikia, eivät kumpaakaan tai jotain siltä väliltä. Kaikki sukupuolet ja tavat olla ovat yhtä luonnollisia ja arvokkaita.

Miltä maailma näyttää sateenkaarinuoren silmin?

Valitettavasti kaikki eivät tule kohdatuiksi tasavertaisesti. Tutkimukset kertovat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret, eli sateenkaarinuoret voivat keskimäärin huonommin kuin muut. He kohtaavat enemmän yksinäisyyttä, syrjintää ja kiusaamista.

Tämä ei ole heidän syytään, vaan meidän muiden vastuullamme on muuttaa tilannetta. Jokaisella aikuisella on vastuu puuttua epäasialliseen kohteluun. Jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus tulla kouluun ilman pelkoa pilkasta, väärän nimen tai sukupuolen käytöstä tai yksityisten asioiden levittelystä.

Vanhempien ja kasvattajien tehtävä on tukea nuorta lempeästi ja kuunnellen vaikka kaikki ei olisi heti tuttua tai helppoa. Kysymykset voivat tuntua uusilta, mutta nuoren kokemus on aito ja tärkeä. Lämmin ja hyväksyvä suhtautuminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä nuoren hyvinvoinnin kannalta.

Pienillä teoilla on iso merkitys

Me kaikki voimme vaikuttaa siihen, että koulu, harrastusporukka, ystäväpiiri tai kotona vallitseva ilmapiiri olisi turvallinen. Pienillä teoilla on usein suurin merkitys: oikean nimen käyttämisellä, kuuntelemisella, puolustamisella silloin kun joku jää yksin. Rohkeus sanoa, että kaikki eivät ole samanlaisia, eikä tarvitsekaan olla.

Jos nuori pohtii omaa identiteettiään tai haluaa jutella luottamuksellisesti, on tärkeää, että saatavilla on turvallisia aikuisia ja palveluita. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Setan verkkonuorisotalo Loiste tarjoaa keskusteluapua yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille nuorille. Myös koulujen kuraattorit, psykologit ja nuorisotyöntekijät voivat olla tärkeitä tukihenkilöitä.

Nuorten kanssa työskentelevien kannattaa huolehtia siitä, että oma kohtaaminen on turvallista ja sensitiivistä. Välillä on hyvä pysähtyä kysymään itseltään: näkeekö ja huomioiko jokaisen nuoren omana itsenään?

Yhdenvertaisuus ei tapahdu itsestään

IDAHOBIT-päivä ei ole vain juhlapäivä tai kampanja. Se on muistutus siitä, että yhdenvertaisuus ei tapahdu itsestään, vaan se on tekoja, valintoja ja sanoja arjessa.

Pidetään huolta toisistamme. Luodaan ympäristö, jossa jokaisella nuorella on lupa olla oma itsensä, ilman häpeää, pelkoa tai piilottelua.

Valtuustoaloite: Häirintähuoneentaulu luottamushenkilöiden käyttöön 14.5.2025

Valtuustokauden aikana olemme valitettavasti kohdanneet tilanteita, joissa luottamushenkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa ei ole aina kunnioitettu toisten rajoja tai pidetty kiinni hyvästä keskustelukulttuurista. On ilmennyt tapauksia, joissa käytös on ollut epäasiallista joko kokoustilanteissa tai sosiaalisessa mediassa. Luottamushenkilöiden tulee voida toimia turvallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä, vain tällöin demokratia voi toteutua aidosti ja vaikuttavasti.

Me allekirjoittaneet esitämme, että laaditaan ja otetaan käyttöön häirintähuoneentaulu tukemaan luottamushenkilöiden työtä ja ennaltaehkäisemään häirintätilanteita. Huoneentaulun tarkoituksena on muistuttaa yhteisesti sovituista periaatteista ja vastuullisesta viestintäkulttuurista. Se olisi näkyvillä esimerkiksi valtuuston ja lautakuntien kokoustiloissa sekä jaettavissa sähköisesti luottamushenkilöille.

Häirintähuoneentaulu voisi sisältää esimerkiksi seuraavat ohjeet:

  • Puhu toisille kunnioittavasti, älä mene henkilökohtaisuuksiin.
  • Älä sano verkossa asioita, joita et sanoisi kasvotusten.
  • Ota tunnekuohussa aikalisä, viesteihin ei tarvitse vastata heti.
  • Pyydä anteeksi, jos loukkaat toista keskustelijaa.
  • Sinulla on oikeus estää häiritsevä keskustelija.
  • Pidä huolta tietoturvastasi ja sosiaalisen median yksityisyysasetuksista.
  • Jos kohtaat häirintää tai vihapuhetta, ilmoita siitä ja hae tukea, älä jää yksin.
  • Muistetaan, että vihapuheen tarkoitus on kaventaa demokratiaa, ei anneta sille tilaa.

Tällainen huoneentaulu ei ole pelkkä muodollisuus, vaan konkreettinen ja symbolinen teko paremman keskustelukulttuurin puolesta. Se antaa myös selkänojaa niille, jotka kohtaavat häirintää, ja auttaa ehkäisemään uusia tilanteita ennalta.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunki laatii ja ottaa käyttöön häirintähuoneentaulun osana hyvän hallinnon ja demokratian edistämistä.

Lohjalla 14.5.2025

Lotta Paakkunainen

Aloitteen on allekirjoittanut myös

Päivi Alanne, Mari Aaltolaine, Katriina Nousiainen, Risto Murto, Anan Gutierrez-Sorainen, Hilkka Hyrkkö, Heli Kurimo, Laura Skaffari, Kristian Sarvi, Anna Mustalahti, Satu Nybäck, Birgit Aittakumpu sekä Jani Meling.