Tag Archives: unicef

Lapsiasiainhenkilöhaaste

Haluaisin vielä palata lapsiasiainhenkilövalintoihin ja lautakuntamme haasteeseen muille lautakunnille. Haastoimme siis vetovoima- ja palvelutuotantolautakunnat valitsemaan keskuudestaan lapsiasiainhenkilön.

Lapsiasiahenkilön valitseminen on yksi tapa edistää lasten oikeuksia Lohjalla. Lapsiasiahenkilö sitoutuu edistämään lasten ja nuorten oikeuksia omalla toiminnallaan muistaen aina huomioida lasten ja nuorten näkökulman erilaisissa päätöksentekofoorumeissa sekä arjessa.

Karkkilantienoo-lehti oli hienosti uutisoinut aiheesta 2.10.2018 ilmestyneessä lehdessään ja haastatellut lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan haastamien lautakuntien (palvelutuotanto- ja vetovoimalautakunta) puheenjohtajia aiheesta.

Haastattelussa molemmat puheenjohtajat vaikuttavat empiviltä ja miettiväisiltä. On hyvä asia, että haastetta pohditaan ja mietitään sen tuomia mahdollisuuksia ja velvotteita.

-Kaikkien luotamushenkilöiden pitää olla lapsiasiahenkilöitä. Luottamushenkilöiden tulee ajaa kaikkien kaupunkilaisten asioita tasapuolisesti; pitää olla lapsiystävällinen, työikäystävällinen ja ikäihmisystävällinen, ihan tasapuolisesti. (palvelutuotantolautakunnan pj, Pirjo-Leena Forsström /Karkkilantienoo 2.10.2018)

Tässä lautakunnan puheenjohtaja on oikeassa. Käytännössä vaan asioita punnitessa ja päätöksiä valmistellessa ja tehdessä usein voi unohtua tai jäädä lapsinäkökulma. Siksi on tärkeää, että on nimetty henkilö tuomaan lapsiasia esille. On tärkeää, että pysähdytään miettimään, onko lasten näkökulma tai tarpeet muistettu tai huomioitu.

–Nuorisovaltuuston edustajalla on läsnäolo- ja puheoikeus lautakunnan kokouksissa, mutta voidaan joku lautakunnan jäsenistä valita lapsiasiainhenkilöksi. En tosin vielä tiedä mitä käytännön vaikutusta sillä olisi lautakunnan toimintaan. (vetovoimalautakunnan pj, Juhana Salmenpohja/Karkkilantienoo 2.10.2018)

On totta, että lautakunnissa on nuorisovaltuuston edustajalla läsnäolo- ja puheoikeus ja he tuovat tärkeää nuoren näkökulmaa asioihin, silti tämän lisäksi on tärkeää, että aikuinen ajattelee lapsen etua ja tuo sen esiin ja pohdituttaa lautakuntaa vaikkapa lapsivaikutuksen arvioinnista. Onko sitä tehty, olisiko se tarpeellinen ja miten se voisi vaikuttaa päätettävään asiaan, millä tavalla asian päätösesitys voisi vaikuttaa lapsen arkeen.

On tärkeää, että lapsiystävällinen kunta huolehtii omalta osaltaan kansallisen, yli vaalikausien ulottuvan lapsistrategian toteuttamisesta ja muistamisesta myön kunnallisessa päätöksenteossa. Lapsistrategian mukaan lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa tulee edistää. Lapsistrategian tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa. Huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi lasten kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa. Taustalla on huoli siitä, että Suomessa syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Lapsiperheet ovat yleensä pitkäaikaisia kaupunkilaisia, jotka pääsääntöisesti haluavat vakaat olot lapsilleen.

Lapsiasiainhenkilövalinnat lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/09/21/lapsiasiainhenkilovalinnat/

Lapsiasiainhenkilövalinnat

Viime lautakunnan kokouksessa yksi päätettävä asiakohta oli lapsiasiainhenkilö. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa sen tekee jännäksi, että jokaisen lautakunnan jäsenen olettaisi ensisijaisesti ajattelevan lapsen etua. Kuten luonnollisesti tässä lautakunnassa onkin.

Lapsiasiavaltuutetun keskeisimpänä tehtävänä on vahvistaa lasten asemaa yhteiskunnassa, Lohjan lapsiasiahenkilön keskeisimpänä tehtävänä on vahvistaa lasten asemaa Lohjalla.

Lapsiasiahenkilön valitseminen on yksi tapa edistää lasten oikeuksia Lohjalla. Lapsiasiahenkilö sitoutuu edistämään lasten ja nuorten oikeuksia omalla toiminnallaan muistaen aina huomioida lasten ja nuorten näkökulman erilaisissa päätöksentekofoorumeissa sekä arjessa. Lapsiasiahenkilö voi osallistua erilaisiin tapahtumiin, koulutus- ja edustustilaisuuksiin sekä osallistua lapsiystävällisemmän Lohjan toiminnan suunnitteluun ja ideointiin.

 

Olin tutustunut asiaan jo ennen lautakunnan kokousta ja pohdin, mitä voisi lapsiasianhenkilö tehdä meidän lautakunnassamme ja mitkä voisivat olla perusteet sille, että koetaan henkilön olevan soveltuva ko henkilöksi.

Mietin perusteita omalle valinnalleni:

  • MLL Nummen paikallisyhdistyksen hallituksen jäsen vuoteen 2014
  • Uusien vauvaperheiden rotina-kassia vastaavan kipinä-kassin kerääminen Nummen, Pusulan ja Sammatin uusille perheille vuosina 2009-2011
    (Kipinä-kassi sisälsi tietoa esim unen tärkeydestä, ravitsemusvinkkejä esim Piltiltä, tuttipullonäytteitä, pipoja, potkupukuja, d-vitamiiininäytteitä, pituusmitta, jne)
  • Lähidemokratian kouluverkon vaikuttajaraadin kokoaja ja puheenjohtaja vuoteen 2015,
  • Kantanut huolta lasten liikenneturvallisuudesta ja siksi jakanut kymmenettä vuotta heijastimia tai heijastinliivejä Nummen ja Pusulan alueen eskareille ja ekaluokkalaisille
  • Vaikuttaminen Oilaantien kevyenliikenteenväylän rakentamiseen
  • Lokova ry:n puheenjohtaja
  • Viiden lapsen äiti ja kolmen äitipuoli
  • Suomen Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2016 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali kultaristein ansioista lasten ja nuorten hyväksi tekemästä työstä
  • Pyrkii edelleen ajattelemaan ensimmäisenä lasten etua

Lautakunta esitti lapsiasianhenkilöksi kahta henkilöä, minua ja puheenjohtajaamme, Jani Melingiä. Molemmat olimme kiinnostuneita.

Puhuimme asiasta ja tulimme tulokseen, että olisi todella hyvä, että olisi kaksi henkilöä, tulisi kahta näkökulmaa, isältä ja äidiltä, kaupunkikeskustan ja reuna-alueiden näkökulmaa. Lisäksi etuna se, että voi peilata ajatuksiaan toisen kanssa.

Jani on kauan toiminut nuorten kanssa vapaaehtoistoiminnassa sekä työssään. Hänen ansionsa tällä saralla ovat kiistattomat ja hän ajattelee aina lasten etua ensimmäisenä ja pyrkii löytämään ratkaisun, jossa lapsi/nuori on keskiössä.

Meidän lautakuntamme lapsiasiainhenkilö voisi lähinnä tuoda lapsivaikutusten arviointia enemmän esille ja toimia lähinnä lautakunnan ulkopuolella lasten edun ja hyvinvoinnin esiintuojina ja muistuttajina. Ja tuoda enemmän Lohjan myönteisiä tekoja lasten hyvinvoinnin eteen ja pyrkiä Unicefin lapsiystävällinen kunta- maininnan konkretisoimiseen.

Lautakunta teki päätöksen, että lautakunnassamme on kaksi lapsiasiainhenkilöä, Jani ja minä. Kiitän luottamuksesta ja innolla odotan, että pääsemme tositoimiin suunnittelemaan ja tekemään.

Lapsiystävälliselle Lohjalle lapsi on vain kuluerä

Näin tulee tulkita, sillä kun kaupungin päättäjiä ja johtoa edustava taho kirjoittaa ja puhuu siitä, että lapsi maksaa liikaa, ainakin enemmän, mitä keskivertokuntalainen maksaa kunnallisveroa, sanoo, että lapsi on kallis. Toki me kaikki sen tiedämme. Lapset maksavat yhteiskunnalle ja perheelle.

Kaupunkia edustava taho on kirjoittanut, että yksi alakoululainen maksaa kunnalle 6000-7000 euroa/vuosi. Päiväkoti-ikäinen maksaa vielä enemmän. Kaupungin tavoitteena on 500 asukkaan muuttovoitto, mutta jos heillä on lapsia, menee heidän tuomat verot suoraan heille järjestettäviin palveluihin.

Mä en ymmärrä. Kaupungin pääasiallinen tehtävä on JÄRJESTÄÄ PALVELUJA ASUKKAILLEEN. Kai.

Lohjan kaupunkistrategian voidaan sanoa siis tästä hetkestä muuttuneen.

Lohja on Asukkaiden Lohja, ainakin kaupunkistragiassa
Lohjan kaupunkistrategian arvot 2017-2025

Ei tänne tarvita muuttoa, ei ainakaan lapsiperheitä. Lohjan ihanneasukas on kuusikymppinen, jonka lapset ovat jo aikuisia. Kuusikymppinen, joka muuttaisi vaikkapa sinne pikkukylälle, josta on viimeinen palvelu, eli koulu, lakkautettu. Asukas voi asua siellä, niin kauan kun käy töissä. Eläkkeellä on sitten taas vain kuluerä. Kallis sekin. Kunhan ei valita. Ei tee oikaisuvaatimuksia, eikä herranenaika vaadi mitään! Ainakaan palvelua.

Muut pääkaupunkiseudun kehyskunnat kaipaavat muuttajia, muuttakaa siis sinne, Lohja ei kaipaa teitä. Olette vain kuluerä. Heippa.

Sillä aikaa, kun odotetaan aikoja parempia, leikataan, lakkautetaan ja surkutellaan ja odotetaan parempaa.

Huhuu! Uutinen sulle, joka odottelet: NIITÄ EI TULE. Ei lakkauttamalla, eikä surkuttelemalla. Niitä tulee kehittämällä, parantamalla.

Työpaikkoja ei luoda sillä, että uhataan lakkauttaa, tai huononnetaan palveluja. Uusia asukkaita ei houkutella pääkaupunkiseudun ulkopuolen huonoimmalla palvelulla, tai suurimmilla kouluilla (joissa on huono, sairastuttava sisäilma)

Miten voi kunta kehittyä, jos sen asukkaita ajatellaan ja kohdellaan tai heistä puhutaan vain kuluerinä?

Miten voi ihminen, joka saa elantonsa näistä lapsista, puhua heistä kuluerinä?

Miten voi tekopyhyyttä puolustella?

Lohja on itse hakeutunut Unicefin lapsiystävällinen kunta-hankkeeseen. Kuinka voi olla lapsiystävällinen, jos ajattelee lapsia vain kulueränä?

Ehkä olen ymmärtänyt väärin, kuulen sitä hyvin usein. Että siis ymmärrän väärin, tai etten ymmärrä ollenkaan. Ehkä se lapsiystävällisyys tarkoittaakin juuri sitä, että koska niitä lapsia on vähän, on se lapsiystävällisyys sitä, että niihin pistetään paljon rahaa.

Miten voi hurskastelua jatkaa?

Minkä vuoksi haaskataa rahaa esimerkiksi kaupungin markkinointiin, jos tänne ei haluta uusia asukkaita? Ihan turhaa rahanmenoahan se on. ”Tulkaa tänne, kunhan teillä ei ole lapsia, ette ole sairaita, ette sairastu, ettekä vanhene. Ettekä ainakaan valita.”

Jälleen unohdetaan lapsista ja nuorista puhuttaessa, että he myös tuovat. Ei vain huolta ja murhetta, onnea ja rakkautta, vaan myös tuloja, valtionosuuksia esimerkiksi. Toiset kunnat kilpailevat nuorista, haluavat heidät opiskelemaan kuntaansa. Ei me.

Kaupungilla ei osata laskea pidemmälle (eikä edes lähelle). Säästöistä puhuttaessa puhutaan aina ainoastaan lyhyen tähtäimen säästöistä, niistä millä luullaan säästävän nyt (eikä se ole edes säästöä). Koululakkautuksista ja säästöistä puhuttaessa usein puhutaan siitä kuuluisasta ”sisäisestä vuokrasta”, puhutaan diipadaapaa, puhutaan puppua. Virtuaalisäästöistä.

Sisäinen vuokra
Lähde: ylitarkastaja Kari Lehtola

Usein kuulee sanottavan viranhaltijoiden ja toisten luottamushenkilöiden suusta, että ”kerro sitten sinä, mistä säästettäisi?” Olen kertonut ja ehdottanut moneen kertaan, mutta se menee kuuroille korville. Olen sanonut, että pitäisi laskea oikein. Pitäisi ennakoida oikein. Kun on tiedossa, mitä laskuja on tulossa ja laskutus on myöhässä, pitää kysyä laskujen perään, eikä odottaa, että ”ei ne ehkä laskuta”. Yllätyksiä ei juurikaan tule, kun osaa laskea oikein. Toki niitä yllättäviäkin tilanteita aina tulee, mutta ne ovat pienempiä, jos edes osaan on osattu varautua. Kuten esim niihin, joista tiedetään. Palkat pitää laskea oikein. Pitää osata ja muistaa maksaa eläkkeet ja muut palkkojen sivukulut. Laskettaessa arvioita ei voi ”unohtaa” laskea mukaan monen sadan tuhannen vuokria tilaelementeistä. Niitä ei vaan voi unohtaa. ”Hups, sattuuhan sitä.”

Tämän päivän kuluerät eivät ole meidän lapsemme, ne ovat kyllä jotain muita.

Lapsista kasvaa niitä aikuisia, jotka joskus vuorostaan maksavat niitä veroja ja huolehtivat vanhemmistaan ja iäkkäistä. Jos me jätämme heidät heitteille, ajamme pois, eivät he tule takaisin. Me tarvitsemme lapsia, me tarvitsemme nuoria. Todennäköisesti enemmän kuin he meitä.

Lapsiystävällinen kunta. Vain hallintoa – nyt ei enää edes sitä.

Varhaiskasvatus tutuksi – teemaviikko

 

VoudinpuistoSain kutsun Lastentarhanopettajaliiton ja Kuntaliiton järjestämällä teemaviikolla tutustua varhaiskasvatuksen arkeen. Kutsu tuli Kartononpuiston ja Voudinpuiston päiväkotien johtajalta ja mielelläni otin kutsun vastaan.

Lisää teemaviikosta https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2018/varhaiskasvatus-tutuksi-kuntapaattajille-teemaviikko-12-1632018

Kävin aluksi tutustumassa Kartanonpuiston päiväkotiin ja sain todella hienon ja hyvän tietopaketin heidän toimistaan, alueestaan ja päiväkodistaan.

Sen jälkeen sain opastuksen Voudinpuiston päiväkotiin ja lapset esittelivät jääkristallejaan, liukumäkeään ja juteltiin kivoista jutuista ja nimistämme. Molemmissa päiväkodeissa oltiin erittäin iloisia siitä, että otin kutsun vastaan ja he vastasivat mielellään kysymyksiini.

Se on selvää, että edelleen mielestäni varhaiskasvatuksessa tehdään maailman tärkeintä työtä, kuten olen todennut omien lasteni ollessa päivähoidossa. He ovat korvaamaton osa perheiden elämää, joskus jopa selkä- ja tukiranka.

Varhaiskasvatuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä, ellei tärkein, on olla lapselle läsnä. Näissä päiväkodeissa oli ihanaa nähdä, miten paljon lapset saivat syliä, kuinka aikuinen pysähtyi kuuntelemaan ja kuinka heidän vahvuuksiaan tuettiin. Toinen tärkeä varhaiskasvatuksen tehtävä on olla perheelle läsnä ja puuttua varhain ja lempeästi, jos huomaavat jotain erityistä, jotain jossa perhe tarvitsee tukea.

Tässä vaiheessa lapsen elämää lempeä puuttuminen on tärkeintä ennaltaehkäisyä ja voi vaikuttaa lapsen koko elämään ja minäkuvaan.

Tällä hetkellä osa nuoristamme on pahasti syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet.

Ennaltaehkäisevä perhetyö jo lapsen ollessa hyvinkin pieni säästäisi pidemmällä ajanjaksolla myös yhteiskunnan varoja, saati sitten mitä se tarkoittaa nuoren elämässä.

Sanotaan, että yksi varhaiskasvatukseen laitettu euro tulee seitsemänkertaisena takaisin. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/maksut-pois-ja-ilmaiseksi-varhaiskasvatus-vaikuttaa-ihmisen-elamaan-vuosikymmenia/

Kansainvälinen tutkimus on viime vuosikymmeninä korostanut voimakkaasti varhaiskasvatuksen tärkeyttä, jotta lapsi menestyisi myöhemmin koulussa ja ansiotyössä sekä saavuttaisi hyvän elämän. Esimerkiksi taloustieteen Nobelilla palkittu James Heckman on valtavan, monitieteisen tutkimusprojektinsa lopputuloksena päätynyt toteamaan, että mitä aiemmin lapsi ja varsinkin huono-osainen lapsi pääsee ammattitaitoisen kasvatuksen piiriin, sitä parempi. Mikään myöhempi koulutus ei kompensoi niitä menetyksiä, joita ensimmäisinä elinvuosina tapahtuu.

Samoja teemoja on tutkittu viime vuosina paljon eri maissa ja eri tieteenaloilla. Kunnollisen varhaiskasvatuksen on havaittu vaikuttavan ihmisen elämään vuosikymmenien ajan. Tulokset ilmenevät muun muassa parempana terveytenä, laajempana opiskeluna, korkeampina ansiotuloina ja vähäisempinä sosiaalisina ongelmina. Kasvatusinvestoinnin elinikäinen tuottavuus lasketaan huikeaksi.

Näiden tutkimustulosten vastaanottaminen on ollut Suomessa vaikeaa. Intohimoisesti talouteen suhtautuvat hallituksemmekin ovat enemmän kiinnostuneita varhaiskasvatuksen säästöistä kuin investoinnista kansakunnan tulevaisuuteen.

Monet ajattelevat vielä 2000-luvulla, että kuka tahansa neljätoistavuotias tyttö riittää lapsen hoitajaksi. 3–5-vuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen ei ole Suomessa sentään EU:n vähäisintä; vuonna 2012 takana olivat Kreikka, Kypros, Puola ja Slovakia.

Suomen erikoisuus on, että se maksaa vielä esikouluikäistenkin vanhemmille siitä, että palvelu jätetään käyttämättä. Tuskin ketään yllättää, että ulkopuolelle jää nimenomaan pienituloisten perheiden lapsia. Raha tänään käteen on vahva vaikuttaja. Mitä mittava sosiaalisen investoinnin laiminlyönti merkitsee Suomen tulevaisuudelle, sitä on kummastellut myös OECD.

Varhaiskasvatuksen seurauksia koskevien tutkimustulosten pitäisi mullistaa perinteinen ymmärryksemme koulutuksen maksuperusteista. Nimenomaan varhaiskasvatuksen tulisi olla ilmainen ja kaikkien saavutettavissa.

En tarkoita, etteikö muunkin koulutuksen maksuttomuus ole arvokasta. Maksuttomuus tasoittaa reilulla tavalla lähtökohtia, avaa yksilöille mahdollisuuksia, vahvistaa yhteiskunnan toimintakykyä ja tuottaa sosiaalista liikkuvuutta.

Järkevä valtio tarjoaisi noin kahden vuoden iästä lähtien, kouluikään asti, kaikille maksutonta puolipäiväistä varhaiskasvatusta. Sen sisältö muuntuisi vähitellen leikkimisestä kohti oppimista. Aivan erityisesti valtio pitäisi huolta siitä, että maahanmuuttajien sekä muiden haavoittuvassa sosiaalisessa asemassa olevien vanhempien lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen. Ei liikaa takamatkaa ennen kouluikää.

Puolipäiväinen esikoulu ei ole ratkaisu päivähoitokysymykseen. Päivähoitoa tarvitaan joka tapauksessa vanhempien työn tai opiskelun mahdollistamiseksi ja toisinaan kotikasvatuksen täydentämiseksi. Palvelusta laskutetaan nykyäänkin niiltä, jotka sitä tarvitsevat ja pystyvät siitä maksamaan.

Onko varhaiskasvatuksen tarjoaminen kaikille utopiaa, liian kallista? Tuskin, sillä Suomessa lastenhoidon kustannusten BKT-osuus on suunnilleen sama kuin Ranskassa, joka laittaa kaikki 3–5-vuotiaat esikouluun ja jossa pikkulasten päivähoito on paljon yleisempää kuin Suomessa.

Kirjoittaja Jorma Sipilä on Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin emeritusprofessori.

Kartanonpuisto

Sain hyvin paljon evästyksiä ja terveisiä eteenpäin vietäväksi. Kiitos vielä ihanasta kutsusta ja mielettämän kivasta ja mielenkiintoisesta päivästä!

Karstun koulusta lisäselvityksiä

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokous oli 6.2.2018 ja sitä ennen olivat karstulaiset luovuttamassa vetoomustaan koulun puolesta lautakunnalle. Sen vastaanotti lautakunnan puheenjohtajisto.

Itse ikävä kyllä myöhästyin vetoomuksen luovutuksesta, mutta mielenosoittajia ehdin kuulla ja keskustella heidän kanssaan.

Paikalla oli todella paljon kyläläisiä, kymmeniä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 60. En siitä luvusta tiedä, mutta kyläläisiä oli todella paljon. Koulun puolesta käytettiin monta puheenvuoroa ja lautakunnan puheenjohtaja puhui hyvin ja vilpittömän oloisesti.

Mielenosoitus Karstun koulun puolesta 6.2.2018
Karstulaiset osoittivat, että koulu on kylän sydän

Vaikka koulun asia otettiin lautakunnan listalta tästä kokouksesta pois, keskustelimme hetken ennen kokousta aiheesta. Siitä olimme samaa mieltä, että toivomme tarpeeksi, täsmällistä ja ennenkaikkea tarkistettua ja hyvin valmisteltua sekä mahdollisimman paljon (eli riittävää) tietoa, jotta voimme tehdä päätöksen koulun tulevaisuudesta. Sisäilmatutkimus on yksi niistä. JOS tutkimuksessa löytyy jotain ja jos saamme säilytettyä koulun, tiedämme, mitä korjata. Ja jos ei tarvitse mitään korjata, vielä parempi.

Vastaesitykselläni olisi vielä parempi pohja ja kyläläisten ja vanhempainyhdistyksen sekä aluetoimikunnan kannanottoja lukiessa näkee, että kyläläiset olisivat valmiit sitoutumaan. Nämä kannanotot voi käydä lukemassa http://www.karstukarkaliseura.fi/default.asp

Vastaesitys Karstu:
  • Koulu jatkaa toimintaansa ilman suurempia investointeja, vain välttämättömien yllä- ja kunnossapitotöiden tuella vuoteen 2025 (tai 2021)
  • Vanhempainyhdistys Pähkinä ry ja Karstu-Karkaliseura sitoutuvat kylän kehittämiseen ja uusien asukkaiden hankintaan. Asukkaiden ja koululaisten määrä tarkistetaan vuonna 2025
  • Luodaan yhteistyömalli, uusi toimintatapa Karstun koulun kehittämiseksi. Sovitaan kyläläisten roolista ja kunnan roolista, esim.( koulun ulkomaalaus yhteistyönä, kyläläisten talkootyöt)
  • Iltapäiväkerhoa toteutetaan yhteistyössä.

Koulun säilyttämisen positiiviset vaikutukset kunnan imagoon, monimuotoisen kouluverkon ylläpitäjänä ja perheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin lapsiystävällisenä kuntana ovat suuret

Ennen sisäilmatutkimusten tekoa on syytä muistaa toimittaa yläpintojen siivous. Lohjalla on työturvallisuuden vuoksi säädetty, että siistijät eivät saa siivota pintoja, jotka ovat  180 cm:n yläpuolella, joten niitä pintoja varten perustettiin Hyrsylän aikaan yläpintasiivoustyöryhmä. Toivottavasti se työryhmä on toiminnassa edelleen. Toki asiantunteva sisäilmatutkija ja mikrobinäytteiden analysoija tunnistavatkin, mikä johtuu pölystä ja mikä jostain muusta, on kuitenkin parempi, että jätetään spekulointi- ja tulkintavara pois. Jos kaupunki ehtii saamaan tälle talvelle sisäilmatutkimukset, hyvä, sillä tutkimukset tulee tehdä talvella ja sen jälkeen pitääkin odottaa jatkotutkimuksia. Jos siis jotain löytyy.

Tällä kertaa toivon todella, että tutkimusten tulokset analysoi ammattilainen, kuten nyt onkin monen tutkimuksen kohdalla ollut ja ettei viranhaltijat anna ristiriitaisia lausuntoja, kuten esim Hyrsylässä. Tällöinhän terveystarkastaja totesi, ettei akuuttia
sulkemistarvetta Hyrsylän koulun tiloissa ole, työympäristöterveyspäällikkö (ei terveyshaittaa) ja työterveyslääkäri (olisi hyvä, jos ko tiloja ei käytettäisi ennen korjausta) antoivat täysin vastakkaisia lausuntoja. Silloin luonnollisesti kuunneltiin sitä, jonka lausunto oli tarkoituksenmukaisin. Nythän koulu on myyty maininnalla ”pieni sisäilmaepäily”

Hyrsylän koulun 5-6 luokka
Hyrsylän koulu

Tällä kertaa todennäköisesti ei ole sitä pelkoa. Lautakunnalla tuntuu oikeasti olevan tahto tehdä asioita hyvin ja huolella sekä järkevästi ja ennenkaikkea oikein. Toki edellisilläkin kausilla näin on ollut, mutta nyt meillä (toivottavasti) on oppi viime kauden järkyttävistä ylilyönneistä ja, noh, virheistä.

Kiire tulee jälleen päätöksen kanssa. Kun ajatellaan sisäilmatutkimuksia, ei niitä voi tehdä hutiloiden eikä kellon kanssa ja tutkimusten analyysi tulee olla päätöstä tehtäessä. Nyt on jo helmikuu ja päätösesitys olisi oltava valtuustossa toukokuussa. Se tarkoittanee sitä, että lautakunta istuu huhtikuussa mahdollisesti ylimääräisen kokouksen, asianaan vain Karstun koulu. Toivottavasti siihen mennessä koulun selvitys ei olisi enää luonnos, kuten se on tähän asti ollut ja toivottavasti saamme siihen mennessä tarpeeksi tietoa. Vielä sitä ei ole tarjottu.

Minäkö yksin bussin
Mielenosoitus Karstun koulun puolesta

 

Lapsiystävällistä

Lohjasta on tullut yksi niistä yhdeksästä kaupungista tai kunnasta, jotka ovat saaneet Suomen Unicefin lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen. On se hienoa. Oikeasti. Olin kyllä aivan varma, ettei Lohja saa sitä, mutta silloin en tiennyt, että lapsiystävällisyyttäkin voi katsoa monelta kantilta.

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/599695-lohjalle-kiitosta-lapsiystavallisyydesta-aiemmin-lapsiystavallinen-kunta#.WmAjsXxbgR1.twitter

Vuonna 2014 esitettiin valtuustoaloitteessa, että Lohja hakisi Suomen Unicefilta lapsiystävällinen kunta – tunnustusta. Ohjelmaan Lohja hakeutui vuonna 2016, kun koululakkautuksista ja lukion lakkautuksesta oli jo päätetty.

Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä toiminnan osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kaksivuotiskauden lopuksi kunta arvioi työnsä tulokset ja raportoi niistä UNICEFille.

Kunta siis itse arvioi omia tekojaan  ja Unicef niiden perusteella myöntää tunnustuksen.

Millainen kunta on lapsiystävällinen?

Lapsiystävällisyys tarkoittaa UNICEFin mukaan sitä, että lapsen oikeudet toteutuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

• Lapsiystävällisessä kunnassa lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti kunnan asukkaina. Heidät otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Jokaiselle lapselle turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua.

• Lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjenuorana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kunnan päätöksenteossa hyödynnetään lasten ja nuorten tietämystä omasta arjestaan ja arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapsen oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista näkyy kunnan talousarviossa.

• Sekä lapsille että aikuisille tiedotetaan lapsen oikeuksista. Lapsia ja nuoria rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa ja he kokevat olevansa lähiyhteisönsä arvokkaita jäseniä.

Suomen UNICEFin lapsiystävällinen kunta -malli perustuu kansainväliseen esikuvaan (Child Friendly City), jota UNICEF on toteuttanut vuodesta 1996. Suomalainen malli kehitettiin yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa 2012–2013. UNICEF ottaa malliin uusia kuntia vuosittain (lähde Unicef Suomi)

 

https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta-projektiesittely/

ehkä Unicef voisi miettiä uudestaan kriteerejään. Vai onko tällä tarkoituksena se, että hallinnon kautta alkaa teot?

Lapsiystävällisyys ei siis tarkoita sitä, että esimerkiksi 11 kilometrin koulumatka 8 vuotiaalla ei kestä 1,5 tuntia. Tai että kaupunki ei pitäisi  lähtökohtanaan koulukuljetuksia suunnitellessaan sitä, että perusopetuslain mukaan koulumatka voi kestää 2,5 tuntia.

Otetaanpa koulumatkasta yksi esimerkki. Jos Karstun koulu lakkautetaan ja lapset siirtyvät Routionmäen kouluun:

Jos Karstulta lähtee koululainen kahdeksaksi Routiolle (koulu alkaa 8.15) kouluun  lähtee bussi noin klo 7.10. Tämä tarkoittaa sitä, että kotoa on lähdettävä kävelemään noin kilometrin matkaa viimeistään 6.50 koska pysäkillä on oltava hyvissä ajoin. Routiolla bussi on 7.30.

Lapsille jää 45 minuuttia aikaa ennenkuin koulu alkaa.

Koulu puolestaan päättyy Routiolla 13.15 tai tasan 14.00. Yhtä kehnosti vuoroja tulee kotiinpäin Karstulle. Jos pääset 13.15 lähtee bussi klo 14.05. Jos pääset kahdelta et ehdi 14.05 bussiin vaan odotat klo 15.15 bussia.

Oletetaan, että koulu alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 13.15. Lapsi lähtee kotoa 6.45. Koulu alkaa 8.15. Aikaa odotuksineen menee 1,5 tuntia.

Kotiinpäin tullessa odotat bussia 50 minuuttia, matkustat 23 minuuttia (Karstulla klo 14.28) ja kävelet kotiin 12 minuuttia (ohjeessa oleva aika kilometrin matkalle 4-luokkalaiselle). Kotona noin 14.45. Kotimatkaan aikaa 1,5 tuntia.

Lapsiystävällistä. Koulu on hieno, uusi ja moderni. Karstulainen koululainen istuu bussissa monta tuntia päästäkseen sinne. Tasa-arvoja mietittäessä ja lapsiystävällisyyttä mietittäessä tulisi miettiä myös istumisen vaaroja ja sitä, mistä bussissa istuminen on pois.

Lapsiystävällisten toimintojen ja ajattelun kehittämistyö on tärkeää, mutta niin myös todelliset teot.

Mikä olisi se realistinen taho määrittämään todellista lapsiystävällistä kaupunkia, kuntaa tai kylää? Määritelmät käytännön lapsiystävällisyydestä voisivat olla esimerkiksi tasa-arvoiset harrastusmahdollisuudet koko kunnan alueella, koulumatkojen ja koulupäivien mitta ja lisäksi kuulemiset.

On hienoa, että Suomen Unicef tällä tavalla pyrkii kannustamaan kuntia ja kaupunkeja lapsiystävälliseen päätöksentekoon, ehkä se joskus johtaa myös lapsiystävällisiin käytäntöihin.

Toistan vielä:

Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä toiminnan osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kaksivuotiskauden lopuksi kunta arvioi työnsä tulokset ja raportoi niistä UNICEFille.

Kunta siis itse arvioi omia tekojaan  ja Unicef niiden perusteella myöntää tunnustuksen. Kunta myös itse kartoittaa ja valitsee, millä toiminnan osa-alueella se on lapsiystävällinen.

Minua kiinnostaisi, että  siinä vaiheessa, kun Unicef on miettinyt, että ansaitseeko kunta tunnustusta, onko kysytty muilta kuin hakijoilta itseltään, että ansaitseeko kunta ko tunnustuksen? Vai saavatko kaikki hakevat kunnat tunnustuksen?