Kirjoittaja-arkisto: Lotta Paakkunainen

Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu, tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen. Keskustan puoluevaltuuston jäsen. Länsi-Uudenmaan keskustan valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Keskustan Nummen py:n sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä sosiopedagogisen tukityön asiantuntija.

Kirjoittajavieraana Länsi-Uusimaassa: Miten me näemme itsemme tai toisemme?

Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieraana kirjoitin tällä kertaa siitä, miten näemme usein vikoja joko itsessämme tai toisissamme. Joskus vikoja on vaikea antaa anteeksi, niin omia kuin toistenkin. Toisinaan emme halua pohtia syitä, miksi omat tunteet toista kohtaan, tai toisen vikoja kohtaan ovat niin vahvoja. Toisinaan emme halua kasvaa itse, tai antaa uutta mahdollisuutta jollekin toiselle kasvaa. Haluamme seistä omien mukavuusalueiden sisällä, vaikka olo ei olisikaan mukava. Kunhan on oma.

Miksi joskus toisten asenteet muuttuvat joitakin kohtaan ja miksi joskus ne asenteet jäävät päälle. Mikä on se syy, miksi toisia aletaan syrjimään ja ylenkatsomaan? Mikä on se syy, miksi toisille annetaan anteeksi jokin tekemänsä virhe ja miksi toisille ei?

Oli ne syyt itse kullekin mitä tahansa, olisi hienoa, että muistettaisi olla armollisia niin itselle kuin toisellekin. Muistettaisi, että olemme kaikki erehtyväisiä ja jokainen voi kasvaa. Jos siis itse vain näkee sen mahdollisuuden ja haluaa kasvaa. Mutta miksi ei näkisi itsessään mahdollisuuksia? Miksi ei näkisi tilaa kasvaa?

Tästä linkistä voit lukea kirjoitukseni kokonaan Länsi-Uusimaassa , alla vain ote kirjoituksestani.

Lotta Paakkunainen: Miten me näemme itsemme tai toisemme?

Olen onnekkaassa asemassa siinä, että saan tehdä rakastamaani työtä, omalla tavallani, arvostamani ihmisen työparina. On etuoikeus, että työparina on ihminen, jonka kanssa oppii lähes joka päivä itsestäkin uusia asioita, jonka kanssa on helppo ja mukava työskennellä, jonka kanssa pystyy nauramaan ja itkemään aidosti.

Olen oppinut suunnattoman paljon itsestäni uudessa työympäristössä. Välillä kirpaisee huomata itsessä pikkumaisia tai uusia piirteitä, joita ei olisi toivonut itsellään olevan, mutta vaikka välillä kirpaisee oikein kunnolla, nautin suunnattomasti kasvamisestani. Ennen kaikkea nautin yhdessä tekemisestä. On ollut suuri askel yksintekemisestä tiimityöskentelyyn, varsinkin nykyisellä, tämän päivän työn tekemisen tahdilla.

Mitä jos tänään olisikin toisin? Mitä jos tänään kokeilisi tervehtiä sitä naapuria, josta näkee nykyään vain viat, jospa hymyilisi ihmiselle, jota ei halua tervehtiä?

Olisiko se paha? Sattuisiko se?

Haastan jokaisen tänään ajattelemaan hyvän ajatuksen itsestä ja ihmisestä, josta ei voisi kuvitellakaan niin tekevänsä, samalla haastan jokaisen tänään sanomaan ääneen jollekin työkaverille, naapurille, kaverille, ystävälle, perheenjäsenelle edes yhden nätin sanan, yhden kehun. Katso, mitä se tekee ihmiselle. Tunne, mitä se tekee sulle. Ihanaa päivää kaikille!

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on Lohjan Kylät ry:n kyläasiamies.

Lasten kanssa Kiasmassa

Kiasma!

Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.

Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan

Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.

11v piti eniten Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter ’in Nervescape VIII teoksesta.

Nervescape VIII’ta tutkiessa menikin tovi.

Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.

Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.

Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.

Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.

Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”

Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.

Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.

Kansallismuseo on lastenkin museo

Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.

Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovella

Nick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019

Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.

Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki

Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.

Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.

Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.

Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.

Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotolla

Keisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee

Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!

Rehndahlissa saavat lapset ja eläimet olla vapaasti

Viime viikolla lupasin lapsille päivän, jolloin olen ihan koko päivän heidän kanssaan, ilman työ- tai luottamushenkilöasioita. Se päivä oli torstaina ja oi, mikä päivä olikaan!

Aamulla valittiin paikka, jossa kävisimme ja paikaksi valikoitui meille uusi Rehndahlin kotieläintila.

Ihana paikka käydä lasten kanssa! Eläimiä kävelee vapaana alueella, niitä saa paijata, syöttää ruoholla ja saa mennä aitauksiin. Toki on paikkoja, joihin ei saa mennä, mutta niistä onkin hyvät ja selkeät ohjeet.

Kanilinnakkeeseen sai mennä silittämään kaneja

Haltiapolku oli upea, kekseliäs ja hauska kokemus.

Polun varrelta löytyi paljon opasteita, ettei varmasti eksytty

Kotieläinpihalla tapasimme ihan hyvin läheltä äiti-tytär aasit, joilla juttua riitti. Ne liikkuvat toistensa näköetäisyydellä lähes kokoajan, mutta nyt oli toinen niistä päättänyt ahneuksissaa juosta työntekijän perään. Tai oikeastaan työntekijällä olleen leipä-ämpärin perään. Pian toinen huomasi, ettei enää nähnyt toista ja huuto kuului kaukaa. Ne huutelivat toisilleen ja juoksivat kohti.

Kotieläinpihalla on myös falabelloja

Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän ihana paikka, henkilökunta oli todella ystävällistä, paikka oli kiinnostava ja innostava, sai kulkea vapaasti, niin lapset kuin eläimetkin. Lämmin suositus. Ainoa pieni miinus oli se, että kahvilassa ei ole kuin jäätelöä, pillimehua, limua ja kahvia sekä grillimakkaraa grillattavaksi. Omat eväät siis kannattaa ottaa ja niitä voi nauttia erittäin monessa paikassa, voi siis jopa grillata.

Kissanpentujen kanssa lapset olisivat viihtyneet pidempäänkin

Kiitos Rehndahl, saatte meistä varmasti uudestaankin vierailijoita!

Ja illalla ehdimme vielä luonnollisesti uimaan.

Lohjan valtuusto ja hallitus vähät välittävät seurauksista, koska eivät ymmärrä niitä

Lohjan kaupunginhallitus päätti valtuustokokouksen talouden tasapainottamislinjauksen mukaan lakkauttaa virkoja.

Itse vastustin lautakunnassa ja valtuustossa asiakkuuspäälliköiden virkojen lakkauttamisia. Olen todella pahoillani, että ilmeisesti luottamushenkilöt eivät ole olleet tietoisia siitä, miten tärkeää kehittämistyötä asiakkuuspäälliköt tekevät. Nyt se kaikki työ jää tekemättä kaupungilla, koska tämänhetkisen linjauksen mukaan ulkopuolelta ei saa ostaa vastaavia palveluja.

Esimerkiksi Järnefeltin koulun hankesuunnitelman kohdalla Vihreiden Jani Meling teki esityksen, jota lautakunta yksimielisesti tuki, että ennen investointipäätöstä tehtäisi ennakkovaikutusten arviointi. Kaupunginhallitus päätti olla tekemättä, koska ulkoa ostettuna sen arveltiin maksavan n 10 000 euroa, eikä kaupungilla ehditä tekemään.

Säästötalkoissa järki, seuraukset, ymmärrys ja kuntalaiset jäävät taka-alalle.

Miten käykään lapsivaikutusten arviointien tässä Unicefin lapsiystävällisessä kaupungissa?

Talouden tasapainottamislistalla oli kerrottu asiakkuuspäälliköiden tehtävien poistamisesta näin:

”Asiakkuuspäällikkö 3 tehtävää (1/3 LaNuPe; 2/3 sote) säästö 81 000 Asiakkuuspäällikön tehtävien poistaminen näkyy asiakasprosessien kehittämisessä ja arvioinnissa asiakkaan palvleupolun näkökulmasta. Asiakkuuspäälliköillä on päävastuu ennakkovaikutusten käytön edistämisessä ja laatimisessa osana päätöksentekoa. Tehtäviä ei ole mahdollista siirtää muille viranhaltijoille. ”

Asiakkuuspäälliköiden nimike on mielestäni harhaanjohtava ajatellen toimenkuvaa. Nyt kaupungille elintärkeä kehittämistyö jää täydellisen jälkeen, emme pysty toimittamaan osaa kapungille tärkeitä tehtäviä, emmekä pysty kilpailemaan palvelujen tasolla.

Asiakkuuspäälliköiden virat ja tehtävät näkyvät kolmessa lautakunnassa, lasten, nuorten ja perheiden, sote- ja palvelutuotantolautakunnan toimialoilla, jokaisen toimialan alaisuudessa he tekivät kehittämistyötä, asukaskyselyjä ja he jopa analysoivat niitä kyselyjä ja toivat ne kohderyhmien sekä kaupungin tietoon, jota aiemmin ei niin usein tehtykään. Kyselyt jäivät usein puolitiehen.

Tasapainottamislistalla asiakkuuspäälliköiden kohdalla säästöt oli esitetty jokaisen lautakunnan alle, toki jyviettynä, mutta ei kunnolla avattuna ja jokaisessa ns säästöt oli lisätty loppusummaan. eli ns säästösumma laskettu huonosti. Tämän lisäksi yt-neuvottelujen aikana ko henkilöt luonnollisesti pyritään siirtämään talon sisällä muihin tehtäviin. Säästö ei siis oikeasti toteudu. Tulee ainoastaan lisäkuluja, koska pian ymmärretään, että ne ennakkovaikutusten arvioinnit tulee tehdä.

Miksi ennakkoon tulisi tehdä vaikutusten arviointeja?

Ennakkoarviointi auttaa päättäjiä

Ennakkoarviointi toimii suunnittelun ja päätöksenteon työvälineenä. Se on monialainen prosessi, johon osallistuvat eri alojen asiantuntijat, työntekijät ja päättäjät. Mukana arvioinnissa ovat myös ne ihmiset tai ihmisryhmät, joihin päätöksellä saattaa olla vaikutuksia.

Vaikutusten arviointi ennakkoon

voi parantaa päätösten laatua
auttaa ennakoimaan paremmin mahdollisesti päätöksistä aiheutuvia epämiellyttäviä, odottamattomia tai myönteisiäkin seurauksia
voi lieventää tai ehkäistä ei-toivottuja vaikutuksia jo etukäteen
voidaan vaikuttaa mahdollisten kustannusten syntymiseen riskien, uhkien ja mahdollisuuksien ennalta arvioinnilla

(lähde: THL https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/paatosten-ennakkoarviointi)

Ai niin, ihan pikkujuttu vielä:

”Kunnan ja sairaanhoitopiirin on päätöksenteon ja ratkaisujen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin”.(Lähde: Terveydenhuoltolaki 11§)

Lohjan kaupunkistrategian yksi kärjistä on asukaslähtöisyys. Sepä ei tule vieläkään toteutumaan sen vuoksi, että ei nähdä tärkeänä tehdä ennakkovaikutusten arviointeja.

ENNAKKOARVIOINNIN HYÖTYJÄ KUNTALAISELLE

Päätöksenteon avoimuus kasvaa
Päätöksen vaikutuksia pohditaan kokonaisvaltaisestieri näkökulmista
Osallistamalla saadaan kuntalaisten ääni kuuluviin ja he pääsevät vaikuttamaan omaan arkeensa
Auttaa tekemään päätöksiä, jotka edistävät hyvinvointia ja vähentävät eriarvoisuutta

ENNAKKOARVIOINTI AUTTAA TUNNISTAMAAN ERILAISIA VAIKUTUKSIA

Eri ihmisryhmiin kohdistuvat vaikutukset ovat usein erilaisia
Ennakkoarvioinnin avullavoidaan
ehkäistä eriarvoisuutta lisääviä ratkaisuja
tukea systemaattista työtä hyvinvointi-ja terveyserojen kaventamiseksi

(lähde: THL https://thl.fi/documents/966696/1449811/EVA-esitys_hv-koordinaattoreiden_k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6n_2019.pdf/47a6e349-4b6f-4f1e-b581-5cb65a67a2b4)

Mutta mitäs näistä. Pääasia, että luullaan säästyväksi 81 000 euroa vuodessa. Mitäs lakisääteisistä velvotteista, mitäs avin suosituksista? Ihan sama.

Tilinpäätös 2018 valtuustossa ja miksi kokouksessa äänestin, kuten äänestin

Olipa sirkus.

Valtuustokokouksessa käsiteltiin tilinpäätöstä ja siitä pidettiin monta ryhmäpuheenvuoroa ja puheenvuoroa. Monessa puheenvuorossa huomautettiin siitä, että ”jos Lohja olisi yritys, olisi Lohja jo nurin, jos Lohja olisi yritys, olisi toimenpiteisiin jo ryhdytty”. Ymmärrän kyllä vertailut yritysmaailmaan, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri maailmat. Kuntaa ei voi johtaa kuten yritystä. Monessa puheenvuorossa etsittiin myös syyllisiä ja eräässä puheenvuorossa todettiin, että myös me päättäjät, luottamushenkilöt olemme syyllisiä. Ja samaan hengenvetoon: katse eteenpäin, kohti valoisia aikoja. Nyt pitää kuulemma virheet jättää taakse ja mennä iloisin mielin kohti tulevaisuutta. En allekirjoita sitä, että myös me luottamushenkilöt olemme syyllisiä, sillä jos on vastustanut esityksiä, esittänyt kritiikkiä, vaatinut parempaa taloudenpitoa ja valvontaa, ollut eri mieltä taloudenhoidosta ja vaatinut muutosta jo ennen näitä itkuvirsiä, ei ole syyllinen.

Siitä olen samaa mieltä, että turha enää rutista, nyt pitää suunnata eteenpäin, mutta syyt talousahdinkoon tulee selvittää ja ne tulee ratkaista. Toki raskaat investoinnit kouluihin vaikuttaa suurelta osalta talouteen, mutta ei pelkästään niiden taakse voi piiloutua.

Jo monen vuoden ajan on liian monta virhettä tapahtunut taloudenpidossa, esimerkiksi muutama vuosi sitten oli unohdettu maksaa opettajien palkkojen lisäkuluja monen sadan tuhannen euron edestä (hups, sattuuhan sitä), arvioitu väärin joulun aikojen palkkoja, unohdettu talousarviosta tilaelementtien vuokria (oho) muutaman sadan tuhannen edestä, lista on pitkä. Luottamushenkilöiltä odotetaan tiukkaa seurantaa taloudesta, itse olen kuitenkin kritisoinut sitä, sillä seuranta on mahdotonta viranhaltijoiden tekemien sisäisten siirtojen vuoksi.

Esimerkiksi lasten varhaiskasvatuksen palveluseteleihin oli juuri siirretty 400 000 euroa. Lautakunta kyllä sai talousarvioseminaarin jälkeisessä kokouksessaan kysyttäessä selvityksen viranhaltijoilta. Selvitys oli, että siirto oli tehty lapsiperheiden kotihoidontuesta (koska käyttäjiä ei ole). Ei se kyllä ole ihan näinkään. Toki sieltä oli siirretty 300 000, mutta 100 000 euron siirto on vielä selvittämättä, tämän lisäksi palveluseteleistä uupuu 129 000 euroa (toukokuu 2019).

Aiemmin lautakunnan kokouksessa käsitellessämme palveluseteleitä olin tehnyt vastaesityksen lisämäärärahasta, mutta vastaesitykseni hävisi. Täältä näet kokouksen pöytäkirjan http://dynasty.lohja.fi/Dynasty/kokous/201920519-9.PDF, äänestysraportteineen ja täältä taas ajatuksiani kokouksen jälkeen: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/02/02/mita-lautakunta-paatti-yksityisen-varhaiskasvatuksen-palvelusetelin-maaran-rajaamisesta/

No, eipä se haittaa, viranhaltija siis siirtää rahaa. Mitä ihmettä näillä toimielimillä tekee? Toimielin tekee päätöksen, mutta siirto tehdään. Usein luottamushenkilönä kuulemme viranhaltijoilta, että ”te päätätte, me toteutamme”. No niin, justiinsa.

Lohjan tilinpäätös on siis huono ja tällä kertaa valtuustossa äänestimme sen hyväksymisestä Jan Tallqvistin (Meidän Lohja) vastaesityksestä. Hän esitti, että valtuusto ei hyväksy 2,7 me määrärahojen ylitystä, eikä myönnä hallintoa ja taloutta hoitaneille toimielinten jäsenille ja tehtäväalueiden johtaville viranhaltijoille vastuuvapautta tilikaudelta 1.1.-31.12.2018; sekä että Lohjan kaupungin talousjohtamista parannetaan mm. lisäämällä esimiesten tulosvastuuta ja vahvistamalla talousjohtajan roolia.

Tässä kohtaa oli kokouksen opettavaisin ja erikoisin kohta. Vastaesitystä kannatti hallituksen jäsen Hannele Maittila (ML), valtuustonpuheenjohtaja Joona Räsänen (sd) totesi kaupunginhallituksen olevan jäävi päättämään, koska on tehty vastaesitys. Salista poistui kaupunginjohtajan lisäksi 12 jäsentä, yksi varavaltuutettu oli paikalla ja hänet kutsuttiin äänestyksen ajaksi paikallaolevaksi. Olin hämmentynyt, kuten moni muukin.

Voiko jäävi kannattaa vastaesitystä?
yleensä jäävit poistuvat kokouksesta ennen asiakohdan käsittelyä, miksi ei tällä kertaa?
miksi tilinpäätösasiakohta on eri asia kuin muut?
miksi se käsitellään eri tavalla kuin muut?

Äänestimme siis asiasta ja jouduin todella miettimään kantaani asiassa. Toki aina mietin ja punnitsen päätöstäni, mutta tämä oli todella hämmentävää.

Toisaalta, mitä se tarkoittaa eteenpäin katsottaessa, jos emme hyväksy ylitystä? Mitä tapahtuu? Mitä käy, jos emme myönää vastuuvapautta? Toisaalta vaakakupissa oli myös hyvin painavana se, että olen erittäin monessa lautakunnan kokouksessa kritisoinut virheitä, peräänkuuluttanut tarkkuutta ja ollut tuohtunut taloudenpidosta. Mitään ei tule ikinä tapahtumaan, jos aina hyväksymme kaiken. Mikään ei tule muuttumaan, jos saadaan jatkaa yhtä huonolla taloudenpidolla kuin tähän asti. Toisaalta, onko valtuustokokouksen äänestys oikea tie muuttaa asioita?

Päätin äänestää vastaesityksen puolesta, vaikka muu ryhmä oli toista mieltä.

Valtuusto päätti

1. merkitä tiedoksi arviointikertomuksen vuodelta 2018;

2. hyväksyä tilintarkastuksen tuloksessa mainitun ylityksen;

3. hyväksyä toimintakertomuksen kohtaan 9.1.1. sisältyvän esityksen tilikauden 2018 tuloksen, joka ennen varausten muutoksia ja rahastosiirtoja on 9 864 892,08 euroa alijäämäinen, käsittelemiseksi seuraavaa:
– vähennetään investointivarauksella rahoitettujen hankkeiden poistoeroa 67 158,39 euroa;
– poistoeron muutoksen jälkeen syntyvä, määrältään 9 797 733,69 euron alijäämä kirjataan oman pääoman tilikauden ylijäämätilille;

4. hyväksyä Lohjan kaupungin vuoden 2018 tilinpäätöksen liitteineen;

5. myöntää hallintoa ja taloutta hoitaneille toimielinten jäsenille ja tehtäväalueiden johtaville viranhaltijoille vastuuvapauden tilikaudelta 01.01.- 31.12.2018; ja

Pohjaesitys JAA: 35 ääntä
Vastaesitys EI: 4 ääntä
Poissa: 12

Jan Tallqvistin esitys (allaoleva lisäys kohta 6.) hyväksyttiin yksimielisesti.

6. että Lohjan kaupungin talousjohtamista parannetaan mm. lisäämällä esimiesten tulosvastuuta ja vahvistamalla talousjohtajan roolia.

Länsi-Uusimaan artikkeli valtuustokokouksesta: https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/778490-valtuutettujen-pelkona-lohjan-ajautuminen-kriisikunnaksi-lohja-olisi-selvitystilan