Nuorten ääni kuuluu

– ja sitä kannattaa kuunnella

Sain viime viikolla kunniatehtävän olla mukana Lohjan nuorisovaltuuston järjestämässä vaikuttajapäivän paneelikeskustelussa. Tilaisuus oli suunnattu kaikille lohjalaisille yhdeksäsluokkalaisille ja nuorisovaltuusto järjesti tapahtuman jo toista kertaa. Oli hienoa nähdä, miten aktiivisesti nuoret ottivat osaa ja millaisia teräviä, ajankohtaisia kysymyksiä me panelistit saimme.

Kysymyksissä ei säästelty. Meiltä kysyttiin muun muassa, mitkä ovat Lohjan mahdollisuudet ja uhat, miksi nuorisovaltuustolla ei ole suoraa aloiteoikeutta, mitä mieltä olemme Länsiradasta ja millaisia elämänohjeita haluaisimme antaa nuorille.

Nuorisovaltuuston aloiteoikeuteen vielä matkaa jäljellä

Yksi keskustelunaiheista oli nuorisovaltuuston oikeus tehdä suoraan valtuustoaloitteita. Itse tuen lämpimästi tätä mahdollisuutta ja niin tukivat lähes kaikki panelistitkin. On tärkeää, että nuorten ääni ei vain kuulu sivulauseissa, vaan että heillä on todellinen vaikutusmahdollisuus päätöksenteossa.

Olen ollut mukana hallintosääntötyöryhmässä tällä valtuustokaudella, kun päätettiin nuorisovaltuuston oikeudesta olla läsnä kaupunginvaltuuston kokouksissa ja saada siellä puheoikeus. Voin sanoa, että vaikka asia on nyt itsestäänselvyys, silloin se ei ollut helppo päätös. Keskustelu oli yllättävän vaikea ja vastustustakin löytyi. Silti se vietiin läpi ja näkisin, että nuorisovaltuuston läsnäolo valtuustosalissa on osoittanut, miksi se oli tärkeä ja oikea ratkaisu.

Uskon, että myös aloiteoikeuden myöntämisestä tullaan käymään tiukkoja keskusteluja. On silti hyvä muistaa, että esimerkiksi Lohjan varttivaltuustolla tällainen oikeus jo on. Miksi ei siis nuorisovaltuustollakin?

Mahdollisuuksia hyvinvointialueuudistuksessa

Kun keskustelimme Lohjan mahdollisuuksista ja uhista, nostin esiin saman teeman, joka puhuttaa laajasti koko Suomessa: hyvinvointialueuudistuksen. Näen tässä ennen kaikkea mahdollisuuksia, vaikka toki myös haasteita on.

Lohja on jo ottanut tärkeitä askelia hyvinvointialueen vastuista huolehtimisessa. Esimerkiksi Ankkuritoiminta on ollut alueellamme tehokasta ja vaikuttavaa, kiitos moniammatillisen yhteistyön, jossa sosiaalityöntekijät ovat olleet mukana täysipainoisesti. Nyt, kun hyvinvointialue on vetäytynyt tästä roolista ja sosiaalityöntekijät tekevät Ankkurityötä muun työnsä ohessa, vaikuttavuus vaarantuu. Kaupunki on ottanut tosissaan vastuuta hyvinvoinnin edistämisessä, joka on kunnan ydintehtävä.

On ollut ilahduttavaa kuulla, että sekä oma aloitteeni Lohjalla että Vihdin valtuutettu Heidi Nordmanin vastaava aloite Vihdissä ovat toimineet pohjana keskusteluille siitä, miten kaupungit voisivat vahvistaa Ankkuritoimintaa omalla panoksellaan. Yhtenä keinona on pohdittu nuorisotyöntekijäresurssien lisäämistä. Se ei korvaa sosiaalityön osaamista, mutta voi merkittävästi tukea nuoria ja vahvistaa Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta.

Länsirata – kyse ei ole vain raiteista

Länsirata-hankkeesta keskusteltaessa nostin esiin sen, että olen tutustunut useisiin koteihin ja perheisiin, joihin ratahankkeen linjaukset vaikuttavat konkreettisesti. Monelle kyse ei ole vain infrasta tai tulevaisuuden liikenneyhteyksistä, vaan kodista, joka on vaarassa jäädä radan alle.

Keskusteluja on tärkeää käydä sekä suurista linjoista että siitä, miten päätökset vaikuttavat yksittäisten ihmisten elämään. Tärkeintä on, että ketään ei unohdeta.

Elämänohje nuorille: mokat kuuluvat elämään

Yksi paneelin kysymyksistä oli, mitä elämänohjeita antaisimme nuorille. Oma vastaukseni oli tämä: kaikki mokaavat. Joskus jokin valinta ei tunnukaan omalta. Opiskelupaikka ei olekaan se oikea, tai suunta muuttuu. Se ei haittaa. Aina voi vaihtaa suuntaa, ja sinulla on oikeus etsiä omaa polkuasi.

Tärkeintä on olla oma itsensä. Sä saat olla sä.

Somessa tärkeistä asioista

Ensimmäinen meille esitetty kysymys oli kepeä, mutta herätti myös ajatuksia: Jos olisit somevaikuttaja, millaisia videoita tekisit? Vastasin, että tekisin (ja olen jo tehnytkin) videoita, joissa puhun itsemääräämisoikeudesta, omista rajoista, seurusteluväkivallasta ja lähisuhdeväkivallasta. Kertoisin siitä, mikä on ok ja mikä ei, koska nämä ovat asioita, joista pitää puhua avoimesti.


Kiitos Lohjan nuorisovaltuustolle hienosti järjestetystä tapahtumasta ja kaikille nuorille, jotka olivat mukana. Teillä on sanottavaa – ja teidän ääntänne kannattaa kuunnella.


Kuka olen?
Olen Lotta Paakkunainen: vaikuttaja ja ammattilainen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kentältä. Työskentelen yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja turvallisten kasvuympäristöjen puolesta niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla. Olen myös aluevaltuutettu kaudella 2025-2029. Kirjoitan ajankohtaisista asioista blogissani ja teen töitä sen eteen, että jokainen nuori voisi tuntea olevansa arvokas ja turvassa juuri sellaisena kuin on.


Huolestuttava yhdistelmä: nuorten rikollisuus lisääntyy, lastensuojeluilmoitukset kasvavat, mutta asiakkuudet vähenevät

Viime vuosina nuorten tekemien rikosten määrä on ollut kasvussa, erityisesti Länsi-Uudenmaan alueella. Samalla julkisuuteen on noussut toistuvasti viesti siitä, että lastensuojelu on kriisissä: resurssit eivät riitä, työntekijät uupuvat, ja lain velvoitteita ei aina pystytä täyttämään.

Tuore analyysi Sotkanetin tilastoista (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, vuodet 2019–2023) paljastaa kehityssuunnan, joka on vakava ja vaatii kiireellisiä toimia.

Lastensuojeluilmoitukset kasvavat

Vuonna 2019 Länsi-Uudenmaan alueella tehtiin noin 5 800 lastensuojeluilmoitusta 0–17-vuotiaista. Vuoteen 2023 mennessä määrä on kasvanut yli 7 400 ilmoitukseen. Tämä tarkoittaa noin 28 % kasvua viidessä vuodessa. Suunta on huolestuttava ja kertoo siitä, että yhä useampi lapsi tai nuori on huolen aihe.

Avohuollon asiakkuudet vähenevät

Samaan aikaan lastensuojelun avohuollon asiakkuuksien määrä on laskenut. Vuonna 2019 asiakkaina oli noin 2 350 lasta, mutta vuonna 2023 enää noin 1 830. Pudotus on lähes 22 %, vaikka ilmoitusten määrä on kasvanut.

Tämä epäsuhta tarkoittaa käytännössä sitä, että suurempi osa ilmoituksista ei johda palveluihin, vaikka huoli on kasvanut. Syy ei välttämättä ole lapsen tilanteessa, vaan järjestelmän kyvyssä vastata tarpeeseen.

Rikollisuus lisää painetta, mutta reagoimmeko tarpeeksi ajoissa?

Poliisin mukaan alaikäisten tekemät pahoinpitelyt, ryöstöt ja omaisuusrikokset ovat lisääntyneet Länsi-Uudellamaalla. Samaan aikaan kunnissa koetaan, että ennaltaehkäisevä tuki ei tavoita nuoria ajoissa. Ankkuritoiminnan heikentyminen tai katkeaminen on ollut konkreettinen esimerkki tästä ja siksi kuntien, kuten Lohjan, Vihdin ja Karkkilan päätös rakentaa oma rakenne Ankkurityölle on ollut tärkeä vastaliike.

Miten tästä eteenpäin?

Lastensuojelu ei saa olla järjestelmä, joka reagoi vasta, kun kaikki on jo mennyt pieleen. Tarvitaan:

  • Ennaltaehkäiseviä palveluita, jotka tavoittavat perheet ajoissa
  • Riittävät resurssit käsitellä jokainen ilmoitus asianmukaisesti
  • Yhteistyötä poliisin, koulujen ja perusterveydenhuollon kanssa
  • Toimiva ja jatkuva Ankkuritoiminta myös Länsi-Uudellamaalla

Olisi vihdoin aika kääntää katseet kohti lapsia ja nuoria. Ei vasta sitten, kun rikos on tapahtunut tai kriisi on käsillä, vaan silloin kun ensimmäinen huoli nousee.

Lähteet:

Sotkanet, viitattu 7.5.2025; https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=JctBCoAgFIThE03xdFEy26gL1FoCxRRqZ1Gn71G7D_4Zppb5IvJIuIMSCyExKbYfsF7odiLMnHQYJtrBdxq90YtfidTzuWkbCOvyBSGKqp6EeQE=&region=s06zBAA=&year=sy5ztTbS0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.4&buildTimestamp=202504230900

Kouluterveyskysely, viitattu; 7.5.2025, https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset

Julkari, viitattu 7.5.2025; https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151397/Lastensuojelu%202024.pdf?sequence=1

Kuntalehti, viitattu 7.5.2025; https://kuntalehti.fi/uutiset/lastensuojeluilmoituksissa-15-prosentin-kasvu-vuosittain-tehdaan-jopa-pari-tuhatta-ilmoitusta-ennen-vauvan-syntymaa/

Talentia, viitattu 7.5.2025; https://www.talentia.fi/talentia-lehti/miksi-kiireelliset-sijoitukset-lisaantyvat/

Ei neuvottelut, vaan äänten mukainen jako

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen luottamuspaikoista on ”päästy sopuun”, kuten julkisuudessa lehdistötiedotteissa kerrotaan. On toki tärkeää, että puolueet sitoutuivat yhteiseen sopuun, mutta samalla on syytä muistaa, ettei kyse ollut mistään tasapainoisesta työnjaosta, joka olisi saavutettu neuvotteluin. Kyse oli paikkojen mekaanisesta jaosta puolueiden saamien äänimäärien mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Suurimpana puolueena kokoomus johti prosessia ja varasi itselleen keskeiset puheenjohtajuudet sekä huomattavan määrän jäsenpaikkoja aluehallitukseen ja lautakuntiin. Muiden puolueiden rooliksi jäi lähinnä hyväksyä vaalituloksen määräämä jako.

Tämä asettaa vastuunkannon painopisteen selvästi suurimman puolueen ja sen johdon harteille. Kun paikat jaetaan suoraan äänten perusteella, suurimman puolueen vastuulla on huolehtia myös lain edellyttämien sukupuolikiintiöiden toteutumisesta, eikä sysätä tätä velvoitetta pienempien ryhmien kannettavaksi. Näin on kuitenkin käytännössä tapahtunut, niin kokoomuksen kuin muidenkin suurten ryhmien toimesta.

Demokratia ja vastuullinen hallinto edellyttävät paitsi vaalituloksen kunnioittamista myös lain ja tasa-arvon toteutumisen varmistamista kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Demokratia edellyttää avoimuutta ja siksi on syytä sanoa asiat niin kuin ne ovat.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8480136?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Hyvinvointia ikääntyneelle, tietoa ja tukea LUVN:n kautta

https://www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Tiesitkö tästä sivustosta?

Hyvinvointia ikääntyneelle – tietoa ja tukea LUVN:n kautta

Ikääntyminen tuo mukanaan monia uusia vaiheita, tarpeita ja kysymyksiä, eikä niiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Tiesitkö, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen (LUVN) verkkosivuilta löytyy kattava tietopaketti erityisesti ikääntyneiden hyvinvoinnin tueksi?

Kurkkaa: www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Sivustolta löydät helposti ymmärrettävästi koottuna tietoa esimerkiksi:

  • Mistä saa apua arjessa selviytymiseen tai kotiin vietäviin palveluihin?
  • Miten toimii palveluohjaus tai mistä aloittaa, jos huoli omasta tai läheisen toimintakyvystä kasvaa?
  • Miten omaa hyvinvointia voi edistää arjessa – liikkumisen, ravinnon tai mielen hyvinvoinnin kautta?
  • Entä miten päästä mukaan yhteisölliseen toimintaan ja ehkäistä yksinäisyyttä?

Sivusto ei ole pelkkä infopankki, vaan se toimii myös suunnannäyttäjänä, jos et vielä tiedä, mistä apua hakea tai miten palvelujärjestelmä toimii. Olitpa sitten ikääntynyt itse, läheinen tai ammattilainen, tämä sivu voi tarjota juuri sen tiedon tai yhteystiedon, jota etsit.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan, erityisesti, jos sydäntäsi lähellä ovat ikääntyneiden arvokas elämä ja palvelujen saavutettavuus.

Pienikin tieto voi joskus tehdä suuren eron.

Luonnonsuojelu vai metsähehtaareista laskettu markkina-arvo? Lohjan Rausjärven tapaus kertoo karua kieltä päättäjien arvoista



Lohjan kaupungin Rausjärven alueen luonnonsuojelupäätös paljastaa syvän ristiriidan kauniiden strategiapuheiden ja konkreettisten päätösten välillä. Rausjärvellä oli mahdollisuus tehdä kauaskantoinen ja vaikuttava päätös – suojella lähes koko 92 hehtaarin metsäalue luonnon monimuotoisuutta tukevaksi luonnonsuojelualueeksi. Sen sijaan kaupunki päätti suojella vain 20,6 hehtaaria. Miksi?

Ratkaiseva syy: raha.

Päätös syntyi kaupunkikehityslautakunnan lupajaostossa äänin 2–2, ja puheenjohtajan (vas.) ääni ratkaisi. Hän perusteli kantaansa sillä, että METSO-ohjelman suojelukorvaus 88 100 euroa olisi ollut sama riippumatta siitä, suojellaanko 20 vai 92 hehtaaria. Hänen mukaansa olisi ollut ”epäviisasta” luopua kaupungin omistamasta metsämaasta, jonka markkina-arvo hänen arvionsa mukaan olisi yli 800 000 euroa. Tämä kertoo kylmäävällä tavalla siitä, millaisia laskelmia luonnon suojelemisen sijaan tehdään.

Päätös ei ole vain tekninen tai hallinnollinen. Se on arvoratkaisu.

On ristiriitaista, että kaupungin talousarviossa ja -suunnitelmassa puhutaan Rausjärven alueen liittämisestä METSO-ohjelmaan ja että luonnon monimuotoisuudesta huolestunut viesti toistuu kaupungin strategiassa. Mutta kun päätöksen hetki koittaa, luonnonsuojelu supistetaan minimiin. Käytännössä hylättiin Uudenmaan ELY-keskuksen esittämä, koko kiinteistöä koskeva laajempi suojeluehdotus ja vain siksi, ettei siitä ollut luvassa enemmän rahaa.

Ironista kyllä, pienempi 20 hehtaarin suojelualue on juuri se, josta ELY maksaa. Loput olisi pitänyt suojella ilman korvausta. Eikö kaupungin omistaman metsäalueen rauhoittaminen voisi olla investointi tuleviin sukupolviin, ei pelkkä menetetty euro?

Päätös kertoo arvovalinnoista. Se kertoo, mitä painotetaan, kun vaaka heilahtaa: rahaa vai luontoa.

Lohjalla se oli jälleen kerran raha.

Miten uskottavana voidaan enää pitää kaupunkia, joka paperilla tavoittelee monimuotoisuuden vahvistamista, mutta käytännössä pitää metsää rahakoneena?

Kannen kuva Ana Maria Gutierrez Sorainen

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8468198?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Lyhytnäköiset säästöt tulevat kalliiksi ja perheet jäävät yksin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on tehty vakavia päätöksiä, joiden seuraukset näkyvät jo nyt arjessa ja joiden vaikutukset kantavat vielä pitkälle tulevaisuuteen. Ennaltaehkäisevistä palveluista on leikattu, mutta leikkausten ennakollisia vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi, tai niistä ei ole yksinkertaisesti välitetty.

Tämä ei ole pelkkä budjettitekninen ongelma. Tämä on syvästi inhimillinen kriisi, joka koskettaa erityisesti perheitä ja lapsia.

Ammatilliset tukihenkilöt irtisanottu, perheet jäävät ilman apua

Yhä useampi perhe jää yksin tilanteessa, jossa he ennen saivat tukea ammatillisilta tukihenkilöiltä. Nämä tärkeät ja pitkäjänteiset ihmissuhteet ovat katkenneet, kun ammattilaisia on irtisanottu säästöjen vuoksi. Samalla avohuollon tukipalveluita tarjonneet pienyrittäjät ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, kun palvelusopimuksia ei enää uusita tai niitä ei ole koskaan kilpailutettu uudelleen, tai tilauksia ei yksinkertaisesti tehdä. Myös isommista toimijoista kuuluu irtisanomisuutisia.

Tämä kaikki tapahtuu tilanteessa, jossa ennaltaehkäisevälle työlle olisi enemmän tarvetta kuin koskaan.

Keskustan valtuutetut vastustivat leikkauksia ja syystä

Me Keskustan aluevaltuutetut vastustimme näitä leikkauksia, koska näimme jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Näimme sen, ettei inhimillistä hätää voi laskea euroissa ja ettei hätä katoa, vaikka se poistetaan budjetista. Näimme myös, että näennäiset säästöt tulevat kostautumaan raskaampina korjaavina palveluina, kasvavina kustannuksina ja inhimillisinä tragedioina.

Tämä on juuri sitä politiikkaa, jonka lyhytnäköisyys tulee meille kaikille kalliiksi. Ei vain taloudellisesti, vaan myös yhteisöllisesti ja eettisesti.

Omaishoidon tuen kiristäminen on epäinhimillistä ja lainvastaista

Osana tätä kylmää linjaa Länsi-Uudenmaan aluehallitus on maaliskuussa päättänyt myös kiristää omaishoidon tuen kriteereitä 0–17-vuotiaiden osalta. Päätös pohjautuu virheellisesti lapsen diagnoosiin, vaikka laki ei salli tuen myöntämistä tai epäämistä pelkän diagnoosin perusteella. Tämä on sekä epäinhimillistä että lainvastaista.

Monelle perheelle omaishoidon tuki on ollut elinehto, sillä se on mahdollistanut osapäivätyön tekemisen tai kokopäiväisen omaishoitajuuden silloin, kun muuta apua ei ole ollut saatavilla. Nyt nämä perheet joutuvat miettimään, voiko toinen vanhemmista enää jäädä kotiin hoitamaan lasta. Tai miten yksinhuoltaja voi ylipäätään selvitä arjesta ilman tukea. Tuen menettäminen voi merkitä koko perheen arjen romahtamista ja yksin lasta hoitavalle se voi tarkoittaa uupumista, toimeentulo-ongelmia ja jaksamisen täydellistä loppumista.

Aluehallitus ja viranhaltijat tekevät nyt sokeaa politiikkaa, jolla on erittäin epäinhimilliset kasvot ja kalliit, pitkäkestoiset seuraukset.

Me maksamme tästä vielä pitkään

Tukipalveluiden alasajo ei pysähdy yksittäiseen budjettikauteen. Se näkyy tulevina vuosina yhä kasvavina lastensuojeluilmoituksina, huostaanottoina, uupuneina vanhempina, koulupudokkaina ja pahoinvoivina nuorina. Samalla me maksamme yhä enemmän raskaista, korjaavista palveluista, eli niistä, joita olisi voitu ehkäistä riittävällä tuella jo paljon aiemmin.

Kyse ei ole vain euroista. Kyse on arvoista. Kyse on siitä, millaisen hyvinvointialueen haluamme rakentaa ja millaisen tulevaisuuden jätämme lapsillemme.

Meidän on palattava perusasioiden äärelle: ennaltaehkäisevä työ ei ole kuluerä, vaan sijoitus tulevaisuuteen.