Kategoria-arkisto:TeamLotta

Vajaaravitsemus on inhimillinen ja taloudellinen haaste, johon hallitus ei näytä tarttuvan

Kirjoitin hiljattain mielipidekirjoituksen ikääntyneiden vajaaravitsemuksesta ja sen ehkäisyn tärkeydestä. Tämä kirjoitus on julkaistu sekä Suomenmaa-lehdessä että Länsi-Uusimaassa ja 19.8 myös Helsingin Sanomissa ja Länsiväylässä.

Ikääntyneiden vajaaravitsemus on luultua yleisempi ja usein unohdettu ongelma. Heikentynyt ravitsemustila huonontaa toimintakykyä, lisää sairastumisten ja kaatumisten riskiä sekä johtaa usein ennenaikaiseen laitostumiseen. Kyse ei ole vain inhimillisestä kärsimyksestä, vaan myös merkittävästä kustannustekijästä hyvinvointialueille.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella vajaaravitsemusta seulotaan ja hoidetaan jo joissakin ikääntyneiden palveluissa. Osaamista ja tahtoa on, mutta systemaattinen ja koko aluetta koskeva toimintamalli puuttuu. Laajasti käyttöön otettu seulonta- ja hoitomalli voisi merkittävästi parantaa ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys rahoituslain muuttamisesta (HE 38/2025 vp) toisi mahdollisuuden parantaa hyte-toimien rahoitusta ja vajaaravitsemuksen seulonta olisi juuri sellainen vaikuttava toimenpide, jolla hyvinvointialue voisi saada sekä parempia tuloksia että lisärahoitusta. Länsi-Uusimaa voisi tässä olla edelläkävijä.

Mutta kokonaisuudessaan hallituksen esityksessä on ongelmansa. Hyte-kertoimen kasvattaminen voi käytännössä johtaa siihen, että ennaltaehkäiseviin toimiin pystytään panostamaan vain siellä, missä resursseja jo on. Tämä voi lisätä alueellista eriarvoisuutta ja heikentää haavoittuvimmassa asemassa olevien ikäihmisten asemaa erityisesti haja-asutusalueilla.

Samalla on vaikea ymmärtää valtiovarainministerin esittämiä uusia leikkauksia ja sosiaaliturvaministerin pyyntöjä laatia listoja sosiaaliturvasta leikattavista asioista. Se on järjetöntä ja laiskaa politiikkaa. Inhimillisyydellä ja oikeanlaisilla, vaikuttavilla toimilla saataisiin aikaan parempia säästöjä ja mikä tärkeintä, parempaa elämää ihmisille. Mutta valitettavasti tämä ei tunnu olevan tämän hallituksen todellinen tavoite.

Ikäihmisten vajaaravitsemuksen ehkäisy on esimerkki siitä, miten sekä taloudelliset että inhimilliset hyödyt voidaan saavuttaa yhtä aikaa. Tarvitaan vain tahtoa nähdä kokonaisuus ja sijoittaa ennaltaehkäisyyn siellä, missä sen vaikutukset olisivat suurimmat.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni Suomenmaasta alta olevasta linkistä ja Länsi-Uusimaan 14.8.2025 ilmestyneestä näköis- sekä printtilehdestä sekä 19.8 ilmestyneestä Helsingin Sanomista.

Lukijalta: Vajaaravitsemuksen seulonnalla terveyden lisäksi säästöjä – voiko hallituksen hyte-esitys lisätä eriarvoisuutta hyötyjen sijaan?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011419859.html

https://www.lansivayla.fi/paakirjoitus-mielipide/8764827?fbclid=IwdGRjcAMaPV1leHRuA2FlbQIxMQABHjSWMLAQN66ymH3fw0WmpqFRIsrVX7gTfpBXw3qS5zu6Jk2BV8E8GQrQTg-1_aem_4oFuX6M9hNV_VquRwZhcpw

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras 23.4.2024: Unohdettu tulevaisuus – taas?

Muistammeko, kuinka 1990-luvun lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin, mietin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani tällä kertaa. Minua, kuten montaa muutakin on järkyttänyt Orpo-Purran hallituksen leikkauslistat, joissa lapsiin ja nuoriin ja heikompiin kohdistuu kovimmat leikkaukset. Ns säästölistat tulevat tuomaan kovia kustannuksia, eikä edes kovian kauas tulevaisuuteen tarvitse katsoa, kun näemme romahduksen lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnissa ja sitä kautta kustannuksissa sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä romahtaneina työntekijälukuina ja verotuloina. Mutta eipä sitä ymmärretä, koska on ”pakko”.

Unohdettu tulevaisuus – taas?

1990-luvun laman varjo lankeaa tuleville sukupolville. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kiistatta jokaisen yhteiskunnan perusta. He ovat tulevaisuutemme siemen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen vaalimisen ja suojan. Vantaan kouluampumisen traagiset tapahtumat paljastivat järjestelmän murtumat ja pakottivat meidät kysymään: Olemmeko tehneet tarpeeksi?

Pääministeri Orpo ja muut ministerit ilmaisivat järkytyksensä ja lupasivat panostaa lapsiin. Mutta sanat eivät riitä. Orpon lupaukset lasten ja nuorten tulevaisuuden priorisoinnista herättävät kysymyksiä. Keskustelu on jo laantunut ja teot ovat jääneet lupausten varjoon. Aivan kuten Vilja-Erikan ja Mironkin tapauksissa. Lupaukset unohtuvat nopeasti. Lasten paha olo unohtuu nopeasti. Miksi ei nähdä hätää, vaikka se huudetaan näkyviin? Vielä pahempaa, se nähdään, mutta ei välitetä. Ei, koska itse ei voida huonosti. Ainakaan enää.

Vantaan tapaus paljasti jälleen järjestelmän heikkoudet ja herätti hetkeksi huolen: Lasten ja nuorten palveluista on leikattu liikaa ja tullaan leikkaamaan liikaa. Mikä riittää Orpo-Purran hallitukselle? Onko mielenterveyspalveluihin, lastensuojelupalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen suunnattu riittävästi resursseja? Nämä ovat kysymyksiä, joita on kysyttävä jatkuvasti.

Mutta entä 1990-luvun laman opetukset?

Mutta entä 1990-luvun laman opetukset? Muistammeko, kuinka lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin? Olemmeko varmoja, ettemme toista samoja virheitä? 1990-luvun laman lapset ovat nyt vanhempia, ja tällä voi olla vaikutusta lapsimäärän jyrkkään laskuun ja vanhemmuuden haasteisiin.

Hallitus ei halua säästää pitkäjänteisesti ja inhimillisesti 600 miljoonaa vuodessa ottamalla osaksi ikääntyneiden terveydenhuoltoa vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa. Sen sijaan leikataan lapsilta ja nuorilta.

Pääministeri Orpo sanoi huhtikuun alussa: ”Me tiedostamme ja tunnistamme nuorten ja lasten pahoinvoinnin. Budjettipöydässä tämän täytyy olla erityissuojelussa.” Hallitus laatii erillisen lapsiin ja nuoriin liittyvän toimenpidepaketin, jolle osoitetaan pysyvästi 5 miljoonaa euroa. Viisi miljoonaa!

Hallitus, älkää unohtako. Ei näin nopeasti!

Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6715390

Kiitos kampanjassa mukanaelämisestä

Lämmin kiitos mukanani olemisesta ja luottamuksesta kaikille minuun luottaneille. Ensikertalaiselna äänimäärää en osannut ajatella etukäteen ja tästä alkaakin oma analysointini omaa kehitystäni varten. Toivon puolueeni käyvän oikeasti oikeaa, rakentavaa ja kehittävää keskustelua aiheesta, eikä hautaavan epämiellyttävää analyysiä, kuten on ollut tapana.

Kampanjan aikana tapasin suuren määrän ihmisiä, vastailin sähköpostitiedusteluihin arvoistani, puhuin puhelimessa.

Viikonloppuna olin Lohjan vaalitorilla ja oli mieltä lämmittävää keskustella ihmisten kanssa ja saada myönteistä palautetta.

Vaalitulosiltana olin lapseni kanssa sairaalassa, eikä silloin vaalitulosten seuraaminen, tai edes tulos ollut päällimäisenä mielessä. Tuolloin jälleen asioiden tärkeysjärjestys meni pohdintaan.

Samalla mietin, että ei ole aivan sama, miten vaaleissa käy, ei vain oman nuoreni, vaan myös muiden nuorten vuoksi.
Nuorten palvelut on saatava toimimaan. Nuoret tarvitsevat NYT sitä apua. Kauniisti on sanottu tosiasia, että tulevaisuus on heidän, mutta he ovat myös NYT

Työni jatkuu kaupunginvaltuustossa, hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa ja aluevaltuuston varavaltuutettuna. Työni lasten, nuorten ja perheiden hyväksi jatkuu siviilityössäni, yksi perhe, yksi lapsi, yksi nuori kerrallaan.


Lämmin kiitos sinulle vielä

Lotta

Arvostamiani poliitikkoja – kiitokset Lassi Huhtala

Olen saanut kunnallisessa päätöksenteossa tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa. Uusien päättäjien, kokemattomien sekä konkareiden kanssa. Olen oppinut paljon ja opin kokoajan lisää.

Tutustuin Lassiin ollessani aktiivinen kuntalaisvaikuttaja ja kouluverkon vaikuttajaraadin puheenjohtaja. Kävimme Lassin kanssa pitkiä keskusteluja kouluista, opetuksesta, koulujen resursseista ja opin häneltä paljon monestakin kouluun liittyvästä asiasta, erityisesti opin sen, että paljon on vielä opittavaa aiheesta.

Lassin asiantuntemukseen olen aina voinut luottaa ja hänen haluunsa auttaa ja opastaa.

Valtuustossa Lassi oli hyvin pidetty ja kunnioitettu valtuutettu yli puoluerajojen. Muista ryhmistä on kerrottu, että hänen kanssaan oli helppo ja mutkaton tehdä yhteistyötä. Olen tästä samaa mieltä.

Kiitos Lassi kaikesta tuestasi ja opastuksesta sekä upeista keskusteluista!

Arvostamiani poliitikkoja – kiitokset Päivi Alanne

Olen saanut kunnallisessa päätöksenteossa tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa. Uusien päättäjien, kokemattomien sekä konkareiden kanssa. Olen oppinut paljon ja opin kokoajan lisää.

Päiviin olen tutustunut kunnallisen vaikuttamisen kautta. Tein vaikuttamistyötä saadakseni turvallisen koulutien, kevyenliikenteen väylän koululaisellemme kirkonkylälle ja koululta urheilukentälle. Lähetin useita sähköposteja kunnanvaltuutetuille, hallituksen jäsenille sekä teknisen lautakunnan jäsenille ja toisille soittelinkin. Monikaan ei vastannut, mutta Päivi soitti. Keskustelimme pitkään ja usein asiasta.

Päivi on kauan puhunut ikääntyneiden hyvinvoinnista ja ollut huolissaan heidän terveydenhuollosta, syömisestä ja hoidostaan. Päivi kantaa huolta vahvasti myös ruokahuollosta ja huoltovarmuudesta. Hänelle on sydämenasia ruokatuotannon raaka-aineiden kotimaisuusaste.

Valtuustossa käymme usein kiivaitakin keskusteluja, mutta hän on yleensä rauhallinen, asiallinen sekä yhteistyökykyinen ja -haluinen.

Olen hyvin kiitollinen hänen tuestaan ja panoksestaan hyvään yhteistyöhön luottamushenkilöiden kesken.

Arvostamiani poliitikkoja – kiitokset Inkeri Kangas

Olen saanut kunnallisessa päätöksenteossa tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa. Uusien päättäjien, kokemattomien sekä konkareiden kanssa. Olen oppinut paljon ja opin kokoajan lisää.

Ihailen monia heistä, arvostan heidän tekemäänsä työtä ja heidän antamaansa panosta meidän kaikkien hyväksi.

Tapasin Inkeri Kankaan perusturvalautakunnan kokouksessa tammikuussa 2013, Nummi-Pusulan kunnan yhdistyessä Lohjan kaupunkiin. Yhdistymisen jälkeen Nummi-Pusulan edustajana istuin lautakunnan pöytään ummikkona ja innokkaana antamaan oman panokseni kehittyvän kaupunkini asukkaiden hyväksi. Inkeri oli heti työskentelyn alussa vahva ammattitaidossaan ja asiantuntemuksessaan. Hänellä oli vahva käsitys siitä, mihin suuntaan perusterveydenhuoltoa pitää kehittää. Hänen mielestään Lohjaa tulee kehittää asukkaiden tarpeiden mukaisesti ottaen huomioon taloudelliset, ympäristölliset ja kulttuurilliset vaikutukset. Inkeri sanoi aina, että ikääntyneet ovat tulevaisuuden voimavara. Heidän elämänkokemuksensa ja tietotaitonsa tulee hyödyntää kehitettäessä Lohjaa tulevaisuuden tarpeisiin.

Inkeri sanoi jo tuolloin, että omaishoidon sijaishoitopaikkoja tulee olla riittävästi. Niissä tulee olla toimintakykyä ja kuntoutumista tukeva hoito, jotta omaishoitajat voivat pitää lakisääteiset vapaansa.

Olen kiitollinen, että Inkeri on halunnut jakaa minulle tietotaitoaan ja asiantuntemustaan.

Inkeri on nyt hyvin ansaitulla eläkkeellä, lukuisten valtuustokausien jälkeen.