Kategoria-arkisto:Hyvinvointialue

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Lastensuojelun kriisi syvenee: Säästöjen hinnalla ei saa vaarantaa lasten turvallisuutta

Vilja-Eerikan murha vuonna 2012 järkytti koko Suomea ja nosti lastensuojelun puutteet laajaan julkiseen keskusteluun. Tapaus paljasti vakavia ongelmia viranomaisten välisessä yhteistyössä ja lasten hätätilanteisiin reagoinnissa. Herää kysymys: onko mikään muuttunut 12 vuodessa?

Lakimuutoksia ja lastensuojelun kehittämistä

Vilja-Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelua on pyritty parantamaan lainsäädännöllisin ja toiminnallisin uudistuksin. Vuonna 2016 voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki korosti lapsen etua ja oikeutta tulla kuulluksi ja lastensuojelulakia on päivitetty useasti muun muassa henkilöstömitoituksen osalta. Ennaltaehkäisevää työtä ja avohuollon palveluita, kuten perhe- ja kotipalveluja, on kehitetty, jotta perheet saisivat apua ajoissa ennen kuin ongelmat kärjistyvät lastensuojelun asiakkuuteen.

Hyvinvointialueet ja säästöpaineet

Viime vuosina hyvinvointialueiden talouspaineet ovat kuitenkin asettaneet lastensuojelun kehityksen ristiriitaiseen tilanteeseen. Säästöjä haetaan usein kriittisistä ennaltaehkäisevistä palveluista, kuten avohuollosta, jotka ovat elintärkeitä raskaimpien toimenpiteiden, kuten kiireellisten sijoitusten, ennaltaehkäisemiseksi. Säästöpaineet voivat johtaa virheellisiin päätöksiin, kuten ostopalveluiden vähentämiseen tai uskomukseen, että kustannukset laskevat hetkellisesti, vaikka pitkällä aikavälillä säästöjä ei synny.

Tämä näkyy myös konkreettisissa traagisissa tapauksissa. Vuonna 2023 Joensuussa kuolleen 4-vuotiaan lapsen asioista vastannut sosiaalityöntekijä ei tavannut lasta kertaakaan. Tämä herättää vakavia kysymyksiä siitä, miten hyvinvointialueiden säästöt ovat vaikuttaneet lastensuojelun kykyyn hoitaa tehtäviään. Resurssipula, suuret asiakasmäärät ja henkilöstön riittämättömyys johtavat tilanteisiin, joissa lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan ajoissa tai riittävästi.

Ostopalveluiden merkitys ja kriisi syvenee

Ostopalveluilla on merkittävä rooli lastensuojelussa, mutta niiden käyttöön liittyy haasteita. On tärkeää huomioida ostopalveluiden osaaminen ja työpanos, jotta palvelut pysyvät laadukkaina ja tukevat kunnallista toimintaa. Ostopalveluiden tulee kuitenkin olla kustannustehokkaita ja laadukkaita – ei niin, että niistä laskutetaan kohtuuttomasti, mutta ei myöskään niin, että palveluja vähennetään säästösyistä huolimatta niiden kriittisestä roolista.

Kuormittunut henkilöstö ja alanvaihto

Säästöpaineet eivät vaikuta vain palveluiden saatavuuteen, vaan ne kuormittavat myös lastensuojelun henkilöstöä. Moni sosiaalityöntekijä kokee, ettei voi tehdä niin laadukasta työtä kuin haluaisi liian suurten asiakasmäärien ja resurssipulan vuoksi. Tämä johtaa työuupumukseen, ja monet harkitsevat alanvaihtoa. Kysymys kuuluukin: onko meillä varaa menettää näitä ammattilaisia?

Muutos on mahdollista, mutta riittävätkö resurssit?

Vaikka lakimuutokset ja palveluiden kehittäminen ovat askeleita oikeaan suuntaan, niiden toteutuminen arjessa jää usein resurssipulan varjoon. Hyvinvointialueiden säästöpaineet vaarantavat erityisesti ennaltaehkäisevän työn, mikä lisää lastensuojelun kriisitilanteiden määrää. Joensuun tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka syvällä lastensuojelun kriisi on koko maassa.

Vilja-Eerikan tapauksen kaltaisen tragedian toistuminen on estettävissä, mutta tämä vaatii rakenteellisten ja resurssiongelmien ratkaisemista. Oikein kohdennetut resurssit, laadukkaat ostopalvelut ja ennakoiva tuki perheille ovat keskeisiä tekijöitä, joilla lastensuojelun tilaa voidaan parantaa ja estää uusia tragedioita.

Aluevaltuustossa keskustelua demokratiavajeesta

Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto kokoontui 1.10.2024 käsittelemään muun muassa osavuosikatsausta ja hallintosääntömuutoksia. Kokouksessa talouden haasteet nousivat selkeästi esiin, vaikka virkajohto pyrkikin tuomaan esille myös positiivisia näkökulmia.

Osavuosikatsauksessa konsernijohtaja kertoi, että alue on tehnyt hyvää työtä taloustavoitteiden saavuttamisessa, mutta ennustettua suurempi alijäämä varjostaa tilannetta. Alun perin arveltiin, että alijäämä olisi neljä miljoonaa euroa, mutta nyt se onkin 37 miljoonaa. Tämä nostaa Länsi-Uudenmaan alijäämän valtakunnan kuudenneksi suurimmaksi, mutta asukasta kohden se on silti toiseksi pienin.

Konsernijohtaja Syrjäsen mukaan talouden tasapainottaminen on väistämätöntä, ja alijäämän kuromiseksi on tehtävä korjausliikkeitä vuosina 2025-2026.

Kokouksessa käytiin myös vilkasta keskustelua hallintosäännön muutostarpeista ja kaksi äänestystä aiheutti eniten keskustelua, joista toinen oli keskustan muutosesitys. Ehdotimme aluevaltuuston ja lautakuntien päätäntävallan vahvistamista suhteessa aluehallitukseen ja virkamiehiin. Tällä hetkellä aluehallitus tai johtava viranhaltija voi tehdä merkittäviä päätöksiä palvelujen heikentämisestä tai lakkauttamisesta, mutta halutessaan aluehallitus voi tuoda päätöksen valtuuston käsiteltäväksi.

Esitin ryhmämme puheenvuorossa muutosta, jonka mukaan aluevaltuusto päättäisi kaikista palveluiden pysyvistä heikennyksistä tai lakkautuksista. Lisäksi ehdotin, että tietyt aluehallituksen tehtävät, kuten liikkumista tukevien palveluiden toimintaohjeet ja perhehoidon palkkioiden periaatteet, siirrettäisiin palvelut- ja resurssilautakunnalle.

Valtuutettu Eerikki Viljanen kävi pitämässä erinomaisen ja aluevaltuutettuja kannustavan kannatuspuheenvuoron, jossa muistutti, että todella moni puhuja oli käynyt lausumassa siitä, että aluevaltuustolle ei tuoda asioita päätettäväksi. Moni lausui siitä, että aluevaltuuston pitäisi päättää.

Äänestyksessä jäimme kuitenkin lähes yksin (70-4-4), vaikka monet valtuutetut puheenvuoroissaan myönsivät, että aluevaltuustolla on liian vähän päätäntävaltaa merkittävissä asioissa. Useat puheenvuorot siirsivät vastuun hallintosäännön muutoksista tulevalle valtuustokaudelle.

Sote-uudistus – faktat pöydälle

Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehteen mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin 24.9.

Kirjoituksessani vaadin faktojen pohjalta käytyä keskustelua sote-uudistuksesta. Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt runsaasti keskustelua ja kritiikkiä. Kirjoituksessani korostan, että vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, on tärkeää pitää mielessä uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteet: kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä.

Haasteet ovat todellisia, mutta myös odotettuja. Myönnän, että uudistuksen alkutaival on ollut haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Muistutan kuitenkin, että tällaisia haasteita olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.

Hallituksen lisäbudjetti ei ole uusi raha.

Kritisoin myös hallituksen lupaamaa lisäbudjettia. Korostan, että kyseessä ei ole uusi satsaus, vaan lakisääteisiä eriä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Vaadin rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Palvelut lähelle ja yhteistyö tiivistymään.

Kirjoituksessani painotan, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Yhteistyö on avain onnistumiseen.

Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolten yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.

Tulevaisuus on rakentamista.

Uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.

Kirjoitukseni kokonaisuudessaan:

Sote-uudistus: faktojen pohjalta kohti kestävämpää tulevaisuutta

Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, kuten kasvaneet hoitojonot ja taloudelliset paineet, on tärkeää tarkastella tilannetta faktojen valossa.

Uudistuksen alkutaipale on ollut vähintäänkin haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Näitä ongelmia olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.

On kuitenkin muistettava, että uudistus on vasta alkuvaiheessa. Mikään suuri muutos ei tapahdu hetkessä. Sote-uudistuksen tavoitteena on luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä pitkällä aikavälillä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan aikaa, resursseja ja kaikkien osapuolten yhteistyötä.

Olisi myös syytä korostaa, että hallituksen lupaama lisäbudjetti ei ole mikään uusi satsaus, vaan se koostuu lakisääteisistä eristä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Tämä ei siis tuo lisäresursseja ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka se siltä saattaakin julkisessa keskustelussa näyttää. Tällaisen harhaanjohtavan viestinnän sijaan tarvitaan rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä, jotka tukevat hyvinvointialueiden selviytymistä pitkällä aikavälillä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää, että kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.

On tärkeää muistaa, että uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.

Lotta Paakkunainen

Aluevaltuutettu (kesk.)

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen

Koulupudokkaat – kuka uskaltaa ottaa kopin taloushaasteiden keskellä?



Suomessa puhutaan usein koulutuksen tasa-arvosta ja siitä, kuinka jokaisella nuorella on oikeus oppia.

Koulupudokkuus on jatkuvasti kasvava ongelma, mutta monille tuntuu epäselvältä, kenen vastuulla ongelma lopulta on. Koulutoimi, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu toimivat omilla sektoreillaan, mutta näiden rajojen ylittäminen on yllättävän vaikeaa. Yksi keskeisistä syistä on taloudellisten resurssien puute, niin hyvinvointialueilla kuin kaupungeissa. Taloushaasteet ja yhteistyön kehittämisen vaikeudet tekevät tilanteesta entistäkin hankalamman.

Käytännössä näyttää siltä, ettei kukaan halua tai osaa tarttua tähän kysymykseen riittävällä vakavuudella.

Tilanne on absurdi: on olemassa koulujärjestelmä, sosiaalipalvelut, nuorisotyö ja lastensuojelu – kaikki valmiina auttamaan. Silti nuoret jäävät vaille tukea.

Miksi näin? Syy löytyy toimialojen välisistä rajoista, joita kukaan ei uskalla tai halua ylittää. Sen sijaan, että nuorta kohdeltaisiin kokonaisena ihmisenä, hänestä tulee ongelma, joka putoaa hallinnollisten sektoreiden väliin. Vai onko hän näkymätön?

Hyvinvointialueet talouskriisissä – ketä autetaan ensin?

Hyvinvointialueiden perustamisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi ovat siirtyneet niiden vastuulle. Samalla vastuu koulupudokkaiden tukemisesta on entistä selvemmin hyvinvointialueiden ja kaupunkien yhteinen kysymys. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin kohdanneet suuria taloudellisia haasteita heti toimintansa alusta alkaen. Alueet kamppailevat budjettivajeiden kanssa, ja monissa tapauksissa palvelujen saatavuutta ja laatua on jouduttu tarkastelemaan kriittisesti.

Tässä tilanteessa nuoret koulupudokkaat eivät aina ole prioriteettilistan kärjessä. Taloudellisten paineiden alla hyvinvointialueet joutuvat keskittämään voimavarojaan akuutteihin terveydenhoidollisiin ongelmiin ja kriisitilanteisiin, jolloin pitkäjänteinen työ nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi jää vähälle huomiolle. Samalla nuorten koulupudokkuuden taustalla olevat sosiaaliset ja psykologiset haasteet jäävät liian vähälle resurssille, vaikka niiden ennaltaehkäisy säästäisi pitkällä aikavälillä valtavasti yhteiskunnan varoja.

Kaupunkien taloudelliset paineet – koulutuksen resurssit tiukoilla

Kaupunkien taloudelliset haasteet ovat oma lukunsa. Vaikka koulutuksen järjestäminen on yhä kuntien vastuulla, monet kaupungit kamppailevat tiukkojen budjettileikkausten ja resurssipulan kanssa. Tämä näkyy koulujen arjessa, jossa oppilashuollon palveluja on niukasti, ryhmäkoot ovat suuria, ja opettajilla on liian vähän aikaa huomata, jos joku on pudonnut kelkasta.

Koulutoimen ja sosiaalitoimen rajapinnassa olevat nuoret – erityisesti ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai sosiaalisia ongelmia – jäävät usein vaille tarvittavaa tukea. Vaikka koulu yrittäisi ohjata oppilaita tuen piiriin, resurssien puute kaupungeissa tarkoittaa, että tämä prosessi on hidas ja usein riittämätön. Kun kaupunkien talous on tiukilla, pitkän aikavälin investointeihin, kuten nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn, ei aina löydy varoja.

Yhteistyön kehittämisen haasteet – miksi rajat ovat niin tiukat?

Koulupudokkaiden auttaminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä. Koulu, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu voisivat toimia yhdessä, mutta tämä vaatii tiivistä ja saumatonta yhteistyötä, jota ei ole helppo rakentaa. Ongelma ei ole pelkästään halussa tehdä yhteistyötä, vaan rakenteellisissa esteissä ja budjettirajoitteissa.

Yksi merkittävimmistä esteistä yhteistyön kehittämisessä on resurssien hajanaisuus. Jokaisella toimialalla on oma budjettinsa ja prioriteettinsa, eikä ole selvää, kuka rahoittaa monialaisen yhteistyön, joka voisi todella auttaa koulupudokkaita. Esimerkiksi hyvinvointialueet ja kaupungit saattavat molemmat odottaa, että toinen ottaa vastuun yhteistyön vetämisestä ja resurssoinnista. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa mitään merkittävää kehitystä ei tapahdu.

Yhteistyötä jarruttavat myös hallinnolliset rakenteet. Koulut, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto toimivat usein omissa siiloissaan, ja tiedonkulku niiden välillä on puutteellista. Moniammatillinen yhteistyö on periaatteessa hieno idea, mutta käytännössä se vaatii rakenteellisia muutoksia ja lisäresursseja, joita ei ole helppo saada. Yksikään toimiala ei halua kantaa lisää vastuuta, jos sen oma budjetti on jo tiukilla.

Milloin rajapinnat uskalletaan ylittää?

Koulupudokkaiden auttaminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon tulisi tarttua kunnolla, mutta taloudellisten haasteiden ja yhteistyön esteiden vuoksi nuoret jäävät helposti väliinputoajiksi. Rajapinnat ylitetään vasta silloin, kun kaikki osapuolet – hyvinvointialueet, kaupungit ja valtiovalta – tunnustavat, että ennaltaehkäisy ja yhteistyö ovat pitkällä aikavälillä kannattavampia kuin kriisien jälkihoito.

Taloudelliset haasteet eivät saa olla syy jättää nuoret ilman tukea. Päinvastoin: juuri näinä aikoina tarvitaan rohkeita investointeja nuorten hyvinvointiin. Yhteistyön kehittäminen ei vaadi pelkästään uusia rakenteita, vaan myös uutta ajattelutapaa. On uskallettava katsoa toimialojen rajojen yli ja ymmärrettävä, että nuoren elämä ei lokeroidu siiloihin. Koulupudokas ei ole vain koulun tai sosiaalitoimen ongelma – hän on meidän kaikkien yhteinen vastuumme.

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei hyväksynyt esitystä päivitetystä hallintosäännöstä

Hallintosääntö luotiin nopealla aikataululla, jotta uusi toimintamalli saataisiin käyntiin. Tuolloin oli perusteltua keskittyä päätöksenteossa aluehallitukseen ja virkajohtoon. Nyt, kun toiminta on vakiintunut, on luontevaa lisätä lautakuntien roolia, kuten neuvottelutoimikunnan esityksessä hieman nyt lisättiinkin.

Aluehallituksen tehtäviä on kuitenkin siirretty vain vähän. Ryhmämme mielestä voitaisiin siirtää lisää tehtäviä lautakunnille ja erityisesti aluevaltuustolle.

Olemme käyneet ryhmässämme sekä muiden luottamushenkilöiden kesken keskustelua siitä, että on vaikea määritellä, mikä on ”merkittävä” muutos palveluihin, sillä alueemme ovat hyvin erilaisia. Raha ei aina ole paras mittari tarpeiden arvioinnissa.

Toivomme, että aluevaltuuston rooli korostuisi enemmän. Ehdotimme, että hallintosääntöön lisätään selkeämpi painotus palvelujen merkitykselle. Erityisesti haluamme, että kaikki pysyvät palvelujen heikennykset tai lakkautukset vaatisivat aluevaltuuston päätöksen.

Ehdotimme, että aluevaltuusto saisi ensisijaisen päätösvallan kaikissa merkittävissä palveluja koskevissa muutoksissa.

Aluehallituksen tehtävistä liikkumista tukevien palveluiden toimintaohjeesta päättäminen, perhehoidon palkkioiden periaatteista päättäminen ja palvelusetelin käyttöönotosta päättäminen voisivat siirtyä palvelut- ja resurssilautakunnalle.

Nämä olivat meille kynnyskysymyksiä hallintosääntömuutoksessa. Pysyimme neuvotteluissa mahdollisimman pitkään, koska uskomme, että yhteistyö on tärkeää.

Voit lukea tiedotteemme tästä linkistä: https://keskusta.fi/uusimaa/uutiset/keskustan-aluevaltuustoryhma-ei-hyvaksynyt-esitysta-paivitetysta-hallintosaannosta/?fbclid=IwY2xjawFE5kxleHRuA2FlbQIxMQABHWlZUYOXoAK8erKWdBve1FcYsQAUDAIFassfz9U_fIgTqyPQENwM2O562g_aem_d3duFxO7tzl2O3bLc3zagA

Tiedotteemme myös tässä:

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei hyväksynyt esitystä päivitetystä hallintosäännöstä

Hallintosääntö on yksi tärkeimmistä hyvinvointialueen asiakirjoista. Se määrää päätöksentekoprosessista ja vastuunjaosta eri toimielinten ja viranhaltijoiden kesken.

Nyt esillä olevassa, päivitetyssä hallintosääntöluonnoksessa on monia erinomaisia muutoksia, joita Keskustassa voidaan kannattaa. Kynnyskysymykseksi nousee kuitenkin aluevaltuuston merkitys ja sille kuuluva asema päätöksenteossa.

Keskustan aluevaltuustoryhmä halusi selkeästi hallintosääntöön kirjattavaksi, että euromäärästä riippumatta palvelutason muutokset, eli palvelupisteiden lakkauttamiset tai perustamiset, pitää tuoda aluevaltuuston päätettäväksi.

Euromääräisesti vähäinen, pieni terveyspiste voi olla pienemmän paikkakunnan asukkaille merkityksellinen. Hyvinvointialueemme on laaja ja alueen sisällä on suuriakin eroja kuntien ja kaupunkien välillä.

Keskustaryhmä kävi sisällään perusteellisen arvokeskustelun asiasta. Toisin kuin muut puolueet, Keskusta ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta, jossa valtaa ei jaeta viranhaltijoilta ja aluehallitukselta laajemmalle päättäjien joukolle, käytännössä aluevaltuustolle.

Aluehallituksella ja virkajohdolla on nykyisellään liikaa päätösvaltaa. Keskittäminen oli perusteltua toiminnan alkuvaiheessa, nykytilanteessa se ei sitä enää ole. Valtaa ja vastuuta tulisi jakaa laajemmalle, jotta päätöksenteko olisi demokraattisempaa, edustuksellisempaa ja lähellä alueen asukkaita.

Laki hyvinvointialueesta (29.6.2021/611) määrää aluevaltuuston tehtävistä sekä asukkaiden osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Hyvinvointialueen asukkaat valitsevat vaaleissa edustajat aluevaltuustoon. Asukkaiden pitää voida olettaa, että Länsi-Uudellamaalla esimerkiksi palveluverkkoa koskevista lakkautuksista päättää aluevaltuusto, ei aluehallitus tai yksittäinen viranhaltija.

Keskustan neuvottelija Lotta Paakkunainen kertoo keskustaryhmän arvostavan käytyä keskustelua ja kaikkien osapuolten pyrkimystä sovun löytämiseen. Valitettavasti Keskusta ei voi hyväksyä nyt esitettyä hallintosääntöluonnosta. Toivottavasti esittämämme huolenaiheet otetaan jatkossa vakavasti.

Hyvinvointialueen asukkaat ja heille tarjottavat palvelut ovat tärkeimmät näkökulmat, jotka päätöksenteossa pitää huomioida. Haluamme Keskustassa varmistaa, että asukkaiden ääni ja palvelujen merkitys huomioidaan jatkossa entistä paremmin.

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmä

Lotta Paakkunainen, Lohja,

Marjut Frantsi-Lankia, Kirkkonummi,

Eerikki Viljanen, Vihti

Sekä

Katriina Rauanmaa, Vihti,

Sari Metsäkivi, Vihti,

Mia Sundström, Karkkila