Iäkkäiden terveydenhoito – Sivu 11

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa, mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

Omaishoito jää usein hyvinvointikertomuksissa taka-alalle, vaikka se on monelle perheelle ja yhteiskunnalle ratkaisevan tärkeä hoivan muoto. Länsi-Uudenmaan hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman 2024 perusteella:

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa: mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

1. Tietojen niukkuus ja puutteellinen raportointi

Hyvinvointikertomuksessa omaishoito mainitaan vain sivulauseissa, eikä siitä ole lainkaan:

tarkkoja tilastotietoja (esim. omaishoitajien määrä, iäkkäiden omaishoitajien osuus, jaksamiseen liittyviä kyselytuloksia)
arvioita kuormittavuudesta, jaksamisesta tai tuen riittävyydestä
tietoa omaishoidon tukimuotojen käytöstä eri kunnissa (esim. vapaat, valmennus, vertaistuki)

Tämä läpinäkyvyyden puute on vakava puute tiedolla johtamisen kannalta. Ilman dataa ei ole vaikuttavaa politiikkaa.

2. Toiminta hajanaista ja reaktiivista

Raportista saa vaikutelman, että omaishoitoa tuetaan epäsuorasti muiden toimintojen kautta, kuten:

kuntouttavan päivätoiminnan, kohtaamispaikkojen tai viestintätoimien kautta
mutta omaishoito ei ole oma priorisoitu kokonaisuus, vaikka se vaikuttaa suoraan sekä omaishoitajan että hoidettavan hyvinvointiin ja terveyteen

Omaishoito ei ole vain palvelu, vaan hoivan järjestämisen muoto, joka vaatii johdonmukaista tukea ja seurantaa.

3. Hyvinvointi näkymättömissä

Omaishoitajien hyvinvointi on pitkälti näkymätön teema:

Missään ei arvioida omaishoitajien mielenterveyttä, työssäkäynnin ja hoivan yhdistämisen kuormaa, eikä
ole mainintaa omaishoitajien osallisuudesta kehittämistyöhön tai palvelujen suunnitteluun

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että omaishoitajat kantavat suuren osan arjen hoivavastuusta, erityisesti iäkkäiden ja muistisairaiden kohdalla.

🔴 Keskeiset huolenaiheet yhteenvetona

Huolenaihe	Miksi vakava
Tiedon puute omaishoidosta	Ei voida johtaa, seurata tai kehittää vaikuttavasti
Omaishoitoa ei käsitellä kokonaisuutena	Tukitoimet hajanaisia ja epätasaisia
Omaishoitajien jaksaminen ja hyvinvointi puuttuvat	Riski hoitosuhteen katkeamiseen ja hoivan kriisiytymiseen
Osallisuus puuttuu	Kokemustieto ja käytännön näkökulmat jäävät hyödyntämättä

Mitä pitäisi tehdä?

Raportointi kuntoon: Omaishoito tarvitsee oman osionsa hyvinvointikertomukseen: tiedot määrästä, profiilista, jaksamisesta ja palveluiden käytöstä.
Jaksamisen mittarit mukaan: Kyselyt omaishoitajien kuormituksesta ja hyvinvoinnista vakituiseksi osaksi seurantaa.
Omaishoitajien osallisuus: Kehittämistyöhön mukaan omaishoitajia ja heidän järjestöjään. Kokemustieto on korvaamatonta.
Kunnat näkyväksi: Eri kuntien käytännöt tuen, vapaan ja ohjauksen osalta on koottava ja arvioitava, jotta epätasa-arvo voidaan purkaa.
Resurssit riittäviksi: Pelkkä viestintä ei riitä. Tarvitaan konkreettisia investointeja tukimuotoihin, valmennuksiin ja vapaan järjestämiseen.

Omaishoito ei ole vain hoitoratkaisu, vaan se on elämänmuoto, joka vaikuttaa hoitajan hyvinvointiin, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja terveyteen. Jos tätä hyvinvointia ei tueta systemaattisesti, riskinä on uupuminen, kriisiytyminen ja suuremmat kustannukset julkiselle sektorille.

Jos puhumme hyvinvoinnin edistämisestä, omaishoito kuuluu etulinjaan.

Mitä Länsi-Uudeltamaan hyvinvointikertomuksen 2024 rivien välistä pitäisi oikeasti lukea?

Aluevaltuustokokouksessa saimme tiedoksi hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman raportit vuodelta 2024. Hyvinvointikertomukset ovat lakisääteisiä välineitä, joiden tehtävänä on kuvata väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa sekä ohjata ehkäisevää työtä hyvinvointialueilla. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tuore vuosiraportti 2024 kokoaa mittavan määrän toimenpiteitä ja tilastoja. Mutta mitä tapahtuu, kun luemme raporttia kriittisesti. Mitä se jättää kertomatta, mitä se kertoo epäsuorasti ja mitä pitäisi tehdä toisin?

Kokonaiskuva: hyvä tahto, mutta sirpaleinen todellisuus

Raportti antaa pintapuolisesti kuvan aktiivisesta kehittämisestä. Eri-ikäisille suunnattuja toimia ja palveluja esitellään kymmenittäin, ja järjestöyhteistyötä kehutaan. Mutta tarkempi lukeminen paljastaa seuraavat kolme ilmiötä:

1. Tietoa on, mutta ei kokonaisuutta

Hyvinvointikertomus nojaa osittain vanhentuneisiin tilastoihin eikä kykene antamaan ajankohtaista, kunnittain eriteltyä tilannekuvaa. Indikaattoreita kyllä on, mutta ei aitoa analyysia siitä, miten ne ohjaavat toimintaa.

Esimerkiksi: Nuorten mielenterveysongelmat näkyvät selvänä kasvuna erityisen tuen käynneissä ja ahdistuneisuuden lisääntymisessä, mutta ratkaisuksi tarjotaan vain yksittäisiä koulutuksia ja työvälineitä. Missä on alueellinen palveluvalmiuden arvio?

2. Raportti keskittyy onnistumisten listaukseen

Raportti on rakennettu korostamaan toimenpiteiden määrää ja viestintäpanostuksia. Samalla vaikuttavuudesta puhutaan vähän tai ei lainkaan. Paljon puhetta palvelusivustoista, kohtaamispaikoista ja liitteistä, mutta vähän tietoa siitä, keitä todella tavoitettiin ja mitä saatiin aikaan.

Esimerkiksi: Kohtaamispaikkatoiminnasta kerrotaan vaikuttavuuskyselyllä, mutta tarkempaa tietoa haavoittuvimmista ryhmistä ei ole: ketkä jäävät edelleen yksin?

3. Kriittiset ilmiöt jäävät vähälle huomiolle

Huolenaiheita käsitellään kevyesti tai ohitetaan kokonaan. Vakavat rakenteelliset ongelmat, kuten omaishoidon kuormitus, lastensuojelun ilmoitusmäärien kasvu, NEET-nuorten määrä ja ikääntyneiden riskikäyttäytyminen, jäävät ilman kunnollista reagointia.

Nostoja, jotka huolestuttavat

Nuorten mielenterveys ja yksinäisyys

22,6 % kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (8.–9.-luokkalaiset)
Yksinäisyyden kokemus kasvaa etenkin nuorilla miehillä (14,1 %)
NEET-nuoria (ei työssä, koulutuksessa tai valmennuksessa) on 14 %

Silti tarjotut ratkaisut jäävät järjestelmätasolla kevyiksi. On epäselvää, miten palvelujärjestelmä todella reagoi tähän volyymiin.

Lastensuojelun kasvu ja ristiriitaiset päätökset

13 %:n kasvu lastensuojeluilmoituksissa – 20 792 ilmoitusta vuonna 2024
Lainvastainen toiminta lasten kohdalla kasvanut, mutta Ankkuritoimintaa puretaan alueella, jossa se on toiminut erinomaisesti

Miten voi perustella ehkäisevän työn heikentämistä, kun ongelmat ovat kasvussa?

Omaishoidon näkymättömyys

Raportissa ei ole omaishoidon asiakasmääriä, hyvinvointitietoja tai tuen vaikuttavuutta
Toimet viittaavat vain epäsuoriin keinoihin kuten päivätoimintaan ja viestintään
Omaishoitajien jaksaminen, tuen riittävyys ja osallisuus on täysin ohitettu

Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun tiedetään, että omaishoito on yksi tärkeimmistä vanhusten kotona asumisen tukimuodoista.

Ikääntyneiden elintavat ja terveysriskit

70,7 % liikkuu liian vähän, 27,4 % käyttää alkoholia liikaa
22 % on lihavia, ja osallisuuden kokemus on heikko

Viestintää tehdään, mutta vaikuttavuutta ei mitata. Missä ovat vaikuttavat elämäntapainterventiot? Missä kuntoutusresurssien kohdentaminen?

Ikääntyneiden elintavat ja vajaaravitsemus – näkymätön riski

Raportti nostaa esiin ikääntyneiden elintapahaasteita (liikkumattomuus, runsas alkoholinkäyttö, lihavuus), mutta vajaaravitsemuksesta puhutaan vain ohimennen:

Mainitaan, että vajaaravitsemuksen hoitopolkua on kehitetty ja henkilöstön osaamista on vahvistettu, mutta
ei esitetä lainkaan mittareita tai tietoa vajaaravitsemuksen yleisyydestä, seurannasta tai alueellisista eroista

Tämä on vakava puute, sillä vajaaravitsemus:

lisää kaatumisriskiä ja kuolleisuutta
pidentää sairaalahoitoja ja hidastaa kuntoutumista
on yleinen mutta alidiagnosoitu ongelma iäkkäillä

On erikoista, että kun väestö ikääntyy ja hoivatarve kasvaa, näin merkittävä terveysriski jää ilman määrällistä seurantaa ja kohdennettua reagointia. Kehittämistä kyllä mainitaan, mutta vaikuttavuutta ei raportoida.

Miten voisi kehittää

1. Tiedolla johtaminen kuntoon

Tuotetaan ajantasainen, kunnittain eritelty tilannekuva – ei vain listoja toimenpiteistä vaan kokonaisarvioita: mitä tavoiteltiin ja mitä saavutettiin?
Luodaan selkeä indikaattorimatriisi: väestöryhmä, haaste, toimenpide, mittari, tulos

2. Rohkeus puhua ongelmista

Hyvinvointikertomuksen tehtävä ei ole viestintä vaan ohjaus. On uskallettava nostaa esiin myös epäonnistumiset ja ristiriitaiset päätökset (esim. Ankkuritoiminta).
Rakennetaan palautemekanismi ammattilaisille ja asiakkaille, jossa saadaan tietoa palvelujen saavutettavuudesta ja vaikuttavuudesta.

3. Omaishoito ja järjestelmävastuu näkyväksi

Omaishoito tarvitsee oman tilannekatsauksensa, jaksamiskyselynsä ja osallisuutensa kehittämiseen
Järjestöjen ja läheisten työ on nähtävä osana sote-järjestelmää, ei ulkopuolisena tukena

4. Nuorten ja ikääntyneiden erityistuki kunnolla rakenteisiin

Ei enää irrallisia projekteja – tarvitaan kunnissa vakinaistettua, matalan kynnyksen mielen hyvinvoinnin ja elintapojen tukea
Otetaan käyttöön esim. kouluissa säännölliset ”hyvinvointikatsaukset” ja ikäihmisille suunnatut alueelliset toimintasuunnitelmat

5. Ikääntyneiden ravitsemus näkyväksi

Otetaan käyttöön systemaattinen vajaaravitsemuksen seulonta kotihoidossa ja asumispalveluissa.
Tuodaan ravitsemustiedot mukaan hyvinvointikertomuksen mittaristoon – myös toiminta- ja ravitsemustilan yhdistävä arvio.
Hyödynnetään laajasti ravitsemusterapeuttien osaamista sekä koulutuksissa että asiakastyössä.
Sitoutetaan koko henkilöstö – hoitajista ruokapalveluihin – yhteiseen tavoitteeseen.

Onko raportti työkalu vai tilastoarkisto?

Hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman tulee olla vaikuttavan hyvinvointipolitiikan ydin, ei vain dokumentti menneestä. Vuoden 2024 raportti on informatiivinen, mutta jättää kriittisissä kohdissa liikaa tyhjää.

Siirrytään listauksista johtamiseen.

Jos haluamme aidosti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, on katsottava epäkohtia silmiin, puhuttava niiden syistä ja rakennettava parempia rakenteita.

Kauden viimeinen aluevaltuuston kokous Espoossa, arvovalintoja, arvovalintoja

Kauden viimeinen aluevaltuuston kokous järjestettiin maanantaina 27.5. Espoossa, Hype-areenan vaikuttavissa puitteissa. Kokouspaikka ei ollut sattumaa, vaan upea tuki paikalliselle kauppiaalle. Paikallinen kauppias halusi antaa takaisin yhteisölle ja mahdollistaa nuorille harrastamisen upeassa ympäristössä. Tällaista yhteiskuntavastuuta arvostan syvästi. Iso ja lämmin kiitos hänelle, Hype-areena on hieno osoitus siitä, mitä hyvää saadaan aikaan, kun tahdonvoimaa ja sydäntä yhdistetään.

Kokouksessa käsiteltiin mm. kolmea suurta kokonaisuutta: hallintosääntömuutosta, ilmasto-ohjelmaa ja talousarviota. Ne oli neuvottelutoimikunnassa neuvoteltu yhdessä ja sovittiin, että puheenvuorot pidetään saman pykälän aikana. Ryhmämme puheenjohtaja oli neuvottelujen aikana estynyt, joten toimin hänen sijastaan pääneuvottelijanamme ja sain siksi kunnian pitää keskustan aluevaltuustoryhmän puheenvuoron.

Ryhmäpuheenvuoroni kokouksessa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kokousta seuraavat,

Keskustan aluevaltuustoryhmä kiittää neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Eeva Hiilaa erinomaisesti johdetusta prosessista. Neuvottelujen ilmapiiri oli rakentava ja aidosti sovintoa tavoitteleva ja erityinen kiitos siitä, että kaikki ryhmät pidettiin mukana loppuun saakka.

Vaikka kaikkien mukana olleiden osalta lopullista yksimielisyyttä ei saavutettu, haluan korostaa: meille keskustassa sopuun pyrkiminen on tärkeää, mutta emme voi hyväksyä ratkaisuja, jotka vievät pohjaa pois tärkeimmiltä peruspalveluilta.

Keskustan ryhmä ei ole mukana talousarviosovussa, emme olleet mukana myöskään alkuperäisessä sovussa. Yksi keskeinen syy on, että emme voi hyväksyä leikkauksia, jotka kohdistuvat ennaltaehkäisevään lastensuojeluun.

Ammatillisen tukisuhdetoiminnan ostopalveluja on vähennetty ja niiden tilalle omana toimintana sosiaaliohjaus ja vapaaehtoinen tuki eivät ole vaikuttavuudeltaan samaa tasoa. Nämä leikkaukset osuvat kaikkein haavoittuvimpiin: lapsiin, joilla ei ole turvaa kotona tai lähipiirissä. Samalla kun lastensuojeluilmoitukset ovat nousseet 13 prosenttia, asiakkuudet ovat vähentyneet. Tämä herättää perustellusti huolta palvelujen saavutettavuudesta ja rakenteista.

Viime viikkojen tapahtumat Pirkkalassa, Espoossa ja Kankaanpäässä ovat pysäyttäviä. Väkivalta ei synny tyhjästä. Ennaltaehkäisy lähtee tuesta, joka katkaisee yksinäisyyden, toivottomuuden ja syrjäytymisen kierteen. Säästöt ennaltaehkäisystä ovat säästöjä väärästä päästä.

Talousarvion yhteydessä esitettiin myös vammaispalvelujen palveluluokkien uudelleenarviointia. Tämä herättää syvän huolen. Jos uudelleenarviointi tehdään kustannuspaineista käsin, vaarana on, että yksilön tarpeet väistyvät säästöjen tieltä. Vammaispalvelujen vaikuttavuus vaatii yksilöllisyyttä ja oikea-aikaisuutta, niitä ei saa romuttaa.

Ilmasto-ohjelma – hyvä alku, mutta korjattavaa jäi

Keskustan ryhmä oli mukana ilmasto-ohjelmasovussa, mutta esitimme siihen myös korjaavia huomioita ja toivomusponnen. Ohjelma on tärkeä, mutta se ei nykyisellään täytä hyvinvointialueen strategisia linjauksia yhdenvertaisuudesta ja osallistamisesta.

Esteettömyys on jäänyt vajaaksi. Vammaisneuvoston esiin nostamat haasteet, kuten kuljetuspalvelut ja hoitotarvikejakelu on jätetty huomiotta. Siksi esitimmekin etukäteen sovitun toivomusponnen:

Aluevaltuusto toivoo, että ilmastotoimien suunnittelussa ja toimeenpanossa varmistetaan esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen koskien niin palveluita, tiloja, liikkumista kuin digitaalisia ratkaisuja.

Lisäksi on todettava: nuorisovaltuuston ja vammaisneuvoston lausunnot eivät ole aidosti vaikuttaneet ohjelman sisältöön. Tulevaisuudessa osallistamisen on oltava enemmän kuin kuulemista, sen on oltava todellista vaikuttamista.

Hallintosääntö – valtuuston roolia vahvistettava

Keskusta oli mukana hallintosääntösovussa. Neuvotteluissa syntyi laaja yksimielisyys siitä, että valtuuston päätösvaltaa on jatkossa vahvistettava – tämän linjauksen nostimme keskustassa jo aiemmin esiin. Palaamme tähän tarkemmin seuraavassa kierroksessa.

Lopuksi on todettava, että vaikka kokouksen juhlavuutta haluttiin korostaa, monia merkittäviä asioita jäi keskustelun ulkopuolelle. Meille keskustassa päätöksenteko on tärkeämpää kuin juhlamuoto, vastuu kuntalaisista ei hiljene kauden päättyessäkään.

Me keskustassa emme ole mukana talousarviosovussa, koska lapsista ja kaikkein haavoittuvimmista ei voi säästää. Olemme mukana yhteistyössä, mutta emme hyväksy ratkaisuja, jotka kaventavat turvaa ja tasa-arvoa.

Esittämäni aluevaltuustotoivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

Talous, palvelut ja erityislasten kesähoito keskustelussa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa 15.5.2025

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa käsittelimme viime kokouksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden ensimmäistä osavuosikatsausta. Vaikka taloudellinen tilanne näyttää alkuvuoden osalta ylijäämäiseltä, herätti katsaus myös monia kriittisiä kysymyksiä. Lisäksi nostin kokouksessa esiin vakavat haasteet Roution koulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestämisessä. Molemmat aiheet ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

Osavuosikatsaus 1.1.–31.3.2025 – tilapäinen ylijäämä, pysyvät haasteet?

Hyvinvointialueen alkuvuoden tulos oli 31 M€, ja koko vuoden ylijäämäksi ennustetaan noin 86,7 M€ – 11 miljoonaa talousarviota parempi. Tämä kertoo taloudellisesta hallinnasta, mutta säästöjen laatu herättää kysymyksiä.

Mistä säästöt syntyivät?

Viivästyneet TES-korotukset
Alhaisemmat eläkemaksut
Vuokratyövoiman käytön väheneminen
Leikkaukset ostopalveluista ja tukipalveluista

Mutta ovatko nämä pysyviä parannuksia vai tilapäisiä helpotuksia?

Henkilöstökulujen säästö ei perustu rakenteellisiin muutoksiin, vaan näkisin, että korotukset toteutuvat myöhemmin ja kulut palautuvat.
Palvelujen ostojen leikkaukset voivat olla riskialttiita, jos ne johtavat hoitovelkaan tai palveluiden heikkenemiseen.
Digipalvelu Lunna on lupaava askel, mutta käyttöasteen kehitystä ja vaikuttavuutta on seurattava tarkkaan.

Yksi keskeinen huoli: budjetoinnin realismi. Esimerkiksi hengityslaitteista riippuvaisten asiakkaiden palvelut ja luottotappiot on alibudjetoitu, tämä ei voi toistua vuodesta toiseen.

Johtopäätös: Hyvä alkuvuosi ei saa tuudittaa meitä vääränlaiseen tyytyväisyyteen. Kestävä talous vaatii pitkäjänteisiä, rakenteellisia uudistuksia, ei vain tilapäisiä säästöjä.

Jalavan luokkien lasten kesähoidon toimimisen epäselvyys ei ole hyväksyttävää

Erityisen huolestuttavaa on ollut Roution yhtenäiskoulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestelyjen tilanne.

Jalavan oppilaat ovat vaativan tuen lapsia. Heillä on yksilöllistetyt opetussuunnitelmat, usein useita samanaikaisia tuen tarpeita, ja he tarvitsevat arkeensa vahvaa struktuuria ja tuttuja aikuisia. Loma-ajan hoito ei ole heille “ylimääräinen” palvelu, vaan se on elintärkeää.

Mikä meni pieleen?

Hajanaiset ja ristiriitaiset hakuprosessit: useita eri järjestelmiä (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut), ei kirjallisia päätöksiä.
Puuttuva viestintä kuljetuksista: ei tiedetä, järjestetäänkö kuljetusta, eikä kustannuksista ole selkeää tietoa.
Pöyristyttävää viranomaisviestintää: perheille on kommentoitu, että heidän tulisi järjestää lomat “ristikkäin”, vaikka työnantajat määrittävät lomat, eivät vanhemmat. Näin ei voi kohdella kaikkein haavoittuvimpia lapsia. Ja perheillä on oikeus olla lomalla yhdessä. Hyvinvointi ja lapsen etu on ensisijaista.

Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan tämä on arjen kriisi monille perheille.

Mitä tulisi korjata?

Jalavan luokkien kesätoiminnan varmistaminen
Tutussa ympäristössä tutut aikuiset -> vähemmän stressiä lapsille ja selkeä ratkaisu perheille.
Yksi selkeä hakuprosessi ja kirjalliset päätökset ajoissa
Perheiden ei tule käyttää kohtuuttomasti aikaa oikeuksiensa selvittämiseen.
Hyvinvointialueen ja kaupungin yhteistyön selkeyttäminen
Vastuu ja tiedonkulku eivät saa jäädä perheiden harteille.
Pysyvien tukitarpeiden tunnistaminen
Tukipalvelut eivät voi olla jatkuvasti harkinnanvaraisia, kun kyse on pysyvästä tuen tarpeesta.

Neuvolat eivät saa olla digisokkelon vankeja

Useat perheet ovat raportoineet vaikeuksista päästä neuvolamenettelyissä: puhelinpalveluita on ajettu alas ja vanhemmat ohjataan sovelluksiin, joissa kontaktit ovat etäisiä ja viivästyneitä. Akuutit huolet eivät odota ja juuri neuvolassa usein nähdään ensimmäiset merkit kuormittuneesta perheestä tai lapsen erityistarpeista.

“Mitä tehdään, kun imetys ei suju tai vauva sairastaa, eikä ketään saa kiinni?”

Samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut. Yhteys on selvä: varhainen tuki estää myöhemmän kärjistymisen. Samaan aikaan myös tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut. Yhteys on tässäkin selvä: kaikkia määräaikaisneuvolatarkastuksia ei ole voitu järjestää.

Järjestöavustukset: pienet toimijat, iso merkitys

Avustusten jakoperiaatteissa on nykyisin painotettu vaikuttavuutta ja tavoittavuutta. Kriteerit suosivat kuitenkin usein suurempia, resursseja hallitsevia toimijoita. Pienten paikallisten järjestöjen rooli on korvaamaton:

Alueellisuus: Tukea tarvitaan eri puolilla hyvinvointialuetta, myös syrjäseuduilla ja pienemmissä kunnissa.
Käyttö- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen: Mitä tarkoittaa vaikuttavuus pienessäkin mittakaavassa? Kuinka huomioida saavutettavuus ja laatu, ei pelkkä asiakasmäärä?
Yhteishankkeet: Kannustetaan isoja ja pieniä järjestöjä tekemään yhteistyötä – jakamaan osaamista ja verkostoja, jolloin pienetkin toimijat pääsevät osallisiksi isommista rahoitusmahdollisuuksista.
Kapasiteetin vahvistaminen: Pienemmille järjestöille tarjotaan koulutusta raportointiin ja hankehallintoon, jotta ne voivat kilpailla sujuvasti avustuksista.

Ehdotus: Järjestöavustusten kriteereissä voisi lisätä erillisen pisteytyksen alueelliselle kattavuudelle ja pienille toimijoille, sekä kevyemmän raportointimallin paikallistasolla. Näin varmistamme, että kaikki, isoimmat ja pienimmät, voivat edistää asukkaiden hyvinvointia.

Hyvinvointialueen taloudellinen kehitys on lupaava, mutta ei ongelmaton. Luvut voivat näyttää hyvältä, vaikka arjessa tapahtuu palveluiden heikentymistä ja kohtuuttomia vaatimuksia kaikkein haavoittuvimmille perheille. Rakenteet, jotka eivät toimi, on uskallettava muuttaa.

Säästöjen ei pidä tapahtua inhimillisyyden kustannuksella.

Hyvinvointia ikääntyneelle, tietoa ja tukea LUVN:n kautta

https://www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Tiesitkö tästä sivustosta?

Hyvinvointia ikääntyneelle – tietoa ja tukea LUVN:n kautta

Ikääntyminen tuo mukanaan monia uusia vaiheita, tarpeita ja kysymyksiä, eikä niiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Tiesitkö, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen (LUVN) verkkosivuilta löytyy kattava tietopaketti erityisesti ikääntyneiden hyvinvoinnin tueksi?

Kurkkaa: www.luvn.fi/fi/hyvinvointia-ikaantyneelle

Sivustolta löydät helposti ymmärrettävästi koottuna tietoa esimerkiksi:

Mistä saa apua arjessa selviytymiseen tai kotiin vietäviin palveluihin?
Miten toimii palveluohjaus tai mistä aloittaa, jos huoli omasta tai läheisen toimintakyvystä kasvaa?
Miten omaa hyvinvointia voi edistää arjessa – liikkumisen, ravinnon tai mielen hyvinvoinnin kautta?
Entä miten päästä mukaan yhteisölliseen toimintaan ja ehkäistä yksinäisyyttä?

Sivusto ei ole pelkkä infopankki, vaan se toimii myös suunnannäyttäjänä, jos et vielä tiedä, mistä apua hakea tai miten palvelujärjestelmä toimii. Olitpa sitten ikääntynyt itse, läheinen tai ammattilainen, tämä sivu voi tarjota juuri sen tiedon tai yhteystiedon, jota etsit.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan, erityisesti, jos sydäntäsi lähellä ovat ikääntyneiden arvokas elämä ja palvelujen saavutettavuus.

Pienikin tieto voi joskus tehdä suuren eron.

Hallitukselta keskeneräisiä vastauksia vajaaravitsemuksen ehkäisyyn

Keskustan Antti Kaikkonen jätti Eduskunnassa kirjallisen kysymyksemme: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja varhaisen seulonnan tehostamiseksi terveydenhuollossa? Entä aikooko hallitus laajentaa kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuuden koskemaan muistisairaita ja muita vajaaravitsemusriskiryhmiä?

Kysymykset olivat suoria ja asiallisia. Vastauksilta olisi odottanut konkreettisia linjauksia ja aikataulutettuja toimia. Sen sijaan saimme ympäripyöreitä viittauksia työryhmätyöhön ja jatkuvaan arviointiin – vaikka vajaaravitsemuksen aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset seuraukset ovat kiistattomia ja tiedossa.

Ministeri Kaisa Juuson vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 71/2025 vastaa molempiin kysymyksiin, mutta vastaukset eivät ole erityisen lupaavia. Voit lukea vastaukset linkistä alta.

Click to access KKV_71+2025.pdf

Olen tiivistänyt ministeri Juuson vastaukset alle kysymysten kera. Ministeri ei vastauksissaan osoita ymmärtävän vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen olennaista eroa, eikä niiden merkitystä sairauksien ehkäisyssä, toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hoidon vaikuttavuudessa.

1. Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja varhaisen seulonnan tehostamiseksi terveydenhuollossa?

Vastaus:
– Hallitus viittaa Terveydeksi-ohjelmaan, jossa kehitetään alueellisia hyvinvointipolkuja terveellisten elämäntapojen tueksi, mukaan lukien ravitsemus.
– Iäkkäiden ravitsemukseen on huomioitu mm. suun terveys, ravitsemussuositukset ja ravitsemushoidon suositukset.
– Muistipalvelupolku ja FINGER-toimintamalli mainitaan, mutta konkreettisia uusia toimia vajaaravitsemuksen varhaisen seulonnan tehostamiseksi ei luvata.

2. Aikooko hallitus laajentaa kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuuden kattamaan muistisairaat ja muut vajaaravitsemuksen riskiryhmät?

Vastaus:
– Ei aio.
– Nykyinen korvattavuus koskee vain valtioneuvoston asetuksessa mainittuja vaikeita, henkeä uhkaavia ravintopuutoksia.
– Muistisairaudet ja muut riskiryhmät eivät kuulu korvauksen piiriin, eikä korvattavuuden laajentamiseen ole tällä hetkellä suunnitelmia.

Vastaus tuo esiin olemassa olevia ohjeistuksia ja malleja, mutta ei sisällä uusia konkreettisia toimia vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi eikä lupaa laajentaa Kela-korvattavuutta. Vastauksessa painottuu, että nykyinen lainsäädäntö rajaa korvattavuuden erittäin vakaviin tilanteisiin, eikä hallitus aio muuttaa tätä linjaa.

Ministeri Kaisa Juuson vastauksesta (KKV 71/2025) käy ilmi, että hän ei ole tehnyt selvää eroa ravitsemuksen yleisen edistämisen, vajaaravitsemuksen ehkäisyn ja kliinisen aliravitsemuksen hoidon välillä, tai jos on, sitä ei vastauksessa näy.

Miksi näin voi sanoa?

Vajaaravitsemus on ravintoaineiden puutetta, joka ei välttämättä näy painonlaskuna, vaan se on yleinen, mutta usein huomaamaton riski etenkin vanhuksilla ja pitkäaikaissairailla.
Aliravitsemus on kliinisesti vakava tila, joka uhkaa terveyttä ja henkeä.
Ravitsemuksen edistäminen taas on paljon laajempi, väestötason tavoite, johon viitataan Terveydeksi-ohjelmassa.

Ministerin vastaus niputtaa nämä kaikki samaan koriin viittaamalla yleisluontoisesti elämäntapoihin, suun terveyteen ja ravitsemussuosituksiin, mutta ei tuo esiin ymmärrystä vajaaravitsemuksen varhaisesta tunnistamisesta eikä tunnusta riskiä muistisairaiden tai iäkkäiden kohdalla, joiden vajaaravitsemus jää usein hoitamatta, koska kliinisen aliravitsemuksen kriteerit eivät täyty.

Lisäksi hallituksen kanta siihen, ettei kliinisten ravintovalmisteiden Kela-korvattavuutta aiota laajentaa riskiryhmiin (esim. muistisairaat), osoittaa että vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyä ja ravitsemushoitoa ei nähdä investointina vaan kustannuseränä.

Ministeri ei vastauksessaan osoita ymmärtävän vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen olennaista eroa, eikä niiden merkitystä sairauksien ehkäisyssä, toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hoidon vaikuttavuudessa.