Kategoria-arkisto:Kauniainen

Säästöt lastensuojelun avohuollosta kostautuvat ja 100 euron ”säästö” on 100 000 euron lasku

Hyvinvointialueilla tehdään päätöksiä, joissa lastensuojelun avohuollon palveluja lakkautetaan tai sopimuksia päätetään säästösyihin vedoten. Samaan aikaan perheet ja nuoret tarvitsevat apua enemmän kuin koskaan. Tämä yhtälö on mahdoton ja se tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Tilastoharha hämärtää todellisuuden

Hyvinvointialueiden aluehallituksille perustellaan lastensuojeluilmoitusten kasvua sillä, että samoista lapsista tehdään useita ilmoituksia. Tämä selitys hyväksytään usein sellaisenaan, ilman kriittisiä kysymyksiä.

Tosiasia on kuitenkin tämä: jos samasta lapsesta tehdään useita ilmoituksia, kyse ei ole tilastoharhasta, vaan huutavasta hätähuudosta. Se on merkki siitä, että lapsi ei saa tarvitsemaansa apua. Kun avohuollon tukipalveluja ajetaan alas, avun tarve ei katoa, vaan se siirtyy kriisipalveluihin, hätänumeroihin ja lopulta kalliiseen sijaishuoltoon.

Mitä 100 euron säästö tarkoittaa käytännössä?

Kun puhumme ”leikkauksista”, puhumme usein vain numeroista budjetissa. Mutta mitä tarkoittaa käytännössä, kun avohuollosta säästetään esimerkiksi 100 euroa?

  • Nuori jää yksin: Yksi ammatillisen tukihenkilön tapaaminen jää väliin. Se voi olla juuri se kohtaaminen, jossa nuori olisi tullut kuulluksi ennen tilanteen kärjistymistä.
  • Luottamus katkeaa: Lastensuojelu perustuu luottamukseen. Kun palvelu katkeaa seinään, pitkään rakennettu suhde murenee.
  • Paikallinen elinvoima heikkenee: Tukihenkilö jää ilman palkkaa ja yrittäjä ilman tuloa. Työntekijän palkkaraha ei päädy paikalliseen elinkeinoelämään ja pahimmillaan osaaminen katoaa alueelta kokonaan yritysten lopettaessa.

100 € nyt vai 100 000 € myöhemmin?

On absurdia, että samaan aikaan kun ennaltaehkäisystä säästetään, hyvinvointialueet kilpailuttavat lisää sijaishuoltoyksiköitä ja sijoituslaitoksia. Järeät keinot maksavat moninkertaisesti:

ToimenpideKustannus (arvio)
Yksi ammatillinen tukikäyntin. 100 €
Yksi vuorokausi sijaishuollossa200–500 €
Yksi kuukausi sijoituksessa6 000 – 15 000 €
Yksi vuosi sijoituksessayli 100 000 €

Jos nuori ajautuu ilman tukea rikoskierteeseen, hyväksikäytetyksi tai pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle, kokonaiskustannukset nousevat satoihin tuhansiin, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Onnistuminen on mahdollista, jos siihen panostetaan

Meillä on lukemattomia esimerkkejä toisenlaisesta polusta. Eräskin koulusta syrjäytynyt ja rikoksia tehnyt nuori sai vuoden ajan tiivistä ammatillista tukihenkilötyötä. Tänään hän opiskelee ja käy töissä.

Tämä vuoden tuki maksoi vain murto-osan siitä, mitä yksikin vuosi sijaishuollossa olisi maksanut. Samalla se työllisti ammattilaisen ja piti paikallisen yrityksen pystyssä. Tämä ei ole poikkeus, vaan juuri sitä vaikuttavaa ennaltaehkäisyä, josta nyt leikataan.

Arvovalinta, jota emme voi väistää

Ennaltaehkäisy ei ole pelkkä kulu, vaan se on investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Kyse on siitä, uskallammeko katsoa seuraavaa talousarviovuotta pidemmälle.

Haluammeko säästää 100 euroa tänään, vai maksaa 100 000 euroa myöhemmin? Tämä on se valinta, jota hyvinvointialueilla tehdään joka päivä. Meillä ei ole varaa valita väärin.

VUOSIKERTOMUKSENI 2025 POLITIIKKAA KENTÄLTÄ KASVANEENA

Vuosi 2025 poliitikkona

Vuosi 2025 on ollut poliittisesti intensiivinen ja samalla äärimmäisen opettavainen. Tätä vuotta leimaavat kentän kuuleminen, konkreettiset havainnot ja perheiden arjen realiteetit, kaikki ne asiat, joiden takia politiikan täytyy olla tekemisen ja kuulemisen politiikkaa.

Olen kirjoittanut tämän vuoden aikana blogiini monista teemoista, joita kohtaan arjessa ja päätöksenteossa: lasten ja nuorten hyvinvointi, omaishoito, yksilölliset palvelut, ennaltaehkäisy ja ravitsemuksen merkitys hoitoketjuissa.

Kentältä päätöksentekoon

Yksi tärkeimmistä kokemuksista tänäkin vuonna on ollut se, kuinka paljon suora yhteys kenttään ja sen ihmisiin, ammattilaisiin ja perheisiin vahvistaa päätöksentekoa. Aluevaltuustoryhmänä olemme jatkaneet viime kaudella aloittamaamme tapaa ja vierailleet monissa toimipisteissä alueellamme kuullaksemme suoraan, mistä päätämme ja miten päätökset näkyvät ihmisten arjessa. Tämä on auttanut ymmärtämään, miksi palveluiden toimivuus ja saavutettavuus on tärkeää jokaiselle asukkaalle ja miksi päätöksiä ei voi tehdä pelkän hallinnon tai tilastojen varassa.

Lasten ja nuorten hyvinvointi

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut yksi kirjoitusteni keskeisistä teemoista. Olen erityisesti nostanut esiin sen, miten tärkeää on panostaa ennaltaehkäisevään työhön, varhaiseen tukeen ja palveluiden oikea-aikaisuuteen Lotta Paakkunainen.

Olen myös korostanut sitä, ettei lastensuojelun toimintaa voi jättää hallinnolliseksi prosessiksi ilman selkeää analyysiä ja ymmärrystä siitä, mitä palvelujen muutokset merkitsevät perheiden arjessa.

Omaishoito ja jatkuva tuki

Omaishoito on saanut tänä vuonna enemmän huomiota sekä valtuustossa että blogissa. Olen vaatinut, että omaishoitajien asema ja palvelujen kehittäminen otetaan vakavasti huomioon ja että palveluiden kattavuus ja vaikutus arvioidaan aidosti, ei vain muodollisesti Lotta Paakkunainen.

Olen myös tuonut esiin sen, miten erityisen tuen lasten lomahoitojen kehittäminen on olennainen osa monen perheen arkea, ja miksi turvallinen ja ennakoitava palvelu on tärkeä tuki vanhemmille ja lapsille.

Vajaaravitsemus ja ennaltaehkäisy

Olen kirjoittanut siitä, miten vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja hoito tulisi saada osaksi ainakin ikääntyneiden hoitoketjuja ja miksi se on paitsi inhimillinen myös taloudellinen prioriteetti. Hyvinvointialueilla on mahdollisuus ja vastuu varmistaa, että ravitsemuksen arviointi ja hoito tehdään yhdenmukaisesti ja kattavasti Lotta Paakkunainen.

Luopuminen ja jatkuvuus

Vuoteen 2025 liittyy myös henkilökohtaisesti merkittävä päätös:
luovuin kuntapolitiikasta oltuani mukana erilaisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013 alkaen.

Päätös ei ollut minulle helppo. Kuntapolitiikka on ollut vuosien ajan paikka, jossa olen saanut vaikuttaa konkreettisesti, oppia päätöksenteosta ja kasvaa ihmisenä. Se on ollut myös yhteisö, vastuu ja luottamus, jota en ole ottanut kevyesti.

Uskon kuitenkin, että sekä ihmisissä että politiikassa kehitys vaatii liikettä.
Vaihtuvuutta, uusia näkökulmia ja sitä, ettei kukaan jää paikoilleen vain tottumuksesta.

Luopuminen ei tarkoita vetäytymistä yhteiskunnallisesta vastuusta. Päinvastoin. Se on ollut tietoinen valinta antaa tilaa ja samalla jatkaa vaikuttamista niillä tavoilla, joissa koen voivani olla hyödyksi juuri nyt.

Katse eteenpäin

Vuosi 2025 on vahvistanut käsitystäni siitä, miksi olen mukana politiikassa: rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokainen lapsi, nuori ja perhe voi kokea tulevaisuuden mahdollisuutena. Ennaltaehkäisevä työ, kentän kuuleminen ja inhimillinen arjen ymmärrys eivät ole vain termejä, vaan ne ovat tapoja, joilla teemme politiikasta merkityksellistä.

Sain luottamuksen jatkaa aluevaltuustossa ja kiitän siitä. Ollaan yhteydessä edelleenkin. Hyvää uutta vuotta sinulle.

Länsirata ja hyvinvointi ja mitä Lohjan valtuustossa päätettiin ja mitä jäi sanomatta

Lohjan kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin Länsiradan osakassopimuksesta sekä hyväksyttiin Laaja hyvinvointikertomus vuosille 2023–2025, oli monella tapaa kuvaava esimerkki siitä, miten suuria ja kauaskantoisia päätöksiä tehdään ja miten vaikeaa kokonaiskuvan hahmottaminen joskus on.

Kokouksessa käytettiin runsaasti puheenvuoroja Länsiradan puolesta ja sitä vastaan. Keskustelu oli paikoin asiantuntevaa, paikoin huolestunutta ja paikoin vahvasti tulevaisuususkoista. Silti yksi olennainen näkökulma nousi esiin vain yksittäisessä puheenvuorossa: kokousmateriaaleista puuttui ympäristövaikutusten arviointimenettely, YVA.

YVA ei ole mielipide, vaan lakisääteinen velvoite

Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) ei ole lisäliite tai vapaaehtoinen taustamuistio. Se on lakisääteinen osa suuria infrahankkeita, ja sen velvoite perustuu lakiin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017).

YVA:n tarkoitus on arvioida hankkeen merkittävät vaikutukset muun muassa:

  • ympäristöön ja luontoon
  • ihmisten elinoloihin ja terveyteen
  • yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön
  • ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen

Kun päätetään hankkeesta, joka muuttaa maisemaa, maankäyttöä ja ihmisten arkea vuosikymmeniksi, YVA ei ole sivuseikka. Se on keskeinen tiedonlähde päätöksenteolle.

YVA on tehty, mutta se ei näkynyt päätöksenteossa

Länsiradan YVA on olemassa, ja olen käsitellyt sitä aiemmin kirjoituksessani ”Kun rata kulkee yli luonnon, ihmisten ja kotien”. YVA:ssa tunnistetaan merkittäviä vaikutuksia niin luontoon, asumiseen kuin ihmisten elinympäristöihin.

Arvioinnissa nousevat esiin muun muassa:

  • pysyvät muutokset maisemaan ja luonnonympäristöön
  • vaikutukset arvokkaisiin luontoalueisiin ja ekosysteemeihin
  • melu-, tärinä- ja päästövaikutukset
  • vaikutukset asukkaiden arkeen, asumiseen ja koettuun turvallisuuteen

YVA ei ole yksiselitteinen puolto tai kielto hankkeelle. Se tuo esiin haittoja, riskejä ja lieventämistarpeita – juuri niitä asioita, joita poliittisessa päätöksenteossa pitäisi punnita avoimesti.

Silti valtuuston kokousmateriaaleissa YVA ei ollut mukana, eikä sen sisältöä avattu päätöksenteon tueksi. Tämä herättää kysymyksen: miten voimme tehdä vastuullisia päätöksiä, jos keskeinen arviointitieto jää sivuun?

Laaja hyvinvointikertomus ja ristiriita päätöksenteossa

Samassa kokouksessa hyväksyttiin myös Lohjan Laaja hyvinvointikertomus 2023–2025 – asiakirja, joka liitteineen kuvaa yksityiskohtaisesti kunnan asukkaiden hyvinvoinnin tilaa, haasteita ja kehityssuuntia.

Tästä huolimatta hyvinvointikertomus jäi kokouksessa lähes kokonaan vaille puheenvuoroja. Keskustelu keskittyi voimakkaasti Länsirataan, vaikka hyvinvointikertomus on nimenomaan se asiakirja, jonka pitäisi ohjata kaikkea kunnan päätöksentekoa: taloutta, maankäyttöä, palveluja ja investointeja.

On vaikea olla näkemättä ristiriitaa siinä, että samassa kokouksessa hyväksytään asukkaiden hyvinvointia kuvaava ja siitä huolta kantava asiakirja, mutta ei juuri lainkaan keskustella siitä, miten suurhanke kuten Länsirata vaikuttaa tähän kokonaisuuteen.

Hyvinvointi ei synny irrallisina ohjelmina tai asiakirjoina. Se syntyy siitä, että taloudelliset, ympäristölliset ja inhimilliset vaikutukset tarkastellaan yhdessä, ei erillään.

Poikkeuksellisen herkkä ja arvokas luontoalue

Länsiradan ratalinjaus kulkee Lohjan alueella poikkeuksellisen arvokkaan ja herkän luontokokonaisuuden läpi. Kyse ei ole yksittäisistä luontohavainnoista, vaan laajasta, toisiinsa kytkeytyvästä ekosysteemistä, johon kohdistuvat vaikutukset ovat monin paikoin pysyviä.

Ratalinjaus osuu suoraan useiden tiukasti suojeltujen lajien elinpiireihin:

  • Saukko liikkuu Hämjoella ja Raatinjoella. Rata pirstoo näitä kulkureittejä ja heikentää lajin elinmahdollisuuksia.
  • Viitasammakko, EU:n erityisesti suojelema laji, lisääntyy Halarin lammilla. Rata kulkisi suoraan näiden lisääntymisalueiden yli.
  • Vuollejokisimpukka, yksi Suomen arvokkaimmista ja herkimmistä virtavesilajeista, on havaittu Hämjoessa.
  • Lohjan alueella on neljä lepakoiden luokan I kohdetta, joiden hävittäminen on yksiselitteisesti kielletty.
  • Ratalinjaus halkaisee FINIBA-lintuvedet ja uhkaa paahdeympäristöjä, jotka ovat valtakunnallisesti tärkeitä uhanalaisten hyönteisten elinalueita.
  • Liito-oravan elinpiirit pirstoutuvat laajalla alueella.

Näitä vaikutuksia ei voi kuitata kevyesti eikä kompensoida istuttamalla muutamia taimia tai rakentamalla lyhyitä siirtymäsiltoja. Kun tällaiset elinympäristöt menetetään, ne menetetään pysyvästi.

Asiantuntija-arvioiden mukaan suurten infrahankkeiden, kuten Länsiradan, aiheuttamia luontovaikutuksia ei voida ”kuitata” minkään yksiselitteisen aikarajan jälkeen. Ympäristövaikutusten arvioinneissa todetaan toistuvasti, että elinympäristöjen pirstoutuminen, suojeltujen lajien elinpiirien häviäminen ja ekologisten verkostojen katkeaminen ovat usein pysyviä tai kestävät vähintään vuosikymmeniä, jos palautumista tapahtuu lainkaan. Istutukset, siirtymäsillat tai muut lieventämistoimet voivat vähentää haittoja, mutta ne eivät korvaa menetettyjä luonnon kokonaisuuksia. Länsiradan kohdalla Lohjan alueella kyse ei ole hetkellisestä rakennusvaiheen häiriöstä, vaan pitkäaikaisesta ja osin peruuttamattomasta muutoksesta luontoon, monimuotoisuuteen ja ilmastotyön edellytyksiin.

Päätöksiä, jotka kantavat kauas

Länsirata ei ole vain raideliikennehanke. Se on päätös, joka vaikuttaa Lohjan luontoon, asukkaisiin ja elinympäristöön pitkälle tulevaisuuteen. Juuri siksi päätöksenteon on oltava läpinäkyvää, tietoon perustuvaa ja kokonaisvaltaista.

YVA ei ole este kehitykselle. Se on väline vastuulliselle kehitykselle.

Kun päätämme näin suurista asioista, meillä on velvollisuus varmistaa, että kaikki olennainen tieto on mukana ja että hyvinvointi on muutakin kuin sana asiakirjan otsikossa.

Ajankohtaista aluevaltuustosta: 9.12. kokouksen pääkohdat

Aluevaltuuston kokouksessa käsiteltiin sekä ajankohtaisia talousasioita että hyvinvointialueen keskeisiä kehityskohteita. Alla tiivis katsaus siitä, mitä kokouksessa nousi esiin ja mitä pidin tärkeänä tuoda esille.

Ajankohtaiset asiat ja luvut

Hyvinvointialueen muutoslupauksiin on panostettu yhteensä 25,7 miljoonaa euroa, ja LUVN on tekemässä kuluvana vuonna ylijäämäisen tuloksen. Omalääkärimalliin on saatu kahdeksan uutta lääkäriä, vaikkakaan tarkkaa aluerajausta ei kokouksessa nostettu esiin.

THL:n arvioiden mukaan kustannustasoltaan Länsi-Uusimaa on valtakunnallisesti keskitasoa. Lisäksi lasten ja nuorten määrä kasvaa alueellamme ja Lunna-palvelu on jo noin 180 000 asukkaan käytössä.

AVI:n huomautukset ja kehittämiskohteet

Aluehallintovirasto nosti esiin useita kehittämistarpeita:

  • Onnettomuuksia tulee vähentää ja tulipalojen määrä puolittaa vuoteen 2030 mennessä.
  • Pelastustoimen resurssit ja väestönsuojelu on varmistettava.
  • Työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
  • Uudellamaalla sote-integraatiota ja yhteisiä investointeja tulee vahvistaa edelleen.
  • Lasten ja nuorten riippuvuus- ja mielenterveyspalvelut on turvattava perustasolla.
  • Sote-tietojen oikeellisuutta ja tiedonhallintaa on kehitettävä.

Taloustilanne: ylijäämää, mutta myös kysymyksiä

Talousarvioon esitettiin muutoksia sekä käyttö- että investointitalouteen. Alijäämä saadaan katettua jo tämän vuoden aikana tai ensi vuoden alkupuolella ja kokonaisuudessa on tulossa 47 miljoonan ylijäämä.

On kuitenkin aiheellista pohtia, missä määrin ostopalveluista tehdyt yli 10 miljoonan euron säästöt ovat järkeviä, jos samalla ennaltaehkäiseviin palveluihin olisi voitu panostaa ja ehkä välttää osa AVI:n huomautuksista.

Puheenvuoroni talousarviosta

Nostin esiin useita kohtia, jotka vaativat päättäjiltä tarkkaa seurantaa ja konkreettisia toimenpiteitä:

Vammaisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminta sekä kesätoiminta
Vuonna 2026 lakisääteinen vastuu siirtyy kunnista hyvinvointialueelle. Tämä ei kuitenkaan näy budjetissa. On tärkeää varmistaa, ettei palveluun synny katkosta ja että toiminta järjestetään turvallisesti.

Omaishoito
Lakisääteinen korotus ei saa tarkoittaa tiukempia myöntämiskriteerejä. Omaishoitajien vapaat ja lyhytaikaishoito ovat yhä riittämättömiä, ja jos tukea ei ole saatavilla, kustannukset siirtyvät nopeasti raskaampiin palveluihin.

Ikääntyneiden ravitsemus
Nykykäytännöissä on selviä puutteita. Vajaaravitsemuksen seulonta ei johda riittävästi toimenpiteisiin. Ennaltaehkäisevä ravitsemustyö on tutkitusti tehokasta ja kustannuksia säästävää ja meidän on vahvistettava tätä työtä.

Lasten ja nuorten palvelut
Opiskeluhuoltoon on tulossa lisäresursseja, mikä on hyvä. Samalla on varmistettava, ettei ennaltaehkäisy heikkene, jos ostopalveluja vähennetään ilman oman henkilöstön vahvistamista. Alueelliset erot on otettava huomioon, eikä tasapuolisuus saa tarkoittaa mekaanista yhdenmukaistamista.

Vammaispalvelut
Esteettömyys, saavutettavuus ja oikea-aikaisuus ovat keskeisiä. Prosessien parantaminen ei riitä, jos palveluihin ei pääse ajoissa.

Järjestöjen tuki
Järjestöt ovat korvaamaton osa palvelukokonaisuutta, mutta avustusten reaaliarvo laskee. Tätä kumppanuutta ei saa päästää heikkenemään.

Keskustan näkökulmasta ihmislähtöisyys, ravitsemushoito ja ennaltaehkäisy ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin sekä hyvinvointina että pitkän aikavälin säästöinä.

Jätetyt aloitteet ja kysymykset

Jätin kokouksessa kaksi asiaa etenemään:

  1. Valtuustoaloitteen, jossa esitin, että palautuneet järjestöavustukset palautetaan takaisin järjestöjen käyttöön sen sijaan, että ne menevät yhteiseen kassaan.
  2. Aluevaltuustokysymyksen, joka koskee vammaisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä kesätoiminnan järjestämisvastuun siirtymistä hyvinvointialueelle vuonna 2026.

Aluevaltuustoaloite: Palautuneet järjestöavustukset takaisin järjestöjen hyväksi

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella järjestöt tekevät valtavan arvokasta työtä. Ne tukevat asukkaiden hyvinvointia, ennaltaehkäisevät ongelmia ja tarjoavat yhteisöllisyyttä, tukea ja osallistumismahdollisuuksia ja usein siellä, minne julkinen palvelu ei yllä. Juuri siksi hyvinvointialueen yhteistyö järjestöjen kanssa ei ole vain hyvää hallintoa vaan myös lakisääteinen velvollisuus. Järjestämislain 7 § velvoittaa hyvinvointialueita tekemään yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa ja tukemaan niiden toimintaedellytyksiä.

Tästä näkökulmasta on ongelmallista, että järjestöavustuksista palautuneet varat eivät nykyisin palaudu järjestöjen toimintaan, vaan siirtyvät hyvinvointialueen yleiseen talouteen. Näin käy esimerkiksi silloin, kun hanke ei toteudu kokonaan, kustannukset jäävät ennakoitua pienemmiksi tai järjestö palauttaa käyttämättä jääneen osuuden tilikauden päätyttyä.

Vaikka palautuvat summat ovat usein pieniä, niiden vaikutus voi olla järjestöille suuri. Ne voivat mahdollistaa esimerkiksi:

  • kohtaamispaikan aukioloaikojen jatkamisen,
  • vapaaehtoistoiminnan laajentamisen,
  • tai uuden matalan kynnyksen toiminnan käynnistämisen.

Samaan aikaan ruohonjuuritason toimijoiden tarve kasvaa, eikä hyvinvointialueen budjetti ole kasvamassa. Siksi on tärkeää varmistaa, että kaikki järjestötoimintaan budjetoidut eurot päätyvät siihen tarkoitukseen, johon ne on alun perin osoitettu.

Aloitteemme ydin: järkevä ja oikeudenmukainen toimintamalli

Jätin 9.12.2025 aluevaltuustossa aluevaltuustoryhmämme puolesta aloitteen, jossa esitetään, että hyvinvointialueelle luodaan selkeä toimintamalli palautuneiden järjestöavustusvarojen hyödyntämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi:

  • palautuneiden varojen kirjaamista ja seurantaa erillisenä kokonaisuutena
  • niiden ohjaamista seuraavan vuoden avustuskierrokseen
  • järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamista ilman lisäkustannuksia hyvinvointialueelle.

Tämä olisi yksinkertainen, kustannustehokas ja läpinäkyvä tapa toteuttaa järjestämislain 7 §:n henkeä ja kirjainta: tukea järjestöjen toimintamahdollisuuksia ja vahvistaa yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Miksi tämä on tärkeää?

Koska jokainen euro, joka saadaan järjestöjen käyttöön, tuottaa moninkertaisen hyödyn: yhteisöllisyyttä, tukea ja ennaltaehkäisyä. Ja koska järjestöt tekevät tätä työtä suurelta osin vapaaehtoisvoimin, pienikin lisärahoitus voi olla ratkaiseva.

Samalla tämä toimintamalli lisäisi avustusten ennakoitavuutta ja jatkuvuutta, mikä puolestaan tukee pitkäjänteistä kehittämistä.

Kohti vahvempaa kumppanuutta

Hyvinvointialueen ja järjestöjen välinen yhteistyö on keskeinen osa alueemme hyvinvoinnin rakentamista. Nyt on aika tehdä pieni mutta merkittävä parannus, joka vahvistaa tätä kumppanuutta ja varmistaa, ettei yhtäkään järjestöavustus-euroa hukata.

Aloitteen myötä toivon, että voimme entistä paremmin tukea kolmannen sektorin korvaamatonta työtä ja varmistaa, että alueemme asukkaat saavat jatkossakin apua, tukea ja yhteisöllisyyttä sieltä, missä sitä eniten tarvitaan.

Voit lukea aloitteen alta:

Aluevaltuustoaloite: Palautuneiden järjestöavustusten hyödyntäminen seuraavan vuoden avustuksiin

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue jakaa vuosittain järjestöavustuksia, joilla tuetaan kolmannen sektorin toimintaa, asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta.

Järjestämislain 7 §:ssä säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta tehdä yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen ja järjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä tukea niiden toimintaedellytyksiä. Tämä lainsäädännöllinen velvoite korostaa järjestöjen merkitystä hyvinvointialueen kumppaneina ja edellyttää toimivia rakenteita ja pitkäjänteistä yhteistyötä.

Järjestöavustuksista palautuu kuitenkin vuosittain jonkin verran varoja hyvinvointialueelle esimerkiksi seuraavista syistä:

  • hanke tai toiminta ei toteudu kokonaisuudessaan,
  • toiminnan kustannukset jäävät arvioitua pienemmiksi,
  • tai järjestö palauttaa avustuksen käyttämättömän osan tilikauden päätyttyä.

Nykykäytännössä palautuneet varat siirtyvät osaksi hyvinvointialueen yleistä talousylijäämää tai menokehyksiä, eivätkä ne palaudu järjestötoiminnan tueksi. Tämä vähentää järjestöavustusten kokonaisvaikutusta, vaikka tarve ruohonjuuritason toiminnalle kasvaa jatkuvasti. Samalla se on ristiriidassa järjestämislain 7 §:n hengen kanssa, jonka mukaan hyvinvointialueen tulee tukea järjestöjen toimintamahdollisuuksia.

Järjestöjen toiminta on monessa tapauksessa ennaltaehkäisevää ja täydentää hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa. Pienikin lisärahoitus voi mahdollistaa esimerkiksi:

  • kohtaamispaikkojen toiminnan jatkumisen,
  • vapaaehtoistoiminnan laajentamisen,
  • tai uusien yhteistyöhankkeiden käynnistämisen.

Palautuneiden avustusvarojen ohjaaminen uudelleen seuraavan vuoden avustuskierrokselle olisi hallinnollisesti yksinkertainen ja kustannustehokas tapa vahvistaa järjestöyhteistyötä ilman, että se kasvattaisi hyvinvointialueen kokonaisbudjettia. Samalla se toteuttaisi järjestämislain 7 §:n velvoitetta edistää järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut esitämme, että

Hyvinvointialueella valmistellaan toimintamalli, jonka mukaisesti palautuneet järjestöavustusvarat voidaan kohdentaa seuraavan vuoden järjestöavustuksiin.

Mallissa määritellään, miten palautuneet varat kirjataan, seurataan ja otetaan huomioon seuraavan vuoden avustuspäätösten valmistelussa.

Tarkoituksena on, että järjestötoimintaan osoitettu määräraha säilyy todellisuudessa järjestötoiminnan käytössä myös silloin, kun osa varoista palautuu käyttämättöminä. Tämä tukee hyvinvointialueen lakisääteistä tehtävää vahvistaa yleishyödyllisten järjestöjen toimintamahdollisuuksia.

Tavoite: vahvistaa kolmannen sektorin ja hyvinvointialueen kumppanuutta sekä varmistaa, että kaikki järjestöavustuksiin osoitetut varat käytetään siihen tarkoitukseen, johon ne on budjetoitu.

Vaikutukset: lisää läpinäkyvyyttä ja jatkuvuutta järjestöavustuksiin sekä vahvistaa hyvinvointialueen yhteisöllistä hyvinvointityötä ilman lisäkustannuksia.

MARAK-työ on vaikuttavaa, mutta miksi se pitäisi pilotoida vain Espoossa?

Länsi-Uusimaa -lehdessä julkaistiin hiljattain tärkeä juttu MARAK-työstä, jota Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue pilottina toteuttaa Espoossa. On erinomaista, että lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn panostetaan ja että sitä tehdään moniammatillisesti. MARAK-työ (moniammatillinen riskinarviointikokous) on vakiintunut ja tutkitusti toimiva menetelmä, jonka ytimessä on parisuhdeväkivallan uusiutumisriskin arviointi sekä uhrin turvallisuuden vahvistaminen.

MARAKissa eri viranomaiset kokoontuvat yhteen arvioimaan väkivallan uhrin tai uhan alla elävän henkilön tilannetta ja laativat turvasuunnitelman, joka huomioi sekä akuutit että pidemmän aikavälin riskit. Menetelmän vaikuttavuudesta on tehty useita arviointeja, ja tulokset ovat vakuuttavia: väkivallan uusiutuminen ja vakavat seuraukset vähenevät merkittävästi.
Potilaan Lääkärilehden artikkeli (vuodelta 2014!) aiheesta löytyy täältä: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/marak-ehkaisee-parisuhdevakivaltaa/

MARAK ei ole uusi menetelmä, ei Suomessa eikä Lohjalla

Vaikka Espoossa MARAK-työtä nyt pilotoidaan, menetelmä ei todellisuudessa ole uusi. Sitä on tehty Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan ja myös Lohjalla. Lohjalla työ oli vaikuttavaa, moniammatillisesti toimivaa ja perustui tutkittuun tietoon.

Ikävä kyllä muutama vuosi sitten kaupunginvaltuuston enemmistö päätti, että MARAK-työstä voidaan ”säästää” ja toiminta lopetettiin. Päätös oli monella tapaa lyhytnäköinen, erityisesti kun kyse on väkivallasta, jonka seuraukset ovat raskaita niin uhrille kuin yhteiskunnalle.

Miksi pilotoida vain yhdessä kunnassa, kun vaikuttavaa mallia jo on?

On hienoa, että hyvinvointialueella MARAK-työ on otettu uudelleen esiin ja sitä tehdään nyt Espoossa. Ymmärrän, että suurimmassa kunnassa resurssit ja osaaminen mahdollistavat pilottien käynnistämisen. Silti on vaikea nähdä, miksi näin vaikuttavaa työtä pitäisi pilotoida vain Espoossa.

Lohjalta löytyy jo tutkimusdataa, toimivia käytäntöjä ja konkreettisia tuloksia, joista hyvinvointialue voisi suoraan ottaa mallia. MARAK ei vaadi uutta kehittämistä, vaan se vaatii toimeenpanoa ja resursseja. Menetelmän voisi levittää koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle välittömästi, ilman uutta pilotointia.

Sukupuolittuneen väkivallan aikana ei ole varaa viivyttelyyn

Parisuhde- ja lähisuhdeväkivalta on vahvasti sukupuolittunutta ja sen ehkäiseminen vaatii systemaattisia, tutkittuja ja vaikuttavia työtapoja. MARAK on juuri tällainen. Jokainen kunta, jokainen työntekijä ja ennen kaikkea jokainen väkivallan uhri hyötyisi siitä, että menetelmä olisi käytössä koko alueella, ei vain yhdessä osassa sitä.

Missä viipyvät hyvinvointialueen lupaukset?

Hyvinvointialueuudistuksen yksi keskeisistä tavoitteista oli se, että alueen kunnista kerättäisiin parhaat käytännöt ja levitettäisiin ne koko alueelle. Tätä ei kuitenkaan ole toistaiseksi juuri missään toteutettu. Sen sijaan toimintaa on rakennettu pitkälti Espoon mallien varaan, mallien, jotka eivät aina tuo tuloksia edes Espoossa.

Olisi aika kääntää näkökulmaa. Hyvinvointialueen tulisi hyödyntää koko alueen osaamista ja ottaa käyttöön ne menetelmät, joista on jo näyttöä, kuten MARAK-työ Lohjalta.

  • MARAK on tutkitusti vaikuttava menetelmä parisuhdeväkivallan ehkäisyyn.
  • Sitä on tehty Suomessa ja Lohjalla jo pitkään, se ei ole uusi pilotointi.
  • Hyvinvointialueen tulisi levittää toimiva malli koko alueelle, ei rajoittaa sitä Espooseen.
  • Lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä jokainen viivytys on riski uhrille.
  • Hyvinvointialueuudistuksen lupaus parhaiden käytäntöjen käyttöönotosta ei vielä toteudu.

Toivon, että tämä pilotointi ei jää yksittäiseksi saarekkeeksi, vaan toimii sysäyksenä sille, että MARAK-työskentely otetaan käyttöön kaikkialla Länsi-Uudellamaalla. Siellä, missä ihmiset ja perheet sitä tarvitsevat.