Kategoria-arkisto:Kolumni

Vierailevana bloggarina Hiiden omaishoitajat ry:n blogissa lasten oikeuksien päivänä 20.11.2021

Älä huoli äiti. Kyllä sä muistat surra

Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2021 kirjoitin Hiiden omaishoitajat ry:n vierailevana bloggaajana.

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Päivää on vietetty aina eri teemalla ja tänä vuonna teemana on lapsen oikeus hyvään kohteluun. Ja se mikä on lapsen oikeus, on aikuisen velvollisuus.

Meillä on velvollisuus taata lapsen oikeus hyvään kohteluun, tasa-arvoon, ymmärtämykseen ja hellyyteen. Meillä on myös vastuu kuulla lapsia ja nuoria.

Käsittelimme viime viikolla Lohjan kaupunginvaltuustossa hyvinvointikertomuksen vuosiraporttia vuodelta 2020 ja se kertoo karua lukemaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä.

Samalla se kuitenkin kertoo ja kuvaa hyvin tilannetta Lohjalla. Kuinka me olemme kovan politiikan kunta. Viranhaltijat tekevät esityksiä parantamaan hädänalaisten tilannetta, mutta päättävät toimielimet jyräävät ne.

Juuri tällä viikolla julkaistun kouluterveyskyselyn 2021 tulosten mukaan Lohjalla mielialaan liittyvät ongelmat olivat lisääntyneet kaikissa vastaajaryhmissä, suurin nousu oli perusopetuksen 4. ja 5. luokan lapsilla. Vastaajaryhmät ovat 4.-5. luokkalaiset, 8. luokkalaiset sekä toisen asteen opiskelijat. Peruskoulun 4. ja 5. -luokkalaisista lapsista 9,4% oli kokenut seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vuoden aikana.

Vuonna 2017 vastaava luku oli 5%.

Päihteiden käyttö lisääntynyt, rikosten määrä kasvanut ja nuorista 26,1%- 34,6% oli kokenut vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten henkistä väkivaltaa vuoden aikana.

On sydäntäsärkevää lukea ja nähdä näitä tilastoja sekä syitä siinä takana. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä tilastoja. Ne ovat lapsia, nuoria, meidän vastuullamme olevia ihmisentaimia.

Totesin valtuustokokouksessa tuohtuneena jo vuosia vatvottuun tilanteeseen lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta, että meidän sietäisi hävetä. Ei tämäkään kasvu ole yhtäkkiä tullut.

Hyvinvointikertomus ja sen vuosittainen raportti on kaupungin päätöksenteon kannalta talousarvion, strategian ja hallintosäännön ohella tärkein asiakirja, johon päätösten pitäisi perustua.

Päätöksillämme on väliä, meillä on vastuu.

20.11 on minulle henkilökohtaisestikin tärkeä päivä. Esikoiseni syntyi tuona päivänä, jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Päivän lähestyessä huomaan aina kerääväni itselleni liikaa töitä ja tekemistä, jotta en muistaisi päivää. Ja joka vuosi huomaan, että älä huoli, äiti. Kyllä sä muistat surra. Poikani eli vain kuusi viikkoa. Pojallani, Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS, sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri ”lohdutti” sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.

Lapsen oikeuksien päivä on omasta kokemuksestani johtuen mielestäni oikealla paikalla. Mikä olisikaan paras hetki vuodessa keskittyä kunnolla lasten oikeuksien juhlistamiseen ja kehittämiseen kuin keskellä synkintä syksyä. Juhlitaan lasta ja lasten oikeuksia!

Hyvinvoiva omaishoitaja on jokaisen lapsen perusoikeus.

Lasten oikeuksien päivää meille kaikille!

Lotta Paakkunainen

Lohjan kaupungin kaupunginvaltuutettu,

Kaupunginhallituksen varajäsen

Alueiden johtokunnan jäsen

Lohjan omaishoidon neuvottelukunnan jäsen

Keskustan valtuustoryhmä

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 8.10.2021: Asuisipa meissä kaikissa 14-vuotias

Kirjoitin Kirjoittajavieras-kolumnissani tälläkin kertaa lasten hyvinvoinnista ja meistä aikuisista, mitä me teemme sen suhteen. Olen paljon kirjoittanut ja puhunut lastensuojelusta ja sen kriisistä sekä siitä, miten me aikuiset suhtaudumme lasten pahoinvointiin. Lohjalla käydään jälleen keskustelua lastensuojeluyksikön sijoittamisesta Lohjalle ja taaskaan Lohjalle ei tule ko yksikköä, tällä kertaa verukkeena kaavoitus. (https://lottapaakkunainen.com/2021/10/01/toisen-luokan-kansalaiset-lastensuojelun-nuoret/)

Kolumnini voit myös lukea Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4322953

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 8.10.2021: Asuisipa meissä kaikissa 14-vuotias

Viime viikonloppuna Länsi-Uudenmaan poliisi sai tehtävän, jonka mukaan pieni poika oli löytynyt ulkoa alusvaatteissaan Espoon keskuksen alueella. 14-vuotias poika oli huolestunut huomattuaan kyseisen vähäpukeisen pienen pojan ulkosalla. 14-vuotias oli tarjonnut heti oman takkinsa pikkupojalle lämmikkeeksi. Hän myös pysäytti neuvokkaana koiranulkoiluttajan soittamaan hätäkeskukseen asiasta.

Poliisipartio ja sosiaalitoimi hoitivat yhdessä tehtävän loppuun, mutta tuon 14-vuotiaan pojan yleinen havainnointi ja huolenpito muista ulkosalla, avun hälyttämiseen liittyvä neuvokkuus sekä omien vaatteiden luovuttaminen pienen pojan lämpimänä pitämiseksi olivat ensiluokkaisia toimenpiteitä. (L-U poliisi 5.10.)

Halusin tuoda tämän 14-vuotiaan nuoren hienon, toisesta huolehtivan teon pohdittavaksemme. Olemmeko turtuneet lukemistamme ja ehkä kokemistamme ikävistä aikuisten teoista ja välinpitämättömyyksistä? Luemme kuinka kapulakielen ja pykäläviidakon taakse paetaan vastuuta hätääkärsivistä, lapsista, jotka tarvitsevat suojelua. Teemme päätöksiä, joilla suljemme lapset ja hädänalaiset ulos. Keskustelemme somessa, milloin asiallisesti, milloin epäasiallisesti hädänalaisista lapsista ja suljemme silmämme. Suojelemme omaa mukavuuttamme. Sytytämme kynttilöitä milloin minkäkin hyväksi ja muistoksi, postaamme sen someen, mutta suljemme verhot.

Nuorten ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt, nuorten kuolemista joka viides on itsemurha. Lapset eivät osaa vielä itse kanavoida oireilua, eivät osaa osoittaa, ei kertoa. Toisinaan ainoa keino voi olla se, jota aikuiset eivät halua nähdä eikä kuulla, mutta jolla saa huomiota. Aina oireilu ei edes ole oireilua, vaan näkyvä osa diagnoosinkuvaa. Näkyvä osa, jota ns. neurotyypilliset aikuiset eivät ymmärrä, eikä ympäristö halua tai osaa sopeutua. Kun emme ymmärrä, emme yritä, emmekä osaa opettaa lapsiamme ymmärtämään erilaisuutta tai miten toimia hädänalaisten kohdalla, ei tulevaisuudenkaan aikuiset ole sen parempia kuin mekään.

Jätämmekö toisista huolehtimisen nuorten käsiin ja lasten vastuulle, vai katsommeko peiliin ja otamme vastuun, kuten aikuisten pitää?

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.).

Postaamme someen, mutta suljemme verhot.

Lastensuojelusta aiemmin kirjoittamaani:

Muistutin jälleen lastensuojelun kriisistä valtuustossa 15.9.2021
Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua
Vielä lastensuojelun lisämäärärahasta
Tutustuminen Myllärin lastensuojelun erityisyksikköön
Lastensuojelumme on kriisissä – resursseja olisi lisättävä

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 6.8.21: Millä kyydillä toiselle asteelle?

Kirjoitin tällä kertaa kolumniin toisen asteen maksuttomasta koulukyydistä.

Tällä lukukaudella uudistus käynnistyi. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen toi toisen asteen koulutukseen uudistuksia, joiden ansiosta lukion tai ammattikoulun käyminen käy aiempaa vähemmän opiskelijan huoltajien lompakolle.

Oppivelvollisuuden laajentaminen tuo mukanaan myös koulukuljetusten maksuttomuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että 43 euron kuukausittainen omavastuuosuus poistuu koulumatkatuesta. Koulumatkatukeen on oikeutettu, jos kuukausittaiset kulut kulkemisesta ovat vähintään 54 euroa.

Lisäksi korvattavissa olevan koulumatkan vähimmäispituus laskee kymmenestä kilometristä seitsemään.

Harmittavaa on, että tämä ei koske ennen vuotta 2005 syntyneitä, ymmärrettävästi raja tulee vetää johonkin kohtaan. Toki hyvä, että uudistus toteutui, kokonaisuuden toteuttaminen on vain hieman ontuva. On aika sama, onko koulumatka veloitukseton, tai onko sen vähimmäispituus lyhyempi kuin ennen, jos sitä koulukyytiä ei ole. Esimerkiksi Lohjalla reuna-alueilta ei koulun aamutunneille tarvitse haaveilla pääsevänsä julkisilla kulkuneuvoilla, ei Helsinkiin, ei Saloon, ei Vihtiin.

Korvausta voi hakea, jos julkista liikennettä ei ole. Tässä kuitenkin on yksi ongelma, sillä jos julkista liikennettä ei ole, kuinka opiskelija pääsee kohteeseen? Huoltajan kyydissä? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Muuttamalla opiskelupaikkakunnalle? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, ei taloudellista, eivätkä kaikki alaikäisinä vielä ole välttämättä kypsiä muuttamaan kotoa. Ikäpoikkeuslupa henkilöauton kuljettamiseen jo 17-vuotiaana? Kaikilla ei jälleen ole tähänkään mahdollisuuksia.

Uudistusta tehtäessä yhtenä näkökulmana oli tasavertaisuus. Toistaiseksi tasavertaisuus ainakaan reuna-alueella asuvan lukiolaisen huoltajan näkökulmasta ei ole vielä onnistunut.

Kokonaisuuden toteuttaminen on hieman ontuva.

Uudistuksia tulee tehdä, ajat muuttuvat ja meidän tulee muuttua ajassa. Toisinaan tuntuu, että uudistuksia tehdessä ei aina kuitenkaan pysytä ajan mukana.

Kirjoittaja on suuruusioperheen äiti lohjalainen kaupunginvaltuutettu

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4247259

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 22.6.2021: Uutta kohti

Kiitän luottamuksesta

Sain näissä vaaleissa 139 ääntä. Se on vähemmän kuin viime vaaleissa, silti olin ryhmämme toisiksi eniten ääniä saanut ja pääsin jatkokaudelle valtuustoon.

Olen kiitollinen jokaisesta äänestä, samalla koen hämmennystä lukiessani Lohjan tuloksia. Moni sellainen, joka on tehnyt kovasti töitä Lohjan hyväksi putosi valtuustosta. Monen kovasti töitä tekevän, kokouksiin ahkerasti valmistautuvan äänimäärässä se työnteko ei näy. Se on harmi, mutta eihän sille mitään voi, kuinka kuntalainen voisikaan tietään taustatyön määrää? Omalla kohdalla se on juuri näin. Kova työ näkyy luottamuksessa, mutta ei äänimäärässä.

Yksi äänestysillan ehdottomia kohokohtia oli seurata äänikuningattaren äänisaaliin kasvamista. Hannele Maittila (ML) todellakin ansaitsee sen. Hän tekee paljon työtä, on johdonmukainen ja se tietotaito, mikä hänellä on, on mittaamaton.

Verrattuna päättyneeseen kauteen olisimme ryhmässä tarvinneet 682 ääntä enemmän, jotta olisimme saaneet pidettyä viisi valtuustopaikkaa ja vastaavat kuin päättyneen kauden luottamushenkilöpaikat. Luottamushenkilöpaikkaneuvottelut ovat vielä kesken ja jo niiden aikana tullaan näkemään tulevan kauden suunta, ketkä ovat yhteistyökykyisiä, ketkä näkevät mahdollisuuksia, ketkä sanelevat ja mihin suuntaan yhteistyötä tullaan luotsaamaan.

Tämä kausi tulee Keskustalle olemaan nousun kausi. Meillä on upeat valtuutetut, työtäpelkäämättömät, yhteisen eteen puurtavat, yhteistyökykyiset ja keskustelevat.

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissa 22.6.2021 uuteen kauteen siirtymisestä:

Uutta kohti

Valtuustokausi päättyi ja uusi alkaa elokuussa. Kulunutta kautta voi kuvata monella tavalla ja varmasti kuvauksia on yhtä monta kuin kuvaajiakin. Päättyvä kausi alkoi niin, että valtuustoon valituista 65% oli jatkavia. Nyt uudella kaudella 61% on jatkavia. Olen yksi jatkavista ja haluankin kiittää luottamuksestanne. Kuluvan kauden olemme tehneet hyvää puoluerajoja ylittävää yhteistyötä, toiset päätökset ovat olleet hyviä, kauaskantoisia ja toiset taas eivät.

Valtuusto- ja lautakuntatyöstä suurin osa jää kuntalaiselle näkymättömäksi työksi. Kokouksiin valmistautuminen vie aikaa, asiakirjat ovat toisinaan kymmeniä, joskus satoja sivuja per päätettävä asia. Yhteydenottoja, kannanottoja, viranhaltijoiden kanssa keskusteluja, luottamushenkilökollegojen kanssa keskusteluja. Luottamushenkilö, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja tuntea asian, josta päätetään, tekee ennakkotyötä reilusti ennen kokousta. Korvaus on pieni ja toisinaan saa mielipiteidensä ja päätösten vuoksi paljonkin lokaa, toisinaan kiitosta. Usein kuulee myös sanottavan, että itsehän sinne halusit. Kyllä. Luottamushenkilöt tekevät työtään rakkaudesta omaan kotikaupunkiin. Päämäärä puheissa on kaikilla sama: Hyvä Lohja kaikille, keinot saavuttaa tavoite saattavat olla erilaiset.

Käännän katseeni uuteen kauteen. Moni nyt valituista on puhunut yhteistyön tarpeellisuudesta, yhteistyöstä yli puoluerajojen. Moni nyt valituista on puhunut reuna-alueiden palveluista ja lähipalvelujen tarpeellisuudesta. Moni nyt valituista on puhunut lasten ja nuorten hädästä ja heidän palveluistaan. Upeaa, että näitä puheita on ja toivonkin, että puheet toteutuvat teoiksi.

Tulevalla valtuustokaudella on edelleen paljon töitä edessään ja osa tämän kauden päätöksistä tulevat toteutukseen alkavalla kaudella. Moni asia voi siis vielä muuttua.

Katsoessani uuden valtuuston kokoonpanoa iloitsen etukäteen mielipiteiden rikkaudesta, näkökulmien erilaisuudesta ja odotan yhteistyötä. Odotan yhteistyöltä paljon.

Kaudesta tulee vähintäänkin mielenkiintoinen

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 30.4.2021 ja mielipidekirjoitus Suomenmaassa 4.5.2021: Kansalaisaloite takuueläkkeen parantamisesta

Kirjoitin tällä kertaa Kirjoittajavieras-kolumniin kansalaisaloitteesta, jonka olen juuri tehnyt Mirjan pyynnöstä.

Maaliskuun lopussa eräänä päivänä puhelin soi koko päivän, osa puheluista johtui edellisen päivän valtuustokokouksessa pitämästäni puheesta, osa työjuttuja. Sykähdyttävin oli puhelu, jonka aikana kävimme pohdintaa eläkkeensaajien tilasta. Henkilö oli kuulemma parin vuoden ajan miettinyt ottavansa yhteyttä minuun, koska ”sen tienkin sait aikaiseksi ja puhut niin kauniisti minun sukupolvestani.” Keskustelimme sota-aikana kasvaneista lapsista, perheistä, sota-ajan korvausten maksusta. Soittaja pyysi minua tekemään aloitteen. Puhelun päätteeksi kiitin luottamuksesta ja aloitin aloitteen tekemisen. Mitä muuta sitä voi tehdä tuollaisen puhelun jälkeen?

Puhelun jälkeen olen käynyt keskusteluja muutamien eläkkeensaajien kanssa ja moni on nostanut esiin sen, kuinka loppukuusta joutuu miettimään ostaako lääkkeitä vai ruokaa.

Suomen eläkepolitiikalle on asetettu kaksi keskeistä sosiaalista tavoitetta: toimeentulon tason tulee säilyä eläkkeelle siirryttäessä kohtuullisena sekä eläkeläisten köyhyyttä tulee torjua.

Yleisintä pienituloisuus on iäkkäiden yksin asuvien eläkeläisnaisten joukossa.

Tätä aloitetta tehtäessä ei ole mietitty ainoastaan tätä hetkeä ja tämän hetken eläkeläisiä, vaan on myös katsottu tulevaan. Talouselämän artikkelin mukaan Suomessa on nyt (2.3.2021) 93 000 pitkäaikaistyötöntä, määrä kasvoi vuodessa lähes 50 prosenttia – Työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi kolmanneksen. Findikaattorin mukaan helmikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 96 100, mikä on 32 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi myös odotettava eläke pienenee.

Olen ollut yhteydessä valtakunnallisiin eläkejärjestöihin, jotta he levittäisivät tietoa, tukisivat ja auttaisivat heitä, jotka aloitetta haluaisivat kannattaa, mutta tarvitsevat siinä tukea ja opastusta.

Aloitetta voit käydä kannattamassa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8378.

Lämmin kiitos,

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.), sotalapsen ja Helsingin pommituksen keskellä kasvaneen lapsi.

Suomenmaa:

Kansalaisaloite takuueläkkeen parantamisesta

Kirjoittajavieras Länsi-Uusimaa 20.2.2021: Kyllä ne hoitaa kuitenkin

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini omaishoidosta. Olen jäsenenä omaishoidon neuvottelukunnassa ja olen paljon yhteydessä asiantuntijoihin etujärjestössä. Tutustun aina taustoihin ja kysyn asiantuntijoilta ennenkuin kirjoitan, olen päätöksiä tekemässä tai aloitetta miettimässä. Tämän vuoksi en ole tehnyt aloitetta, jossa esitetään omaishoitajille lisäystä rahallisiin korvauksiin. Vapaat tulee ensin saada toimimaan ja olosuhteet omaishoitajille paremmiksi sekä valtakunnallisella tasolla huomioida omaishoitoon ohjattavat korvaukset niin, että ne ovat korvamerkittyjä. Tämän lisäksi olisi ehkä kaikkein tarkoituksenmukaisinta, että omaishoidon palkkiot olisivat verottomia, mutta kuten linkissä olevasta kirjoituksesta selviää, oli lohjalaisen aloitteentekijän puolue muiden hallituspuolueiden mukana (sis Keskusta) sitä vastaan eduskunnassa (https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3484676).

Valtuustokokouksessa 17.2.2021 jätettiin aloite omaishoitajien palkkojen nostamisesta ja Länsi-Uusimaassa uutisoitiin asiasta 19.2.2021. Aloite ja kirjoitus osoittavat hyvin sen, miten vähän asiasta oikeasti tiedetään. Esimerkiksi se, että kyseessä ei ole palkka, vaan palkkio. Yleisimmässä maksuluokassa 413,45 euroa/ kk. Tukea verotetaan palkkiona eli veroprosentti nousee pienilläkin tuloilla yli 30 prosentin. Kenenkään tilanne ei sillä parane, että tuki nousisi muutamalla kympillä.


Kyllä ne hoitaa kuitenkin

Omaishoidosta puhuttaessa kiinnitetään huomiota lähes poikkeuksetta liian pieniin palkkioihin. Omaishoidon tuessa on kuitenkin kyse muustakin. Yksi tärkeimmistä tuen muodoista on vapaat.

Omaishoidon vapaissa tärkeää olisi ennakointi. Usein omaishoitajat kokevat, että vapaita on hankala pitää, sillä intervallihoitopaikkoja on liian vähän ja korona-aika on tuonut lisähaasteita vähäisiinkin paikkoihin. Jotta omaishoitajat voisivat käyttää heille kuuluvia vapaapäiviä, tulisi hoidettavalle olla turvallinen sijaishoitopaikka. Ikääntyvä Lohja ei selviä vanhustensa hoidosta kunnialla ilman omaisten osallistumista hoivaan ja huolenpitoon.

Entä lapsiperheet, joissa huoltaja on omaishoitajana lapselleen? Olin luottamushenkilönä kutsuttuna perheille suunnattuun omaishoidon keskusteluiltaan, jossa keskustelu oli vilkasta ja keskustelun aikana erittäin usein nousi esiin palvelunohjauksen tarve, tasavertaisesti jaettu tieto ja selkokieliset ohjeet. Palvelun myös koetaan olevan epätasa-arvoista, toiset saavat neuvoja ja ohjeita paremmin, helpommin lausuntoja, kohderyhmienkin välillä on suuria eroja, esimerkkinä perheiden palvelut verrattuna iäkkäiden palveluihin.

Perheille jää usein epäselväksi mihin palveluihin he ovat oikeutettuja, mitä palveluja haetaan sosiaalihuoltolain, mitä vammaispalvelulain puitteissa. Perheet kokevat, että palvelut ovat liian hajallaan, yhden oven taktiikkaa ei ole olemassa erityisperheille.

Perheet miettivät illan aikana myös sitä, mitä voisivat itse tehdä paremmin ja voiko itse edes vaikuttaa? Vanhemmat toivat esiin myös omia ajatuksia ja pelkoja siitä, mitä itse tuntevat. Haasteet perheissä? Lapsen hyväksyminen kodin ulkopuolella?  Miten lääkärit? Tunnetaitojen käsittelyjen haasteet lapsella tai aikuisella. Jos omaishoitajana ei jaksa lapsenhoitoa, ymmärretäänkö sitä? Usein tuntuu siltä, että jos et jaksa lasta, helposti tehdään lastensuojeluilmoitus, tai tuodaan esiin, että saat palveluja helpommin, jos se tehdään. Ja omaishoitaja vain haluaisi hetken huilata, koota itseään ja ajatuksiaan. Erityisperheen vanhemmat kokevat myös usein, että hankalan vanhemman maine tulee helposti.

Omaishoito on laitoshoitoa edullisempi. Omaishoidon tulisi olla myös inhimillinen ja toivottu hoitomuoto.

Lotta Paakkunainen

lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

omaishoidon neuvottelukunta, jäsen

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3832508