Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4.2025 pidin oman puheenvuoron, kun käsittelimme Varttivaltuuston tekemää aloitetta. Kyseessä ei ollut mikä tahansa aloite, vaan sen olivat laatineet 5.–6.-luokkalaiset nuoret ja aiheena oli oppilashuollon palveluiden saatavuus. Toisin sanoen se, saavatko lapset ja nuoret apua silloin, kun he sitä tarvitsevat.
Tässä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, Haluan kiittää Varttivaltuustoa ja erityisesti 5.–6.-luokkalaisia nuoria tästä tärkeästä aloitteesta. He ovat nostaneet esiin erittäin ajankohtaisen ja huolestuttavan ilmiön eli sen, ettei oppilashuollon palveluja aina tavoiteta silloin, kun niitä tarvittaisiin.
Vaikka opiskeluhuoltopalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueen vastuulle, meillä kunnassa on yhä tärkeä rooli kuntalaistemme hyvinvoinnin edistämisessä ja lasten kohdalla myös erityinen vastuu. Se, että oppilailla on huoli palveluiden saatavuudesta, kertoo siitä, että viestit eivät aina kohtaa arjen todellisuutta. Meidän aikuisten tehtävä on ottaa tämä huoli vakavasti.
On hienoa, että opiskeluhuollon saavutettavuutta seurataan kyselyin ja että Lohjan sivistystoimi tekee yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa ohjausryhmien kautta. Tästä huolimatta on selvää, että nykyiset rakenteet eivät riitä varmistamaan palveluiden tavoitettavuutta kaikissa tilanteissa.
Siksi esitän, että tämä aloite saatetaan virallisesti tiedoksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle, joka vastaa hyvinvointialueen strategisesta kehittämisestä ja yhteistyön valvonnasta. On tärkeää, että tämä lasten viesti ei jää vain paikalliseen käsittelyyn, vaan että se saavuttaa myös sen tahon, jolla on mahdollisuus vaikuttaa resurssien kohdentamiseen ja toiminnan kehittämiseen koko alueella.
Toivon, että tämä aloite toimii esimerkkinä siitä, kuinka lapset ja nuoret voivat osallistua aidosti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja että me aikuiset vastaamme siihen vastuullisesti ja toiminnallisesti.
Kiitos.
Miksi tämä puheenvuoro oli tärkeä?
Varttivaltuusto on lasten ja nuorten oma vaikuttamisen kanava ja juuri siksi sen viestit ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kun lapsi kertoo, että hän ei tiedä, mistä saa apua tai ettei apua ole saatavilla silloin kun sitä tarvitaan, se ei ole pieni asia. Se on hälytysmerkki.
On totta, että oppilashuollon järjestäminen kuuluu nyt hyvinvointialueille. Mutta lasten arki rakentuu kunnissa, eli kouluissa, iltapäiväkerhoissa, liikuntaharrastuksissa, perheiden arjessa. Meillä on edelleen vastuu katsoa kokonaisuutta ja välittää viestit sinne, missä asioihin voidaan vaikuttaa.
Siksi toin kokouksessa esiin tarpeen viedä tämä aloite eteenpäin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle. Se on paikka, jossa alueen palveluiden kehittämistä ohjataan ja jossa voidaan arvioida, miten resursseja ja toimintamalleja voidaan parantaa.
Lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi
Toivon, että tämä aloite ja sen käsittely ovat myös esimerkki siitä, miten aidosti voimme lisätä lasten ja nuorten osallisuutta päätöksenteossa. Heillä ei ole äänioikeutta vaaleissa, mutta heillä on oikeus tulla kuulluiksi. Meidän tehtävämme on varmistaa, että tämä oikeus toteutuu. Ei vain juhlapuheissa, vaan käytännön toimissa.
Kun lapset puhuvat, meidän pitää kuunnella. Ja sen jälkeen toimia.
Pidin kaupunginvaltuuston kokouksessa ryhmämme puheenvuoron Lohjan kaupungin vaikutusten ennakkoarvioinnin käsikirjan käyttöönotosta. Tämä puheenvuoro oli minulle tärkeä, koska kyse ei ole vain hallinnollisesta mallista tai yhdestä dokumentista, vaan kyse on tavasta, jolla suhtaudumme päätöksenteon seurauksiin ja kuntalaisten hyvinvointiin.
Puhuin valtuustossa näin:
”Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut kokousta seuraavat, Päätöksiä valmistellessa ja tehdessä on tärkeää pysähtyä miettimään, mihin kaikkeen päätös lopulta vaikuttaa. Päätösten vaikutusten ennakkoarviointi on siihen erinomainen työkalu. Se auttaa meitä tarkastelemaan päätösten vaikutuksia laaja-alaisesti, kuntalaisten hyvinvointiin, talouteen, ympäristöön, palveluihin ja erityisesti niihin ihmisryhmiin, jotka eivät aina muuten tule riittävästi huomioiduiksi.”
Olen iloinen siitä, että Lohjalla on nyt oma EVA-malli ja sen tueksi laadittu käsikirja. Ne eivät ole pelkkiä paperituotteita, vaan mahdollisuus muuttaa toimintakulttuuria. Näiden avulla voimme tehdä tietoon pohjautuvia, oikeudenmukaisempia ja avoimempia päätöksiä.
Ymmärrän hyvin sen kritiikin, että tämä työ olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Itse muistan elävästi vuoden 2015 kouluverkkopäätökset, jolloin lapsivaikutusten arvioinnin tarpeesta kyllä puhuttiin, mutta meillä ei vielä ollut kunnollisia välineitä tai vakiintunutta tapaa arvioida päätösten vaikutuksia lapsiin. Nyt tilanne on toinen. Nyt meillä on välineet ja vastuu.
Erityiskiitokseni haluan osoittaa Maarit Lindmanille, jonka asiantuntemus ja sinnikkyys ovat olleet ratkaisevia lapsivaikutusten arvioinnin edistämisessä Lohjalla. Hän on myös pitänyt huolta siitä, että luottamushenkilöt ovat päässeet ymmärtämään arviointien merkityksen ja yhteyden lapsiystävällisen kunnan tavoitteisiin.
Olen itse saanut olla mukana Lapsiystävällinen kunta -koordinaatiotyöryhmässä, jossa tätä työtä on tehty suurella sydämellä. Työryhmässä on ollut mukana viranhaltijoita, nuorisovaltuusto, LOKOVA ry:n edustaja sekä luottamushenkilöitä. Tämä moninäkökulmaisuus on ollut vahvuus, ja keskustelut ovat olleet aidosti rakentavia. Olen vaikuttunut ryhmän motivaatiosta ja halusta edistää lasten ja nuorten osallisuutta Lohjalla.
Kiitos myös Sanna Kie Kettuselle ja Johanna Repolalle panoksesta tämän mallin eteen. Ilman sitoutunutta valmistelua ei synny hyviä työkaluja – eikä niiden käyttö arjessa onnistu ilman jatkuvaa tukea ja muistutusta siitä, miksi tällä on väliä.
Lopuksi halusin valtuustossa nostaa esiin erään ilmiön, josta puhutaan liian usein vain kabineteissa:
”Lohjalla on toisinaan ikävä vastakkainasettelun tunnelma – maaseudun, reuna-alueiden ja kaupungin välillä. Luottamushenkilötyössäkin se näkyy ja täällä valtuuston puhujapöntöstäkin se kuuluu toisinaan puheissa. Se on kuluttavaa ja turhaa. Meillä on yhteinen Lohja ja tämä malli on yksi tapa rakentaa siltoja sen sijaan, että kaivamme juopia.”
Kun arvioimme vaikutuksia monipuolisesti ja avoimesti, voimme nähdä toistemme näkökulmat paremmin. Silloin on helpompi löytää yhteisiä ratkaisuja, sellaisia, jotka eivät erottele vaan yhdistävät.
Uuden valtuuston ja viranhaltijoiden vastuulle jää nyt huolehtia siitä, että EVA ei jää pelkäksi paperiksi. Se tulee juurruttaa osaksi päätöksentekoa, niin että se näkyy arjessa ja tuntuu selkäytimessä asti.
Meidän tehtävämme on rakentaa siltoja ja tämä käsikirja on siihen erinomainen työkalu.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.2.2025 käsittelimme monia aloitteita ja niiden vastauksia. Käsittelimme muun muassa valtuustoaloitetta Lohjan liittymisestä WHO:n ikäystävällinen kunta -verkostoon. Pidin ryhmämme puheenvuoron aiheesta ja haluan vähän avata tätä keskustelua.
Valtuustoaloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoittaa, että ikäystävällisyyden edistäminen on meille kaikille yhteinen päämäärä. Lohjan on oltava hyvä paikka asua kaiken ikäisille ja erityisesti väestön ikääntyessä on tärkeää, että kaupunki panostaa ikääntyneiden hyvinvointiin, osallisuuteen ja palveluihin.
Kaupunginhallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jaosto esitti perusteluinaan verkostoon liittymättömyydelle resurssien rajallisuuden. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen: eikö juuri resurssipula ole syy etsiä tehokkaampia ratkaisuja ja hyödyntää verkostojen tarjoamaa tietoa ja tukea? WHO:n verkostoon liittyminen ei velvoittaisi kaupunkia mihinkään, mutta se avaisi meille mahdollisuuden oppia muilta, jakaa parhaita käytäntöjä ja kehittää Lohjaa entistä ikäystävällisemmin. Monet muut kaupungit ovat jo tehneet tämän valinnan, miksi Lohja ei halua hyödyntää tätä mahdollisuutta?
Lisäksi herää kysymys, onko ikääntyneiden mielipiteitä kuultu tämän päätöksen yhteydessä? Valtuustoaloitteen perusteluissa korostettiin ikääntyneiden osallisuutta päätöksenteossa, mutta nyt tehdyn ratkaisun taustalla tuntuvat olevan enemmän hallinnolliset näkökohdat kuin asukkaiden tarpeet. Onko vanhusneuvosto saanut lausua asiasta mielipiteensä? Tämän kaltaisten päätösten tulisi perustua vuoropuheluun ja asukkaiden todellisiin tarpeisiin.
Kun näin moni valtuutettu eri puolueista näkee tämän asian tärkeänä, herää kysymys: miksi kaupunki ei ole valmis ottamaan edes tätä yhtä askelta ikäystävällisyyden edistämiseksi? Jatkan työtä ikääntyneiden hyvinvoinnin ja osallisuuden puolesta, ja toivon, että keskustelu aiheen ympärillä jatkuu laajana myös valtuuston ulkopuolella. Lohjan tulee olla kaupunki, jossa jokainen voi elää hyvää ja arvokasta elämää läpi elämänkaaren.
Kirjoitin tästä tärkeästä aiheesta mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin Länsi-Uusimaassa 21.2.2025. Nuorten rikollisuuden kasvu on huolestuttavaa ja samalla ennaltaehkäisevän työn tulevaisuus on epävarma. Länsi-Uusimaa uutisoi 19.2. Ankkuritoiminnan päättymisestä nykyisessä muodossaan helmikuun lopussa – ilman että korvaavaa mallia on vielä esitetty.
Vuonna 2024 Lohjalla kirjattiin 849 alaikäisten tekemää rikosta – 200 enemmän kuin edellisvuonna. Tämä kertoo karua kieltä siitä, että nuorten pahoinvointi ja rikollisuuteen ajautuminen eivät ole yksittäistapauksia, vaan laajempi ilmiö, johon on puututtava.
Ankkuritoiminta on ollut keskeinen keino ehkäistä nuorten rikoskierteitä moniammatillisen yhteistyön kautta. Poliisi, sosiaalityö ja nuorisotyö ovat yhdessä tukeneet nuoria, joilla on riski ajautua rikollisuuden polulle. Ilman tätä yhteistyötä vaarana on, että ongelmiin puututaan vasta, kun rikokset ovat jo toistuvia tai vakavia.
Olen jättänyt valtuustoaloitteen Ankkuritoiminnan jatkon tukemiseksi. Ennen kuin aloitetta on edes käsitelty, viranhaltijat ovat jo ilmoittaneet, ettei kaupunki aio ottaa toimintaa vastuulleen. Samalla hyvinvointialue ei ole tuonut esiin selkeitä suunnitelmia siitä, miten alaikäisten rikoksia jatkossa käsitellään ja miten nuorten ja perheiden tuki varmistetaan.
Ennaltaehkäisy maksaa aina vähemmän kuin korjaavat toimenpiteet
Meidän on ymmärrettävä, että ennaltaehkäisevä työ ei ole pelkkä menoerä, vaan se säästää pitkällä aikavälillä sekä inhimillistä kärsimystä että rahaa. Jokainen nuori, joka saadaan ajoissa tuen piiriin, on potentiaalinen tulevaisuuden veronmaksaja eikä syrjäytymisuhan alla oleva tapaus.
Koulujalkautuminen ja poliisin ennalta estävä työ ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitsemme moniammatillista lähestymistapaa, jossa eri toimijat voivat yhdessä puuttua ongelmiin ennen kuin ne paisuvat hallitsemattomiksi.
Nyt ei ole aika jäädä odottamaan – tarvitsemme konkreettisia päätöksiä ja toimia. Nuoret ansaitsevat turvaverkon, joka kannattelee heitä ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.
Voit lukea mielipidekirjoitukseni 21.2.2025 julkaistusta Länsi-Uusimaasta
Nuorten rikollisuus kasvaa – onko meillä varaa odottaa?
Länsi-Uusimaa uutisoi 19.2. Ankkuritoiminnan tulevaisuudesta ja siitä, miten nuorten rikollisuus on huolestuttavassa kasvussa. On tärkeää, että nuorille suunnattua ennaltaehkäisevää toimintaa mietitään ja vaihtoehtoja etsitään. Tästä kiitos kaikille tahoille, jotka ovat mukana ratkomassa haastetta. Samalla on kuitenkin syytä kysyä: onko meillä varaa odottaa? Vuonna 2024 Lohjalla kirjattiin 849 alaikäisten tekemää rikosta – 200 enemmän kuin edellisvuonna. Ankkuritoiminta on ollut keskeinen keino puuttua nuorten rikoskierteisiin, mutta nykymuotoinen toiminta lakkaa helmikuun lopussa, eikä korvaavaa mallia ole vieläkään esitelty. Olen jättänyt valtuustoaloitteen Ankkuritoiminnan jatkon tukemiseksi, mutta ennen kuin sitä on edes käsitelty, viranhaltijat ovat jo todenneet, ettei kaupunki tule ottamaan toimintaa vastuulleen. Samalla hyvinvointialue ei ole tuonut esiin selkeitä suunnitelmia siitä, miten alaikäisten rikoksia jatkossa käsitellään ja miten nuorten ja perheiden tuki varmistetaan. Koulujalkautuminen ja poliisin ennalta estävä valvontatyö ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riittäviä. Moniammatillinen työ, jossa poliisi, sosiaalityö ja nuorisotyö toimivat yhdessä, on ollut Ankkuritiimin vahvuus. Ilman tätä yhteistyötä riskinä on, että nuorten ongelmiin puututaan vasta, kun rikokset ovat jo toistuvia tai vakavia. Nyt tarvitaan ratkaisuja – ei vain selvityksiä ja odottelua. Kunnilla on vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, ja Ankkuritoiminnan ennaltaehkäisevä työ voidaan katsoa osaksi tätä. Tarvitaan pikaisia toimia, jotta nuoret eivät jää ilman tukea.
Virkkalan päiväkodin hankesuunnittelusta on muodostunut pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka on herättänyt keskustelua niin asukkaiden, päättäjien kuin viranhaltijoiden keskuudessa. Kaupunginvaltuuston kokouksessa 22.1.2025 pidin ryhmäpuheenvuoron aiheesta ja haluan tässä kirjoituksessa avata sen keskeisiä teemoja ja näkökulmia.
Päätöksenteon viivästyminen on ollut kallista – ei vain rahassa mitattuna, vaan myös ajassa ja epävarmuudessa, jota se on aiheuttanut alueen perheille. Jo vuonna 2019 esitin lasten, nuorten ka perheiden lautakunnassa kahteen eri otteeseen, että hankesuunnittelua tulisi jatkaa tarveselvityksen pohjalta tarkentaen vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista ja rakentamisen eri vaihtoehdoista. Valitettavasti tämä esitys ei silloin saanut kannatusta. Päätöstä mielummin pöydättiin ja sen jälkeen suunniteltiin Rauhalan koulun kiinteistöön (ei niin kovin viisasta). Nyt, vuosien jälkeen, olemme tilanteessa, jossa päätöksentekoa ei voi enää lykätä.
Virkkalan päiväkotihankkeessa on kyse paljon muustakin kuin pelkästä rakennuksesta. Se on investointi alueen lasten, perheiden ja koko yhteisön tulevaisuuteen. Hankesuunnittelun viivästykset ovat tuoneet mukanaan haasteita, mutta samalla ne ovat osoittaneet, miten tärkeää on tehdä ratkaisuja, jotka ovat paitsi kestäviä myös oikeudenmukaisia ja alueen tarpeet huomioivia.
Uudisrakentaminen – järkevä ratkaisu muuttuvassa ympäristössä
Rauhalan koulun peruskorjauksen kustannusten nousu ja rakennuksen kunto ovat tehneet selväksi, että alkuperäiseen suunnitelmaan ei voi enää nojata. Uudisrakentaminen ei ole vain järkevä vaihtoehto, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden suunnitella tilat alusta alkaen terveellisiksi, toimiviksi ja tulevaisuuden tarpeisiin muuntojoustaviksi. Keskustan alueen asukkaat ovat toistuvasti viestittäneet, että uusi päiväkoti tulisi sijoittaa Virkkalan keskustaan – viesti, jota päätöksenteossa on syytä kunnioittaa.
Keskustasijainti helpottaa perheiden arkea ja tukee samalla alueen elinvoimaisuutta. Virkkala on monimuotoinen yhteisö, jossa on omat erityispiirteensä, kuten ruotsinkielisten perheiden tarpeet. Tasavertaisuuden varmistaminen ei tarkoita samanlaisten ratkaisujen tarjoamista jokaiselle alueelle, vaan yksilöllisten tarpeiden huomioimista oikeudenmukaisella tavalla.
Tulevaisuuteen katsova ratkaisu
Varhaiskasvatuspalvelujen tarpeiden ennustaminen on haastavaa, mutta yksi asia on varmaa: lasten ja perheiden hyvinvointi on tärkein ohjenuora päätöksenteossa. Virkkalan päiväkotihankkeen kohdalla on nyt aika tehdä ratkaisu, joka vastaa paitsi tämän hetken myös tulevaisuuden tarpeisiin – olipa kyse terveellisistä tiloista, energiatehokkuudesta tai toiminnallisista ratkaisuista.
Ryhmäpuheenvuorossani korostin, että prosessi on opettanut meille paljon. Hankkeiden käsittelyssä on tärkeää huomioida tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus riippumatta niiden sijainnista. Päätöksenteon viivästykset ovat luoneet epävarmuutta, joka olisi voitu välttää, jos prosessi olisi ollut selkeämpi ja ripeämpi.
Katse eteenpäin – opit käyttöön
Keskustan valtuustoryhmä kannattaa päiväkodin rakentamista Virkkalan alueelle ja pitää tärkeänä, että sijaintivaihtoehdot – kuten Rauhalan koulun tontti, vanhan päiväkodin tontti tai muu keskustan alue – selvitetään huolellisesti. Nyt on aika tehdä päätös, joka palvelee Virkkalan lapsia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla on syytä ottaa oppia tästä prosessista ja varmistaa, että vastaavat viivästykset vältetään tulevaisuudessa.
Päätöksenteossa meillä on mahdollisuus tehdä Virkkalan päiväkodista esimerkki siitä, miten laadukkaat, terveelliset ja tarpeita vastaavat tilat voivat palvella yhteisöä pitkällä aikavälillä. Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet mukana tämän hankkeen valmistelussa – työpanoksenne ansaitsee arvostusta. Nyt on aika tehdä ratkaisu, joka osoittaa, että olemme valmiita rakentamaan tulevaisuutta yhdessä.
Virkkalan lasten ja perheiden arki ei voi enää odottaa – tehdään tästä päätös, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Voit lukea ryhmäpuheenvuoroni alta:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut kuulijat niin etänä kuin läsnä täällä paikan päällä
Virkkalan päiväkodin hankesuunnittelusta on muodostunut pitkäaikainen prosessi, jossa päätöksenteko on viivästynyt monista syistä. Keskustan valtuustoryhmä haluaa nostaa esille muutamia keskeisiä huomioita ja ajatuksia, jotka liittyvät tähän hankkeeseen.
”Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistaa; ja sitä molempiin, joka unohtaa,” vai miten se sananlasku nyt menikään, mutta sanonpa nyt kuitenkin: Vuonna 2019 tein lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa kahteen otteeseen esityksen, että hankesuunnittelua jatkettaisiin tarveselvityksen pohjalta tarkentaen vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista ja rakentamisen vaihtoehdoista. Valitettavasti tämä esitys ei saanut kannatusta. Jälkiviisaana voi nyt todeta, että päätöksenteon viivästyminen on maksanut aikaa – ja todennäköisesti myös rahaa.
Rauhalan koulun peruskorjauksen kustannusten nousu ja rakennuksen heikko kunto ovat tehneet alkuperäisestä suunnitelmasta kestämättömän. Näissä olosuhteissa uudisrakentaminen ei ole pelkästään järkevä ratkaisu, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä tiloista terveellisiä, toiminnallisia ja pitkäaikaisesti kestäviä.
Alueen asukkaat ovat selvästi ilmaisseet, että uusi päiväkoti tulisi sijoittaa Virkkalan keskustaan. Tämä on tärkeä viesti, jota päätöksenteossa tulisi kunnioittaa. Keskustasijainti parantaa perheiden arkea ja tukee alueen elinvoimaisuutta.
Uudisrakentaminen tarjoaa mahdollisuuden suunnitella tilat alusta alkaen muuntojoustaviksi ja tulevaisuuden tarpeisiin vastaaviksi. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa varhaiskasvatuspalvelujen kysyntä ja tarpeet voivat vaihdella. Päädytään sitten uudis- tai korjaamisrakentamiseen, tilojen terveellisyyteen ja laadukkuuteen pitää panostaa.
Lapsilukumäärän ennustaminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Alueella varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on noussut osallistumisasteen kasvun myötä, mutta toisaalta syntyvyys ja muuttoliike tuovat epävarmuutta tulevaisuuden tarpeisiin.
Päiväkotihankkeiden yhteydessä on puhuttu tasavertaisuudesta. Mitä tasavertaisuus tarkoittaa varhaiskasvatuksessa? Onko kyse samanlaisista tiloista jokaiselle alueelle vai siitä, että eri alueiden erityispiirteet huomioidaan yksilöllisesti? Virkkalassa on esimerkiksi ruotsinkielisten perheiden tarpeita, joita ei kaikilla alueilla ole. Samaan aikaan resurssit ovat rajalliset, joten meidän on määriteltävä, miten takaamme tasavertaiset mahdollisuudet kaikille lapsille, riippumatta heidän asuinpaikastaan. Tasavertaisuus ei välttämättä tarkoita samaa kaikille, vaan tarpeiden ja olosuhteiden huomioimista oikeudenmukaisella tavalla.
Pitkä prosessi on myös opettanut meille sen, että hankkeita tulisi käsitellä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti riippumatta niiden sijainnista. Päätöksenteon viivästykset ovat aiheuttaneet tarpeetonta epävarmuutta ja viivästyttäneet lasten ja perheiden arkeen tarvittavia ratkaisuja.
Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy esityksen päiväkodin rakentamisesta Virkkalan alueelle. Kannatamme, että sijaintivaihtoehdot – kuten Rauhalan koulun tontti, vanhan päiväkodin tontti tai muu keskustan alue – selvitetään huolellisesti. Samalla haluamme painottaa ratkaisun löytymistä, joka vastaa nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin niin toiminnallisuuden, terveellisyyden kuin energiatehokkuuden osalta.
Kiitämme kaikkia, jotka ovat olleet mukana tämän hankkeen valmistelussa ja tässä vuosien aikana heitä on ehtinyt olemaan jo monta. Nyt on aika tehdä päätös, joka palvelee Virkkalan lapsia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla – ja voisiko jo nyt ottaa oppia prosessista, jotta jatkossa vältämme vastaavat viivästykset.
Vuosi 2024 oli politiikan saralla täynnä toimintaa, haasteita ja myös syvää vastuuntuntoa. Vaikka päätöksenteossa oli paljon vaikeita hetkiä, pysyin linjassani: hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja lasten sekä perheiden etu ovat aina etusijalla. Vuosi koostui intensiivisistä kokouksista, alueellisten palvelujen puolustamisesta, ja selkeästä viestistä siitä, että päätösten vaikutuksia ei saa unohtaa.
Lastensuojelun kriisi ja ennaltaehkäisevä työ Vuoden alusta lähtien jatkoin puhumista lastensuojelun syvenevästä kriisistä. Helmikuussa kirjoitin, kuinka resurssipula vaarantaa lasten turvallisuuden ja peräänkuulutin konkreettisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Myös ennaltaehkäisevän työn merkitystä korostin useissa yhteyksissä – sen leikkaaminen on paitsi lyhytnäköistä, myös taloudellisesti kestämätöntä. Valitettavasti poliittisissa neuvotteluissa prioriteetit eivät aina kohdanneet, mutta jatkoin sinnikkäästi vaikutustyötäni.
Lohjan sairaalan synnytysosaston puolustaminen Kesällä Lohjan synnytysosaston sulkemispäätös oli monien mielissä. Nostin tämän esiin niin aluevaltuustossa kuin kolumneissani. Vaadin tasa-arvoisempaa palveluiden saatavuutta ja tein kantelun tasa-arvovaltuutetulle. On täysin kohtuutonta, että synnytysoikeus määrittyy asuinpaikan perusteella. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta jatkuu.
Lähipalvelut ja sote-uudistuksen demokratiavaje Hyvinvointialueen asukkaiden parissa heräsi vuonna 2024 suurta huolta, erityisesti lähipalveluiden osalta. Olin aktiivisesti mukana puolustamassa palvelujen saavutettavuutta ja vastustin leikkauksia, jotka kohdistuvat heikossa asemassa oleviin. Demokratiavaje päätöksenteossa oli toinen iso teema; päätöksentekoon osallistuvien ääntä ei aina kuunneltu, mikä heikentää luottamusta järjestelmään.
Koulut, nuoret ja ennaltaehkäisevät palvelut Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjalla oli yksi konkreettisista aloitteistani, jotka toivat esiin pitkäjänteisen työn merkityksen. Korostin myös kouluverkkoon liittyvien päätösten perusteellista vaikutusten arviointia. Nuoriso on tulevaisuus, ja heidän tukensa varmistaminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä.
Vuoden kohokohtia ja pettymyksiä Olin mukana useissa merkittävissä kokouksissa, vierailin perhekeskuksissa ja alueen palvelupisteissä ja tapasin niin päättäjiä kuin kuntalaisia, asukkaita. Erityisen tärkeää oli nostaa keskusteluun omaishoitajien asema sekä vanhuspalveluiden ongelmat. Pettymykset liittyivät etenkin siihen, kuinka säästöt ajoivat liian usein perustarpeiden ja -palveluiden edelle.
Katse vuoteen 2025 Vuoden lopussa tunnelmat olivat kaksijakoiset. Toisaalta tuntui, että taisteluja hävittiin, mutta samalla uskon, että jokainen teko ja jokainen puheenvuoro rakensi pohjaa oikeudenmukaisemmalle tulevaisuudelle. Vuosi 2024 opetti paljon – päätöksentekoon tarvitaan aina enemmän ihmisläheisyyttä ja arvopohjaista johtamista. Tulevaisuus on avoin, mutta otan sen vastaan rohkeasti ja määrätietoisesti.
Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja tuesta kuluneena vuonna. Jatketaan yhdessä työtä paremman huomisen puolesta!
Lotta Paakkunainen 