lähidemokratia – Sivu 26 – Lotta Paakkunainen

Aluekeskukset kilpailuvalttina ja Lohjan nosteena

Lohjan talous on, kuten olemme moneen otteeseen kuulleet, huonohko, katastrofaalinen, mitä näitä nyt on. Tässä vaiheessa huomio tuleekin kohdistaa siihen, kuinka voimme saada kaupunkiimme lisää työpaikkoja ja enemmän veroäyrejä palveluiden tuottamiseen. Kuinka Lohja voi kilpailla pääkaupunkiseudun imussa muiden kuntien ja kaupunkien kanssa? Mitkä ovat ”lohjaiset argumentit”, kun perhe etsii uutta kotipaikkaa? Muut kaupungit voivat tarjota samat palvelut jopa lähempänä pääkaupunkia. Lohja ei ehkä pysty kilpailemaan muiden muuttokuntien kanssa voitokkaasti, sillä ne ovat sijainniltaan lähempänä pk-seudulla työssäkäyville ja osa jopa radan varrella. Nyt ei pelkkä ”omenakaupunki” eikä edes ”järvikaupunki” riitä.

Entä jos nostaisimme aluekeskukset kilpailuvaltiksemme? Ja yhä kasvavan vanhusväestön, jonka varaan voi kehittää myös erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Ollaan rohkeita, panostetaan hieman erilaiseen lähestymistapaan ja lähdetään kehittämään olemassa olevaa. Opitaan pois vanhasta ja siiloajattelusta ja pyritään luomaan jotain uutta. Lohjalla organisaatiomuutoksen myötä on pyritty eroon siiloista, mutta Karstun koulun tilaisuudessa kuulsi läpi, että siiloajattelu ei niin vain lähde kaupungin byrokraateista.

Nykyaikana työnteko ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Ruuhka-aikaansa elävät perheet tarvitsevat hyvät palvelut ja yhä useampi haluaa elää maaseudulla. He tarvitsevat sujuvaan arkeensa lähelle päiväkodin, koulun ja mieluiten myös iltapäiväkerhon ja ehkä myös lukion arkeaan helpottamaan. Siten kyläkoulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata, koska niissä saadaan synergiaetuja, esim. oppilashuollossa, kirjastotoimessa ja kulttuurin saralla. Niitä pystyttäisiin kehittämään lukemattomilla tavoilla, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia -niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin.

Olin toissapäivänä Karstun alueen opetuksen järjestäminen tulevaisuudessa – tilaisuudessa, josta kirjoitin eilen. Olin hämmentynyt siitä, että asian selvitykseen ei oltu ehditty tekemään kunnon tutkielmia, tai edes lukemaan tutkimuksia aiheesta, mitä koulun lakkautus saattaa tehdä kylälle tai kuinka se voi vaikuttaa lapsen elämään ja perheeseen. Olen ollut monessa lakkautusrumbassa mukana ja olen lukenut teoksen, jos toisenkin aiheesta. Mutta niin ovat myös viranhaltijat olleet mukana. Eivätkä siltikään ole ehtineet.

Turun Yliopiston Sami Tantarimäellä on kiinnostavia ajatuksia liittyen kyliin ja kyläkouluihin ja muutaman asian voisin nostaa hänen ajatuksistaan tähänkin.
Hän totesi, että tutkimusten mukaan lähikouluja lakkautettaessa verrattiin niiden tuomia haittoja ja etuja.

Haittoina:
-perheiden ajankäyttö muuttuu
-lapset etääntyvät yhteisöstä
-perheen yhteinen aika vähenee
-tiivis yhteistyö koulun ja kodin kanssa muuttuu

myönteisinä asioina, etuina
+uudet kaverit
+uudet sosiaaliset verkostot lapsella
+uudet sosiaaliset verkostot vanhemmilla
+liikkuminen

Eräs mielenkiintoinen seikka, johon haluaisin pureutua ja asia, josta haluan muistututtaa on se, että:

Maaseutu ja kaupunki ovat kiistattomasti erilaisia sekä maantieteellisesti että asukasmäärältään ja asukastyypiltään. Tällä tarkoitan siis sitä, että useammin maalla-asuvan suku on asunut samassa talossa jo 400-500 vuotta. Sitä ei voi luokitella enää valinnaksi. Ihmiset, jotka ovat vapaaehtoisesti muuttaneet maalle, hakevat ehkä maaseudun väljyyttä, rauhaa, luontoa, mitä tahansa sieltä hakeekin. Työpaikat ovat usein kaupungissa, muualla. Työt eivät vielä toistaiseksi liiku samalla tavalla kuin ihmiset. Se pitäisi suoda kaikille. Vapaus valita asinpaikkansa. Ja yleensä työikäisillä on perhe, lapsia, joiden vuoksi usein myös asuinpaikkaa on katsottu sillä silmällä, että se koulu olisi edes kymmenen kilometrin päässä.

Eli tasa-arvoisuutta voi olla myös se, että siellä maalaiskylällä on se koulu, johon tullaan 10-20 km:n päästä, ei niin, että oppilaat lähtevät 40-50 km päähän. Tasa-arvoisuus ei ole sitä, että maalla istutaan autossa tuntikaupalla, että päästäisi kouluun. Tasa-arvoisuus ei näissä asioissa välttämättä tarkoita myöskään sitä, että on niitä koulukeskuksia ja että opetusryhmät ovat samankokoisia sekä kaupungissa että maalla. Se ei ole mahdollista. – koulut eivät ole sulatusuuneja – tasapäistäminen ei aina ole hyvä asia. Kaikki nyt vaan eivät ole samanlaisia. Toisaalta on tärkeää antaa ne tasa-arvoiset ja tasavertaiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisuus on tärkeää, mutta liian pitkälle vietynä tasa-arvoisuus katoaa, esim. kaupunkialueella oleva koulu ja maaseudulla oleva koulu eivät maantieteellisestikään voi olla tasa-arvoisia.

Koulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata. Saadaan synergiaetuja, esim oppilashuollossa, kirjastotoimessa, kulttuurin saralla, niitä pystyisi lukemattomilla tavoilla kehittämään, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia, niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin. Esimerkkinä tästä Oinolan alakoulun, Nummen yläkoulun, Oinolan esikoulun, kaupungin ja Nummen kyläyhdistyksen kesken on suunniteltu ja toteutettukin yhteisiä tapahtumia, jolla on esitelty yhdistyksiä, käsityöläisten tuotoksia, alueen yrittäjät ovat olleet mukana esittelemässä uuden monitoimija-alueen mahdollisuuksia kivalla tavalla. Tälläkin tavalla tuodaan sitä omaa aluettaan, alueen omaa osaamista näytille. Rakennetaan alueylpeyttä, omasta koulusta ja koulualueesta, joka palvelisi alueena niin perheen pienimpiä kuin sitten iäkkäämpiäkin.

Yksi mielestäni kehitettävä asia olisi se, että kaupunki tekisi kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä esim. koulun tekstiilityön tunnilla, kuten esimerkiksi Hyrsylän kyläkoulussa tehtiin. Kylämummot tulisivat esim virkkaamaan, neulomaan ja samalla auttaisivat oppilaita, opettajalle jäisi enemmän aikaa keskittyä opettamiseen, mummot opettaessaan pääsevät lasten seuraan ja kertomaan juttuja, oppilaat saisivat opetusta ja samalla seuraa mummoista ja ehkä vahingossa jäisi viisauden ajatuksia mieleen. Sosiaaliset taidot paranisivat ainakin huimasti, ainakin kehittyisivät. Lapsia se rikastuttaisi myös siinä suhteessa, että toisilla isovanhemmat ovat kaukana, eikä ole mahdollisuutta saada sitä kontaktia iäkkäämpään väestöön. Toisaalta onhan tässä upeassa ideassa heti ongelma: kuka kuljettaa?

Nummen yhtenäiskoulu tekee yhteistyötä alueen asukkaiden kanssa — Olavi Leikola ja Juhani Mannerkoski kertoivat Nummen yhtenäiskoulun 8. luokkalaisille Helsingin olympialaisista.

Olisiko mahdollista, että kaupungin toimialojen yhteistyö voisi parantua? Suunniteltaisiin yhdessä logistiikka:

kuljetukset -> aluksi esikoululaiset ja koululaiset kouluun -> sama auto hakee ikääntyvät ja vie palvelupisteelle, päivätoimintaan -> sama auto ajaa taas hakemaan kylämummot sovitusta paikasta ja vie koululle, jolloin jo esikoululaiset saattavat päästä kotiin ja kuski kuljettaa, jnejne.

lukujärjestys, koulujen lukujärjestykset tulisi siis synkronoida myös näiden asioiden kanssa

kyläruokailut ->kouluilla jää ruokaa usein yli, iäkkäät syövät välillä miten saattuu, ovat yksinäisiä, mitä jos alueen iäkkäät (jos alueella ei ole palvelu- tai päivätoimintaa) tulisivat koululle syömään?

kaikki nämä pitäisi samaan aikaan suunnitella. Saattaa olla haastavaa muuttaa byrokratian kulttuuria, mutta voisiko se tuoda säästöjä, voisiko kaupungin esimerkillinen yhteistyö luoda myös hyvää yhteishenkeä kuntalaisiin? Ollaan avoimia ja pyritään poisoppimiseen.

Mutta palveluverkon muutosten tuomia no, muutosten, arviointia tulisi tehdä ennen ja jälkeen. Ja, kuten edellä mainitsin, yksi tärkeä seikka on se, että olisimme avoimia uudelle. Uusille mahdollisuuksille ja vanhasta poisoppiminen. Ei ole helppoa.

Mahdollisen lakkautuksen jälkihoito on muutakin kuin koulukuljetukset, tulee arvioida minkälaisia alueellisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia sillä on ollut. Asuinalueet elää ja yleensä ihmiset oppivat elämään uusien ratkaisujen kanssa. Tärkeää tässä vaiheessa on sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus, eli vastuunkanto tehdyistä päätöksistä, ratkaisuista ja vastuunanto. Kuntalaiset kantavat vastuun yhä enemmän ja enemmän omista palveluistaan. Kuntalaiset tulevat käytännössä maksamaan enemmän ja enemmän palveluistaan. Toki maaseudulla se tulee kirpaisemaan enemmän pidempien etäisyyksien vuoksi.

Kun puhutaan palveluista, niiden laadusta ja määrästä, usein verrataan esim. Rovaniemelle. Hyvä vertaus, mukava, hyvä paikka, mielestäni vertaus pohjoiseen ontuu asuessamme näinkin lähellä pääkaupunkia.

Karstun kyläkoulun tulevaisuus

Olin eilen Karstun koululla tilaisuudessa, jossa tiedotettiin ja keskusteltiin Karstun alueen opetuksen järjestämisestä tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli valtuutettuja todella monta, viranhaltijoista melkein ylimiehitys ja lautakunnankin jäseniä ihan huomattava määrä. Koskaan ei ole ollut näin monta valtuutettua paikalla vastaavassa tilanteessa, ei koskaan. Mikä tästä tekee erityisen? Onko tässä takana jotain muutakin?

Koulun vanhempainyhdistys on tehnyt kovasti töitä ja varsinkin yhdistyksen puheenjohtaja on lähestynyt ahkerasti lautakunnan jäseniä ja valtuutettuja, kutsunut tilaisuuksiin ja pitänyt asiaa esillä. He ovat tehneet todella hienoa työtä ja ovat aktiivisia. Karstun vanhemmista iso osa kuuluu vanhempainyhdistykseen ja suuri osa on aktiivisia. Jopa 35% koulun oppilaiden vanhemmista osallistuu vuosittain vanhempainyhdistyksen toimintaan. Tämä on huomattavasti suurempi määrä kuin monessa muussa lohjalaisessa koulussa. Voisiko tämä luottamushenkilöiden osallistumisinto on tulosta tuosta puheenjohtajan kovasta työstä? Vanhempainyhdistykseen ja kouluun pääsee tutustumaan tarkemmin osoitteessa karstunkoulu.fi.

Luonnollisesti kylän asukkaita ja huoltajia oli paljon läsnä. Koulun tulevaisuus huolestuttaa.

Huolia on monia, varsinkin koulumatkasta, sen turvallisuudesta ja kestosta.

Otetaanpa yksi esimerkki karstulaisen mahdollisesti tulevasta koulumatkasta Roution kouluun:

Jos Karstulta lähtee koululainen kahdeksaksi Routiolle (koulu alkaa 8.15) kouluun lähtee bussi noin klo 7.10. Tämä tarkoittaa sitä, että kotoa on lähdettävä kävelemään noin kilometrin matkaa viimeistään 6.50 koska pysäkillä on oltava hyvissä ajoin. Routiolla bussi on 7.30.

Lapsille jää 45 minuuttia aikaa ennenkuin koulu alkaa.

Koulu puolestaan päättyy Routiolla 13.15 tai tasan 14.00. Yhtä kehnosti vuoroja tulee kotiinpäin Karstulle. Jos pääset 13.15 lähtee bussi klo 14.05. Jos pääset kahdelta et ehdi 14.05 bussiin vaan odotat klo 15.15 bussia.

Oletetaan, että koulu alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 13.15. Lapsi lähtee kotoa 6.45. Koulu alkaa 8.15. Aikaa odotuksineen menee 1,5 tuntia.

Kotiinpäin tullessa odotat bussia 50 minuuttia, matkustat 23 minuuttia (Karstulla klo 14.28) ja kävelet kotiin 12 minuuttia (ohjeessa oleva aika kilometrin matkalle 4-luokkalaiselle). Kotona noin 14.45. Kotimatkaan aikaa 1,5 tuntia.

Perusopetuslain mukaan (6 §): Opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat – – mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.
32 §: Maksuton koulukuljetus, jos koulumatka > 5 km tai jos matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioiden muodostuu liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Koulumatka saa odotuksineen kestää enintään a) 2,5 h ja b) 3 h, jos oppilas 13-v. (ennen lukuvuoden alkua).
Jos oppilas hakeutuu muuhun kuin lähikouluunsa, ei kunta ole velvollinen järjestämään kuljetusta.

Kari Lehtolan, Itä-Suomen AVIn opetustoimen ylitarkastajan mukaan on lainvastaista siirtyä suoraan 32§ ja jättää 6§ huomiotta.

Kunnat siis toimivat lainvastaisesti ottaessaan lähtökohdakseen sen, että koulumatka saa kestää sen 2,5 tuntia alle 13 vuotiaalla.

Toinen suuri huoli on siirtyminen pienestä koulusta isoon. Pelko ison koulun sopimattomuudesta aralle ja ujolle lapselle on monella vanhemmalla, jopa joillain lapsilla itsellään. Näin ollen koulukuljetusten ohella huolestuttaa se, että vanhemmilta viedään pois valinnan mahdollisuus siitä, minkälainen koulu on heidän mielestään heidän lapsilleen sopivin.

Tämä on yksi niistä syistä, miksi mielestäni oppilaaksiottoalueet olisi hyvä katsoa täysin uusiksi ja ottaa käyttöön Keravan malli. Toki Lohja on maantieteellisesti laajempi kuin Kerava, mutta silti se olisi hyvä ottaa tarkastelun pohjaksi. Keravalla oppilaaksiottoalue on koko kaupunki ja palvelupäällikkö osoittaa oppilaalle kouluksi yhteistyössä rehtoreiden kanssa. Lähikoulu voisi olla jokin Lohjan kouluista, ei aina kaikkein lähin. Oppilaaksi ottamisen perusteiden mukaan tehdyn sijoittelun jälkeen lähikoulu osoitetaan siten, että oppilaiden koulumatkat muodostuvat olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisiksi ja lyhyiksi.

Viranhaltijat myönsivät, että Karstun alueen opetuksen selvityksen aikataulu on kireä ja koulun tulevaisuuden selvityksen luonnos oli tosiaankin luonnos. Virheitä oli mm oppilasmäärissä, mutta niistä huomautettiin ja ne luvattiin korjata. Jännä juttu on se, että joidenkin koulujen kohdalla pitää tehdä kiireessä, kuten Karstu ja esimerkiksi aiemmin Hyrsylä ja Neitsytlinna, mutta joidenkin koulujen kohdallaan ei ole ollut kiire, kuten sisäilmaongelmaisessa Tytyrissä, jossa seurattiin tilannetta vuositolkulla.

Hyvin painava asia mun vaa’assa on se, että tätä asiaa varten ei ole ehditty tutkia asiasta tehtyjä tutkimuksia, eikä edellisten lakkautusten jälkeen ole tehty seurantaa siitä, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta siitäkin puuttuu seuranta. Selvitystä ei ole tehty myösään lakkautusten vaikutusta opetuksen laatuun eikä kaupungin väestökehitykseen.

Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.

Yhtenä perusteluna koulun lakkautukselle on lasten määrän väheneminen ja tämän lukuvuoden oppilasmäärä.

Se ei ole mielestäni myöskään kestävä perustelu, sillä nyt, kun Lohja pyrkii parantamaan imagoaan ja asuntomessukaupunkina 2021, tulisi katsoa jo eteenpäin. Jos messut onnistuvat, kuten olemme saaneet kuulla edellisistä messuista, asukasluku nousee. Tämä tarkoittanee myös lapsiperheiden määrän kasvua. Kunhan annettaisi niitä rakennuslupia, joita on jo pyydetty.
meidän ei tule toteuttaa itse ennusteita (vähenevistä lapsimääristä) vaan meidän tulisi tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä sen eteen, että ennusteet eivät toteudu

Se, että lautakunta ei osoittanut rahaa talousarviota koskevassa kokouksessaan Karstun koulun toiminnalle ei ole perustelu sille, että koulu on pakko lakkauttaa.

Haja-asutusalueilla olevat koulut tarvitsevat koulurauhan, ei jatkuvaa pelkoa oman koulun kohtalosta, tämä vaikuttaa myös tontti- ja asuntokauppaan alueella
lakkautuksesta lasketut ”säästöt” ovat pienen pieni summa kokonaisuuteen nähden

Toki perusteena oli myös Karstun koulun korjausvelka. Olen aika skeptinen korjausvelasta puhuttaessa:

Korjausvelka

Rakennuskannassa ja infrassa on korjausvelkaa eli korjausvajetta erittäin paljon. Arvioidaan, että rakennusten korjausvelka on jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Se on samaa luokkaa kuin valtion menot vuonna 2014. Korjausvelan määrä kertoo, paljonko rakennuksiin olisi pitänyt investoida, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Korjausvelka syntyy, kun ennakoivasta kunnossapidosta tingitään ja tehdään vain välttämättömiä, kiireellisiä korjauksia. Kunnossapito on siis vähäisempää kuin rakenteiden kuluminen. Korjausvelka, rapistuminen, ilmenee mm. kehnona sisäilmana ja rikkoontuvina vesijohtoina.

RT:n kanta

Laadukas kiinteistönpito edellyttää panostuksia. Se kuitenkin kannattaa. Korjausvelan ehkäisy on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.

Rapistuminen on valinta. Vastuu rakennuksen kunnosta on omistajilla. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen esimerkkejä, taloudellisia kannustimia sekä informaatio- ja säädösohjausta.

(Lähde: Rakennusteollisuus.fi)

Usein, kun puhutaan laskelmista ja kuluista, mistä säästetään, puhutaan SISÄISESTÄ VUOKRASTA. Mitä se sitten on? Miten sisäinen vuokra toimii? Alla olevassa kuvassa on Kari Lehtola, opetuksen ylitarkastaja kertonut asian näpäkästi.

Koisjärven ja Hyrsylän koulujen lakkautuksen jälkeen Oinolan (nykyään Nummen yhtenäiskoulun) alakoulun oppilasmäärä on kasvanut 143:sta yli kahteensataan, on tehty muutoksia, että on kaikki luokat saatu mahtumaan. Esimerkiksi aineluokkia on muutettu kotiluokiksi, eikä kouluun mahdu enää yhtäkään luokkaa, jos tulisi tilanne, että pitäisi luokka jakaa. Tosin se tilanne on jo. Eräässä koulun luokassa on niin monta oppilasta, että se pitäisi jakaa kahtia, mutta koska fyysisiä tiloja ei ole, ei voida jakaa. Onneksi tämä ko luokka pystyy pitämään jakotunteja usein. Ensi syksynä koulusta on lähtenyt vain yksi kutosluokka, mutta tulee kaksi ykkösluokkaa. Siinä sitä on opetuksen järjestäjillä miettimistä. Toki luonnollisesti he selviytyvät siitä.

Kun Hyrsylän koulu lakkautettiin, minulle ja aluetoimikunnalle luvattiin, että Oinolan sisäilmaa seurataan säännöllisesti ja pidetään huolta siitä, että se pysyy hyvänä. Aluetoimikunta ei ole vieläkään saanut minkään näköistä tietoa siitä, että tämä olisi toteutunut.

Kun Koisjärven koulu lakkautettiin, luvattiin, että koulun pihassa ollutta lähiliikuntapaikkaa ylläpidetään, että sitä voi käyttää. Ei ylläpidetä.

Karstun opetuksen selvityksessä on sentään tällä kertaa tehty lapsivaikutusten arviointi.

Lasten kanssa oli keskusteltu kahden päivän ajan ja lapset miettivät koulun hyviä ja haastavia puolia.

Ote luonnoksesta:

Kaikki ryhmät toivat esiin Karstun vahvuutena sen, että kaikki tuntevat toisensa, kaikki otetaan mukaan ja että ketään ei kiusata. Näitä asioita pidettiin myös yleisesti asioina, joista hyvän koulun tunnistaa. Kävimme keskustelua kiusaamisesta; mitä se on, mistä sen tunnistaa. Hyvien asioiden listassa oli myös positiiviseksi tarkoitettu lause ”täällä voi jahdata tyttöjä”. Oppilaat pohtivat tulisiko tämä kuitenkin listata negatiiviseksi asiaksi, kun sen voi joku myös kokea ikävänä asiana. Oppilaat ymmärsivät että ulkopuolelle sulkeminenkin on helposti kiusaamista. Erimielisyydet oltiin kuitenkin valmiita selvittämään reilusti ja avoimesti. Myös aikuiset koettiin mukavina ja turvallisina. Sen lisäksi, että oppilaat on jaettu kahteen luokkakokonaisuuteen kahdelle opettajalle, oppilaita jakautuu säännöllisesti kielten tunneille. Keittiötyöntekijä kohtaa kaikki lapset päivittäin ja toimii myös oheiskasvattajana. Valvontaa ja ohjausta Karstulla on siis runsaasti.

Opetuksen mahdollinen loppuminen Karstun koululla nosti pintaa huolen koulukyydistä. Suurin murhe oppilaiden mukaan on koulupäivän piteneminen. Aamulla ei haluttaisi herätä yhtään aikaisemmin. Bussiin nouseminen tai siitä poistuminen ei juurikaan huolettanut. Muiden (lähinnä yläkoululaisten) mahdollinen huono käytös koettiin mahdollisena uhkana. Jollakin oli tosin tieto, ettei siellä mitään tapahdu, kaikki lukee kännykkää. Ainoa mahdollinen turvallisuusriski on oppilaiden mukaan se, jos joutuu seisomaan bussissa. Mahdollisista turvallisuusriskeistä keskusteltiinkin pitkään. Aikuiset halusivat tässä yhteydessä korostaa juuri bussipysäkillä odotteluun mahdollisesti liittyviä riskejä.

Yhteenvetokeskustelussa käytettiin aikaa myös pohdintaan mitä on olla ystävä ja kaveri. Onko se sama asia, jos toimintaympäristö vaihtuu? Pohdimme myös miten voisi ennakoida, ettei synny kiusaamista ja miten voi toimia, jos kiusaamista havaitsee.

Lasten kuuleminen on hyvä ja hieno asia ja kuulemisen tehnyt koki, että kaikki lapset tulivat kuulluksi. Toivottavasti tämän kuulemisen arviointi tulee päättäjille tiedoksi.

Itse näkisin mieluusti tilanteen, jossa Lohjan monitoimijataloajatus ja kehittäminen tuotaisi myös kyläkoulun. Koulu toimisi iltaisin esim opiston tiloina, yhdistysten kokouspaikkana, kyläläisten kohtaamispaikkana, liikuntapaikkana, senioreiden virkistäytymispaikkana, koulupäivien aikaan voisi ehkä kehittää kylämummo- ja -vaariajatusta, jolloin esim käsityötunneilla oltaisi apukäsinä tai lukutunnilla lukumummona. Kuten oli Hyrsylän koulussa. Alajärvellä Luoma-ahon kylässä on käynnistetty vastaavanlainen pilotti. Luoma-aholla ajatus toimii monipalvelukeskus-nimellä. Heidän nettisivujensa mukaan Luoma-aho on kehittyvä ja kasvava kylä. Luoma-ahon väestönkasvu on ollut viimeisen neljän vuoden aikana merkittävää. Kylälle on muuttanut uusia nuoria perheitä ja rakentaminen on vilkasta. (Luoma-aho.info)

Miksi se ei toimisi Lohjalla, pääkaupunkiseudun kupeessa?

Nykyään myös ollaan kokoajan huolissaan oppilasmäärän laskuista ja syntyvyyden vähenemisestä. Mä en ihmettele lainkaan. Omilla toimillamme, päätöksillä, jotka vähentävät lapsiperheiden palveluja, ei niitä lapsiperheitä houkutella paikkakunnalle, houkutellaan muuttamaan vaan muualle. Ei meidän olisi pakko toteuttaa ennusteita, meidän tulisi toimia proaktiivisesti. Tehdään kaupungistamme houkutteleva lapsiperheille. Alla on taulukko AVIn aluejaon mukaan maakunnittain 7-12 vuotiaista. Uusimaan kohta ei kyllä kauhean miinusmerkkiseltä näytä. Toki siinä on pääkaupunkiseutu vetäjänä. Mutta mikä estää meitä olemasta yksi vetäjistä?

Koska me haluamme säästää (lue: leikata/lakkauttaa).

Nummen Suomi100-juhlat

Sain ainutlaatuisen kunnian olla mukana tekemässä Suomi100-itsenäisyyspäiväjuhlaa Nummella. Lohjan kaupunki järjesti koko Lohjan kattavat juhlat ja kutsui kaikki aluetoimikunnat mukaan juhlien järjestämiseen tarkoituksena, että mahdollisimman moni iäkkäämpi ja varsinkin veteraani pääsisi osallistumaan juhliin.

Suunnittelutyöryhmä oli ihan mieletön, teimme juhlia yhdessä, Nummi ja Pusula. Tunnen syvää kiitollisuutta ja iloa saadessasi olla osa tätä upeaa työryhmää ja juhlaa. Saimme Nummen juhlaan juhlapuhujaksemme Heikki Tiilikaisen ja odotin hänen puhettaan todella paljon, kuten myös nuoremme puhetta.

Juhlamme avasi komeasti Nummen torvisoittokunta ja Jääkärimarssi

Jääkärimarssin jälkeen juhlaa jatkoi avaussanoilla Nummen alueseurakunnan aluepappi, Heikki Marjanen

Juhlapuhe oli hieno, Heikki Tiilikainen oli juuri niin kunnioitettava kuin odotin ja hänen asiantuntemuksensa on innoittavaa.

Koska Nummen ja Pusulan juhlissa tärkeänä teemana oli sukupolvien kohtaaminen, tuli työryhmässä esiin toive nuoren puheesta, kuulin työryhmän jäsenen toiveen puhujasta ja saimme hänetkin puhumaan. Nuutti, en voi sanoa kuin kiitos. Hänen puheensa sai minut liikuttumaan. Olen aina ollut sitä mieltä ja sanonutkin sen, että meidän nuoret ovat fiksuja ja Nuutin puhe vain vahvisti sitä.

Nuoren puheen juhlassa piti Nuutti Ruotsalainen. Nuutin puhe kirjoitukseni lopussa

Seppo Ahola tulkitsi Väinö Havaksen kirjeen pojalleen, ”testamentti pojalleni”. Laulu oli sykähdyttävä ja koskettava, Seppoa säesti pianolla Kaija Eerola.

Kiitos myös Nummen torvisoittokunnalle ja Antti Koskelle upeasta soitosta ja hienoista musiikkivalinnoista .

Suomi100 ei Nummella eikä Pusulassakaan ollut pelkkään juhlaa ja juhlan järjestämistä, vaan isona ja erittäin tärkeänä osana juhlavuotta meillä oli nuorilla oma projekti, jonka aikana he kävivät Nummen palvelukodissa, Niilonpirtissä, lukemassa iäkkäille ja haastattelemassa sodan kokeneita, lisäksi nuoret pohtivat monikulttuurisuutta ja omaa nuoruuttaan verraten sitä sodan aikaisten nuorten nuoruuteen. Tätä kaikkea he videoivat ja video lähetettiin ja esitettiin Lohjan pääjuhlassa. Oli ihana kokemus tehdä tätä yhdessä nuorten, Lohjan nuorisotoimen ja iäkkäiden kanssa. Oma tyttäreni oli mukana ja näin ollen pääsin seuraamaan projektia aika läheltä. Olen kiitollinen siitä, että oma nuoreni halusi lähteä siihen mukaan, pienellä suostuttelulla tosin, mutta loppujen lopuksi oli tyytyväinen itsekin, että oli siinä mukana.

Toinen hyvin tärkeä osa juhlavuotta oli Nummen ja Pusulan senioreiden tekemä työ sota-ajoista kertovista muistomerkkien esitteestä. Olavi Leikola kertoi elävästi tästä juhlassa julkistetusta sota-ajoista 1939-1944 kertovista vanhan Nummi-Pusulan muistomerkkien esitteestä.

Nummi-Pusulan tanhuujat olivat loihtineet ihanat tarjottavat ja oli upeaa, miten he jokainen olivat pukeutuneet kansallispukuihin.

Muuten, ihan erityiskiitos rakkaalle teinilleni, joka on ollut mukana työssä ja juontoparinani juhlassa.

Ennen juhlia oli jumalanpalvelus ja kunniavartio, johon kutsuttiin alueen 17-45 vuotiaita, jotta konkretisoituisi se, kuinka nuorina lähdettiin sotaan ja kuinka nuorena annettiin se suurin uhri.

Suomi 100 - kunniavartio Nummen sankarihaudoilla — Suomi 100 – kunniavartio Nummen sankarihaudoilla, Kuva Suvi Koivisto-Kanervo

Sankarihaudoille, jokaiselle, saimme seppeleet Saarelman puutarhalta. Olavi Leikola lahjoitti havut, Saarelman puutarha kutsui talkoisiin ja seppeleet valmistuivat talkoissa ennätysvauhtia. Nummi vastasi seppelehaasteeseen suurella sydämellä ja todella monen nummilaisen tekemänä.

Tämä vuosi on ollut todella ikimuistoinen ja varsinkin tämä itsenäisyyspäivä ja sen valmistelut. Todella moni on ollut tekemässä ja moni on ollut nauttimassa.

Ihana, rakas Nummi

Alla vielä oman nuoremme puhe:

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 6.12.2017 – Suomi100 – Nummen itsenäisyyspäivän juhla

Arvoisa juhlaväki, “On lottovoitto syntyä Suomeen”, sanotaan. Tämän lainauksen varmasti kaikki allekirjoittavat. Meillä on rauha, vapaus, turva, itsenäisyys ja mahdollisuus toteuttaa itseämme. Harvoin sitä tuleekaan ajatelleeksi, varsinkaan meidän nuorten, jotka ovat aina saaneet elää tässä lintukodossa. Mutta ei, eivät nuoret ajattele itsenäisyydestä välinpitämättömästi, päinvastoin. Monilla on varmasti sisimmässään se kokemus, kun nuori häviää sohvalta kymmenen ensimmäisen minuutin kohdalla Tuntematonta Sotilasta katsoessa. Sanat talvisota, Raatteentie, mottitaistelu, sisällissota ja Mainilan laukaukset ovat monille nuorille täysin tuntemattomia. Kyseiset termit ovat etäisesti tuttuja koulun penkiltä, mutta ne luokitellaan nuorison keskuudessa siihen samaan tuntemattomien kategoriaan. Tämä terminologian puute ei kuitenkaan poista sitä olennaista: isänmaallisuutta. Isänmaallisuus ilmenee nykysukupolven nuorissa eri tavoin: arvostamme ilmaista peruskoulua, hyvinvointivaltiota, kunnioitamme veteraaneja ja tiedämme mitä suomalaisuus meille tarkoittaa: täällä ei jätetä ketään yksin. Kysyin ikäisiltäni, mitä suomalaisuus heille merkitsee: ilmaista koulutusta, hyvinvointia, jääkiekkoa, neljä vuodenaikaa, jääräpäisyyttä, turvallisuutta ja tasa-arvoa. Yhden nuoren tulkinta suomalaisuudesta jäi minulle hyvin mieleen. Suomalaisuudesta voi ja pitääkin olla ylpeä. Jokaisessa maailman kolkassa suomalaisuutta pidetään arvostettavana asiana. Harva muu maa on pelannut korttinsa yhtä hyvin kuin me. Silti liian usein ihmiset ajattelevat, että nuoret ovat välinpitämättömiä. Ajatellaan, että nuorisoa ei kiinnosta. Tämä on täyttä puppua. Äskeisten perusteella voin väittää aivan toista. En minäkään täällä puhuisi, jos minua ei kiinnostaisi suomalaisuus. Nuorissa kytee meidän tulevaisuutemme. Nuorisolla on myös suuri vastuu tulevaisuuden suomalaisuudesta. Mielestäni meidän ei tarvitse olla huolissamme. Nuoriso tulee pitämään suomalaisuuden ja Suomen maailmankartalla. Nyt viime aikoina olen kuunnellut varsinkin vanhempien ihmisten suusta valitusta siitä, että nuoret eivät ole enää vastuuntuntoisia tai ystävällisiä, kuten “vanhoina aikoina”. Nuoret kuulemma viettävät kaiken aikansa puhelimillaan ja ovat eristäytyneitä ulkomaailmasta. Pyrin hajottamaan tätä myyttiä. Yhteiskunnan muuttuessa entistä modernimpaan suuntaan tarvitsee se myös entistä modernimpaa kansaa. Nuoriso edustaa sitä uutta sukupolvea, joka kantaa huolen ja vastuun tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. En heti tuomitsisi lapsen uutta kännykkäpeliä – harrastuksellaan lapsi voi vielä rakentaa tulevaisuuden suuryrityksen. On kuitenkin asioita, joista minä en ole ylpeä. Kävelin puoli vuotta sitten rautatientorin halki. Torin laidalle oli kerääntynyt telttarakennelman ympärille suuri joukko ihmisiä Suomen lippujen kanssa. Suomen liput liehuivat ja teltan kyljessä luki “Suomi ensin!”. Sisimmässäni heräsi pieni järkytys. Suomen lippu ja Suomen Leijona on brändätty rasismille ja muukalaisvihalle. Onko totta, että Suomen lippu edustaa rasismia? Jos minulta kysytään, niin ei tietenkään. Sen kokemuksen jälkeen tajusin, että Suomalaisuuden kansallissymbolit edustavat suomalaisuutta. Suomalaisuus ei minulle eikä nuorisolle tarkoita rasismia tai itsekeskeisyyttä. Koen pikemminkin kansalaisvelvollisuudeksi käyttää suomalaisuuden symboleita ja kunnioittaa Suomen lippua. Nyt olemme vaarallisilla vesillä, kun yksi ääriryhmä pyrkii varastamaan suomalaisuuden symboleita. En usko, että tämä ilmiö olisi mikään erittäin huolestuttava trendi. Nuoriso on entistä tasa-arvoisempaa ja uskoo entistä enemmän sekä monikulttuurisempaan, että myös vapaampaan Suomeen. Nyt itsenäisyyden juhlavuonna emme voi laittaa päätämme koloon ja piiloutua ulkomaailmalta. Suomalaisuutta pitää tuoda aktiivisesti esiin myös ulkomailla. Suomalaiset muodostavat sellaisen kansan ja yhteiskunnan, joka ei toimi eristäytyneenä. Olemme aktiivisessa vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa ja sitä linjaa tulee jatkaa. Tämän takia ensi tammikuun presidentinvaalit ovat tärkeät. Kansainvälisyys, avoimuus ja monikulttuurisuus ovat avainsanoja, jotka edistävät suomalaista ulkopolitiikkaa. Nämä periaatteet omaavat lähes kaikki presidenttiehdokkaat. Nationalismin huolestuttavan globaalin nousun lomassa presidenttimme on vastuussa suomalaisuuden kuvasta. Emme halua Yhdysvaltojen, Venäjän tai Pohjois-Korean pamppujen vaikuttavan meidän sisäisiin asioihin. Suomalaisuuden määrittävät me kansana, ei kukaan muu. Sen lisäksi, että solidaarisuutta pitää huomioida myös ulkopolitiikan pamppujen suhteen, pitää solidaarisuutta harjoittaa lisää myös kotimaassamme. Tänä iltana presidentti ottaa vastaan suuren määrän julkisuuden henkilöitä ja muita avainhenkilöitä nauttimaan julkisuudesta, ruuasta ja Linnanjuhlien surullisen kuuluisasta boolista. Samaan aikaan yhteiskuntamme vähävaraiset kamppailevat raha-asioiden kanssa. Tähän luokkaan kuuluvat ensisijaisesti työttömät ja me, opiskelijat. Olen koko puheeni ajan hehkuttanut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. On kuitenkin asioita, joissa on vielä parantamisen varaa. Käyn itse lukiota ja siihen asiaan perehtyneenä voisin pitää itseäni alan asiantuntijana. Nykyään nuorelta edellytetään 3000€:n budjetointia koulutarvikkeisiin, mitä pidetään valitettavasti jo normina – kyllähän siihen kaikilla on rahaa. Jo kolumneissani olen asiasta puhunut – ei maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä ole sijaa maksulliselle koulutukselle. Kyse on vain arvoista. Se sikseen – olemme kaikki Suomalaisia ja oman soppamme keittäneet – halusimme sitä tai emme. Vaikka kaikesta löytäisi kritisoitavaa, haluaisin, että nyt itsenäisyyden juhlavuonna käsittelisimme asioita, joista voimme olla ylpeitä. Tämä itsenäisyyden juhlavuosi on ensimmäinen luokkaansa, jossa nuoret ovat päässeet valokeilaan. Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö on tehnyt loistavan päätöksen ja järjestänyt mm. nuorison edustajia Linnan juhliin. Tämä on sitä nuorisoa tukevaa politiikkaa, mitä pitäisi harjoittaa enemmän. Nuoriso on syytä pitää valokeilassa, sillä monissa muissa maissa se ei ole itsestäänselvyys. Suomi on maailman paras paikka elää. Nuori saa varttua rauhassa ja hänellä on turvattu tulevaisuus. Suomi on turvallinen ja yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Sen lisäksi Suomi on sananvapauden kärkisijoilla ja meillä on maailman vapain media. Näiden superlatiivien lisäksi voin vielä todeta: Suomessa on maailman innovatiivisin ja potentiaalisin nuoriso. Toivotan teille kaikille oikein mukavaa itsenäisyyden juhlavuotta ja iloista joulun odotusta.

Nuutti Ruotsalainen

Karstun alueen opetuksen järjestämisestä

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa (7.12.2017) päätettiin Karstun alueen opetuksen järjestämisestä. Kannatin vastaesitystä, jossa esitettiin, että koulun lakkauttamisesta tehdään selvitys vasta vuoden 2019 keväällä, mikäli oppilasmäärät ovat lähikouluperiaatteen mukaisesti alle 30:n myös vuonna 2019.

Lohjalla on ollut aiemmin käytössä periaate, että selvitystyö aloitetaan vasta, mikäli oppilasmäärä kahtena peräkkäisenä vuotena jää alle 30:n. Tämä oli kirjattuna Nummi-Pusulan ja Lohjan liittymissopimukseen.

Kaupungilta todetaan, että ko periaate ei ole enää voimassa, se päättyi vuoden 2015 lopussa. Itse en sitä löytänyt kirjallisena tuota, ellei viitata juuri liittymissopimuksiin, jotka päättyivät vuoteen 2015.

Nummi-Pusulan ja Karjalohjan liityttyä Lohjaan 2013 on kaupunki lakkauttanut kuusi koulua: Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut. Kulut perustopetuksessa ovat kuitenkin kasvaneet. Olisi kiinnostavaa ja ehkä hyödyllistäkin analysoida, mistä tämä muutos johtuu. Jos ei tiedetä, mistä kulut tulevat ei ole myöskään mitään toivoa parantaa taloutta. En siis usko yhtenä perusteena oleviin ”säästöihin”.

Vaikuttaako ylläoleviin lukuihin kotiopetuksessa olevien määrä? Paljonko heitä on?

Moni koulu kärsii sisäilmaongelmista, joka on yksi syy olla kotiopetuksessa. Mitkä ovat kustannukset sisäilmasairastumisista, niin sairastuneelle itselleen kuin yhteiskunnalle?

Lakkautusten jälkeen ei ole tehty seurantaa, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta työtä ei ole saatettu loppuun. Seuranta puuttuu. Selvitystä ei ole tehty myösään lakkautusten vaikutusta opetuksen laatuun eikä kaupungin väestökehitykseen.

Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.

Yhtenä perusteluna koulun lakkautukselle on lasten määrän väheneminen ja tämän lukuvuoden oppilasmäärä.

Se ei ole mielestäni myöskään kestävä perustelu, sillä nyt, kun Lohja pyrkii parantamaan imagoaan ja asuntomessukaupunkina 2021, tulisi katsoa jo eteenpäin. Jos messut onnistuvat, kuten olemme saaneet kuulla edellisistä messuista, asukasluku nousee. Tämä tarkoittanee myös lapsiperheiden määrän kasvua. Kunhan annettaisi niitä rakennuslupia, joita on jo pyydetty.
meidän ei tule toteuttaa itse ennusteita (vähenevistä lapsimääristä) vaan meidän tulisi tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä sen eteen, että ennusteet eivät toteudu

Se, että lautakunta ei osoittanut rahaa talousarviota koskevassa kokouksessaan Karstun koulun toiminnalle ei ole perustelu sille, että koulu on pakko lakkauttaa.

Haja-asutusalueilla olevat koulut tarvitsevat koulurauhan, ei jatkuvaa pelkoa oman koulun kohtalosta, tämä vaikuttaa myös tontti- ja asuntokauppaan alueella
lakkautuksesta lasketut ”säästöt” ovat pienen pieni summa kokonaisuuteen nähden

Toki perusteena oli myös Karstun koulun korjausvelka. Olen aika skeptinen korjausvelasta puhuttaessa:

Korjausvelka

Rakennuskannassa ja infrassa on korjausvelkaa eli korjausvajetta erittäin paljon. Arvioidaan, että rakennusten korjausvelka on jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Se on samaa luokkaa kuin valtion menot vuonna 2014. Korjausvelan määrä kertoo, paljonko rakennuksiin olisi pitänyt investoida, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Korjausvelka syntyy, kun ennakoivasta kunnossapidosta tingitään ja tehdään vain välttämättömiä, kiireellisiä korjauksia. Kunnossapito on siis vähäisempää kuin rakenteiden kuluminen. Korjausvelka, rapistuminen, ilmenee mm. kehnona sisäilmana ja rikkoontuvina vesijohtoina.

RT:n kanta

Laadukas kiinteistönpito edellyttää panostuksia. Se kuitenkin kannattaa. Korjausvelan ehkäisy on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.

Rapistuminen on valinta. Vastuu rakennuksen kunnosta on omistajilla. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen esimerkkejä, taloudellisia kannustimia sekä informaatio- ja säädösohjausta.

(Lähde: Rakennusteollisuus.fi)

Kokouksen asialistan kohta Karstun alueen opetuksen järjestämisestä

Ohessa Länsi-Uusimaan artikkeli aiheesta.

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/588161-selvitys-karstun-koulun-lakkautuksesta-alkaa-lasten-nuorten-ja-perheiden-lautakunta

Keskusta haluaa pysäyttää lähikoulujen lakkauttamisen

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/keskusta-peruskoulujen-lakkauttamiselle-on-laitettava-piste-6.3.311996.2f2372c589

Vaikka puoluepolitiikka on pysynyt poissa blogistani tähän asti, on tämä linjaus sellainen, josta olen iloinen.

Missä kävelisit, jos et voisi valita?

Ps. Otsikko ei täysin vastaa sisältöä, tuttua tämän syksyn esityslistoista

Eilen oli alueiden johtokunnan ensimmäinen kokous. Olin kesän aikana henkisesti valmistautunut siihen, että johtokuntakin jää aluetoimikunnan jäädessä, mutta Keskustassa oltiinkin sitä mieltä, että mun olisi hyvä olla puolueen valtuustoryhmän edustajana mukana. Mä otan sen kiitoksena ja isona luottamuksen osoituksena. Mielelläni muutenkin jatkan siinä, sillä koen tän olevan mulle edelleen hyvin tärkeän. Olen tehnyt paljon töitä lähidemokratian kehittämiseksi ja sen kokonaan taakse jättäminen tuntui puristavan keuhkojani. Olen siis edelleen alueiden johtokunnassa, tosin tällä kertaa minulla ei ole enää äänioikeutta, eikä valmisteluja kokousta ajatellen, sillä olen valtuustoryhmän edustajana, en aluetoimikunnan, kuten olin ennen. Jännä tilanne.

Alueiden johtokuntaan siis kuuluu kaksi jäsentä (joilla on jokaisella henkilökohtainen varajäsen) jokaisesta aluetoimikunnasta (yhteensä 16 jäsentä) ja jokaisesta valtuustoryhmästä on yksi edustaja. Lisäksi johtokunnan jäsenenä on kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja viranhaltijoita. Asioiden esittelijöinä toimii kaupungilta alan viranhaltija. Valtuustoryhmien edustajilla on puhe- ja länsäolo-oikeus, mutta ei siis äänestysoikeutta.

Kokouksessa käsiteltiin uutta strategialuonnosta ja taloustilannetta sekä valittiin uusi puheenjohtajisto. Kokouksessa käsiteltiin myös jälleen koulukyytejä ja minun piti johtokunnan jäsenenä, Nummen aluetoimikunnan edustajana, pitää kommenttipuheenvuoro, mutta koska aika oli rajallinen ja muissa asioissa meni kauan, en voinut pitää puheenvuoroani. Kokouksessa ei ehditty myöskään käydä läpi pieninvestointihakemuksia. Ensi viikolla on jatkokokous, jossa käsitellään asiat, jotka jäivät käsittelemättä eilisessä kokouksessa. Ehkä minunkin puheenvuorolleni on siinä kokouksessa aikaa. Jännä tilanne siinä mielessä mun kohdalla, että olin ennen aluetoimikunnan edustaja, ja nyt tässä uuden kauden ensimmäisessä kokouksessa valtuustoryhmän edustaja. Asialista oli kuitenkin tehty jo aiemmin ja näin ollen tuntui, että istun kahdella penkillä.

Puheenvuoroni, jonka aioin pitää:

Kommenttipuheenvuoro kokouksen pykälään 9: koulukyydit

Koulukyydit puhuttavat joka syksy, joskus jopa pidempäänkin. Viime lukuvuonna meni koko lukuvuosi ihmetellessä. On täysin selvää, että syksyn ensimmäiset viikot menevät harjoitellessa ja reittien muotoutuessa, mutta vielä syyskuun loppupuolella ollaan tilanteessa, jossa nelosluokkalaisen koulumatkaan menee yli neljä tuntia päivässä, eikä tämä ole ensimmäinen syksy tätä harjoitusta. Odotusajatkin ovat olleet toisinaan ekaluokkalaisillekin kohtuuttomia.

Me pyörittelemme kyniä ja väännämme sanamuodoista, mutta lapset ja heidän perheensä käyvät tätä ihan konkreettisesti läpi. Joka päivä.

Koululiidun käyttöönotto ja teiden turvallisuusluokitusten muutto on lisännyt tätä keskustelua tänä syksynä ja kun viime vuonna tien vaarallisuuden mukaan kyydin sai 120 lasta, on määrä tänä vuonna alhaisempi. Toki on lapsia, jotka nyt ovat saaneet uusien luokitusten myötä kyydin, kun ennen eivät ole saaneet.

Perusopetuslain 32 §:n mukaan ”Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi.”

Monella tiellä turvallisuuteen ei ole tehty mitään parannuksia, mikä vaikuttaisi siihen, että tie katsotaankin nyt turvalliseksi jopa 5-vuotiaille kulkijoille. Sanon viisivuotiaille siksi, että osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita, jotka kaupunki on valmis laittamaan kävelemään esikouluun, tietä, jonka moni kokee vaaralliseksi.

Lohja tulkitsee Koululiitua niin, että eskarilainen rinnastetaan ekaluokkalaiseen. Kuitenkin opetus- ja kultuuriministeriön tulkinta laista on: oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon.

Liikenneturvan mukaan ”Pienillä lapsilla liikenteessä liikkumista vaikeuttavat pieni koko, näkökentän kapeus, äänen tulosuunnan ja autojen nopeuden ja etäisyyksien arviointivaikeudet sekä tarkkaavaisuuden suuntaamisvaikeudet, impulsiivisuus ja kokemattomuus.”

Alakouluikäiset lapset eivät vielä kykene havainnoimaan ja ennakoimaan liikennettä riittävästi. Tästä syystä vaarallisuusluokitusta on ehdottomasti nostettava. Perheitä, jotka etsivät taloa ja tonttia Lohjalta, kiinnostaa turvallinen koulumatka. Jo nyt sosiaalisessa mediassa kysellään kannattaako lapsiperheen edes etsiä Lohjalta tonttia/taloa. Lapsiperheet seuraavat aktiivisesti tällaista kehitystä, kun etsivät asuinpaikkaa. Esimerkiksi Kirkkonummi on kuunnellut paikallistuntemusta teiden vaarallisuutta luokiteltaessa Koululiidun käyttöönotosta huolimatta, ja muuttanut luokituksia todenmukaisemmiksi.

Lohja ”lapsiystävällisenä kuntana” ei pysty houkuttelemaan lapsiperheitä, jos päätökset ovat lapsiperheiden asemaa huonontavia. Turvallinen koulumatka on vetovoimatekijä.

Teiden vaarallisuusluokitukset tulisi arvoida uudelleen ja palata vuoden 2016 tason vaarallisuusluokituksiin teiden osilta, joiden vaarallisuusluokituksia on laskettu kunnes uudelleenarviointi on tehty.

Päättäjien tulisi tutustua huolellisesti tiellä valitseviin oloihin ja liikenteeseen sekä infrastruktuurin rakentamisen tuomaan erityiseen riskiin paikan päällä. Pelkkä matemaattinen tietokoneohjelma ei kerro kaikkea esimerkisi rakennusten aiheuttamista katve- ja reagointiaikaa pienentävistä alueista. Koululiitujärjestelmä on vain apuväline ja yksi menetelmä, millä arvioidaan koulukyydin tarpeellisuutta ja yksinomaan sen perusteella ei voi tehdä päätöksiä tien vaarallisuudesta tai turvallisuudesta, vaan paikallistietämystä tulee myös kuunnella.

Koululiitu-menetelmän kehittäjien mukaan ”Laskentamenetelmään ei voida sisällyttää kaikkea sitä tietoa, joka vaikuttaa lapsen turvallisuuteen ja sen kokemiseen koulumatkoilla. Paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä ja nopeasti muuttuvista olosuhteista tarvitaan edelleen kuljetusten myöntäjiltä.”

Yhdenvertainen koululaisten kohtelun tulisi tarkoittaa sitä, että samanlaisia teitä ja tilanteita sekä olosuhteita kohdellaan samalla tavalla. Ajotiellä kävely ei vastaa yhdenvertaisesti kävelyä kevyelle liikenteelle tarkoitetulla alueella.

Miten esikoululaisilta tai alakouluikäisiltä lapsilta voidaan vaatia aikuisen tason liikennekypsyyttä koulumatkoilla? Lapset eivät vielä kykene havainnoimaan liikennettä riittävästi tuossa iässä. Lisäksi tulee huomioida moottoriajoneuvojen kuljettajien käytös tilanteessa, jossa infrastruktuurirakentaminen muuttaa tavanomaista tieliikennekäyttäytymistä, heikentää näkyvyyttä ja lisää olennaisesti kohteita, jotka vievät kuljettajien tarkkaavaisuutta liikenteeltä.

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle. Tutkimuksen mukaan lapset eivät useinkaan kykene arvioimaan auton lähestymisnopeutta, jos auton vauhti on yli 30 kilometriä tunnissa. Lapsen tarkkavaisuus liikenteessä heikkeni entisestään, jos hän oli itse liikkeessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että ilman koulukuljetuksia lapsia liikkuu purskeina tai ryhminä, jolloin lasten tarkkaavaisuus heikkenee ja luonnollinen tienkäyttötila on enemmän kuin yksi henkilö.

Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä.

Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa lasta kouluun joka päivä, vaikka lapsen liikennekypsyys ei olisikaan riittävän hyvä. Tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Koulukyytien vapaapaikat jaetaan vasta syksyllä syysloman jälkeen. Kuitenkin kuljetusta tarvitsevien oppilaiden määrien täytyy olla selvillä jo ennen lukukauden alkua, joten paikkojen tulisi tulla jakoon heti, kun koulukuljetukset on myönnetty. Maksullinen koulukuljetus asettaa kuitenkin lapset eriarvoiseen asemaan, koska kaikilla ei ole varaa maksulliseen kuljetukseen. Vanhemmat voivat myös itse kuljettaa lapsen kouluun työmatkansa yhteydessä, mutta kouluilla ei ole aamupäiväkerhoa, jos lapsi tuodaan koululle jo esim. ennen klo 7.

Kysyn jälleen uudestaan lasten hintaa. Minkähintaiseksi lapsi voidaan määrittää? Mikä on lapsen hinta? Ennenkuin kukaan ehtii antamaan väärää vastausta, kerron omien lasteni hinnan, jonka olen tarkasti laskenut: KORVAAMATON.

Mun lapsilla ei ole hintalappua. Ne on ainutlaatuisia, eikä mulla ole yhtäkään ylimääräistä.

Lohja on mukana Unicefin lapsiystävällinen kunta – mallissa, ja siinä mukana olevat kunnat ovat sitoutuneet kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lasten parhaaksi. Malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Lapsen etu ei välttämättä ole ensisijainen päätöksentekoa ohjaava periaate, mutta se on harkittava ensisijaisesti kaikessa sellaisessa päätöksenteossa, jolla voi olla suora tai epäsuora vaikutus lapseen. Lapsen etua harkitaan tekemällä lapsivaikutusten arviointia.

Tehtiinkö lapsivaikutusten arviointia muutettaessa turvallisuusluokituksia?

Jälleen kysyn myös sen perään, kuten olen monena vuonna kysynyt, teiden turvallisuusluokitusten työryhmään olisi hyvä saada aluetuntemusta mukaan. Aluetoimikunnat, LOKOVA tai vastaava olisi ensisijaisen tärkeä taho ottaa mukaan antamaan alueen asiantuntemusta mukaan. On selvää, ettei työryhmä voi kaikkiin teihin tutustua paikan päällä, eikä google maps korvaa oikeaa käyntiä, mutta se ei estäisi, päinvastoin, sen tulisi tukea halua osallistaa kuntalaisia mukaan. Kun tarkastellaan teiden turvallisuusluokituksia, tuskin tulee edes henkilösuoja eteen.

Eilen oli myös valtuustokokous, jossa olin estyneen valtuutetun sijasta. Tein kokouksessa Keskustan ja Perussuomalaisten valtuustoryhmien puolesta valtuustoaloitteen teiden turvallisuusluokitusten uudelleenarvioinniksi.

Valtuustoaloite

Päättäjien tulee tutustua huolellisesti tiellä valitseviin oloihin ja liikenteeseen sekä infrastruktuurin rakentamisen tuomaan erityiseen riskiin paikan päällä. Pelkkä matemaattinen tietokoneohjelma ei kerro kaikkea esimerkisi rakennusten aiheuttamista katve- ja reagointiaikaa pienentävistä alueista. Koululiitujärjestelmä on vain apuväline ja yksi menetelmä, millä arvioidaan koulukyydin tarpeellisuutta ja yksinomaan sen perusteella ei voi tehdä päätöksiä tien vaarallisuudesta tai turvallisuudesta, vaan paikallistietämystä tulee myös kuunnella.

oli itse liikkeessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että ilman koulukuljetuksia lapsia liikkuu purskeina tai ryhminä, jolloin lasten tarkkaavaisuus heikkenee ja luonnollinen tienkäyttötila on enemmän kuin yksi henkilö.

Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä.

Lähteet: http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002746268.html

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle.

http://journal.frontiersin.org/article/10.3389/fnhum.2014.00229/full

I can see clearly now: the effects of age and perceptual load on inattentional blindness

Remington Anna, Cartwright-Finch Ula, Lavie Nilli

https://koululiitu.fi/#

https://www.liikenneturva.fi/fi/eri-ikaisena/lapset-0-14-liikenteessa

Tänään kokoustaminen jatkuu lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa, jossa käsitellään mm. jälleen teiden turvallisuusluokituksia, talousarviota, jonka liitteessä on teksti: Nummen lukion lakkauttamisessa on menossa viimeinen vaihe, jolloin säästö syksyltä 2018 on 62.000 euroa (jippii, näillä Lohja pelastuu!). Ikkalan ja Karstun koulun lakkauttamiset syyskauden kauden 2018 alusta säästävät palkkakustannuksista 92.500 euroa. ?? Onko koulut päätetty lakkauttaa? Vai lakkautammeko koulut hyväksymällä liitteen tekstit? Vai käynnistämmekö lakkautuksen tällä liitteellä? Lautakunnan jäsen Ana Sorainen on tehnyt muutosesityksen, josta kertoo Blogissaan . Olen kannattanut hänen muutosesitystään. Liitteeseen kuntalaisille hyvin tärkeän asian piilottaminen ei edistä avoimuutta.

Huomenna onkin sitten sisäilmaseminaari. Tosi mielenkiintoinen viikko ollut ja aikamoinen hässä. Alkuviikko olikin migreeniä ja siitä johtuvaa pahoinvointia, siihen nähden tämä vauhti huimaa vähän päätä.

Kahdeksan vuotta

Aloitin blogini kirjoittamisen kahdeksan vuotta sitten. Taisin aloittaa sen ihan itseäni varten, kuten päiväkirjan. Ensimmäinen tekstini on luettu muutaman kerran, mutta luetuin, koulukyytejä käsittelevä on luettu tuhansia kertoja. Aihe on puhutteleva ja tunteita herättävä.

Oravanpyörän kyydistä pois hyppääminen vaatii rohkeutta ja varmasti pitkääkin mietintää. Varsinkin tänä talouden aikana. Kuitenkin tunnen yllättävän monta, jotka ovat tehneet tämän päätöksen ja aivan vapaaehtoisesti. Itse en kuulu heihin. Tein ratkaisuni pakotettuna, mutta avustettuna. Yritykset, etenkin suuret, kansainväliset yritykset mainostavat itseään ja yrittävät luoda pehmeitä arvoja arvostavaa imagoa, samalla polkevat työntekijöidensä oikeuksia. Pakotetaan tekemään kolmentoista tunnin työpäiviä sanoen, että oven takana on 200 sinunkaltaistasi valmiina tekemään työsi.

Työelämä on mennyt kovaksi. Unohdetaan, mikä on tärkeää.

Vaikka aika kuluu, eivät ikävä kyllä ajat muutu. Asiat, joista kirjoitan ja osoite, jossa kirjoitan ovat hieman muuttuneet.

Jo aiemmin mainitsemani luetuin juttu tähän mennessä koskee koulukyytejä. Niitä ei tunnuta saavan toimimaan, ei millään. Ne herättävät joka syksy koviakin tunteita ja paljon ääntä ja kirjoittelua lehdissä, mutta viime lukuvuosi oli ennen kuulumattoman huono. http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html

Toivottavasti ensi syksy toisi muutoksen asiaan, mutta epäilen suuresti, sillä teiden turvallisuusluokituksia on muutettu, vaikka kaikissa teissä ei muutoksia ole tapahtunut ja hylkääviä koulukyytipäätöksiä on hyvin paljon, myös vaarallisille teille. Päätöksen mukaan vaaralliseksi luokitetulla tiellä voi kävellä, jos se on vain lyhyt matka (?? mikä tämän logiikka on?)

Koulukyytien lisäksi sisäilma kiinnostaa ja yksi luetuimmista kirjoituksistani onkin ollut

http://nummentie.blogspot.fi/2016/03/onko-jarnefeltin-koulu-seuraava.html

Sen lisäksi, että osoitan huoleni koululaisten koulumatkoista ja oppimisympäristöstä sekä sisäilmaston laadusta, olen äiti omilleni ja kaipaan suuresti esikoistani. Kiitos kaikille myötäelämisestä allaolevaan kirjoitukseeni. Arvostan todella ja kiitän lämmöstänne.

http://nummentie.blogspot.fi/2016/11/alapa-huoli-aiti-kylla-sa-muistat-surra.html

Tää päivä on mennyt alakuloisena, huomisesta en tiedä miten menee, mutta se menee elossa olevien lasteni kanssa. Joka päivä yritän muistaa olla kiitollinen neljästä elossa olevastamme ja kolmesta Jyrin jo aikuisesta lapsesta. Neljä ihanaa lastamme: ihastuttava/raivostuttava murkku Pouta, ihastuttava/raivostutta esiteini Puro, ihana pikkulintu Paju ja ihana/leikkisä/tunteikas Puhuri. Vaikka menetimme ihanan, rakkaan lapsemme, on meillä elämä jatkunut. Välillä paremmin ja välillä raskaammin.

Uuden osoitteeni luetuin sivu käsittelee toimintaohjeita tilanteessa, jossa epäilee lapsen sairastelu johtuvan sisäilmastosta.

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/mita-tehda-jos-epailee-lapsen-sairastelun-johtuvan-sisailmasta/

Yleisimpiä oireita ovat:

Silmä-, nuha- ja astmaoireet

Infektiokierre

Ihottumat

Väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja lämpöily

Koska oireet ovat yleisiä, on niitä vaikea huomata ja niistä on vaikea yhdistää sisäilmaan. Mutta jos kierre on jatkuva, ja sairastelijoita useita, tulee hälytyskellojen soida terveydenhuollossa. Ilman ilmoituksia ei hälytyskellot voi soida.
Sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa oleilu voi aiheuttaa myös autoimmuunisairauksia tai monikemikaaliherkkyyden (MCS). Kaikki sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa olevat eivät sairastu, suurin osa ei milloinkaan. Kaikki kuitenkin altistuvat ja mikä tahansa yllä mainituista oireista tai sairauksista saattaa puhjeta myöhemmässä vaiheessa elämää.

Huono sisäilma heikentää myös oppimistuloksia: https://www.thl.fi/fi/-/koulujen-huono-sisailma-heikentaa-oppimistuloksia-ja-lisaa-poissaoloja

Sisäilmaongelmia aiheuttavat monet asiat, ei pelkkä home. Esimerkiksi teollisia mineraalikuituja (lasivilla-, vuorivilla- ja lasikuidut, teollisuudessa myös keraamiset kuidut) on käytetty yleisesti lämpö- ja äänieristemateriaalina, tuloilmakoneiston äänenvaimentimissa ja tuloilmasuodattimissa. Rikkinäisistä suodattimista sekä päällystämättömistä äänenvaimentimista ja akustiikkalevyistä voi helposti irrota teollisia mineraalikuituja sisäilmaan.

Altistuminen sisäilmassa esiintyville teollisille mineraalikuiduille voi aiheuttaa silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireita.

Vaikka aina en saa vastakaikua, toisinaan saan ikäviäkin viestejä.

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2017/04/08/ammattini-ei-ole-se-maailman-vanhin-ammatti/

Mitä mä haluan kertoa tällä on se, etteivät he ole ainoita, jotka saavat uhkaavia ja herjaavia viestejä, tai vihapostia. Olen hämmentynyt siitä, että tällainen ihan tavallinen, keski-ikäinen perheenäiti saa uhkaavia, herjaavia viestejä ja vihapostia. Ihan tavallinen lohjalainen äiti, joka ei kolisuttele suuria tunteita herättäviä muureja, vaan aivan tavallinen äiti, joka yrittää tehdä ympäristöstään vähän paremman paikan olla. Jos jopa tällainen ihan tavallinen äiti, siis minä, joka en ole kukaan, nobody, saa vihapostia, mikä meidän tulevaisuutemme on?

Mitä ilmeisimmin olen piikki joidenkin lihassa, se on ikävää, mutta asia, johon on totuttava. Molempien.

Enemmän kuin ikäviä viestejä saan myönteistä palautetta, kiitos niistä. Kiitos myös yhteydenotoista, postausvinkeistä ja tsempeistä!