Kategoria-arkisto:Länsi-Uusimaa

Vajaaravitsemuksen hoitamatta jättäminen tulee kalliiksi

Kirjoitimme europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen ja aluevaltuutettu, asiantuntijalääkäri Marjut Frantsi-Lankian kanssa mielipidekirjoituksen vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon kustannusvaikutuksista.

Mielipidekirjoitus on julkaistu useassa lehdessä

Mielipidekirjoituksemme:

Hyvinvointialueiden toimintaan lisätukea vajaaravitsemukseen puuttumisesta

Vajaaravitsemus eli tarpeeseen nähden riittämätön energian ja ravintoaineiden saanti sairastaessa lisää sairastavuutta, infektioita, kaatumisia, komplikaatioita ja mm. haavojen paranemisen ja toipumisen hidastumista.

Lisäksi se lisää hoivan tarvetta, kuolleisuusriskiä ja pidentää sairaalajakson pituutta. Suurimmassa riskissä ovat erityisesti lapset ja ikäihmiset. Aiheena ravitsemus voi tuntua pieneltä, mutta sillä on mittavat vaikutukset niin potilaalle kuin yhteiskunnallekin. 

Hyvinvointialueiden rahoituskeskusteluissa tulisi puuttua ennaltaehkäisevästi vajaaravitsemukseen ja sen riskiin, sillä sen on lukuisten tutkimusten mukaan osoitettu tuovan kustannussäästöjä yhteiskunnalle.

Suomessa keskimäärin 18 % kuolemista liittyy viime keväänä julkaistun Ravitsemushoitosuosituksen (THL 2023) mukaan ravitsemukseen, mikä on selkeästi enemmän kuin vähäiseen liikuntaan yhdistetyt kuolemat (3 %) ja muissa EU-maissa vastaavat luvut keskimäärin.

Ravitsemukseen liittyvät kuolemat ovat jopa yhtä yleisiä kuin tupakan ja alkoholin yhteensä aiheuttamat kuolemat. 

Jos vajaaravitsemusta tai sen riskiä ei tunnisteta, aiheutuu tästä hyvinvointialueille hoidon lisätarvetta, mikä puolestaan johtaa suurempiin hoitokustannuksiin.

Alanteen ym. (2019) katsauksen mukaan vajaaravitsemuksen hoidosta aiheutuu Suomessa noin 600 miljoonan euron lisäkustannus vuosittain. Sairaalahoidetun vajaaravitun potilaan hoito maksaa 3816 euroa enemmän kuin potilaan, joka on hyvässä ravitsemustilassa.

Orellin ym. (2023) tuoreen artikkelin mukaan sairaalassa hoitojakso on vajaaravitsemusriskissä olevalla potilaalla pidempi ja vakioiduilta kustannuksiltaan kalliimpi kuin potilaalla, jolla on hyvä ravitsemustila.

Pitkäaikaishoidossa vajaaravitsemusriskin tai -tilan korjaaminen aiheuttaa iäkkään potilaan hoidolle lisäkustannuksen, joka on 8287–10 497 euroa korkeampi.

Ravitsemushoidon eli käytännössä esim. täydennysravintovalmisteiden ja ravitsemusterapeutin työpanoksen osuudeksi tulee tästä lisäkustannuksesta vain 2 %.

Ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se tuo vähemmän inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnalle enemmän säästöjä käytettäviksi muuhun. Hyvinvointialueiden tulee herätä asiaan viimeistään nyt.

Lotta Paakkunainen
Lohjan kaupunginvaltuutettu, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettu (keskusta)

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko (kokoomus, EPP)

Marjut Frantsi-Lankia
Kirkkonummen kunnanvaltuutettu, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuutettu (keskusta), vastaava asiantuntijalääkäri

Aluevaltuustossa viimeistä kertaa varana

Olen ollut aluevaltuustossa keskustan ensimmäisenä varavaltuutettuna tähän asti, päässyt muutamaa kokousta vaille kaikkiin kokouksiin. Tiistaina 24.10.2023 kokouksessa valtuusto myönsi Riikka Pakariselle eron ja minusta tuli varsinainen aluevaltuutettu.

Kokouksessa edellä mainitun eron lisäksi päätettävänä olivat palvelustrategia sekä pelastustoimen palvelutasopäätös. Siitä kävin pitämässä jopa puheenvuoronkin ja sanoin lisäksi pari sanaa asukkaiden osallistamisesta palvelustrategiaa valmistellessa.

Puheenvuoroni (ensimmäinen ja viimeinen varavaltuutettuna):

Puheenvuoro:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat.

Pelastustoimen palvelupäätösluonnos näyttää samalta, mitä vuosia. Suurimpana muutoksena sana hyvinvointialue.

Pelastustoimen palvelutasopäätösluonnoksen kohta 4.2.2.3 kerrotaan pelastustoimen minimivahvuudeksi 58 henkilöä. Seuraavassa kappaleessa kuitenkin jo homma saadaan vesitettyä seuraavalla lauseella:

“Tarvittaessa henkilöstövoimavarojen määrää ja laatua muutetaan

pelastuslaitoksen sisäisen ohjeistuksen mukaisesti.”

Tämä tarkoittaa sitä, että vahvuuden ollessa alle tuon minimin eli 58, asialle ei tehdä mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jostain, ehkäpä jopa kolmesta paloautosta puuttuu yksi palomies. Tämä taas tarkoittaa yksikön huomattavasti pienempää toimintakykyä.

Tällä hetkellä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on sisäinen ohjeistus, jonka mukaan ylitöihin ei oteta, ennen kuin minimivahvuus on yli kolme miestä miinuksella.

Tänä vuonna niitä päiviä, kun edes minivahvuus on saavutettu, on vähemmän ja enemmän niitä päiviä, kun yksiköitä on ajettu ”vajaalla”.

Osasyynä on myös ensihoitopalvelut eli ambulanssit, jonka sairaanhoitopiiri ostaa pelastuslaitokselta. Jos ambulanssista puuttuu työntekijä/tekijöitä otetaan paloautosta palomies ambulanssiin.

Sairaanhoitopiirin sopimuksessa on määritelty ettei ambulanssissa voi olla vajetta henkilökunnasta, mutta paloautostahan voi puuttua, koska pelastuslaitos valvoo itse itseään ja näin ollen ei määrää itselleen sanktiota riittämättömästä henkilökunnasta paloautossa.

Pelastustoimen palvelupäätösluonnoksessa vedotaan myös pelastajapulaan. Tämä on valtakunnallinen haaste, mutta kuten aiemmin jo mainitsin, usein tuo miehistövaje syntyy ambulanssihenkilökunnan vajeesta ja tuo vaje olisi helpommin täytettävissä rekrytoinnilla, koska työttömiä ensihoitajia on saatavilla.

Vai pitäisikö sairaanhoitopiirin järjestää itsenäisesti ensihoitopalvelut? Tällöin saataisiin alueelle tasavertaiset ja yhdenmukaiset palvelut. Ja varmasti pelastuslaitos voisi olla avustamassa tätä, esimerkiksi tarjoamalla tilat ja koulutusta.

Tällä hetkellä esimerkiksi Lohjalla on ensihoidon kenttäjohtaja sairaanhoitopiirin palkkalistoilla, kun taas Espoossa samaa työtä tekevä ensihoidon kenttäjohtaja on pelastuslaitoksen palkkalistoilla.

Pystymmekö vastaamaan strategioidemme arvoihin ja tavoitteisiin? Palvelutasotarpeeseen? Kahden viimeisen vuoden aikana ei päästy tästä näkökulmasta.

Muutama sana vielä palvelustrategian osallistamisesta. Arvostamme hyvinvointijohtajan vahvaa osallistamiseen panostamista, asukkaiden osallistamista ja uusia keinoja osallistaa. Haluan kuitenkin kysyä: Jos alueen 480 675 asukkaasta tavoitetaan hyvinvointipelillä 980 asukasta, tai kirjoitushaasteeseen kirjoittaa 40, tai yli sata palvelujen käyttäjää haastatellaan ryhmissä, kuinka onnistuneena voidaan pitää tavoitettavuutta? Otanta toki varmasti oli hyvä.

Ryhmäpuheenvuoro 11.10.2023 kaupunginvaltuustonkokouksessa Järnefeltin liikuntahallin ja Tennarin lisämäärärahoista

Kävin pitämässä ryhmämme puheenvuoron 11.10.2023 kaupunginvaltuustonkokouksessa Järnefeltin yhtenäiskoulun liikuntahallin ja Tennarin lisämäärärahapäätöspykälässä. Olin yllättynyt, ettei isommilla ryhmillä ollut sanottavaa, heillä on aina jotain sanottavaa. Olin puheenvuoron valmistelussa valmistautunut siihen. Ryhmäpuheenvuorot pidetään ryhmien kokojärjestyksessä ja keskustan ollessa pieni ryhmä, yleensä puheenvuoromme ovat viimeisten joukossa. Tällä kertaa olin ensimmäisenä. Voit lukea ryhmäpuheenvuoron alta, tai katsoa videolta lopusta.

Ryhmäpuheenvuoro:

Arvoisa puheenjohtaja, kanssavaltuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat  

Tässä on jo käytetty tuohtuneita puheenvuoroja kustannuksista ja niiden karkaamisesta. 

Saimme valtuustoinfossa hyvää, avartavaa ja hämmentävääkin kuvaa nykytilanteesta. Yhtenä syynä kustannusten karkaamisesta on esitetty sitä, että IV-laitteiston ikää ei oltu huomioitu, toisena sitä, että ei oltu tehty saneerausosan korjaussuunnitelmia, joka siis kuuluu tällaisiin hankkeisiin. Lohjalla on ihan historiaa hankkeiden kustannuksista ja niiden karkaamisista sekä monenlaisista muista hankkeita haastavista käänteistä. Tämän vuoksi Keskustan valtuustoryhmän puolesta totean, en haluaisi, siitä harvemmin on hyötyä, mutta totean kuitenkin, mitä me sanoimme.  Toistamme samoja asioita, vaikka emme aina haluaisi. Silti toistamme, jos kertaus vaikka olisikin opintojen äiti. Olemme muistuttaneet ja tuoneet esiin useammin kuin kerran varoituksen ja epäilyksen sanoja kustannuksista sekä arviointien osumisista. Aina ei raaka-aineiden ja materiaalien hintojen korotukset ole olleet ilmiselviä syitä kustannusten karkaamisissa, kuten nyt on. 

Lohjallahan ollaan johdonmukaisia myös muutenkin. Esimerkiksi siinä, että Järnefeltin liikuntasalia on odotettu. On odotettu aivan liian kauan. Aivan kuten Nummen yhtenäiskoulun liikuntasalia aikanaan. Nummen yhtenäiskoulun peruskorjauksen yhteydessä liikuntasalia saatiin odottaa vuosia. Liikuntatunnit oppilaat kävelivät. Toki luovat liikunnanopettajat keksivät uusia keinoja liikuttaa, mutta rajoitteista se oli. Kuten nyt Järnefeltin osalta. Onneksi tällä kertaa viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä tuntuu kiinnostavan lasten liikuttaminen enemmän kuin silloin.  

Entä Tennari?  

Miltä näyttää Mäntynummen liikuntasali? Pysyykö Lohjan johdonmukaisuus? Me keskustan valtuustoryhmässä tässä kohtaa toivomme, ettei.  

Keskustan valtuustoryhmä ei kuitenkaan halua pureutua tähän enempää, siitä on jo puhuttu ja toivottavasti vihdoin myös opittu ja muistetaan tulevissa hankkeissa.  

julkisten tilojen rakentaminen on kaiken aikaa ja kaikkialla samankaltaisessa tilanteessa kuin Lohjan liikuntahallit.  
Suomessa käytännössä miltei kaikki vastaavat hankkeet ovat julkisen sektorin hankkeita. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että rakentajat käyttävät tätä röyhkeästi hyväkseen. Siksi rakennuttajan, tässä tapauksessa Lohjan kaupungin, pitäisi olla entistä tarkemmin määritellessään rakentamisen ja korjausrakentamisen tarpeita. 

Haluamme kiittää teknistä johtajaa ajantasaisista katsauksista ja näiden kiitosten myötä Keskustan valtuustoryhmä haluaa luottaa siihen, että paremmat ajat, suunnitelmat ja hankkeet sekä toteutukset ovat edessä. 

Keskustan valtuustoryhmä on pykälien 7 ja 8 päätösesitysten takana, mutta vain siksi, että nämä on saatava valmiiksi. Ja tämänkin sanomme aivan liian usein. 

Ryhmäpuheenvuoro valtuustokokouksessa 13.9.2023 epäsovinnaisesti pukeutuneena

Kävin pitämässä ryhmämme ryhmäpuheenvuoron hallintosääntömuutoksesta, sillä olin hallintosääntö- ja organisaatiotyöryhmän jäsenenä. Olin puhunut samasta asiasta aiemminkin, mutta nyt oli uusia muutoksia. Montaa sanaa en sanonut. Mitä sitä koko puheenvuoroaikaa käyttämään, jos ei ole sanottavaa enempää.

Kokousvaatetuksestani sen verran, että tulin suoraan töistä. Minulla oli vaihtovaatteet mukana, mutta olimme ryhmämme puheenjohtajan kanssa päättäneet pukeutua farkkuihin ja ns rennosti vastalauseena erään valtuutetun lehtihaastatteluun, jossa hän moitti reuna-alueiden luottamushenkilöitä valittajiksi ja valtuuston arvoa vähätteleviksi. Emme kuulemma edes pukeudu valtuuston vaatimaa kunnioitusta mukaillen. Pidimme sitä valitettavana, törkeänä ja uskomattomana lausuntona.

Kirjoittajavieras Länsi-Uusimaa 24.8.2023: Pidennetty oppivelvollisuus osittain eriarvoistavaa

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini toisen asteen kouluun kulkemisesta ja sen haasteista täällä pääkaupunkiseudun kupeessa.

Pidennetty oppivelvollisuus ei tuonut helpotusta kulkemiseen, saattaapi olla, että toisilla siitä tulee lisästressiä, toki vain hetkeksi. Asumme alueella, jossa joukkoliikenne on heikohkoa ja koulujen loma-aikoina on erittäin hankalaa kulkea mihinkään. Toisin sanoen ei välttämättä pääse ilman autoa mihinkään lähipalvelua lukuunottamatta (meillä ne lähipalvelut on neuvola, jota emme enää tarvitse, palvelukoti, jota emme vielä tarvitse sekä hautausmaa, noh), lähin kauppa on noin 6 kilometrin päässä. Oli miten oli. Kaksi nuortani on lukiossa toisella paikkakunnalla, yksi on aloittanut ammattikoulun ja yksi on vielä peruskoulussa.

Meillä on jo vuosia ollut haasteena, ettei ammattikoululaiset pääse ensimmäisenä oppiviikkonaan kouluun joukkoliikenteen avuin, vaan se apu eli kulku kouluun pitää itse keksiä. Tästä onkin nuoret itse keskustelleet, että heidän arvostuksensa tuntuu vähäiseltä. Miksi heidän kulkuaan ei tarvitse tukea ensimmäisellä viikolla?

Pidennetty oppivelvollisuus osittain eriarvoistavaa

oisen asteen koulutuksista ammattiopistot aloittivat paikkakunnasta riippuen jo 2.–3.8. ja lukio aloitti peruskoulujen kanssa samaan aikaan, 10.8.

Tässä ei muuten mitään erikoista olisi eikä eriarvoistavaakaan, paitsi että esimerkiksi Lohjalla tämä tuo eriarvoisuutta ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä. Lohjalla joukkoliikenne maaseutu- ja taajama-alueilta keskustaan, jossa ammattikoulu ja lukio sijaitsevat, toteutuu vasta lukioiden ja peruskoulujen aloittaessa, eli viikon verran ammattikoululaiset saavat järjestää itse kyytinsä kouluun. Toisten vanhemmat pystyvät järjestämään työ- tai loma-aikojansa niin, että voivat kuljettaa opiskelijoitaan kouluun, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Moni toisen asteen opiskelija hakeutuu kotipaikkakuntansa ulkopuolelle ja yksi syy tähän on joukkoliikenne. Helsinkiin pääsee helpommin kuin oman kotikaupungin asiointikeskustaan.

Tämä viikon ero joukkoliikenteessä on ollut jo vuosia ongelmana, eikä pidennetty oppivelvollisuus tuonut muutosta asiaan. Erään ammattikoululaisen sanoin: eikö meillä ole mitään väliä?

Koulumatkakustannukset tulee hakea Kelalta. Kela korvaa matkat joko itsejärjestetystä (auto/mopo/tms.), joukkoliikenteestä ja niiden yhdistelmästä, mutta korvaukset itsejärjestetystä kyydistä ei korvaa tämän päivän kuluja. Pohdin myös kuntien vastuuta kyydeistä. Pidennetty oppivelvollisuus on kuntien vastuulla, mutta se, miten oman kunnan alueen toisen asteen kouluun pääsee, ei ole? Kokonaisuus ei siis tässäkään ole hallussa eikä pidennetty oppivelvollisuus järjestelmänä todellakaan valmis.

Usein kuulen myös sanottavan, että voihan se nuori muuttaa lähemmäksi koulua. On suhteellisen kohtuutonta myös ajatella muuttoa pois kotoa 15–16-vuotiaana, alaikäisenä ensimmäisenä vaihtoehtona joukkoliikenteen puutteellisuuden vuoksi toisen asteen opintojen alkaessa. Kyllä, toiset ovat kykeneväisiä siihen, mutta ei läheskään kaikki. Ja miksi lapselta pitäisi sellaista edes odottaa?

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja toisen asteen opiskelijoiden äiti.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6160839

Tytyrin kaivosmuseossa vierailulla lasten kanssa

Lähimatkailua! Kävimme lasten kanssa Tytyrin kaivoksessa. Museo on 110 metriä maanpinnan alapuolella.

Tytyrissä on Koneen hissi, jolla päästään pikavauhtia kaivoksen uumeniin.

Tytyrissä on perusnäyttely, jossa kerrotaan kaivostoiminnasta yleisesti ja mineraaliesiintymistä. Tytyrissä on myös upea taidenäyttely ja lapsille peikkoluola aarteineen. Tytyristä voi myös vuokrata salia kokouksiin tai juhliin. Salissa on kahdeksan astetta lämmintä, joten takki päälle, jos kokoustamaan halajaa.

Eeva Muttonen

Kierroksemme jälkeen näin jäin keskustelemaan matkailupäällikön kanssa ja hän kertoi, että vierailijamäärät ovat nousussa. Siihen on todennäköisesti vaikuttanut yhtenä asiana se, että kaivokseen voi mennä nyt myös omatoimisesti omalla aikataululla, lippujen hinnat on laskeneet ja matkailupäällikkö uumoili myös peikkoluolan herättäneen kiinnostusta.

Tämä oli mukava kaupunginvaltuutettuna kuulla, sillä Tytyri on hyvin kauan ollut murheenkryyninä sekä kiistakapulana päätöksentekijöille ja kuntalaisille.

Kannattaa muuten käydä vielä vilkaisemassa vieressä oleva avolouhus.

Lisää Tytyristä:

www.tytyrielamyskaivos.fi