Lapset ja nuoret – Sivu 33 – Lotta Paakkunainen

Nuorten maaseutuparlamentti – Nuorten maaseutu 2030

Ykkösakseli järjesti Maaseutuparlamentin innoittamana Nuorten maaseutu 2030 -keskustelutilaisuuden 28.9 klo 17.30-19.30, jota pystyi seuraamaan etänä Ykkösakselin Youtube-kanavan kautta (ja vieläkin näkee). Keskustelu toi yhteen Ykkösakselin alueen nuoria ja päättäjiä, jotka haluavat olla mukana tekemässä maaseudusta kiinnostavaa paikkaa asua tulevaisuudessa. Keskustelussa käsiteltiin esimerkiksi sellaisia aiheita, kuten minkälaista nuorten elämä on nyt maaseudulla ja mitä se voisi olla vuonna 2030, minkälaista on hyvä elämä maaseudulla ja mitä Ykkösakseli voisi tehdä auttaakseen nuoria viihtymään maalla.

Keskustelussa keskityttiin nuorten kokemuksiin ja heillä oli nyt tilaisuus kertoa omasta näkökulmastaan elämisestä maalla. Mukana keskustelemassa oli yksi nuori ja yksi päättäjä Salon, Lohjan, Vihdin ja Karkkilan alueen maaseudulta.

Minua oli pyydetty yhdeksi keskustelijaksi enkä epäröinyt lainkaan. Oli kunnia saada kutsu. Mulle on tärkeää saada keskustella ja kuulla, toivon aina oppivani keskustelukumppaneiltani ja eilinen oli todella oivaa oppia. Oli todella upea kokemus ja tilaisuus oli hyvin järjestetty. Nuorilla oli painokkaita mielipiteitä ja hyviä näkökulmia moneen asiaan ja monta uutta kehitysideaakin saimme pelkällä yhteisellä keskustelulla aikaan. Sanoin keskustelunkin aikana, että oli avartavaa huomata sekin, kuinka samanlaiset arvot meillä kaikilla loppujen lopuksi oli huolimatta siitä, olemmeko muuttaneet muualta maalle tai sitten syntyneet ja suku aina asunut maalla.

Kirjoitin itselleni ylös paljon nuorten terveisiä ja asioita, joita itselle nousi mieleen nuorten sanomisista.

Syitä nuorten palaamiseen mm:

lähipalvelut
julkinen liikenne/yhteydet kaupunkiin/palveluihin
lähimetsä
lähiluonto
kotiseuturakkaus
ystävät ja perhe

Keskustelimme myös siitä, mitä on lähipalvelut. Ovatko ne ne koulut, päiväkodit, kaupat, terveysasema, luonto? Miten arvotetaan lähipalvelu?

Julkisen liikenteen, toisen asteen tärkeys, juurruttamisen ja liikkumisen tarve kävi puheissa moneen otteeseen. Maaseutu elää kaupungista ja kaupunki maaseudusta, meidän tulee olla mahdollistajia niin maaseudun kuin kaupungin nuorille

Toivon tälle keskustelulle jatkoa, tämä oli todella arvokasta.

Muistutin jälleen lastensuojelun kriisistä valtuustossa 15.9.2021

Valtuustokokouksessa 15.9.2021 käsiteltiin mm. talousarvion toteutumisen puolivuotisraporttia ja kävin pitämässä oman puheenvuoron aiheesta. En puheessani käsitellyt koko raporttia ja kokonaisuutta, vain pieniä osia, keskittyen jälleen lastensuojeluun.

Olen iloinen, että Lohjan asukasluku on noussut ja verotulot myös, mutta meillä on silti ongelmia, jotka saattavat asukasluvun kasvun myötä myös kasvaa. Ja jos emme herää, ne paisuvat.

Puheenvuoroni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut läsnäolijat sekä kuulijat

Olemme saaneet lukea paikallislehdestäkin aurinkoisia lausuntoja taloudesta, joissa yhtenä tavoitteena ilmeisesti on kaupunkilaisten yhteishengen nostattaminen nostaen valtion ja koronan arvaamattomuutta peikoksi. Ikävä kyllä meillä on peikkoja ihan omasta takaa, aiemmissa puheenvuoroissa tuotujen lisäksi.

Nämä kaikki peikot tosin on ratkaistavissa.

Esimerkiksi virkatyönä tehdyt epätarkat kirjaamiset raporteissa. On ikävää, että joutuu arvailemaan elinvoimatoimialan henkilöstön sairauspoissaolojen määrän kehitystä, ja arvailemaanhan tässä joutuu, sillä teksti ei tarjoa vastausta, ainoastaan vaihtoehdon enemmän/vähemmän. Odotan tarkkuutta kautta linjan, luottamushenkilöiltä odotetaan talouden seurantaa, se voi toisinaan tällaisten vuoksi olla hankalaa.

Toinen esimerkki on lastensuojelu.

Maaliskuussa valtuusto päätti 230 000 euron lisämäärärahasta lasten, nuorten ja perheiden palvelualueelle ja viime tilinpäätöksessä olleen tarkastuslautakunnan lausunnon mukaan lastensuojelun kulut vuonna 2020 nousivat noin 800 000 euroa. Siis koko viime vuoden aikana. Lastensuojelun kustannukset tällä hetkellä ovat n. 605 000 euroa ja asiakaspalvelun ostot n 503 000 euroa suuremmat kuin vuosi sitten.

Lastensuojelumme on edelleen kriisissä, eikä sen kaivon pohjaa näy. Ei ennen kuin tehdään se, minkä tiedämme olevan välttämätön tehdä, eli parantaa työntekijöiden työoloja ja yksi keino siihen on palkata lisää henkilöstöä. Hakujen tulee olla aktiivisia ja houkuttelevia. Me voimme muuttaa suuntauksen oman kuntamme kohdalla muuttamalla omia työtapojamme, rekrytointikeinojamme ja palkkaustamme. Meidän tulee turvata lasten ja nuorten tämä päivä, jotta heidän huomisensa olisi vakaampi ja taloutemme turvatumpi.

Talouden tasapainottamisohjelmassa toteutuneeksi mainittu lasten, nuorten ja perheiden palvelualueen palvelualuejohtajan toimi on lakkautettu, mutta jälleen perustettu. Ohjelman mukaisesti ryhmäavustajien määrää on vähennetty, perusteena lapsimäärien pieneneminen, mutta samaan aikaan erityistarpeisten lasten määrä kasvaa. Olemme päättäneet tehdä säästöjä palvelujen kustannuksella, lasten kustannuksella ja jos ei se jo nyt näy, tulee se näkymään tulevina vuosina myös synkkenevinä talouslukuina. Toivoisin laastarimentaliteetin vähenevän ja pian myös päättyvän kokonaan.

Kyky nähdä hopeareunus on upea kyky ja positiivisuus on kiva asia. Toivoisin kuitenkin olevan mukana tätä päivää ja huomista.

Kiitos

Aiemmin lastensuojelusta kirjoittamaani:

Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua

Vielä lastensuojelun lisämäärärahasta

Lastensuojelumme on kriisissä – resursseja olisi lisättävä

Lohjalle huomautus lastensuojelutoimien määräajoista

Lastensuojelun vähättely on totta

Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua

Kaupunginjohtaja iloitsee 4.9.2021 paikallislehdessä, että ”Lohjan kaupungin talouden puolivuotisraportti kertoo hyviä uutisia kaupungin taloustilanteesta. Jos yllätyksiä ei loppuvuodesta tule, kaupungin verotulot ovat kipuamassa jopa 7,5 miljoonaa euroa talousarviossa arvioitua suuremmiksi.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4281594) Otsikkona lehdessä: Roima verotulojen kasvu siivittää Lohjan taloutta – uusia leikkauslistoja ja veronkorotuksia ei näy, mutta koronapeikkona on nyt valtio

Niin. Hienoa, että näyttää hyvältä ja peikkona valtion koronatuet (jos eivät toteudukaan). Mitäs siitä muista kaupungin kuluista ja kuntalaisten hyvinvoinnista.

Jos katsoisimme kuitenkin kokonaisuutta ja nappaisimme tarkasteltavaksemme monivuotista ongelmaa, jota ei näköjään edelleenkään haluta tuoda esiin: lastensuojelun jatkuvat alibudjetoinnit.

Lohjalla leikkaaminen (talouden pelastaminen) on tehty pitkälle säästämällä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviosta, on kiristetty ruuvia ja lopetettu toimia, jätetty palkkaamatta henkilöstöä, tai siirretty palkkaamista. Säästetyt rahat (750 000€ vuonna 2019 ja 2,4 miljoonaa vuonna 2020 €) on siirretty sotelautakunnalle. Toki sotelautakunnassakin niitä tarvitaan ikääntyneiden palvelualueella, mutta tämän 2,4 miljoonan euron siirron jälkeen haettiinkin lisämäärärahaa 230 000 euroa lastensuojeluun. Siis juuri sinne, mistä oli muutama kuukausi aiemmin otettu ja siirretty muualle. Eikä se 230 000 euroa edes riitä. Pelkästään kesäkuuhun mennessä ylitystä arvioitiin olevan noin 830 000 enemmän kuin vuonna 2020 vastaavana aikana.

Ja kaupunginhallituksen jatkava puheenjohtaja samassa lehdessä 7.9.2021 (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4282266):

Ja kun jotakin lähdetään tekemään, tehdään se kerralla kunnolla. Edetään pala palalta ja hoidetaan varmat tapaukset kotiin pilvilinnoja rakentamatta.

Onneksi meillä Lohjalla osataan tämä positiivinen ajattelu, ehkäpä sillä saamme resursseja lastensuojeluun.

Aiemmin lastensuojelusta kirjoittamaani:

Vielä lastensuojelun lisämäärärahasta

Lastensuojelumme on kriisissä – resursseja olisi lisättävä

Lohjalle huomautus lastensuojelutoimien määräajoista

Lastensuojelun vähättely on totta

Esitin valtuustossa, että Lohjalla tulee tarkistaa lastensuojelun rahoituksen tarpeet

Kesä meni nopeasti

Näin loppukesällä, alkusyksyn viilentyessä on hyvä muistella kuumaa kesää ja ihanaa lasten kanssa vietettyä kesälomaa.

Viime kesänä olimme lasten kanssa todella vain kotona, sillä heikon kuntoni vuoksi emme pystyneet juuri kiertämään paikkoja tai vierailemaan missään. Tänä kesänä otimme aika paljon takaisin, tosin nuorimmaiseni mukaan ei tarpeeksi. ”mitään ei tehty, eikä missään käyty”

Olin päättänyt, että kesän aikana en juuri päivitä blogiani, keskityn enemmän yhdessäoloon ja pysyin aika hyvin tavoitteessani.

Alkukesä meni vielä vaaleissa ja tulokseen totuttelu vei hetken. Piti pohtia montaa asiaa ja punnita vaihtoehtoja.

Remontti eteni kesän aikana ja kissat tiukasti työnjohdossa

Toisen teinin konfirmaatio oli tänä kesänä. Siitä enemmän täällä:

Nuoreni konfirmaatiossa

Miliariassa, jossa minulla oli ihan ikioma sotatuntija oppaana

Tampereella piti kävimme Vakoojamuseossa ja Vapriikissa Ritarit-näyttelyssä. Paljon jäi nähtävää, joten uudestaan pitää mennä.

Paloaseman panimolla olut-tastingissa keskustan Nummen paikallisyhdistyksen puitteissa

Oman kylän asuntomessut piti käydä tarkastamassa

Koulujen alkaessa koulu lähetti Hope ry:lle vaatetta ja toimin lähettinä

Kesän päätteeksi käynti Keravalla, sukuhaudalla

Olin miettinyt, että kesä men ohi vähän vahingossa, että eipä tullut tehtyä mitään, mutta tuli nyt kuitenkin onneksi edes jotain.

Nyt on hyvä aloittaa syyskausi!

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 6.8.21: Millä kyydillä toiselle asteelle?

Kirjoitin tällä kertaa kolumniin toisen asteen maksuttomasta koulukyydistä.

Tällä lukukaudella uudistus käynnistyi. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen toi toisen asteen koulutukseen uudistuksia, joiden ansiosta lukion tai ammattikoulun käyminen käy aiempaa vähemmän opiskelijan huoltajien lompakolle.

Oppivelvollisuuden laajentaminen tuo mukanaan myös koulukuljetusten maksuttomuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että 43 euron kuukausittainen omavastuuosuus poistuu koulumatkatuesta. Koulumatkatukeen on oikeutettu, jos kuukausittaiset kulut kulkemisesta ovat vähintään 54 euroa.

Lisäksi korvattavissa olevan koulumatkan vähimmäispituus laskee kymmenestä kilometristä seitsemään.

Harmittavaa on, että tämä ei koske ennen vuotta 2005 syntyneitä, ymmärrettävästi raja tulee vetää johonkin kohtaan. Toki hyvä, että uudistus toteutui, kokonaisuuden toteuttaminen on vain hieman ontuva. On aika sama, onko koulumatka veloitukseton, tai onko sen vähimmäispituus lyhyempi kuin ennen, jos sitä koulukyytiä ei ole. Esimerkiksi Lohjalla reuna-alueilta ei koulun aamutunneille tarvitse haaveilla pääsevänsä julkisilla kulkuneuvoilla, ei Helsinkiin, ei Saloon, ei Vihtiin.

Korvausta voi hakea, jos julkista liikennettä ei ole. Tässä kuitenkin on yksi ongelma, sillä jos julkista liikennettä ei ole, kuinka opiskelija pääsee kohteeseen? Huoltajan kyydissä? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Muuttamalla opiskelupaikkakunnalle? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, ei taloudellista, eivätkä kaikki alaikäisinä vielä ole välttämättä kypsiä muuttamaan kotoa. Ikäpoikkeuslupa henkilöauton kuljettamiseen jo 17-vuotiaana? Kaikilla ei jälleen ole tähänkään mahdollisuuksia.

Uudistusta tehtäessä yhtenä näkökulmana oli tasavertaisuus. Toistaiseksi tasavertaisuus ainakaan reuna-alueella asuvan lukiolaisen huoltajan näkökulmasta ei ole vielä onnistunut.

Kokonaisuuden toteuttaminen on hieman ontuva.

Uudistuksia tulee tehdä, ajat muuttuvat ja meidän tulee muuttua ajassa. Toisinaan tuntuu, että uudistuksia tehdessä ei aina kuitenkaan pysytä ajan mukana.

Kirjoittaja on suuruusioperheen äiti lohjalainen kaupunginvaltuutettu

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4247259

Nuoreni konfirmaatiossa

Nuoren konfirmaatiopäivä on erityinen päivä niin nuorelle kuin hänen läheisilleen. Meillä oli toisen teinimme konfirmaatio lauantaina, päivä oli hyvin tunteikas monestakin syystä ja mulla on aika paha tapa siinä, että tämän kaltaiset lasten juhlat saavat mut aina kyyneliin. Eikä tämä päivä ollut poikkeus. Saman tien, kun näin ristikulkueen, oli nenäliinalla käyttöä.

Erkki Kuusanmäki (kappalainen, nuorten rippi-isä) puhui liikuttavan kauniisti ja hyvin. Kirkon jälkeen kutsuin hänet vaimonsa kanssa juhliimme ja pitää kyllä sanoa, että meillä on aivan paras rippi-isä ja ruustinna. Ihania, nuoren elämään eläytyviä, lämpimiä ihmisiä. Olemme aina kutsuneet heidät rippijuhliimme ja joka kerta he järjestävät aikaa osallistuakseen. Ja joka kerta on talon täyttänyt ilo, nauru ja laulu.

Keskustelimme myös Nummen kirkosta ja ensi vuonna onkin kirkon juhlavuosi, 200 vuotisjuhla. Sitä varten kirkko kerää vanhoja kuvia, joten jos sinulla on vanhoja kuvia kirkosta ja kirkon menoista ja -juhlista, ottaisivat mielihyvin vastaan!

Kiitos juhliin osallistuneille vieraillemme!

Olin ajatellut puhua vaikka mitä teinillemme, mutta tiedän hänen tuskastuvan tunteiluuni ja höpöttelyihini, joten päätin pitää onnittelupuheen lyhyenä.

***

Noin yksitoista vuotta sitten yhtenä helteisenä tiistaina sun sydän leikattiin, torstaina jo juoksit sairaalan käytäviä ja lauantaina pääsit kotiin. Viisi viikkoa meidän piti vahtia sinua, ettet juokse, kiipeile, aja fillarilla tai pompi. Pidit meidät kiireisinä sen kesän.

Noin kuusi vuotta sitten lähdit yksin bussilla kohti tuntematonta, sinulle vieraan isotädin luo, jota et ollut tavannut ennen. Hänen kanssaan Tampereella tutustuit juuriisi ja hyppäsit avantoon.

Nuo lyhyet tositarinat kuvaavat sinua hyvin. Olet aina ollut urhea, omapäinen ja omantien kulkija.

Sinulle ostamamme lahja kuvaa myös sinua hyvin. Ei ainoastaan nimensä puolesta, vaan kokonaisuutena. Saimme korun suoraan suunnittelijalta, joka kertoi idean syntyneen Teijolla kävellessä kevättalvella. Puro solisi, oli jo vähän sulanut ja se välkkyi kauniisti auringonpaisteessa, suunnittelija otti kuvan ja huomasi, että siitä voisi tulla upea koru. Hän oli kovin ilahtunut nimestäsi ja toivotti hyvää juhlapäivää.

Kohti uusia seikkailuja!