Kategoria-arkisto:Saavutettavuus

Hyvinvointi jäi jalkoihin, kun Lohja päätti Länsiradasta

Lohjan kaupunginvaltuuston joulukuun kokous, jossa päätettiin Länsiradan osakassopimuksesta ja hyväksyttiin Laaja hyvinvointikertomus 2023–2025, oli paljastava. Ei siksi, mitä sanottiin, vaan siksi, mistä vaiettiin.

Kokouksessa käytettiin lukuisia puheenvuoroja Länsiradan puolesta ja vastaan. Miljardiluokan hanke herätti tunteita, visioita ja huolia. Sen sijaan asiakirja, joka liitteineen kuvaa Lohjan asukkaiden todellista arkea, kuormitusta ja hyvinvoinnin kehitystä, jäi lähes kokonaan ilman keskustelua.

Tämä ei ole sattumaa.

Hyvinvointikertomus kertoo liikaa

Laaja hyvinvointikertomus ja sitä täydentävät vuosiraportit piirtävät Lohjasta ristiriitaisen mutta selkeän kuvan. Rakenteita on kehitetty, koordinaatiota parannettu ja hyte-työhön panostettu. Mutta samaan aikaan pahoinvoinnin indikaattorit kertovat huolestuttavaa tarinaa.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut niin, että jo noin joka kuudennesta lohjalaisesta lapsesta tai nuoresta on tehty ilmoitus. Osuus on korkeampi kuin hyvinvointialueella keskimäärin. Pienituloisuus on lisääntynyt 2020-luvulla ja yhä useampi perhe elää taloudellisessa epävarmuudessa. Yksinäisyys koskettaa erityisesti työikäisiä, eikä hyvinvointi jakaudu tasaisesti.

Nämä eivät ole yksittäisiä poikkeamia. Ne ovat rakenteellisia signaaleja.

On helppo ymmärtää, miksi keskustelua ei käyty

Hyvinvointikertomus pakottaa kysymään epämukavia kysymyksiä: mihin suuntaan Lohjaa ollaan viemässä ja kenen ehdoilla? Miten miljardiluokan infraratkaisut suhteutuvat arjen hyvinvointiin, lasten tilanteeseen, ympäristön kantokykyyn ja ilmastotavoitteisiin?

On huomattavasti helpompaa puhua radasta kuin ihmisistä. Radasta voi olla puolesta tai vastaan. Hyvinvointikertomus sen sijaan ei tarjoa helppoja vastauksia, vaan se paljastaa, että päätöksenteko ei ole ollut riittävää eikä ajoissa.

Ristiriita päätöksenteon ytimessä

Samassa kokouksessa hyväksyttiin asiakirja, joka korostaa turvallista elinympäristöä, ennaltaehkäisyä ja asukkaiden hyvinvointia ja tehtiin päätös hankkeesta, jonka ympäristö- ja luontovaikutukset ovat mittavat ja osin pysyviä. Länsiradan ratalinjaus kulkee Lohjan alueella poikkeuksellisen arvokkaan ja herkän luontokokonaisuuden läpi, uhaten suojeltuja lajeja, vesistöjä ja ekologisia yhteyksiä.

Kun nämä asiat erotetaan toisistaan, hyvinvointi typistyy paperiksi ja luonto sivuhuomioksi.

Kyse ei ole tiedon puutteesta

Tieto on olemassa. Ympäristövaikutusten arvioinnit on tehty. Hyvinvointikertomus on laadittu huolellisesti. Kysymys ei ole siitä, etteikö vaikutuksia tunnettaisi.

Kysymys on siitä, halutaanko niitä katsoa yhtä aikaa.

Laaja hyvinvointikertomus on poliittisesti hankala asiakirja juuri siksi, että se rikkoo yksinkertaiset tarinat kasvusta, vetovoimasta ja kehityksestä. Se muistuttaa, että hyvinvointi ei synny investointipuheista vaan arjen turvasta, toimivasta ympäristöstä ja oikea-aikaisesta tuesta.

Päätöksiä tehdään nyt ja seuraukset jäävät

Lohjalla tehdään päätöksiä, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän. Jos hyvinvointia ja luontoa koskeva tieto sivuutetaan silloin, kun tehdään suuria rakenteellisia ratkaisuja, vastuu ei katoa. Se vain siirtyy tuleville päättäjille, palvelujärjestelmälle ja asukkaille.

Hyvinvointikertomuksen hiljaisuus valtuustosalissa ei ollut vahinko. Se oli valinta.

Se oli valinta siirtää huomio pois lasten ja perheiden kuormituksesta, kasvavasta eriarvoisuudesta, luonnon kantokyvyn rajoista ja ilmastovastuusta. Se oli valinta tehdä suuria rakenteellisia päätöksiä ilman, että niiden vaikutuksia ihmisten arkeen ja ympäristöön tarkastellaan samassa kehyksessä.

Jos hyvinvointitieto ja ympäristövaikutukset sivuutetaan silloin, kun päätetään miljardiluokan hankkeista, päätöksenteko ei ole kokonaisvaltaista, vaan se on kapeaa ja lyhytnäköistä. Vastuu ei katoa, vaikka keskustelu vaikenisi. Se jää Lohjan asukkaille, palvelujärjestelmälle ja tuleville päättäjille.

Länsirata ja hyvinvointi ja mitä Lohjan valtuustossa päätettiin ja mitä jäi sanomatta

Lohjan kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin Länsiradan osakassopimuksesta sekä hyväksyttiin Laaja hyvinvointikertomus vuosille 2023–2025, oli monella tapaa kuvaava esimerkki siitä, miten suuria ja kauaskantoisia päätöksiä tehdään ja miten vaikeaa kokonaiskuvan hahmottaminen joskus on.

Kokouksessa käytettiin runsaasti puheenvuoroja Länsiradan puolesta ja sitä vastaan. Keskustelu oli paikoin asiantuntevaa, paikoin huolestunutta ja paikoin vahvasti tulevaisuususkoista. Silti yksi olennainen näkökulma nousi esiin vain yksittäisessä puheenvuorossa: kokousmateriaaleista puuttui ympäristövaikutusten arviointimenettely, YVA.

YVA ei ole mielipide, vaan lakisääteinen velvoite

Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) ei ole lisäliite tai vapaaehtoinen taustamuistio. Se on lakisääteinen osa suuria infrahankkeita, ja sen velvoite perustuu lakiin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017).

YVA:n tarkoitus on arvioida hankkeen merkittävät vaikutukset muun muassa:

  • ympäristöön ja luontoon
  • ihmisten elinoloihin ja terveyteen
  • yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön
  • ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen

Kun päätetään hankkeesta, joka muuttaa maisemaa, maankäyttöä ja ihmisten arkea vuosikymmeniksi, YVA ei ole sivuseikka. Se on keskeinen tiedonlähde päätöksenteolle.

YVA on tehty, mutta se ei näkynyt päätöksenteossa

Länsiradan YVA on olemassa, ja olen käsitellyt sitä aiemmin kirjoituksessani ”Kun rata kulkee yli luonnon, ihmisten ja kotien”. YVA:ssa tunnistetaan merkittäviä vaikutuksia niin luontoon, asumiseen kuin ihmisten elinympäristöihin.

Arvioinnissa nousevat esiin muun muassa:

  • pysyvät muutokset maisemaan ja luonnonympäristöön
  • vaikutukset arvokkaisiin luontoalueisiin ja ekosysteemeihin
  • melu-, tärinä- ja päästövaikutukset
  • vaikutukset asukkaiden arkeen, asumiseen ja koettuun turvallisuuteen

YVA ei ole yksiselitteinen puolto tai kielto hankkeelle. Se tuo esiin haittoja, riskejä ja lieventämistarpeita – juuri niitä asioita, joita poliittisessa päätöksenteossa pitäisi punnita avoimesti.

Silti valtuuston kokousmateriaaleissa YVA ei ollut mukana, eikä sen sisältöä avattu päätöksenteon tueksi. Tämä herättää kysymyksen: miten voimme tehdä vastuullisia päätöksiä, jos keskeinen arviointitieto jää sivuun?

Laaja hyvinvointikertomus ja ristiriita päätöksenteossa

Samassa kokouksessa hyväksyttiin myös Lohjan Laaja hyvinvointikertomus 2023–2025 – asiakirja, joka liitteineen kuvaa yksityiskohtaisesti kunnan asukkaiden hyvinvoinnin tilaa, haasteita ja kehityssuuntia.

Tästä huolimatta hyvinvointikertomus jäi kokouksessa lähes kokonaan vaille puheenvuoroja. Keskustelu keskittyi voimakkaasti Länsirataan, vaikka hyvinvointikertomus on nimenomaan se asiakirja, jonka pitäisi ohjata kaikkea kunnan päätöksentekoa: taloutta, maankäyttöä, palveluja ja investointeja.

On vaikea olla näkemättä ristiriitaa siinä, että samassa kokouksessa hyväksytään asukkaiden hyvinvointia kuvaava ja siitä huolta kantava asiakirja, mutta ei juuri lainkaan keskustella siitä, miten suurhanke kuten Länsirata vaikuttaa tähän kokonaisuuteen.

Hyvinvointi ei synny irrallisina ohjelmina tai asiakirjoina. Se syntyy siitä, että taloudelliset, ympäristölliset ja inhimilliset vaikutukset tarkastellaan yhdessä, ei erillään.

Poikkeuksellisen herkkä ja arvokas luontoalue

Länsiradan ratalinjaus kulkee Lohjan alueella poikkeuksellisen arvokkaan ja herkän luontokokonaisuuden läpi. Kyse ei ole yksittäisistä luontohavainnoista, vaan laajasta, toisiinsa kytkeytyvästä ekosysteemistä, johon kohdistuvat vaikutukset ovat monin paikoin pysyviä.

Ratalinjaus osuu suoraan useiden tiukasti suojeltujen lajien elinpiireihin:

  • Saukko liikkuu Hämjoella ja Raatinjoella. Rata pirstoo näitä kulkureittejä ja heikentää lajin elinmahdollisuuksia.
  • Viitasammakko, EU:n erityisesti suojelema laji, lisääntyy Halarin lammilla. Rata kulkisi suoraan näiden lisääntymisalueiden yli.
  • Vuollejokisimpukka, yksi Suomen arvokkaimmista ja herkimmistä virtavesilajeista, on havaittu Hämjoessa.
  • Lohjan alueella on neljä lepakoiden luokan I kohdetta, joiden hävittäminen on yksiselitteisesti kielletty.
  • Ratalinjaus halkaisee FINIBA-lintuvedet ja uhkaa paahdeympäristöjä, jotka ovat valtakunnallisesti tärkeitä uhanalaisten hyönteisten elinalueita.
  • Liito-oravan elinpiirit pirstoutuvat laajalla alueella.

Näitä vaikutuksia ei voi kuitata kevyesti eikä kompensoida istuttamalla muutamia taimia tai rakentamalla lyhyitä siirtymäsiltoja. Kun tällaiset elinympäristöt menetetään, ne menetetään pysyvästi.

Asiantuntija-arvioiden mukaan suurten infrahankkeiden, kuten Länsiradan, aiheuttamia luontovaikutuksia ei voida ”kuitata” minkään yksiselitteisen aikarajan jälkeen. Ympäristövaikutusten arvioinneissa todetaan toistuvasti, että elinympäristöjen pirstoutuminen, suojeltujen lajien elinpiirien häviäminen ja ekologisten verkostojen katkeaminen ovat usein pysyviä tai kestävät vähintään vuosikymmeniä, jos palautumista tapahtuu lainkaan. Istutukset, siirtymäsillat tai muut lieventämistoimet voivat vähentää haittoja, mutta ne eivät korvaa menetettyjä luonnon kokonaisuuksia. Länsiradan kohdalla Lohjan alueella kyse ei ole hetkellisestä rakennusvaiheen häiriöstä, vaan pitkäaikaisesta ja osin peruuttamattomasta muutoksesta luontoon, monimuotoisuuteen ja ilmastotyön edellytyksiin.

Päätöksiä, jotka kantavat kauas

Länsirata ei ole vain raideliikennehanke. Se on päätös, joka vaikuttaa Lohjan luontoon, asukkaisiin ja elinympäristöön pitkälle tulevaisuuteen. Juuri siksi päätöksenteon on oltava läpinäkyvää, tietoon perustuvaa ja kokonaisvaltaista.

YVA ei ole este kehitykselle. Se on väline vastuulliselle kehitykselle.

Kun päätämme näin suurista asioista, meillä on velvollisuus varmistaa, että kaikki olennainen tieto on mukana ja että hyvinvointi on muutakin kuin sana asiakirjan otsikossa.

Leikkaukset tuettuihin perhelomiin ja nuorten asumiseen kertovat karua kieltään päätöksenteon arvopohjasta

Kun perheiden ja nuorten tukiverkkoja puretaan, puramme samalla oman tulevaisuutemme

Hallituksen suunnittelemat leikkaukset tuettuihin perhelomiin ja nuorten tuettuun asumiseen eivät ole irrallisia yksittäisiä päätöksiä. Ne heijastavat laajempaa arvopohjaa ja ymmärrystä, tai ymmärtämättömyyttä siitä, miten suomalaiset perheet elävät, miten nuoret kiinnittyvät yhteiskuntaan ja miten hyvinvointia oikeasti rakennetaan.

1. Tuetut perhelomat eivät ole etuoikeus, vaan ne ovat korjaava ja ennaltaehkäisevä tukitoimi

Tuetut perhelomat on suunnattu perheille, jotka elävät kuormittavissa elämäntilanteissa: taloudellisesti tiukilla, sairauksien keskellä, arjen kriisien runtelemana tai monin tavoin jaksamisen äärirajoilla.
Monelle lapselle nämä lomat ovat:

  • vuoden ainoa yhteinen lepohetki
  • mahdollisuus nähdä vanhemmat ilman jatkuvaa stressiä
  • hetki, jolloin arjen huolten paino väliaikaisesti hellittää
  • kokemus, joka vahvistaa perheen yhteenkuuluvuutta

Ne ovat siis ennen kaikkea lapsiin kohdistuva tuki.

Kun tästä leikataan, viesti on pysäyttävä:
jos olet köyhä, et ansaitse lomaa perheesi kanssa.

Tämä ajattelutapa sivuuttaa täysin sen, mitä hyvinvointi on. Se ei ole pelkkää kustannusten karsimista; se on investointia turvallisiin lapsuuksiin, toimiviin perheisiin ja tulevaisuuden hyvinvointiin.

Ennaltaehkäisy maksaa vähemmän kuin korjaavat toimet

Kaikki hyvinvointialueet ja yleensä poliittiset päättäjät tietävät, ainakin pitäisi tietää, että ennaltaehkäisy on moninkertaisesti halvempaa kuin kriisiytyneiden perhetilanteiden korjaaminen:

  • vanhempien uupuminen
  • lasten oireilu
  • lastensuojelun kasvu
  • mielenterveyspalvelujen tarve

Kun perhe saa hengähdystauon ajoissa, moni ongelma ei ehdi kasvaa kriisiksi.

2. Leikkaus nuorten tuettuun asumiseen: lyhytnäköistä, kallista ja vastoin kaikkea tutkimustietoa

Nuorten tuettu asuminen ei ole “ylimääräistä tukea”, vaan monelle nuorelle silta itsenäiseen elämään.
Tuen kautta nuori:

  • saa ensimmäisen turvallisen kodin
  • oppii arjen taitoja
  • selviää opinnoista tai työelämään kiinnittymisestä
  • pystyy rakentamaan omannäköistä tulevaisuutta

Kun tätä tukea heikennetään, seuraukset ovat usein vakavat:

  • lisää syrjäytymistä
  • enemmän asunnottomuutta
  • mielenterveysongelmien kärjistymistä
  • vaikeuksia opiskella tai työllistyä
  • pahimmillaan pitkäaikainen tuen tarve aikuisuudessa

Kaikki tämä on taloudellisesti moninkertaisesti kalliimpaa kuin se tuki, jota nyt ollaan purkamassa.

Politiikka, joka katsoo vain tätä päivää

Kun päätöksiä tehdään vain sen perusteella, mitä ne maksavat ensi vuonna, ei huomata, mitä ne maksavat viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
Hyvinvointitalous toimii juuri päinvastoin: sijoitetaan nuorten ja perheiden tukeen nyt, jotta tulevaisuudessa ongelmat ja kustannukset eivät kasva.

3. “Kuka meidät hoitaa?” on irvokas kysymys, jos emme huolehdi nuorista nyt

Suomessa kannetaan suurta huolta ikääntyvien määrästä ja työvoiman puutteesta.
Silti samaan aikaan tehdään päätöksiä, jotka:

  • heikentävät nuorten mahdollisuuksia pärjätä
  • kaventavat heidän hyvinvointiaan
  • vaikeuttavat kiinnittymistä opintoihin ja työelämään
  • vähentävät luottamusta yhteiskuntaan

On ristiriitaista pohtia tulevia hoivahaasteita, jos samaan aikaan rakennetaan politiikkaa, joka käytännössä sanoo nuorille: selviydy itse, me emme tue sinua.

4. Leikkaukset kohdistuvat samoihin ryhmiin, joita retoriikassa luvattiin auttaa

On huomionarvoista, että sekä perhelomia että tuettua asumista tarvitsevat usein juuri ne ihmiset, jotka tämän hallituksen vaalipuheissa mainittiin:

  • pienituloiset perheet
  • yksinhuoltajat
  • erityistä tukea tarvitsevat lapset
  • nuoret, joilla ei ole vahvaa tukiverkkoa
  • perheet, joilla arki on jatkuvaa selviytymistä

Leikkauslistat ovat kertomus siitä, että poliittiset lupaukset ja käytännön päätökset eivät kulje käsi kädessä.

5. Tällaisten palveluiden purkaminen ei rakenna säästöjä vaan ongelmia

On olemassa päätöksiä, jotka voivat olla kipeitä mutta välttämättömiä.
Sitten on päätöksiä, jotka ovat:

  • lyhytnäköisiä
  • heikosti valmisteltuja
  • yhteiskunnallisesti vahingollisia
  • kustannuksia lisääviä

Perhelomiin ja nuorten asumiseen kohdistuvat leikkaukset kuuluvat valitettavasti näihin kaikkiin kategorioihin.

Nämä ovat pieniä menoja isossa budjetissa, mutta niiden vaikutukset ovat yhteiskunnallisesti suhteettoman suuria.
Ne koskettavat heikoimmassa asemassa olevia ja juuri heissä pienetkin leikkaukset tuntuvat kaikkein eniten.

6. Lopuksi: yhteiskunta määritellään sen mukaan, miten kohtelemme heikoimmassa asemassa olevia

Perhelomien ja nuorten tuetun asumisen leikkaaminen ei ole vain talouskysymys.


Se on arvovalinta.

Se kertoo, minkälaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa:
sellaisen, jossa vain vahvimmat pärjäävät, vai sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään taustastaan riippumatta.

Meidän pitäisi vahvistaa perheiden ja nuorten tukirakenteita, ei purkaa niitä. Koska kun autamme kaikkein haavoittuvimpia, rakennamme samalla vakaampaa, turvallisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa kaikille.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011683355.html?fbclid=IwY2xjawOnallleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEeQkiiRAS-l94zyonDCGwwoZMAsJvqCIYMe9F527TktnHuB2zf95vtX8W1hOc_aem_CMyvALA4DvxKy4D-wG0K8g

Aluevaltuustoaloite: Palautuneet järjestöavustukset takaisin järjestöjen hyväksi

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella järjestöt tekevät valtavan arvokasta työtä. Ne tukevat asukkaiden hyvinvointia, ennaltaehkäisevät ongelmia ja tarjoavat yhteisöllisyyttä, tukea ja osallistumismahdollisuuksia ja usein siellä, minne julkinen palvelu ei yllä. Juuri siksi hyvinvointialueen yhteistyö järjestöjen kanssa ei ole vain hyvää hallintoa vaan myös lakisääteinen velvollisuus. Järjestämislain 7 § velvoittaa hyvinvointialueita tekemään yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa ja tukemaan niiden toimintaedellytyksiä.

Tästä näkökulmasta on ongelmallista, että järjestöavustuksista palautuneet varat eivät nykyisin palaudu järjestöjen toimintaan, vaan siirtyvät hyvinvointialueen yleiseen talouteen. Näin käy esimerkiksi silloin, kun hanke ei toteudu kokonaan, kustannukset jäävät ennakoitua pienemmiksi tai järjestö palauttaa käyttämättä jääneen osuuden tilikauden päätyttyä.

Vaikka palautuvat summat ovat usein pieniä, niiden vaikutus voi olla järjestöille suuri. Ne voivat mahdollistaa esimerkiksi:

  • kohtaamispaikan aukioloaikojen jatkamisen,
  • vapaaehtoistoiminnan laajentamisen,
  • tai uuden matalan kynnyksen toiminnan käynnistämisen.

Samaan aikaan ruohonjuuritason toimijoiden tarve kasvaa, eikä hyvinvointialueen budjetti ole kasvamassa. Siksi on tärkeää varmistaa, että kaikki järjestötoimintaan budjetoidut eurot päätyvät siihen tarkoitukseen, johon ne on alun perin osoitettu.

Aloitteemme ydin: järkevä ja oikeudenmukainen toimintamalli

Jätin 9.12.2025 aluevaltuustossa aluevaltuustoryhmämme puolesta aloitteen, jossa esitetään, että hyvinvointialueelle luodaan selkeä toimintamalli palautuneiden järjestöavustusvarojen hyödyntämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi:

  • palautuneiden varojen kirjaamista ja seurantaa erillisenä kokonaisuutena
  • niiden ohjaamista seuraavan vuoden avustuskierrokseen
  • järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamista ilman lisäkustannuksia hyvinvointialueelle.

Tämä olisi yksinkertainen, kustannustehokas ja läpinäkyvä tapa toteuttaa järjestämislain 7 §:n henkeä ja kirjainta: tukea järjestöjen toimintamahdollisuuksia ja vahvistaa yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Miksi tämä on tärkeää?

Koska jokainen euro, joka saadaan järjestöjen käyttöön, tuottaa moninkertaisen hyödyn: yhteisöllisyyttä, tukea ja ennaltaehkäisyä. Ja koska järjestöt tekevät tätä työtä suurelta osin vapaaehtoisvoimin, pienikin lisärahoitus voi olla ratkaiseva.

Samalla tämä toimintamalli lisäisi avustusten ennakoitavuutta ja jatkuvuutta, mikä puolestaan tukee pitkäjänteistä kehittämistä.

Kohti vahvempaa kumppanuutta

Hyvinvointialueen ja järjestöjen välinen yhteistyö on keskeinen osa alueemme hyvinvoinnin rakentamista. Nyt on aika tehdä pieni mutta merkittävä parannus, joka vahvistaa tätä kumppanuutta ja varmistaa, ettei yhtäkään järjestöavustus-euroa hukata.

Aloitteen myötä toivon, että voimme entistä paremmin tukea kolmannen sektorin korvaamatonta työtä ja varmistaa, että alueemme asukkaat saavat jatkossakin apua, tukea ja yhteisöllisyyttä sieltä, missä sitä eniten tarvitaan.

Voit lukea aloitteen alta:

Aluevaltuustoaloite: Palautuneiden järjestöavustusten hyödyntäminen seuraavan vuoden avustuksiin

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue jakaa vuosittain järjestöavustuksia, joilla tuetaan kolmannen sektorin toimintaa, asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta.

Järjestämislain 7 §:ssä säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta tehdä yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen ja järjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä tukea niiden toimintaedellytyksiä. Tämä lainsäädännöllinen velvoite korostaa järjestöjen merkitystä hyvinvointialueen kumppaneina ja edellyttää toimivia rakenteita ja pitkäjänteistä yhteistyötä.

Järjestöavustuksista palautuu kuitenkin vuosittain jonkin verran varoja hyvinvointialueelle esimerkiksi seuraavista syistä:

  • hanke tai toiminta ei toteudu kokonaisuudessaan,
  • toiminnan kustannukset jäävät arvioitua pienemmiksi,
  • tai järjestö palauttaa avustuksen käyttämättömän osan tilikauden päätyttyä.

Nykykäytännössä palautuneet varat siirtyvät osaksi hyvinvointialueen yleistä talousylijäämää tai menokehyksiä, eivätkä ne palaudu järjestötoiminnan tueksi. Tämä vähentää järjestöavustusten kokonaisvaikutusta, vaikka tarve ruohonjuuritason toiminnalle kasvaa jatkuvasti. Samalla se on ristiriidassa järjestämislain 7 §:n hengen kanssa, jonka mukaan hyvinvointialueen tulee tukea järjestöjen toimintamahdollisuuksia.

Järjestöjen toiminta on monessa tapauksessa ennaltaehkäisevää ja täydentää hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa. Pienikin lisärahoitus voi mahdollistaa esimerkiksi:

  • kohtaamispaikkojen toiminnan jatkumisen,
  • vapaaehtoistoiminnan laajentamisen,
  • tai uusien yhteistyöhankkeiden käynnistämisen.

Palautuneiden avustusvarojen ohjaaminen uudelleen seuraavan vuoden avustuskierrokselle olisi hallinnollisesti yksinkertainen ja kustannustehokas tapa vahvistaa järjestöyhteistyötä ilman, että se kasvattaisi hyvinvointialueen kokonaisbudjettia. Samalla se toteuttaisi järjestämislain 7 §:n velvoitetta edistää järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut esitämme, että

Hyvinvointialueella valmistellaan toimintamalli, jonka mukaisesti palautuneet järjestöavustusvarat voidaan kohdentaa seuraavan vuoden järjestöavustuksiin.

Mallissa määritellään, miten palautuneet varat kirjataan, seurataan ja otetaan huomioon seuraavan vuoden avustuspäätösten valmistelussa.

Tarkoituksena on, että järjestötoimintaan osoitettu määräraha säilyy todellisuudessa järjestötoiminnan käytössä myös silloin, kun osa varoista palautuu käyttämättöminä. Tämä tukee hyvinvointialueen lakisääteistä tehtävää vahvistaa yleishyödyllisten järjestöjen toimintamahdollisuuksia.

Tavoite: vahvistaa kolmannen sektorin ja hyvinvointialueen kumppanuutta sekä varmistaa, että kaikki järjestöavustuksiin osoitetut varat käytetään siihen tarkoitukseen, johon ne on budjetoitu.

Vaikutukset: lisää läpinäkyvyyttä ja jatkuvuutta järjestöavustuksiin sekä vahvistaa hyvinvointialueen yhteisöllistä hyvinvointityötä ilman lisäkustannuksia.

Upealla vierailulla Lohjalla päivätoimintakeskuksessa, jossa osaamista, lämpöä ja arjen voimaa

Aluevaltuustoryhmämme vieraili joulukuun aluksi Lohjalla vammaispalvelun päivätoimintakeskuksessa ja käynti jätti meihin todella vahvan ja myönteisen vaikutuksen. Keskuksessa tehdään työtä, jossa näkyy ammattitaito, sydän ja arjen viisaus, juuri sellainen kokonaisuus, jonka varassa vammaispalvelut voi rakentua kestävällä tavalla.

Päivä- ja työtoiminnan piirissä Lohjalla on arviolta yli 80 asiakasta. Jokaiselle heistä luodaan yksilöllinen ja merkityksellinen arki, jossa toiminta tukee hyvinvointia, osallisuutta ja omannäköistä elämää. Tämä työ on tärkeää paitsi asiakkaille ja heidän läheisilleen, myös koko yhteiskunnalle.

Jo vierailun ensihetkistä lähtien oli selvää, että henkilöstö on paitsi erittäin osaavaa, myös motivoitunutta ja sitoutunutta. He tekevät työtään ammattiylpeydellä, mutta myös ilolla ja se näkyy ilmapiirissä, asiakkaiden kohtaamisissa ja toiminnan sujuvuudessa.

Erityisen vaikutuksen teki myös esihenkilötyö. Keskuksessa on selvästi esihenkilö, joka haluaa kehittää toimintaa pitkäjänteisesti, vahvistaa henkilöstön osaamista ja pitää huolta siitä, että työn arki on mahdollisimman toimiva ja turvallinen. Kun johto on motivoitunutta ja läsnäolevaa, se heijastuu koko työyhteisöön.

Samalla on tärkeää tunnistaa arjen huolia

Vaikka vierailu oli monella tavalla upea, se toi esiin myös henkilöstön kokemia huolia. Arjen ammattilaiset kokevat, että päätöksiä tehdään usein liian kaukana käytännön todellisuudesta ja se herättää epävarmuutta tulevasta.

Henkilöstön toiveena on, että ennen mahdollisia muutoksia kuultaisiin arjen kokemuksia ja arvioitaisiin vaikutukset sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta.

Muutokset palvelurakenteessa näkyvät arjessa

Viime vuosien muutokset, kuten siirtyminen Etevalta hyvinvointialueelle ja asumispalvelujen yhdistäminen ikääntyneiden palveluihin, ovat ymmärrettäviä organisaatioita tarkasteltaessa, mutta ne ovat tuoneet arkeen epäselvyyttä ja heikentäneet asiantuntijapalvelujen saatavuutta.

Erityisesti kehitysvammapsykiatrian palveluihin pääsyssä on haasteita. Kun osastohoidon tarve on akuutti, monivaiheinen lähete- ja arviointiprosessi voi venyä kuukausien mittaiseksi. Tänä aikana yksikön arki kuormittuu merkittävästi ja lopulta myös itse hoitojakso pitenee, koska tilanne ehditään ajaa pahempaan suuntaan.

Vierailu vahvisti: osaamista on ja päätöksenteon tulee mahdollistaa sen hyödyntäminen

Vierailumme oli ennen kaikkea rohkaiseva ja toiveikas. Näimme työyhteisön, jossa on valtava määrä osaamista, ymmärrystä ja käytännön kykyä kehittää toimintaa vaikuttavammaksi ja sujuvammaksi. Kun henkilöstö ja johto ovat näin motivoituneita, heille tulee antaa työrauhaa, tukea ja päätöksiä, jotka nojaavat arjen todellisuuteen.

Tarvitsemme:

  • päätöksentekoa, joka kuulee kentän äänen
  • rakenteita, jotka tukevat sujuvaa työtä
  • asiantuntijuutta, joka on asiakkaiden ja henkilöstön käytettävissä silloin kun sitä tarvitaan
  • ja ennen kaikkea arvostusta työlle, joka on välttämätöntä mutta liian usein näkymätöntä

Vierailu Lohjan toimintakeskuksessa oli muistutus siitä, että vammaispalveluissa tehdään valtavan arvokasta työtä. Kiitos, että saimme tulla käymään.

Kun rata kulkee yli luonnon, ihmisten ja kotien

Länsiratalinjaus näyttää paperilla suhteellisen yksinkertaiselta viivalta, joka tuo nopeutta ja tehokkuutta liikkumiseen. Mutta maastossa se ei ole viiva, vaan metsäkaistaleita halkova betonileikkaus, jokien ylittämistä, pihapiirien häviämistä ja herkkien luontokokonaisuuksien katoamista. Kun katsoo YVA-selostusta (2020) ja sen yksityiskohtia Lohjan ja Nummi-Pusulan osalta, ymmärtää nopeasti, että kyse ei ole pelkästään infrasta. Kyse on luonnosta, ihmisistä ja koko alueen identiteetistä.

Etätyön aikakaudella liikennemäärät ovat pienentyneet, tarvitaanko rata edes tällaisena?

Viime vuosien etätyöbuumi on muuttanut liikkumista pysyvästi. Työmatkoja tehdään harvemmin ja pendelöinti erityisesti pääkaupunkiseudulle on vähentynyt. Liikennemäärät ovat pienentyneet valtakunnallisesti, eikä ole selvää, että kysyntä koskaan palaa entiselle tasolleen.

Onkin aiheellinen kysymys:
Miksi rakentaa jättihanke, jonka liikennetarpeet ovat pienentyneet ja jonka hyödyt kohdistuvat suppealle joukolle, mutta haitat kohdistuvat laajasti?

Lohjan väestörakenne: suurin osa ei asu keskustassa, asema ei ole saavutettavissa ilman autoa

On myös syytä muistaa, että Lohja ei ole pelkkä keskusta.

  • Lohjan keskustassa ja taajaman lähialueilla asuu noin 16 000 asukasta.
  • Mutta jopa noin 30 000 asukasta asuu muissa taajamissa, kylissä ja laajoilla maaseutualueilla.

Juuri näiltä alueilta on kaikkein haastavinta päästä mahdolliselle juna-asemalle, jos asemaa Lohjalle edes tulee. Moni joutuisi käyttämään autoa joka tapauksessa, mikä tekee arjen sujuvuuden kannalta koko ratayhteyden hyödyistä epävarmoja. Junarata ei tällöin ole todellinen vaihtoehto, jos liityntäyhteydet eivät toimi, matka-aika pitenee tai arjen sujuvuus kärsii.

Jos suurin osa hyötyjistä asuu jo valmiiksi liikenneyhteyksien äärellä, mutta suurin osa haitankärsijöistä asuu muualla, rakentaminen alkaa näyttää entistä vähemmän perustellulta.

Luonto, jota ei voi siirtää sivuun eikä palauttaa, jos se menetetään

Ratalinjaus kulkee alueella, joka on poikkeuksellisen arvokas ja herkkä. Se osuu suoraan useiden tiukasti suojeltujen lajien elinpiireihin:

  • Saukko liikkuu Hämjoella ja Raatinjoella, näitä reittejä rata pirstoo.
  • Viitasammakko, EU:n erityisesti suojelema laji, lisääntyy Halarin lammilla, rata kulkisi suoraan niiden yli.
  • Vuollejokisimpukka, yksi Suomen arvokkaimmista virtavesilajeista, on havaittu Hämjoessa.
  • Lohjan alueella on neljä lepakoiden luokan I kohdetta, joiden hävittäminen on yksiselitteisesti kielletty.
  • Ratalinjaus halkaisee FINIBA-lintuvedet ja uhkaa paahdeympäristöjä, jotka ovat valtakunnallisesti tärkeitä uhanalaisten hyönteisten elinalueita.
  • Liito-oravan elinpiirit pirstoutuvat laajalla alueella.

Nämä eivät ole yksittäisiä havaintoja. Ne muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi kompensoida maastoon istutettavilla taimilla tai rakentamalla muutaman kilometrin mittaisia siirtymäsiltoja. Kun tällaiset elinympäristöt menetetään, ne menetetään pysyvästi.

Ei pelkkä luontokysymys, vaan myös monen koti, eläke ja elinkeino jää raiteiden alle

Luonto ei ole ainoa, joka joutuu väistymään. Ratalinjaus vaikuttaa suoraan myös ihmisten elämään.

Monelle tämä rata ei ole lupaus nopeammasta yhteydestä, vaan uhka elämäntyölle.
Sen alle jää:

  • Koteja, jotka ovat olleet suvun hallussa sukupolvien ajan.
  • Maatiloja ja metsätalousalueita, joiden tulevaisuus muuttuu arvottomaksi yhdessä yössä.

Kun maa lunastetaan valtiolle, se tapahtuu usein niin pienellä korvauksella, ettei sillä voi tosiasiassa korvata menetettyä elantoa tai kotiseutua. Rata ei siis ole vain tekninen hanke, vaan se on taloudellinen ja sosiaalinen isku monen ihmisen arkeen.

Miksi tästä ei puhuta tarpeeksi?

Ratahanke esitellään usein “mahdollisuutena” ja “kasvun moottorina”. Kun lukee YVA-selostuksen, huomaa, että vaikutukset Lohjan ja Nummi-Pusulan kohdalla ovat kaikkea muuta kuin positiivisia:

  • merkittäviä
  • pitkäkestoisia
  • vaikeasti tai mahdottomasti lievennettäviä

Tästä huolimatta poliittinen ilmapiiri ohjaa helposti siihen, että hankkeelle ei “uskalleta” sanoa ei. Se nähdään valtakunnallisesti tärkeänä. Mutta paikallisella tasolla nämä vaikutukset ovat todellisia, konkreettisia ja koskettavat sekä luontoa että ihmisiä.

En vaadi hankkeen hautaamista valtakunnallisella tasolla. Vaadin realismia ja vastuullisuutta.
Nummi-Pusulan ja Lohjan kohdalla tarvitaan:

  1. Uusi linjaustarkastelu, joka kiertää herkimmät luontoarvot ja asutut alueet. (tuskin tulee tapahtumaan)
  2. Lisäselvityksiä, jotka tehdään maastossa eikä kartalla. (tuskin tulee tapahtumaan)
  3. Ihmisten elinkeinon, asumisen ja turvallisuuden todellista huomioimista. (tuskin tulee tapahtumaan)
  4. Avoin kysymys: onko koko hankkeen kulku tällä alueella perusteltavissa, edes periaatteessa?

Tämä rata ei voi olla hanke, jossa luonto ja ihmiset nähdään esteinä eikä arvoina. Meidän on voitava tunnustaa se, minkä YVA osoittaa selkeästi: nykyinen linjaus ei ole ekologisesti, sosiaalisesti eikä taloudellisesti oikeudenmukainen.

Jos rakennamme tulevaisuutta, sitä ei voi tehdä niin, että kadotamme sen luonnon ja ne kodit, joiden varaan alueen identiteetti, hyvinvointi ja elinvoima ovat rakentuneet.