Kategoria-arkisto:Vanhustyö

YT-neuvottelut ja hyvinvoinnin hinta – Onko suunta kestävä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.

Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.

Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.

Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:

Aluehallituksen päätökset uhkaavat palveluiden inhimillisyyttä 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8260005

Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota. 

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia. 

On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista. 

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus. 

Lotta Paakkunainen 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.) 

Luottamuksen rakentaminen hyvinvointialueilla vaatii tekoja

Helmikuun alussa julkaistu KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitys nosti esiin huolestuttavan ilmiön: kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Selvityksen mukaan vain joka neljäs uskoo aluevaltuuston voivan vaikuttaa palveluihin – ja juuri tähän epäkohtaan tartuin mielipidekirjoituksessani.

Luottamus ei synny tyhjästä, vaan se vaatii avoimuutta, osallistamista ja läpinäkyvyyttä. Valitettavasti päätöksenteon rakenteet, tiedonkulun puutteet ja aluevaltuuston heikko asema ovat esteitä, jotka syövät ihmisten uskoa järjestelmään. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella päätösten taustoista kerrotaan niukasti, valtuuston rooli on rajattu ja arviointi perustuu usein subjektiivisiin, sanallisiin raportteihin ilman selkeitä numeerisia mittareita.

Näiden epäkohtien esiin nostaminen ei ole pelkkää kritiikkiä, vaan ennen kaikkea halua parantaa järjestelmää. Hyvinvointialueiden tulevaisuus riippuu siitä, miten ne onnistuvat lunastamaan asukkaiden luottamuksen. Tämä tarkoittaa tiedonkulun parantamista, päätöksenteon avaamista ja valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Ilman muutosta luottamuspula vain syvenee – ja se on kestävässä päätöksenteossa liian kallis hinta maksettavaksi.

Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Länsi-Uusimaassa ja Suomenmaassa 4.2.2025:

Lukijalta: Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tulokset eivät yllätä: vain joka neljäs luottaa aluevaltuuston kykyyn vaikuttaa palveluihin. Luottamuksen puutteen taustalla on useita tekijöitä, joista keskeisiä ovat päätöksenteon rakenteet sekä avoimuuden ja tiedonkulun puute.

Aluevaltuuston kokoukset ja päätösten taustat saavat vain vähän julkisuutta, mikä heikentää asukkaiden mahdollisuuksia seurata ja ymmärtää hyvinvointialueella tehtyjen ratkaisujen perusteita. Kun tietoa ei ole helposti saatavilla, syntyy helposti tunne, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman asukkaiden etua ajatellen. Näin ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Toinen keskeinen ongelma on Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston rajallinen vaikutusvalta. Tuore hallintosääntö on vahvistanut linjaa, jossa merkittävin päätösvalta keskittyy aluehallitukselle ja virkajohdolle, kun taas valtuuston rooli jää heikoksi. Valtuutetuille ei myöskään tarjota riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi, eikä enemmistö sitä edes aktiivisesti vaadi.

Lisäksi lautakuntien arviointi perustuu pitkälti sanallisiin raportteihin ilman numeerisia mittareita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranhaltijat arvioivat itse omaa toimintaansa ilman objektiivista, mitattavaa tietoa palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja lisää kansalaisten epäluottamusta.

Hyvinvointialueiden toiminnan on oltava läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta luottamus niihin voi kasvaa. Tiedonkulkua on parannettava, valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia vahvistettava ja kansalaisten oikeus saada tietoa turvattava. Ilman näitä muutoksia luottamuspula syvenee entisestään.

Lotta Paakkunainen

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.)

Rakkaus, huijaus ja herkkäuskoisuus digitaalisella aikakaudella

Viime päivinä ranskalaisnaisen surullinen tarina ”Brad Pittin” nimissä tehdystä romanssihuijauksesta on levinnyt laajalle maailman medioissa. Kyseessä on klassinen tapaus, jossa huijarit hyödyntävät kuuluisuuden mainetta ja digitaalisia työkaluja pettääkseen hyväuskoisia ihmisiä. Tämä tapaus herättää monia kysymyksiä rakkaudesta, herkkäuskoisuudesta ja digitaalisesta huijaamisesta.

Huijauksen monet kasvot

Romanssihuijaukset ovat yleistyneet huolestuttavasti ja tekijät käyttävät yhä kehittyneempiä keinoja manipuloidakseen uhrejaan. Ranskalaisnaisen tapauksessa huijarit käyttivät tekoälyn luomia kuvia ja viestejä saadakseen hänet uskomaan, että oli suhteessa Brad Pittin kanssa. Tämä ei ole vain yksittäinen tapaus, vaan osa laajempaa ilmiötä, jossa julkkisten nimissä huijataan ihmisiä ympäri maailmaa.

Rakkauden huijauksen psykologinen mekanismi

Romanssihuijauksen psykologinen kaava on häkellyttävän tehokas. Aluksi huijari profiloi uhrinsa ja valitsee parhaan lähestymistavan, oli kyse sitten empatiasta tai yksinäisyydestä. Tämän jälkeen rakennetaan vahva tunneside ja luodaan uskottava tarina, joka saa uhrin uskomaan vilpittömästi suhteen aitouteen. Lopulta pyydetään rahaa, usein vetoamalla taloudellisiin vaikeuksiin tai terveyshuoliin.

Yhteiskunnan rooli ja vastuu

On helppo nauraa tarinalle ja leimata uhrit hyväuskoisiksi, mutta asiantuntijat muistuttavat, että kuka tahansa voi joutua huijauksen uhriksi. Rakkaus ja tunnesiteet voivat sokaista ihmisen, ja taitava huijari osaa käyttää tätä hyväkseen. Tärkeämpää kuin syytellä uhreja, on ymmärtää ilmiön laajuus ja pohtia, miten voimme suojella itseämme ja läheisiämme.

Mitä voimme oppia?

Ranskalaisnaisen tarina opettaa meille, että digitaalisen aikakauden huijaukset ovat monimutkaisia ja kehittyneitä. On tärkeää olla valppaana ja tunnistaa varoitusmerkit. Yhteiskuntana meidän on tuettava huijauksen uhreja ja edistettävä digitaalista lukutaitoa, jotta voimme paremmin suojautua tämänkaltaisilta petoksilta.

Lopuksi

Vaikka romanssihuijaukset voivat tuntua kaukaisilta ja uskomattomilta, ne ovat todellisuutta monille ihmisille. Emme voi vain nauraa ja tuomita, vaan meidän on osoitettava empatiaa ja ymmärrystä. Digitaalisen aikakauden haasteet vaativat meiltä kaikkia valppautta ja vastuullisuutta. Tyhmintä olisi nauraa, sillä jokainen meistä voi olla seuraava uhri.

Tukea ja neuvoja voit löytää täältä:

https://www.op.fi/turvallinen-asiointi/verkkorikollisuus/rakkaushuijaus

https://nettideittiturva.fi/tietoa/tietoa-romanssihuijauksista/

https://www.riku.fi/nettihuijaus/rakkauspetos-eli-romanssihuijaus

Karjalohja-​Sammatin lääkäri on voitto asukkaille – mutta muistutamme tärkeästä periaatteesta

Kirjoitin aluevaltuustoryhmämme puolesta mielipidekirjoituksen Länsi-Uusimaa-lehteen Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelujen tulevaisuuden uudesta mahdollisuudesta.

Olemme Keskustan aluevaltuustoryhmässä erittäin tyytyvisiä siihen, että Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelut näyttävät vihdoin valoisammilta. Tämä on merkittävä voitto alueen asukkaille, jotka ovat määrätietoisesti taistelleet terveyspalveluidensa puolesta. Vaikka esityksemme monituottajamallista ei saanutkaan käsittelyä, olemme iloisia, että ratkaisu on linjassa sen kanssa, mitä olemme aina ajaneet.

On kuitenkin tärkeää pohtia, miksi alkuperäinen palveluverkkopäätöksemme ei saanut laajempaa tukea. Ainoastaan Keskusta ja muutama aluevaltuutettu äänestivät alueemme palvelujen puolesta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka muut puolueet suhtautuvat haja-asutusalueiden palveluihin. Mielestämme tämä kertoo siitä, että haja-asutusalueiden palvelut eivät aina saa ansaitsemaansa huomiota ja tukea. Toivomme, että erityisesti Kokoomus jatkaa työtä alueemme palvelujen turvaamiseksi myös vaalien jälkeen, vaikka suuntaus on usein ollut palveluiden keskittämiseen. Keskittäminen voi johtaa siihen, että haja-asutusalueilla asuvien ihmisten pääsy peruspalveluihin vaikeutuu, mikä puolestaan voi lisätä alueiden eriarvoisuutta.

Omalääkärimalli, joka on tulossa käyttöön, on mielenkiintoinen kokeilu. On tärkeää seurata sen toteutumista tarkasti ja varmistaa, että se takaa riittävät terveyspalvelut kaikille alueen asukkaille. Tämä malli voisi olla ratkaiseva erityisesti niille, joilla on erityistarpeita, ja siksi saavutettavuuden varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Erityistarpeisten asukkaiden palvelujen varmistaminen on elintärkeää, jotta he voivat saada tarvitsemansa hoidon ajoissa ja mahdollisimman lähellä kotiaan. Näin vähennämme myös terveyseroja ja edistämme tasa-arvoa palveluiden saatavuudessa.

Tämä tapaus on osoitus siitä, kuinka tärkeää on avoin ja läpinäkyvä päätöksenteko aluevaltuustossa. Asukkaat ansaitsevat luottaa siihen, että heidän edustajansa kuuntelevat heidän huoliaan ja tekevät päätöksiä alueen parasta ajatellen. Hyvinvointialueen päätöksenteon on oltava osallistavaa ja avointa, eikä sitä saa pohjata henkilökohtaisiin suhteisiin tai medianäkyvyyteen. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä periaatteita demokratian toimivuudelle ja asukkaiden luottamuksen saavuttamiselle.

Tarvitsemme poliittista selkärankaa ja johdonmukaisuutta. Kaikkien aluevaltuutettujen työ ansaitsee tulla kuulluksi, ja päätösten tulee perustua alueen asukkaiden todellisiin tarpeisiin. Politiikassa on kyse ihmisten arjen parantamisesta, ja siksi on elintärkeää, että asukkaiden tarpeet ovat aina etusijalla.

Toivomme, että Karjalohja-Sammatin tapaus toimii innoittajana muille haja-asutusalueille. On tärkeää, että jokaisella alueella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut riippumatta asuinpaikastaan. Näin voimme turvata kaikkien kansalaisten oikeuden peruspalveluihin ja edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Voit lukea mielipidekirjoituksen alta tai 14.1.2025 julkaisusta Länsi-Uusimaasta:

Karjalohja-​Sammatin lääkäri on voitto asukkaille – mutta muistutamme tärkeästä periaatteesta

Keskustan aluevaltuustoryhmässä olemme tyytyväisiä, että Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelujen tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tämä on voitto alueen asukkaille, jotka ovat taistelleet määrätietoisesti terveyspalveluiden puolesta. Keskustan aluevaltuustoryhmän aloite monituottajamallista jäi käsittelemättä, mutta on hienoa, että on mahdollista päätyä ratkaisuun, joka on linjassa sen kanssa, mitä olemme aina esittäneet.

On kuitenkin syytä pohtia, miksi alkuperäinen esityksemme palveluverkkopäätöstä tehtäessä ei saanut tukea. Vain keskusta ja muutama aluevaltuutettu äänestivät alueemme palvelujen puolesta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten muut puolueet suhtautuvat haja-asutusalueiden palveluihin. Toivomme, että erityisesti kokoomus jatkaa työtä alueemme palvelujen turvaamiseksi myös vaalien jälkeen, vaikka taipumusta onkin ollut keskittämiseen.

Omalääkärimalli on mielenkiintoinen kokeilu ja onkin tärkeää seurata sen toteutumista tarkasti. Toivomme, että malli toimii hyvin käytännössä ja että se takaa alueen asukkaille riittävät terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. On myös tärkeää varmistaa, että omalääkäri on saavutettavissa kaikille, myös niille, joilla on erityistarpeita.

Tämä tapaus osoittaa, kuinka tärkeää on, että aluevaltuuston päätöksiä tehdään avoimesti ja läpinäkyvästi. Asukkaiden on voitava luottaa siihen, että heidän edustajansa ottavat heidän huolensa vakavasti ja että päätökset tehdään alueen parasta ajatellen. Hyvinvointialueen päätöksenteon on oltava osallistavaa ja avointa. Päätöksiä ei voi pohjata siihen, kuka sattuu tuntemaan oikeat henkilöt tai kenen näkemys saa eniten palstatilaa.

Tarvitsemme nyt poliittista selkärankaa ja johdonmukaisuutta. Kaikkien aluevaltuutettujen tekemä työ ansaitsee tulla kuulluksi.

Toivomme, että Karjalohja-Sammatin esimerkki toimii innoittajana muillekin haja-asutusalueille. On tärkeää, että jokaisella alueella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut riippumatta siitä, missä asuu.

Keskustan aluevaltuustoryhmän puolesta kirjoittava Lotta Paakkunainen on aluevaltuutettu

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8206459

Vuosi 2024  vastuun kantamista ja tulevaisuuden puolustamista



Vuosi 2024 oli politiikan saralla täynnä toimintaa, haasteita ja myös syvää vastuuntuntoa. Vaikka päätöksenteossa oli paljon vaikeita hetkiä, pysyin linjassani: hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja lasten sekä perheiden etu ovat aina etusijalla. Vuosi koostui intensiivisistä kokouksista, alueellisten palvelujen puolustamisesta, ja selkeästä viestistä siitä, että päätösten vaikutuksia ei saa unohtaa.

Lastensuojelun kriisi ja ennaltaehkäisevä työ
Vuoden alusta lähtien jatkoin puhumista lastensuojelun syvenevästä kriisistä. Helmikuussa kirjoitin, kuinka resurssipula vaarantaa lasten turvallisuuden ja peräänkuulutin konkreettisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Myös ennaltaehkäisevän työn merkitystä korostin useissa yhteyksissä – sen leikkaaminen on paitsi lyhytnäköistä, myös taloudellisesti kestämätöntä. Valitettavasti poliittisissa neuvotteluissa prioriteetit eivät aina kohdanneet, mutta jatkoin sinnikkäästi vaikutustyötäni.

Lohjan sairaalan synnytysosaston puolustaminen
Kesällä Lohjan synnytysosaston sulkemispäätös oli monien mielissä. Nostin tämän esiin niin aluevaltuustossa kuin kolumneissani. Vaadin tasa-arvoisempaa palveluiden saatavuutta ja tein kantelun tasa-arvovaltuutetulle. On täysin kohtuutonta, että synnytysoikeus määrittyy asuinpaikan perusteella. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta jatkuu.

Lähipalvelut ja sote-uudistuksen demokratiavaje
Hyvinvointialueen asukkaiden parissa heräsi vuonna 2024 suurta huolta, erityisesti lähipalveluiden osalta. Olin aktiivisesti mukana puolustamassa palvelujen saavutettavuutta ja vastustin leikkauksia, jotka kohdistuvat heikossa asemassa oleviin. Demokratiavaje päätöksenteossa oli toinen iso teema; päätöksentekoon osallistuvien ääntä ei aina kuunneltu, mikä heikentää luottamusta järjestelmään.

Koulut, nuoret ja ennaltaehkäisevät palvelut
Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjalla oli yksi konkreettisista aloitteistani, jotka toivat esiin pitkäjänteisen työn merkityksen. Korostin myös kouluverkkoon liittyvien päätösten perusteellista vaikutusten arviointia. Nuoriso on tulevaisuus, ja heidän tukensa varmistaminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä.

Vuoden kohokohtia ja pettymyksiä
Olin mukana useissa merkittävissä kokouksissa, vierailin perhekeskuksissa ja alueen palvelupisteissä ja tapasin niin päättäjiä kuin kuntalaisia, asukkaita. Erityisen tärkeää oli nostaa keskusteluun omaishoitajien asema sekä vanhuspalveluiden ongelmat. Pettymykset liittyivät etenkin siihen, kuinka säästöt ajoivat liian usein perustarpeiden ja -palveluiden edelle.

Katse vuoteen 2025
Vuoden lopussa tunnelmat olivat kaksijakoiset. Toisaalta tuntui, että taisteluja hävittiin, mutta samalla uskon, että jokainen teko ja jokainen puheenvuoro rakensi pohjaa oikeudenmukaisemmalle tulevaisuudelle. Vuosi 2024 opetti paljon – päätöksentekoon tarvitaan aina enemmän ihmisläheisyyttä ja arvopohjaista johtamista. Tulevaisuus on avoin, mutta otan sen vastaan rohkeasti ja määrätietoisesti.

Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja tuesta kuluneena vuonna. Jatketaan yhdessä työtä paremman huomisen puolesta!

Kirjoittajavieras-kolumni: Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini siitä, että säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle.

Säästöjä, jotka tulevat kalliiksi – ajatuksia kolumnini taustalta

Kirjoittaessani kolumnia ”Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle”, pohdin pitkään, mitä hyvinvointialueiden säästöt todella merkitsevät niille ihmisille, jotka tarvitsevat apua. Mielessäni pyöri lukuisia tarinoita – lapsia, perheitä, omaishoitajia ja ikääntyneitä – jotka jäävät järjestelmän rattaisiin, kun päätöksiä tehdään liian yksisilmäisesti budjettilukuja tuijottaen.

Näitä asioita ei voi tarkastella pelkkinä euroina tai tehokkuuslaskelmina. Jokaisen budjettileikkauksen taustalla on ihminen, jonka elämä voi muuttua pysyvästi huonompaan suuntaan, jos apu viivästyy tai jää kokonaan saamatta. Tämä ajatus ei jättänyt minua rauhaan, kun kirjoitin kolumnia.

Lapsen elämä voi muuttua hetkessä – mutta mihin suuntaan?

Pohdin esimerkiksi tilannetta, jossa lapsi joutuu odottamaan liian pitkään apua lastensuojelussa. Resurssipula voi tarkoittaa, ettei perhetyötä saada käyntiin ajoissa tai ettei lapsen kokemia ongelmia ehditä selvittää ennen kuin ne kärjistyvät. Tällaisissa tilanteissa voi käydä niin, että ongelmat, jotka olisi voitu ratkaista ennaltaehkäisevästi, johtavat lopulta huostaanottoon – ja tämä maksaa paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti valtavasti.

Tiedän, että lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat valtavia. Vuonna 2022 Suomessa käytettiin 1,33 miljardia euroa lastensuojeluun, ja tästä summasta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. En voi olla miettimättä, kuinka moni näistä sijoituksista olisi voitu välttää, jos perheiden tukipalveluihin olisi panostettu ajoissa.

Omaishoitajien uupuminen ei ole vain heidän ongelmansa

Omaishoitajien tilanne nousi myös vahvasti mieleeni. Tiedän, kuinka raskasta omaishoitajan arki voi olla, ja miten paljon he tekevät yhteiskunnan hyväksi. Jos heidän jaksamistaan ei tueta esimerkiksi riittävillä palkkioilla tai vapaapäivillä, he uupuvat. Mutta kuka kantaa vastuun, kun omaishoitaja ei enää jaksa? Usein se tarkoittaa, että läheinen siirtyy laitoshoitoon – kalliimpaan ja monesti vähemmän inhimilliseen ratkaisuun.

Tällaisten asioiden äärellä en voinut olla ajattelematta, kuinka lyhytnäköistä säästäminen voi olla. Yhteiskuntamme pyörii paljolti niiden ihmisten varassa, jotka jaksavat kantaa vastuuta läheisistään. Silti juuri heiltä leikataan ensin.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi

Ennaltaehkäisevä työ nousi kirjoituksessani keskiöön, koska näen sen valtavan merkityksen. Oli kyse lastensuojelusta, omaishoidosta tai ikääntyneiden hoivasta, varhainen apu ja tuki voivat estää ongelmien kasvamisen mittasuhteisiin, joissa niiden ratkaiseminen tulee huomattavasti kalliimmaksi.

Kirjoittaessani kolumnia mietin paljon sitä, miksi säästöjä haetaan usein juuri näistä palveluista. Eikö pitäisi olla itsestään selvää, että ongelmien ratkaiseminen ajoissa on aina taloudellisesti ja inhimillisesti viisaampaa? Silti varhaisen tuen resurssit ovat usein ensimmäisenä leikkauslistalla.

Rakenteet kuntoon, mutta ei ihmisten kustannuksella

Kolumnia kirjoittaessani tiesin, että rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Hyvinvointialueet ovat uusi toimintaympäristö, jossa resurssit on järjestettävä uudella tavalla. Mutta samalla en voinut lakata miettimästä, mitä tämä tarkoittaa ihmisille, jotka jo nyt joutuvat sinnittelemään järjestelmän puutteiden kanssa.

Haluan uskoa, että on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka eivät jätä ketään väliinputoajaksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos näemme ihmiset vain kuluerinä budjettikirjassa. Panostukset lapsiin, perheisiin, omaishoitajiin ja ikääntyneisiin eivät ole pelkkä kulu – ne ovat investointi tulevaisuuteen, jossa voimme kaikki elää paremmin.

Kirjoittaessani tätä kaikkea tunsin, kuinka suuri merkitys sillä on, että meillä on päättäjiä, jotka näkevät numerot niiden takana olevien ihmisten kautta. Toivon, että yhä useampi pysähtyy miettimään, millaisen laskun lyhytnäköiset säästöt voivat jättää tulevaisuudelle – ja millainen lasku me voisimme jättää maksamatta, jos panostaisimme ennaltaehkäisyyn ajoissa.

Voit lukea kolumnini alta:

Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Hyvinvointialueiden perustaminen tähtäsi yhdenvertaisiin palveluihin ja perustason hoidon vahvistamiseen. Nyt säästöjä haetaan hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuka miettii, mitä hintaa palveluiden tarvitsijat tästä maksavat?

Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi joutuu odottamaan apua lastensuojelussa liian pitkään resurssipulan vuoksi. Aika, joka voisi olla käänteentekevä hänen elämässään, hukataan. Tai omaishoitaja, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa läheistään, mutta palkkioiden ja vapaapäivien leikkaukset vievät viimeisetkin voimat. Entä ikääntynyt, joka odottaa turvallista hoivapaikkaa, mutta joutuu jäämään kotiin, kun tarvittavaa tukea ei ole tarjolla? Nämä eivät ole pelkkiä numeroita budjetissa – nämä ovat ihmisiä, joiden elämänlaatu ja tulevaisuus ovat kiinni tekemistämme päätöksistä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen.

Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa olivat 1,33 miljardia euroa, josta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. Samaan aikaan tiedämme, että ennaltaehkäisevät palvelut, kuten perhetyö ja varhainen puuttuminen, voivat vähentää sijoitustarvetta. Silti näistä palveluista leikataan ensimmäisenä. Tämä ei ole vain inhimillisesti kestämätöntä, vaan myös taloudellisesti järjetöntä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen. Se voi estää huostaanottoja ja antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen panostus, joka auttaa perhettä ajoissa, maksaa itsensä takaisin – ei vain säästöinä, vaan myös ihmisten elämänlaadun parantumisena.

Säästäminen perustason palveluista johtaa usein ongelmien siirtymiseen kalliimpiin hoitomuotoihin. Tämä koskee myös ikääntyneiden hoivaa ja omaishoitajien jaksamista. Kun tukipalvelut heikkenevät, vastuu siirtyy laitoshoitoon, joka kuormittaa paitsi julkista taloutta myös inhimillisiä resursseja.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, mutta ne on tehtävä niin, ettei kukaan jää väliinputoajaksi. Jokainen lapsi, nuori, omaishoitaja ja ikääntynyt ansaitsee tulla kohdatuksi – myös silloin, kun järjestelmää uudistetaan. Lyhytnäköiset säästöt voivat kaataa tulevaisuuden, mutta panostukset ihmisiin eivät ole vain kulu – ne ovat investointi, joka kantaa pitkälle.

Kirjoittaja on lohjalainen aluevaltuutettu.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8147341