Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa 26.5.2026 käsittelimme hyvinvointikertomusta ja kävimme lähetekeskustelua tulevasta hyvinvointisuunnitelmasta. Kokonaiskuva on tuttu mutta ristiriitainen: monella mittarilla alueemme pärjää edelleen keskimääräistä paremmin, mutta samalla useat keskeiset kehityssuunnat ovat huolestuttavia.
Erityisesti nuorten tilanteessa näkyy selvä jännite. Päihteiden käyttö vähenee, mikä on myönteinen kehitys, mutta samaan aikaan ahdistuneisuus lisääntyy ja rikollisuus on kasvanut. Tämä viittaa siihen, että nuorten hyvinvointi on eriytymässä, eli osa voi hyvin, mutta osalle ongelmat kasaantuvat.
Juuri tällaisessa tilanteessa palvelujärjestelmän pitäisi olla kaikkein vahvimmillaan erityisesti ennaltaehkäisevän työn osalta.
Ohjaamo oli toimiva malli, jota ei olisi kannattanut heikentää
Nostin lautakunnassa esiin huoleni Ohjaamo‑toiminnasta ja matalan kynnyksen palveluiden muutoksista. Konkreettinen esimerkki löytyy Lohjalta.
Aiemmin Ohjaamo toimi mallina, jossa nuori sai saman katon alta:
- ohjausta arjen asioihin
- terveydenhoitajan palvelut
- mielenterveyden tukea
- ehkäisyneuvontaa
- työllisyyspalveluita
Tämä kokonaisuus oli aidosti nuorilähtöinen: palvelu sijaitsi tilassa, joka oli suunnattu nuorille ja jossa asiointi oli luontevaa ja kynnykset matalia.
Hyvinvointialue on sittemmin siirtänyt terveydenhoitajan ja psykologipalveluita pois Ohjaamosta terveysasemalle. Muutos voi hallinnollisesti vaikuttaa pieneltä, mutta käytännössä sillä on iso merkitys.
Nuori ei hakeudu palveluun samalla tavalla terveyskeskukseen kuin nuorten omaan tilaan.
Kun palveluketju hajautetaan:
- osa nuorista jää väistämättä palvelujen ulkopuolelle
- avun hakeminen viivästyy
- ongelmat ehtivät kasautua
Tämä on juuri se kohta, jossa ennaltaehkäisy joko toimii, tai epäonnistuu.
Ankkuritoiminta on ennaltaehkäisyn selkäranka
Samaan aikaan olen edelleen erittäin huolissani Ankkuritoiminnan heikentämisestä.
Hyvinvointikertomus kertoo selvästi, että alaikäisten tekemät ja kokemat rikokset ovat lisääntyneet. Tämä on erittäin vakava signaali. Ankkuritoiminnan koko ajatus on puuttua tilanteisiin varhain ennen kuin rikoskierteet, syrjäytyminen tai vakavat ongelmat pääsevät kehittymään.
Ankkuri ei ole yksittäinen palvelu. Se on moniammatillinen toimintamalli, jossa yhdistyvät:
- sosiaalityö
- poliisi
- terveydenhuolto
- nuorisotyö
Kun tätä kokonaisuutta heikennetään samaan aikaan kun ongelmat kasvavat, syntyy selvä strateginen ristiriita.
Tässä ”säästettiin” nyt väärässä kohdassa ja siirrettiin kustannuksia tulevaisuuteen. Vai oliko kyse edes säästöstä, vai vain siitä, että saatiin hallinnollisesti sosiaalityöntekijä ja psykiatrian sairaanhoitaja omaan siiloon?
Ehkäisy, turvallisuus ja nuorten arki
Toinen keskeinen nostoni liittyi ehkäisyyn ja nuorten turvallisuuteen.
Alueellamme noin 26 % nuorista ei käytä ehkäisyä, mikä on enemmän kuin maassa keskimäärin. Samalla nuoret itse nostavat esiin tarpeen puhua enemmän seurustelusuhteista ja niissä esiintyvästä väkivallasta.
Nämä eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan ne liittyvät toisiinsa:
- seksuaaliterveys
- turvataidot
- ihmissuhteet
- mielenterveys
- avun hakemisen kynnykset
Juuri siksi ehkäisyneuvonnan ja nuorten palveluiden pitäisi olla helposti saavutettavia, nuorten omassa ympäristössä ja osana laajempaa kokonaisuutta, eikä irrallisina palveluina muualla.
Järjestöt ovat keskeinen osa ennaltaehkäisyä
Lautakunnassa käytiin myös keskustelua järjestöavustusten kriteereistä, jotka ovat parhaillaan lausuntokierroksella (lausuntoaika 30.6. asti).
Järjestöillä on ratkaiseva rooli erityisesti siinä työssä, jota julkinen sektori ei yksin tavoita:
- matalan kynnyksen kohtaamiset
- vertaistuki
- arjen apu ja osallisuus
- yksinäisyyden ehkäisy
Kun puhumme ennaltaehkäisystä, puhumme samalla järjestöjen toimintaedellytyksistä. Siksi avustuskriteerien tulee tukea pitkäjänteistä, vaikuttavaa työtä, eikä lisätä epävarmuutta tai katkoksia toimintaan.
On myös tärkeää, että jo järjestötoimintaan varatut resurssit pysyvät aidosti sen käytössä.
Kiitos tärkeästä kehitysaskeleesta
Hyvät asiat on tärkeä nostaa aina esiin.
Hyvinvointisuunnitelmassa ikääntyneiden vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja hoito on huomioitu aiempaa paremmin osana hoitopolkua. Tämä on erittäin tärkeä ja konkreettinen parannus. Vajaaravitsemus jää usein piiloon, mutta vaikuttaa merkittävästi ikääntyneiden toimintakykyyn, toipumiseen ja elämänlaatuun.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tietoa voidaan viedä käytännön tasolle.
Suunta ratkaisee
Hyvinvointikertomuksen keskeinen viesti ei ole vain tämän hetken tilanne, vaan kehityssuunta.
Kun samaan aikaan nähdään:
- nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen
- rikollisuuden kasvu
- turvattomuuden kokemuksen vahvistuminen
- eriarvoisuuden kasautuminen
on ilmeistä, että ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän, ei vähemmän.
Ohjaamot, Ankkuritoiminta ja järjestöjen työ eivät ole “lisäpalveluja”, vaan ne muodostavat ennaltaehkäisevän työn infrastruktuurin – sen perustan, jolla raskaampien palveluiden tarvetta voidaan vähentää ja ihmisten arkea tukea ajoissa.
Jos tästä kohdasta tingitään, seuraukset näkyvät viiveellä raskaampien palveluiden kasvuna, kustannusten nousuna ja ennen kaikkea ihmisten elämässä.
Siksi suunta on ratkaiseva. Ja siihen suuntaan meidän on syytä kiinnittää nyt erityistä huomiota.
Lotta Paakkunainen 