Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu, tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen. Keskustan puoluevaltuuston jäsen. Länsi-Uudenmaan keskustan valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Keskustan Nummen py:n sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä sosiopedagogisen tukityön asiantuntija.
Joulun odotukseen liittyy paljon latausta. Moni odottaa paljon joulua ja odotukset ovat korkealla, miten ihanaa on olla yhdessä, naurua, hymyä, hyvää oloa ja mukavaa yhdessäoloa. Aina se ei toteudu.
Jouluna tulee usein mieleeni se, miten onnekas olenkaan. Sain eräänä jouluna erittäin hyvän muistutuksen asiasta.
Tämä joulu, jolloin sain muistutuksen, oli yksi paljon odottamistamme. Odotin vauvaa, hieman pelonsekaisin tuntein, sillä olimme jo Pyryn menettäneet, yksi keskenmeno oli ollut, mutta meillä oli kuitenkin hyvin eläväinen ja meidät kiireisenä pitävä puolitoistavuotias tytär. Olimme saaneet asunnon ja luvan muuttaa sinne jouluksi. Kärsin kovista päänsäryistä, mutta ne menivät ja tulivat. Muuttopäivänä pakkasin vielä viimeisiä laatikoita, kun muuttoauto tuli. Muistan, kuinka laseja laittaessani tunsin jälleen kovaa kipua ja sen jälkeen makasinkin naapurin sohvalla.
Naapurin ihana rouva laittoi minulle jotain keittoa, jota yritin syödä. Söin ja oksensin. Päänsärkyni oli sanoinkuvaamatonta, jokainen liike sai kivun yltymään ja välilä oksensin vain kivun vuoksi. Päädyin sairaalan päivystykseen, jossa ei tiedetty, mitä kanssani pitäisi tehdä. Koska olin raskaana, minut siirrettiin naistenklinikalle. Jossa ei osattu hoitaa, koska ei tiedetty, mikä minua vaivaa.
Minut siirrettiin Meilahden sairaalaan, jossa ei voitu tehdä kaikkia tutkimuksia raskauteni vuoksi. Epäiltiin aivoverenvuotoa. Epäiltiin aivoveritulppaa. Soitin miehelleni, vanhemmilleni ja siskoilleni ja jätin jäähyväisiä.
Minut siirrettiin jälleen naistenklinikalle. Esimieheni soitti ja kysyi pääsenkö töihin.
Lisää tutkimuksia.
Joka tutkimusta varten minut siirrettiin Meilahteen ja joka tutkimuksen jälkeen takaisin naistenklinikalle. Jokainen siirto oli kivulias. Jokainen hetki poissa tyttäreni luota oli kamala. Tyttäreni ei ollut ollut ilman minua, lukuunottamatta päiväkotipäiviä. Enkä minä ilman häntä.
Olemme uusperhe, miehelläni on kolme tytärtä edellisestä liitosta ja he kävivät meillä tuolloin joka toinen viikonloppu, lomilla ja joulupyhät vuoroteltiin. Lisäksi meillä oli kaksi yhteistä lasta, joista ensimmäinen menehtyi kuuden viikon iässä synnynnäisen sydänvikaan, joka tosin löydettiin vasta ruumiinavauksessa. Tämä joulu, josta nyt kerron, oli joulu vuonna 2005, kun meillä oli siis puolitoistavuotias tytär ja odotin silloin nyt 11 vuotiasta tytärtämme.
Jokainen liike sattui päähäni niin, etten voinut kuin huutaa. Pääsin sairaalaan, jossa eivät voineet raskauteni vuoksi tehdä juuri mitään ja koska olin raskaana, laittoivat minut Naistenklinikalle. Tulehdusarvoni oli 285.
Koska ei tiedetty, mikä minulla on, olin eristyksissä, eikä lapset päässeet katsomaan minua.
Minulta on kysytty, minkälainen joulutunnelma on saatu sairaalaan, onko saanut sairaalassa jouluntuntua? Olen yrittänyt miettiä sitä. Joulutunnelmaa eristyksessä tuli ehkä eniten hämärästä valaistuksesta. Valaistus oli pakko pitää niin pienenä kuin oli mahdollista, sillä valo teki todella kipeää. Joulutunnelmaa oli todella vaikea löytää eristyksessä. Enkä itse ainakaan edes halunnut, tai edes ajatellut, olin niin kipeä ja huolissani tyttärestäni ja vielä syntymättömästä vauvasta. Tytär oli muuttolaatikoiden keskellä ihan hukassa, vieraassa paikassa, ilman äitiä. Tyttö oksenteli ja oli itkuinen. Isi ja siskopuolet lauloivat pienelle tuutulaulua yhdessä.
Pelkäsin tyttäreni ja syntymättömän vauvan puolesta. Pelkäsin mieheni puolesta. Äitinä en kaivannut itselleni jouluntunnelmaa, pelkäsin liikaa. Vihdoin Meilahden upeat lääkärit saivat minut lääkittyä, että pääsin magneettikuvaan ja syy sairauteeni löytyi, sain oikean lääkityksen ja pääsin kotiin vuodenvaihteessa, vain joutuakseni takaisin sairaalaan 13.1. Se reissu oli jo helpompi, koska tiesi, ettei ole kuolemansairas.
Joulua on alkanut arvostaa eri tavalla kuin ennen. Olen usein miettinyt sitä, että iän tullessa ja varsinkin lasten jälkeen on joululle tullut eri tarkoitus kuin ennen, mutta kokemamme joulu, kun olin sairaalassa, tietämättömyys omasta tilasta ja kuolemanpelko, on tuonut aivan eri syvyyden jouluun.
Ihanaa ja juuri sellaista joulua sinulle, kuin toivot
Koko porukka kerrankin kasassa. Parasta joulussa, mun tyypitHymyilevät tähdet ja pipariukot käsikädessä
Lohjan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa käsiteltiin keskiviikon kokouksessa mm omaishoidontuen hoitopalkkion alentamista.
Omaishoitajat saavat todella alhaista korvausta, josta päätösesityksessä esitetään vielä alennettavaksi, jos käyttää hoidettavalle annettavaa palvelua, esimerkiksi toisinaan henkilökohtaista avustajaa. Hän EI tee omaishoitajan työtä. Lisäksi omaishoitajan palkkio on korkeasti verotettavaa.
Valtioneuvostoon mukaan Omaishoidon lisäksi kehitetään myös perhehoitoa. Omaishoitoa ja perhehoitoa kehittämällä on tarkoitus tukea kotona asumista ja korvata muuta, kalliimpaa hoitoa, ja siten pienentää kuntien kustannuksia huomattavasti. Omaishoitoa tukevien palvelujen ja perhehoidon kehittämiseen on varattu myös lisämäärärahaa. Vuodesta 2018 alkaen omais- ja perhehoidon kehittämisen lisämääräraha kunnille on vuosittain 95 miljoonaa euroa. Tätä tukea kunnan on haettava oma-aloitteisesti. Tuki ei ikävä kyllä ole ns korvamerkittyä, joten todennäköisesti emme voi tietää, mihin haetut rahat on laitettu.
Olen lautakunnan varajäsen ja minut on kutsuttu kokoukseen varsinaisen jäsenen oltua estynyt. Mielestäni on kohtuutonta, että omaishoitajalta aiotaan alentaa entisestään alhaista korvausta. Omaishoitajien etujärjestöä kuultiin ja olen iloisia, että koko lautakunta oli puheenjohtajan muutosesityksestä samaa mieltä. OMAISHOIDON TUEN HOITOPALKKION ALENTAMINEN -KOHTA ON POISTETTAVA VUODEN 2018 OMAISHOIDON TUEN MYÖNTÄMISKRITEEREISTÄ JA SOVELTAMISOHJEISTA.
Yksi uusi omaishoitosopimus tuo kunnalle vähintään 30 000 euroa säästöä per vuosi. Tämän vuoksi omaishoitoa tukevien palvelujen käyttö on mahdollistettava hoitopalkkiota alentamatta.
Omaishoitajat tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä ja me haluamme tukea heitä mahdollisimman hyvin.
Lohjalla on 350 omaishoitajaa, kuinka moni heistä jättää käyttämättä vapaapäivänsä? Kuinka paljon omaishoitajien palkkion alennukset toisivat ns säästöä? Lohjalla muuten maksetaan vähemmän omaishoidon tukea kuin monessa muussa kaupungissa. Alin raja on se lainmääräämä, mutta ylin maksuluokka on pienempi.
Omaishoidon lainmukainen alin palkkio on 392 euroa. Siis kuukaudessa. Siitä menee veroa mukavat 30 prosenttia. Käsittääkseni suurin osa tästä alimmasta luokasta palkkiota saavia on lapsiperheitä. Kuinka paljon he jo säästävätkään yhteiskunnan varoja tekemällä hyvin arvokasta ja välttämätöntä työtä? Onko heidän kohdallaan tehty tämän päätöksen lapsivaikutusten arviointia?
Onko laskettu vertailevia kustannuksia siitä, jos kaikki nämä hoidettavat, jotka ovat omaishoidon piirissä, laitettaisiin hoivakotiin? Kuinka paljon se tuo säästöjä? Paljonko se kustantaa vs omaishoito tällä hetkellä. Lisättynä sillä twistillä, että kaikki omaishoitajat eivät todellakaan käytä kaikkia vapaapäiviään, eivät ole ”taakkana”, vaan säästävät vielä entisestään. Mihin nämä säästöt menevät? Missä ne näkyvät? Pohjattomassa kassassa? Kaivossa? (eipä tietenkään missään)
Omaishoitajat tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä ja me haluamme tukea heitä mahdollisimman hyvin. Tämä lautakunnan päätös, ettei palkkiota alenneta entisestään, on hyvä alku.
Sain ainutlaatuisen kunnian olla mukana tekemässä Suomi100-itsenäisyyspäiväjuhlaa Nummella. Lohjan kaupunki järjesti koko Lohjan kattavat juhlat ja kutsui kaikki aluetoimikunnat mukaan juhlien järjestämiseen tarkoituksena, että mahdollisimman moni iäkkäämpi ja varsinkin veteraani pääsisi osallistumaan juhliin.
Suunnittelutyöryhmä oli ihan mieletön, teimme juhlia yhdessä, Nummi ja Pusula. Tunnen syvää kiitollisuutta ja iloa saadessasi olla osa tätä upeaa työryhmää ja juhlaa. Saimme Nummen juhlaan juhlapuhujaksemme Heikki Tiilikaisen ja odotin hänen puhettaan todella paljon, kuten myös nuoremme puhetta.
Juhlamme avasi komeasti Nummen torvisoittokunta ja Jääkärimarssi
Jääkärimarssin jälkeen juhlaa jatkoi avaussanoilla Nummen alueseurakunnan aluepappi, Heikki Marjanen
Nummen alueseurakunnan aluepappi Heikki Marjanen
Heikki Tiilikainen
Juhlapuhe oli hieno, Heikki Tiilikainen oli juuri niin kunnioitettava kuin odotin ja hänen asiantuntemuksensa on innoittavaa.
Koska Nummen ja Pusulan juhlissa tärkeänä teemana oli sukupolvien kohtaaminen, tuli työryhmässä esiin toive nuoren puheesta, kuulin työryhmän jäsenen toiveen puhujasta ja saimme hänetkin puhumaan. Nuutti, en voi sanoa kuin kiitos. Hänen puheensa sai minut liikuttumaan. Olen aina ollut sitä mieltä ja sanonutkin sen, että meidän nuoret ovat fiksuja ja Nuutin puhe vain vahvisti sitä.
Nuoren puheen juhlassa piti Nuutti Ruotsalainen. Nuutin puhe kirjoitukseni lopussa
Seppo Ahola tulkitsi Väinö Havaksen kirjeen pojalleen, ”testamentti pojalleni”. Laulu oli sykähdyttävä ja koskettava, Seppoa säesti pianolla Kaija Eerola.
Seppo Ahola tulkitsi Väinö Havaksen Testamentti pojalleni.
Kiitos myös Nummen torvisoittokunnalle ja Antti Koskelle upeasta soitosta ja hienoista musiikkivalinnoista .
Suomi100 ei Nummella eikä Pusulassakaan ollut pelkkään juhlaa ja juhlan järjestämistä, vaan isona ja erittäin tärkeänä osana juhlavuotta meillä oli nuorilla oma projekti, jonka aikana he kävivät Nummen palvelukodissa, Niilonpirtissä, lukemassa iäkkäille ja haastattelemassa sodan kokeneita, lisäksi nuoret pohtivat monikulttuurisuutta ja omaa nuoruuttaan verraten sitä sodan aikaisten nuorten nuoruuteen. Tätä kaikkea he videoivat ja video lähetettiin ja esitettiin Lohjan pääjuhlassa. Oli ihana kokemus tehdä tätä yhdessä nuorten, Lohjan nuorisotoimen ja iäkkäiden kanssa. Oma tyttäreni oli mukana ja näin ollen pääsin seuraamaan projektia aika läheltä. Olen kiitollinen siitä, että oma nuoreni halusi lähteä siihen mukaan, pienellä suostuttelulla tosin, mutta loppujen lopuksi oli tyytyväinen itsekin, että oli siinä mukana.
Toinen hyvin tärkeä osa juhlavuotta oli Nummen ja Pusulan senioreiden tekemä työ sota-ajoista kertovista muistomerkkien esitteestä. Olavi Leikola kertoi elävästi tästä juhlassa julkistetusta sota-ajoista 1939-1944 kertovista vanhan Nummi-Pusulan muistomerkkien esitteestä.
Olavi Leikola
Nummi-Pusulan tanhuujat olivat loihtineet ihanat tarjottavat ja oli upeaa, miten he jokainen olivat pukeutuneet kansallispukuihin.
Nuoremmat tanhuujista tulivat kuvaan
Muuten, ihan erityiskiitos rakkaalle teinilleni, joka on ollut mukana työssä ja juontoparinani juhlassa.
Ennen juhlia oli jumalanpalvelus ja kunniavartio, johon kutsuttiin alueen 17-45 vuotiaita, jotta konkretisoituisi se, kuinka nuorina lähdettiin sotaan ja kuinka nuorena annettiin se suurin uhri.
Suomi 100 – kunniavartio Nummen sankarihaudoilla, Kuva Suvi Koivisto-Kanervo
Sankarihaudoille, jokaiselle, saimme seppeleet Saarelman puutarhalta. Olavi Leikola lahjoitti havut, Saarelman puutarha kutsui talkoisiin ja seppeleet valmistuivat talkoissa ennätysvauhtia. Nummi vastasi seppelehaasteeseen suurella sydämellä ja todella monen nummilaisen tekemänä.
Tämä vuosi on ollut todella ikimuistoinen ja varsinkin tämä itsenäisyyspäivä ja sen valmistelut. Todella moni on ollut tekemässä ja moni on ollut nauttimassa.
Arvoisa juhlaväki, “On lottovoitto syntyä Suomeen”, sanotaan. Tämän lainauksen varmasti kaikki allekirjoittavat. Meillä on rauha, vapaus, turva, itsenäisyys ja mahdollisuus toteuttaa itseämme. Harvoin sitä tuleekaan ajatelleeksi, varsinkaan meidän nuorten, jotka ovat aina saaneet elää tässä lintukodossa. Mutta ei, eivät nuoret ajattele itsenäisyydestä välinpitämättömästi, päinvastoin. Monilla on varmasti sisimmässään se kokemus, kun nuori häviää sohvalta kymmenen ensimmäisen minuutin kohdalla Tuntematonta Sotilasta katsoessa. Sanat talvisota, Raatteentie, mottitaistelu, sisällissota ja Mainilan laukaukset ovat monille nuorille täysin tuntemattomia. Kyseiset termit ovat etäisesti tuttuja koulun penkiltä, mutta ne luokitellaan nuorison keskuudessa siihen samaan tuntemattomien kategoriaan. Tämä terminologian puute ei kuitenkaan poista sitä olennaista: isänmaallisuutta. Isänmaallisuus ilmenee nykysukupolven nuorissa eri tavoin: arvostamme ilmaista peruskoulua, hyvinvointivaltiota, kunnioitamme veteraaneja ja tiedämme mitä suomalaisuus meille tarkoittaa: täällä ei jätetä ketään yksin. Kysyin ikäisiltäni, mitä suomalaisuus heille merkitsee: ilmaista koulutusta, hyvinvointia, jääkiekkoa, neljä vuodenaikaa, jääräpäisyyttä, turvallisuutta ja tasa-arvoa. Yhden nuoren tulkinta suomalaisuudesta jäi minulle hyvin mieleen. Suomalaisuudesta voi ja pitääkin olla ylpeä. Jokaisessa maailman kolkassa suomalaisuutta pidetään arvostettavana asiana. Harva muu maa on pelannut korttinsa yhtä hyvin kuin me. Silti liian usein ihmiset ajattelevat, että nuoret ovat välinpitämättömiä. Ajatellaan, että nuorisoa ei kiinnosta. Tämä on täyttä puppua. Äskeisten perusteella voin väittää aivan toista. En minäkään täällä puhuisi, jos minua ei kiinnostaisi suomalaisuus. Nuorissa kytee meidän tulevaisuutemme. Nuorisolla on myös suuri vastuu tulevaisuuden suomalaisuudesta. Mielestäni meidän ei tarvitse olla huolissamme. Nuoriso tulee pitämään suomalaisuuden ja Suomen maailmankartalla. Nyt viime aikoina olen kuunnellut varsinkin vanhempien ihmisten suusta valitusta siitä, että nuoret eivät ole enää vastuuntuntoisia tai ystävällisiä, kuten “vanhoina aikoina”. Nuoret kuulemma viettävät kaiken aikansa puhelimillaan ja ovat eristäytyneitä ulkomaailmasta. Pyrin hajottamaan tätä myyttiä. Yhteiskunnan muuttuessa entistä modernimpaan suuntaan tarvitsee se myös entistä modernimpaa kansaa. Nuoriso edustaa sitä uutta sukupolvea, joka kantaa huolen ja vastuun tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. En heti tuomitsisi lapsen uutta kännykkäpeliä – harrastuksellaan lapsi voi vielä rakentaa tulevaisuuden suuryrityksen. On kuitenkin asioita, joista minä en ole ylpeä. Kävelin puoli vuotta sitten rautatientorin halki. Torin laidalle oli kerääntynyt telttarakennelman ympärille suuri joukko ihmisiä Suomen lippujen kanssa. Suomen liput liehuivat ja teltan kyljessä luki “Suomi ensin!”. Sisimmässäni heräsi pieni järkytys. Suomen lippu ja Suomen Leijona on brändätty rasismille ja muukalaisvihalle. Onko totta, että Suomen lippu edustaa rasismia? Jos minulta kysytään, niin ei tietenkään. Sen kokemuksen jälkeen tajusin, että Suomalaisuuden kansallissymbolit edustavat suomalaisuutta. Suomalaisuus ei minulle eikä nuorisolle tarkoita rasismia tai itsekeskeisyyttä. Koen pikemminkin kansalaisvelvollisuudeksi käyttää suomalaisuuden symboleita ja kunnioittaa Suomen lippua. Nyt olemme vaarallisilla vesillä, kun yksi ääriryhmä pyrkii varastamaan suomalaisuuden symboleita. En usko, että tämä ilmiö olisi mikään erittäin huolestuttava trendi. Nuoriso on entistä tasa-arvoisempaa ja uskoo entistä enemmän sekä monikulttuurisempaan, että myös vapaampaan Suomeen. Nyt itsenäisyyden juhlavuonna emme voi laittaa päätämme koloon ja piiloutua ulkomaailmalta. Suomalaisuutta pitää tuoda aktiivisesti esiin myös ulkomailla. Suomalaiset muodostavat sellaisen kansan ja yhteiskunnan, joka ei toimi eristäytyneenä. Olemme aktiivisessa vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa ja sitä linjaa tulee jatkaa. Tämän takia ensi tammikuun presidentinvaalit ovat tärkeät. Kansainvälisyys, avoimuus ja monikulttuurisuus ovat avainsanoja, jotka edistävät suomalaista ulkopolitiikkaa. Nämä periaatteet omaavat lähes kaikki presidenttiehdokkaat. Nationalismin huolestuttavan globaalin nousun lomassa presidenttimme on vastuussa suomalaisuuden kuvasta. Emme halua Yhdysvaltojen, Venäjän tai Pohjois-Korean pamppujen vaikuttavan meidän sisäisiin asioihin. Suomalaisuuden määrittävät me kansana, ei kukaan muu. Sen lisäksi, että solidaarisuutta pitää huomioida myös ulkopolitiikan pamppujen suhteen, pitää solidaarisuutta harjoittaa lisää myös kotimaassamme. Tänä iltana presidentti ottaa vastaan suuren määrän julkisuuden henkilöitä ja muita avainhenkilöitä nauttimaan julkisuudesta, ruuasta ja Linnanjuhlien surullisen kuuluisasta boolista. Samaan aikaan yhteiskuntamme vähävaraiset kamppailevat raha-asioiden kanssa. Tähän luokkaan kuuluvat ensisijaisesti työttömät ja me, opiskelijat. Olen koko puheeni ajan hehkuttanut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. On kuitenkin asioita, joissa on vielä parantamisen varaa. Käyn itse lukiota ja siihen asiaan perehtyneenä voisin pitää itseäni alan asiantuntijana. Nykyään nuorelta edellytetään 3000€:n budjetointia koulutarvikkeisiin, mitä pidetään valitettavasti jo normina – kyllähän siihen kaikilla on rahaa. Jo kolumneissani olen asiasta puhunut – ei maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä ole sijaa maksulliselle koulutukselle. Kyse on vain arvoista. Se sikseen – olemme kaikki Suomalaisia ja oman soppamme keittäneet – halusimme sitä tai emme. Vaikka kaikesta löytäisi kritisoitavaa, haluaisin, että nyt itsenäisyyden juhlavuonna käsittelisimme asioita, joista voimme olla ylpeitä. Tämä itsenäisyyden juhlavuosi on ensimmäinen luokkaansa, jossa nuoret ovat päässeet valokeilaan. Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö on tehnyt loistavan päätöksen ja järjestänyt mm. nuorison edustajia Linnan juhliin. Tämä on sitä nuorisoa tukevaa politiikkaa, mitä pitäisi harjoittaa enemmän. Nuoriso on syytä pitää valokeilassa, sillä monissa muissa maissa se ei ole itsestäänselvyys. Suomi on maailman paras paikka elää. Nuori saa varttua rauhassa ja hänellä on turvattu tulevaisuus. Suomi on turvallinen ja yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Sen lisäksi Suomi on sananvapauden kärkisijoilla ja meillä on maailman vapain media. Näiden superlatiivien lisäksi voin vielä todeta: Suomessa on maailman innovatiivisin ja potentiaalisin nuoriso. Toivotan teille kaikille oikein mukavaa itsenäisyyden juhlavuotta ja iloista joulun odotusta.
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokouksessa (7.12.2017) päätettiin Karstun alueen opetuksen järjestämisestä. Kannatin vastaesitystä, jossa esitettiin, että koulun lakkauttamisesta tehdään selvitys vasta vuoden 2019 keväällä, mikäli oppilasmäärät ovat lähikouluperiaatteen mukaisesti alle 30:n myös vuonna 2019.
Lohjalla on ollut aiemmin käytössä periaate, että selvitystyö aloitetaan vasta, mikäli oppilasmäärä kahtena peräkkäisenä vuotena jää alle 30:n. Tämä oli kirjattuna Nummi-Pusulan ja Lohjan liittymissopimukseen.
Kaupungilta todetaan, että ko periaate ei ole enää voimassa, se päättyi vuoden 2015 lopussa. Itse en sitä löytänyt kirjallisena tuota, ellei viitata juuri liittymissopimuksiin, jotka päättyivät vuoteen 2015.
Nummi-Pusulan ja Karjalohjan liityttyä Lohjaan 2013 on kaupunki lakkauttanut kuusi koulua: Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut. Kulut perustopetuksessa ovat kuitenkin kasvaneet. Olisi kiinnostavaa ja ehkä hyödyllistäkin analysoida, mistä tämä muutos johtuu. Jos ei tiedetä, mistä kulut tulevat ei ole myöskään mitään toivoa parantaa taloutta. En siis usko yhtenä perusteena oleviin ”säästöihin”.
Vaikuttaako ylläoleviin lukuihin kotiopetuksessa olevien määrä? Paljonko heitä on?
Moni koulu kärsii sisäilmaongelmista, joka on yksi syy olla kotiopetuksessa. Mitkä ovat kustannukset sisäilmasairastumisista, niin sairastuneelle itselleen kuin yhteiskunnalle?
Lakkautusten jälkeen ei ole tehty seurantaa, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta työtä ei ole saatettu loppuun. Seuranta puuttuu. Selvitystä ei ole tehty myösään lakkautusten vaikutusta opetuksen laatuun eikä kaupungin väestökehitykseen.
Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.
Yhtenä perusteluna koulun lakkautukselle on lasten määrän väheneminen ja tämän lukuvuoden oppilasmäärä.
Se ei ole mielestäni myöskään kestävä perustelu, sillä nyt, kun Lohja pyrkii parantamaan imagoaan ja asuntomessukaupunkina 2021, tulisi katsoa jo eteenpäin. Jos messut onnistuvat, kuten olemme saaneet kuulla edellisistä messuista, asukasluku nousee. Tämä tarkoittanee myös lapsiperheiden määrän kasvua. Kunhan annettaisi niitä rakennuslupia, joita on jo pyydetty.
meidän ei tule toteuttaa itse ennusteita (vähenevistä lapsimääristä) vaan meidän tulisi tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä sen eteen, että ennusteet eivät toteudu
Se, että lautakunta ei osoittanut rahaa talousarviota koskevassa kokouksessaan Karstun koulun toiminnalle ei ole perustelu sille, että koulu on pakko lakkauttaa.
Haja-asutusalueilla olevat koulut tarvitsevat koulurauhan, ei jatkuvaa pelkoa oman koulun kohtalosta, tämä vaikuttaa myös tontti- ja asuntokauppaan alueella
lakkautuksesta lasketut ”säästöt” ovat pienen pieni summa kokonaisuuteen nähden
Toki perusteena oli myös Karstun koulun korjausvelka. Olen aika skeptinen korjausvelasta puhuttaessa:
Korjausvelka
Rakennuskannassa ja infrassa on korjausvelkaa eli korjausvajetta erittäin paljon. Arvioidaan, että rakennusten korjausvelka on jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Se on samaa luokkaa kuin valtion menot vuonna 2014. Korjausvelan määrä kertoo, paljonko rakennuksiin olisi pitänyt investoida, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Korjausvelka syntyy, kun ennakoivasta kunnossapidosta tingitään ja tehdään vain välttämättömiä, kiireellisiä korjauksia. Kunnossapito on siis vähäisempää kuin rakenteiden kuluminen. Korjausvelka, rapistuminen, ilmenee mm. kehnona sisäilmana ja rikkoontuvina vesijohtoina.
RT:n kanta
Laadukas kiinteistönpito edellyttää panostuksia. Se kuitenkin kannattaa. Korjausvelan ehkäisy on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.
Rapistuminen on valinta. Vastuu rakennuksen kunnosta on omistajilla. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen esimerkkejä, taloudellisia kannustimia sekä informaatio- ja säädösohjausta.
Nyt, kun Nummi-Pusulan lukion huonosta ja lyhytnäköisestä ja väärin perusteluin tehdystä päätöksestä alkaa olla vuosi, voi katsoa taakseen, ja miettiä lakkautusta ehkä vähän objektiivisemmin. Luin vanhoja asiakirjoja ja omia kirjoituksiani aiheesta, ja eihän tästä saanut aikaiseksi kuin verenpaineen nousun.
Törmäsin vuoden 2015 aikana tehtyihin postauksiin ja tähän, reilu vuosi sitten tehtyyn pikkutiivistelmään, jossa olen kerännyt myös niitä vuoden 2015 kirjoituksia. Nämä kirjoitukset saivat minut miettimään, onko lyseon tilanne muuttunut?
Nupun lukion väistötiloiksi? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun lakkautettua tilaa käytetään väistössä. Tässä postauksessani kysyin ensimmäisen kerran blogissani lyseon sisäilmamittauksista. Olin kyllä puhunutkin siitä aiemmin, mutta tässä kysyin sitä blogissani ensimmäisen kerran.Tässä postauksessani taas kerron, että lyseon sisäilmaongelmien korjaamisen on varattu 150 000 euroa. Tämä siis 6.12.2015. Ja nytkö Lyseon sisäilmaongelma tuli yllätyksenä? Mitä sisäilmaongelmaa ”korjataan” 150 000 eurolla? (tässä jutussa kerrotaan myös, että kiinteistöjen ylläpitotöitä tehdään mm. Metsolan, Järnefeltin, Pullin ja Oinolan kouluissa. (jaa, aha) Tässä Länsi-Uusimaan artikkelissa kerrotaan, että Tuore selvitys paljastaa Lohjan Yhteislyseon lukiosta ongelmakohtia, jotka voivat aiheuttaa sisäilmaongelmia. Lukion terveydenhoitajan mukaan oireiluista on kertonut kymmenkunta opiskelijaa. Opiskelijoilla on ollut iho-, silmä- ja hengitystieoireita. Opettajienhuoneen lattian kosteudesta oli viitteitä, mutta lattiasta otetut näytteet eivät ylittäneet haitallisten aineiden viitearvoja.
– Jos siellä koetaan oireita, lähde voi olla matossa.
– Todennäköisesti aloitamme juhlasalista. Menemme sinne ryömintätilaan ja poistamme niitä löytyneitä muottilautoja ja teemme tiivistyksiä, ettei sieltä pääse ilmavirtoja juhlasaliin, eikä muuallekaan.
– Uskon, että kun teemme siellä viikon verran töitä, niin ongelma on poistettu.
Luotan kyllä kaupungin projektipäällikkö Nymaniin, hän on tehnyt todella hyvää työtä edellisissä kohteissa, mutta ihan oikeasti. Viikossa?
Ilmainen vinkki: lyseota on remontoitu useassa eri otteessa ja yhdessä niistä remonteista yksi märkä seinä ”korjattiin” ja vedettiin vähän pakkelia päälle ja avot! hyvä tuli. Tsekatkaa se seinä. Mä toivon todella, että viikossa lyseon ongelma korjaantuu, mutta epäilen sitä suuresti. Ehkä tätä seurataan yhtä tiiviisti ja hartaudella kuin Tytyriä. Menee sitten kauan ennenkuin sisäilmaongelma räjähtää taas käsiin. Tämä on jälleen yksi niistä asioista, joissa toivon olevani väärässä ja hyvin mielelläni olisinkin. Tässä postauksessani kerron, että siitä sisäilmaongelmasta tiedettiin jo aiemmin. Siitä ei vaan välitetty, tai ymmärretty. Hyvin kuvastaa ymmärryksen puutetta se, että käydessäni sisäilma-asiasta keskustelua ja huomauttaessani ongelman laajuudesta ja siitä, kuinka meidän pitää vaikuttaa tähän, saada muutos aikaan, tukea kaupunkia muutoksessa, sain vastaukseksi, että ”ne ovat yksittäisiä tapauksia”. TÄH? Missä pumpulissa täällä eletään? Eikö lueta lehtiä? Nettijulkaisuja? Kuunnella uutisia? Lueta raportteja? (no tuo oli turha kysymys, selvää on, ettei raportteja lueta, se on nähty). Nähty on, että ns poliittinen tahto vaikuttaa päätösten tekoon, ei välttämättä kaikki faktat, joita on tuotu esiin. Tai jos ei ole kaikkea tuotu esiin, ei ole haluttu/osattu/viitsitty kysyä kaikkea päätöksentekoon vaikuttavista asioista. Olen saanut monia yhteydenottoja pettyneiltä ja vihaisilta vanhemmilta. On oltu vihaisia siitä, että lukiomme on lakkautettu, varsinkin kun on ongelma ollut tiedossa, mutta siitä ei ole välitetty. Lasten etu eikä terveys ole ollut ensisijainen päätöksen esitystä tehtäessä eikä päätöstä tehtäessä.
Sain luvan erään vanhemman viestin julkaisuun:
”Ensin ne sulkee ihanan Nummi-Pusulan lukion. Joudutaan lukioon Lohjalle, kun kert kaveritkin menee sinne (eikä esim. Saloon). Ihmetellään, että mites me nyt täältä sinne kuljetaan, no tietty vanhempien kuskaamana jotta pääsee pysäkille, josta sattuu bussi Lohjalle kulkemaan. Ei tietenkään montaa kertaa päivässä, mut joskus. No, puolen vuoden jälkeen ilmoitetaan että hups, meilläpä onkin Lohjan lukiossa SISÄILMAONGELMA, aloitetaanpas remontti. Suljetaan vähän tiloja, jotka muutenkin on täyteen ahdettu. Ni sitä mä vaan et oliks pakko…
Lyseon sisäilmaongelma on ollut tiedossa. Tämäkään sisäilmaongelma ei ole tullut yllätyksenä, vaikka sitä(kin) siihen pakettiin on yritetty kääriä. Ongelma oli tiedossa ennen Nupun lukion lakkautuspäätöstä.
Siitä kiitän kaupunkia, että nyt todella on eri ote sisäilmaongelmiin, niitä tuodaan esiin. Vaikkakaan ei kaikkia ole vielä tuotu. (odotan siis seuraavia ”yllätyksiä”)
Kaikkein kurjinta tämä nupulaisten lisäksi on niille opiskelijoille, jotka ovat koko ikänsä olleet sisäilmaongelmaisissa kouluissa oppilaina ennen lyseota. Ajatellaanpa Tytyrin oppilaita: ensin Tytyrissä, sitten Anttilassa ja nyt lyseossa. Vaikka kaikki eivät oireile, kaikki altistuvat.
Nyt, kun Lyseon sisäilmaongelma on tuotu julkisuuteen (pakon edessä), kun on Nupun lukion lakkautus toteutunut (vaikka valitus on päällä) ja Anttilan koulun oppilaat käyvät lyseon ruokalassa syömässä, tilanahtautta on, ja väistösuunnitelmia tehdään, sillä remontointi aloitetaan välittömästi ja osa koulun tiloista on suljettu. Ehdotanpa seuraavaa:
koska lyseon tilat ovat vajavaiset, sisäilmaremontin tuomat haitat opiskeluun ovat selvät (niitä todennäköisesti tullaan vähättelemään heidän suunnaltaan, jotka eivät käytä tiloja tai opiskele), sjoitetaan osa kursseista Nupun lukioon. Siellä on tilaa.
Niin, ne muut kerrat, kun lakkautetut tilat on väistötiloina: esim. Niilonpirtti on tällä hetkellä väistössä Lohjan Kartanonmäellä ( valvontaviranomaiset pitävät Lohjan suunnitelmia huonokuntoisen vanhainkodin remontista liian vaatimattomina. Asukkaiden enemmistöllä pitäisi olla oma huone ja vessa.), Roution koulu on väistössä Hiiden koululla (Hiiden koulu toimii väistötilana, jonne siirretään Roution koulun oppilaita. Osa nykyisistä Hiiden koulun oppilaista viettää siis alkusyksyn Roution koulussa ja palaa loppusyksystä takaisin Hiiden kouluun Roution koulun oppilaina.) Tässä vain pari esimerkkiä.”
Lainaus on siis vuodelta 2016, jossa on tietoja ja kirjoituksia vuodelta 2015.
Kaupunginvaltuusto teki kouluverkosta päätöksensä 28.10.2015, jossa se päätti lakkauttaa kaksi koulua (Maksjoen ja Nummentaustan koulut), yhden alakoulun (Virkby skolan) siirtää yläkoulun (Källhagen skolan) yhteyteen ja yhden koulun (Rauhalan koulu) 5-6 luokkalaiset siirtää yläkouluun (Järnefeltin yläkoulu). Kaksi koulua (Hyrsylä ja Neitsytlinna) valtuusto oli jo lakkauttanut toimintojen toiseen kouluun siirtämisellä ja sisäilmaepäilyihin vetoamalla.
Maksjoen koulua ei voida vielä lakkauttaa, eikä Rauhalan 5-6 siirtää, sillä vastaanottavat koulut eivät ole kasvatus- ja opetuslautakunnan ja valtuuston kuntoituussuositusten (75%) kunnossa, myöskään Virkbyn alakoulun oppilaita ei vastaanottavan koulun kunnon vuoksi voida siirtää.
Äänestys valtuustossa Karstun koulun kohdalla oli erittäin tiukka: äänin 26-25 päätettiin, ettei koulua lakkauteta. Äänestyksen tiukkuudesta voi mahdollisesti päätellä kouluista äänestettävän tunteella?
Oli äänestys edellisellä valtuustokaudellaan mikä hyvänsä, on koulu jälleen, uudella valtuustokaudella lakkautusuhan alla. Koulu on pieni oppilasmäärältään, rakennus on vanha, koulu on jo 120 vuotta. Hyrsylän koulun lakkautuksen myötä on Karstun koulu Lohjan vanhin toiminnassa oleva koulu. Kyläkouluissa on pitkään luontaisesti toteutettu uutta opetussuunnitelmaa, yhteisöllisyys on luonteva osa koulua ja koulun ulkopuolellakin vielä jatkuvaa.
Karstun koulurakennus on (ainakin tähän asti) ollut terve rakennus, koulun sisäilma on hyvä. KiVa Koulu projekti toimii, kuten myös monessa muussakin koulussa, ja heillä on valmius puuttua epäkohtiin nopeasti. Oppilaiden tiivis yhteistyö ikään katsomatta, 1.-6. luokkalaiset yhdessä vahvistaa sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Kustannuksiltaan per oppilas Karstun koulu on ollut halvimmasta päästä Lohjalla. Tilat valmiina kielten opetukseen ja muuhun pienryhmätoimintaan. Koulun piha rajoittuu monimuotoisen luonnon ääreen, se voisi toimia koulun voimavarana, valttina. Karstun kyläyhteisön läsnäolo on vahvaa, tuki, talkoovoima koululla, yhteistyö koulun ja kodin välillä, pienen tiiviin yhteisön tuki. Koulurakennuksissa on myös runsaasti iltatoimintaa, mm. kokouksia, liikuntaharrastuksia. Tähänhän muuten pyritään myös Lohjan monitoimija-aluehankkeissa.
Nummi-Pusulan ja Karjalohjan liityttyä Lohjaan 2013 on kaupunki lakkauttanut siis kuusi koulua, Koisjärven, Lohjansaaren, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan ja Nummentaustan koulut. Kulut perustopetuksessa ovat kuitenkin kasvaneet. Olisi kiinnostavaa ja ehkä hyödyllistäkin analysoida, mistä tämä muutos johtuu. Jos ei tiedetä, mistä kulut tulevat ei ole myöskään mitään toivoa parantaa taloutta.
Vaikuttaako lukuihin kotiopetuksessa olevien määrä? Paljonko heitä on?
Lakkautusten jälkeen ei ole tehty seurantaa, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta työtä ei ole saatettu loppuun. Seuranta puuttuu.
Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.
Lotta Paakkunainen 