Kategoria-arkisto:arvokas vanhuus

Vierailu Raaseporin sairaalaan toi tärkeitä näkökulmia aluevaltuustotyöhön

Aluevaltuustoryhmämme päätti jo viime kaudella, että tutustumme alueemme eri toimipisteisiin paikan päällä. Kokemus on osoittanut, että päätöksiä on helpompi tehdä, kun on itse nähnyt toiminnan ja kuullut henkilöstön näkemyksiä. Tämän kauden alussa päätimme jatkaa vierailuja, ja perjantaina oli vuorossa Raaseporin sairaala.

Vierailun aikana saimme keskustella henkilökunnan kanssa heidän kokemuksistaan hyvinvointialuemuutoksen ja HUSin tekemien muutosten keskellä. Toimintaa haastaa erityisesti jatkuva muuto, sillä muutosten välillä hengähdystaukoja ei juuri ole. Oli kuitenkin rohkaisevaa kuulla, että henkilöstö kokee saavansa hyvää tukea lähiesimiehiltään muutosten keskellä. Keskustelimme myös yöpäivystyksen lakkauttamisen vaikutuksista sairaalan arkeen.

Yksi Raaseporin sairaalan keskeisistä toiminnoista on palliatiivinen hoito ja kotisairaala. Kotisairaala oli aiemmin HUSin vastuulla, mutta hyvinvointialueuudistuksen jälkeen toiminta siirtyi alueelle ja laajeni ympärivuorokautiseksi. Palliatiivisen hoidon saavutettavuudessa ei ole vielä päästy asetettuun tavoitteeseen, mutta tarve on tunnistettu ja kehitystyötä tehdään aktiivisesti.

Vierailulla nousi esiin myös laajempi kuva alueemme palveluiden tilanteesta. Länsi-Uudellamaalla ikääntyneiden asumispalveluyksiköihin jonottaa tällä hetkellä noin 130 henkilöä. Koska kaikki alueen paikat ovat täynnä, palveluja on jouduttu ostamaan muualta. Lisäksi kuulimme mielenkiintoisen ja selkeän esityksen Liikkuvan sairaalan toiminnasta.

Raaseporin sairaalan kiinteistö kuuluu HUSille ja tällä hetkellä rakennuksessa on myös tyhjää tilaa. Se on valitettavaa, sillä vajaakäyttö ei palvele henkilöstön työskentelyä eikä alueen asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin antoisa. Saimme laajan kuvan sairaalan toiminnasta sekä arvokasta taustatietoa päätöksenteon tueksi aluevaltuustossa. Itse sain myös paljon hyödyllisiä evästyksiä tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan työhön, jossa arvioimme ja seuraamme hyvinvointialueen yhteistyön kehittymistä.

Lämmin kiitos Raaseporin sairaalan henkilöstölle, vierailu oli opettavainen ja avartava.

Missä on ennaltaehkäisy ja neuvola? Mielipiteeni hyvinvointialueen strategialuonnoksesta julkaistiin Länsi-Uusimaassa



Kirjoitin mielipidekirjoituksen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiasta ja Länsi-Uusimaa julkaisi sen 30.8. printtilehdessään sekä näköislehdessä.

Hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Luonnoksessa korostuvat kustannustehokkuus, teknologia ja yksittäiset toimenpiteet, mutta kokonaisuus jää puuttumaan, eli se, mikä oikeasti ratkaisee asukkaiden hyvinvoinnin.

Ennaltaehkäisy jää korjaavan työn varjoon.


Strategiassa mainitaan kyllä ennaltaehkäisy, mutta painopiste on edelleen korjaavissa palveluissa. Lasten ja nuorten kohdalla nostetaan esiin sinänsä tärkeä digitaalinen hyvinvointikysely, mutta perusratkaisut puuttuvat kokonaan.

Suurin huoleni on, että neuvolaa ei mainita lainkaan. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisyn kulmakivi. Se tavoittaa lähes kaikki perheet ja tunnistaa varhaisessa vaiheessa terveyteen ja arkeen liittyvät haasteet. Jos neuvola unohtuu strategiasta, vaarana on, ettei sen merkitystä nähdä jatkossakaan.

Todellisuudessa neuvolapalveluihin pääsyä on jo heikennetty: aikoja on vähennetty ja yhteydenpitoa siirretty yhä enemmän Lunna-sovellukseen. Sovellus on hyvä lisä, mutta se ei voi korvata henkilökohtaista yhteyttä. Tällä hetkellä omalle neuvolatyöntekijälle ei voi enää soittaa suoraan  ja juuri tuttu, luottamuksellinen suhde on neuvolan vahvuus.

Missä on konkreettiset toimet ikääntyneiden ja vammaisten palveluissa?


Ikääntyneiden kohdalla strategia painottaa teknologiaa ja tilannekeskuksia. Ne voivat auttaa, mutta yksinäisyys ja turvattomuus eivät ratkea sensoreilla. Myöskään asiaa, jolla on suuri vaikutus elämänlaatuun ja kustannuksiin, eli vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa, ei mainita lainkaan.

Vammaisten palveluissa puhutaan asiakaspoluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset toimet puuttuvat. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia.

Iso kuva unohtuu


Strategialuonnos jää kiinni yksityiskohtiin, mutta iso kuva puuttuu. Ennaltaehkäisy, neuvola, ikääntyneiden ravitsemus ja vammaisten palvelut ovat hyvinvoinnin peruskysymyksiä. Jos niihin ei panosteta, alue maksaa tulevaisuudessa moninkertaisesti ongelmien korjaamisesta.

Päätökset tehdään pian
Aluevaltuuston ryhmien väliset neuvottelut strategiasta alkavat syyskuussa. Lopullinen päätös tehdään aluevaltuustossa 7.10.2025. Nyt on aika varmistaa, että strategia huomioi myös ne asiat, jotka aidosti vaikuttavat meidän kaikkien hyvinvointiin.

Lue alkuperäinen mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaan näköislehdestä 30.8.2025 (lisään linkin, jos se julkaistaan verkossa).

Miksi tämä on minulle tärkeää?
Olen nähnyt työssäni ja luottamustehtävissäni, kuinka paljon ongelmia voidaan ehkäistä, kun peruspalvelut toimivat ja ihmisillä on oikea-aikaista tukea. Neuvola, ravitsemus ja vammaisten palvelut eivät ole pelkkiä kustannuksia, vaan ne ovat investointeja hyvinvointiin ja inhimillisyyteen.

Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö strategiaan lisätä selkeästi ennaltaehkäisevät palvelut ja neuvolan rooli? Entä miten ikääntyneiden ja vammaisten palveluja pitäisi vahvistaa?

Mielipidekirjoitukseni alla:

Missä on ennaltaehkäisy ja neuvola?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Luonnos korostaa kustannustehokkuutta, teknologiaa ja yksittäisiä toimenpiteitä, mutta jättää liian usein huomiotta kokonaisuudet, jotka ratkaisevat asukkaiden hyvinvoinnin. 

Ennaltaehkäisy mainitaan, mutta jää edelleen korjaavien palvelujen varjoon. Lasten ja nuorten kohdalla esiin nostetaan sinänsä hyödyllinen digitaalinen hyvinvointikysely, mutta tärkeitä perusratkaisuja ei mainita lainkaan. Suurin puute on, että neuvola loistaa poissaolollaan. Neuvola tavoittaa lähes kaikki perheet ja on suomalaisen ennaltaehkäisyn kulmakivi, jossa tunnistetaan terveyteen ja arkeen liittyvät ongelmat varhaisessa vaiheessa. Jos tämä jätetään strategiassa mainitsematta, vaarana on, ettei sen merkitystä nähdä jatkossakaan. 

Todellisuudessa pääsyä neuvolapalveluihin on jo heikennetty. Aikoja on vähennetty ja yhteydenpito ohjattu yhä enemmän Lunna-sovellukseen. Sovellus on hyvä lisä, mutta se ei voi olla ainoa väylä. Neuvolaan saa kyllä yhteyden puhelinpalvelun kautta, mutta omalle tutulle neuvolatyöntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä ei ole palvelun parantamista vaan sen heikentämistä. Neuvolan voima on juuri siinä, että perheellä on tuttu ammattilainen, johon syntyy luottamuksellinen suhde. 

Ikääntyneiden kohdalla strategia painottaa teknologiaa ja tilannekeskuksia. Niillä on paikkansa, mutta yksinäisyys tai turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla. Myöskään konkreettisesti vaikuttavaa ennaltaehkäisyä, vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa ei mainita lainkaan. 

Vammaisten palveluissa puhutaan asiakaspoluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset toimet puuttuvat. Tämä on vakava puute, sillä juuri vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia. 

Strategialuonnos jää kiinni yksityiskohtiin, mutta iso kuva unohtuu. Ennaltaehkäisy, neuvola, ikääntyneiden ravitsemus ja vammaisten palvelut ovat hyvinvoinnin peruskysymyksiä. Jos niihin ei panosteta, alue maksaa tulevaisuudessa moninkertaisesti ongelmien korjaamisesta. 

Aluevaltuuston ryhmien väliset neuvottelut strategiasta alkavat syyskuussa. Lausuntoja on pyydetty lautakunnilta, vaikuttajatoimielimiltä ja kunnilta. Lopullisen päätöksen strategiasta aluevaltuusto tekee kokouksessaan 7.10.2025. Nyt on aika varmistaa, että strategia ottaa huomioon myös ne peruskysymykset, jotka todella vaikuttavat asukkaiden hyvinvointiin. 

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa keskustelua järjestöavustuksista

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunta kokoontui 28.8.2025 pohtimaan hyvinvointialueen strategialuonnosta ja antamaan siitä lausuntoa sekä päätettiin myös järjestöavustusten kriteereistä. Kokous venyi lähes neljään tuntiin, mikä kertoo asioiden laajuudesta ja merkityksestä.

Tiivistelmä

🔹 Ennaltaehkäisy ytimeen
Strategiassa se mainitaan vain hajanaisesti. Tarvitaan selkeitä linjauksia, mittareita ja resursseja.

🔹 Järjestöavustukset
Kriteereistä päätettiin pitkän keskustelun jälkeen. Uudelleenvalmistelua esitettiin, mutta sen evästykset olisivat eriarvoistaneet järjestöjä.

🔹 Hyvät linjaukset
Henkilöstön hyvinvointi, osaamisen kehittäminen ja digitalisaation mahdollisuudet nostettu vahvasti esiin.

🔹 Kehittämisen tarpeet
Neuvolatoiminta, lastensuojelun ennaltaehkäisy, ikäihmisten ja vammaisten palvelut, vaihtoehtoiset asumismuodot, pelastus- ja ensihoidon resurssit, digisyrjäytymisen ehkäisy sekä ekologisen kestävyyden konkretisointi.

Lausuntomme strategialuonnoksesta

Oli ilahduttavaa huomata, että sain hyvin esille keskustan ja esittämiäni näkökulmia. Ehdotuksemme vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon lisäämisestä hyväksyttiin yksimielisesti lyhyen keskustelun jälkeen. Keskustelussa nousi esiin näkemys, että strategian ollessa ylätason asiakirja, vajaaravitsemuksen maininta voisi olla liian yksityiskohtainen. Kerroin kuitenkin, että vaikka teema voi tuntua spesifiltä, sen merkitys on valtava: pelkästään ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnalla ja hoidolla voidaan valtakunnallisesti säästää tutkitusti noin 600 miljoonaa euroa. Myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella säästöpotentiaali on kymmenissä miljoonissa. Siksi katsoin, että asia on kustannustenkin näkökulmasta niin merkittävä, että se ansaitsee tulla mainituksi strategiassa.
Haluan nostaa erityisesti esiin myös sen, että neuvolapalvelut puuttuivat kokonaan strategialuonnoksesta. Tein esityksen, että neuvolat on lisättävä lausuntoon ja tämä hyväksyttiin yksimielisesti. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisyn kivijalka, eikä sen roolia voi ohittaa.
Lisäksi useita edustamieni ihmisten kysymyksiä ja huomioita kirjattiin osaksi lausuntoa.

Strategialuonnoksen vahvuudet

Strategialuonnos huomioi monipuolisesti väestönmuutokset, talouden reunaehdot ja digitalisaation mahdollisuudet. On hyvä, että henkilöstön hyvinvointi ja osaamisen kehittäminen on nostettu keskeisiksi linjauksiksi, sillä ilman motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä emme pysty uudistamaan palveluita.
Pidän myös tärkeänä, että strategiassa mainitaan sekä ennaltaehkäisy että digitaalisten ratkaisujen rinnalla niiden rajoitukset. Tosin ennaltaehkäisyä tulisi painottaa vahvasti enemmän, eivätkä kaikki asukkaat voi käyttää digipalveluja ja vaihtoehtoisia palvelutapoja on aina oltava saatavilla.

Ennaltaehkäisy kaipaa läpileikkaavaa otetta

Kritiikkini kohdistuu siihen, että ennaltaehkäisy mainitaan strategiassa vain hajanaisesti. Nyt painopiste on edelleen ongelmiin reagoinnissa, ei niiden ehkäisyssä. Tämä on kestävyysvajeen näkökulmasta suuri puute.

Toivon, että ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja yhteisöllisyyden vahvistaminen kirjataan strategiassa selkeästi jokaisen linjauksen ja muutoslupauksen läpi ja että ne näkyvät myös mittareissa ja resursoinnissa.

Ennaltaehkäisy tarkoittaa esimerkiksi:

  • lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ja kouluyhteisöjen tukemista
  • varhaisen toimintakyvyn tukemista ikäihmisille (kodin muutostyöt, esteettömyys, arjen apu)
  • syrjäytymisen ehkäisyä monikielisen väestön ja haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla.

Teknologia on arvokas apuväline, mutta se ei voi korvata varhaista tukea tai ihmisten välistä kohtaamista. Strategia kaipaa tähän vahvempia linjauksia.

Järjestöjen ja omaishoitajien rooli

Pidän hyvänä, että järjestöjen aktiivisempaa roolia on nostettu esiin. Järjestöt tuovat merkittävän lisän omahoitoon ja arjen tukeen, mutta tämä edellyttää riittäviä järjestöavustuksia.

Samoin omaishoitajien panos on valtava, ja heidän jaksamisensa tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Uupumisen ehkäisy hyödyttää sekä omaishoitajaa että hoidettavaa. Erityisesti muistisairaiden kohdalla pysyvät hoitopaikat ja turvalliset intervallit ovat olennaisia, jatkuva siirtely ja vaihtuvat hoitajat lisäävät ahdistusta ja voivat heijastua kotiin vaikeina oireina.

Palvelujen kehittämisen kipukohdat

Strategiassa jäävät liian vähälle huomiolle useat tärkeät teemat, kuten:

  • Neuvolatoiminta
  • lastensuojelun ennaltaehkäisy ja varhainen tuki
  • vaihtoehtoiset asumismuodot ikäihmisille, joille koti ei ole turvallinen paikka
  • vammaisten palvelujen turvaaminen ja yhdenvertaisuus
  • pelastus- ja ensihoidon resurssien turvaaminen, joka vaatii selkeämpiä kirjauksia
  • tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhteistyö korkeakoulujen ja yritysten kanssa jää hieman epäselväksi
  • digisyrjäytymisen ehkäisy, jotta kukaan ei jää palveluiden ulkopuolelle
  • ekologisen kestävyyden konkretisointi: ilmastotavoitteiden tulee näkyä myös palveluiden uudistamisessa.

Lisäksi haluan nostaa esiin omalääkärimallin toteuttamisen ja pitkäaikaissairaiden seurannan turvaamisen. Esimerkiksi sydänsairauksien kontrollien pidentäminen jopa kahteen vuoteen voi johtaa hoidon heikkenemiseen ja päivystyksen kuormittumiseen.

Kriittiset kysymykset strategialuonnokseen

  • Miksi ennaltaehkäisy ei ole strategiassa läpileikkaava toimintaperiaate?
  • Millä konkreettisilla toimenpiteillä ja mittareilla ennaltaehkäisyä vahvistetaan?
  • Miten turvataan varhainen tuki kouluyhteisöissä, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpidossa ja vammaisten palveluissa?
  • Miten ehkäistään digisyrjäytyminen ja varmistetaan vaihtoehtoiset palvelut?
  • Miksi pelastus- ja ensihoidon resurssien turvaamista ei ole kirjattu konkreettisesti?
  • Miten ekologinen kestävyys integroidaan palvelujen uudistamiseen?

Strategialuonnos antaa hyvän pohjan ja sisältää monia myönteisiä linjauksia, erityisesti henkilöstön hyvinvoinnin ja digitalisaation suhteen. Kuitenkin todellinen läpimurto palvelujen laadussa ja hyvinvoinnin edistämisessä tapahtuu vain, jos ennaltaehkäisy ja varhainen tuki nostetaan strategian läpileikkaaviksi periaatteiksi mittareilla, resursseilla ja konkreettisilla toimenpiteillä.

Järjestöavustuskriteereistä

Kokouksessa käsiteltiin pitkään myös järjestöavustusten kriteereitä. Tämä pykälä osoitti hyvin sen, miten tärkeää on valtuustokausien ylittävä jatkuvuus: itse olen seurannut avustuskriteerien kehitystä edelliseltä kaudelta asti ja ymmärsin valmistelun taustan, mutta uusille jäsenille kokonaisuus ei ollut yhtä selkeä. Tämä kertoo, että valmistelu ei ollut ehkä niin selkeää kuin olisi voinut toivoa.

Kriteereitä esitettiin myös uudelleenvalmisteluun, mutta en voinut olla sen takana niillä evästyksillä, mitä esitettiin. Näin, että ehdotetut evästykset olisivat voineet eriarvoistaa järjestöjä, alueellisesti, koon mukaan tai esimerkiksi sellaisia, joissa ei ole palkattua työntekijää tai joissa ei ammattimaisesti osata kuvata toimintaa ja täyttää avustushakemuksia. Siksi oli tärkeää, että valmistelua vietiin eteenpäin nykyisellä aikataululla ja nykyisillä esitetyillä kriteereillä, jonka valmistelussa on osallistettu itse järjestöjä.

Pidän hyvänä, että järjestöjen aktiivisempaa roolia on nostettu esiin. Järjestöt tuovat merkittävän lisän omahoitoon ja arjen tukeen, mutta tämä edellyttää riittäviä järjestöavustuksia.

Hyvinvointialueen strategiapäivitys ja ennaltaehkäisyn sekä kokonaiskuvan puute

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Asiakirja on kunnianhimoinen ja painottaa uudistumiskykyä, kustannustehokkuutta ja teknologian hyödyntämistä. Silti monista kohdista nousee huoli: ollaanko keskittymässä liikaa yksittäisiin toimenpiteisiin ja unohtamassa ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen ratkaiseva merkitys?

Ennaltaehkäisy jää varjoon

Luonnoksessa tunnistetaan, että palvelujärjestelmä painottuu edelleen reagointiin ja ongelmien korjaamiseen, ei ennaltaehkäisyyn. Tämä on rehellinen lähtökohta, mutta herää kysymys: miksi konkreettiset linjaukset ennaltaehkäisevästä työstä ovat niin vähäisiä?
Strategialuonnoksessa nostetaan esiin yksityiskohtia, kuten lasten palveluissa digitaalinen hyvinvointikysely. Sinänsä se voi olla hyödyllinen, mutta jos huomio keskittyy vain tällaisiin yksittäisiin välineisiin, vaarana on, että suuremmat kokonaisuudet jäävät huomiotta. Juuri näin on käynyt neuvolapalveluiden kohdalla.

Neuvola puuttuu kokonaan ja sen asema on heikentynyt

Yksi silmiinpistävimmistä puutteista strategiassa on neuvolatoiminnan täydellinen sivuuttaminen. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisevän työn kulmakivi, jonka kautta tavoitetaan lähes kaikki lapsiperheet riippumatta perheen taustasta. Neuvolassa tunnistetaan varhaisessa vaiheessa niin terveydellisiä kuin sosiaalisia haasteita ja se on perheille luontevin ja matalin kynnys saada tukea ja ohjausta.

On huolestuttavaa, että strategialuonnoksessa neuvolaa ei mainita lainkaan. Tämä antaa kuvan, ettei sen merkitystä lasten ja perheiden hyvinvoinnin perustana ymmärretä. Samalla todellisuudessa neuvolapalvelujen saatavuutta on heikennetty. Aikoja on vähennetty, ja yhteydenpito on siirretty yhä enemmän mobiilisovellus Lunnan varaan. Lunna on sinänsä hyvä ja kehittyvä väline, mutta se ei voi olla ainoa tapa ottaa yhteyttä.

Neuvolaan saa toki yhteyden puhelinpalvelun kautta tietyinä aikoina, mutta omalle tutulle neuvolan työntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä etäännyttää asiakasta ja vie pois juuri sen turvallisen ja luottamuksellisen suhteen, joka neuvolatyön ytimessä on. Tätä ei voi kutsua tehostamiseksi tai palvelujen parantamiseksi, vaan päinvastoin, kyse on palvelun laadun heikentämisestä.

Jos neuvola jätetään strategiassa sivuun, vaarana on, että sen rooli ennaltaehkäisevänä ja matalan kynnyksen tukena rapautuu entisestään.

Ikääntyneiden palveluissa teknologia ei yksin riitä

Ikääntyneiden kohdalla strategialuonnos korostaa kotiin vietävää teknologiaa ja tilannekeskuksia. Nämä voivat tuoda turvaa, mutta niihin liittyy riski: palvelu yksipuolistuu, jos ihmisen läsnäolon ja yhteisöllisyyden merkitys jää varjoon. Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla.

Lisäksi strategiassa ei juuri puhuta vajaaravitsemuksesta, joka on ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta ratkaiseva tekijä. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat sekä kustannusvaikuttavaa että inhimillisesti tärkeää työtä, mutta ne jäävät täysin varjoon. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka arkea koskevaan, konkreettiseen ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Vammaisten palvelut ovat näkymättömiä strategiassa?

Vammaisten ihmisten näkökulma jää strategiassa lähes piiloon. Puhutaan kyllä asiakaslähtöisistä poluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset linjaukset vammaisten palveluiden kehittämiseksi loistavat poissaolollaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia ja tarvitsevat jatkuvaa tukea. Heidän asemansa tulisi näkyä strategiassa paljon nykyistä selkeämmin.

Strategialuonnos nostaa esiin monia pieniä yksityiskohtia, kuten digikyselyitä, sovelluksia ja sensoriratkaisuja, mutta iso kuva jää liian usein hahmottamatta. Neuvola puuttuu, ikääntyneiden ravitsemuksesta ei puhuta ja vammaisten palvelut jäävät taka-alalle.

Jos strategia ei tunnista näitä puutteita ja korjaa niitä, vaarana on, että hyvinvointialueen resurssit kuluvat edelleen ongelmien korjaamiseen sen sijaan, että niihin puututtaisiin ajoissa. Todellinen uudistus edellyttää, että keskitymme ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin, eli niihin isoihin, vaikuttaviin kokonaisuuksiin, jotka luovat pohjan kaikelle muulle.

Haastatteluja ja ajatuksia nuorten hyvinvoinnista

Sain hiljattain kunnian osallistua maisteriopiskelijan tutkimukseen Dublin City Universityn journalismin ohjelmasta. Hänen opinnäytetyönsä on sarja artikkeleita, jotka käsittelevät nuorten mielenterveyttä Suomessa. Tämän projektin puitteissa minua haastateltiin ja oli hienoa saada olla osa tätä tärkeää kokonaisuutta.

Opiskelija otti minuun yhteyttä huomattuaan mielipidekirjoitukseni “Nuori ei ole hallinnollinen tapaus vaan ihminen” Helsingin Sanomissa. Olin otettu ja iloinen, että sain jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani nuorten hyvinvoinnin edistämisestä.

Opiskelijan lopputyössä oli esillä monia inspiroivia ja asiantuntevia näkökulmia ja olin vaikuttunut siitä, kuinka upeiden ammattilaisten joukossa sain olla.

Vaikutukset nuorten hyvinvointiin

Minulla on kokemusta perheisiin, lapsiin ja nuoriin liittyvistä asioista eri tasoilla. Näen, että nykyinen tilanne on seurausta pitkäaikaisesta kehityksestä.

“Olemme toistaneet 1990-luvun laman virheitä ja nyt hallituksen leikkaukset ennaltaehkäisevistä palveluista ovat entistä radikaalimpia ja vaarallisempia. Esimerkiksi synnytysklinikoiden palveluihin on vaikea päästä.”

Tilastollinen onnellisuus

”Maailman onnellisin maa” -ranking perustuu vain tilastoihin eikä ihmisten todellisiin kokemuksiin. Onnellisuus ei heijasta sitä, mitä ihmiset todella tuntevat.

“Kun arvo asetetaan kaikelle rahassa ja leikataan ennaltaehkäisevistä palveluista, seuraa ongelmia. Vaikka ‘terapiatakuu’ kuulostaa hyvältä, se ei tavoita kaikkia, ja monet tarvitsevat enemmän kuin matalan kynnyksen palveluita.”

Annetaan asioiden mennä liian pitkälle, jolloin ongelmat kasvavat liian suuriksi.

Ennaltaehkäisevä työ

Ennaltaehkäisy alkaa jo esinatalisesta hoidosta.

“Tuessa tulisi alkaa välittömästi äitiys- ja lasten klinikapalveluista. Varhainen puuttuminen vähentää kalliiden, intensiivisten palvelujen tarvetta myöhemmin. Kyse ei ole vain rahasta, vaan ihmisten elämästä.”

Yhteiskunnan paineet

Yhteiskunnassa on valtava paine olla jatkuvasti kiireinen ja “tehdä jotain”.

“Meitä arvostetaan sen perusteella, mitä tuotamme tai teemme. Paikallaan oloa tai läsnäoloa ei arvosteta samalla tavalla. Yksilöllisyys on liian korostunutta ja meiltä odotetaan, että menestymme yksin.”

Sukupolvien yli ulottuva trauma

Olen huomannut omassa perhehistoriassani, miten sodan ja muiden vaikeiden aikojen kokemukset kulkeutuvat sukupolvelta toiselle. Äitini lähetettiin lapsena Ruotsiin sotalapseksi, isäni syntyi Helsingin pommitusten aikaan ja isovanhempani kantoivat sodan ja jälleenrakennuksen raskaita taakkoja. Heidän kokemuksiaan ei koskaan kunnolla käsitelty, vaan niitä peitettiin vaikenemisella, kovuudella tai päihteillä.

Tämä kulttuuri jätti jälkensä myös seuraaviin sukupolviin. Kun traumaa ei sanoiteta, se siirtyy eteenpäin, osaksi tapaa olla ja kasvattaa lapsia. Näen, miten tämä ketju jatkuu yhä, vaikka sota-aika tuntuu kaukaiselta.

Nykyhetkessä nämä kokemukset näkyvät esimerkiksi perheissä, joissa tunteista on vaikea puhua, joissa uupumus tai mielenterveyden haasteet siirtyvät vanhemmilta lapsille. Nuoret kantavat usein huolia, joita heidän ei pitäisi joutua kantamaan. Kun arjen turvaa ja tukea ei ole, vanhat haavat alkavat elää uudessa muodossa.

Siksi uskon, että meidän tulisi olla myötätuntoisempia sekä itseämme että toisiamme kohtaan. Vain tunnistamalla ja käsittelemällä menneisyyden kipuja voimme estää niiden siirtymistä eteenpäin ja vahvistaa nuorten hyvinvointia tulevaisuudessa.

Haastatteluni ydin

Lopulta kaiken ytimessä on yksinkertainen viesti: tarvitsemme enemmän inhimillisyyttä.

“Vaikka rahaa tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen, kaiken ei pitäisi pyöriä rahan ympärillä. Nykyiset hallituksen leikkaukset ovat kauhistuttavia ja kohdistuvat juuri niihin, jotka apua eniten tarvitsevat: opiskelijoihin, vanhuksiin, perheisiin ja lapsiin. Tämän vahingon vaikutukset näkyvät vielä kymmenen vuoden kuluttua ja silloin tilanteen korjaaminen tulee olemaan vieläkin kalliimpaa.”

Pikavoittoja ei ole.

Vajaaravitsemus on inhimillinen ja taloudellinen haaste, johon hallitus ei näytä tarttuvan

Kirjoitin hiljattain mielipidekirjoituksen ikääntyneiden vajaaravitsemuksesta ja sen ehkäisyn tärkeydestä. Tämä kirjoitus on julkaistu sekä Suomenmaa-lehdessä että Länsi-Uusimaassa ja 19.8 myös Helsingin Sanomissa ja Länsiväylässä.

Ikääntyneiden vajaaravitsemus on luultua yleisempi ja usein unohdettu ongelma. Heikentynyt ravitsemustila huonontaa toimintakykyä, lisää sairastumisten ja kaatumisten riskiä sekä johtaa usein ennenaikaiseen laitostumiseen. Kyse ei ole vain inhimillisestä kärsimyksestä, vaan myös merkittävästä kustannustekijästä hyvinvointialueille.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella vajaaravitsemusta seulotaan ja hoidetaan jo joissakin ikääntyneiden palveluissa. Osaamista ja tahtoa on, mutta systemaattinen ja koko aluetta koskeva toimintamalli puuttuu. Laajasti käyttöön otettu seulonta- ja hoitomalli voisi merkittävästi parantaa ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys rahoituslain muuttamisesta (HE 38/2025 vp) toisi mahdollisuuden parantaa hyte-toimien rahoitusta ja vajaaravitsemuksen seulonta olisi juuri sellainen vaikuttava toimenpide, jolla hyvinvointialue voisi saada sekä parempia tuloksia että lisärahoitusta. Länsi-Uusimaa voisi tässä olla edelläkävijä.

Mutta kokonaisuudessaan hallituksen esityksessä on ongelmansa. Hyte-kertoimen kasvattaminen voi käytännössä johtaa siihen, että ennaltaehkäiseviin toimiin pystytään panostamaan vain siellä, missä resursseja jo on. Tämä voi lisätä alueellista eriarvoisuutta ja heikentää haavoittuvimmassa asemassa olevien ikäihmisten asemaa erityisesti haja-asutusalueilla.

Samalla on vaikea ymmärtää valtiovarainministerin esittämiä uusia leikkauksia ja sosiaaliturvaministerin pyyntöjä laatia listoja sosiaaliturvasta leikattavista asioista. Se on järjetöntä ja laiskaa politiikkaa. Inhimillisyydellä ja oikeanlaisilla, vaikuttavilla toimilla saataisiin aikaan parempia säästöjä ja mikä tärkeintä, parempaa elämää ihmisille. Mutta valitettavasti tämä ei tunnu olevan tämän hallituksen todellinen tavoite.

Ikäihmisten vajaaravitsemuksen ehkäisy on esimerkki siitä, miten sekä taloudelliset että inhimilliset hyödyt voidaan saavuttaa yhtä aikaa. Tarvitaan vain tahtoa nähdä kokonaisuus ja sijoittaa ennaltaehkäisyyn siellä, missä sen vaikutukset olisivat suurimmat.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni Suomenmaasta alta olevasta linkistä ja Länsi-Uusimaan 14.8.2025 ilmestyneestä näköis- sekä printtilehdestä sekä 19.8 ilmestyneestä Helsingin Sanomista.

Lukijalta: Vajaaravitsemuksen seulonnalla terveyden lisäksi säästöjä – voiko hallituksen hyte-esitys lisätä eriarvoisuutta hyötyjen sijaan?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011419859.html

https://www.lansivayla.fi/paakirjoitus-mielipide/8764827?fbclid=IwdGRjcAMaPV1leHRuA2FlbQIxMQABHjSWMLAQN66ymH3fw0WmpqFRIsrVX7gTfpBXw3qS5zu6Jk2BV8E8GQrQTg-1_aem_4oFuX6M9hNV_VquRwZhcpw