Vuoteni on tosissaan alkanut vauhdikkaasti. Vauhtia riittää niin perheen toimesta kuin vapaaehtoistoimista, aluevaalikampanjoinnista ja kunnallisjärjestön hallituksen puheenjohtajuudesta. Päivät eivät tunnu riittävän ja tunti tunnilta aika vain tuntuu katoavan.
Lasten lomaillessa on ihan kiva heittäytyä ja ollaan vaan ja siihen olen kyllä päättänyt saada järjestettyä aikaa ja tähän asti olen pystynytkin siihen hyvin (hyvä mä, kolmas päivä vuodesta menossa ja lapset lomalla), toivon, että loppuvuosi menee samalla hyvällä tavalla.
WeeGeen portaat kutsuivat nopeaan nousuun
Kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa kaikesta toiminnasta ja varsinkin vaalien alla paine on kova. Ja kiire. Aluvaalit toteutetaan hyvin nopealla aikataululla ja se, että uusi kausi alkaa kesken vaalityön tuo haastetta hyvin paljon. Onneksi kunnallisjärjestön edellinen puheenjohtaja ja nykyinen (ja samalla entinen) sihteeri tukevat ja auttavat.
Sihteerin kanssa kävimme pitkän ja hyvän keskustelun ja samantien saimme paljon aikaan ja asioita eteenpäin. Siitä tuli oikein hyvä tunne ja uutta virtaa.
Hallituksen järjestäytymiskokous on tällä viikolla, vaalitelineiden mainokset pitää olla tällä viikolla valmiit, ehdokasvideoita kuvataan tällä viikolla ja somemainos olisi hyvä saada kasaan myös, yllättäen tällä viikolla. Omaa vaalityötä ei juuri ehdi tekemään, mutta puheenjohtajana ja viestintävastaavana olen vastuussa kaikkien menestyksestä. Toki jokaisen ehdokkaan oma työ, arvot ja näkyvyys on tärkeää, mutta pohjana on kaikkien ehdokkaiden hyväksi tehtävä yhteinen työ, josta jokaisen odotan kantavan myös vastuuta. Politiikka on tiimityötä ja se alkaa omasta tontista.
Parasta kuitenkin on vuoden alussa ollut se, että olemme silti saaneet mieheni kanssa järjestettyä aikaa istua vieretysten, olla lähekkäin. Siihen ei ole tuntunut olleen aikaa pitkään, pitkään aikaan. Mä toivon, että tämä tapa ja oleminen jatkuu ja paranee.
Paljon on auki, paljon on edessä.
Paljon on huolta, mutta paljon on myös toivoa.
Näillä ajatuksilla eteenpäin niin perheen kanssa kuin luottamustehtävienkin kanssa.
Vuoden vaihtuessa voi vähän vilkuilla jo taaksepäin ja katsoa, miten edellinen vuosi on mennyt.
Vuosi 2021 on ollut oikea vaalivuosi. Ensin kuntavaalit ja pian jo valmistautuminen aluevaaleihin. Tämän lisäksi kunnallisjärjestö valitsi minut puheenjohtajakseen vuodelle 2022.
Kunnallisvaalien kampanja-aikaan olin kunnallisjärjestön viestintävastaavana ja pyrin keksimään uusia tapoja näkyä ja kuulua. Tein kaikkien ehdokkaiden näkyvyyden eteen paljon töitä, yritin tsempata, tein haastatteluja ja opin myös tuntemaan heitä vähän paremmin. Olisin toivonut, että heitä olisi kuultu enemmän, sillä meillä oli todella hyviä ehdokkaita, joilla olisi ollut paljon annettavaa.
Tänä vuonna valtuustokausi siis vaihtui ja minut valittiin jatkamaan valtuustossa. https://lottapaakkunainen.com/2021/08/19/uudet-luottamuspaikat-jaettu-lohjalla/ Tämän lisäksi sain muitakin luottamustehtäviä, kuten hallituksen varajäsenyys ja osa edelliskauden luottamustehtävistä jatkuu, kuten mulle tärkeät omaishoidon neuvottelukunnan ja lapsiystävällinen kunta koordinaatiotyöryhmän sekä alueiden johtokunnan jäsenyydet.
Valtuustoryhmä järjestäytyi ja minut valittiin jatkamaan sihteerinä.
Ja jotta ei olisi turhaan luppoaikaa, on jälleen yhdet vaalit.
Kaupunginvaltuutettu on myös kaupunkilainen, äiti, puoliso ja hyvinvointipalvelujen käyttäjä. Minulla tämä vuosi alkoikin sydänleikkauksesta toipumisella, piti opetella kuuntelemaan kehoaan ihan uudella tavalla
Kesällä oli ihana käydä lasten kanssa pikkulomalla ja huomata, että nyt taas jaksaa paremmin kuin edellisvuonna, jolloin sydän jo osoitti väsymisen merkkejä. Tänä kesänä ei pitänyt ottaa päiväunia joka retken jälkeen, tai joka retkipäivän jälkeinen päivä ei mennyt sängyssä leväten. Tänä kesänä päästiin kiertämään taas museoita ja oli kiva huomata, että jaksoin leikkiä ja käydä uimassa lasten kanssa.
Sydänleikkaus elokuussa 2020 meni hyvin ja toipuminen odotetusti. Ainoa, mikä vähän haittasi toipumista, oli kivut. Terveysasemalla kipuihin ei oikein otettu kantaa, muuten kuin määräämällä kipulääkkeitä ”ei se mitään, ei se haittaa”. Olin siis yhteydessä kirurgiini Tayssissa ja he tutkivat ja olin marraskuussa uudessa toimenpiteessä ja nyt näyttäisi siltä, että kivut alkavat hellittää.
Loppuvuotta kohti siis vielä hetki toipumista, kivun kanssa elämistä, mutta sillä tvistillä, että nyt tietää sen pian helpottavan.
Toki vuosi kaiken politiikan ja toipumisen keskellä on ollut myös teinien ja lasten kasvukipuja, irtautumisia, erittäin voimakkaitakin irtautumisia, joissa oma vanhemmuus on ollut puntarissa ja koetuksella kovastikin. Välillä tuntuu, että kukaan ei kuule, mistään ei saa tukea, kukaan ei ymmärrä, mitä tukea tarvitaan ja lähetteet hylätään näkemättä lasta, lausuen aivan käsittämättömiä korulauseita, joilla piilotetaan se, että resurssit eivät riitä auttamaan kaikkia, että ennaltaehkäisyyn ei pystytä panostamaan. Oma venyminen on tuolloin kovimmillaan ja itsekin erityistarpeisena on toisinaan hankalaa ymmärtää ja toimia sen mukaan.
Syksyn kova vauhti toi joulun ja vuodenvaihteen nopeasti eteen, ihan huomaamatta jälleen. Joulu oli rauhaisa, ihanan lämminhenkinen ja ilon täyteinen. Toki yksi lapsista oli hyvin tunteellinen lahjojen avaamisen jälkeen, ei pettymyksestä, vaan siksi, että joutuu odottamaan taas vuoden jännitystä, pakettien avaamista ja joulukuusen koristelua.
Vuodenvaihde tuo minulla myös surun pintaan, sillä esikoiseni menehtyi 1.1.2001. Siitä siis on jo aikaa, mutta suru ei väisty. Se muuttuu, mutta ei poistu.
Pyryn menehdyttyä suru oli fyysistä kipua ja sanonta tyhjästä sylistä oli todellinen. Tyhjä syli ei ole vain sanonta, vaan sekin tuntuu fyysisenä kipuna ja sylissä olevan vauvan painon puutteena. Sen tosissaan tuntee. Ja se murskaa alleen.
Vuodenvaihde tuo nykyään myös tyhjyyttä, sillä vuodenvaihtuessa soitin aina isälleni ensimmäisenä uuden vuoden toivotukset, nyt oli viides vuodenvaihde, kun sitä en voinut tehdä.
Vaikka vuodenvaihde nostaa aina hieman surumielisyyttä omassa sydämessäni, pitää kuitenkin ilo, rakkaus ja myönteisyys pintansa ja nousee päällimmäiseksi. Minulla on neljä upeaa, eläväistä sähikäistä kotona, joiden puolesta teen kaikkeni.
Aloitteen lisäksi tein taustatyötä ja –vaikuttamista ja hyvinvointialueella onkin aloitettu nyt valmistelutyö, jota Lohjalla tullaan pilotoimaan ja mahdollisesti otetaan käyttöön koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella pilotin toimivuuden perusteella.
Ote sosiaali- ja terveyslautakunnan 14.12.2021 kokouksen pöytäkirjasta:
“Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa, kun palvelut järjestetään vuoden 2023 alusta alkaen yhtenäisillä perusteilla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, on tärkeää edetä alueen kuntien kanssa kehittäen palveluja yhtenäiseen suuntaan. Näin turvataan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen asukkaiden mahdollisimman yhdenvertainen asema. Lohjan kaupunki käynnistää vuoden 2022 alusta vajaaravitsemuksen tunnistamisen konseptin kehittämisen osana Tulevaisuuden sote-keskus hanketta. Projekti toteutetaan Lohjalla mutta tuotokset muodostavat pohjan hyvinvointialueen tulevalle toimintamallille. Tuotokset ovat myös kaikkien kuntien hyödynnettävissä jo vuoden 2022 aikana.”
Aloitetta valmistellessani keskustelin asiantuntijoiden kanssa ja sainkin runsaasti apuja valmistelussa, olin yhteydessä viranhaltijoihin, yhdistin eri tahoja ja edesautoin yhteistyötä, joka mahdollistaa projektia.
Tästä syystä olen ehdolla aluevaaleissa.
Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön vuosikokoukseen sain erityisasiantuntijan luennoimaan vajaaravitsemuksesta ja toivottavasti opimme paljon lisää aiheesta. Voit katsoa tallenteen luennosta alta:
Lotta Paakkunainen 