Kategoria-arkisto:kirkkonummi

Missä on ennaltaehkäisy ja neuvola? Mielipiteeni hyvinvointialueen strategialuonnoksesta julkaistiin Länsi-Uusimaassa



Kirjoitin mielipidekirjoituksen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiasta ja Länsi-Uusimaa julkaisi sen 30.8. printtilehdessään sekä näköislehdessä.

Hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Luonnoksessa korostuvat kustannustehokkuus, teknologia ja yksittäiset toimenpiteet, mutta kokonaisuus jää puuttumaan, eli se, mikä oikeasti ratkaisee asukkaiden hyvinvoinnin.

Ennaltaehkäisy jää korjaavan työn varjoon.


Strategiassa mainitaan kyllä ennaltaehkäisy, mutta painopiste on edelleen korjaavissa palveluissa. Lasten ja nuorten kohdalla nostetaan esiin sinänsä tärkeä digitaalinen hyvinvointikysely, mutta perusratkaisut puuttuvat kokonaan.

Suurin huoleni on, että neuvolaa ei mainita lainkaan. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisyn kulmakivi. Se tavoittaa lähes kaikki perheet ja tunnistaa varhaisessa vaiheessa terveyteen ja arkeen liittyvät haasteet. Jos neuvola unohtuu strategiasta, vaarana on, ettei sen merkitystä nähdä jatkossakaan.

Todellisuudessa neuvolapalveluihin pääsyä on jo heikennetty: aikoja on vähennetty ja yhteydenpitoa siirretty yhä enemmän Lunna-sovellukseen. Sovellus on hyvä lisä, mutta se ei voi korvata henkilökohtaista yhteyttä. Tällä hetkellä omalle neuvolatyöntekijälle ei voi enää soittaa suoraan  ja juuri tuttu, luottamuksellinen suhde on neuvolan vahvuus.

Missä on konkreettiset toimet ikääntyneiden ja vammaisten palveluissa?


Ikääntyneiden kohdalla strategia painottaa teknologiaa ja tilannekeskuksia. Ne voivat auttaa, mutta yksinäisyys ja turvattomuus eivät ratkea sensoreilla. Myöskään asiaa, jolla on suuri vaikutus elämänlaatuun ja kustannuksiin, eli vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa, ei mainita lainkaan.

Vammaisten palveluissa puhutaan asiakaspoluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset toimet puuttuvat. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia.

Iso kuva unohtuu


Strategialuonnos jää kiinni yksityiskohtiin, mutta iso kuva puuttuu. Ennaltaehkäisy, neuvola, ikääntyneiden ravitsemus ja vammaisten palvelut ovat hyvinvoinnin peruskysymyksiä. Jos niihin ei panosteta, alue maksaa tulevaisuudessa moninkertaisesti ongelmien korjaamisesta.

Päätökset tehdään pian
Aluevaltuuston ryhmien väliset neuvottelut strategiasta alkavat syyskuussa. Lopullinen päätös tehdään aluevaltuustossa 7.10.2025. Nyt on aika varmistaa, että strategia huomioi myös ne asiat, jotka aidosti vaikuttavat meidän kaikkien hyvinvointiin.

Lue alkuperäinen mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaan näköislehdestä 30.8.2025 (lisään linkin, jos se julkaistaan verkossa).

Miksi tämä on minulle tärkeää?
Olen nähnyt työssäni ja luottamustehtävissäni, kuinka paljon ongelmia voidaan ehkäistä, kun peruspalvelut toimivat ja ihmisillä on oikea-aikaista tukea. Neuvola, ravitsemus ja vammaisten palvelut eivät ole pelkkiä kustannuksia, vaan ne ovat investointeja hyvinvointiin ja inhimillisyyteen.

Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö strategiaan lisätä selkeästi ennaltaehkäisevät palvelut ja neuvolan rooli? Entä miten ikääntyneiden ja vammaisten palveluja pitäisi vahvistaa?

Mielipidekirjoitukseni alla:

Missä on ennaltaehkäisy ja neuvola?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Luonnos korostaa kustannustehokkuutta, teknologiaa ja yksittäisiä toimenpiteitä, mutta jättää liian usein huomiotta kokonaisuudet, jotka ratkaisevat asukkaiden hyvinvoinnin. 

Ennaltaehkäisy mainitaan, mutta jää edelleen korjaavien palvelujen varjoon. Lasten ja nuorten kohdalla esiin nostetaan sinänsä hyödyllinen digitaalinen hyvinvointikysely, mutta tärkeitä perusratkaisuja ei mainita lainkaan. Suurin puute on, että neuvola loistaa poissaolollaan. Neuvola tavoittaa lähes kaikki perheet ja on suomalaisen ennaltaehkäisyn kulmakivi, jossa tunnistetaan terveyteen ja arkeen liittyvät ongelmat varhaisessa vaiheessa. Jos tämä jätetään strategiassa mainitsematta, vaarana on, ettei sen merkitystä nähdä jatkossakaan. 

Todellisuudessa pääsyä neuvolapalveluihin on jo heikennetty. Aikoja on vähennetty ja yhteydenpito ohjattu yhä enemmän Lunna-sovellukseen. Sovellus on hyvä lisä, mutta se ei voi olla ainoa väylä. Neuvolaan saa kyllä yhteyden puhelinpalvelun kautta, mutta omalle tutulle neuvolatyöntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä ei ole palvelun parantamista vaan sen heikentämistä. Neuvolan voima on juuri siinä, että perheellä on tuttu ammattilainen, johon syntyy luottamuksellinen suhde. 

Ikääntyneiden kohdalla strategia painottaa teknologiaa ja tilannekeskuksia. Niillä on paikkansa, mutta yksinäisyys tai turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla. Myöskään konkreettisesti vaikuttavaa ennaltaehkäisyä, vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa ei mainita lainkaan. 

Vammaisten palveluissa puhutaan asiakaspoluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset toimet puuttuvat. Tämä on vakava puute, sillä juuri vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia. 

Strategialuonnos jää kiinni yksityiskohtiin, mutta iso kuva unohtuu. Ennaltaehkäisy, neuvola, ikääntyneiden ravitsemus ja vammaisten palvelut ovat hyvinvoinnin peruskysymyksiä. Jos niihin ei panosteta, alue maksaa tulevaisuudessa moninkertaisesti ongelmien korjaamisesta. 

Aluevaltuuston ryhmien väliset neuvottelut strategiasta alkavat syyskuussa. Lausuntoja on pyydetty lautakunnilta, vaikuttajatoimielimiltä ja kunnilta. Lopullisen päätöksen strategiasta aluevaltuusto tekee kokouksessaan 7.10.2025. Nyt on aika varmistaa, että strategia ottaa huomioon myös ne peruskysymykset, jotka todella vaikuttavat asukkaiden hyvinvointiin. 

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa keskustelua järjestöavustuksista

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunta kokoontui 28.8.2025 pohtimaan hyvinvointialueen strategialuonnosta ja antamaan siitä lausuntoa sekä päätettiin myös järjestöavustusten kriteereistä. Kokous venyi lähes neljään tuntiin, mikä kertoo asioiden laajuudesta ja merkityksestä.

Tiivistelmä

🔹 Ennaltaehkäisy ytimeen
Strategiassa se mainitaan vain hajanaisesti. Tarvitaan selkeitä linjauksia, mittareita ja resursseja.

🔹 Järjestöavustukset
Kriteereistä päätettiin pitkän keskustelun jälkeen. Uudelleenvalmistelua esitettiin, mutta sen evästykset olisivat eriarvoistaneet järjestöjä.

🔹 Hyvät linjaukset
Henkilöstön hyvinvointi, osaamisen kehittäminen ja digitalisaation mahdollisuudet nostettu vahvasti esiin.

🔹 Kehittämisen tarpeet
Neuvolatoiminta, lastensuojelun ennaltaehkäisy, ikäihmisten ja vammaisten palvelut, vaihtoehtoiset asumismuodot, pelastus- ja ensihoidon resurssit, digisyrjäytymisen ehkäisy sekä ekologisen kestävyyden konkretisointi.

Lausuntomme strategialuonnoksesta

Oli ilahduttavaa huomata, että sain hyvin esille keskustan ja esittämiäni näkökulmia. Ehdotuksemme vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon lisäämisestä hyväksyttiin yksimielisesti lyhyen keskustelun jälkeen. Keskustelussa nousi esiin näkemys, että strategian ollessa ylätason asiakirja, vajaaravitsemuksen maininta voisi olla liian yksityiskohtainen. Kerroin kuitenkin, että vaikka teema voi tuntua spesifiltä, sen merkitys on valtava: pelkästään ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnalla ja hoidolla voidaan valtakunnallisesti säästää tutkitusti noin 600 miljoonaa euroa. Myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella säästöpotentiaali on kymmenissä miljoonissa. Siksi katsoin, että asia on kustannustenkin näkökulmasta niin merkittävä, että se ansaitsee tulla mainituksi strategiassa.
Haluan nostaa erityisesti esiin myös sen, että neuvolapalvelut puuttuivat kokonaan strategialuonnoksesta. Tein esityksen, että neuvolat on lisättävä lausuntoon ja tämä hyväksyttiin yksimielisesti. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisyn kivijalka, eikä sen roolia voi ohittaa.
Lisäksi useita edustamieni ihmisten kysymyksiä ja huomioita kirjattiin osaksi lausuntoa.

Strategialuonnoksen vahvuudet

Strategialuonnos huomioi monipuolisesti väestönmuutokset, talouden reunaehdot ja digitalisaation mahdollisuudet. On hyvä, että henkilöstön hyvinvointi ja osaamisen kehittäminen on nostettu keskeisiksi linjauksiksi, sillä ilman motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä emme pysty uudistamaan palveluita.
Pidän myös tärkeänä, että strategiassa mainitaan sekä ennaltaehkäisy että digitaalisten ratkaisujen rinnalla niiden rajoitukset. Tosin ennaltaehkäisyä tulisi painottaa vahvasti enemmän, eivätkä kaikki asukkaat voi käyttää digipalveluja ja vaihtoehtoisia palvelutapoja on aina oltava saatavilla.

Ennaltaehkäisy kaipaa läpileikkaavaa otetta

Kritiikkini kohdistuu siihen, että ennaltaehkäisy mainitaan strategiassa vain hajanaisesti. Nyt painopiste on edelleen ongelmiin reagoinnissa, ei niiden ehkäisyssä. Tämä on kestävyysvajeen näkökulmasta suuri puute.

Toivon, että ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja yhteisöllisyyden vahvistaminen kirjataan strategiassa selkeästi jokaisen linjauksen ja muutoslupauksen läpi ja että ne näkyvät myös mittareissa ja resursoinnissa.

Ennaltaehkäisy tarkoittaa esimerkiksi:

  • lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ja kouluyhteisöjen tukemista
  • varhaisen toimintakyvyn tukemista ikäihmisille (kodin muutostyöt, esteettömyys, arjen apu)
  • syrjäytymisen ehkäisyä monikielisen väestön ja haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla.

Teknologia on arvokas apuväline, mutta se ei voi korvata varhaista tukea tai ihmisten välistä kohtaamista. Strategia kaipaa tähän vahvempia linjauksia.

Järjestöjen ja omaishoitajien rooli

Pidän hyvänä, että järjestöjen aktiivisempaa roolia on nostettu esiin. Järjestöt tuovat merkittävän lisän omahoitoon ja arjen tukeen, mutta tämä edellyttää riittäviä järjestöavustuksia.

Samoin omaishoitajien panos on valtava, ja heidän jaksamisensa tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Uupumisen ehkäisy hyödyttää sekä omaishoitajaa että hoidettavaa. Erityisesti muistisairaiden kohdalla pysyvät hoitopaikat ja turvalliset intervallit ovat olennaisia, jatkuva siirtely ja vaihtuvat hoitajat lisäävät ahdistusta ja voivat heijastua kotiin vaikeina oireina.

Palvelujen kehittämisen kipukohdat

Strategiassa jäävät liian vähälle huomiolle useat tärkeät teemat, kuten:

  • Neuvolatoiminta
  • lastensuojelun ennaltaehkäisy ja varhainen tuki
  • vaihtoehtoiset asumismuodot ikäihmisille, joille koti ei ole turvallinen paikka
  • vammaisten palvelujen turvaaminen ja yhdenvertaisuus
  • pelastus- ja ensihoidon resurssien turvaaminen, joka vaatii selkeämpiä kirjauksia
  • tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhteistyö korkeakoulujen ja yritysten kanssa jää hieman epäselväksi
  • digisyrjäytymisen ehkäisy, jotta kukaan ei jää palveluiden ulkopuolelle
  • ekologisen kestävyyden konkretisointi: ilmastotavoitteiden tulee näkyä myös palveluiden uudistamisessa.

Lisäksi haluan nostaa esiin omalääkärimallin toteuttamisen ja pitkäaikaissairaiden seurannan turvaamisen. Esimerkiksi sydänsairauksien kontrollien pidentäminen jopa kahteen vuoteen voi johtaa hoidon heikkenemiseen ja päivystyksen kuormittumiseen.

Kriittiset kysymykset strategialuonnokseen

  • Miksi ennaltaehkäisy ei ole strategiassa läpileikkaava toimintaperiaate?
  • Millä konkreettisilla toimenpiteillä ja mittareilla ennaltaehkäisyä vahvistetaan?
  • Miten turvataan varhainen tuki kouluyhteisöissä, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpidossa ja vammaisten palveluissa?
  • Miten ehkäistään digisyrjäytyminen ja varmistetaan vaihtoehtoiset palvelut?
  • Miksi pelastus- ja ensihoidon resurssien turvaamista ei ole kirjattu konkreettisesti?
  • Miten ekologinen kestävyys integroidaan palvelujen uudistamiseen?

Strategialuonnos antaa hyvän pohjan ja sisältää monia myönteisiä linjauksia, erityisesti henkilöstön hyvinvoinnin ja digitalisaation suhteen. Kuitenkin todellinen läpimurto palvelujen laadussa ja hyvinvoinnin edistämisessä tapahtuu vain, jos ennaltaehkäisy ja varhainen tuki nostetaan strategian läpileikkaaviksi periaatteiksi mittareilla, resursseilla ja konkreettisilla toimenpiteillä.

Järjestöavustuskriteereistä

Kokouksessa käsiteltiin pitkään myös järjestöavustusten kriteereitä. Tämä pykälä osoitti hyvin sen, miten tärkeää on valtuustokausien ylittävä jatkuvuus: itse olen seurannut avustuskriteerien kehitystä edelliseltä kaudelta asti ja ymmärsin valmistelun taustan, mutta uusille jäsenille kokonaisuus ei ollut yhtä selkeä. Tämä kertoo, että valmistelu ei ollut ehkä niin selkeää kuin olisi voinut toivoa.

Kriteereitä esitettiin myös uudelleenvalmisteluun, mutta en voinut olla sen takana niillä evästyksillä, mitä esitettiin. Näin, että ehdotetut evästykset olisivat voineet eriarvoistaa järjestöjä, alueellisesti, koon mukaan tai esimerkiksi sellaisia, joissa ei ole palkattua työntekijää tai joissa ei ammattimaisesti osata kuvata toimintaa ja täyttää avustushakemuksia. Siksi oli tärkeää, että valmistelua vietiin eteenpäin nykyisellä aikataululla ja nykyisillä esitetyillä kriteereillä, jonka valmistelussa on osallistettu itse järjestöjä.

Pidän hyvänä, että järjestöjen aktiivisempaa roolia on nostettu esiin. Järjestöt tuovat merkittävän lisän omahoitoon ja arjen tukeen, mutta tämä edellyttää riittäviä järjestöavustuksia.

Hyvinvointialueen strategiapäivitys ja ennaltaehkäisyn sekä kokonaiskuvan puute

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Asiakirja on kunnianhimoinen ja painottaa uudistumiskykyä, kustannustehokkuutta ja teknologian hyödyntämistä. Silti monista kohdista nousee huoli: ollaanko keskittymässä liikaa yksittäisiin toimenpiteisiin ja unohtamassa ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen ratkaiseva merkitys?

Ennaltaehkäisy jää varjoon

Luonnoksessa tunnistetaan, että palvelujärjestelmä painottuu edelleen reagointiin ja ongelmien korjaamiseen, ei ennaltaehkäisyyn. Tämä on rehellinen lähtökohta, mutta herää kysymys: miksi konkreettiset linjaukset ennaltaehkäisevästä työstä ovat niin vähäisiä?
Strategialuonnoksessa nostetaan esiin yksityiskohtia, kuten lasten palveluissa digitaalinen hyvinvointikysely. Sinänsä se voi olla hyödyllinen, mutta jos huomio keskittyy vain tällaisiin yksittäisiin välineisiin, vaarana on, että suuremmat kokonaisuudet jäävät huomiotta. Juuri näin on käynyt neuvolapalveluiden kohdalla.

Neuvola puuttuu kokonaan ja sen asema on heikentynyt

Yksi silmiinpistävimmistä puutteista strategiassa on neuvolatoiminnan täydellinen sivuuttaminen. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisevän työn kulmakivi, jonka kautta tavoitetaan lähes kaikki lapsiperheet riippumatta perheen taustasta. Neuvolassa tunnistetaan varhaisessa vaiheessa niin terveydellisiä kuin sosiaalisia haasteita ja se on perheille luontevin ja matalin kynnys saada tukea ja ohjausta.

On huolestuttavaa, että strategialuonnoksessa neuvolaa ei mainita lainkaan. Tämä antaa kuvan, ettei sen merkitystä lasten ja perheiden hyvinvoinnin perustana ymmärretä. Samalla todellisuudessa neuvolapalvelujen saatavuutta on heikennetty. Aikoja on vähennetty, ja yhteydenpito on siirretty yhä enemmän mobiilisovellus Lunnan varaan. Lunna on sinänsä hyvä ja kehittyvä väline, mutta se ei voi olla ainoa tapa ottaa yhteyttä.

Neuvolaan saa toki yhteyden puhelinpalvelun kautta tietyinä aikoina, mutta omalle tutulle neuvolan työntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä etäännyttää asiakasta ja vie pois juuri sen turvallisen ja luottamuksellisen suhteen, joka neuvolatyön ytimessä on. Tätä ei voi kutsua tehostamiseksi tai palvelujen parantamiseksi, vaan päinvastoin, kyse on palvelun laadun heikentämisestä.

Jos neuvola jätetään strategiassa sivuun, vaarana on, että sen rooli ennaltaehkäisevänä ja matalan kynnyksen tukena rapautuu entisestään.

Ikääntyneiden palveluissa teknologia ei yksin riitä

Ikääntyneiden kohdalla strategialuonnos korostaa kotiin vietävää teknologiaa ja tilannekeskuksia. Nämä voivat tuoda turvaa, mutta niihin liittyy riski: palvelu yksipuolistuu, jos ihmisen läsnäolon ja yhteisöllisyyden merkitys jää varjoon. Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla.

Lisäksi strategiassa ei juuri puhuta vajaaravitsemuksesta, joka on ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta ratkaiseva tekijä. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat sekä kustannusvaikuttavaa että inhimillisesti tärkeää työtä, mutta ne jäävät täysin varjoon. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka arkea koskevaan, konkreettiseen ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Vammaisten palvelut ovat näkymättömiä strategiassa?

Vammaisten ihmisten näkökulma jää strategiassa lähes piiloon. Puhutaan kyllä asiakaslähtöisistä poluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset linjaukset vammaisten palveluiden kehittämiseksi loistavat poissaolollaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia ja tarvitsevat jatkuvaa tukea. Heidän asemansa tulisi näkyä strategiassa paljon nykyistä selkeämmin.

Strategialuonnos nostaa esiin monia pieniä yksityiskohtia, kuten digikyselyitä, sovelluksia ja sensoriratkaisuja, mutta iso kuva jää liian usein hahmottamatta. Neuvola puuttuu, ikääntyneiden ravitsemuksesta ei puhuta ja vammaisten palvelut jäävät taka-alalle.

Jos strategia ei tunnista näitä puutteita ja korjaa niitä, vaarana on, että hyvinvointialueen resurssit kuluvat edelleen ongelmien korjaamiseen sen sijaan, että niihin puututtaisiin ajoissa. Todellinen uudistus edellyttää, että keskitymme ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin, eli niihin isoihin, vaikuttaviin kokonaisuuksiin, jotka luovat pohjan kaikelle muulle.

Lastensuojeluilmoitukset kasvavat, mutta avohuollon asiakkuudet eivät

Länsi-Uudenmaan tilastot (Sotkanet 08/2025) vuosilta 2022–2024 herättävät vakavan kysymyksen, joka koskettaa koko sosiaalialaa: miksi lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa hälyttävää vauhtia, mutta avohuollon asiakkuudet eivät seuraa samaa kehitystä? Tämä ilmiö kertoo paljon nykyisen järjestelmämme kipupisteistä.

Huoli kasvaa, mutta apu ei yllä perille

Numerot puhuvat puolestaan, ja ne ovat selvät:

  • Lastensuojeluilmoitusten määrä:
    • 2022: 16 100
    • 2023: 18 738 (+16 %)
    • 2024: 20 282 (+8 %)
    • Tulos: Huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista on kasvanut kahdessa vuodessa yli 4 000 ilmoituksen verran.

Samaan aikaan, kun ilmoitukset paukuttavat ennätyksiä, avohuollon asiakkuudet pysyvät lähes paikoillaan:

  • Avohuollon asiakkuudet (0–17 v.):
    • 2022: 3,3 % (3 429 lasta)
    • 2024: 3,3 % (3 372 lasta)
    • Tulos: Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi, avohuollon asiakkaiden määrä ei käytännössä lisääntynyt. Vuonna 2023 nähtiin pieni piikki uusissa asiakkuuksissa, mutta se laski jälleen 2024.

Samanaikaisesti laitossijoitusten osuus on jopa hieman noussut:

  • 2022: 61,1 %
  • 2024: 63,1 %

Graafit, jos ne olisivat tässä näkyvillä, piirtäisivät selkeän kuvan: saksien lailla ilmoitusten ja avohuollon palveluiden välinen kuilu on syvenemässä.

Mitä tämä merkitsee käytännössä?

Tämä ristiriita on hälyttävä. Se kertoo, että vaikka huolia on enemmän kuin koskaan, apua ei tarjota riittävästi – tai riittävän ajoissa. Herää kysymyksiä:

  • Ovatko asiakkuuskriteerit kiristyneet ja palveluiden kynnys noussut?
  • Eivätkö resurssit yksinkertaisesti riitä ottamaan kaikkia asiakkaita vastaan?
  • Onko sosiaalityön painopiste siirtynyt pakon sanelemana ennaltaehkäisevästä tuesta ja varhaisesta puuttumisesta kriisityöhön ja akuuttien tilanteiden ratkomiseen?

Kun varhainen tuki ei tavoita perheitä, seurauksena on usein vääjäämättä raskaampia ja lapsen kannalta kuormittavampia toimenpiteitä – kuten juuri laitossijoituksia. Ja tämä kehitys näkyy jo ikävästi tilastoissa.

Ongelman ydin on kolmitahoinen:

  1. Lapsen näkökulmasta: Varhainen, tukea antava apu kotiin on lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta aina parempi ja vakaampi ratkaisu kuin sijoitus kodin ulkopuolelle. Sijoitus on traumaattinen kokemus, vaikka se olisi välttämätön.
  2. Talouden näkökulmasta: Laitossijoitukset ovat huomattavasti kalliimpia kunnalle tai hyvinvointialueelle kuin avohuollon tukitoimet. Jokainen onnistunut ennaltaehkäisevä toimenpide säästää yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä.
  3. Yhteiskunnan näkökulmasta: Mitä myöhemmin ongelmiin puututaan, sitä syvemmiksi ne ehtivät juurtua. Syvenneet haasteet ovat vaikeampia ja kalliimpia ratkaista, ja ne voivat johtaa pitkäaikaiseen syrjäytymiseen ja pahoinvointiin.

Mitä tulisi tehdä?

Tilanne vaatii nopeita ja päättäväisiä toimenpiteitä. Meidän tulisi palauttaa painopiste sinne, missä se tuottaa eniten hyötyä niin lapsille, perheille kuin yhteiskunnallisesti:

  • Palautetaan painopiste ennaltaehkäisyyn: Perheille on tarjottava tukea jo silloin, kun ensimmäinen pieni huoli herää, ei vasta kriisin iskiessä.
  • Lisätään resursseja avohuollon palveluihin: Tarvitaan lisää osaavaa henkilöstöä, perhetyötä ja tukihenkilöitä, jotta jokainen apua tarvitseva saa sitä ajoissa.
  • Varmistetaan kriteerien läpinäkyvyys ja yhdenmukaisuus: Avun saaminen ei saa riippua siitä, kuka huolta arvioi, vaan tarpeesta.
  • Vahvistetaan kumppanuutta kolmannen sektorin kanssa: Järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat, kuten Kasvuväylä Oy, voivat täydentää julkisia palveluja tarjoten joustavia ja vaikuttavia tukimuotoja.
  • Päätöksenteko on pohjattava tietoon: Tilastot eivät valehtele. Tarvitaan poliittista tahtoa reagoida faktoihin ja tehdä tarvittavat muutokset.

Investoimalla varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn rakennamme lapsillemme parempaa tulevaisuutta ja varmistamme samalla kuntien ja hyvinvointialueiden taloudellista kestävyyttä.

Säästöjä ja inhimillisyyttä samalla päätöksellä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on parhaillaan käynnissä strategiatyö, jonka merkitys ei voisi olla suurempi. Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, joka on julkaistu sekä Länsi-Uusimaa-lehdessä että Suomenmaassa. Nostin siinä esiin, miten voimme samanaikaisesti tukea alueemme taloutta ja asukkaiden toimintakykyä ja ennen kaikkea, miksi ennaltaehkäisevät toimet kannattaa nostaa keskiöön.

Väestörakenteemme muuttuu nopeasti. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa Länsi-Uudellamaalla nopeammin kuin missään muualla Suomessa. Tämä tarkoittaa merkittävästi kasvavaa palvelutarvetta ja myös kasvavaa rahoituksen tarvetta. Hyvinvointialuejohtajan arvioiden mukaan tämä tarkoittaa noin 10 miljoonan euron lisämäärärahatarvetta vuodessa ja siihen on varauduttava etupainotteisesti.

Talouden ja inhimillisyyden näkökulmasta ennaltaehkäisevien toimien vahvistaminen on avainasemassa. Erityisesti nostin kirjoituksessani esiin ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon. Tutkimustiedon mukaan, jos tämä otettaisiin systemaattisesti osaksi hoitopolkua, voitaisiin saavuttaa jopa 26 miljoonan euron vuotuiset säästöt, puhumattakaan parantuneesta elämänlaadusta ja toimintakyvystä (lähteet: Orell H ym. Clin Nutr ESPEN 2023; THL/Sotkanet 2024; VRN & THL 2023).

Kuitenkin on tärkeää kysyä: miksi hoitopäivät ovat jo nyt vähentyneet? Onko taustalla ihmisten parempi vointi vai se, ettei hoitoon pääse ajoissa? Tiedämme, että terveydenhuolto on kuormittunut ja palvelujonoissa on viiveitä. Vähemmät hoitopäivät voivat kertoa piilevästä hoidon puutteesta. Vajaaravitsemus on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka jää helposti tunnistamatta, mutta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä myöhemmin.

Emme saa toistaa 1990-luvun laman virheitä, jolloin säästettiin lyhytnäköisesti juuri niistä palveluista, jotka ehkäisevät suurimpia ongelmia. Strategiatyössä tärkein kysymys on tämä: ohjaammeko resurssit korjaaviin vai ennakoiviin palveluihin? Vajaaravitsemuksen torjunta ei ole pelkkä kuluerä, vaan se on investointi, joka maksaa itsensä takaisin sekä taloudellisesti että inhimillisesti.

Lopulta kyse on arvovalinnoista. Ennaltaehkäisy ja toimintakyvyn tukeminen eivät ole pelkästään järkevää talouspolitiikkaa ne ovat myös oikein tehtyjä päätöksiä ihmisarvon ja inhimillisyyden näkökulmasta.

Lukijalta: Apua Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talouteen ja asukkaiden toimintakykyyn

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8630092

Pusulan terveysasema on tärkeä ja toimiva lähipalvelu

Kuluneella viikolla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue järjesti asukasillat Pusulassa ja Siuntiossa. Illoissa käsiteltiin terveysasemapalveluihin suunniteltuja muutoksia ja annettiin tilaa asukkaiden kysymyksille ja huolille. Olin itse mukana Pusulan tilaisuudessa, jossa sali oli täynnä, aivan kuten kuuluukin, kun kyse on näin tärkeästä asiasta. Pusulan terveysasema on paikallisille asukkaille paljon enemmän kuin vain paikka, josta saa lääkäriajan. Se on tuttuja lääkäreitä ja hoitajia, sujuvaa palvelua ja huippuluokan asiakastyytyväisyyttä.

Pusulan terveysaseman asiakastyytyväisyysarvosana on ollut poikkeuksellisen korkea. Se on ollut asteikolla 1–10 jopa 9,5. Tällaista palautetta ei saa sattumalta. Kun lääkärit ja hoitajat tunnetaan nimeltä ja vastaanotolle uskaltaa tulla omana itsenään, syntyy palvelusta jotain arvokasta ja harvinaista: turvallisuuden tunne.

Hyvinvointialueen palvelustrategian mukaan Pusulan terveysasema säilyy, mutta sen palvelutaso muuttuu toimien niin sanottuna lähiterveysasemana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lääkäri- ja hoitajapalvelut jatkuvat. Myöskään laboratoriopalvelujen osalta ei ole tietoa, että HUS olisi lopettamassa näytteenottoa Pusulassa, mikä on monelle tärkeä asia. Fysioterapiapalveluja on tähän asti saanut asemalta ja jatkossakin lähiterveysasemilla on mahdollista tarjota myös muita perustason palveluja, kuten sosiaalityötä.

Esitin itsekin tilaisuudessa useita kysymyksiä. Tiedustelin muun muassa sitä, että kaupungin virkajohto on esittänyt kaupunginhallitukselle, että hyvinvointialue pyrkisi luopumaan Pusulan terveysaseman kiinteistöstä. Lisäksi kaupungin virkahenkilö on julkisesti sanonut, että Pusulan terveysasema tullaan lakkauttamaan ja että hyvinvointialueen edustajat olisivat todenneet, että Pusulan asukkaat voivat jatkossa asioida Karkkilan terveysasemalla.

Tähän viitaten muistutin tilaisuudessa, että Pusulan terveysaseman palveluja käyttävät myös muiden alueiden asukkaat eikä Pusula sijaitse kovin lähellä mitään. Myös Nummella, jossa itse asun, on joka paikkaan pitkä matka. Paikalla ollut asukas Sammatista kertoi, että Sammatin terveysasema on erinomainen, mutta sen lakkautuksen toteutumisen jälkeen hän haluaa asioida nimenomaan Pusulassa, koska palvelun laatu on vastaavanlaista: lämmintä, tuttua ja toimivaa.

Vaikka viranhaltijat eivät voineet kommentoida kesken olevia neuvotteluja, vastaukset olivat asiallisia ja monelta osin myös toiveikkaita. Pusulan tilannetta monimutkaistaa sen historia: kun palvelu oli vielä kaupungin järjestämää, se ulkoistettiin Mehiläiselle. Tämän palveluntuottajan työhön ovat olleet tyytyväisiä sekä palvelun ostaja että käyttäjät, eikä syyttä.

Hyvinvointialueen tavoitteena on tuottaa palvelut mahdollisimman laajasti omana toimintana ja vähentää ostopalveluja. Käytännössä tämä tarkoittaa nyt neuvotteluja eri tuottajien kanssa, kuitenkin tilaisuudessa kävi mielestäni ilmi, että erityisesti neuvotellaan Mehiläisen kanssa, sillä toiminta on erinomaista ja heille toimintatapa jo valmiina. Jatkuvuden kannalta toiveikkuutta herätti se, että tilaisuudessa kuultiin, että jos oma tuotanto vaatisi kalliiden vuokralääkärien käyttöä, saattaa ostopalvelu osoittautua edelleen kustannustehokkaimmaksi ja silloin yhteistyö Mehiläisen kanssa voi jatkua. Tärkeintä on, että palvelu säilyy Pusulassa.

Toin esille myös, että juuri pidetyssä aluevaltuuston seminaarissa hyvinvointialuejohtaja painotti asiakaslähtöisyyden kehittämistä. Juuri sitä Pusulassa on jo toteutettu ja erinomaisesti. Valtuutettujen pienryhmätyöskentelyissä puolestaan nostettiin suurimmaksi haasteeksi hoidon saatavuus ja jatkuvuus. Näissä Pusula toimii esimerkkinä siitä, miten asiat voivat toimia hyvin, myös pienemmällä paikkakunnalla.

Asukkaiden huoli oli silminnähtävää. Pelkona oli, että palvelua heikennetään sillä perusteella, ettei muissakaan kunnissa ole näin hyvin. Tämä herätti ansaittua kritiikkiä: eikö meidän kaikkien tulisi pyrkiä siihen, että hyvä palvelu yleistyy, ei katoa?

Päivystyksen puuttuminen lähiterveysasemalta herätti myös kysymyksiä, mutta viranhaltija rauhoitteli, että pienissä tapaturmissa ja tilanteissa, joissa ei tarvita erikoisosaamista tai röntgeniä, voidaan edelleen hoitaa myös Pusulassa aikojen puitteissa. Lisäksi esiteltiin Lunna-palvelu ja muita tapoja olla yhteydessä terveysasemaan.

Yhteenvetona:

  • Pusulan terveysasema säilyy ja sen palvelut jatkuvat lähiterveysaseman tasolla.
  • Asiakastyytyväisyys on poikkeuksellisen korkea. Tämä on säilyttämisen ja arvostuksen arvoista.
  • Ulkoistettu palvelu ei ole ollut ongelma, päinvastoin.
  • Neuvotteluja jatketaan, mutta tavoitteena on kustannustehokkuus ja palvelun jatkuvuus.
  • Kaupungin esittämät puheet kiinteistöstä luopumisesta ja toiminnan lakkauttamisesta on otettava vakavasti. Ristiriita viestinnässä ei herätä luottamusta.
  • Pusula palvelee laajaa aluetta ja matkat vaihtoehtoisiin asemiin ovat pitkiä. Saavutettavuus on tärkeää.

Pusulan tilaisuus oli hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on kuunnella asukkaita ja pitää heidät mukana muutoksissa. Toivotaan, että myös jatkossa päätöksenteossa muistetaan, ettei hyvä palvelu ole itsestäänselvyys, vaan arvokas, vaalittava asia.

Asukasillassa pyydettiin myös osallistumaan kyselyyn lähiterveysasemapalveluista: https://www.luvn.fi/fi/uutiset/2025/06/kysely-lahiterveysasemamuutoksesta-pusulan-ja-siuntion-terveysaseman-asiakkaille?fbclid=IwY2xjawK2t71leHRuA2FlbQIxMABicmlkETFGVUg3NVd0T0wyMkRLV1NUAR7CcuFtGxFQQQcevV2bow8IMHoWMhnndp99ZFaspxOtIlY2s6A72nWF-sMKlw_aem_OOCAXEPM2W2eSntshy4Ykg

Tilaisuuden päätyttyä eräs osallistuja pysäytti minut ja kysyi, olisiko minulla hetki aikaa jutella. Tokihan on, senkin vuoksi osallistun näihin tilaisuuksiin. Hän kertoi äänestäneensä minua aluevaaleissa ja sanoi arvostavansa sitä, etten ole ehdolla joka vaaleissa, vaan keskityn niihin asioihin, joihin aidosti haluan vaikuttaa. Hänen mukaansa hän ei arvosta ”joka tuolilla istuvia”, vaan niitä, jotka keskittyvät olennaiseen.

Hän kertoi arvostavansa erityisesti sitä, että saan asioita aikaiseksi ja ajan tärkeitä asioita ja nosti esiin konkreettisen esimerkin: ”Sinä olit se, joka sai sen tien tehtyä”, hän totesi viitaten Oilaantien kevyen liikenteen väylään, joka oli aiemmin vaarallinen kävelijöille ja koulumatkalaisille. Tuntui tärkeältä kuulla, että sillä on ollut merkitystä.

Hän sanoi myös arvostavansa sitä, että olin niin nuori saadessani Tasavallan Presidentin myöntämän ansiomerkin. ”Sellaista ei kenelle tahansa myönnetä”, hän lisäsi. Olen todella kiitollinen saamastani palautteesta ja kiitin häntä lämpimästi hänen kauniista sanoistaan.