Kategoria-arkisto:vanhemmuus

Tasa-arvo vaakalaudalla: Lohjan synnytysosaston lakkautus – onko rikottu lakia?

HUS:n suunnitelma sulkea Lohjan sairaalan synnytysosasto marraskuun lopussa on herättänyt alueen asukkaiden, erityisesti naisten, keskuudessa suurta huolta. Päätöksestä on jätetty useita valituksia hallinto-oikeuteen, eikä se ole vielä lainvoimainen. Olemme tehneet Sh YAMK, hoitotyön lehtorin Sanna Kuivalaisen kanssa kantelun tasa-arvovaltuutetulle, koska näemme synnytysosaston lakkauttamisen rikkovan tasa-arvolain (609/1986) vaatimuksia sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta.

Miten lakkautus vaikuttaa naisten oikeuksiin?

Synnytysosaston lakkautus vaarantaa Lohjan ja lähialueiden naisten pääsyn laadukkaisiin ja helposti saavutettaviin synnytyspalveluihin. Tasa-arvolain mukaan julkisessa päätöksenteossa on huomioitava, ettei sukupuolten välinen tasa-arvo vaarannu. Naisten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantuminen voi täyttää sukupuoleen perustuvan syrjinnän tunnusmerkit, mikäli palveluiden saatavuus heikkenee merkittävästi tietyillä alueilla.

Synnytysosaston sulkeminen asettaisi Länsi-Uudenmaan naiset eriarvoiseen asemaan verrattuna muilla alueilla asuviin naisiin, joilla on edelleen pääsy lähempänä oleviin synnytyspalveluihin. Tämä ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon, vaan myös alueellisen tasa-arvon kysymys.

Alueellinen tasa-arvo vaakalaudalla

Lohjan sairaalan synnytysosaston lakkauttaminen heikentäisi merkittävästi synnytyspalvelujen saavutettavuutta Länsi-Uudellamaalla. Pitkät etäisyydet ja huonot liikenneyhteydet voivat johtaa siihen, että naiset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen synnyttämään. Tämä asettaa naiset alueellisesti eriarvoiseen asemaan, mikä rikkoo tasa-arvolain vaatimuksia yhdenvertaisuuden edistämisestä koko maassa.

Kantelumme tasa-arvovaltuutetulle

Olemme pyytäneet tasa-arvovaltuutettua tutkimaan, onko HUS:n päätös Lohjan synnytysosaston lakkauttamisesta ristiriidassa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain kanssa. Vaadimme, että päätös perutaan, jotta alueen naisilla säilyy oikeus riittäviin ja saavutettaviin synnytyspalveluihin.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole vain korulauseita, vaan perusoikeuksia, jotka tulee taata kaikille – myös Lohjan ja sen ympäristökuntien asukkaille. Meidän tulee puolustaa näitä oikeuksia erityisesti silloin, kun päätökset uhkaavat heikentää niitä merkittävästi.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/7820938?fbclid=IwY2xjawF_g3hleHRuA2FlbQIxMAABHV_IIrlAoakmMbQyOYkE0wdcBCrzVFtRg9-HoAyC3Q1v14kfiO12t5T6vw_aem_Gdp3WmBTpQyFCL4vWNGzWA

Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen vaarantaa tasa-arvoa

Lastensuojelun kriisi syvenee: Säästöjen hinnalla ei saa vaarantaa lasten turvallisuutta

Vilja-Eerikan murha vuonna 2012 järkytti koko Suomea ja nosti lastensuojelun puutteet laajaan julkiseen keskusteluun. Tapaus paljasti vakavia ongelmia viranomaisten välisessä yhteistyössä ja lasten hätätilanteisiin reagoinnissa. Herää kysymys: onko mikään muuttunut 12 vuodessa?

Lakimuutoksia ja lastensuojelun kehittämistä

Vilja-Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelua on pyritty parantamaan lainsäädännöllisin ja toiminnallisin uudistuksin. Vuonna 2016 voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki korosti lapsen etua ja oikeutta tulla kuulluksi ja lastensuojelulakia on päivitetty useasti muun muassa henkilöstömitoituksen osalta. Ennaltaehkäisevää työtä ja avohuollon palveluita, kuten perhe- ja kotipalveluja, on kehitetty, jotta perheet saisivat apua ajoissa ennen kuin ongelmat kärjistyvät lastensuojelun asiakkuuteen.

Hyvinvointialueet ja säästöpaineet

Viime vuosina hyvinvointialueiden talouspaineet ovat kuitenkin asettaneet lastensuojelun kehityksen ristiriitaiseen tilanteeseen. Säästöjä haetaan usein kriittisistä ennaltaehkäisevistä palveluista, kuten avohuollosta, jotka ovat elintärkeitä raskaimpien toimenpiteiden, kuten kiireellisten sijoitusten, ennaltaehkäisemiseksi. Säästöpaineet voivat johtaa virheellisiin päätöksiin, kuten ostopalveluiden vähentämiseen tai uskomukseen, että kustannukset laskevat hetkellisesti, vaikka pitkällä aikavälillä säästöjä ei synny.

Tämä näkyy myös konkreettisissa traagisissa tapauksissa. Vuonna 2023 Joensuussa kuolleen 4-vuotiaan lapsen asioista vastannut sosiaalityöntekijä ei tavannut lasta kertaakaan. Tämä herättää vakavia kysymyksiä siitä, miten hyvinvointialueiden säästöt ovat vaikuttaneet lastensuojelun kykyyn hoitaa tehtäviään. Resurssipula, suuret asiakasmäärät ja henkilöstön riittämättömyys johtavat tilanteisiin, joissa lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan ajoissa tai riittävästi.

Ostopalveluiden merkitys ja kriisi syvenee

Ostopalveluilla on merkittävä rooli lastensuojelussa, mutta niiden käyttöön liittyy haasteita. On tärkeää huomioida ostopalveluiden osaaminen ja työpanos, jotta palvelut pysyvät laadukkaina ja tukevat kunnallista toimintaa. Ostopalveluiden tulee kuitenkin olla kustannustehokkaita ja laadukkaita – ei niin, että niistä laskutetaan kohtuuttomasti, mutta ei myöskään niin, että palveluja vähennetään säästösyistä huolimatta niiden kriittisestä roolista.

Kuormittunut henkilöstö ja alanvaihto

Säästöpaineet eivät vaikuta vain palveluiden saatavuuteen, vaan ne kuormittavat myös lastensuojelun henkilöstöä. Moni sosiaalityöntekijä kokee, ettei voi tehdä niin laadukasta työtä kuin haluaisi liian suurten asiakasmäärien ja resurssipulan vuoksi. Tämä johtaa työuupumukseen, ja monet harkitsevat alanvaihtoa. Kysymys kuuluukin: onko meillä varaa menettää näitä ammattilaisia?

Muutos on mahdollista, mutta riittävätkö resurssit?

Vaikka lakimuutokset ja palveluiden kehittäminen ovat askeleita oikeaan suuntaan, niiden toteutuminen arjessa jää usein resurssipulan varjoon. Hyvinvointialueiden säästöpaineet vaarantavat erityisesti ennaltaehkäisevän työn, mikä lisää lastensuojelun kriisitilanteiden määrää. Joensuun tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka syvällä lastensuojelun kriisi on koko maassa.

Vilja-Eerikan tapauksen kaltaisen tragedian toistuminen on estettävissä, mutta tämä vaatii rakenteellisten ja resurssiongelmien ratkaisemista. Oikein kohdennetut resurssit, laadukkaat ostopalvelut ja ennakoiva tuki perheille ovat keskeisiä tekijöitä, joilla lastensuojelun tilaa voidaan parantaa ja estää uusia tragedioita.

Koulupudokkaat – kuka uskaltaa ottaa kopin taloushaasteiden keskellä?



Suomessa puhutaan usein koulutuksen tasa-arvosta ja siitä, kuinka jokaisella nuorella on oikeus oppia.

Koulupudokkuus on jatkuvasti kasvava ongelma, mutta monille tuntuu epäselvältä, kenen vastuulla ongelma lopulta on. Koulutoimi, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu toimivat omilla sektoreillaan, mutta näiden rajojen ylittäminen on yllättävän vaikeaa. Yksi keskeisistä syistä on taloudellisten resurssien puute, niin hyvinvointialueilla kuin kaupungeissa. Taloushaasteet ja yhteistyön kehittämisen vaikeudet tekevät tilanteesta entistäkin hankalamman.

Käytännössä näyttää siltä, ettei kukaan halua tai osaa tarttua tähän kysymykseen riittävällä vakavuudella.

Tilanne on absurdi: on olemassa koulujärjestelmä, sosiaalipalvelut, nuorisotyö ja lastensuojelu – kaikki valmiina auttamaan. Silti nuoret jäävät vaille tukea.

Miksi näin? Syy löytyy toimialojen välisistä rajoista, joita kukaan ei uskalla tai halua ylittää. Sen sijaan, että nuorta kohdeltaisiin kokonaisena ihmisenä, hänestä tulee ongelma, joka putoaa hallinnollisten sektoreiden väliin. Vai onko hän näkymätön?

Hyvinvointialueet talouskriisissä – ketä autetaan ensin?

Hyvinvointialueiden perustamisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi ovat siirtyneet niiden vastuulle. Samalla vastuu koulupudokkaiden tukemisesta on entistä selvemmin hyvinvointialueiden ja kaupunkien yhteinen kysymys. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin kohdanneet suuria taloudellisia haasteita heti toimintansa alusta alkaen. Alueet kamppailevat budjettivajeiden kanssa, ja monissa tapauksissa palvelujen saatavuutta ja laatua on jouduttu tarkastelemaan kriittisesti.

Tässä tilanteessa nuoret koulupudokkaat eivät aina ole prioriteettilistan kärjessä. Taloudellisten paineiden alla hyvinvointialueet joutuvat keskittämään voimavarojaan akuutteihin terveydenhoidollisiin ongelmiin ja kriisitilanteisiin, jolloin pitkäjänteinen työ nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi jää vähälle huomiolle. Samalla nuorten koulupudokkuuden taustalla olevat sosiaaliset ja psykologiset haasteet jäävät liian vähälle resurssille, vaikka niiden ennaltaehkäisy säästäisi pitkällä aikavälillä valtavasti yhteiskunnan varoja.

Kaupunkien taloudelliset paineet – koulutuksen resurssit tiukoilla

Kaupunkien taloudelliset haasteet ovat oma lukunsa. Vaikka koulutuksen järjestäminen on yhä kuntien vastuulla, monet kaupungit kamppailevat tiukkojen budjettileikkausten ja resurssipulan kanssa. Tämä näkyy koulujen arjessa, jossa oppilashuollon palveluja on niukasti, ryhmäkoot ovat suuria, ja opettajilla on liian vähän aikaa huomata, jos joku on pudonnut kelkasta.

Koulutoimen ja sosiaalitoimen rajapinnassa olevat nuoret – erityisesti ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai sosiaalisia ongelmia – jäävät usein vaille tarvittavaa tukea. Vaikka koulu yrittäisi ohjata oppilaita tuen piiriin, resurssien puute kaupungeissa tarkoittaa, että tämä prosessi on hidas ja usein riittämätön. Kun kaupunkien talous on tiukilla, pitkän aikavälin investointeihin, kuten nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn, ei aina löydy varoja.

Yhteistyön kehittämisen haasteet – miksi rajat ovat niin tiukat?

Koulupudokkaiden auttaminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä. Koulu, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu voisivat toimia yhdessä, mutta tämä vaatii tiivistä ja saumatonta yhteistyötä, jota ei ole helppo rakentaa. Ongelma ei ole pelkästään halussa tehdä yhteistyötä, vaan rakenteellisissa esteissä ja budjettirajoitteissa.

Yksi merkittävimmistä esteistä yhteistyön kehittämisessä on resurssien hajanaisuus. Jokaisella toimialalla on oma budjettinsa ja prioriteettinsa, eikä ole selvää, kuka rahoittaa monialaisen yhteistyön, joka voisi todella auttaa koulupudokkaita. Esimerkiksi hyvinvointialueet ja kaupungit saattavat molemmat odottaa, että toinen ottaa vastuun yhteistyön vetämisestä ja resurssoinnista. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa mitään merkittävää kehitystä ei tapahdu.

Yhteistyötä jarruttavat myös hallinnolliset rakenteet. Koulut, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto toimivat usein omissa siiloissaan, ja tiedonkulku niiden välillä on puutteellista. Moniammatillinen yhteistyö on periaatteessa hieno idea, mutta käytännössä se vaatii rakenteellisia muutoksia ja lisäresursseja, joita ei ole helppo saada. Yksikään toimiala ei halua kantaa lisää vastuuta, jos sen oma budjetti on jo tiukilla.

Milloin rajapinnat uskalletaan ylittää?

Koulupudokkaiden auttaminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon tulisi tarttua kunnolla, mutta taloudellisten haasteiden ja yhteistyön esteiden vuoksi nuoret jäävät helposti väliinputoajiksi. Rajapinnat ylitetään vasta silloin, kun kaikki osapuolet – hyvinvointialueet, kaupungit ja valtiovalta – tunnustavat, että ennaltaehkäisy ja yhteistyö ovat pitkällä aikavälillä kannattavampia kuin kriisien jälkihoito.

Taloudelliset haasteet eivät saa olla syy jättää nuoret ilman tukea. Päinvastoin: juuri näinä aikoina tarvitaan rohkeita investointeja nuorten hyvinvointiin. Yhteistyön kehittäminen ei vaadi pelkästään uusia rakenteita, vaan myös uutta ajattelutapaa. On uskallettava katsoa toimialojen rajojen yli ja ymmärrettävä, että nuoren elämä ei lokeroidu siiloihin. Koulupudokas ei ole vain koulun tai sosiaalitoimen ongelma – hän on meidän kaikkien yhteinen vastuumme.

Hallituksen talousarvio: Maksajina lapset, nuoret ja vanhukset

Olen tutustunut hallituksen tiedotteeseen vuoden 2025 talousarviosta. Sen mukaan hallituksen vuoden 2025 talousarvioesitys keskittyy vahvasti talouden sopeuttamiseen ja velkaantumisen hillitsemiseen, mikä on saanut aikaan merkittäviä leikkauksia monilla yhteiskunnan sektoreilla. Hallituksen tavoitteena on turvata julkisen talouden kestävyys, mutta tämä tapahtuu sosiaalisten ja hyvinvointipalveluiden kustannuksella.

Lasten ja nuorten asema

Vaikka talousarvio sisältää positiivisia aloitteita, kuten nuorten terapiatakuun ja mielenterveyspalveluiden parantamisen, leikkaukset nuorisotyön valtionavustuksissa ja koulutusresursseissa ovat hyvin huolestuttavia ja niiden vaikutukset tulevat olemaan kauaskantoisia, niistä tullaan maksamaan pitkään. Näiden ns. säästötoimien vaikutus saattaa heikentää nuorten hyvinvointia ja koulutuksen laatua pitkällä aikavälillä.

Ikääntyneiden terveydenhoito

Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen ja hoitotakuun pidentäminen ovat merkittäviä heikennyksiä, jotka voivat johtaa hoidon laadun heikkenemiseen ja lisätä painetta terveydenhuoltojärjestelmään. Vaikka nämä toimenpiteet tuovat säästöjä, niiden inhimillinen kustannus voi olla korkea.

Lähisuhdeväkivalta

Lähisuhdeväkivallan sovittelun kieltoon varattu rahoitus ja turvakotien rahoituksen lisääminen ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne ovat rajallisia suhteessa laajempaan talousarvion leikkauslinjaan. On epäselvää, riittävätkö nämä panostukset todella vastaamaan väkivallan uhrien kasvaviin tarpeisiin.

Hyvinvointialueet

Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2025 vaikuttaa hyvinvointialueisiin monella tavalla ja se sisältää sekä rahoituksen kasvua että säästötoimenpiteitä, joilla on merkittäviä vaikutuksia alueiden toimintaan.

Rahoituksen kasvu: Tiedotteen mukaan hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa noin 1,6 miljardilla eurolla verrattuna vuoden 2024 varsinaiseen talousarvioon. Todellinen kasvu on noin 2,2 miljardia euroa, kun huomioidaan vuoden 2024 talousarvion tarkistukset. Tämä kasvu johtuu erityisesti jälkikäteistarkistuksesta, joka perustuu vuoden 2023 toteumatietoihin sekä indeksikorotuksista.

Säästötoimenpiteet: Talousarviossa on mukana useita säästötoimenpiteitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialueiden tehtäviin ja rahoitukseen:

  • Hoitotakuun pidentäminen: Hoitotakuun muuttaminen kolmeksi kuukaudeksi säästää 121 miljoonaa euroa, mutta tämä voi samalla hidastaa hoitoon pääsyä.
  • Henkilöstömitoituksen keventäminen: Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen säästää 45 miljoonaa euroa, mikä saattaa heikentää hoidon laatua ja aiheuttaa lisähaasteita hoivapalveluissa.
  • Asiakasmaksujen korotukset: Terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen lisää hyvinvointialueiden tuloja 150 miljoonalla eurolla, mutta tämä voi samalla lisätä terveyspalveluiden käyttäjien taloudellista taakkaa ja vähentää hoitoon hakeutumista.

Kustannuspaineet ja henkilöstöpula: Henkilöstön saatavuuden heikentyminen on jo valmiiksi haastanut hyvinvointialueiden toiminnallista ja taloudellista kestävyyttä. Säästötoimenpiteet voivat edelleen pahentaa tilannetta, vaikeuttaen palvelujen järjestämistä ja lisäämällä kustannuspaineita.

Talousarvioesitys vaikuttaa hyvinvointialueisiin kaksijakoisesti: vaikka rahoitus kasvaa, säästötoimenpiteet ja uudistukset voivat heikentää palvelujen laatua ja saatavuutta. Alueet joutuvat tasapainottamaan toimintaansa tiukentuneiden resurssien ja kasvavien kustannuspaineiden keskellä, mikä asettaa haasteita hyvinvointipalveluiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Vähävaraiset

Sosiaaliturvan indeksikorotusten jäädytys ja asiakasmaksujen korotukset vaikuttavat suoraan vähävaraisten elämään, lisäämällä taloudellista kuormitusta. Tämä voi johtaa lisääntyvään köyhyyteen ja vaikeuttaa peruspalveluiden saatavuutta.

Järjestöt

Talousarvioesitys vuodelle 2025 huomioi järjestöt pääasiassa säästötoimenpiteiden kautta, jotka vaikuttavat niiden saamiin avustuksiin ja toimintaedellytyksiin.

Valtionavustusten vähennykset:

  • Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla valtionavustuksia vähennetään noin 80 miljoonalla eurolla. Nämä avustukset on aiemmin suunnattu yhdistyksille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, mikä tarkoittaa, että monet järjestöt joutuvat sopeutumaan pienempiin rahoituksiin.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa taiteen ja kulttuurin rahoitusta leikataan 174 miljoonalla eurolla, mikä vaikuttaa myös kulttuurialan järjestöihin. Lisäksi liikuntapaikkarakentamisen ja nuorisotyön avustuksia vähennetään, mikä voi heikentää näiden alojen järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Erityistoimien rahoitus:

  • Jotkut järjestöt saavat edelleen kohdennettua rahoitusta, mutta se on rajallista ja keskittyy tiettyihin toimintoihin. Esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen toimintaan ja rikosten uhrien tukipalveluihin kohdennetaan 425 000 euroa, ja Naisten Linja ry saa 50 000 euroa.
  • Vapaaehtoisen luonnonsuojelun tehostamiseen on varattu noin 18 miljoonaa euroa, mikä hyödyttää luonnonsuojelujärjestöjä. Tämä rahoitus vastaa ennallistamisasetuksen voimaantuloon ja edistää arvokkaiden metsien suojelua.

Järjestöille suunnatut valtionavustukset vähenevät merkittävästi talousarvioesityksessä vuodelle 2025. Monet sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurin ja nuorisotyön järjestöt joutuvat sopeutumaan pieneneviin rahoituksiin, mikä saattaa heikentää niiden mahdollisuuksia tarjota palveluita ja tukea haavoittuville ryhmille. Vaikka joillekin järjestöille on osoitettu erityisrahoitusta, kokonaisuudessaan säästötoimet asettavat järjestöt haastavaan tilanteeseen, joka voi vaikuttaa niiden toiminnan laajuuteen ja vaikuttavuuteen.

Kokonaisuudessaan talousarvioesitys heijastaa hallituksen prioriteettia talouden vakauttamisessa, mutta samalla se asettaa haavoittuvat ryhmät, kuten lapset, nuoret ja ikääntyneet, tilanteeseen, jossa heidän palvelunsa saattavat heikentyä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, onko talouden tasapainottaminen saavutettavissa ilman merkittäviä negatiivisia vaikutuksia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja hyvinvointiyhteiskunnan periaatteisiin.

Talousarvioneuvottelut, hallitusohjelma ja naisiin kohdistuva väkivalta

Orpo-Purran hallitusohjelman linjaukset lähisuhdeväkivallan torjunnassa vaikuttavat merkittävästi naisten elämään. Vaikka hallitusohjelmassa tunnustetaan turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden tärkeys ja luovutaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta, on tärkeää tarkastella, miten nämä linjaukset toteutuvat käytännössä talousarvioneuvotteluissa.

Positiiviset vaikutukset:

  • Turvakotien ja kriisikeskusten vahvistaminen: Jos hallitusohjelman linjaus johtaa konkreettisiin lisäresursseihin turvakoteihin ja raiskauskriisikeskuksiin, se voi parantaa väkivallan kokeneiden naisten mahdollisuuksia saada turvaa ja tukea.
  • Sovittelusta luopuminen: Sovittelu ei ole aina turvallinen vaihtoehto väkivallan kokeneille naisille. Sovittelun lopettaminen voi vähentää naisiin kohdistuvan väkivallan normalisoimista ja lähettää vahvan viestin siitä, että väkivalta ei ole hyväksyttävää.
  • Kunniaväkivallan torjunta: Kunniaväkivallan tunnistaminen ja torjuminen on tärkeä askel naisten turvallisuuden lisäämisessä.

Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia:

  • Palveluiden saatavuuden heikkeneminen: Vaikka hallitusohjelmassa painotetaan palveluiden saavutettavuutta, on mahdollista, että käytännössä palveluiden määrä voi vähentyä tai niiden laatu heikentyä, jos resurssit eivät riitä. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa väkivallan uhrit eivät saa tarvitsemaansa apua.
  • Odotusajat pitenevät: Jos kysyntä palveluille kasvaa, mutta resursseja ei lisätä riittävästi, voi odotusajat palveluihin pidentyä huomattavasti. Tämä voi aiheuttaa turhautumista ja vähentää uhrien halukkuutta hakea apua.
  • Henkilöstön kuormitus lisääntyy: Jos palveluja ei lisätä riittävästi, voi se johtaa henkilöstön kuormituksen lisääntymiseen. Tämä voi puolestaan heikentää palvelujen laatua ja johtaa henkilöstön vaihtuvuuteen.
  • Eriarvoistuminen: Jos palveluiden saatavuus vaihtelee alueellisesti tai sosiaalisen taustan mukaan, voi se johtaa tilanteeseen, jossa osa väkivallan uhreista jää ilman riittävää tukea.
  • Ennaltaehkäisyn vähäistäminen: Vaikka hallitusohjelmassa mainitaan kunniaväkivallan torjunta, on mahdollista, että muut ennaltaehkäisevät toimet jäävät vähemmälle huomiolle, jos resurssit kohdennetaan ensisijaisesti väkivallan seurausten hoitamiseen.

Huomioitavia seikkoja:

  • Resurssit: Vaikka hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita, niiden toteuttaminen edellyttää riittäviä resursseja. Talousarvioneuvotteluissa on tärkeää varmistaa, että turvakoteille ja kriisikeskuksille myönnetään riittävästi rahoitusta, jotta ne voivat tarjota laadukkaita palveluita.
  • Palveluiden saavutettavuus: Pelkästään resurssien lisääminen ei riitä, vaan on tärkeää varmistaa, että palvelut ovat myös helposti saavutettavissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi riittävää palveluntuottajien määrää ja matalan kynnyksen palveluita.
  • Ennaltaehkäisy: Vaikka väkivallan torjunta on tärkeää, on myös tärkeää panostaa väkivallan ennaltaehkäisyyn. Tämä tarkoittaa esimerkiksi miehisyyskasvatusta, tasa-arvokasvatusta kouluissa ja työpaikoilla sekä väkivallan uhrien tukemista.
  • Monikulttuurinen näkökulma: On tärkeää huomioida, että väkivalta kohdistuu erityisesti tiettyihin ryhmiin, kuten maahanmuuttaja- ja vähemmistönaisiin. Palveluiden suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriset erityispiirteet.

Naisten elämään kohdistuvat vaikutukset:

Jos hallitusohjelman linjaukset toteutuvat käytännössä, ne voivat parantaa merkittävästi naisten elämää vähentämällä väkivallan kokemuksia ja lisäämällä naisten turvallisuudentunnetta. Lisäksi ne voivat vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa ja edistää tasa-arvoa.

Hyvinvointialueiden 1,5 miljardin säästötarpeet

Hyvinvointialueiden 1,5 miljardin euron säästötavoite asettaa merkittävän haasteen lähisuhdeväkivallan torjunnalle. Jos säästöjä pyritään tekemään leikkaamalla palveluista, voi se johtaa edellä mainittuihin negatiivisiin seurauksiin.

On tärkeää, että säästöt tehdään harkiten ja niin, että ne eivät vaikuta negatiivisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten palveluihin. Säästöjä voitaisiin esimerkiksi etsiä tehostamalla toimintaa, vähentämällä byrokratiaa ja hyödyntämällä digitaalisia palveluja.

On kuitenkin tärkeää seurata, miten nämä linjaukset toteutuvat käytännössä. On myös tärkeää jatkaa työtä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hallitusohjelman linjaukset lähisuhdeväkivallan torjunnassa voivat olla myönteisiä. Niiden toteutuminen käytännössä riippuu kuitenkin siitä, miten talousarvioneuvotteluissa päätetään.

Hallitusohjelma ja uutisoidut leikkaukset ovat vahvasti ristiriidassa. Tuntuu uskomattomalta, että samaan aikaan, kun puhumme naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tärkeydestä, hallitus on päättänyt leikata merkittävästi tätä työtä tukevista resursseista. Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n kanssa kokosivat hiljattain somessaan listan tulevista leikkauksista ja ne ovat pysäyttäviä:

  • Naisten Linjalta leikataan 50 000 euroa. Tämä on järjestö, joka tarjoaa elintärkeää tukea väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille.
  • Rikosuhripäivystykseltä vähennetään peräti 850 000 euroa. Tämän palvelun asiakkaista suuri osa on lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten uhreja, joille apu on korvaamatonta.
  • Sote-järjestöiltä leikataan yhteensä huimat 80 miljoonaa euroa. Nämä järjestöt tarjoavat tukea ja apua silloin, kun julkinen terveydenhuolto ei siihen pysty.
  • Lisäksi hallitus heikentää hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä, vaikka niiden vastuulle kuuluu yhä suuremmassa määrin lähisuhdeväkivallan vastainen työ.

Nämä leikkaukset uhkaavat heikentää merkittävästi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä ja jättävät monet uhrit ilman tarvitsemaansa apua ja tukea.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että väkivallan torjunta on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistumista.

Mitä mieltä sinä olet näistä linjauksista?

Hallitusohjelma ja lastensuojelu: Miten talousarvioneuvottelut vaikuttavat lasten hyvinvointiin?

Ote hallitusohjelmasta:

”Vahva ja välittävä Suomi pystyy turvaamaan kaikenikäisille palvelut, varhaiskasvatuksesta koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja hoivaan, tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta. Palvelut ja mahdollisuudet varmistetaan myös tuleville sukupolville. Perheissä,
yhteisöissä ja yhteiskunnassa ihmiset kantavat vastuuta itsestään ja toisistaan. Lapsiperheet sekä vanhemmuus saavat tukea ja ikäihmisistä pidetään huolta.
Jokaisella lapsella ja nuorella on edellytykset rakentaa hyvää elämää ja tavoitella unelmiaan. Panostukset varhaiskasvatukseen ja peruskouluun luovat jokaiselle koulutuspolkuja. Kaikenikäisten liikunnallisen elämäntavan vahvistaminen lisää suomalaisten hyvinvointia.”

Nykyinen hallitusohjelma asettaa kunnianhimoisia tavoitteita: ”Vahva ja välittävä Suomi pystyy turvaamaan kaikenikäisille palvelut, varhaiskasvatuksesta koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja hoivaan, tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.” Tämä lupaus on erityisen tärkeä lastensuojelun näkökulmasta, sillä sen myötä tulisi pyrkiä takaamaan kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus rakentaa hyvää elämää ja tavoitella unelmiaan.

Talousarvioneuvottelut vuodelle 2025 asettavat kuitenkin nämä tavoitteet koetukselle. Hyvinvointialueet ovat ajautuneet kriisiin ja niiden lisärahoitustarve on noussut 1,5 miljardiin euroon. Samalla hallitus on asettanut kovan säästötavoitteen, joka kuristaa hyvinvointialueiden taloutta entisestään, eikä niille anneta juuri liikkumavaraa.

Jälkihuollon ikärajan laskeminen – uhka vai mahdollisuus?

Yksi talousarvioneuvotteluissa esiin nouseva kysymys on jälkihuollon ikärajan laskeminen. Tämä tarkoittaa, että osa nuorista voisi menettää heille elintärkeän tuen juuri silloin, kun he ovat siirtymässä itsenäiseen elämään. Jälkihuollon tuki on monelle nuorelle ratkaisevan tärkeä aikuistumisen kynnyksellä, ja sen vähentäminen voi kasvattaa syrjäytymisriskiä merkittävästi. Tämä taas voi johtaa siihen, että yhteiskunta joutuu myöhemmin maksamaan kallista hintaa muiden sosiaalipalveluiden muodossa.

Panostukset avopalveluihin – ennaltaehkäisyä vai säästöjä?

Hallitus on linjannut, että avopalveluihin tulisi panostaa enemmän, mikä on tervetullut askel. Ennaltaehkäisevä työ voi estää monia lastensuojelun raskaampia toimenpiteitä, kuten huostaanottoja, ja auttaa lapsia kasvamaan turvallisessa ympäristössä. Kuitenkin, kun hyvinvointialueiden on selvitettävä lisärahoituksen tarpeensa tiukkojen säästöpaineiden alla, herää kysymys, saadaanko avopalveluille riittävästi resursseja. Ilman riittävää rahoitusta avopalveluiden laajentaminen voi jäädä pelkäksi tavoitteeksi, eikä todellisia muutoksia saada aikaan.

Hyvinvointialueiden kriisi ja säästötavoite

Hyvinvointialueiden taloudellinen kriisi ja niille asetettu 1,5 miljardin euron säästötavoite muodostavat merkittävän haasteen lastensuojelun kehittämiselle. Vaikka hallitusohjelma korostaa lasten ja nuorten hyvinvointia, on vaarana, että tiukan budjettikurin alla nämä lupaukset jäävät toteutumatta. Hyvinvointialueiden rahoitusvaje ja säästöpaineet tarkoittavat, että lastensuojeluun ei välttämättä voida osoittaa riittäviä resursseja. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa ennaltaehkäisevät toimet, kuten avopalvelut ja jälkihuolto, jäävät toteuttamatta tai ne toteutetaan puutteellisesti.

Lapsilla on oikeus hyvään elämään

Hallitusohjelman lupaus siitä, että ”jokaisella lapsella ja nuorella on edellytykset rakentaa hyvää elämää ja tavoitella unelmiaan”, on kaunis ja tärkeä tavoite. Nyt hallituksen on varmistettava, että tämä lupaus ei jää pelkäksi sanahelinäksi. Talousarvioneuvotteluissa tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan siihen, miten hyvin lastensuojelu pystyy vastaamaan lasten ja nuorten tarpeisiin.

Lastensuojelu ei saa olla se alue, josta säästetään, kun jaetaan niukkuutta. Päinvastoin, siihen tulee panostaa, jotta voimme rakentaa vahvan ja välittävän Suomen, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus hyvään elämään. Hallitusohjelman visio on selvä – nyt on aika tehdä päätöksiä, jotka tuovat tämän vision todeksi, huolimatta hyvinvointialueiden kriisistä ja säästötavoitteista.