Kategoria-arkisto:Iäkkäiden terveydenhoito

Asukasilta Lohjalla – Ikääntyneiden palvelut keskustelun keskiössä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on alkanut järjestää asukasiltoja, joissa kuntalaisilla on mahdollisuus keskustella tärkeistä aiheista alueensa päättäjien kanssa. Ensimmäinen asukasilta pidettiin Lohjalla ja minulla oli kunnia olla mukana panelistina. Teemana oli ikääntyneiden palvelut ja ilta herätti monia ajatuksia niin paneelissa kuin sen ulkopuolellakin.

Vaikka tilaisuus tarjosi hyvän mahdollisuuden tuoda esiin tärkeitä näkökulmia ja kuulla asukkaiden kokemuksia, koin harmilliseksi sen, että asukkailla ei ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä suoraan panelisteille. Olin valmistautunut vuoropuheluun ja odotin innolla mahdollisuutta vastata kysymyksiin ja kuulla kuntalaisten mielipiteitä. Onneksi ennen paneelia järjestetyissä asukaskahveissa ihmisillä oli mahdollisuus keskustella vapaammin päättäjien kanssa ja nämä keskustelut osoittautuivat arvokkaiksi.

Miten valmistaudun ikääntymiseen?

Yksi tilaisuuden kysymyksistä oli, miten itse varaudun ikääntymiseen. Vastasin tähän huolehtimalla omasta hyvinvoinnistani monipuolisesti. Olen aloittanut kylmävesiuinnin, joka tuo virkeyttä ja edistää terveyttäni. Lisäksi pidän tärkeänä hyvää ravitsemusta ja aktiivista elämäntapaa, sillä ne auttavat ylläpitämään toimintakykyä ja ennaltaehkäisevät monia ikääntymiseen liittyviä haasteita. Uskon, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on paitsi valmistautumista tulevaan, myös esimerkki siitä, miten pienillä arjen teoilla voi tukea omaa terveyttään pitkällä aikavälillä.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Tilaisuudessa pohdimme myös sitä, miltä yhteiskuntamme näyttää tulevaisuudessa, kun suuri osa väestöstä on yli 65-vuotiaita ja moni elää satavuotiaaksi. Tämä kehitys asettaa meille kaikille haasteita ja vaatii, että siirrymme terveydenhuollossa entistä vahvemmin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat tässä avainasemassa, sillä riittävä ravitsemus tukee ikääntyneiden terveyttä ja toimintakykyä. On tärkeää, että seulonta johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin ja hoitoon.

Omaishoitajien rooli tulee korostumaan yhä enemmän, sillä heidän tarjoamansa hoiva mahdollistaa monille ikääntyneille kotona asumisen ja vähentää hoivakustannuksia. Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee investointeja sekä omaishoidon tukemiseen että ikääntyneiden palveluiden kehittämiseen, jotta pystymme vastaamaan väestön ikääntymisestä johtuviin haasteisiin arvokkaasti ja kestävästi.

Tärkeä keskustelunaihe: omaishoidon tuki ja ravitsemus

Yksi teema, josta meidän tulisi keskustella enemmän, on omaishoidon tukeminen sekä vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito. Länsi-Uudellamaalla on 3029 omaishoitajaa, jotka mahdollistavat tuhansille ikääntyneille kotona asumisen ja tuen. Valitettavasti leikkaukset ja tuen puute uhkaavat omaishoitajien jaksamista ja hoivan jatkuvuutta. Tämä vaarantaa ikääntyneiden kotona asumisen mahdollisuuden ja lisää paineita laitoshoidolle.

Samoin vajaaravitsemus on ongelma, joka jää usein huomaamatta, vaikka sillä on merkittävä vaikutus ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn. Tarvitsemme enemmän keskustelua ja toimenpiteitä, jotta voimme tukea omaishoitajia ja varmistaa, että vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat olennainen osa ikääntyneiden palveluja. Näin ikääntyneet voisivat elää turvallisesti ja hyvinvoivina kotona.

Nostin myös esiin sen, että pelkästään ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito säästävät asiantuntijoiden arvioiden mukaan 600 miljoonaa euroa vuodessa, että kyseessä ei ole pieni asia kustannuksellisesti eikä inhimillisesti.

Asukasilta oli arvokas muistutus siitä, miten tärkeää on kuulla asukkaita ja ottaa heidän tarpeensa ja huolensa huomioon. Jatkossa toivon, että tilaisuudet mahdollistavat entistä enemmän vuorovaikutusta, jotta voimme yhdessä rakentaa entistä parempia ja toimivampia palveluita.

Sain paneelikeskustelun jälkeen kiitosta siitä, että olin ainoa osallistuja, jolla oli tarjota konkreettisia ajatuksia, ratkaisuja ja numeerisia faktoja. Erityisesti minua kiitettiin siitä, että korjasin erään panelistin virheellisen väitteen omaishoidon tuen parantumisesta Lohjalla hyvinvointialueuudistuksen myötä. Kyseinen panelisti totesi virheellisesti, että Lohjalla omaishoidon tuki olisi noussut uudistuksen ansiosta. Todellisuudessa tukeen tuli muutoksia: Lohjalla oli aiemmin neljä tukiluokkaa, mutta yksi näistä poistettiin. Korkeimmassa luokassa tuki kasvoi, mutta yhden luokan poistuminen vaikutti merkittävästi esimerkiksi erityislasten perheisiin. Tämä muutos tarkoittaa sitä, että osa aiemmin tuen piirissä olleista voi jäädä nyt kokonaan ilman tukea. Kuinka tätä voisi pitää parannuksena?

Seuraavat asukasillat pidetään 4.11. Raaseporissa, johon en valitettavasti pääse osallistumaan. Sen sijaan olen mukana Espoon ja Kirkkonummen tilaisuuksissa ja odotan innolla näitä keskusteluja asukkaiden kanssa.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Sote-uudistus – faktat pöydälle

Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehteen mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin 24.9.

Kirjoituksessani vaadin faktojen pohjalta käytyä keskustelua sote-uudistuksesta. Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt runsaasti keskustelua ja kritiikkiä. Kirjoituksessani korostan, että vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, on tärkeää pitää mielessä uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteet: kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä.

Haasteet ovat todellisia, mutta myös odotettuja. Myönnän, että uudistuksen alkutaival on ollut haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Muistutan kuitenkin, että tällaisia haasteita olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.

Hallituksen lisäbudjetti ei ole uusi raha.

Kritisoin myös hallituksen lupaamaa lisäbudjettia. Korostan, että kyseessä ei ole uusi satsaus, vaan lakisääteisiä eriä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Vaadin rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Palvelut lähelle ja yhteistyö tiivistymään.

Kirjoituksessani painotan, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Yhteistyö on avain onnistumiseen.

Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolten yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.

Tulevaisuus on rakentamista.

Uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.

Kirjoitukseni kokonaisuudessaan:

Sote-uudistus: faktojen pohjalta kohti kestävämpää tulevaisuutta

Vuoden 2023 alussa voimaan astunut sosiaali- ja terveysuudistus on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Vaikka uudistus onkin kohdannut haasteita, kuten kasvaneet hoitojonot ja taloudelliset paineet, on tärkeää tarkastella tilannetta faktojen valossa.

Uudistuksen alkutaipale on ollut vähintäänkin haastava. Hyvinvointialueet ovat joutuneet kamppailemaan muun muassa inflaation, palkankorotusten ja koronaepidemian aiheuttamien haasteiden kanssa. Näitä ongelmia olisi ollut vaikea välttää missään järjestelmässä.

On kuitenkin muistettava, että uudistus on vasta alkuvaiheessa. Mikään suuri muutos ei tapahdu hetkessä. Sote-uudistuksen tavoitteena on luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä pitkällä aikavälillä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan aikaa, resursseja ja kaikkien osapuolten yhteistyötä.

Olisi myös syytä korostaa, että hallituksen lupaama lisäbudjetti ei ole mikään uusi satsaus, vaan se koostuu lakisääteisistä eristä, jotka kuuluvat hyvinvointialueille joka tapauksessa. Tämä ei siis tuo lisäresursseja ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka se siltä saattaakin julkisessa keskustelussa näyttää. Tällaisen harhaanjohtavan viestinnän sijaan tarvitaan rehellisyyttä ja konkreettisia toimenpiteitä, jotka tukevat hyvinvointialueiden selviytymistä pitkällä aikavälillä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla lähellä ihmisiä. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva sote-piste ja kotiin annettaviin palveluihin on panostettava. Ammattilaisten yhteistyötä on myös kehitettävä, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää, että kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä. Hallituksen on tuettava hyvinvointialueita riittävin resurssein ja lainsäädännöllisin muutoksin. Hyvinvointialueiden on puolestaan keskityttävä tehokkaaseen toimintaan ja palvelujen kehittämiseen.

On tärkeää muistaa, että uudistustyö on vasta alussa. Vaikka haasteita onkin, on tärkeää pitää päämäärä mielessä: luoda kestävämpi ja tasa-arvoisempi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kaikille.

Lotta Paakkunainen

Aluevaltuutettu (kesk.)

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei hyväksynyt esitystä päivitetystä hallintosäännöstä

Hallintosääntö luotiin nopealla aikataululla, jotta uusi toimintamalli saataisiin käyntiin. Tuolloin oli perusteltua keskittyä päätöksenteossa aluehallitukseen ja virkajohtoon. Nyt, kun toiminta on vakiintunut, on luontevaa lisätä lautakuntien roolia, kuten neuvottelutoimikunnan esityksessä hieman nyt lisättiinkin.

Aluehallituksen tehtäviä on kuitenkin siirretty vain vähän. Ryhmämme mielestä voitaisiin siirtää lisää tehtäviä lautakunnille ja erityisesti aluevaltuustolle.

Olemme käyneet ryhmässämme sekä muiden luottamushenkilöiden kesken keskustelua siitä, että on vaikea määritellä, mikä on ”merkittävä” muutos palveluihin, sillä alueemme ovat hyvin erilaisia. Raha ei aina ole paras mittari tarpeiden arvioinnissa.

Toivomme, että aluevaltuuston rooli korostuisi enemmän. Ehdotimme, että hallintosääntöön lisätään selkeämpi painotus palvelujen merkitykselle. Erityisesti haluamme, että kaikki pysyvät palvelujen heikennykset tai lakkautukset vaatisivat aluevaltuuston päätöksen.

Ehdotimme, että aluevaltuusto saisi ensisijaisen päätösvallan kaikissa merkittävissä palveluja koskevissa muutoksissa.

Aluehallituksen tehtävistä liikkumista tukevien palveluiden toimintaohjeesta päättäminen, perhehoidon palkkioiden periaatteista päättäminen ja palvelusetelin käyttöönotosta päättäminen voisivat siirtyä palvelut- ja resurssilautakunnalle.

Nämä olivat meille kynnyskysymyksiä hallintosääntömuutoksessa. Pysyimme neuvotteluissa mahdollisimman pitkään, koska uskomme, että yhteistyö on tärkeää.

Voit lukea tiedotteemme tästä linkistä: https://keskusta.fi/uusimaa/uutiset/keskustan-aluevaltuustoryhma-ei-hyvaksynyt-esitysta-paivitetysta-hallintosaannosta/?fbclid=IwY2xjawFE5kxleHRuA2FlbQIxMQABHWlZUYOXoAK8erKWdBve1FcYsQAUDAIFassfz9U_fIgTqyPQENwM2O562g_aem_d3duFxO7tzl2O3bLc3zagA

Tiedotteemme myös tässä:

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei hyväksynyt esitystä päivitetystä hallintosäännöstä

Hallintosääntö on yksi tärkeimmistä hyvinvointialueen asiakirjoista. Se määrää päätöksentekoprosessista ja vastuunjaosta eri toimielinten ja viranhaltijoiden kesken.

Nyt esillä olevassa, päivitetyssä hallintosääntöluonnoksessa on monia erinomaisia muutoksia, joita Keskustassa voidaan kannattaa. Kynnyskysymykseksi nousee kuitenkin aluevaltuuston merkitys ja sille kuuluva asema päätöksenteossa.

Keskustan aluevaltuustoryhmä halusi selkeästi hallintosääntöön kirjattavaksi, että euromäärästä riippumatta palvelutason muutokset, eli palvelupisteiden lakkauttamiset tai perustamiset, pitää tuoda aluevaltuuston päätettäväksi.

Euromääräisesti vähäinen, pieni terveyspiste voi olla pienemmän paikkakunnan asukkaille merkityksellinen. Hyvinvointialueemme on laaja ja alueen sisällä on suuriakin eroja kuntien ja kaupunkien välillä.

Keskustaryhmä kävi sisällään perusteellisen arvokeskustelun asiasta. Toisin kuin muut puolueet, Keskusta ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta, jossa valtaa ei jaeta viranhaltijoilta ja aluehallitukselta laajemmalle päättäjien joukolle, käytännössä aluevaltuustolle.

Aluehallituksella ja virkajohdolla on nykyisellään liikaa päätösvaltaa. Keskittäminen oli perusteltua toiminnan alkuvaiheessa, nykytilanteessa se ei sitä enää ole. Valtaa ja vastuuta tulisi jakaa laajemmalle, jotta päätöksenteko olisi demokraattisempaa, edustuksellisempaa ja lähellä alueen asukkaita.

Laki hyvinvointialueesta (29.6.2021/611) määrää aluevaltuuston tehtävistä sekä asukkaiden osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Hyvinvointialueen asukkaat valitsevat vaaleissa edustajat aluevaltuustoon. Asukkaiden pitää voida olettaa, että Länsi-Uudellamaalla esimerkiksi palveluverkkoa koskevista lakkautuksista päättää aluevaltuusto, ei aluehallitus tai yksittäinen viranhaltija.

Keskustan neuvottelija Lotta Paakkunainen kertoo keskustaryhmän arvostavan käytyä keskustelua ja kaikkien osapuolten pyrkimystä sovun löytämiseen. Valitettavasti Keskusta ei voi hyväksyä nyt esitettyä hallintosääntöluonnosta. Toivottavasti esittämämme huolenaiheet otetaan jatkossa vakavasti.

Hyvinvointialueen asukkaat ja heille tarjottavat palvelut ovat tärkeimmät näkökulmat, jotka päätöksenteossa pitää huomioida. Haluamme Keskustassa varmistaa, että asukkaiden ääni ja palvelujen merkitys huomioidaan jatkossa entistä paremmin.

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmä

Lotta Paakkunainen, Lohja,

Marjut Frantsi-Lankia, Kirkkonummi,

Eerikki Viljanen, Vihti

Sekä

Katriina Rauanmaa, Vihti,

Sari Metsäkivi, Vihti,

Mia Sundström, Karkkila

Hallituksen talousarvio: Maksajina lapset, nuoret ja vanhukset

Olen tutustunut hallituksen tiedotteeseen vuoden 2025 talousarviosta. Sen mukaan hallituksen vuoden 2025 talousarvioesitys keskittyy vahvasti talouden sopeuttamiseen ja velkaantumisen hillitsemiseen, mikä on saanut aikaan merkittäviä leikkauksia monilla yhteiskunnan sektoreilla. Hallituksen tavoitteena on turvata julkisen talouden kestävyys, mutta tämä tapahtuu sosiaalisten ja hyvinvointipalveluiden kustannuksella.

Lasten ja nuorten asema

Vaikka talousarvio sisältää positiivisia aloitteita, kuten nuorten terapiatakuun ja mielenterveyspalveluiden parantamisen, leikkaukset nuorisotyön valtionavustuksissa ja koulutusresursseissa ovat hyvin huolestuttavia ja niiden vaikutukset tulevat olemaan kauaskantoisia, niistä tullaan maksamaan pitkään. Näiden ns. säästötoimien vaikutus saattaa heikentää nuorten hyvinvointia ja koulutuksen laatua pitkällä aikavälillä.

Ikääntyneiden terveydenhoito

Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen ja hoitotakuun pidentäminen ovat merkittäviä heikennyksiä, jotka voivat johtaa hoidon laadun heikkenemiseen ja lisätä painetta terveydenhuoltojärjestelmään. Vaikka nämä toimenpiteet tuovat säästöjä, niiden inhimillinen kustannus voi olla korkea.

Lähisuhdeväkivalta

Lähisuhdeväkivallan sovittelun kieltoon varattu rahoitus ja turvakotien rahoituksen lisääminen ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne ovat rajallisia suhteessa laajempaan talousarvion leikkauslinjaan. On epäselvää, riittävätkö nämä panostukset todella vastaamaan väkivallan uhrien kasvaviin tarpeisiin.

Hyvinvointialueet

Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2025 vaikuttaa hyvinvointialueisiin monella tavalla ja se sisältää sekä rahoituksen kasvua että säästötoimenpiteitä, joilla on merkittäviä vaikutuksia alueiden toimintaan.

Rahoituksen kasvu: Tiedotteen mukaan hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa noin 1,6 miljardilla eurolla verrattuna vuoden 2024 varsinaiseen talousarvioon. Todellinen kasvu on noin 2,2 miljardia euroa, kun huomioidaan vuoden 2024 talousarvion tarkistukset. Tämä kasvu johtuu erityisesti jälkikäteistarkistuksesta, joka perustuu vuoden 2023 toteumatietoihin sekä indeksikorotuksista.

Säästötoimenpiteet: Talousarviossa on mukana useita säästötoimenpiteitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialueiden tehtäviin ja rahoitukseen:

  • Hoitotakuun pidentäminen: Hoitotakuun muuttaminen kolmeksi kuukaudeksi säästää 121 miljoonaa euroa, mutta tämä voi samalla hidastaa hoitoon pääsyä.
  • Henkilöstömitoituksen keventäminen: Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen säästää 45 miljoonaa euroa, mikä saattaa heikentää hoidon laatua ja aiheuttaa lisähaasteita hoivapalveluissa.
  • Asiakasmaksujen korotukset: Terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen lisää hyvinvointialueiden tuloja 150 miljoonalla eurolla, mutta tämä voi samalla lisätä terveyspalveluiden käyttäjien taloudellista taakkaa ja vähentää hoitoon hakeutumista.

Kustannuspaineet ja henkilöstöpula: Henkilöstön saatavuuden heikentyminen on jo valmiiksi haastanut hyvinvointialueiden toiminnallista ja taloudellista kestävyyttä. Säästötoimenpiteet voivat edelleen pahentaa tilannetta, vaikeuttaen palvelujen järjestämistä ja lisäämällä kustannuspaineita.

Talousarvioesitys vaikuttaa hyvinvointialueisiin kaksijakoisesti: vaikka rahoitus kasvaa, säästötoimenpiteet ja uudistukset voivat heikentää palvelujen laatua ja saatavuutta. Alueet joutuvat tasapainottamaan toimintaansa tiukentuneiden resurssien ja kasvavien kustannuspaineiden keskellä, mikä asettaa haasteita hyvinvointipalveluiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Vähävaraiset

Sosiaaliturvan indeksikorotusten jäädytys ja asiakasmaksujen korotukset vaikuttavat suoraan vähävaraisten elämään, lisäämällä taloudellista kuormitusta. Tämä voi johtaa lisääntyvään köyhyyteen ja vaikeuttaa peruspalveluiden saatavuutta.

Järjestöt

Talousarvioesitys vuodelle 2025 huomioi järjestöt pääasiassa säästötoimenpiteiden kautta, jotka vaikuttavat niiden saamiin avustuksiin ja toimintaedellytyksiin.

Valtionavustusten vähennykset:

  • Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla valtionavustuksia vähennetään noin 80 miljoonalla eurolla. Nämä avustukset on aiemmin suunnattu yhdistyksille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, mikä tarkoittaa, että monet järjestöt joutuvat sopeutumaan pienempiin rahoituksiin.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa taiteen ja kulttuurin rahoitusta leikataan 174 miljoonalla eurolla, mikä vaikuttaa myös kulttuurialan järjestöihin. Lisäksi liikuntapaikkarakentamisen ja nuorisotyön avustuksia vähennetään, mikä voi heikentää näiden alojen järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Erityistoimien rahoitus:

  • Jotkut järjestöt saavat edelleen kohdennettua rahoitusta, mutta se on rajallista ja keskittyy tiettyihin toimintoihin. Esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen toimintaan ja rikosten uhrien tukipalveluihin kohdennetaan 425 000 euroa, ja Naisten Linja ry saa 50 000 euroa.
  • Vapaaehtoisen luonnonsuojelun tehostamiseen on varattu noin 18 miljoonaa euroa, mikä hyödyttää luonnonsuojelujärjestöjä. Tämä rahoitus vastaa ennallistamisasetuksen voimaantuloon ja edistää arvokkaiden metsien suojelua.

Järjestöille suunnatut valtionavustukset vähenevät merkittävästi talousarvioesityksessä vuodelle 2025. Monet sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurin ja nuorisotyön järjestöt joutuvat sopeutumaan pieneneviin rahoituksiin, mikä saattaa heikentää niiden mahdollisuuksia tarjota palveluita ja tukea haavoittuville ryhmille. Vaikka joillekin järjestöille on osoitettu erityisrahoitusta, kokonaisuudessaan säästötoimet asettavat järjestöt haastavaan tilanteeseen, joka voi vaikuttaa niiden toiminnan laajuuteen ja vaikuttavuuteen.

Kokonaisuudessaan talousarvioesitys heijastaa hallituksen prioriteettia talouden vakauttamisessa, mutta samalla se asettaa haavoittuvat ryhmät, kuten lapset, nuoret ja ikääntyneet, tilanteeseen, jossa heidän palvelunsa saattavat heikentyä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, onko talouden tasapainottaminen saavutettavissa ilman merkittäviä negatiivisia vaikutuksia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja hyvinvointiyhteiskunnan periaatteisiin.

Kirjoittajavieras-kolumni: Hiljainen epidemia

Kirjoitin Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieras-kolumniin ikääntyneiden vajaaravitsemuksesta. Jälleen.

”On kyse inhimillisestä ja taloudellisesta vastuusta, jonka laiminlyönti tulee kalliiksi niin ihmisille kuin yhteiskunnallekin, lohjalainen aluevaltuutettu ja kaupunginvaltuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.”

Hiljainen epidemia

Vajaaravitsemus on yksi suurimmista, mutta samalla aliarvioiduimmista terveysongelmista, erityisesti ikäihmisten ja sairaalapotilaiden keskuudessa. Sen vaikutukset ovat laajoja, ulottuen fyysisen hyvinvoinnin heikkenemisestä vakaviin taloudellisiin kustannuksiin. Huono ravitsemustila hidastaa sairauksista toipumista, vaikeuttaa haavojen paranemista ja lisää infektioherkkyyttä. Tämä puolestaan lisää kaatumisten ja murtumien riskiä, mikä heikentää ikäihmisten mahdollisuuksia säilyttää toimintakykynsä ja itsenäisyytensä.

Syyskuussa hallitus neuvottelee vuoden 2025 talousarviosta valtiovarainministeriön ehdotuksen pohjalta ja hyvinvointialueiden kasvavat menot ovat keskeisessä roolissa. Jälkikäteistarkastusten mukaan hyvinvointialueet tarvitsevat lisärahoitusta noin 1,5 miljardia euroa. Tässä yhteydessä vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyn ja hoidon merkitys korostuu entisestään. Hallitus on tietoinen mahdollisuudesta saavuttaa jopa 600 miljoonan euron vuosittaiset säästöt panostamalla tehokkaaseen ravitsemushoitoon. Kysymys kuuluu, tarttuuko hallitus tähän mahdollisuuteen.

Ravitsemusneuvonta tulisi olla helposti saatavilla.

On hälyttävää, että Suomessa vajaaravitsemukseen on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, vaikka sen vaikutukset ovat jopa laajemmat kuin lihavuuden. Tarvitsemme konkreettisia toimenpiteitä vajaaravitsemuksen kitkemiseksi.

Järjestelmällinen seulonta on olennaista vajaaravitsemuksen tunnistamiseksi ajoissa. Seulonnan tulisi olla osa ikäihmisten ja sairaalapotilaiden hoitoprosessia.

Ravitsemusneuvonta tulisi olla helposti saatavilla niin sairaaloissa kuin avohoidossa. Tämä edellyttää ravitsemusterapeuttien määrän lisäämistä ja heidän roolinsa vahvistamista osana hoitotiimejä. Tehokas ravitsemushoito vaatii tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten, ravitsemusterapeuttien, ruokapalveluiden ja omaisten välillä. Tämä yhteistyö voi merkittävästi parantaa potilaiden ravitsemustilaa ja vähentää vajaaravitsemuksen riskiä.

On kyse inhimillisestä ja taloudellisesta vastuusta, jonka laiminlyönti tulee kalliiksi niin ihmisille kuin yhteiskunnallekin.

Kirjoittaja on lohjalainen aluevaltuutettu ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

Voit lukea kolumnin 22.8.2024 julkaistusta Länsi-Uusimaasta. https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/7692004

Kirjoittaessani pohdin ja surin jo etukäteen, että mitään ei tule tapahtumaan.

Onko hallitus valmis tarttumaan vajaaravitsemuksen tarjoamaan mahdollisuuteen?

Hallituksen neuvotellessa vuoden 2025 talousarviosta, hyvinvointialueiden kasvavat menot nousevat varmasti esille. Tässä yhteydessä on hälyttävää, että vajaaravitsemuksen aiheuttamat terveysongelmat, erityisesti ikäihmisten ja sairaalapotilaiden keskuudessa, ovat jääneet lähes huomiotta, vaikka niiden inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat merkittävät.

On tiedossa, että tehokkaalla ravitsemushoidolla voidaan saavuttaa jopa 600 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Kysymys kuuluukin, miksi hallitus ei ole tarttunut tähän mahdollisuuteen. Olisiko liian optimistista odottaa, että hallitus tunnustaisi vajaaravitsemuksen laajuuden ja ryhtyisi konkreettisiin toimiin sen kitkemiseksi? Jos tätä mahdollisuutta ei huomioida, voimme vain arvata, miten tämä laiminlyönti tulee näkymään tulevien vuosien terveysmenoissa ja ikäihmisten hyvinvoinnissa.

Ravitsemusneuvonnan saatavuuden varmistaminen, ravitsemusterapeuttien määrän lisääminen sekä seulonnan ottaminen osaksi hoitoprosessia ovat kaikki toimenpiteitä, joihin hallituksen tulisi välittömästi tarttua. Toimimalla nyt voisimme parantaa lukemattomien suomalaisten elämänlaatua ja säästää merkittävästi yhteiskunnan resursseja. On kyse sekä inhimillisestä että taloudellisesta vastuusta, jonka laiminlyönti tulee kalliiksi niin ihmisille kuin yhteiskunnallekin.