Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa lehdessä: Turvaton joulu

Kirjoitin kolumnivuorollani joulun odotuksesta ja siitä, että kaikki eivät sitä aina välttämättä odota.

Turvaton joulu

Oman perheeni joulua valmistellessa minua ilahduttaa suunnattomasti tieto siitä, että kaikki, jo kotoa poismuuttaneetkin lapset puolisoineen ovat tulossa. Samalla omaa perhejouluani valmistellessa ajatukseni karkaavat heidän luokseen, joilla ei ehkä ole samankaltaista mitä odottaa. Joulu on lastenjuhla, mutta kaikkialla, kaikille se ei tunnu siltä. Kaikki lapset eivät odota joulua innolla.

Osa lapsista kokee jouluna entistä kovempaa hätää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus aikuisen huoli ja ahdistus kasvavat niin isoiksi, ettei lapselle jää tilaa. Toisissa perheissä joululahjoihin tai -herkkuihin ei jää rahaa. Osattomuuden tunne voi kasvaa suureksi pienen kantaa ja aikuistuvilla nuorilla lähestyvä joulunajan yksinäisyys tai irrallisuuden tunne voi ahdistaa.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan joka kolmas lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistumaan perheväkivallalle kotonaan Suomessa. Loma-ajat voivat olla väkivaltaisessa perheessä arkeakin rajumpaa aikaa, kun alkoholia kulutetaan. Vanhempien päihdeongelmasta Suomessa kärsii arviolta 70 000 lasta. Tilanteet voivat kärjistyä väkivallaksi tai sen uhaksi.

Liian moni lapsi ja nuori viettää tämänkin joulun turvattomassa kodissa, jossa joulun odotus on täynnä pelkoa. Turvattomassa kodissa kasvaminen jättää pitkät jäljet kasvavan lapsen elämään

Kun kotiin jääminen on väkivallan, uhkailun tai pelon takia mahdotonta tai vaarallista, apua saa turvakodista. Turvakodissa oleminen on asiakkaalle maksutonta. Noin 150 lasta ja aikuista viettää tämän joulun Ensi- ja turvakotienliiton jäsenyhdistysten 19 turvakodissa. Turvakodit päivystävät vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Apua on viisasta ja rohkeaa hakea. Jos alkaa pelottaa, jo silloin kannattaa hakea apua, eikä odottaa tilanteen kärjistymistä. Tietoa turvakodeista ja muista avun lähteistä löytyy Nettiturvakoti.fi.

Jokainen ansaitsee viettää joulun turvassa.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.) sekä Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs.

Voit lukea kolumnin myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6441746

Saako lapsi tukea – paperilla saa, käytännössä ei

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini neurovähemmistölasten ja -perheiden avunsaannin kokemuksista.

Saako lapsi tukea – periaatteessa saa, käytännössä ei

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020–2021 käy ilmi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Kyselyssä käy ilmi lukuisia ongelmia ja viiveitä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.

Osa kyselyyn vastanneista perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla. Vastanneista 52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa koulussa.

Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy.

Moni neuronkirjon nuori kokee olevansa väärinymmärretty, ei ole tunnistettu neuronkirjoa ja diagonosoidaan liian myöhään, jotta olisi saanut apua ajoissa. Kiusataan, syrjitään, jätetään ulkopuolelle. Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy, monesta eri syystä. Moni tippuu yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Koulupudokkuus, koulustakieltäytyminen, päihdeongelmat ja kodittomuus ovat esimerkikkejä haasteista, joita esim. adhd-piirteinen kohtaa elämässään muita todennäköisemmin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista. Suomessa on arviolta n. 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuinka moni heistä olisi ollut tavoitettavissa varhaisella tuella? Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla?

Maanantaina 30.10. klo 18 keskustelemme Hiiden Omaishoitajien luona Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtorin ja Muijalan koulun vs. rehtorin kanssa mikä on koulun rooli ja vastuu ja mikä on vanhempien rooli ja vastuu. Mitä me voimme huoltajina tehdä, kuinka tehdä yhdessä lasten eteen töitä?

Kirjoittaja on lohjalainen neurovähemmistöäiti, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).

Tilaisuus muuten striimataan ja paikallekin voi tulla!

Kirjoittajavieras Länsi-Uusimaa 24.8.2023: Pidennetty oppivelvollisuus osittain eriarvoistavaa

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini toisen asteen kouluun kulkemisesta ja sen haasteista täällä pääkaupunkiseudun kupeessa.

Pidennetty oppivelvollisuus ei tuonut helpotusta kulkemiseen, saattaapi olla, että toisilla siitä tulee lisästressiä, toki vain hetkeksi. Asumme alueella, jossa joukkoliikenne on heikohkoa ja koulujen loma-aikoina on erittäin hankalaa kulkea mihinkään. Toisin sanoen ei välttämättä pääse ilman autoa mihinkään lähipalvelua lukuunottamatta (meillä ne lähipalvelut on neuvola, jota emme enää tarvitse, palvelukoti, jota emme vielä tarvitse sekä hautausmaa, noh), lähin kauppa on noin 6 kilometrin päässä. Oli miten oli. Kaksi nuortani on lukiossa toisella paikkakunnalla, yksi on aloittanut ammattikoulun ja yksi on vielä peruskoulussa.

Meillä on jo vuosia ollut haasteena, ettei ammattikoululaiset pääse ensimmäisenä oppiviikkonaan kouluun joukkoliikenteen avuin, vaan se apu eli kulku kouluun pitää itse keksiä. Tästä onkin nuoret itse keskustelleet, että heidän arvostuksensa tuntuu vähäiseltä. Miksi heidän kulkuaan ei tarvitse tukea ensimmäisellä viikolla?

Pidennetty oppivelvollisuus osittain eriarvoistavaa

oisen asteen koulutuksista ammattiopistot aloittivat paikkakunnasta riippuen jo 2.–3.8. ja lukio aloitti peruskoulujen kanssa samaan aikaan, 10.8.

Tässä ei muuten mitään erikoista olisi eikä eriarvoistavaakaan, paitsi että esimerkiksi Lohjalla tämä tuo eriarvoisuutta ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä. Lohjalla joukkoliikenne maaseutu- ja taajama-alueilta keskustaan, jossa ammattikoulu ja lukio sijaitsevat, toteutuu vasta lukioiden ja peruskoulujen aloittaessa, eli viikon verran ammattikoululaiset saavat järjestää itse kyytinsä kouluun. Toisten vanhemmat pystyvät järjestämään työ- tai loma-aikojansa niin, että voivat kuljettaa opiskelijoitaan kouluun, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Moni toisen asteen opiskelija hakeutuu kotipaikkakuntansa ulkopuolelle ja yksi syy tähän on joukkoliikenne. Helsinkiin pääsee helpommin kuin oman kotikaupungin asiointikeskustaan.

Tämä viikon ero joukkoliikenteessä on ollut jo vuosia ongelmana, eikä pidennetty oppivelvollisuus tuonut muutosta asiaan. Erään ammattikoululaisen sanoin: eikö meillä ole mitään väliä?

Koulumatkakustannukset tulee hakea Kelalta. Kela korvaa matkat joko itsejärjestetystä (auto/mopo/tms.), joukkoliikenteestä ja niiden yhdistelmästä, mutta korvaukset itsejärjestetystä kyydistä ei korvaa tämän päivän kuluja. Pohdin myös kuntien vastuuta kyydeistä. Pidennetty oppivelvollisuus on kuntien vastuulla, mutta se, miten oman kunnan alueen toisen asteen kouluun pääsee, ei ole? Kokonaisuus ei siis tässäkään ole hallussa eikä pidennetty oppivelvollisuus järjestelmänä todellakaan valmis.

Usein kuulen myös sanottavan, että voihan se nuori muuttaa lähemmäksi koulua. On suhteellisen kohtuutonta myös ajatella muuttoa pois kotoa 15–16-vuotiaana, alaikäisenä ensimmäisenä vaihtoehtona joukkoliikenteen puutteellisuuden vuoksi toisen asteen opintojen alkaessa. Kyllä, toiset ovat kykeneväisiä siihen, mutta ei läheskään kaikki. Ja miksi lapselta pitäisi sellaista edes odottaa?

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja toisen asteen opiskelijoiden äiti.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6160839

Hallitusohjelma ja vajaaravitsemus

Hallitusohjelmassa on useita kiitosta ansaitsevia nostoja, useita kyseenalaisia ja epätasa-arvoa aiheuttavia nostoja. Hallitusohjelmassa on myös kiinnostavaa se, että on useita yksityiskohtaisia nostoja, kuten äitiyspakkauksen pallo tai yksittäisten sairauksien tukien edistäminen, kuten sisäilmasairastuneiden ja kroonisen väsymysoireyhtymän (ME/CFS-) potilaiden tarvitsemien tukien, sairaus- ja kuntoutusetuuksien toteutumista edistetään. Sitä en sano, etteikö ko maininta olisi hyvä, on erinomaista, että tunnistetaan ja halutaan parantaa heidän asemaa, ihmettelen vain yksittäisiä nostoja ohjelman muuten ollessa täynnä suuria suuntaviivoja, selvitysten tekoa ja ”Hallitus vahvistaa”-tekstejä.

Olen hallituspuolueiden usealle jäsenelle, hallitusohjelman neuvottelijalle, työryhmien edustajille laittanut tietoa ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon tarpeellisuudesta ja tärkeydestä hallitusohjelmassa sekä sen tuomista säästöistä. Tutkitusti ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito toisi vuosittain säästöjä 600 miljoonaa euroa. Ehkä viestissä ollut edustamani puolueen maininta esti viestin vastaanottajien halua lukea viestiäni? Ehkä 600 miljoonan vuosittainen säästö ei ollut tarpeeksi? Ehkä ikääntyneiden hyvinvoinnin kehittäminen ei ollut kiinnostavaa? Ehkä yhteydenottoja on saatu niin paljon, että osa hukkuu tulvaan?

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani aiheesta.

Hallitusohjelma nostaa liikunnan – miksei ravitsemusta?

”Vajaaravitsemuksen hoito lyhentäisi hoitojonoja”, lohjalainen valtuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.

Hallitusohjelmassa on jänniä yksityiskohtia, joita ei odottaisi suuren linjan ohjelmassa olevan, kuten äitiyspakkauksen pallo, mutta se on konkretiaa, joka on helppo ymmärtää.

Ohjelmassa nostettiin ilokseni säännölliset terveystarkastukset ja ennaltaehkäisyn näkökulma terveydenhuollon kantokyvyn tukemiseksi. On tärkeää havaita toimintakykyä heikentävät sairaudet ajoissa ja tukea liikuntakykyä, jota hallitusohjelmakin ikääntyvien toimintakykyisyyden tukemiseksi korostaa.

Keskeistä olisi myös punnita ikäihmisiä säännöllisesti ja seuloa vajaaravitsemusta tehokkaasti ja yhteiskunnan resursseja säästävästi. Vain riittävällä energian ja proteiinin saannilla yhdessä lihasharjoittelun kanssa voidaan aidosti tukea lihasmassan säilymistä ja sitä kautta itsenäisempää ja toimintakykyisempää ikääntymistä. Eri ikäluokille ja erityisesti ikääntyneille tarkoitetut terveystarkastukset mahdollistavat jokaiselle ikäihmiselle yhtäläiset oikeudet terveyteen taloudellisesta tai sosiaalisesta taustasta huolimatta.

Kun vajaaravitsemus tai sen riski havaitaan, tulee riittävään energian ja proteiinin saantiin kiinnittää huomiota. Ruokavaliota voidaan täydentää energia- ja proteiinipitoisilla kliinisillä täydennysravintojuomilla, jotka tukevat lihaskunnon muodostumista ja sairailla toipumista. Tällä hetkellä kliinisten täydennysravintojuomien KELA-korvattavuus on rajallinen, joten se tulisi lainsäädännössä laajentaa kattamaan myös vajaaravitsemus ikääntyessä.

Sote-palveluiden vaikuttavuusinvestointeihin ja hoitojonojen purkuun on hallitusohjelmassa osoitettu 400 miljoonaa euroa.

Vajaaravitsemuksen hoito lyhentäisi hoitojonoja ja vähentäisi inhimillistä hätää ehkäisemällä kaatumisia, siitä johtuvia luiden murtumisia sekä murtumien hoidon toipumisajan lyhenemisellä. Vajaaravitsemuksesta aiheutuu jopa 600 miljoonan euron kustannukset yhteiskunnallemme vuosittain – ne muodostuvat toistuvista sairaalajaksoista, heikosta kuntoutumisesta, lääkekuureista, ympärivuorokautisesta hoidon tarpeesta.

Asia on ikäihmisen elämänlaadulle ja hyvinvoinnille, mutta myös yhteiskunnalle merkittävä.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu, aluevaltuuston varavaltuutettu ja tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6032044

Kirjoittajavieras Länsi-Uusimaa 27.4.2023: Tapa se! Moni on törmännyt vastaaviin huutoihin lasten peleissä

Kirjoitin ja kiitin mm. amerikkalaisen jalkapallon junioritoimintaa Kirjoittajavieras-kolumnivuorollani.

Tapa se! Moni on törmännyt vastaaviin huutoihin lasten peleissä

Vuosia sitten eräässä televisiomainoksessa äiti istui vesisateessa lapsensa jalkapallopelin ajan katsomossa. Kannustushuuto ”hyvä, tapa se!” hiljensi muun katsomon. Tuolloin se nauratti television katsojaa.

Moni on törmännyt vastaaviin huutoihin lasten peleissä. Vanhempien kannustus voi joskus olla kovaa ja ehkä vääränlaista. Haukutaan ja huudetaan törkeitä lastensa vastustajajoukkueelle eli lapsille. Toisinaan välillä se omienkin tsemppaaminen on vaikeaa, huudetaan ”yritä nyt edes”.

Lohjalla on lukuisa määrä junioritoimijoita erittäin monessa lajissa, kuten jalkapallossa, yleisurheilussa, telinevoimistelussa, jääkiekossa, taitoluistelussa, uinnissa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. Näiden lisäksi Lohjalla voi harrastaa paljon, paljon muutakin, sillä Lohjalla on useita upeita vaihtoehtoja, vaikkapa kasvavalle lapselle ja nuorelle tärkeitä itsensä kehittymisen elämyksiä tuovaa teatteria. Neljää lasta kuljettaessa pääsee tutustumaan moneen harrastukseen, kokemaan monenlaisia ja näkemään eri tapoja toimia. Enkä voi kuin ihailla järjestöjen tekemistä, organisaatioita, kouluttautumisia, ammattitaitoa ja ennen kaikkea lasten kohtaamista. Tämä kaikki yleensä täysin vapaaehtoisten turvin.

Eräs unohtumattomin kokemukseni uuden oppimisesta junioritoiminnasta olen saanut amerikkalaisen jalkapallon parista, jota lapseni halusi palavasti kokeilla. Treeneihin lähdettiin ja vastaanotto oli häkellyttävä, pienin osallistuja otettiin avosylin vastaan. Jokainen osallistuja otetaan yksilönä, kuitenkin osana joukkuetta. Joukkue oli täynnä eri-ikäisiä, erilaisia pelaajia ja se tekeekin joukkueesta täydellisen. Treenissä raikuu nauru, jokaista tsempataan ja jokaisen onnistumista hurrataan. Jokaiselle ollaan ystävällisiä, jokainen on mahtunut mukaan ja jokainen huomioidaan.

Treeneissä on näkynyt lajin arvot esimerkkinä toisten kunnioittamisesta, kun isommat pelaajat tsemppaavat pienempiään ja kohdellaan pelikaverina. Suurella sydämellä toimivat niin nuoremmat kuin vanhemmatkin toimijat.

Ihanaa naurua, toisten tsemppaamista ja hyväntuulista, kovaa treeniä. Harrastamisen tulee olla opettavaa, samalla kivaa ja hauskaa.

Kirjoittaja on lohjalainen äiti ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

Olisko pitänyt olla asiallisempi?

Kirjoitin kolumnivuorollani kirjoituksen, jota ei ole julkaistu. Maaliskuun ajan on eduskuntavaaliehdokkailla karanteeni kirjoituksissa, joten oletan, että kirjoitustani ei julkaista ollenkaan.

Ehkä olin liian jyrkkä? Mitä mieltä sinä olet? Olinko asiaton? Menikö minulla liian ihon alle? Olisiko pitänyt jättää jotain sanomatta, tai sanoa hienotunteisemmin?

Lue alta julkaisematon tekstini:

Presidentti ei toimi näin

Vladimir Putin piti tiistaina kansakunnan tilaa käsittelevän puheensa maan parlamentin molemmille kamareille ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Putin syytti useaan otteeseen länsimaita sodasta sekä kansainvälisten suhteiden tuhoamisesta. Yleisöksi kutsutut nousivat seisomaan Putinin ilmoittaessa, että keskeyttää ydinaseriisuntaan tähtäävän START-sopimukseen osallistumisen.

Valheita valheiden perään, ”Länsi aloitti sodan Ukrainassa”, ”Venäjä on vain pyrkinyt takaamaan turvallisuuden” ”hallinto ei palvele kansan vaan vieraiden voimien etuja”. Mikään hänen valheistaan ei yllätä meitä Suomessa. Toki Putin sanoi puheessaan, että ”totuus on Venäjän puolella”. Putinin mukaan Venäjä käy puolustussotaa.

Puheessaan Putin myös ilmoitti, että kaikki vaalit tullaan käymään noudattaen lakeja, myös siis 2024 presidentinvaalit. Tuskin mitenkään merkittävää, sillä perustuslakiuudistuksessa pari vuotta sitten nollattiin Putinin presidenttikaudet. Nykysensuurilla, valvonnalla ja pelolla varmistetaan, ettei kukaan pääse pitkään aikaan eroon Putinista.

Sotarikoksia tehtaillaan todistettavasti, silmiemme alla.

Venäjän sotilaat kaappaavat lapsia lastenkodeista ja suoraan vanhempien käsistä. Arviolta useita tuhansia ukrainalaislapsia Venäjä on kaapannut valtaamiltaan alueilta ja antanut lapsia venäläisille perheille. Pakkosiirrot miehitysalueilta ovat sotarikoksia ja rikkovat räikeästi lasten oikeuksia.

Lapsia on viety ns. ”lomaleireille”, joista yksi on Suomen lähellä Terijoella. Venäjän mukaan leirille vietiin kesän aikana 1600 ukrainalaislasta Mariupolista, leirejä on pidetty myös syksyllä ja talvella. Mistään ei käy ilmi, minne koululaiset palaavat leireiltä.

Venäjä siirtää miehitysalueilta myös kokonaisia perheitä. Venäjä on kertonut ”evakuoineensa” 3,5 miljoonaa ihmistä, joiden joukossa on yli 550 000 lasta. Pakkosiirrot miehitetyiltä alueilta ovat aina sotarikoksia kansainvälisen lain mukaan. Jos lasten pakkosiirtojen tarkoituksena on tuhota jokin ihmisryhmä, kyse on kansanmurhasta.

Venäjällä ei ole aikomustakaan lopettaa sotaa. Se ei aio luopua valtaamistaan alueista.

Meidän tulee kiristää toimiamme, Lännen tulee tukea Ukrainaa voimakkaammin.

Ihan alkuun näin pienenä asiana voisimme lopettaa ihan julkisesti Putinin kutsumisen presidentiksi. Voin aloittaa. Diktaattori, teurastaja, sotarikollinen Putin.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu, sotalapsen lapsi, Viipurista evakkoon lähteneiden lapsenlapsi.