Aluevaltuustonkokous Siuntiossa – leikkaukset lähipalveluihin eivät ole kestävä tie

Ensi viikolla aluevaltuusto kokoontuu päättämään mm. vuoden 2025 talousarviosta sekä talous- ja investointisuunnitelmasta vuosille 2025–2027. Kokouksen pitopaikkana on Siuntio, mikä on vähintäänkin erikoista, kun otetaan huomioon, että talousarvioneuvotteluissa enemmistö aluevaltuustoryhmistä päätti lakkauttaa Siuntion lähipalveluita.

Lähipalvelut Siuntiossa uhattuna
Keskustan aluevaltuustoryhmä ei voinut hyväksyä talousarviosovun linjauksia juuri Siuntioon suunnattujen leikkausten vuoksi. Olemme pitäneet tärkeänä, että palveluiden turvaamiseksi käytäisiin neuvottelut kunnan kanssa. Siuntio on osoittanut halukkuutta tehdä yhteistyötä ja investoida esimerkiksi asumispalveluyksikköön. Tämä olisi voinut olla ratkaisu, joka hyödyttää sekä Siuntiota että hyvinvointialuetta. Valitettavasti tämä esitys ei saanut muiden ryhmien tukea. Palvelut vain lakkautetaan, mikä ei ole kestävää eikä oikeudenmukaista.

Leikkauksia lapsiperheiden ja omaishoitajien kustannuksella
Talousarviosovussa Keskustan ryhmän oli mahdotonta olla mukana myös siksi, että säästöjä kohdistettiin erityisesti lapsiperheisiin ja omaishoitajiin. Lasten ja nuorten palveluissa, kuten neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja lastensuojelussa, henkilöstö on jo nyt tiukoilla. Nyt esitetyt säästöt uhkaavat palveluiden laatua ja henkilöstön jaksamista entisestään. Samoin omaishoitajien palkkiotaso, joka viime vuonna hyväksyttiin, joutuu jälleen tarkisteltavaksi. Jokavuotinen rumba palkkioissa on kohtuuton stressi omaishoitajille. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä, joka säästää julkisia varoja.

Inhimillisempää talouden tasapainottamista
Keskustan linja talousarvioneuvotteluissa oli selkeä: olemme sitoutuneet talouden tasapainottamiseen, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Uskomme maltillisempaan aikatauluun, jossa lähipalvelut turvataan ja säästöt toteutetaan inhimillisemmin. Talous voidaan saada kuntoon ilman, että se tehdään lapsiperheiden, omaishoitajien ja pienten kuntien kustannuksella.

Siuntio – symboli aluepolitiikan haasteille
On merkillepantavaa, että kokous pidetään juuri Siuntiossa. Tämä pieni, mutta aktiivinen kunta on nyt joutunut leikkauslistojen kärkeen. Samalla Siuntio toimii symbolina aluepolitiikan haasteille: kuinka turvaamme lähipalvelut ja tasapainoisen kehityksen koko hyvinvointialueella? Keskustan aluevaltuustoryhmän mielestä vastaus ei löydy lähipalveluiden alasajosta, vaan yhteistyöstä ja innovatiivisista ratkaisuista.

Kannustan alueen asukkaita ottamaan kantaa jo ennen kokousta, ota yhteyttä aluevaltuutettuusi, seuraa kokousta, puheita ja tekoja. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan siihen, millaisena lähipalvelut ja alueen hyvinvointi näyttäytyvät tulevina vuosina. Me Keskustassa seisomme edelleen sen takana, että taloutta tasapainotetaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Lähipalvelut, omaishoitajat ja lasten hyvinvointi ovat meille asioita, joista emme tingi.

Pääset lukemaan kokouksen esityslistaa täältä: https://luhva-d10julk.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=2024416

Keskustan aluevaltuustoryhmän linja: Inhimillisempi talouden tasapainotus turvaten lähipalvelut



Keskustan aluevaltuustoryhmänä emme voineet hyväksyä talousarviosta käytyjen neuvotteluiden lopputulosta. Tämä päätös ei ollut kevyt, mutta se perustui vahvaan arvopohjaamme ja vastuulliseen näkemykseen, joka painottaa lähipalveluiden turvaamista ja inhimillistä lähestymistapaa talouden tasapainottamiseen. 


Erityisesti Siuntion kohdalla olemme korostaneet yhteistyön merkitystä kunnan kanssa. Olemme ehdottaneet neuvotteluja, joissa kunnan halukkuus investoida esimerkiksi asumispalveluyksikköön voitaisiin huomioida osana ratkaisua. Kunnan sitoutuminen terveyspalvelujen järjestämisen ohella olisi voinut luoda kestävän mallin, joka hyödyttää kaikkia osapuolia. Valitettavasti muiden ryhmien mielestä tämä ei ollut mahdollinen tie. Palvelut halutaan vain lakkauttaa, mikä on mielestämme väärä suunta. 

Lähipalveluiden puolustaminen ja maltillinen talouspolitiikka
Keskustan ryhmä ei myöskään hyväksynyt aiempaa palveluverkkoa koskevia ratkaisuja. Talousarvioneuvotteluissa esitetyt toimenpiteet, joissa vedotaan yksityisten paikkojen riittävyyteen, eivät vastaa alueen todellisia tarpeita. Meidän linjamme on selkeä: sitoudumme talouden tasapainottamiseen, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Inhimillisyys ja lähipalveluiden turvaaminen ovat keskiössä. 

Keskeiset painopisteet:
1. Lähipalvelut kuten Siuntiossa: Tarjotaan kestäviä ratkaisuja yhteistyössä kuntien kanssa sen sijaan, että palveluita vain lakkautetaan. 
2. Omaishoitajien asema ja palkkiotaso:

Tämän parantaminen on jo päätetty viime vuonna ja sen toteutumista tulee valvoa, ei joka vuosi laskea.
3. Lasten ja nuorten palvelut: Erityisesti lastensuojelussa, neuvoloissa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa henkilöstö on asetettu kohtuuttoman tiukille. Tämä uhkaa pitkällä aikavälillä sekä henkilöstön jaksamista että palveluiden laatua. 

Kannustan kaikkia alueemme asukkaita ja toimijoita osallistumaan keskusteluun ja tuomaan esiin mielipiteitään. Meidän linjamme ei ehkä ole nopein, mutta se on kestävämpi ja inhimillisempi. Lähipalvelut, omaishoitajien asema sekä lasten ja nuorten hyvinvointi ovat asioita, joista emme voi tinkiä. 

Omaishoitajat ja perhepalvelut jätetty leikkausten varjoon


Kirjoitin mielipidekirjoituksen hyvinvointialueen talousarviosovusta. Sovimme toimittajan kanssa, että hän voi siteerata talousarviosovusta kirjoittamaansa artikkeliin minulta ryhmämme kannan.

Kirjoitin, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talousarviosovussa omaishoitajat, lasten ja nuorten palvelut sekä perheet asetettiin kohtuuttoman leikkauspolitiikan eturintamaan.

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta, joka tavoittelee säästöjä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka talouden tasapainottaminen on tärkeää, se ei saa tapahtua kaikkein haavoittuvimpien ryhmien kustannuksella.


Omaishoidon palkkioihin lisättiin kyllä neuvottelujen aikana 3,5 miljoonaa euroa, mutta pohjaesityksessä oli selkeitä leikkaussuunnitelmia, jotka jäivät osin voimaan. Tämä vaarantaa omaishoitajien jaksamisen ja luo epävarmuutta heidän tulevaisuudestaan. Omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä, joka säästää hyvinvointialueelle miljoonia euroja vuosittain. Heidän palkkioidensa ja vapaittensa leikkaaminen ei ole taloudellisesti järkevää eikä inhimillisesti oikeutettua.


Talousarvioesityksessä lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kohdistetaan säästöjä 1,3 miljoonan euron edestä. Tämä vaarantaa ennaltaehkäisevien palveluiden toimivuuden ja jo nyt ylikuormitetun lastensuojelun. Keskusta ei voi hyväksyä linjaa, jossa säästöjen kohteeksi joutuvat tulevaisuuden rakentajat – lapset ja nuoret – samalla kun heidän hyvinvointinsa turvaaminen pitäisi olla koko uudistuksen keskiössä.


Säästöjä on helppo esittää Excelissä, mutta todellisuus on toinen. Lyhytnäköiset leikkaukset omaishoidon tuista, perhepalveluista ja lastensuojelusta johtavat pitkällä aikavälillä suurempiin kustannuksiin. Kun omaishoitajat väsyvät ja lapset jäävät ilman riittävää tukea, kustannukset siirtyvät kalliimpiin palveluihin, kuten laitoshoitoon ja erikoissairaanhoitoon.

Keskusta on edellyttänyt, että hyvinvointialueille annettaisiin enemmän aikaa alijäämän kattamiseen. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta kaksi vuotta – on kohtuutonta odottaa täydellistä taloudellista tasapainoa näin lyhyessä ajassa. Valtion tulisi joustaa rahoituslain vaatimuksissa, jotta hyvinvointialueet voivat kehittää palvelujaan kestävällä tavalla ilman kohtuutonta painetta asiakkaille ja henkilöstölle.
Hyvinvointialueen budjetti pitää rakentaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle pohjalle. Keskustan ryhmä ei voinut olla mukana sovussa, joka sivuuttaa asiakkaiden ja palveluiden käyttäjien näkökulmat. Meidän on turvattava omaishoitajien, lasten ja nuorten sekä kaikkien palveluita tarvitsevien asema – ei leikattava heidän hyvinvoinnistaan talouden nimissä.


Lotta Paakkunainen
Aluevaltuutettu (kesk.)

Keskustan puheenjohtaja Kaikkonen kuulemassa lastensuojelun arkea

Maanantaina Lohjalla vieraili kansanedustaja ja Keskustan puheenjohtaja, joka saapui kuulemaan ihmisiä, joita hallituksen leikkaukset ja HUSin päätökset ovat syvästi koskettaneet. Päivän aikana hän tapasi muun muassa Lohjan sairaalan kätilöitä, lastensuojelun parissa työskenteleviä sekä osallistui avoimeen yleisötilaisuuteen, jossa paikalliset jakoivat huolensa ja kokemuksensa.

Hallituksen ajamat leikkaukset – erityisesti Kokoomuksen, Perussuomalaisten, RKP:n ja Kristillisdemokraattien ajamat kurjistamistoimet – näkyvät arjessa hyvin konkreettisesti:

  • Lohjan sairaalan synnytysosaston sulkeminen on herättänyt vakavia kysymyksiä yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta.
  • Lastensuojelun resurssipula kasvattaa riskejä kaikkein haavoittuvimpien lasten ja perheiden osalta.
  • Koko hyvinvointialueen kantokykyä koetellaan, kun palveluita vähennetään ja ihmisten on matkustettava yhä kauemmas saadakseen tarvitsemaansa apua.

Sain mahdollisuuden keskustella Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen kanssa hänen vieraillessaan työpaikallani. Hän oli saapunut kuulemaan millaisessa tilanteessa lastensuojelu tällä hetkellä Uudellamaalla on. Ja vakavaksi tilannekatsauksemme hänet kyllä veti.

Keskustelussa toin esiin huoleni Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden asemasta sekä palvelujen tasa-arvoisesta saannista. Alueella kamppaillaan vakavien haasteiden kanssa: resurssit ovat riittämättömiä ja työntekijöiden jaksaminen on koetuksella. Samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa, mikä asettaa niin lapset, nuoret, perheet kuin työntekijätkin valtavan paineen alle.

Tapaamisella nostettiin esiin avohuollon palvelujen merkityksen, niiden suhteellisen kustannustehokkuuden sekä pitkän aikavälin vaikutukset. Avohuollon tukitoimet ovat merkittävästi edullisempia kuin lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle, jotka ovat paitsi taloudellisesti kalliita myös inhimillisesti raskaita. Laadukas avohuolto voi usein estää kriisien kärjistymisen ja sijoitustarpeen synnyn, mikä säästää paitsi resursseja myös tukee lasten ja perheiden parempaa tulevaisuutta.

Pitkät yhteiskunnalliset vaikutukset ulottuvat kauas: riittämätön tuki lapsille ja perheille heijastuu paitsi yksilöiden hyvinvointiin, myös työllisyyteen, koulutukseen ja jopa rikollisuuteen. Onkin selvää, että panostukset varhaiseen tukeen ja perheiden hyvinvointiin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin yhteiskunnalle.

On tärkeää, että päättäjät ymmärtävät, mitä päätökset – tai niiden puute – tarkoittavat käytännössä. Lastensuojelussa jokainen tehty tai tekemättä jätetty ratkaisu heijastuu suoraan haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja heidän perheisiinsä. Keskustelussa kävi selväksi, että tämä tilanne ei ole vain lukujen tai budjettien ongelma, vaan ennen kaikkea ihmisten ongelma.

Olen kiitollinen siitä, että Kaikkonen otti aikaa kuullakseen kentän ääntä. Hän vaikutti aidosti ymmärtävän, kuinka välttämätöntä on turvata lasten ja perheiden oikeus yhdenvertaisiin palveluihin sekä tukea työntekijöiden jaksamista, jotta työ voidaan tehdä laadukkaasti ja inhimillisesti.

Tämä tapaaminen muistutti jälleen, kuinka tärkeää on, että me kentällä työskentelevät nostamme äänemme ja pidämme huolta siitä, että arjen todellisuus välittyy päätöksentekijöille. Me emme voi vaikuttaa yksin, mutta yhdessä voimme pitää huolen siitä, että lasten, nuorten ja perheiden asiat eivät huku hallinnollisten päätösten alle.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Tasa-arvo vaakalaudalla: Lohjan synnytysosaston lakkautus – onko rikottu lakia?

HUS:n suunnitelma sulkea Lohjan sairaalan synnytysosasto marraskuun lopussa on herättänyt alueen asukkaiden, erityisesti naisten, keskuudessa suurta huolta. Päätöksestä on jätetty useita valituksia hallinto-oikeuteen, eikä se ole vielä lainvoimainen. Olemme tehneet Sh YAMK, hoitotyön lehtorin Sanna Kuivalaisen kanssa kantelun tasa-arvovaltuutetulle, koska näemme synnytysosaston lakkauttamisen rikkovan tasa-arvolain (609/1986) vaatimuksia sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta.

Miten lakkautus vaikuttaa naisten oikeuksiin?

Synnytysosaston lakkautus vaarantaa Lohjan ja lähialueiden naisten pääsyn laadukkaisiin ja helposti saavutettaviin synnytyspalveluihin. Tasa-arvolain mukaan julkisessa päätöksenteossa on huomioitava, ettei sukupuolten välinen tasa-arvo vaarannu. Naisten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantuminen voi täyttää sukupuoleen perustuvan syrjinnän tunnusmerkit, mikäli palveluiden saatavuus heikkenee merkittävästi tietyillä alueilla.

Synnytysosaston sulkeminen asettaisi Länsi-Uudenmaan naiset eriarvoiseen asemaan verrattuna muilla alueilla asuviin naisiin, joilla on edelleen pääsy lähempänä oleviin synnytyspalveluihin. Tämä ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon, vaan myös alueellisen tasa-arvon kysymys.

Alueellinen tasa-arvo vaakalaudalla

Lohjan sairaalan synnytysosaston lakkauttaminen heikentäisi merkittävästi synnytyspalvelujen saavutettavuutta Länsi-Uudellamaalla. Pitkät etäisyydet ja huonot liikenneyhteydet voivat johtaa siihen, että naiset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen synnyttämään. Tämä asettaa naiset alueellisesti eriarvoiseen asemaan, mikä rikkoo tasa-arvolain vaatimuksia yhdenvertaisuuden edistämisestä koko maassa.

Kantelumme tasa-arvovaltuutetulle

Olemme pyytäneet tasa-arvovaltuutettua tutkimaan, onko HUS:n päätös Lohjan synnytysosaston lakkauttamisesta ristiriidassa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain kanssa. Vaadimme, että päätös perutaan, jotta alueen naisilla säilyy oikeus riittäviin ja saavutettaviin synnytyspalveluihin.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole vain korulauseita, vaan perusoikeuksia, jotka tulee taata kaikille – myös Lohjan ja sen ympäristökuntien asukkaille. Meidän tulee puolustaa näitä oikeuksia erityisesti silloin, kun päätökset uhkaavat heikentää niitä merkittävästi.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/7820938?fbclid=IwY2xjawF_g3hleHRuA2FlbQIxMAABHV_IIrlAoakmMbQyOYkE0wdcBCrzVFtRg9-HoAyC3Q1v14kfiO12t5T6vw_aem_Gdp3WmBTpQyFCL4vWNGzWA