Kauden viimeinen aluevaltuuston kokous Espoossa, arvovalintoja, arvovalintoja

Kauden viimeinen aluevaltuuston kokous järjestettiin maanantaina 27.5. Espoossa, Hype-areenan vaikuttavissa puitteissa. Kokouspaikka ei ollut sattumaa, vaan upea tuki paikalliselle kauppiaalle. Paikallinen kauppias halusi antaa takaisin yhteisölle ja mahdollistaa nuorille harrastamisen upeassa ympäristössä. Tällaista yhteiskuntavastuuta arvostan syvästi. Iso ja lämmin kiitos hänelle, Hype-areena on hieno osoitus siitä, mitä hyvää saadaan aikaan, kun tahdonvoimaa ja sydäntä yhdistetään.

Kokouksessa käsiteltiin mm. kolmea suurta kokonaisuutta: hallintosääntömuutosta, ilmasto-ohjelmaa ja talousarviota. Ne oli neuvottelutoimikunnassa neuvoteltu yhdessä ja sovittiin, että puheenvuorot pidetään saman pykälän aikana. Ryhmämme puheenjohtaja oli neuvottelujen aikana estynyt, joten toimin hänen sijastaan pääneuvottelijanamme ja sain siksi kunnian pitää keskustan aluevaltuustoryhmän puheenvuoron.

Ryhmäpuheenvuoroni kokouksessa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kokousta seuraavat,

Keskustan aluevaltuustoryhmä kiittää neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Eeva Hiilaa erinomaisesti johdetusta prosessista. Neuvottelujen ilmapiiri oli rakentava ja aidosti sovintoa tavoitteleva ja erityinen kiitos siitä, että kaikki ryhmät pidettiin mukana loppuun saakka.

Vaikka kaikkien mukana olleiden osalta lopullista yksimielisyyttä ei saavutettu, haluan korostaa: meille keskustassa sopuun pyrkiminen on tärkeää, mutta emme voi hyväksyä ratkaisuja, jotka vievät pohjaa pois tärkeimmiltä peruspalveluilta.

Keskustan ryhmä ei ole mukana talousarviosovussa, emme olleet mukana myöskään alkuperäisessä sovussa. Yksi keskeinen syy on, että emme voi hyväksyä leikkauksia, jotka kohdistuvat ennaltaehkäisevään lastensuojeluun.

Ammatillisen tukisuhdetoiminnan ostopalveluja on vähennetty ja niiden tilalle omana toimintana sosiaaliohjaus ja vapaaehtoinen tuki eivät ole vaikuttavuudeltaan samaa tasoa. Nämä leikkaukset osuvat kaikkein haavoittuvimpiin: lapsiin, joilla ei ole turvaa kotona tai lähipiirissä. Samalla kun lastensuojeluilmoitukset ovat nousseet 13 prosenttia, asiakkuudet ovat vähentyneet. Tämä herättää perustellusti huolta palvelujen saavutettavuudesta ja rakenteista.

Viime viikkojen tapahtumat Pirkkalassa, Espoossa ja Kankaanpäässä ovat pysäyttäviä. Väkivalta ei synny tyhjästä. Ennaltaehkäisy lähtee tuesta, joka katkaisee yksinäisyyden, toivottomuuden ja syrjäytymisen kierteen. Säästöt ennaltaehkäisystä ovat säästöjä väärästä päästä.

Talousarvion yhteydessä esitettiin myös vammaispalvelujen palveluluokkien uudelleenarviointia. Tämä herättää syvän huolen. Jos uudelleenarviointi tehdään kustannuspaineista käsin, vaarana on, että yksilön tarpeet väistyvät säästöjen tieltä. Vammaispalvelujen vaikuttavuus vaatii yksilöllisyyttä ja oikea-aikaisuutta, niitä ei saa romuttaa.

Ilmasto-ohjelma – hyvä alku, mutta korjattavaa jäi

Keskustan ryhmä oli mukana ilmasto-ohjelmasovussa, mutta esitimme siihen myös korjaavia huomioita ja toivomusponnen. Ohjelma on tärkeä, mutta se ei nykyisellään täytä hyvinvointialueen strategisia linjauksia yhdenvertaisuudesta ja osallistamisesta.

Esteettömyys on jäänyt vajaaksi. Vammaisneuvoston esiin nostamat haasteet, kuten kuljetuspalvelut ja hoitotarvikejakelu on jätetty huomiotta. Siksi esitimmekin etukäteen sovitun toivomusponnen:

Aluevaltuusto toivoo, että ilmastotoimien suunnittelussa ja toimeenpanossa varmistetaan esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen koskien niin palveluita, tiloja, liikkumista kuin digitaalisia ratkaisuja.

Lisäksi on todettava: nuorisovaltuuston ja vammaisneuvoston lausunnot eivät ole aidosti vaikuttaneet ohjelman sisältöön. Tulevaisuudessa osallistamisen on oltava enemmän kuin kuulemista, sen on oltava todellista vaikuttamista.

Hallintosääntö – valtuuston roolia vahvistettava

Keskusta oli mukana hallintosääntösovussa. Neuvotteluissa syntyi laaja yksimielisyys siitä, että valtuuston päätösvaltaa on jatkossa vahvistettava – tämän linjauksen nostimme keskustassa jo aiemmin esiin. Palaamme tähän tarkemmin seuraavassa kierroksessa.

Lopuksi on todettava, että vaikka kokouksen juhlavuutta haluttiin korostaa, monia merkittäviä asioita jäi keskustelun ulkopuolelle. Meille keskustassa päätöksenteko on tärkeämpää kuin juhlamuoto, vastuu kuntalaisista ei hiljene kauden päättyessäkään.

Me keskustassa emme ole mukana talousarviosovussa, koska lapsista ja kaikkein haavoittuvimmista ei voi säästää. Olemme mukana yhteistyössä, mutta emme hyväksy ratkaisuja, jotka kaventavat turvaa ja tasa-arvoa.

Esittämäni aluevaltuustotoivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

Yhteenveto Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025: Työtä lasten, nuorten ja ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta

Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025 on ollut täynnä merkittäviä päätöksiä ja keskusteluja, joissa olen saanut olla mukana vaikuttamassa Lohjan kehitykseen. Tässä haluan jakaa joitakin keskeisiä teemoja ja aloitteita, joita olen tuonut esiin valtuustotyössäni.

Valtuustokausi ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hyvää tahtoa ja onnistumisia. Mukaan on mahtunut myös pettymyksiä ja turhautumista. On ollut tilanteita, joissa minua tai muita ei ole kuultu riittävästi, päätöksiä on lopulta tehty vasta, kun aikaa on kulunut ja tilanne on pakottanut toimimaan tavalla, jota itse ehdotin jo aiemmin. Jos ratkaisut olisi tehty silloin, kun esitin ne, moni asia olisi jo edennyt ja tilanne olisi ollut parempi esimerkiksi kouluverkon tai varhaiskasvatuksen osalta.

Lisäksi valtuustotyöhön on valitettavasti sisältynyt myös painostusta, häirintää ja jopa väkivallan uhkaa. Tämä ei kuulu demokraattiseen päätöksentekoon, eikä kenenkään luottamushenkilön, tai asukkaan pitäisi joutua sellaista kokemaan. On tärkeää, että pidämme kiinni kunnioittavasta keskustelukulttuurista ja mahdollisuudesta osallistua turvallisesti.

Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut yksi keskeisistä teemoistani. Jätin 9.10.2024 valtuustoaloitteen koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamisesta. Tällä hetkellä Lohjalla kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa työaikansa useiden koulujen kesken, mikä ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Ehdotin kuuden nuorisotyöntekijän vakinaistamista, eli yksi jokaiselle yläkoululle ja myös mahdollistamaan toiminnan laajentamisen myös alakouluihin. Tämä investointi, noin 231 260 euroa vuodessa, on pieni hinta verrattuna pitkäaikaisiin hyötyihin, kuten parantuneeseen kouluviihtyvyyteen ja vähentyneisiin ongelmiin.

Kouluvalmentajat tukemaan oppilaita ja opettajia

Tein myös valtuustoaloitteen kouluvalmentajien saamiseksi Lohjan kouluihin. Kouluvalmentajamalli on otettu käyttöön jo monissa kunnissa ja kaupungeissa ja se on saanut paljon kiitosta. Kouluvalmentaja toimii matalan kynnyksen tukena oppilaille, mutta myös opettajien ja koko kouluyhteisön arjessa. Tavoitteena on lisätä hyvinvointia, ennaltaehkäistä poissaoloja ja vahvistaa koulujen yhteisöllisyyttä. Tämä malli tarjoaa käytännönläheistä ja helposti lähestyttävää tukea tilanteissa, joissa perinteiset tukimuodot eivät aina riitä tai tavoita.

Ikäystävällinen Lohja

Ikäihmisten hyvinvointi on myös ollut tärkeää minulle. Valtuustoaloitteessani ehdotin Lohjan liittymistä WHO:n ikäystävällinen kunta -verkostoon. Tämä aloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoittaa, että ikäystävällisyyden edistäminen on meille kaikille yhteinen päämäärä. Vaikka kaupunginhallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jaosto ei esittänyt verkostoon liittymistä, toin esiin, että selityksenä esitetty resurssipula juuri on syy etsiä tehokkaita ratkaisuja ja hyödyntää olemassa olevia verkostoja ja tietoa.

Mäntynummen monitoimijatalon toteutussuunnitelma

Mäntynummen koulurakennuksen ongelmat ovat olleet pitkään esillä, vuosia. Pidin ryhmämme puheenvuoron 11.12.2024 valtuustossa, jossa korostin tarvetta selkeille ja konkreettisille toimenpiteille. Esitin, että päätösteksti korjataan vastaamaan teknisen lautakunnan alkuperäistä suositusta: Mäntynummen monitoimijatalo toteutetaan kokonaan uudisrakennuksena, ei-käyttöön jäävät vanhat rakennukset puretaan (pois lukien liikuntasali) ja uudisrakennus suunnitellaan niin, että sen tiloja voidaan tulevaisuudessa laajentaa tai pienentää. Vaikka en tehnyt vastaesitystä, korostin asiantuntijoiden suositusten hyödyntämisen tärkeyttä päätöksenteossa.

Henkilöstön työhyvinvointi

Työhyvinvointi on olennainen osa kaupungin toimivuutta. Pidin ryhmämme puheenvuoron 19.6.2024 kaupunginvaltuustossa vuoden 2023 henkilöstökertomuksesta. Korostin työhyvinvointikyselyn tuloksia, jotka osoittivat sekä myönteisiä että huolestuttavia seikkoja. Erityisesti työssä jaksaminen ja työilmapiiri nousivat esille alueina, joissa tarvitaan parannusta. Ehdotin työhyvinvointiryhmien toiminnan tehostamista ja työhyvinvointiohjelmien kehittämistä.

Kouluverkon muutosten vaikutusten arviointi

Kouluverkon muutokset vaikuttavat laajasti lasten, perheiden ja kyläyhteisöjen hyvinvointiin. Esitin 9.10.2024 valtuustossa, että koulujen lakkautusten vaikutuksia koskeva valtuustoaloitteen vastaus palautetaan uudelleen valmisteluun. Mielestäni aloitetta ei ole käsitelty riittävän kattavasti ja lasten, perheiden sekä kyläyhteisöjen hyvinvointiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole selvitetty tarpeeksi perusteellisesti. Ilman kattavaa selvitystä lakkautusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista on mahdotonta tehdä perusteltuja päätöksiä.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ikäihmisten hoitopolussa

Tein myös valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamiseksi osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tämä aihe on jäänyt julkisessa keskustelussa usein vähälle huomiolle, vaikka sen vaikutukset ovat merkittäviä niin hyvinvoinnin kuin kustannustenkin näkökulmasta. Sain kutsun puhua tästä aiheesta eräässä asiantuntijatilaisuudessa, jossa esittelin aloitteen taustaa ja perusteluja. Tilaisuudessa oli mukana alan ammattilaisia ja päättäjiä ja keskustelu osoitti, että aihe koetaan tärkeäksi ja ajankohtaiseksi.

”Jos olisi tehty kuten sanoin” sanoiksi muuttunut realismi

Useissa puheenvuoroissani olen joutunut toteamaan, että jos kaupungissa olisi aiemmin toimittu esittämälläni tavalla, olisimme jo edenneet ratkaisuissa. Tämä ei ole jälkiviisautta vaan seurausta siitä, että asioita on katsottu kokonaisuutena ja ennakoiden. Näin on ollut muun muassa kouluverkon ja päiväkotien osalta, joissa päätöksenteon lyhytnäköisyys on johtanut epävarmuuteen ja poukkoiluun.

Päiväkodit ja varhaiskasvatus eli perusturvaa arjessa

Olen useissa puheenvuoroissani korostanut päiväkotien ja varhaiskasvatuksen roolia paitsi lapsen kasvun ja kehityksen tukena, myös perheiden arjen turvana. Päiväkotien siirrot, yhdistämiset ja epävarmuus huolestuttavat syystä. Pienet lapset eivät ole sopeutettavia palikoita, jotka siirretään taulukosta toiseen. Pysyvät, turvalliset varhaiskasvatusympäristöt ovat investointi tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarvitsee tekoja, ei juhlapuheita

Tasa-arvo ei saa jäädä juhlapuheiden tasolle. Olen nostanut esiin esimerkiksi päätöksenteon vaikutukset naisiin ja perheisiin sekä sen, miten palveluverkon muutokset voivat lisätä eriarvoisuutta eri asuinalueiden välillä. Lisäksi olen korostanut, että myös luottamushenkilötyössä on vielä tekemistä tasa-arvon toteutumisessa: kenen ääni kuuluu, ketkä saavat puhua rauhassa ja ketkä jäävät katveeseen.

Tämä valtuustokausi on ollut täynnä haasteita ja mahdollisuuksia. Olen pyrkinyt tuomaan esiin asukkaiden näkökulmia ja edistämään päätöksentekoa, joka perustuu avoimuuteen, asiantuntijatietoon ja yhteiseen hyvinvointiin. Työni kaupunginvaltuustossa ei enää jatku, sillä tässä vaiheessa asetin perheeni etusijalle sekä työelämässäni tapahtuvat muutokset. Aika näyttää, tulenko olemaan jatkossa mukana rakentamassa ja kehittämässä Lohjaa. Työni jatkuu asukkaiden hyväksi aluevaltuustossa.

Haluan kiittää lopuksi luottamushenkilökollegojani, joiden kanssa on yhteistyötä tehty asukkaiden hyväksi. Ennen kaikkea haluan kiittää sinua, joka luotit minuun ja tekemäni työhön.

Talous, palvelut ja erityislasten kesähoito keskustelussa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa 15.5.2025

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa käsittelimme viime kokouksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden ensimmäistä osavuosikatsausta. Vaikka taloudellinen tilanne näyttää alkuvuoden osalta ylijäämäiseltä, herätti katsaus myös monia kriittisiä kysymyksiä. Lisäksi nostin kokouksessa esiin vakavat haasteet Roution koulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestämisessä. Molemmat aiheet ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

 Osavuosikatsaus 1.1.–31.3.2025 – tilapäinen ylijäämä, pysyvät haasteet?

Hyvinvointialueen alkuvuoden tulos oli 31 M€, ja koko vuoden ylijäämäksi ennustetaan noin 86,7 M€ – 11 miljoonaa talousarviota parempi. Tämä kertoo taloudellisesta hallinnasta, mutta säästöjen laatu herättää kysymyksiä.

Mistä säästöt syntyivät?

  • Viivästyneet TES-korotukset
  • Alhaisemmat eläkemaksut
  • Vuokratyövoiman käytön väheneminen
  • Leikkaukset ostopalveluista ja tukipalveluista

Mutta ovatko nämä pysyviä parannuksia vai tilapäisiä helpotuksia?

  • Henkilöstökulujen säästö ei perustu rakenteellisiin muutoksiin, vaan näkisin, että korotukset toteutuvat myöhemmin ja kulut palautuvat.
  • Palvelujen ostojen leikkaukset voivat olla riskialttiita, jos ne johtavat hoitovelkaan tai palveluiden heikkenemiseen.
  • Digipalvelu Lunna on lupaava askel, mutta käyttöasteen kehitystä ja vaikuttavuutta on seurattava tarkkaan.

Yksi keskeinen huoli: budjetoinnin realismi. Esimerkiksi hengityslaitteista riippuvaisten asiakkaiden palvelut ja luottotappiot on alibudjetoitu, tämä ei voi toistua vuodesta toiseen.

Johtopäätös: Hyvä alkuvuosi ei saa tuudittaa meitä vääränlaiseen tyytyväisyyteen. Kestävä talous vaatii pitkäjänteisiä, rakenteellisia uudistuksia, ei vain tilapäisiä säästöjä.

 Jalavan luokkien lasten kesähoidon toimimisen epäselvyys ei ole hyväksyttävää

Erityisen huolestuttavaa on ollut Roution yhtenäiskoulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestelyjen tilanne.


Jalavan oppilaat ovat vaativan tuen lapsia. Heillä on yksilöllistetyt opetussuunnitelmat, usein useita samanaikaisia tuen tarpeita, ja he tarvitsevat arkeensa vahvaa struktuuria ja tuttuja aikuisia. Loma-ajan hoito ei ole heille “ylimääräinen” palvelu, vaan se on elintärkeää.

Mikä meni pieleen?

  • Hajanaiset ja ristiriitaiset hakuprosessit: useita eri järjestelmiä (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut), ei kirjallisia päätöksiä.
  • Puuttuva viestintä kuljetuksista: ei tiedetä, järjestetäänkö kuljetusta, eikä kustannuksista ole selkeää tietoa.
  • Pöyristyttävää viranomaisviestintää: perheille on kommentoitu, että heidän tulisi järjestää lomat “ristikkäin”, vaikka työnantajat määrittävät lomat, eivät vanhemmat. Näin ei voi kohdella kaikkein haavoittuvimpia lapsia. Ja perheillä on oikeus olla lomalla yhdessä. Hyvinvointi ja lapsen etu on ensisijaista.

Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan tämä on arjen kriisi monille perheille.

 Mitä tulisi korjata?

  1. Jalavan luokkien kesätoiminnan varmistaminen
    Tutussa ympäristössä tutut aikuiset -> vähemmän stressiä lapsille ja selkeä ratkaisu perheille.
  2. Yksi selkeä hakuprosessi ja kirjalliset päätökset ajoissa
    Perheiden ei tule käyttää kohtuuttomasti aikaa oikeuksiensa selvittämiseen.
  3. Hyvinvointialueen ja kaupungin yhteistyön selkeyttäminen
    Vastuu ja tiedonkulku eivät saa jäädä perheiden harteille.
  4. Pysyvien tukitarpeiden tunnistaminen
    Tukipalvelut eivät voi olla jatkuvasti harkinnanvaraisia, kun kyse on pysyvästä tuen tarpeesta.

 Neuvolat eivät saa olla digisokkelon vankeja

Useat perheet ovat raportoineet vaikeuksista päästä neuvolamenettelyissä: puhelinpalveluita on ajettu alas ja vanhemmat ohjataan sovelluksiin, joissa kontaktit ovat etäisiä ja viivästyneitä. Akuutit huolet eivät odota ja juuri neuvolassa usein nähdään ensimmäiset merkit kuormittuneesta perheestä tai lapsen erityistarpeista.

“Mitä tehdään, kun imetys ei suju tai vauva sairastaa, eikä ketään saa kiinni?”

Samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut. Yhteys on selvä: varhainen tuki estää myöhemmän kärjistymisen. Samaan aikaan myös tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut. Yhteys on tässäkin selvä: kaikkia määräaikaisneuvolatarkastuksia ei ole voitu järjestää.

 Järjestöavustukset: pienet toimijat, iso merkitys

Avustusten jakoperiaatteissa on nykyisin painotettu vaikuttavuutta ja tavoittavuutta. Kriteerit suosivat kuitenkin usein suurempia, resursseja hallitsevia toimijoita. Pienten paikallisten järjestöjen rooli on korvaamaton:

  • Alueellisuus: Tukea tarvitaan eri puolilla hyvinvointialuetta, myös syrjäseuduilla ja pienemmissä kunnissa.
  • Käyttö- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen: Mitä tarkoittaa vaikuttavuus pienessäkin mittakaavassa? Kuinka huomioida saavutettavuus ja laatu, ei pelkkä asiakasmäärä?
  • Yhteishankkeet: Kannustetaan isoja ja pieniä järjestöjä tekemään yhteistyötä – jakamaan osaamista ja verkostoja, jolloin pienetkin toimijat pääsevät osallisiksi isommista rahoitusmahdollisuuksista.
  • Kapasiteetin vahvistaminen: Pienemmille järjestöille tarjotaan koulutusta raportointiin ja hankehallintoon, jotta ne voivat kilpailla sujuvasti avustuksista.

Ehdotus: Järjestöavustusten kriteereissä voisi lisätä erillisen pisteytyksen alueelliselle kattavuudelle ja pienille toimijoille, sekä kevyemmän raportointimallin paikallistasolla. Näin varmistamme, että kaikki, isoimmat ja pienimmät, voivat edistää asukkaiden hyvinvointia.

Hyvinvointialueen taloudellinen kehitys on lupaava, mutta ei ongelmaton. Luvut voivat näyttää hyvältä, vaikka arjessa tapahtuu palveluiden heikentymistä ja kohtuuttomia vaatimuksia kaikkein haavoittuvimmille perheille. Rakenteet, jotka eivät toimi, on uskallettava muuttaa.

Säästöjen ei pidä tapahtua inhimillisyyden kustannuksella.

Huolestuttava yhdistelmä: nuorten rikollisuus lisääntyy, lastensuojeluilmoitukset kasvavat, mutta asiakkuudet vähenevät

Viime vuosina nuorten tekemien rikosten määrä on ollut kasvussa, erityisesti Länsi-Uudenmaan alueella. Samalla julkisuuteen on noussut toistuvasti viesti siitä, että lastensuojelu on kriisissä: resurssit eivät riitä, työntekijät uupuvat, ja lain velvoitteita ei aina pystytä täyttämään.

Tuore analyysi Sotkanetin tilastoista (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, vuodet 2019–2023) paljastaa kehityssuunnan, joka on vakava ja vaatii kiireellisiä toimia.

Lastensuojeluilmoitukset kasvavat

Vuonna 2019 Länsi-Uudenmaan alueella tehtiin noin 5 800 lastensuojeluilmoitusta 0–17-vuotiaista. Vuoteen 2023 mennessä määrä on kasvanut yli 7 400 ilmoitukseen. Tämä tarkoittaa noin 28 % kasvua viidessä vuodessa. Suunta on huolestuttava ja kertoo siitä, että yhä useampi lapsi tai nuori on huolen aihe.

Avohuollon asiakkuudet vähenevät

Samaan aikaan lastensuojelun avohuollon asiakkuuksien määrä on laskenut. Vuonna 2019 asiakkaina oli noin 2 350 lasta, mutta vuonna 2023 enää noin 1 830. Pudotus on lähes 22 %, vaikka ilmoitusten määrä on kasvanut.

Tämä epäsuhta tarkoittaa käytännössä sitä, että suurempi osa ilmoituksista ei johda palveluihin, vaikka huoli on kasvanut. Syy ei välttämättä ole lapsen tilanteessa, vaan järjestelmän kyvyssä vastata tarpeeseen.

Rikollisuus lisää painetta, mutta reagoimmeko tarpeeksi ajoissa?

Poliisin mukaan alaikäisten tekemät pahoinpitelyt, ryöstöt ja omaisuusrikokset ovat lisääntyneet Länsi-Uudellamaalla. Samaan aikaan kunnissa koetaan, että ennaltaehkäisevä tuki ei tavoita nuoria ajoissa. Ankkuritoiminnan heikentyminen tai katkeaminen on ollut konkreettinen esimerkki tästä ja siksi kuntien, kuten Lohjan, Vihdin ja Karkkilan päätös rakentaa oma rakenne Ankkurityölle on ollut tärkeä vastaliike.

Miten tästä eteenpäin?

Lastensuojelu ei saa olla järjestelmä, joka reagoi vasta, kun kaikki on jo mennyt pieleen. Tarvitaan:

  • Ennaltaehkäiseviä palveluita, jotka tavoittavat perheet ajoissa
  • Riittävät resurssit käsitellä jokainen ilmoitus asianmukaisesti
  • Yhteistyötä poliisin, koulujen ja perusterveydenhuollon kanssa
  • Toimiva ja jatkuva Ankkuritoiminta myös Länsi-Uudellamaalla

Olisi vihdoin aika kääntää katseet kohti lapsia ja nuoria. Ei vasta sitten, kun rikos on tapahtunut tai kriisi on käsillä, vaan silloin kun ensimmäinen huoli nousee.

Lähteet:

Sotkanet, viitattu 7.5.2025; https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=JctBCoAgFIThE03xdFEy26gL1FoCxRRqZ1Gn71G7D_4Zppb5IvJIuIMSCyExKbYfsF7odiLMnHQYJtrBdxq90YtfidTzuWkbCOvyBSGKqp6EeQE=&region=s06zBAA=&year=sy5ztTbS0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.4&buildTimestamp=202504230900

Kouluterveyskysely, viitattu; 7.5.2025, https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset

Julkari, viitattu 7.5.2025; https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151397/Lastensuojelu%202024.pdf?sequence=1

Kuntalehti, viitattu 7.5.2025; https://kuntalehti.fi/uutiset/lastensuojeluilmoituksissa-15-prosentin-kasvu-vuosittain-tehdaan-jopa-pari-tuhatta-ilmoitusta-ennen-vauvan-syntymaa/

Talentia, viitattu 7.5.2025; https://www.talentia.fi/talentia-lehti/miksi-kiireelliset-sijoitukset-lisaantyvat/

Kunnat ottavat vastuuta ankkuritoiminnan puolesta ja hyvinvointialue vetäytyy


Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa ei olla valmiita luopumaan Ankkuritoiminnasta, jonka vaikuttavuus on tunnustettu niin paikallisesti kuin laajemmin viranomaisten yhteistyössä. Viime syksynä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue teki päätöksen siirtää sosiaalityöntekijät pois näiden kolmen kunnan yhteisestä Ankkuritiimistä. Tällä oli välitön vaikutus ennaltaehkäisevään työhön ja paine kasvoi etsivässä nuorisotyössä ja nuorten tukeminen vaarassa.

Tuon viranhaltijoiden päätöksen jälkeen toin aluevaltuuston tietoon Ankkuritoiminnan uhanalaisuuden Lohjan, Vihdin ja Karkkilan alueella. Halusin varmistaa, ettei tärkeä ja tehokas työ nuorten hyväksi pääse katoamaan hallinnollisten ratkaisujen myötä. Tein myös kaupunginvaltuustoaloitteen, jossa esitin, että Lohja ryhtyisi selvittämään yhdessä Vihdin ja Karkkilan kanssa, miten toimintaa voitaisiin turvata omatoimisesti, jos hyvinvointialue ei enää kanna vastuutaan. Iloitsen siitä, että Vihdissä tehtiin pian vastaavanlainen aloite. Tässä näkyy vahva yhteinen tahtotila.

Ja nyt tämä tahtotila konkretisoituu. Lohja, Vihti ja Karkkila aikovat rakentaa kuntarajat ylittävän Ankkuritoiminnan mallin, jossa paikallisuus vahvistuu ja ennaltaehkäisevä työ saa jatkua. Lohjalle perustetaan uusi erityisnuorisotyöntekijän vakanssi ja jatkossa sekä Lohjassa että Vihdissä on omat työntekijänsä. Karkkilan osuus sovitaan erikseen. Tämä on erinomainen askel ja ennen kaikkea osoitus siitä, että kuntien päättäjät ja viranhaltijat ottavat vastuun siellä, missä hyvinvointialue on jättänyt aukon.

Kunnat edellyttävät myös, että erityisnuorisotyöntekijöillä on jatkossa paikkansa niissä yhteistyöryhmissä, joissa käsitellään Ankkuri-nuorten asioita yhdessä poliisin ja hyvinvointialueen kanssa. Tämä on tärkeä vaatimus, sillä ilman aitoa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ei synny vaikuttavaa työtä.

Ankkuritoiminnan ydin on tukea nuorta ajoissa tilanteessa, jossa riski ajautua rikos- tai päihdekierteeseen on suuri, mutta vaikuttamisen mahdollisuus vielä olemassa. Ankkuritiimit ovat olleet korvaamaton osa tätä työtä. On rohkaisevaa nähdä, että Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa on tahtoa ja tekoja varmistaa, että tämä tuki ei katoa.

Toivon, että tämä paikallisten toimijoiden ratkaisu nähdään myös esimerkkinä koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella siitä, miten ennaltaehkäisevää työtä kannattaa tukea – ei purkaa.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8478232

Kun hätähuuto jää vaille vastausta nuorten mielenterveyden kriisi syvenee


Länsi-Uusimaan artikkeli https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8475211?utm_source=bluetooth&utm_medium=social (27.4.2025) nostaa jälleen esiin sen, minkä me liian usein ohitamme: nuoret tytöt voivat pahoin, eikä meillä ole tarpeeksi resursseja auttaa heitä ajoissa. Kun nuori turvautuu lääkkeisiin hetken mielijohteesta, ei kyse ole huomiosta, vaan kyse on toivottomuudesta. Hätähuudosta, joka olisi pitänyt kuulla jo paljon aiemmin.

Ylilääkäri Elina Santin mukaan tyttöjen tahalliset lääkemyrkytykset ovat yleistyneet. Samoin syömishäiriöt. Moni teko ei ole yritys kuolla, vaan epätoivoinen yritys selviytyä tunteesta, jota ei enää pysty kantamaan yksin. Koronan aikaiset rajoitukset ovat jättäneet jälkiä, mutta ongelmat eivät ole kadonneet pandemian mukana, vaan ne ovat juurtuneet osaksi arkea.

Järvenpään nuorisopsykiatrian vastaanotolla asioi viime vuonna yli tuhat nuorta. Se on 8,4 prosenttia alueen 13–17-vuotiaista. Vaikka perustason palveluita on kehitetty, erikoislääkäreistä on huutava pula. Hoitajia ja psykologeja löytyy, mutta lääkärit, jotka tekevät diagnoosit ja määräävät hoidot, puuttuvat.

Terapia­takuu astui voimaan nyt toukokuussa,  mutta takuu on vain lupaus, jos tekijöitä ei ole. Lapsen tai nuoren hoito ei voi odottaa viikkoja tai kuukausia. Jokainen viivästynyt päätös, jokainen liian pitkä jono, voi olla hetki, joka kääntää elämän suuntaa väärään.

Meillä ei ole enää aikaa odottaa. Tarvitaan tekoja, nyt:

Ajattelen, että
1. Erikoislääkärikoulutuksen lisääminen: Valtion ja yliopistojen on lisättävä psykiatrian erikoistumispaikkoja ja tuettava opintoihin sitoutumista taloudellisesti.

2. Työolojen parantaminen julkisella sektorilla: Julkisen puolen on tarjottava kilpailukykyiset palkat ja realistinen työkuorma, jotta alan ammattilaiset eivät siirry yksityiselle tai vaihda alaa.

3. Moniammatillisten tiimien vahvistaminen: Psykologit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät voivat hoitaa suuren osan työstä, kunhan työjako on selkeä ja sujuva. Tämä edellyttää vahvaa johtamista ja yhteistä ymmärrystä.

4. Koulujen ja perusterveydenhuollon tuki: Mielenterveyden ongelmiin pitää päästä kiinni ajoissa. Koulujen oppilashuollon ja opiskeluterveydenhuollon resurssit on turvattava, myös pienillä paikkakunnilla.

5. Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistuen hyödyntäminen: Toipuneet nuoret ja vanhemmat voisivat olla osa ratkaisua, ei pelkkää tarinaa.

Meillä ei ole varaa välinpitämättömyyteen. Tämä on meidän yhteinen hälytyskellomme ja se soi nyt kovempaa kuin koskaan.