Sain kutsun vierailla Lohjan Klubitalolla kertomassa aluevaaleista – mistä hyvinvointialueilla päätetään, miten päätöksiä tehdään ja miksi äänestäminen on tärkeää. Tilaisuuden aluksi esittelin itseni ja kerroin omasta taustastani, siitä työstä, jota olen jo tehnyt aluevaltuustossa sekä siitä, miten haluaisin jatkaa työtäni alueen palveluiden parantamiseksi.
Keskustelu oli vilkasta ja kysymyksiä tuli monipuolisesti eri aiheista. Kävimme läpi, miten päätöksenteko hyvinvointialueella toimii: aluevaltuusto päättää strategisista linjauksista ja talousarviosta, mutta aluehallitus ja virkajohto tekevät päätökset palveluverkosta ja monista ihmisille tärkeistä asioista – usein jopa ohittaen aluevaltuuston päätökset. Lautakunnat eivät käytännössä tee päätöksiä, lukuun ottamatta tulevaisuus- ja kehittämislautakuntaa, joka vastaa järjestöavustuksista. Keskusta on esittänyt muutosta tähän niin, että valtaa siirrettäisiin enemmän aluevaltuustolle ja lautakunnille.
Luonnollisesti nostin esiin myös Lohjan Klubitalolle merkittävän päätöksen, joka tehtiin tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa järjestöavustuksista. Pohjaesityksenä oli, ettei Lohjan Klubitalolle myönnettäisi heidän hakemaansa 5000 euroa, vaikka summa on heidän toiminnalleen elintärkeä. Tein kokouksessa vastaesityksen, että Klubitalolle myönnetään kyseinen summa. Tällaisessa päätöksenteossa on aina esitettävä, mistä raha otetaan, joten ehdotin, että vastaavanlaista toimintaa harjoittavalta järjestöltä, joka oli hakenut 100 000 euroa ja oli saamassa koko summan, vähennettäisiin 5000 euroa. Asiasta äänestettiin, ja vastaesitykseni voitti selvin numeroin 12–1.
Keskustassa olemme vastustaneet leikkauksia lastensuojeluun ja omaishoitoon sekä vastustaneet palvelujen heikentämistä ja lakkautuksia. Aluevaalit eivät ole vain hallinnollisia vaaleja, vaan niillä päätetään suoraan siitä, miten ihmisten hyvinvointipalvelut toteutetaan. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaiset arvot ja linjaukset ohjaavat hyvinvointialueen toimintaa.
Oli ilo huomata, kuinka aktiivista ja keskustelevaa väkeä Klubitalolla oli! Toivottavasti osasin vastata kysymyksiin riittävän kattavasti. Kiitos kutsusta ja antoisasta keskustelusta – demokratia toimii parhaiten, kun jokainen osallistuu!
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.2.2025 nostin esiin tärkeän aiheen: ikääntyvien hyvinvoinnin edistämisen matalan kynnyksen varhaisella tuella. Jätin valtuustoaloitteen, joka tukee tiistain aluevaltuustokokouksessa ryhmämme tekemää aloitetta samasta aiheesta.
Ikääntyvien hyvinvoinnin tukeminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon on tartuttava ajoissa. Lohjan väestö ikääntyy, mutta samaan aikaan palvelurakennetta kevennetään ja palvelukriteerit tiukentuvat. Monet ikääntyneet ovat vaarassa jäädä yksin ja ilman riittävää tukea. Teknologian ja digipalveluiden kehitys ei aina vastaa kaikkien tarpeisiin, sillä moni ikääntyneistä kaipaa kasvokkaista ohjausta ja toimintaa.
Aloitteessani esitän palveluohjaajien ja koordinaattoreiden verkoston perustamista. Sen tavoitteena olisi aktivoida ikäihmisiä fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti sekä tarjota virikkeitä, vertaistukea ja osallistumismahdollisuuksia. Verkoston resursoinnista ja toimintamallin koordinoinnista voisivat vastata kaupunki ja hyvinvointialue yhdessä. Toimintamalli perustuisi ennaltaehkäisevään työhön ja yhteistyöhön järjestöjen, vapaaehtoisten ja vanhusneuvostojen kanssa.
Aloitteen esikuvana toimii Kirkkonummen Veikkolassa pitkään toiminut BB-toimintamalli, joka on onnistuneesti tukenut ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentänyt yksinäisyyttä. Samantyyppinen toimintamalli Lohjalla voisi auttaa ikääntyviä säilyttämään itsenäisyytensä ja hyvinvointinsa pidempään, viivästyttää raskaampien palveluiden tarvetta sekä vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kuormitusta.
Toivon, että kaupunki näkee ennaltaehkäisevän työn arvon ja tarttuu tähän mahdollisuuteen. Ikäystävällinen Lohja on kaupunki, jossa jokainen voi elää arvokasta ja aktiivista elämää läpi elämänkaaren.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.2.2025 nostin esiin tärkeän aiheen: ikääntyvien hyvinvoinnin edistämisen matalan kynnyksen varhaisella tuella. Jätin valtuustoaloitteen, joka tukee tiistain aluevaltuustokokouksessa ryhmämme tekemää aloitetta samasta aiheesta.
Ikääntyvien hyvinvoinnin tukeminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon on tartuttava ajoissa. Lohjan väestö ikääntyy, mutta samaan aikaan palvelurakennetta kevennetään ja palvelukriteerit tiukentuvat. Monet ikääntyneet ovat vaarassa jäädä yksin ja ilman riittävää tukea. Teknologian ja digipalveluiden kehitys ei aina vastaa kaikkien tarpeisiin, sillä moni ikääntyneistä kaipaa kasvokkaista ohjausta ja toimintaa.
Aloitteessani esitän palveluohjaajien ja koordinaattoreiden verkoston perustamista. Sen tavoitteena olisi aktivoida ikäihmisiä fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti sekä tarjota virikkeitä, vertaistukea ja osallistumismahdollisuuksia. Verkoston resursoinnista ja toimintamallin koordinoinnista voisivat vastata kaupunki ja hyvinvointialue yhdessä. Toimintamalli perustuisi ennaltaehkäisevään työhön ja yhteistyöhön järjestöjen, vapaaehtoisten ja vanhusneuvostojen kanssa.
Aloitteen esikuvana toimii Kirkkonummen Veikkolassa pitkään toiminut BB-toimintamalli, joka on onnistuneesti tukenut ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentänyt yksinäisyyttä. Samantyyppinen toimintamalli Lohjalla voisi auttaa ikääntyviä säilyttämään itsenäisyytensä ja hyvinvointinsa pidempään, viivästyttää raskaampien palveluiden tarvetta sekä vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kuormitusta.
Toivon, että kaupunki näkee ennaltaehkäisevän työn arvon ja tarttuu tähän mahdollisuuteen. Ikäystävällinen Lohja on kaupunki, jossa jokainen voi elää arvokasta ja aktiivista elämää läpi elämänkaaren.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.2.2025 nostin esiin tärkeän aiheen: ikääntyvien hyvinvoinnin edistämisen matalan kynnyksen varhaisella tuella. Jätin valtuustoaloitteen, joka tukee tiistain aluevaltuustokokouksessa ryhmämme tekemää aloitetta samasta aiheesta.
Ikääntyvien hyvinvoinnin tukeminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon on tartuttava ajoissa. Lohjan väestö ikääntyy, mutta samaan aikaan palvelurakennetta kevennetään ja palvelukriteerit tiukentuvat. Monet ikääntyneet ovat vaarassa jäädä yksin ja ilman riittävää tukea. Teknologian ja digipalveluiden kehitys ei aina vastaa kaikkien tarpeisiin, sillä moni ikääntyneistä kaipaa kasvokkaista ohjausta ja toimintaa.
Aloitteessani esitän palveluohjaajien ja koordinaattoreiden verkoston perustamista. Sen tavoitteena olisi aktivoida ikäihmisiä fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti sekä tarjota virikkeitä, vertaistukea ja osallistumismahdollisuuksia. Verkoston resursoinnista ja toimintamallin koordinoinnista voisivat vastata kaupunki ja hyvinvointialue yhdessä. Toimintamalli perustuisi ennaltaehkäisevään työhön ja yhteistyöhön järjestöjen, vapaaehtoisten ja vanhusneuvostojen kanssa.
Aloitteen esikuvana toimii Kirkkonummen Veikkolassa pitkään toiminut BB-toimintamalli, joka on onnistuneesti tukenut ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentänyt yksinäisyyttä. Samantyyppinen toimintamalli Lohjalla voisi auttaa ikääntyviä säilyttämään itsenäisyytensä ja hyvinvointinsa pidempään, viivästyttää raskaampien palveluiden tarvetta sekä vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kuormitusta.
Toivon, että kaupunki näkee ennaltaehkäisevän työn arvon ja tarttuu tähän mahdollisuuteen. Ikäystävällinen Lohja on kaupunki, jossa jokainen voi elää arvokasta ja aktiivista elämää läpi elämänkaaren.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.2.2025 käsittelimme monia aloitteita ja niiden vastauksia. Käsittelimme muun muassa valtuustoaloitetta Lohjan liittymisestä WHO:n ikäystävällinen kunta -verkostoon. Pidin ryhmämme puheenvuoron aiheesta ja haluan vähän avata tätä keskustelua.
Valtuustoaloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoittaa, että ikäystävällisyyden edistäminen on meille kaikille yhteinen päämäärä. Lohjan on oltava hyvä paikka asua kaiken ikäisille ja erityisesti väestön ikääntyessä on tärkeää, että kaupunki panostaa ikääntyneiden hyvinvointiin, osallisuuteen ja palveluihin.
Kaupunginhallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jaosto esitti perusteluinaan verkostoon liittymättömyydelle resurssien rajallisuuden. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen: eikö juuri resurssipula ole syy etsiä tehokkaampia ratkaisuja ja hyödyntää verkostojen tarjoamaa tietoa ja tukea? WHO:n verkostoon liittyminen ei velvoittaisi kaupunkia mihinkään, mutta se avaisi meille mahdollisuuden oppia muilta, jakaa parhaita käytäntöjä ja kehittää Lohjaa entistä ikäystävällisemmin. Monet muut kaupungit ovat jo tehneet tämän valinnan, miksi Lohja ei halua hyödyntää tätä mahdollisuutta?
Lisäksi herää kysymys, onko ikääntyneiden mielipiteitä kuultu tämän päätöksen yhteydessä? Valtuustoaloitteen perusteluissa korostettiin ikääntyneiden osallisuutta päätöksenteossa, mutta nyt tehdyn ratkaisun taustalla tuntuvat olevan enemmän hallinnolliset näkökohdat kuin asukkaiden tarpeet. Onko vanhusneuvosto saanut lausua asiasta mielipiteensä? Tämän kaltaisten päätösten tulisi perustua vuoropuheluun ja asukkaiden todellisiin tarpeisiin.
Kun näin moni valtuutettu eri puolueista näkee tämän asian tärkeänä, herää kysymys: miksi kaupunki ei ole valmis ottamaan edes tätä yhtä askelta ikäystävällisyyden edistämiseksi? Jatkan työtä ikääntyneiden hyvinvoinnin ja osallisuuden puolesta, ja toivon, että keskustelu aiheen ympärillä jatkuu laajana myös valtuuston ulkopuolella. Lohjan tulee olla kaupunki, jossa jokainen voi elää hyvää ja arvokasta elämää läpi elämänkaaren.
Haluan ilmoittaa, että en asetu ehdolle vuoden 2025 kuntavaaleissa. Olen toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013 lähtien ja koen, että nyt on sopiva hetki ottaa taukoa kunnallisesta toiminnasta. Uskon, että tämä tauko voi olla hyödyllinen sekä minulle että yhteisöllemme.
Päätökseeni vaikuttaa myös haluni viettää enemmän aikaa perheeni kanssa ja valmistautua elämänmuutoksiin, jotka ovat edessäni. Elämässä on hetkiä, jolloin suunnanmuutos avaa uusia mahdollisuuksia ja koen tämän olevan juuri sellainen hetki.
Kunnallispolitiikassa toimiminen on antanut minulle paljon ja olen pyrkinyt tekemään parhaani kuntalaisten hyväksi. Olen tehnyt aloitteita, esityksiä ja aina ajatellut koko Lohjan etua, erityisesti heikommassa asemassa olevien puolesta. Matkan varrella olen saanut arvokkaita yhteistyökumppaneita, käynyt rakentavia keskusteluja ja saavuttanut konkreettisia tuloksia. Erityinen kiitos teille, jotka olette pyytäneet minua olemaan ehdolla kuntavaaleissa – arvostan tätä suuresti ja olen kiitollinen luottamuksestanne.
Valitettavasti luottamustehtävät ovat tuoneet mukanaan myös ikäviä kokemuksia, kuten uhkailuja, herjauksia ja jopa perheeni uhkaamista. Vaikka nämä eivät ole päätökseni pääsyitä, ne ovat esimerkkejä siitä, mitä julkinen toiminta voi joskus sisältää. Olen kohdannut kampituksia ja painostusta, mutta myös paljon kannustusta ja kiitosta.
Perheeni on minulle aina etusijalla ja nyt haluan keskittyä heihin entistä enemmän. Kiitän kaikkia luottamuksestanne ja yhteistyöstänne vuosien varrella. Toivotan uudelle kaupunginvaltuustolle sekä muille kaupungin luottamushenkilöille viisautta ja menestystä tehtävissään.
Vaikka jätän kunnallispolitiikan toistaiseksi, olen edelleen mukana vaikuttamassa, sillä olen ehdolla aluevaaleissa. Hyvinvointialueiden päätöksillä on suuri merkitys meidän kaikkien arkeen ja haluan jatkaa työtä oikeudenmukaisten ja saavutettavien palveluiden puolesta. Toivon luottamustanne, jotta voin jatkaa hyvinvointialueen kehittämistä tavalla, joka turvaa sosiaali- ja terveyspalvelut oikeudenmukaisesti ja kaikkien hyvinvointi huomioiden.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen leikkaukset lastensuojeluun, oppilashuoltoon, ikääntyneiden terveydenhuoltoon ja asumispalveluihin sekä vammaispalveluihin ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköisesti palveluita johdetaan. Hyvinvointialueen virkajohdon ja aluehallituksen esityksiin perustuvat leikkaukset saivat enemmistön tuen aluevaltuustossa, vaikka historia on jo osoittanut, millaisia seurauksia tällä on.
1990-luvun laman aikana tehdyt sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset vaikuttavat yhteiskuntaamme edelleen. Tuolloin tehtiin niin sanottuja välttämättömiä säästöjä, joiden seurauksena lasten, nuorten, perheiden ja ikääntyneiden hyvinvointi heikkeni merkittävästi. Pitkällä aikavälillä nämä säästöt maksettiin moninkertaisesti lisääntyneinä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksina, syrjäytymisenä ja jopa rikollisuuden kasvuna. Nyt, vuonna 2025, teemme täsmälleen samoja virheitä. Mitään ei ole opittu.
Leikkausten kohdistuminen lasten, nuorten, ikäihmisten ja vammaisten palveluihin on erityisen raju isku, sillä juuri nämä ryhmät tarvitsevat palveluita eniten. Lastensuojelun ja oppilashuollon heikennykset lisäävät koulupudokkuutta, pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ikääntyneiden palveluiden heikennykset johtavat suurempaan kuormitukseen perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, kun ennaltaehkäiseviin toimiin ei panosteta. Vammaispalveluiden leikkaukset rajoittavat itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuutta entisestään.
Omaishoitajien tilanne on myös heikentynyt jatkuvien leikkausten vuoksi. Omaishoitajien palkkioita on esitetty leikattavaksi toistuvasti, ja koko aluevaltuustokauden ajan niitä onkin jo leikattu sekä omaishoitajien vapaiden käyttöä vaikeutettu. Lohjalla oli aiemmin erinomaisesti toimiva käytäntö, joka mahdollisti omaishoitajien vapaiden joustavan käytön ja lisäsi siten heidän jaksamistaan. Nyt vapaita käytetään huomattavasti vähemmän, mikä johtaa omaishoitajien uupumiseen. Samalla vapaiden ajaksi osoitettuja hoitopaikkoja lakkautetaan ilman, että tilalle tarjotaan sopivaa vaihtoehtoa, jolloin hoidettavien ja omaishoitajien tilanne vaikeutuu entisestään.
Erityisen hälyttävää on Ankkuritoiminnan alasajo Lohja-Vihti-Karkkila-alueella. Tätä ei voi perustella palvelujen yhdenmukaistamisella tai virtaviivaistamisella, sillä kyseinen alue on ainoa, jossa muutoksia tehdään. Samalla Lohja-Vihti-Karkkila on ainoa alue, jossa Ankkuritiimin työ on ollut erillinen, eikä vain muiden tehtävien ohessa hoidettava työmuoto. Tämän muutoksen taustalla ei ole edes säästöt, vaan jotain aivan muuta – mitä, sitä ei ole avattu asukkaille. Lopputulos on kuitenkin selkeä: rikoskierteessä olevien nuorten ja nuorten aikuisten tukeminen vaikeutuu.
Tämän päivän säästöt ovat huomisen suuria kustannuksia. Me maksamme niistä tulevaisuudessa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Nyt olisi viimeinen hetki pysähtyä ja miettiä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää tuleville sukupolville. Onko meillä varaa tehdä samat virheet uudelleen?
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.
Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:
Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Lotta Paakkunainen 