Kategoria-arkisto:Hyvinvointialue

IDAHOBIT 17.5. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä

Tänään 17. toukokuuta vietetään kansainvälistä IDAHOBIT-päivää. Nimi tulee sanoista International Day Against Homophobia, Biphobia and Transphobia – eli homo-, bi- ja transfobian vastainen päivä. Tärkeintä ei ole muistaa nimeä ulkoa, vaan ymmärtää, miksi tätä päivää vietetään.

Päivä muistuttaa meitä siitä, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä, juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei saisi tulla kiusatuksi, syrjityksi tai jätetyksi ulkopuolelle sen takia, kehen ihastuu tai mitä sukupuolta on tai kokee olevansa.

Siksi on tärkeää, että me kaikki, nuoret, vanhemmat ja nuorten kanssa työskentelevät, puhumme avoimesti yhdenvertaisuudesta, kunnioituksesta ja siitä, miten voimme yhdessä rakentaa turvallisempaa maailmaa kaikille.

Sinulla on oikeus pohtia, kuka olet

Jokaisella nuorella on oikeus pohtia rauhassa ja turvallisessa ilmapiirissä omaa identiteettiään ja sitä, miten haluaa itseään ilmaista. On täysin ok, jos asiat eivät ole vielä selvillä tai jos ne muuttuvat matkan varrella. Sinulla on oikeus käyttää itsestäsi niitä sanoja, jotka tuntuvat oikeilta ja myös oikeus olla nimeämättä itseäsi ollenkaan.

Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sitä, kehen ihastuu tai rakastuu tai jos ei tunne sellaista kiinnostusta lainkaan. Jotkut ihastuvat tyttöihin, jotkut poikiin, jotkut kaikkiin sukupuoliin, ja jotkut eivät ihastu kehenkään. Kaikki suuntautumiset ovat yhtä arvokkaita.

Sama pätee sukupuoleen. Moni on tyytyväinen siihen sukupuoleen, joka heille määritettiin syntymässä, mutta eivät kaikki. Jotkut tietävät olevansa jotain muuta kuin mitä syntymässä on päätelty. Jotkut ovat sekä tyttöjä että poikia, eivät kumpaakaan tai jotain siltä väliltä. Kaikki sukupuolet ja tavat olla ovat yhtä luonnollisia ja arvokkaita.

Miltä maailma näyttää sateenkaarinuoren silmin?

Valitettavasti kaikki eivät tule kohdatuiksi tasavertaisesti. Tutkimukset kertovat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret, eli sateenkaarinuoret voivat keskimäärin huonommin kuin muut. He kohtaavat enemmän yksinäisyyttä, syrjintää ja kiusaamista.

Tämä ei ole heidän syytään, vaan meidän muiden vastuullamme on muuttaa tilannetta. Jokaisella aikuisella on vastuu puuttua epäasialliseen kohteluun. Jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus tulla kouluun ilman pelkoa pilkasta, väärän nimen tai sukupuolen käytöstä tai yksityisten asioiden levittelystä.

Vanhempien ja kasvattajien tehtävä on tukea nuorta lempeästi ja kuunnellen vaikka kaikki ei olisi heti tuttua tai helppoa. Kysymykset voivat tuntua uusilta, mutta nuoren kokemus on aito ja tärkeä. Lämmin ja hyväksyvä suhtautuminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä nuoren hyvinvoinnin kannalta.

Pienillä teoilla on iso merkitys

Me kaikki voimme vaikuttaa siihen, että koulu, harrastusporukka, ystäväpiiri tai kotona vallitseva ilmapiiri olisi turvallinen. Pienillä teoilla on usein suurin merkitys: oikean nimen käyttämisellä, kuuntelemisella, puolustamisella silloin kun joku jää yksin. Rohkeus sanoa, että kaikki eivät ole samanlaisia, eikä tarvitsekaan olla.

Jos nuori pohtii omaa identiteettiään tai haluaa jutella luottamuksellisesti, on tärkeää, että saatavilla on turvallisia aikuisia ja palveluita. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Setan verkkonuorisotalo Loiste tarjoaa keskusteluapua yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille nuorille. Myös koulujen kuraattorit, psykologit ja nuorisotyöntekijät voivat olla tärkeitä tukihenkilöitä.

Nuorten kanssa työskentelevien kannattaa huolehtia siitä, että oma kohtaaminen on turvallista ja sensitiivistä. Välillä on hyvä pysähtyä kysymään itseltään: näkeekö ja huomioiko jokaisen nuoren omana itsenään?

Yhdenvertaisuus ei tapahdu itsestään

IDAHOBIT-päivä ei ole vain juhlapäivä tai kampanja. Se on muistutus siitä, että yhdenvertaisuus ei tapahdu itsestään, vaan se on tekoja, valintoja ja sanoja arjessa.

Pidetään huolta toisistamme. Luodaan ympäristö, jossa jokaisella nuorella on lupa olla oma itsensä, ilman häpeää, pelkoa tai piilottelua.

Huolestuttava yhdistelmä: nuorten rikollisuus lisääntyy, lastensuojeluilmoitukset kasvavat, mutta asiakkuudet vähenevät

Viime vuosina nuorten tekemien rikosten määrä on ollut kasvussa, erityisesti Länsi-Uudenmaan alueella. Samalla julkisuuteen on noussut toistuvasti viesti siitä, että lastensuojelu on kriisissä: resurssit eivät riitä, työntekijät uupuvat, ja lain velvoitteita ei aina pystytä täyttämään.

Tuore analyysi Sotkanetin tilastoista (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, vuodet 2019–2023) paljastaa kehityssuunnan, joka on vakava ja vaatii kiireellisiä toimia.

Lastensuojeluilmoitukset kasvavat

Vuonna 2019 Länsi-Uudenmaan alueella tehtiin noin 5 800 lastensuojeluilmoitusta 0–17-vuotiaista. Vuoteen 2023 mennessä määrä on kasvanut yli 7 400 ilmoitukseen. Tämä tarkoittaa noin 28 % kasvua viidessä vuodessa. Suunta on huolestuttava ja kertoo siitä, että yhä useampi lapsi tai nuori on huolen aihe.

Avohuollon asiakkuudet vähenevät

Samaan aikaan lastensuojelun avohuollon asiakkuuksien määrä on laskenut. Vuonna 2019 asiakkaina oli noin 2 350 lasta, mutta vuonna 2023 enää noin 1 830. Pudotus on lähes 22 %, vaikka ilmoitusten määrä on kasvanut.

Tämä epäsuhta tarkoittaa käytännössä sitä, että suurempi osa ilmoituksista ei johda palveluihin, vaikka huoli on kasvanut. Syy ei välttämättä ole lapsen tilanteessa, vaan järjestelmän kyvyssä vastata tarpeeseen.

Rikollisuus lisää painetta, mutta reagoimmeko tarpeeksi ajoissa?

Poliisin mukaan alaikäisten tekemät pahoinpitelyt, ryöstöt ja omaisuusrikokset ovat lisääntyneet Länsi-Uudellamaalla. Samaan aikaan kunnissa koetaan, että ennaltaehkäisevä tuki ei tavoita nuoria ajoissa. Ankkuritoiminnan heikentyminen tai katkeaminen on ollut konkreettinen esimerkki tästä ja siksi kuntien, kuten Lohjan, Vihdin ja Karkkilan päätös rakentaa oma rakenne Ankkurityölle on ollut tärkeä vastaliike.

Miten tästä eteenpäin?

Lastensuojelu ei saa olla järjestelmä, joka reagoi vasta, kun kaikki on jo mennyt pieleen. Tarvitaan:

  • Ennaltaehkäiseviä palveluita, jotka tavoittavat perheet ajoissa
  • Riittävät resurssit käsitellä jokainen ilmoitus asianmukaisesti
  • Yhteistyötä poliisin, koulujen ja perusterveydenhuollon kanssa
  • Toimiva ja jatkuva Ankkuritoiminta myös Länsi-Uudellamaalla

Olisi vihdoin aika kääntää katseet kohti lapsia ja nuoria. Ei vasta sitten, kun rikos on tapahtunut tai kriisi on käsillä, vaan silloin kun ensimmäinen huoli nousee.

Lähteet:

Sotkanet, viitattu 7.5.2025; https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=JctBCoAgFIThE03xdFEy26gL1FoCxRRqZ1Gn71G7D_4Zppb5IvJIuIMSCyExKbYfsF7odiLMnHQYJtrBdxq90YtfidTzuWkbCOvyBSGKqp6EeQE=&region=s06zBAA=&year=sy5ztTbS0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.4&buildTimestamp=202504230900

Kouluterveyskysely, viitattu; 7.5.2025, https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset

Julkari, viitattu 7.5.2025; https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151397/Lastensuojelu%202024.pdf?sequence=1

Kuntalehti, viitattu 7.5.2025; https://kuntalehti.fi/uutiset/lastensuojeluilmoituksissa-15-prosentin-kasvu-vuosittain-tehdaan-jopa-pari-tuhatta-ilmoitusta-ennen-vauvan-syntymaa/

Talentia, viitattu 7.5.2025; https://www.talentia.fi/talentia-lehti/miksi-kiireelliset-sijoitukset-lisaantyvat/

Kunnat ottavat vastuuta ankkuritoiminnan puolesta ja hyvinvointialue vetäytyy

Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa ei olla valmiita luopumaan Ankkuritoiminnasta, jonka vaikuttavuus on tunnustettu niin paikallisesti kuin laajemmin viranomaisten yhteistyössä. Viime syksynä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue teki päätöksen siirtää sosiaalityöntekijät pois näiden kolmen kunnan yhteisestä Ankkuritiimistä. Tällä oli välitön vaikutus ennaltaehkäisevään työhön ja paine kasvoi etsivässä nuorisotyössä ja nuorten tukeminen vaarassa.

Tuon viranhaltijoiden päätöksen jälkeen toin aluevaltuuston tietoon Ankkuritoiminnan uhanalaisuuden Lohjan, Vihdin ja Karkkilan alueella. Halusin varmistaa, ettei tärkeä ja tehokas työ nuorten hyväksi pääse katoamaan hallinnollisten ratkaisujen myötä. Tein myös kaupunginvaltuustoaloitteen, jossa esitin, että Lohja ryhtyisi selvittämään yhdessä Vihdin ja Karkkilan kanssa, miten toimintaa voitaisiin turvata omatoimisesti, jos hyvinvointialue ei enää kanna vastuutaan. Iloitsen siitä, että Vihdissä tehtiin pian vastaavanlainen aloite. Tässä näkyy vahva yhteinen tahtotila.

Ja nyt tämä tahtotila konkretisoituu. Lohja, Vihti ja Karkkila aikovat rakentaa kuntarajat ylittävän Ankkuritoiminnan mallin, jossa paikallisuus vahvistuu ja ennaltaehkäisevä työ saa jatkua. Lohjalle perustetaan uusi erityisnuorisotyöntekijän vakanssi ja jatkossa sekä Lohjassa että Vihdissä on omat työntekijänsä. Karkkilan osuus sovitaan erikseen. Tämä on erinomainen askel ja ennen kaikkea osoitus siitä, että kuntien päättäjät ja viranhaltijat ottavat vastuun siellä, missä hyvinvointialue on jättänyt aukon.

Kunnat edellyttävät myös, että erityisnuorisotyöntekijöillä on jatkossa paikkansa niissä yhteistyöryhmissä, joissa käsitellään Ankkuri-nuorten asioita yhdessä poliisin ja hyvinvointialueen kanssa. Tämä on tärkeä vaatimus, sillä ilman aitoa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ei synny vaikuttavaa työtä.

Ankkuritoiminnan ydin on tukea nuorta ajoissa tilanteessa, jossa riski ajautua rikos- tai päihdekierteeseen on suuri, mutta vaikuttamisen mahdollisuus vielä olemassa. Ankkuritiimit ovat olleet korvaamaton osa tätä työtä. On rohkaisevaa nähdä, että Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa on tahtoa ja tekoja varmistaa, että tämä tuki ei katoa.

Toivon, että tämä paikallisten toimijoiden ratkaisu nähdään myös esimerkkinä koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella siitä, miten ennaltaehkäisevää työtä kannattaa tukea – ei purkaa.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8478232

Hoidon portaat vai esteet? Nuoret putoavat mielenterveyshoidon katvealueille

Viime päivinä ilmestyneet artikkelit nuorten mielenterveyshoidosta paljastavat jotakin olennaista järjestelmämme tilasta. Ne kertovat nuorista, jotka eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ajoissa ja vanhemmista, jotka uupuvat yrittäessään toimia koordinaattoreina labyrintissä, jossa tieto ei kulje ja vastuu siirtyy, mutta ei kanna.

Yksi artikkelin nuori kuvaa oloaan kuin olisi ”projekti, joka vain halutaan siirtää eteenpäin”. Tämä kiteyttää sen, minkä moni kokee: avun hakija kohtaa järjestelmän, joka on rakennettu hallinnollisesti, ei ihmislähtöisesti.

Samaan aikaan psykoterapiakenttä kertoo karua kieltä. Lähetteitä ei enää tule, asiakkaat eivät löydä terapeutteja ja palvelusetelijärjestelmien ulkopuolelle jäävät ammattilaiset jäävät ilman potilaita. Psykoterapiakoulutuksen pitkän aikavälin investoinnit ja julkisen sektorin henkilöstöpula eivät kohtaa ja sen seurauksena apua tarvitseva nuori jää yksin.

Moni vakavasti oireileva nuori ohjataan tänään matalan kynnyksen omahoitoon, verkkopalveluihin ja ryhmämuotoiseen tukeen. Nämä voivat olla osa kokonaisuutta, mutta ne eivät korvaa yksilöllistä, pitkäkestoista hoitoa, kun oireet ovat vakavia. Nuorelta vaaditaan usein ”epäonnistumista” omahoidossa ennen kuin hoitovaste riittää pidempään tukeen pääsemiseen. Tämä logiikka on nurinkurinen ja vaarallinen.

Tämä ei ole enää yksittäisten nuorten tai perheiden hätä, vaan se on koko järjestelmän kriisi. Mutta se on myös mahdollisuus korjata suunta.

Mitä tarvitaan?

  1. Aidosti monipuolinen palveluvalikko, jossa matalan kynnyksen palvelut ja pitkäkestoisempi hoito tukevat toisiaan, eivätkä syrjäytä toisiaan.
  2. Läpinäkyvyys hoitopoluissa: Kuka vastaa, mitä palvelua on tarjolla, miten sinne pääsee, ja mitä tapahtuu siirtymävaiheissa.
  3. Psykoterapian saatavuuden turvaaminen: Yhteistyö yksityisten psykoterapeuttien kanssa on edelleen välttämätöntä, etenkin kun julkinen sektori ei kykene yksin vastaamaan kysyntään.
  4. Nuorten ja perheiden äänen kuuleminen: Palveluiden suunnittelu ilman kokemustietoa johtaa ratkaisuun, joka ei toimi.
  5. Vastuun ja tiedon kulun selkeyttäminen: Perhe ei saa olla hoitopolun projektipäällikkö – järjestelmän on toimittava niin, että nuori voi keskittyä toipumiseen, ei taisteluun.

Nuori ei ole projekti. Nuori on ihminen ja järjestelmän tehtävä on kohdata hänet sellaisena.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8475211?utm_source=bluetooth&utm_medium=social
https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8478577?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011207411.html?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR6sK8GggLiiu8NBiG2xhrVd6uP1zuQUxKJrhaMB7D9CvrLPpD_hs2lxMQF63A_aem_osbMR-wIHUA38307cNHQxg

Kun hätähuuto jää vaille vastausta nuorten mielenterveyden kriisi syvenee


Länsi-Uusimaan artikkeli https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8475211?utm_source=bluetooth&utm_medium=social (27.4.2025) nostaa jälleen esiin sen, minkä me liian usein ohitamme: nuoret tytöt voivat pahoin, eikä meillä ole tarpeeksi resursseja auttaa heitä ajoissa. Kun nuori turvautuu lääkkeisiin hetken mielijohteesta, ei kyse ole huomiosta, vaan kyse on toivottomuudesta. Hätähuudosta, joka olisi pitänyt kuulla jo paljon aiemmin.

Ylilääkäri Elina Santin mukaan tyttöjen tahalliset lääkemyrkytykset ovat yleistyneet. Samoin syömishäiriöt. Moni teko ei ole yritys kuolla, vaan epätoivoinen yritys selviytyä tunteesta, jota ei enää pysty kantamaan yksin. Koronan aikaiset rajoitukset ovat jättäneet jälkiä, mutta ongelmat eivät ole kadonneet pandemian mukana, vaan ne ovat juurtuneet osaksi arkea.

Järvenpään nuorisopsykiatrian vastaanotolla asioi viime vuonna yli tuhat nuorta. Se on 8,4 prosenttia alueen 13–17-vuotiaista. Vaikka perustason palveluita on kehitetty, erikoislääkäreistä on huutava pula. Hoitajia ja psykologeja löytyy, mutta lääkärit, jotka tekevät diagnoosit ja määräävät hoidot, puuttuvat.

Terapia­takuu astui voimaan nyt toukokuussa,  mutta takuu on vain lupaus, jos tekijöitä ei ole. Lapsen tai nuoren hoito ei voi odottaa viikkoja tai kuukausia. Jokainen viivästynyt päätös, jokainen liian pitkä jono, voi olla hetki, joka kääntää elämän suuntaa väärään.

Meillä ei ole enää aikaa odottaa. Tarvitaan tekoja, nyt:

Ajattelen, että
1. Erikoislääkärikoulutuksen lisääminen: Valtion ja yliopistojen on lisättävä psykiatrian erikoistumispaikkoja ja tuettava opintoihin sitoutumista taloudellisesti.

2. Työolojen parantaminen julkisella sektorilla: Julkisen puolen on tarjottava kilpailukykyiset palkat ja realistinen työkuorma, jotta alan ammattilaiset eivät siirry yksityiselle tai vaihda alaa.

3. Moniammatillisten tiimien vahvistaminen: Psykologit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät voivat hoitaa suuren osan työstä, kunhan työjako on selkeä ja sujuva. Tämä edellyttää vahvaa johtamista ja yhteistä ymmärrystä.

4. Koulujen ja perusterveydenhuollon tuki: Mielenterveyden ongelmiin pitää päästä kiinni ajoissa. Koulujen oppilashuollon ja opiskeluterveydenhuollon resurssit on turvattava, myös pienillä paikkakunnilla.

5. Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistuen hyödyntäminen: Toipuneet nuoret ja vanhemmat voisivat olla osa ratkaisua, ei pelkkää tarinaa.

Meillä ei ole varaa välinpitämättömyyteen. Tämä on meidän yhteinen hälytyskellomme ja se soi nyt kovempaa kuin koskaan.

Ei neuvottelut, vaan äänten mukainen jako

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen luottamuspaikoista on ”päästy sopuun”, kuten julkisuudessa lehdistötiedotteissa kerrotaan. On toki tärkeää, että puolueet sitoutuivat yhteiseen sopuun, mutta samalla on syytä muistaa, ettei kyse ollut mistään tasapainoisesta työnjaosta, joka olisi saavutettu neuvotteluin. Kyse oli paikkojen mekaanisesta jaosta puolueiden saamien äänimäärien mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Suurimpana puolueena kokoomus johti prosessia ja varasi itselleen keskeiset puheenjohtajuudet sekä huomattavan määrän jäsenpaikkoja aluehallitukseen ja lautakuntiin. Muiden puolueiden rooliksi jäi lähinnä hyväksyä vaalituloksen määräämä jako.

Tämä asettaa vastuunkannon painopisteen selvästi suurimman puolueen ja sen johdon harteille. Kun paikat jaetaan suoraan äänten perusteella, suurimman puolueen vastuulla on huolehtia myös lain edellyttämien sukupuolikiintiöiden toteutumisesta, eikä sysätä tätä velvoitetta pienempien ryhmien kannettavaksi. Näin on kuitenkin käytännössä tapahtunut, niin kokoomuksen kuin muidenkin suurten ryhmien toimesta.

Demokratia ja vastuullinen hallinto edellyttävät paitsi vaalituloksen kunnioittamista myös lain ja tasa-arvon toteutumisen varmistamista kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Demokratia edellyttää avoimuutta ja siksi on syytä sanoa asiat niin kuin ne ovat.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8480136?utm_source=bluetooth&utm_medium=social