Kategoria-arkisto:Lapset ja nuoret

Pienten lähikoulujen ajojahti jatkuu, Hyrsylä-keissi saa jatkoa?

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan kokous on huomenna ja yhtenä aiheena on Karstun koulun kohtalo. Esityslistalla koulun pykälän kohdalla liitteitä on 42, joista kannanottoja on 32 ja joista vain 3 lakkauksen puolesta, näistä yksi tosin tulkinnalla.
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan suomenkielisen jaoston kokous oli viime viikon tiistaina, 30.1.2018 ja ainoana pykälänä on Karstun koulun opetuksen tulevaisuus – esityksenä lakkauttaminen.
Jaosto ei kuitenkaan ollut yksimielinen asiassa. Äänestyksen jälkeen lausunnoksi hyväksyttiin, että Karstun koulun toiminnalle annetaan jatkoaika vuoden 2021 loppuun saakka selvitystyön loppuun saattamiseksi.
Jatkoajan puitteissa tulee selvittää koulurakennusten kunto, muun muassa sisäilmatilanne sekä huomioida mahdollisen lakkauttamisen lapsi- ja sosiaaliset vaikutukset riittävässä laajuudessa, lausunnossa todetaan.
Huomenna on siis lautakunna kokous ja koulun lakkautusesitys on toistaiseksi vielä esityslistalla (ma 5.2.2018 klo 13.13) ja tulen tekemään allaolevan vastaesityksen:
Vastaesitys Karstu:
  • Koulu jatkaa toimintaansa ilman suurempia investointeja, vain välttämättömien yllä- ja kunnossapitotöiden tuella vuoteen 2025 (tai 2021)
  • Vanhempainyhdistys Pähkinä ry ja Karstu-Karkaliseura sitoutuvat kylän kehittämiseen ja uusien asukkaiden hankintaan. Asukkaiden ja koululaisten määrä tarkistetaan vuonna 2025
  • Luodaan yhteistyömalli, uusi toimintatapa Karstun koulun kehittämiseksi. Sovitaan kyläläisten roolista ja kunnan roolista, esim.( koulun ulkomaalaus yhteistyönä, kyläläisten talkootyöt)
  • Iltapäiväkerhoa toteutetaan yhteistyössä.

Koulun säilyttämisen positiiviset vaikutukset kunnan imagoon, monimuotoisen kouluverkon ylläpitäjänä ja perheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin lapsiystävällisenä kuntana ovat suuret

Lakkautusesitystä tehdessä ei ole tutkittu edellisten lakkautusten vaikutuksia niin lakkautettujen kuin vastaanottaneiden koulujenkaan oppilaisiin eikä heidän perheisiinsä. Ei ole tutkittu lakkautusten vaikutusta ympäristöön, eikä ole tuotettu laskelmia toteutuneista säästöistä. Materiaalia kyllä olisi.
Kun Hyrsylän koulu lakkautettiin, anteeksi, toiminnot siirrettiin Oinolan kouluun, Oinolan oppilasmäärä kasvoi 47 oppilaalla. Silloin, kun vanhin koululaiseni aloitti Oinolassa seitsemän vuotta sitten, oli oppilasmäärä 143. Nyt oppilaita on yli 200. Vastaanottava koulu ei ollut vastaanottavassa kunnossa. Sisäilmaltaan ja kunnoltaan kyllä, mutta muut resurssit sitten ei. Opettajat tekivät töitä aivan äärirajoilla ja uupumusta oli näkyvillä, vaikka päällisin puolin yrittivät pitää kaiken kasassa.
Karstun lakkautusta puoltavat vetoavat siihen, että Roution uuteen kouluun menee helposti kaikki karstulaiset ja vielä enemmänkin, mutta uusien oppilaiden tullessa kouluun tulee järjestää ryhmäytymiset, yms. Oinolassa tehtiin kovasti töitä ryhmäytymispäivien kanssa, oppilaat eivät saaneet tutustumispäivää, koska päätöksenteko viivästyi kesäkuuhun, eikä koulu ehtinyt järjestämään ennen koulun alkua tutustumista. Aluetoimikunta järjesti sijaistoimintana koulun alkua edeltävänä päivänä perheille tutustumispäivän ulkoleikkien parissa koulun pihalla.
Routiolla voi olla fyysisiä tiloja enemmän, mutta esimerkkitapausta käyttämässäni Oinolassa ei. Ensi syksynä koulujen alkaessa lähtee koulusta yksi kutosluokka, mutta tulee kaksi ykkösluokkaa, samoin seuraavana vuonna. Jo tänä vuonna on ongelma fyysisten luokkatilojen kanssa. Niitä ei ole. ”Emme me seinillä opeta, ja säästämme seinissä”, vai miten se olikaan Painetta tulee olemaan siihen, että 5-6 luokka tullaan siirtämään yläkoulun kiinteistöön. Se ei palvele ketään, kaikkein vähiten niitä 5-6 luokkalaisia. Koulumatkat joidenkin kohdalla ajallisesti ovat olleet toisinaan kohtuuttomia, bussimatkat joka päivä seisten, koska bussit liian täynnä. Lupaukset sisäilman laadun seuraamisesta ovat olleet täyttä puppua.
Koulun lakkautus ei koske vain tätä vuotta, vaan sillä on pidempiaikaisia vaikutuksia molempien koulujen perheiden elämään.
Karstun koulu on kylänsä sydän. Kannanottoja koulun puolesta oli tullut myös perheeltä, jolla vielä ei ole lapsia, mutta ovat muuttaneet juuri koulun vuoksi nimenomaan Karstulle. Pääkaupunkiseudun lähelle, maaseudulle, jossa on eloisa kyläyhteisö ja toimiva lähikoulu. Lohjan strategiassa OLI aiemmin maininta, että Lohja on kaupunki ja maaseutu yhdessä ja maininta taisi nimenomaan olla elävä maaseutu. Eipä ole enää.
Lohjan strategiassa

Lohjan kaupunkistrategian arvot
Lohjan kaupunkistrategian arvot 2017-2025

Asukaslähtöisyys ja rohkeus ovat niitä, joita tässäkin kaipaisi. Rohkeutta kuunnella asukkaita. Yleinen mielipide on Karstun koulun säilyttämisen kannalla.

Sisäilmaongelmaisten koulujen aikana voisimme ottaa nyt mietintätauon. Hoidetaan ne oikeasti sairaat koulut, ei lähdetä ajojahtiin ja etsimään vikoja sieltä, missä niitä ei ole. Tai mitä jos tutkittaisikin oikeasti kaikki koulut? Ollaan tasavertaisia joka koulua kohtaan, jokainen koulu, jota ei ole tutkittu, sanotaan kolmeen-viiteen vuoteen, tutkittaisi nyt.

Elämme epätietoisuuden ja epävakauden aikaa. Mitä jos ihan hypoteettisesti pyöritellään ajatuksia ja mitä jos asia ei olisikaan lautakunnan esityslistalla tiistaina jostain syystä? Onhan sitäkin varmaan joskus tapahtunut. Voisiko silloin epäillä kyläkoulujen ajojahtia? Kaupungin sisäistä lobbausta koulun lakkautuksen puolesta? Esityslistallehan jossain vaiheessa koulu kyllä palaa, siitä ei ole kyse, mutta jos se olisi nyt poistettu, niin miksi? Onko pelkoa siitä, että lakkautusesitys ei mene läpi?

Miksi epäilen asiaa?

1) Tammikuussa Karstun koululla oli tilaisuus, jossa käsiteltiin Karstun alueen opetuksen järjestämisen tulevasiuutta ja siitä tehtyä selvityksen luonnosta. Tilaisuudessa oli todella paljon viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. Ikinä, ei ikinä ole ollut näin monta luottamushenkilöä samaan aikaan paikalla. En voinut olla ihmettelemättä syytä tähän. Viime kaudella, kun kouluverkon selvityksessä oli kyse kymmenestä koulusta ja kouluverkon vaikuttajaraadin puheenjohtajana olin läsnä jokaisessa vastaavanlaisessa tilaisuudessa, ei yhdessäkään ollut näin montaa luottamushenkilöä. Ei yhdessäkään. En voinut olla ihmettelemättä, mikä tekee Karstun koulun nyt sellaiseksi, että tullaan paikalle? Koulun jatkon vastustajia näin monta, mutta myös monta puolustajaa. Onko nyt luottamushenkilöt eri asenteella mukana? Vai onko tässä takana muutakin?

2) kaksi lautakuntaa on käsitellyt Karstun koulua ja yksi on tehnyt jo päätöksiäkin aiheesta, vaikka kuulemisaika oli vielä kesken.

3) Kylän tulevaisuus ja elinehto on vaakalaudalla ja sen puolesta ja vastaan on vahvaa lobbausta. Varsinkin vastaan. Mikä lobbaajien motiivi on?

4) Kunnallispolitiikasta on tullut rumaa. Tai en tiedä, onko se aina ollut sitä, mutta nyt se on kaupantekoa ja suhmurointia.

Omaa vastaesitystäni luulisi kaupunginkin tukevan, sillä se olisi täydellisesti kaupunkistrategian mukainen:
Lohjan kaupunkistrategia 2017-2025
Lohja on Asukkaiden Lohja, ainakin kaupunkistragiassa
Lokova ry (Lohjan koulujen vanhemmat) on esittänyt kannanottonsa pyydettäessä ja koknaisuudessaan se on alla:

Lohjan koulujen vanhemmat Lokova ry kiittää kannanottopyynnöstä ja esittää kannanottonaan, että Perusopetuslain (6 §) mukaan opetus pitää kunnissa järjestää lapsen iän ja kehityskausien mukaan mahdollisimman lähellä ja turvallisesti.

Kaikessa lasta ja koulua koskevassa päätöksenteossa tulisi aina tehdä hyvin valmisteltu lapsivaikutusarvio, selvittää kaikki mahdolliset heijastus- ja kustannusvaikutukset myös muihin toimialoihin, arvioida koulun muuta merkitystä ja hyötyä alueen lapsille, aikuisille ja vanhuksille. Näin voidaan määrittää koulun elinkelpoisuus sekä tosiasialliset kustannusvaikutukset. Lohjalla opetuksen järjestämisten uudelleenarvioinneissa uutena ajattelumallina voisi olla jokin muu kuin koulun lakkauttaminen, lakkauttamisen rinnalle tulisi aina esittää jokin vaihtoehtoinen tapa, jotta voitaisiin aidosti arvioida eri vaihtoehtojen vaikutuksia.

Kunnan on huolehdittava siitä, että jokaisen lapsen koulumatka on turvallinen sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden kohtuullinen. Tämä koskee myös esiopetusikäisiä lapsia.

Koulukuljetuspäätöksiä ja niihin liittyviä järjestelyjä tulee tehdä lapsen edun näkökulmasta lapsen ikä huomioiden. Koulumatkan pituus ja turvallisuus vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Koulutyön ja koulupäivään koulumatkoineen käytetyn ajan lisäksi lapsilla tulee taata riittävästi aikaa lepoon ja vapaa-aikaan. Pitkät koulumatkat heijastuvat oppimistuloksiin. Aiheesta ei ole tehty tutkimuksia, mutta päätelmiä voi tehdä esimerkiksi Pisa-tutkimuksista.
Esimerkiksi Etelä-Savossa tulokset ovat heikentyneet voimakkaammin kuin esimerkiksi Uudellamaalla tai Helsingissä, missä koulut ovat lähempänä.

Lokova on saanut useita yhteydenottoja vanhemmilta, jotka ovat huolestuneita koululaisten ja esikoululaisten pitenevistä koulumatkoista ja niihin liittyvistä koulukuljetusjärjestelyistä, koulukuljetusten turvallisuudesta ja vastuukysymyksistä. Koulukuljetuksista on tullut yhä monimuotoisempia. Koulukuljetuksiin liittyvien vaaralliseksi koettujen kävelyosuuksien lisäksi vanhemmat ovat huolestuneita epäselvistä vastuukysymyksistä ja siitä, minkälaista omatoimisuutta ja vastuunottoa erityisesti pieniltä koululaisilta voidaan koulukuljetuksissa edellyttää.

Lokova haluaakin kysyä, toteutuuko lapsen etu koulukuljetuksiin liittyvissä järjestelyissä.

Lokova haluaa kiinnittää huomiota myös kouluverkon tarkastuksiin liittyviin valmisteluprosesseihin, joissa koulumatka ja sen pituus on yksi merkittävä näkökulma.

Verkko-oppimisen ja materiaalien monipuolinen hyödyntäminen tuo tiedon, oppimateriaalit ja palvelut koulujen ja opettajien käyttöön riippumatta niiden sijainnista tai koosta. Verkkoyhteydet mahdollistavat myös koulujen keskinäisen yhteydenpidon ja resurssien jakamisen.

Koulua tulee tarkastella kokonaisuutena, joka sisältää kasvatuksen ja oppimisen lisäksi myös muita lapsille ja nuorille tärkeitä ulottuvuuksia, esimerkiksi kuinka oppilailla on yhdenvertainen pääsy koulun puitteissa tarjottaviin palveluihin, kuinka koulu tarjoaa lapsille ja nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvuun ja kehittymiseen, itseään, koulua ja yhteiskuntaa laajemmin koskevaan vaikuttamiseen sekä osallisuuteen.

Resurssien kohdentamisen ja rakenteellisten seikkojen huomioimisen lisäksi

on tärkeä edistää koko kouluhenkilökunnan ja oppilaiden ihmisoikeuksia kunnioittavaa asenneilmapiiriä.

Väistötilanteissa asiaa tulisi ajatella laajemmin ja koko Lohjan kannalta. On tarkoituksenmukaista tutkia, missä kouluissa on resurssit ja tilaa ottaa oppilaita vastaan, ottaen huomioon pedagogiset, sosiaaliset, taloudelliset ja muut mahdolliset vaikutukset.

Oppilaaksiottoalueiden tarkastelu voisi olla tarkoituksenmukaista ja lähikoululla voitaisi tarkoittaa koulua, jonka palvelupäällikkö osoittaa oppilaalle kouluksi yhteistyössä rehtoreiden kanssa. Lähikoulu voisi olla jokin Lohjan kouluista, ei aina kaikkein lähin. Oppilaaksi ottamisen perusteiden mukaan tehdyn sijoittelun jälkeen lähikoulu osoitetaan siten, että oppilaiden koulumatkat muodostuvat olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisiksi ja lyhyiksi.

Tutkimuksia, selvityksiä, lapsivaikutusten arviointeja ja analyysejä tehtäessä tärkeä elementti on tulosten seuranta. Lokova peräänkuuluttaa seurantaa ja edellisten lakkautusten arviointeja, kuten kustannusvaikutusarviointeja, arviointeja vaikutuksista perheisiin, sosiaalisia vaikutuksia sekä alueen talouskehitykseen.

LÄHTEET

Pitkät kyyditykset huonontavat oppimistuloksia Etelä-Savossa — Maakunnan lähikoulujen saavutettavuus on maan heikoin

Kouluverkon raju karsinta ei tuonut toivottuja säästöjä, kun kyytimenot kasvoivat.

(https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/66d1abc1-245f-4040-9b22-a7dcd6cbfc37)

Suomen Vanhempainliiton lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan 2017

valmistelua varten

(http://www.vanhempainliitto.fi/filebank/3285- 07102016_Lapsiasiavaltuutetun_vuosikirja_2017_Vanhempainliitto.pdf)

Lapsiasiavaltuutetun lausuntopyyntö LAPS/35/2015 (päivätty 29.10.2015)

Itä-Suomen aluehallintoviraston lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta 2016 sekä arvio koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilasta

No niin ja editoitaanpa juttu klo 16.06: I rest my case. Foliohattuun ei ollut tarvetta, vai oliko?

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/606165-karstun-koulun-lakkautukseen-yllatyskaanne-hallitus-tehnee-illalla-paatoksen-joka

Lohjan selkä suoristuu sisäilma-asioissa – palaute yhteislyseon sisäilmainfosta

20180110_144559

”Suositellaan välituntiulkoilua ja ikkunatuuletusta välitunneilla” – tästä olen niin iloinen ja huojentunut. Vihdoin.

Tätä suositeltiin jo Jalavan sisäilmainfossa, josta kirjoitin lokakuussa 2016 ja olen ikkunatuuletuksen puolesta puhunut paljon. Tunneilla voi myös pitää oveakin auki. Asiantuntijat suosittavat tänä päivänä, ovat suosittaneet jo jonkin aikaa, ikkunatuuletusta tuntien välillä. Välitunnit ovat niin lyhyitä, että ne eivät saa koneellista ilmastointia sekaisin. Ikkunatuuletuksesta saatava hyöty on suurempi kuin haitta.

Lohjan lyseon sisäilmainfo oli mielenkiintoinen. Lohjan kaupungin kehityskaari sisäilma-asioissa on nouseva ja olen siitä tyytyväinen. Enää sisäilmaongelmista puhuminen ei ole tuulimyllyjä vastaan taistelua, kuten se on aiemmin ollut. Kuten esimerkiksi Tytyrin aikaan, kun vastassani oli seinä vähätteleviä viranhaltijoita ja tuhahtelevia luottamushenkilöitä, jotka toistuvasti totesivat minun lietsovan paniikkia. tässä vihdoin kaupunki alkoi suoristamaan selkäänsä, ja ymmärtämään asian vakavuuden.

Se näkyi nyt Lyseon sisäilmainfossa.

20180110_144945

Ensin opiskelijat väistöön. Heidän on päästävä terveisiin tiloihin. Lyseossa on 730 opiskelijaa, joista 59 on 10.1.2018 mennessä anonut lupaa itsenäiseen opiskeluun ja saanut luvan.

Lyseota on useaan otteeseen remontoitu, kerran laajennettu ja tässä vaiheessa yksi märkä ulkoseinä on kapseloitu sisätiloihin.

Rakennuksen ryömintätiloista löydettiin vanhoja lautoja, siis vanhoja rakennusaikaisia tukipuita, joita ihan yleisesti on jätetty kiinni. Nyt ne ovat luonnollisesti keränneet vuosia kosteutta, myös putkikanaaleista löytyi vanhoja laudotuksia. Löydettiinpä myös vanhojen polttopuiden puuvarasto, jolla kuitenkin kuulemma on vain vähäinen vaikutus, sillä tila on nyt koneellisesti alipaineistettu. Alipaineistettuna on myös osa ryömintätiloista.

”Mutta lyseo on rakennettu kallion päälle”- miten se vesi voi jäädä sinne? Olen tähän kysymykseen ja kyseenalaistukseen törmännyt monesti. Jos katsomme oikein tarkkaan, huomaamme, ettei lyseo ole ihan korkeimmalla kohdalla kalliota. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lyseon lattian alla on märkä hiekka. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koska hiekka ei ole kuivaa, ei se ole päässyt kuivumaan. (rautalanka ole hyvä) Eli rakennus seisoo märällä hiekalla ja rakenteet ovat olleet siinä märässä aika kauan. Vesi on jo vuosia tehnyt tehtäviään, sitä on tullut ylös rakenteita ja valunut alas sateella, myös sisään.

Näiden löytyneiden mikrobiongelmien lisäksi olisin huolissani lyseon radopitoisuuksista. Suomessa on maaperänsä vuoksi korkeat radonpitoisuudet.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (944/92) mukaan uusissa asunnoissa radonpitoisuus saisi olla enintään 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Vanhojen asuntojen enimmäisarvo on 400 becquereliä kuutiometrissä. Eniten enimmäisarvojen ylityksiä esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa.

Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin useimmissa muissa maissa. Syyt korkeisiin radonpitoisuuksiin löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta. Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 96 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Se vastaa noin kahden millisievertin säteilyannosta vuodessa. (stuk.fi)

Lohjalla lyseon postinumeroalueella on tehty radonmittauksia vuosien 1980-2016 välillä 170 kpl. Uusien asuntojen enimmäisarvo ylitettiin 28:ssa mittauskohteessa ja yli 300-400 becquerelliä ylitettiin 29 kohteessa. Lyseossa ei tehty radonmittauksia. Kohteen maaperän ja sijainnin vuoksi olisi ehkä voinut, mutta rakennemittaukset kertovat muutenkin karun tilanteen, joten ehkä se ei tähän ole välttämätöntä. JOS lyseon sisäilmaa tutkitaan enemmänkin, siinä tapauksessa tulisi mitata myös radonpitoisuudet.

 

 

Lyseon kuntokartoituksessa on tutkittu rakennuksen ulkorakenteita ja niistä löydettiin kuvassa lueteltuja mikrobeja.

Löydettyjä kosteusvaurioindikaattoreita

Esimerkiksi putkitunneleissa ja –kanaaleissa esiintyy sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä, kuten kosteus- ja lahovaurioituneita muottipuumateriaaleja ja tojaeristeitä.

Tutkimustulosten perusteella kanaaleista pääsee paikallisesti sekoittumaan ilmaa ja mahdollisia epäpuhtauksia sisäilmaan päin. Rakennuksen ulkopuolella olevaan putkitunneliin pääsee kulkeutumaan merkittäviä määriä kosteutta rakennuksen ulkopuolelta.

Merkkiainetutkimuksissa löydettiin useita ilmavuotoja ja mm niiden kautta pääsevät ne sisäilmaa huonontavat mikrobit.

Nuoret tarvitsevat väistöä, mieluiten heti. Tehtiin rakennuksen kanssa mitä hyvänsä, tutkitaan lisää, korjataan tai puretaan, mutta opiskelijat tulee siirtää. Jokainen päivä on liikaa.

Meille on esitetty ainoana vaihtoehtona Trallalan ”puistoa” märkää parkkipaikkaa, joka sijaitsee tehtaan vieressä. Tontti pitää ostaa ja tilaelementit vuokrata. Opiskelijat pääsisivät aikaisintaan ensi elokuussa väistöön. sanoin, aikaisintaan. En usko hetkeäkään, että he jo elokuussa pääsisivät. Esimerkkinä Mäntynummen yhtenäiskoulu. Oppilaiden piti päästä syysloman jälkeen väistöön, pääsivät tammikuussa.

Onko tutkittu muita vaihtoehtoja? Esim TTS-opistoa Sammatissa? Tila on tyhjillään ja vapaa heti.

  1. Toki matkaa on 10-15 minuuttia, joutuisi miettimään kuljetuksia (ja se ei ole Lohjalla vahvin osaaminen)
  2. alakoulun ruokailua, sillä väistössä oleva alakoulu ruokailee tällä hetkellä Lyseon tiloissa,
  3. liikuntatiloja, mutta luonto olisi lähellä ja liikkuminen onnistuu myös luonnossa

Niin, nuoret tarvitsevat väistöä heti. Sammatissa olisi nopeasti ja todennäköisesti edullisemmin kuin tilaelementit. Tosin en tiedä, koska emme ole saaneet laskelmia.

Lohja on käyttänyt monia eri toimijoita sisäilmatutkimuksiin, mutta FCG:ia eniten. Se alkaa näkymään tuloksissa ja analyyseissä.

Esimerkiksi Jalavan koulussa käytetty toimijaa ei ole enää näkynyt, oliko ehdotetut toimenpiteet liikaa? oliko liian suorapuheista tekijää? Vai onko tosiaan jo liikaa ongelmia ympäri Suomea, että toimijat eivät ehdi?

Oli miten oli, Lohja on ottanut sisäilma-asioissa niin suuren askeleen, että se on huomioitu valtakunnallisesti ja pidetään nyt mallioppilaana. Hieno huomionosoitus ajatellen juuri lähtökohtia asenteessa ja toimissa aiemmin ja sitä, että kuntalaisten kuulemisesta on oikeasti opittu ja lähdetty tekoihin. TerveetTilat 2028

Matkaa kuitenkin on vielä isoihin tekoihin. Kaupungilla on vielä tekemistä oman henkilökunnan ja luottamushenkilöiden asennemuutoksen kanssa. Yksi johtavista viranhaltijoitsta ei voi olla sitä mieltä, että ”oire katoaa, kun syy katoaa.” Luonnollisesti oire katoaa, jos kyseessä on vain reaktio. Kaikki eivät oireile, mutta kaikki altistuvat. Se tulee muistaa aina. Osa sairastuu, osa vakavastikin. Siitä ei parane, astma ei katoa, MCS ei katoa. Osa sairauksista voi kehittyä pitkänkin ajan päästä.

Lohjan tulisikin nyt olla tiennäyttäjä ja ottaa kouluissa käyttöön systeemi, jossa olisi aktiivinen oireseuranta (esimerkiksi Wilman kautta, tai ottaa jokin terveydenhuollon sovellus käyttöön rinnalle) kaikissa kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Wilman ylläpitäjä tosin ei ymmärtänyt ottaa koppia tästä tiedustellessani aloitetta varten teknisiä valmiuksia. Olen tätä useaan kertaan ehdottanut, mutta koska en ole saanut ympäripyöreitä muminoita lukuunottamatta kunnon vastauksia, teen aloitteen asiasta.

 

Nyt kun on jälleen yksi ”yhtäkkinen pommi” sisäilma-asioissa löydetty, löytyisiköhän pian Ristin koulun pommi? Vai odotetaanko hetki, että niitä pommeja muodostuu lisää? Vai aloitettaisiinko oikeasti se ennaltaehkäisy?

Lapsiystävällistä

Lohjasta on tullut yksi niistä yhdeksästä kaupungista tai kunnasta, jotka ovat saaneet Suomen Unicefin lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen. On se hienoa. Oikeasti. Olin kyllä aivan varma, ettei Lohja saa sitä, mutta silloin en tiennyt, että lapsiystävällisyyttäkin voi katsoa monelta kantilta.

https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/599695-lohjalle-kiitosta-lapsiystavallisyydesta-aiemmin-lapsiystavallinen-kunta#.WmAjsXxbgR1.twitter

Vuonna 2014 esitettiin valtuustoaloitteessa, että Lohja hakisi Suomen Unicefilta lapsiystävällinen kunta – tunnustusta. Ohjelmaan Lohja hakeutui vuonna 2016, kun koululakkautuksista ja lukion lakkautuksesta oli jo päätetty.

Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä toiminnan osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kaksivuotiskauden lopuksi kunta arvioi työnsä tulokset ja raportoi niistä UNICEFille.

Kunta siis itse arvioi omia tekojaan  ja Unicef niiden perusteella myöntää tunnustuksen.

Millainen kunta on lapsiystävällinen?

Lapsiystävällisyys tarkoittaa UNICEFin mukaan sitä, että lapsen oikeudet toteutuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

• Lapsiystävällisessä kunnassa lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti kunnan asukkaina. Heidät otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Jokaiselle lapselle turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua.

• Lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjenuorana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kunnan päätöksenteossa hyödynnetään lasten ja nuorten tietämystä omasta arjestaan ja arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapsen oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista näkyy kunnan talousarviossa.

• Sekä lapsille että aikuisille tiedotetaan lapsen oikeuksista. Lapsia ja nuoria rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa ja he kokevat olevansa lähiyhteisönsä arvokkaita jäseniä.

Suomen UNICEFin lapsiystävällinen kunta -malli perustuu kansainväliseen esikuvaan (Child Friendly City), jota UNICEF on toteuttanut vuodesta 1996. Suomalainen malli kehitettiin yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa 2012–2013. UNICEF ottaa malliin uusia kuntia vuosittain (lähde Unicef Suomi)

 

https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta-projektiesittely/

ehkä Unicef voisi miettiä uudestaan kriteerejään. Vai onko tällä tarkoituksena se, että hallinnon kautta alkaa teot?

Lapsiystävällisyys ei siis tarkoita sitä, että esimerkiksi 11 kilometrin koulumatka 8 vuotiaalla ei kestä 1,5 tuntia. Tai että kaupunki ei pitäisi  lähtökohtanaan koulukuljetuksia suunnitellessaan sitä, että perusopetuslain mukaan koulumatka voi kestää 2,5 tuntia.

Otetaanpa koulumatkasta yksi esimerkki. Jos Karstun koulu lakkautetaan ja lapset siirtyvät Routionmäen kouluun:

Jos Karstulta lähtee koululainen kahdeksaksi Routiolle (koulu alkaa 8.15) kouluun  lähtee bussi noin klo 7.10. Tämä tarkoittaa sitä, että kotoa on lähdettävä kävelemään noin kilometrin matkaa viimeistään 6.50 koska pysäkillä on oltava hyvissä ajoin. Routiolla bussi on 7.30.

Lapsille jää 45 minuuttia aikaa ennenkuin koulu alkaa.

Koulu puolestaan päättyy Routiolla 13.15 tai tasan 14.00. Yhtä kehnosti vuoroja tulee kotiinpäin Karstulle. Jos pääset 13.15 lähtee bussi klo 14.05. Jos pääset kahdelta et ehdi 14.05 bussiin vaan odotat klo 15.15 bussia.

Oletetaan, että koulu alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 13.15. Lapsi lähtee kotoa 6.45. Koulu alkaa 8.15. Aikaa odotuksineen menee 1,5 tuntia.

Kotiinpäin tullessa odotat bussia 50 minuuttia, matkustat 23 minuuttia (Karstulla klo 14.28) ja kävelet kotiin 12 minuuttia (ohjeessa oleva aika kilometrin matkalle 4-luokkalaiselle). Kotona noin 14.45. Kotimatkaan aikaa 1,5 tuntia.

Lapsiystävällistä. Koulu on hieno, uusi ja moderni. Karstulainen koululainen istuu bussissa monta tuntia päästäkseen sinne. Tasa-arvoja mietittäessä ja lapsiystävällisyyttä mietittäessä tulisi miettiä myös istumisen vaaroja ja sitä, mistä bussissa istuminen on pois.

Lapsiystävällisten toimintojen ja ajattelun kehittämistyö on tärkeää, mutta niin myös todelliset teot.

Mikä olisi se realistinen taho määrittämään todellista lapsiystävällistä kaupunkia, kuntaa tai kylää? Määritelmät käytännön lapsiystävällisyydestä voisivat olla esimerkiksi tasa-arvoiset harrastusmahdollisuudet koko kunnan alueella, koulumatkojen ja koulupäivien mitta ja lisäksi kuulemiset.

On hienoa, että Suomen Unicef tällä tavalla pyrkii kannustamaan kuntia ja kaupunkeja lapsiystävälliseen päätöksentekoon, ehkä se joskus johtaa myös lapsiystävällisiin käytäntöihin.

Toistan vielä:

Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä toiminnan osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kaksivuotiskauden lopuksi kunta arvioi työnsä tulokset ja raportoi niistä UNICEFille.

Kunta siis itse arvioi omia tekojaan  ja Unicef niiden perusteella myöntää tunnustuksen. Kunta myös itse kartoittaa ja valitsee, millä toiminnan osa-alueella se on lapsiystävällinen.

Minua kiinnostaisi, että  siinä vaiheessa, kun Unicef on miettinyt, että ansaitseeko kunta tunnustusta, onko kysytty muilta kuin hakijoilta itseltään, että ansaitseeko kunta ko tunnustuksen? Vai saavatko kaikki hakevat kunnat tunnustuksen?

Aluekeskukset kilpailuvalttina ja Lohjan nosteena

Lohjan talous on, kuten olemme moneen otteeseen kuulleet, huonohko, katastrofaalinen, mitä näitä nyt on. Tässä vaiheessa huomio tuleekin kohdistaa siihen, kuinka voimme saada kaupunkiimme lisää työpaikkoja ja enemmän veroäyrejä palveluiden tuottamiseen. Kuinka Lohja voi kilpailla  pääkaupunkiseudun imussa muiden kuntien ja kaupunkien kanssa? Mitkä ovat ”lohjaiset argumentit”, kun perhe etsii uutta kotipaikkaa? Muut kaupungit voivat tarjota samat palvelut jopa lähempänä pääkaupunkia. Lohja ei ehkä pysty kilpailemaan muiden muuttokuntien kanssa voitokkaasti, sillä ne ovat sijainniltaan lähempänä pk-seudulla työssäkäyville ja osa jopa radan varrella. Nyt ei pelkkä ”omenakaupunki” eikä edes ”järvikaupunki” riitä.

Entä jos nostaisimme aluekeskukset kilpailuvaltiksemme? Ja yhä kasvavan vanhusväestön, jonka varaan voi kehittää myös erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Ollaan rohkeita, panostetaan hieman erilaiseen lähestymistapaan ja lähdetään kehittämään olemassa olevaa. Opitaan pois vanhasta ja siiloajattelusta ja pyritään luomaan jotain uutta. Lohjalla organisaatiomuutoksen myötä on pyritty eroon siiloista, mutta Karstun koulun tilaisuudessa kuulsi läpi, että siiloajattelu ei niin vain lähde kaupungin byrokraateista.

Nykyaikana työnteko ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Ruuhka-aikaansa elävät perheet tarvitsevat hyvät palvelut ja yhä useampi haluaa elää maaseudulla. He tarvitsevat sujuvaan arkeensa lähelle päiväkodin, koulun ja mieluiten myös iltapäiväkerhon ja ehkä myös lukion arkeaan helpottamaan. Siten kyläkoulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata, koska niissä saadaan synergiaetuja, esim. oppilashuollossa, kirjastotoimessa ja kulttuurin saralla. Niitä pystyttäisiin kehittämään lukemattomilla tavoilla, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia -niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin.

Olin toissapäivänä Karstun alueen opetuksen järjestäminen tulevaisuudessa – tilaisuudessa, josta kirjoitin eilen. Olin hämmentynyt siitä, että asian selvitykseen ei oltu ehditty tekemään kunnon tutkielmia, tai edes lukemaan tutkimuksia aiheesta, mitä koulun lakkautus saattaa tehdä kylälle tai kuinka se voi vaikuttaa lapsen elämään ja perheeseen. Olen ollut monessa lakkautusrumbassa mukana ja olen lukenut teoksen, jos toisenkin aiheesta. Mutta niin ovat myös viranhaltijat olleet mukana. Eivätkä siltikään ole ehtineet.

Turun Yliopiston Sami Tantarimäellä   on kiinnostavia ajatuksia liittyen kyliin ja kyläkouluihin ja muutaman asian voisin nostaa hänen ajatuksistaan tähänkin.
Hän totesi, että tutkimusten mukaan lähikouluja lakkautettaessa verrattiin niiden tuomia haittoja ja etuja.

Haittoina:
-perheiden ajankäyttö muuttuu
-lapset etääntyvät yhteisöstä
-perheen yhteinen aika vähenee
-tiivis yhteistyö koulun ja kodin kanssa muuttuu

myönteisinä asioina, etuina
+uudet kaverit
+uudet sosiaaliset verkostot lapsella
+uudet sosiaaliset verkostot vanhemmilla
+liikkuminen

Eräs mielenkiintoinen seikka, johon haluaisin pureutua ja asia, josta haluan muistututtaa on se, että:

Maaseutu ja kaupunki ovat kiistattomasti erilaisia sekä maantieteellisesti että asukasmäärältään ja asukastyypiltään. Tällä tarkoitan siis sitä, että useammin maalla-asuvan suku on asunut samassa talossa jo 400-500 vuotta. Sitä ei voi luokitella enää valinnaksi. Ihmiset, jotka ovat vapaaehtoisesti muuttaneet maalle, hakevat ehkä maaseudun väljyyttä, rauhaa, luontoa, mitä tahansa sieltä hakeekin. Työpaikat ovat usein kaupungissa, muualla. Työt eivät vielä toistaiseksi liiku samalla tavalla kuin ihmiset. Se pitäisi suoda kaikille. Vapaus valita asinpaikkansa. Ja yleensä työikäisillä on perhe, lapsia, joiden vuoksi usein myös asuinpaikkaa on katsottu sillä silmällä, että se koulu olisi edes kymmenen kilometrin päässä.

Eli tasa-arvoisuutta voi olla myös se, että siellä maalaiskylällä on se koulu, johon tullaan 10-20 km:n päästä, ei niin, että oppilaat lähtevät 40-50 km päähän. Tasa-arvoisuus ei ole sitä, että maalla istutaan autossa tuntikaupalla, että päästäisi kouluun. Tasa-arvoisuus ei näissä asioissa välttämättä tarkoita myöskään sitä, että on niitä koulukeskuksia ja että opetusryhmät ovat samankokoisia sekä kaupungissa että maalla. Se ei ole mahdollista. – koulut eivät ole sulatusuuneja – tasapäistäminen ei aina ole hyvä asia. Kaikki nyt vaan eivät ole samanlaisia. Toisaalta on tärkeää antaa ne tasa-arvoiset ja tasavertaiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisuus on tärkeää, mutta liian pitkälle vietynä tasa-arvoisuus katoaa, esim. kaupunkialueella oleva koulu ja maaseudulla oleva koulu eivät maantieteellisestikään voi olla tasa-arvoisia.

Koulukeskuksiin, monitoimija-alueisiin on järkevää satsata. Saadaan synergiaetuja, esim oppilashuollossa, kirjastotoimessa, kulttuurin saralla, niitä pystyisi lukemattomilla tavoilla kehittämään, jos vain olisi tahtoa ja mahdollisuuksia, niin kuntalaisilla, kolmannella sektorilla kuin kaupungillakin. Esimerkkinä tästä Oinolan alakoulun, Nummen yläkoulun, Oinolan esikoulun, kaupungin ja Nummen kyläyhdistyksen kesken on suunniteltu ja toteutettukin yhteisiä tapahtumia, jolla on esitelty yhdistyksiä, käsityöläisten tuotoksia, alueen yrittäjät ovat olleet mukana esittelemässä uuden monitoimija-alueen mahdollisuuksia kivalla tavalla. Tälläkin tavalla tuodaan sitä omaa aluettaan, alueen omaa osaamista näytille. Rakennetaan alueylpeyttä, omasta koulusta ja koulualueesta, joka palvelisi alueena niin perheen pienimpiä kuin sitten iäkkäämpiäkin.

Yksi mielestäni kehitettävä asia olisi se, että kaupunki tekisi kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä esim. koulun tekstiilityön tunnilla, kuten esimerkiksi Hyrsylän kyläkoulussa tehtiin. Kylämummot tulisivat esim virkkaamaan, neulomaan ja samalla auttaisivat oppilaita, opettajalle jäisi enemmän aikaa keskittyä opettamiseen, mummot opettaessaan pääsevät lasten seuraan ja kertomaan juttuja, oppilaat saisivat opetusta ja samalla seuraa mummoista ja ehkä vahingossa jäisi viisauden ajatuksia mieleen. Sosiaaliset taidot paranisivat ainakin huimasti, ainakin kehittyisivät. Lapsia se rikastuttaisi myös siinä suhteessa, että toisilla isovanhemmat ovat kaukana, eikä ole mahdollisuutta saada sitä kontaktia iäkkäämpään väestöön. Toisaalta onhan tässä upeassa ideassa heti ongelma: kuka kuljettaa?

Nummen yhtenäiskoulu tekee yhteistyötä alueen asukkaiden kanssa
Olavi Leikola ja Juhani Mannerkoski kertoivat Nummen yhtenäiskoulun 8. luokkalaisille Helsingin olympialaisista.

Olisiko mahdollista, että kaupungin toimialojen yhteistyö voisi parantua? Suunniteltaisiin yhdessä logistiikka:

  • kuljetukset -> aluksi esikoululaiset ja koululaiset kouluun -> sama auto hakee ikääntyvät ja vie palvelupisteelle, päivätoimintaan -> sama auto ajaa taas hakemaan kylämummot sovitusta paikasta ja vie koululle, jolloin jo esikoululaiset saattavat päästä kotiin ja kuski kuljettaa, jnejne.
  • lukujärjestys, koulujen lukujärjestykset tulisi siis synkronoida myös näiden asioiden kanssa
  • kyläruokailut ->kouluilla jää ruokaa usein yli, iäkkäät syövät välillä miten saattuu, ovat yksinäisiä, mitä jos alueen iäkkäät (jos alueella ei ole palvelu- tai päivätoimintaa) tulisivat koululle syömään?

kaikki nämä pitäisi samaan aikaan suunnitella. Saattaa olla haastavaa muuttaa byrokratian kulttuuria, mutta voisiko se tuoda säästöjä, voisiko kaupungin esimerkillinen yhteistyö luoda myös hyvää yhteishenkeä kuntalaisiin? Ollaan avoimia ja pyritään poisoppimiseen.

Mutta palveluverkon muutosten tuomia no, muutosten, arviointia tulisi tehdä ennen ja jälkeen. Ja, kuten edellä mainitsin, yksi tärkeä seikka on se, että olisimme avoimia uudelle. Uusille mahdollisuuksille ja vanhasta poisoppiminen. Ei ole helppoa.

Mahdollisen lakkautuksen jälkihoito on muutakin kuin koulukuljetukset, tulee arvioida minkälaisia alueellisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia sillä on ollut. Asuinalueet elää ja yleensä ihmiset oppivat elämään uusien ratkaisujen kanssa. Tärkeää tässä vaiheessa on sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus, eli vastuunkanto tehdyistä päätöksistä, ratkaisuista ja vastuunanto. Kuntalaiset kantavat vastuun yhä enemmän ja enemmän omista palveluistaan. Kuntalaiset tulevat käytännössä maksamaan enemmän ja enemmän palveluistaan. Toki maaseudulla se tulee kirpaisemaan enemmän pidempien etäisyyksien vuoksi.

Kun puhutaan palveluista, niiden laadusta ja määrästä, usein verrataan esim. Rovaniemelle. Hyvä vertaus, mukava, hyvä paikka, mielestäni vertaus pohjoiseen ontuu asuessamme näinkin lähellä pääkaupunkia.

Karstun kyläkoulun tulevaisuus

Olin eilen Karstun koululla tilaisuudessa, jossa tiedotettiin ja keskusteltiin Karstun alueen opetuksen järjestämisestä tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli valtuutettuja todella monta, viranhaltijoista melkein ylimiehitys ja lautakunnankin jäseniä ihan huomattava määrä. Koskaan ei ole ollut näin monta valtuutettua paikalla vastaavassa tilanteessa, ei koskaan. Mikä tästä tekee erityisen? Onko tässä takana jotain muutakin?

Koulun vanhempainyhdistys on tehnyt kovasti töitä ja varsinkin yhdistyksen puheenjohtaja on lähestynyt ahkerasti lautakunnan jäseniä ja valtuutettuja, kutsunut tilaisuuksiin ja pitänyt asiaa esillä. He ovat tehneet todella hienoa työtä ja ovat aktiivisia. Karstun vanhemmista iso osa kuuluu vanhempainyhdistykseen ja suuri osa on aktiivisia. Jopa 35% koulun oppilaiden vanhemmista osallistuu vuosittain vanhempainyhdistyksen toimintaan. Tämä on huomattavasti suurempi määrä kuin monessa muussa lohjalaisessa koulussa. Voisiko tämä luottamushenkilöiden osallistumisinto on tulosta tuosta puheenjohtajan kovasta työstä? Vanhempainyhdistykseen ja kouluun pääsee tutustumaan tarkemmin osoitteessa karstunkoulu.fi.

Luonnollisesti kylän asukkaita ja huoltajia oli paljon läsnä. Koulun tulevaisuus huolestuttaa.

Huolia on monia, varsinkin koulumatkasta, sen turvallisuudesta ja kestosta.

Otetaanpa yksi esimerkki karstulaisen mahdollisesti tulevasta koulumatkasta Roution kouluun:

Jos Karstulta lähtee koululainen kahdeksaksi Routiolle (koulu alkaa 8.15) kouluun  lähtee bussi noin klo 7.10. Tämä tarkoittaa sitä, että kotoa on lähdettävä kävelemään noin kilometrin matkaa viimeistään 6.50 koska pysäkillä on oltava hyvissä ajoin. Routiolla bussi on 7.30.

Lapsille jää 45 minuuttia aikaa ennenkuin koulu alkaa.

Koulu puolestaan päättyy Routiolla 13.15 tai tasan 14.00. Yhtä kehnosti vuoroja tulee kotiinpäin Karstulle. Jos pääset 13.15 lähtee bussi klo 14.05. Jos pääset kahdelta et ehdi 14.05 bussiin vaan odotat klo 15.15 bussia.

Oletetaan, että koulu alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 13.15. Lapsi lähtee kotoa 6.45. Koulu alkaa 8.15. Aikaa odotuksineen menee 1,5 tuntia.

Kotiinpäin tullessa odotat bussia 50 minuuttia, matkustat 23 minuuttia (Karstulla klo 14.28) ja kävelet kotiin 12 minuuttia (ohjeessa oleva aika kilometrin matkalle 4-luokkalaiselle). Kotona noin 14.45. Kotimatkaan aikaa 1,5 tuntia.

Perusopetuslain mukaan (6 §): Opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat – – mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.
32 §: Maksuton koulukuljetus, jos koulumatka > 5 km tai jos matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioiden muodostuu liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Koulumatka saa odotuksineen kestää enintään a) 2,5 h ja b) 3 h, jos oppilas 13-v. (ennen lukuvuoden alkua).
Jos oppilas hakeutuu muuhun kuin lähikouluunsa, ei kunta ole velvollinen järjestämään kuljetusta.

Kari Lehtolan, Itä-Suomen AVIn opetustoimen ylitarkastajan mukaan on lainvastaista siirtyä suoraan 32§ ja jättää 6§ huomiotta.

Kunnat siis toimivat lainvastaisesti ottaessaan lähtökohdakseen sen, että koulumatka saa kestää sen 2,5 tuntia alle 13 vuotiaalla.

Toinen suuri huoli on siirtyminen pienestä koulusta isoon. Pelko ison koulun sopimattomuudesta aralle ja ujolle lapselle on monella vanhemmalla, jopa joillain lapsilla itsellään. Näin ollen koulukuljetusten ohella huolestuttaa se, että vanhemmilta viedään pois valinnan mahdollisuus siitä, minkälainen koulu on heidän mielestään heidän lapsilleen sopivin.

Tämä on yksi niistä syistä, miksi mielestäni oppilaaksiottoalueet olisi hyvä katsoa täysin uusiksi ja ottaa käyttöön Keravan malli. Toki Lohja on maantieteellisesti laajempi kuin Kerava, mutta silti se olisi hyvä ottaa tarkastelun pohjaksi. Keravalla oppilaaksiottoalue on koko kaupunki ja palvelupäällikkö osoittaa oppilaalle kouluksi yhteistyössä rehtoreiden kanssa. Lähikoulu voisi olla jokin Lohjan kouluista, ei aina kaikkein lähin. Oppilaaksi ottamisen perusteiden mukaan tehdyn sijoittelun jälkeen lähikoulu osoitetaan siten, että oppilaiden koulumatkat muodostuvat olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisiksi ja lyhyiksi.

Viranhaltijat myönsivät, että Karstun alueen opetuksen selvityksen aikataulu on kireä ja koulun tulevaisuuden selvityksen luonnos oli tosiaankin luonnos. Virheitä oli mm oppilasmäärissä, mutta niistä huomautettiin ja ne luvattiin korjata. Jännä juttu on se, että joidenkin koulujen kohdalla pitää tehdä kiireessä, kuten Karstu ja esimerkiksi aiemmin Hyrsylä ja Neitsytlinna, mutta joidenkin koulujen kohdallaan ei ole ollut kiire, kuten sisäilmaongelmaisessa Tytyrissä, jossa seurattiin tilannetta vuositolkulla.

Hyvin painava asia mun vaa’assa on se, että tätä asiaa varten ei ole ehditty tutkia asiasta tehtyjä tutkimuksia, eikä edellisten lakkautusten jälkeen ole tehty seurantaa siitä, millä tavalla lakkautukset ovat vaikuttaneet perheiden, ei lakkautettujen, eikä vastaanottaneiden koulujen perheiden elämään. Kouluverkkoselvityksen aikaan tehtiin lapsivaikutusten arviointia, Lokova, kouluverkon vaikuttajaraati ja Lohjan kaupunki yhteistyössä, mutta siitäkin puuttuu seuranta. Selvitystä ei ole tehty myösään lakkautusten vaikutusta opetuksen laatuun eikä kaupungin väestökehitykseen.

  • Olisi hyödyllistä tehdä seurantaa, ei pelkästään historian vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että siitä saisi tietoa, millä tavalla lakkautukset oikeasti vaikuttavat asukkaisiin, perheisiin ja ympäristöön. SE olisi hyödyllistä tulevaisuutta varten, tulevia päätöksiäkin varten.

Yhtenä perusteluna koulun lakkautukselle on lasten määrän väheneminen ja tämän lukuvuoden oppilasmäärä.

  • Se ei ole mielestäni myöskään kestävä perustelu, sillä nyt, kun Lohja pyrkii parantamaan imagoaan ja asuntomessukaupunkina 2021, tulisi katsoa jo eteenpäin. Jos messut onnistuvat, kuten olemme saaneet kuulla edellisistä messuista, asukasluku nousee. Tämä tarkoittanee myös lapsiperheiden määrän kasvua. Kunhan annettaisi niitä rakennuslupia, joita on jo pyydetty.
  • meidän ei tule toteuttaa itse  ennusteita (vähenevistä lapsimääristä) vaan meidän tulisi tehdä päätöksiä ja toimenpiteitä sen eteen, että ennusteet eivät toteudu

Se, että lautakunta ei osoittanut rahaa talousarviota koskevassa kokouksessaan Karstun koulun toiminnalle ei ole perustelu sille, että koulu on pakko lakkauttaa.

  •  Haja-asutusalueilla olevat koulut tarvitsevat koulurauhan, ei jatkuvaa pelkoa oman koulun kohtalosta, tämä vaikuttaa myös tontti- ja asuntokauppaan alueella
  • lakkautuksesta lasketut ”säästöt” ovat pienen pieni summa kokonaisuuteen nähden

Toki perusteena oli myös Karstun koulun korjausvelka. Olen aika skeptinen korjausvelasta puhuttaessa:

Korjausvelka

Rakennuskannassa ja infrassa on korjausvelkaa eli korjausvajetta erittäin paljon. Arvioidaan, että rakennusten korjausvelka on jopa kymmenesosa koko rakennuskannan arvosta. Se on samaa luokkaa kuin valtion menot vuonna 2014. Korjausvelan määrä kertoo, paljonko rakennuksiin olisi pitänyt investoida, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Korjausvelka syntyy, kun ennakoivasta kunnossapidosta tingitään ja tehdään vain välttämättömiä, kiireellisiä korjauksia. Kunnossapito on siis vähäisempää kuin rakenteiden kuluminen. Korjausvelka, rapistuminen, ilmenee mm. kehnona sisäilmana ja rikkoontuvina vesijohtoina.

RT:n kanta

Laadukas kiinteistönpito edellyttää panostuksia. Se kuitenkin kannattaa. Korjausvelan ehkäisy on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.

Rapistuminen on valinta. Vastuu rakennuksen kunnosta on omistajilla. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen esimerkkejä, taloudellisia kannustimia sekä informaatio- ja säädösohjausta.

(Lähde: Rakennusteollisuus.fi)

Usein, kun puhutaan laskelmista ja kuluista, mistä säästetään, puhutaan SISÄISESTÄ VUOKRASTA. Mitä se sitten on? Miten sisäinen vuokra toimii? Alla olevassa kuvassa on Kari Lehtola, opetuksen ylitarkastaja kertonut asian näpäkästi.

Koisjärven ja Hyrsylän koulujen lakkautuksen jälkeen Oinolan (nykyään Nummen yhtenäiskoulun) alakoulun oppilasmäärä on kasvanut 143:sta yli kahteensataan, on tehty muutoksia, että on kaikki luokat saatu mahtumaan.  Esimerkiksi aineluokkia on muutettu kotiluokiksi, eikä kouluun mahdu enää yhtäkään luokkaa, jos tulisi tilanne, että pitäisi luokka jakaa. Tosin se tilanne on jo. Eräässä koulun luokassa on niin monta oppilasta, että se pitäisi jakaa kahtia, mutta koska fyysisiä tiloja ei ole, ei voida jakaa. Onneksi tämä ko luokka pystyy pitämään jakotunteja usein. Ensi syksynä koulusta on lähtenyt vain yksi kutosluokka, mutta tulee kaksi ykkösluokkaa. Siinä sitä on opetuksen järjestäjillä miettimistä. Toki luonnollisesti he selviytyvät siitä.

Kun Hyrsylän koulu lakkautettiin, minulle ja aluetoimikunnalle luvattiin, että Oinolan sisäilmaa seurataan säännöllisesti ja pidetään huolta siitä, että se pysyy hyvänä. Aluetoimikunta ei ole vieläkään saanut minkään näköistä tietoa siitä, että tämä olisi toteutunut.

Kun Koisjärven koulu lakkautettiin, luvattiin, että koulun pihassa ollutta lähiliikuntapaikkaa ylläpidetään, että sitä voi käyttää. Ei ylläpidetä.

Karstun opetuksen selvityksessä on sentään tällä kertaa tehty lapsivaikutusten arviointi.

Lasten kanssa oli keskusteltu kahden päivän ajan ja lapset miettivät koulun hyviä ja haastavia puolia.

Ote luonnoksesta:

Kaikki ryhmät toivat esiin Karstun vahvuutena sen, että kaikki tuntevat toisensa, kaikki otetaan mukaan ja että ketään ei kiusata. Näitä asioita pidettiin myös yleisesti asioina, joista hyvän koulun tunnistaa. Kävimme keskustelua kiusaamisesta; mitä se on, mistä sen tunnistaa. Hyvien asioiden listassa oli myös positiiviseksi tarkoitettu lause ”täällä voi jahdata tyttöjä”. Oppilaat pohtivat tulisiko tämä kuitenkin listata negatiiviseksi asiaksi, kun sen voi joku myös kokea ikävänä asiana. Oppilaat ymmärsivät että ulkopuolelle sulkeminenkin on helposti kiusaamista. Erimielisyydet oltiin kuitenkin valmiita selvittämään reilusti ja avoimesti. Myös aikuiset koettiin mukavina ja turvallisina. Sen lisäksi, että oppilaat on jaettu kahteen luokkakokonaisuuteen kahdelle opettajalle, oppilaita jakautuu säännöllisesti kielten tunneille. Keittiötyöntekijä kohtaa kaikki lapset päivittäin ja toimii myös oheiskasvattajana. Valvontaa ja ohjausta Karstulla on siis runsaasti.

Opetuksen mahdollinen loppuminen Karstun koululla nosti pintaa huolen koulukyydistä. Suurin murhe oppilaiden mukaan on koulupäivän piteneminen. Aamulla ei haluttaisi herätä yhtään aikaisemmin. Bussiin nouseminen tai siitä poistuminen ei juurikaan huolettanut. Muiden (lähinnä yläkoululaisten) mahdollinen huono käytös koettiin mahdollisena uhkana. Jollakin oli tosin tieto, ettei siellä mitään tapahdu, kaikki lukee kännykkää. Ainoa mahdollinen turvallisuusriski on oppilaiden mukaan se, jos joutuu seisomaan bussissa. Mahdollisista turvallisuusriskeistä keskusteltiinkin pitkään. Aikuiset halusivat tässä yhteydessä korostaa juuri bussipysäkillä odotteluun mahdollisesti liittyviä riskejä.

Yhteenvetokeskustelussa käytettiin aikaa myös pohdintaan mitä on olla ystävä ja kaveri. Onko se sama asia, jos toimintaympäristö vaihtuu? Pohdimme myös miten voisi ennakoida, ettei synny kiusaamista ja miten voi toimia, jos kiusaamista havaitsee.

Lasten kuuleminen on hyvä ja hieno asia ja kuulemisen tehnyt koki, että kaikki lapset tulivat kuulluksi. Toivottavasti tämän kuulemisen arviointi tulee päättäjille tiedoksi.

Itse näkisin mieluusti tilanteen, jossa Lohjan monitoimijataloajatus ja kehittäminen tuotaisi myös kyläkoulun. Koulu toimisi iltaisin esim opiston tiloina, yhdistysten kokouspaikkana, kyläläisten kohtaamispaikkana, liikuntapaikkana, senioreiden virkistäytymispaikkana, koulupäivien aikaan voisi ehkä kehittää kylämummo- ja -vaariajatusta, jolloin esim käsityötunneilla oltaisi apukäsinä tai lukutunnilla lukumummona. Kuten oli Hyrsylän koulussa. Alajärvellä Luoma-ahon kylässä on käynnistetty vastaavanlainen pilotti. Luoma-aholla ajatus toimii monipalvelukeskus-nimellä. Heidän nettisivujensa mukaan Luoma-aho on kehittyvä ja kasvava kylä. Luoma-ahon väestönkasvu on ollut viimeisen neljän vuoden aikana merkittävää. Kylälle on muuttanut uusia nuoria perheitä ja rakentaminen on vilkasta. (Luoma-aho.info)

Miksi se ei toimisi Lohjalla, pääkaupunkiseudun kupeessa?

Nykyään myös ollaan kokoajan huolissaan oppilasmäärän laskuista ja syntyvyyden vähenemisestä. Mä en ihmettele lainkaan. Omilla toimillamme, päätöksillä, jotka vähentävät lapsiperheiden palveluja, ei niitä lapsiperheitä houkutella paikkakunnalle, houkutellaan muuttamaan vaan muualle. Ei meidän olisi pakko toteuttaa ennusteita, meidän tulisi toimia proaktiivisesti. Tehdään kaupungistamme houkutteleva lapsiperheille.  Alla on taulukko AVIn aluejaon mukaan maakunnittain 7-12 vuotiaista. Uusimaan kohta ei kyllä kauhean miinusmerkkiseltä näytä. Toki siinä on pääkaupunkiseutu vetäjänä. Mutta mikä estää meitä olemasta yksi vetäjistä?

Koska me haluamme säästää (lue: leikata/lakkauttaa).

Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä ja säästävät samalla yhteiskunnan varoja

Lohjan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa käsiteltiin keskiviikon kokouksessa mm omaishoidontuen hoitopalkkion alentamista.

Omaishoitajat saavat todella alhaista korvausta, josta päätösesityksessä esitetään vielä alennettavaksi, jos käyttää hoidettavalle annettavaa palvelua, esimerkiksi toisinaan henkilökohtaista avustajaa. Hän EI tee omaishoitajan työtä.  Lisäksi omaishoitajan palkkio on korkeasti verotettavaa.

Valtioneuvostoon mukaan Omaishoidon lisäksi kehitetään myös perhehoitoa. Omaishoitoa ja perhehoitoa kehittämällä on tarkoitus tukea kotona asumista ja korvata muuta, kalliimpaa hoitoa, ja siten pienentää kuntien kustannuksia huomattavasti. Omaishoitoa tukevien palvelujen ja perhehoidon kehittämiseen on varattu myös lisämäärärahaa. Vuodesta 2018 alkaen omais- ja perhehoidon kehittämisen lisämääräraha kunnille on vuosittain 95 miljoonaa euroa. Tätä tukea kunnan on haettava oma-aloitteisesti. Tuki ei ikävä kyllä ole ns korvamerkittyä, joten todennäköisesti emme voi tietää, mihin haetut rahat on laitettu.

Olen lautakunnan varajäsen ja minut on kutsuttu kokoukseen varsinaisen jäsenen oltua estynyt. Mielestäni on kohtuutonta, että omaishoitajalta aiotaan alentaa entisestään alhaista korvausta. Omaishoitajien etujärjestöä kuultiin ja olen iloisia, että koko lautakunta oli puheenjohtajan muutosesityksestä samaa mieltä.
OMAISHOIDON TUEN HOITOPALKKION ALENTAMINEN -KOHTA ON POISTETTAVA VUODEN 2018 OMAISHOIDON TUEN MYÖNTÄMISKRITEEREISTÄ JA SOVELTAMISOHJEISTA.

Yksi uusi omaishoitosopimus tuo kunnalle vähintään 30 000 euroa säästöä per vuosi. Tämän vuoksi omaishoitoa tukevien palvelujen käyttö on mahdollistettava hoitopalkkiota alentamatta.
Omaishoitajat tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä ja me haluamme tukea heitä mahdollisimman hyvin.

Lohjalla on 350 omaishoitajaa, kuinka moni heistä jättää käyttämättä vapaapäivänsä? Kuinka paljon omaishoitajien palkkion alennukset toisivat ns säästöä? Lohjalla muuten maksetaan vähemmän omaishoidon tukea kuin monessa muussa kaupungissa. Alin raja on se lainmääräämä, mutta ylin maksuluokka on pienempi.

Vertailu omaishoitopalkkioista vuodelta 2014.
Lähde: https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/nain-omaishoidon-tuki-vaihtelee-eri-kunnissa-vertaa/3085616

Omaishoidon lainmukainen alin palkkio on 392 euroa. Siis kuukaudessa. Siitä menee veroa mukavat 30 prosenttia. Käsittääkseni suurin osa tästä alimmasta luokasta palkkiota saavia on lapsiperheitä. Kuinka paljon he jo säästävätkään yhteiskunnan varoja tekemällä hyvin arvokasta ja välttämätöntä työtä? Onko heidän  kohdallaan tehty tämän päätöksen lapsivaikutusten arviointia?

Onko laskettu vertailevia kustannuksia siitä, jos kaikki nämä hoidettavat, jotka ovat omaishoidon piirissä, laitettaisiin hoivakotiin? Kuinka paljon se tuo säästöjä? Paljonko se kustantaa vs omaishoito tällä hetkellä. Lisättynä sillä twistillä, että kaikki omaishoitajat eivät todellakaan käytä kaikkia vapaapäiviään, eivät ole ”taakkana”, vaan säästävät vielä entisestään. Mihin nämä säästöt menevät? Missä ne näkyvät? Pohjattomassa kassassa? Kaivossa? (eipä tietenkään missään)

Omaishoitajat tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä ja me haluamme tukea heitä mahdollisimman hyvin. Tämä lautakunnan päätös, ettei palkkiota alenneta entisestään, on hyvä alku.