Kategoria-arkisto:lastensuojelu

Omaishoitajat ja perhepalvelut jätetty leikkausten varjoon


Kirjoitin mielipidekirjoituksen hyvinvointialueen talousarviosovusta. Sovimme toimittajan kanssa, että hän voi siteerata talousarviosovusta kirjoittamaansa artikkeliin minulta ryhmämme kannan.

Kirjoitin, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talousarviosovussa omaishoitajat, lasten ja nuorten palvelut sekä perheet asetettiin kohtuuttoman leikkauspolitiikan eturintamaan.

Keskustan aluevaltuustoryhmä ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta, joka tavoittelee säästöjä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka talouden tasapainottaminen on tärkeää, se ei saa tapahtua kaikkein haavoittuvimpien ryhmien kustannuksella.


Omaishoidon palkkioihin lisättiin kyllä neuvottelujen aikana 3,5 miljoonaa euroa, mutta pohjaesityksessä oli selkeitä leikkaussuunnitelmia, jotka jäivät osin voimaan. Tämä vaarantaa omaishoitajien jaksamisen ja luo epävarmuutta heidän tulevaisuudestaan. Omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä, joka säästää hyvinvointialueelle miljoonia euroja vuosittain. Heidän palkkioidensa ja vapaittensa leikkaaminen ei ole taloudellisesti järkevää eikä inhimillisesti oikeutettua.


Talousarvioesityksessä lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kohdistetaan säästöjä 1,3 miljoonan euron edestä. Tämä vaarantaa ennaltaehkäisevien palveluiden toimivuuden ja jo nyt ylikuormitetun lastensuojelun. Keskusta ei voi hyväksyä linjaa, jossa säästöjen kohteeksi joutuvat tulevaisuuden rakentajat – lapset ja nuoret – samalla kun heidän hyvinvointinsa turvaaminen pitäisi olla koko uudistuksen keskiössä.


Säästöjä on helppo esittää Excelissä, mutta todellisuus on toinen. Lyhytnäköiset leikkaukset omaishoidon tuista, perhepalveluista ja lastensuojelusta johtavat pitkällä aikavälillä suurempiin kustannuksiin. Kun omaishoitajat väsyvät ja lapset jäävät ilman riittävää tukea, kustannukset siirtyvät kalliimpiin palveluihin, kuten laitoshoitoon ja erikoissairaanhoitoon.

Keskusta on edellyttänyt, että hyvinvointialueille annettaisiin enemmän aikaa alijäämän kattamiseen. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta kaksi vuotta – on kohtuutonta odottaa täydellistä taloudellista tasapainoa näin lyhyessä ajassa. Valtion tulisi joustaa rahoituslain vaatimuksissa, jotta hyvinvointialueet voivat kehittää palvelujaan kestävällä tavalla ilman kohtuutonta painetta asiakkaille ja henkilöstölle.
Hyvinvointialueen budjetti pitää rakentaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle pohjalle. Keskustan ryhmä ei voinut olla mukana sovussa, joka sivuuttaa asiakkaiden ja palveluiden käyttäjien näkökulmat. Meidän on turvattava omaishoitajien, lasten ja nuorten sekä kaikkien palveluita tarvitsevien asema – ei leikattava heidän hyvinvoinnistaan talouden nimissä.


Lotta Paakkunainen
Aluevaltuutettu (kesk.)

Keskustan puheenjohtaja Kaikkonen kuulemassa lastensuojelun arkea

Maanantaina Lohjalla vieraili kansanedustaja ja Keskustan puheenjohtaja, joka saapui kuulemaan ihmisiä, joita hallituksen leikkaukset ja HUSin päätökset ovat syvästi koskettaneet. Päivän aikana hän tapasi muun muassa Lohjan sairaalan kätilöitä, lastensuojelun parissa työskenteleviä sekä osallistui avoimeen yleisötilaisuuteen, jossa paikalliset jakoivat huolensa ja kokemuksensa.

Hallituksen ajamat leikkaukset – erityisesti Kokoomuksen, Perussuomalaisten, RKP:n ja Kristillisdemokraattien ajamat kurjistamistoimet – näkyvät arjessa hyvin konkreettisesti:

  • Lohjan sairaalan synnytysosaston sulkeminen on herättänyt vakavia kysymyksiä yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta.
  • Lastensuojelun resurssipula kasvattaa riskejä kaikkein haavoittuvimpien lasten ja perheiden osalta.
  • Koko hyvinvointialueen kantokykyä koetellaan, kun palveluita vähennetään ja ihmisten on matkustettava yhä kauemmas saadakseen tarvitsemaansa apua.

Sain mahdollisuuden keskustella Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen kanssa hänen vieraillessaan työpaikallani. Hän oli saapunut kuulemaan millaisessa tilanteessa lastensuojelu tällä hetkellä Uudellamaalla on. Ja vakavaksi tilannekatsauksemme hänet kyllä veti.

Keskustelussa toin esiin huoleni Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden asemasta sekä palvelujen tasa-arvoisesta saannista. Alueella kamppaillaan vakavien haasteiden kanssa: resurssit ovat riittämättömiä ja työntekijöiden jaksaminen on koetuksella. Samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa, mikä asettaa niin lapset, nuoret, perheet kuin työntekijätkin valtavan paineen alle.

Tapaamisella nostettiin esiin avohuollon palvelujen merkityksen, niiden suhteellisen kustannustehokkuuden sekä pitkän aikavälin vaikutukset. Avohuollon tukitoimet ovat merkittävästi edullisempia kuin lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle, jotka ovat paitsi taloudellisesti kalliita myös inhimillisesti raskaita. Laadukas avohuolto voi usein estää kriisien kärjistymisen ja sijoitustarpeen synnyn, mikä säästää paitsi resursseja myös tukee lasten ja perheiden parempaa tulevaisuutta.

Pitkät yhteiskunnalliset vaikutukset ulottuvat kauas: riittämätön tuki lapsille ja perheille heijastuu paitsi yksilöiden hyvinvointiin, myös työllisyyteen, koulutukseen ja jopa rikollisuuteen. Onkin selvää, että panostukset varhaiseen tukeen ja perheiden hyvinvointiin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin yhteiskunnalle.

On tärkeää, että päättäjät ymmärtävät, mitä päätökset – tai niiden puute – tarkoittavat käytännössä. Lastensuojelussa jokainen tehty tai tekemättä jätetty ratkaisu heijastuu suoraan haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja heidän perheisiinsä. Keskustelussa kävi selväksi, että tämä tilanne ei ole vain lukujen tai budjettien ongelma, vaan ennen kaikkea ihmisten ongelma.

Olen kiitollinen siitä, että Kaikkonen otti aikaa kuullakseen kentän ääntä. Hän vaikutti aidosti ymmärtävän, kuinka välttämätöntä on turvata lasten ja perheiden oikeus yhdenvertaisiin palveluihin sekä tukea työntekijöiden jaksamista, jotta työ voidaan tehdä laadukkaasti ja inhimillisesti.

Tämä tapaaminen muistutti jälleen, kuinka tärkeää on, että me kentällä työskentelevät nostamme äänemme ja pidämme huolta siitä, että arjen todellisuus välittyy päätöksentekijöille. Me emme voi vaikuttaa yksin, mutta yhdessä voimme pitää huolen siitä, että lasten, nuorten ja perheiden asiat eivät huku hallinnollisten päätösten alle.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Tasa-arvo vaakalaudalla: Lohjan synnytysosaston lakkautus – onko rikottu lakia?

HUS:n suunnitelma sulkea Lohjan sairaalan synnytysosasto marraskuun lopussa on herättänyt alueen asukkaiden, erityisesti naisten, keskuudessa suurta huolta. Päätöksestä on jätetty useita valituksia hallinto-oikeuteen, eikä se ole vielä lainvoimainen. Olemme tehneet Sh YAMK, hoitotyön lehtorin Sanna Kuivalaisen kanssa kantelun tasa-arvovaltuutetulle, koska näemme synnytysosaston lakkauttamisen rikkovan tasa-arvolain (609/1986) vaatimuksia sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta.

Miten lakkautus vaikuttaa naisten oikeuksiin?

Synnytysosaston lakkautus vaarantaa Lohjan ja lähialueiden naisten pääsyn laadukkaisiin ja helposti saavutettaviin synnytyspalveluihin. Tasa-arvolain mukaan julkisessa päätöksenteossa on huomioitava, ettei sukupuolten välinen tasa-arvo vaarannu. Naisten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantuminen voi täyttää sukupuoleen perustuvan syrjinnän tunnusmerkit, mikäli palveluiden saatavuus heikkenee merkittävästi tietyillä alueilla.

Synnytysosaston sulkeminen asettaisi Länsi-Uudenmaan naiset eriarvoiseen asemaan verrattuna muilla alueilla asuviin naisiin, joilla on edelleen pääsy lähempänä oleviin synnytyspalveluihin. Tämä ei ole vain sukupuolten välisen tasa-arvon, vaan myös alueellisen tasa-arvon kysymys.

Alueellinen tasa-arvo vaakalaudalla

Lohjan sairaalan synnytysosaston lakkauttaminen heikentäisi merkittävästi synnytyspalvelujen saavutettavuutta Länsi-Uudellamaalla. Pitkät etäisyydet ja huonot liikenneyhteydet voivat johtaa siihen, että naiset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen synnyttämään. Tämä asettaa naiset alueellisesti eriarvoiseen asemaan, mikä rikkoo tasa-arvolain vaatimuksia yhdenvertaisuuden edistämisestä koko maassa.

Kantelumme tasa-arvovaltuutetulle

Olemme pyytäneet tasa-arvovaltuutettua tutkimaan, onko HUS:n päätös Lohjan synnytysosaston lakkauttamisesta ristiriidassa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain kanssa. Vaadimme, että päätös perutaan, jotta alueen naisilla säilyy oikeus riittäviin ja saavutettaviin synnytyspalveluihin.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole vain korulauseita, vaan perusoikeuksia, jotka tulee taata kaikille – myös Lohjan ja sen ympäristökuntien asukkaille. Meidän tulee puolustaa näitä oikeuksia erityisesti silloin, kun päätökset uhkaavat heikentää niitä merkittävästi.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/7820938?fbclid=IwY2xjawF_g3hleHRuA2FlbQIxMAABHV_IIrlAoakmMbQyOYkE0wdcBCrzVFtRg9-HoAyC3Q1v14kfiO12t5T6vw_aem_Gdp3WmBTpQyFCL4vWNGzWA

Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen vaarantaa tasa-arvoa

Lastensuojelun kriisi syvenee: Säästöjen hinnalla ei saa vaarantaa lasten turvallisuutta

Vilja-Eerikan murha vuonna 2012 järkytti koko Suomea ja nosti lastensuojelun puutteet laajaan julkiseen keskusteluun. Tapaus paljasti vakavia ongelmia viranomaisten välisessä yhteistyössä ja lasten hätätilanteisiin reagoinnissa. Herää kysymys: onko mikään muuttunut 12 vuodessa?

Lakimuutoksia ja lastensuojelun kehittämistä

Vilja-Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelua on pyritty parantamaan lainsäädännöllisin ja toiminnallisin uudistuksin. Vuonna 2016 voimaan tullut uusi sosiaalihuoltolaki korosti lapsen etua ja oikeutta tulla kuulluksi ja lastensuojelulakia on päivitetty useasti muun muassa henkilöstömitoituksen osalta. Ennaltaehkäisevää työtä ja avohuollon palveluita, kuten perhe- ja kotipalveluja, on kehitetty, jotta perheet saisivat apua ajoissa ennen kuin ongelmat kärjistyvät lastensuojelun asiakkuuteen.

Hyvinvointialueet ja säästöpaineet

Viime vuosina hyvinvointialueiden talouspaineet ovat kuitenkin asettaneet lastensuojelun kehityksen ristiriitaiseen tilanteeseen. Säästöjä haetaan usein kriittisistä ennaltaehkäisevistä palveluista, kuten avohuollosta, jotka ovat elintärkeitä raskaimpien toimenpiteiden, kuten kiireellisten sijoitusten, ennaltaehkäisemiseksi. Säästöpaineet voivat johtaa virheellisiin päätöksiin, kuten ostopalveluiden vähentämiseen tai uskomukseen, että kustannukset laskevat hetkellisesti, vaikka pitkällä aikavälillä säästöjä ei synny.

Tämä näkyy myös konkreettisissa traagisissa tapauksissa. Vuonna 2023 Joensuussa kuolleen 4-vuotiaan lapsen asioista vastannut sosiaalityöntekijä ei tavannut lasta kertaakaan. Tämä herättää vakavia kysymyksiä siitä, miten hyvinvointialueiden säästöt ovat vaikuttaneet lastensuojelun kykyyn hoitaa tehtäviään. Resurssipula, suuret asiakasmäärät ja henkilöstön riittämättömyys johtavat tilanteisiin, joissa lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan ajoissa tai riittävästi.

Ostopalveluiden merkitys ja kriisi syvenee

Ostopalveluilla on merkittävä rooli lastensuojelussa, mutta niiden käyttöön liittyy haasteita. On tärkeää huomioida ostopalveluiden osaaminen ja työpanos, jotta palvelut pysyvät laadukkaina ja tukevat kunnallista toimintaa. Ostopalveluiden tulee kuitenkin olla kustannustehokkaita ja laadukkaita – ei niin, että niistä laskutetaan kohtuuttomasti, mutta ei myöskään niin, että palveluja vähennetään säästösyistä huolimatta niiden kriittisestä roolista.

Kuormittunut henkilöstö ja alanvaihto

Säästöpaineet eivät vaikuta vain palveluiden saatavuuteen, vaan ne kuormittavat myös lastensuojelun henkilöstöä. Moni sosiaalityöntekijä kokee, ettei voi tehdä niin laadukasta työtä kuin haluaisi liian suurten asiakasmäärien ja resurssipulan vuoksi. Tämä johtaa työuupumukseen, ja monet harkitsevat alanvaihtoa. Kysymys kuuluukin: onko meillä varaa menettää näitä ammattilaisia?

Muutos on mahdollista, mutta riittävätkö resurssit?

Vaikka lakimuutokset ja palveluiden kehittäminen ovat askeleita oikeaan suuntaan, niiden toteutuminen arjessa jää usein resurssipulan varjoon. Hyvinvointialueiden säästöpaineet vaarantavat erityisesti ennaltaehkäisevän työn, mikä lisää lastensuojelun kriisitilanteiden määrää. Joensuun tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka syvällä lastensuojelun kriisi on koko maassa.

Vilja-Eerikan tapauksen kaltaisen tragedian toistuminen on estettävissä, mutta tämä vaatii rakenteellisten ja resurssiongelmien ratkaisemista. Oikein kohdennetut resurssit, laadukkaat ostopalvelut ja ennakoiva tuki perheille ovat keskeisiä tekijöitä, joilla lastensuojelun tilaa voidaan parantaa ja estää uusia tragedioita.

Valtuustoaloite 9.10.2024: Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjan peruskoulualueilla

Jätin 9.10.2024 Lohjan kaupunginvaltuustolle tärkeän aloitteen, jonka tarkoituksena on vakinaistaa koulunuorisotyöntekijät – erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä aloite on askel kohti pitkäjänteistä ja vaikuttavaa koulujen tukemista.

Puheenvuorossani nostin esille aiemman aloitteen kouluvalmentajien palkkaamisesta, johon vastattiin suunnitelmalla vakinaistaa koulunuorisotyöntekijöitä. Tämä on erittäin tervetullut kehitys, mutta nykyisessä taloustilanteessa on herännyt huoli siitä, toteutuuko tämä todella. Lautakunnassa asiasta on tehty päätös, mutta taloudelliset realiteetit saattavat vaarantaa sen toteutumisen. Onkin välttämätöntä, että koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen ja heidän roolinsa vahvistaminen pysyväksi varmistetaan.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Lohjalla kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa työaikansa useiden koulujen kesken, mikä ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Yläkoulut erityisesti tarvitsevat omia koulunuorisotyöntekijöitä, ja myös alakoulut ovat ilmaisseet kiinnostusta. Vakinaistamalla kuusi nuorisotyöntekijää – yksi jokaiselle yläkoululle – mahdollistettaisiin toiminnan laajentaminen myös alakouluihin, joissa tarvetta on selkeästi havaittu.

Koulunuorisotyöntekijöiden työ on korvaamatonta oppilaiden hyvinvoinnin, kiusaamisen ehkäisyn ja koulunkäynnin tukemisen kannalta. Tämä on investointi, joka maksaa itsensä takaisin parantuneena kouluviihtyvyytenä ja vähentyneinä ongelmina. Kustannukset, noin 231 260 euroa vuodessa, ovat pieni hinta verrattuna niihin pitkäaikaisiin hyötyihin, joita tämä työ tuo mukanaan.

Siksi keskustan valtuustoryhmä esittää, että valtuusto ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi Lohjan kouluihin. Samalla varmistetaan, että lautakunnan tekemät päätökset todella toteutuvat.

Aloitteeni on saanut jo usean valtuutetun tuen, ja toivon, että se etenee ripeästi lasten ja nuorten hyväksi.

Voit katsoa puheenvuoroni tästä:

Alla aloite:

Valtuustoaloite: Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjan peruskoulualueilla

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että Lohjan kaupungin kouluissa toimivien koulunuorisotyöntekijöiden toimenkuva vakinaistetaan ja laajennetaan kaikkiin yläkouluihin.

Koulunuorisotyöntekijät ovat osoittautuneet tärkeäksi osaksi kouluyhteisöjä. He tarjoavat oppilaille turvallisen aikuisen, joka on helposti saavutettavissa, auttaa arjen ongelmissa ja edistää oppilaiden hyvinvointia. Koulunuorisotyöntekijöiden panos näkyy muun muassa kiusaamisen ehkäisyssä, oppilaiden motivoinnissa sekä nuorten ohjaamisessa harrastuksiin ja muihin palveluihin. Oppilaat, huoltajat ja koulujen henkilökunta ovat antaneet toiminnasta positiivista palautetta.

 Nykyinen malli, jossa kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa tehtäviä useiden koulujen välillä, ei kuitenkaan riitä vastaamaan tarpeeseen. Yläkouluilla on tarvetta omille koulunuorisotyöntekijöille ja myös alakoulut ovat ilmaisseet kiinnostusta saada koulunuorisotyöntekijöitä. Tällä hetkellä ajan puute rajoittaa toiminnan laajentamista.

Esitämme, että Lohjan kaupungin yläkouluille vakinaistetaan yhteensä kuusi koulunuorisotyöntekijää, jolloin jokaiselle yläkoululle on oma työntekijä. Tämä mahdollistaa myös toiminnan laajentamisen alakouluihin, joissa tarve on tunnistettu ja tämä korostaa ennaltaehkäisevää työtä.

Vakinaisten koulunuorisotyöntekijöiden kustannukset on noin 231 260 euroa vuodessa. Tämä investointi nuorten hyvinvointiin, kiusaamisen ehkäisyyn ja koulunkäynnin tukemiseen maksaa itsensä takaisin pitkässä juoksussa vähentyneinä ongelmina ja parantuneena kouluviihtyvyytenä.

Esitämme, että valtuusto ryhtyy toimenpiteisiin koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi Lohjan kouluihin.

Lohjalla 9.10.2024

Keskustan valtuustoryhmä puolesta

Lotta Paakkunainen

Lähde: https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Tietopaketti%20kunnille%20koulunuorisoty%C3%B6st%C3%A4.pdf