Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen leikkaukset lastensuojeluun, oppilashuoltoon, ikääntyneiden terveydenhuoltoon ja asumispalveluihin sekä vammaispalveluihin ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköisesti palveluita johdetaan. Hyvinvointialueen virkajohdon ja aluehallituksen esityksiin perustuvat leikkaukset saivat enemmistön tuen aluevaltuustossa, vaikka historia on jo osoittanut, millaisia seurauksia tällä on.
1990-luvun laman aikana tehdyt sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset vaikuttavat yhteiskuntaamme edelleen. Tuolloin tehtiin niin sanottuja välttämättömiä säästöjä, joiden seurauksena lasten, nuorten, perheiden ja ikääntyneiden hyvinvointi heikkeni merkittävästi. Pitkällä aikavälillä nämä säästöt maksettiin moninkertaisesti lisääntyneinä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksina, syrjäytymisenä ja jopa rikollisuuden kasvuna. Nyt, vuonna 2025, teemme täsmälleen samoja virheitä. Mitään ei ole opittu.
Leikkausten kohdistuminen lasten, nuorten, ikäihmisten ja vammaisten palveluihin on erityisen raju isku, sillä juuri nämä ryhmät tarvitsevat palveluita eniten. Lastensuojelun ja oppilashuollon heikennykset lisäävät koulupudokkuutta, pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ikääntyneiden palveluiden heikennykset johtavat suurempaan kuormitukseen perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, kun ennaltaehkäiseviin toimiin ei panosteta. Vammaispalveluiden leikkaukset rajoittavat itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuutta entisestään.
Omaishoitajien tilanne on myös heikentynyt jatkuvien leikkausten vuoksi. Omaishoitajien palkkioita on esitetty leikattavaksi toistuvasti, ja koko aluevaltuustokauden ajan niitä onkin jo leikattu sekä omaishoitajien vapaiden käyttöä vaikeutettu. Lohjalla oli aiemmin erinomaisesti toimiva käytäntö, joka mahdollisti omaishoitajien vapaiden joustavan käytön ja lisäsi siten heidän jaksamistaan. Nyt vapaita käytetään huomattavasti vähemmän, mikä johtaa omaishoitajien uupumiseen. Samalla vapaiden ajaksi osoitettuja hoitopaikkoja lakkautetaan ilman, että tilalle tarjotaan sopivaa vaihtoehtoa, jolloin hoidettavien ja omaishoitajien tilanne vaikeutuu entisestään.
Erityisen hälyttävää on Ankkuritoiminnan alasajo Lohja-Vihti-Karkkila-alueella. Tätä ei voi perustella palvelujen yhdenmukaistamisella tai virtaviivaistamisella, sillä kyseinen alue on ainoa, jossa muutoksia tehdään. Samalla Lohja-Vihti-Karkkila on ainoa alue, jossa Ankkuritiimin työ on ollut erillinen, eikä vain muiden tehtävien ohessa hoidettava työmuoto. Tämän muutoksen taustalla ei ole edes säästöt, vaan jotain aivan muuta – mitä, sitä ei ole avattu asukkaille. Lopputulos on kuitenkin selkeä: rikoskierteessä olevien nuorten ja nuorten aikuisten tukeminen vaikeutuu.
Tämän päivän säästöt ovat huomisen suuria kustannuksia. Me maksamme niistä tulevaisuudessa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Nyt olisi viimeinen hetki pysähtyä ja miettiä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää tuleville sukupolville. Onko meillä varaa tehdä samat virheet uudelleen?
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.
Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:
Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota.
Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.
On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.
Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.
Virkkalan päiväkodin hankesuunnittelusta on muodostunut pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka on herättänyt keskustelua niin asukkaiden, päättäjien kuin viranhaltijoiden keskuudessa. Kaupunginvaltuuston kokouksessa 22.1.2025 pidin ryhmäpuheenvuoron aiheesta ja haluan tässä kirjoituksessa avata sen keskeisiä teemoja ja näkökulmia.
Päätöksenteon viivästyminen on ollut kallista – ei vain rahassa mitattuna, vaan myös ajassa ja epävarmuudessa, jota se on aiheuttanut alueen perheille. Jo vuonna 2019 esitin lasten, nuorten ka perheiden lautakunnassa kahteen eri otteeseen, että hankesuunnittelua tulisi jatkaa tarveselvityksen pohjalta tarkentaen vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista ja rakentamisen eri vaihtoehdoista. Valitettavasti tämä esitys ei silloin saanut kannatusta. Päätöstä mielummin pöydättiin ja sen jälkeen suunniteltiin Rauhalan koulun kiinteistöön (ei niin kovin viisasta). Nyt, vuosien jälkeen, olemme tilanteessa, jossa päätöksentekoa ei voi enää lykätä.
Virkkalan päiväkotihankkeessa on kyse paljon muustakin kuin pelkästä rakennuksesta. Se on investointi alueen lasten, perheiden ja koko yhteisön tulevaisuuteen. Hankesuunnittelun viivästykset ovat tuoneet mukanaan haasteita, mutta samalla ne ovat osoittaneet, miten tärkeää on tehdä ratkaisuja, jotka ovat paitsi kestäviä myös oikeudenmukaisia ja alueen tarpeet huomioivia.
Uudisrakentaminen – järkevä ratkaisu muuttuvassa ympäristössä
Rauhalan koulun peruskorjauksen kustannusten nousu ja rakennuksen kunto ovat tehneet selväksi, että alkuperäiseen suunnitelmaan ei voi enää nojata. Uudisrakentaminen ei ole vain järkevä vaihtoehto, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden suunnitella tilat alusta alkaen terveellisiksi, toimiviksi ja tulevaisuuden tarpeisiin muuntojoustaviksi. Keskustan alueen asukkaat ovat toistuvasti viestittäneet, että uusi päiväkoti tulisi sijoittaa Virkkalan keskustaan – viesti, jota päätöksenteossa on syytä kunnioittaa.
Keskustasijainti helpottaa perheiden arkea ja tukee samalla alueen elinvoimaisuutta. Virkkala on monimuotoinen yhteisö, jossa on omat erityispiirteensä, kuten ruotsinkielisten perheiden tarpeet. Tasavertaisuuden varmistaminen ei tarkoita samanlaisten ratkaisujen tarjoamista jokaiselle alueelle, vaan yksilöllisten tarpeiden huomioimista oikeudenmukaisella tavalla.
Tulevaisuuteen katsova ratkaisu
Varhaiskasvatuspalvelujen tarpeiden ennustaminen on haastavaa, mutta yksi asia on varmaa: lasten ja perheiden hyvinvointi on tärkein ohjenuora päätöksenteossa. Virkkalan päiväkotihankkeen kohdalla on nyt aika tehdä ratkaisu, joka vastaa paitsi tämän hetken myös tulevaisuuden tarpeisiin – olipa kyse terveellisistä tiloista, energiatehokkuudesta tai toiminnallisista ratkaisuista.
Ryhmäpuheenvuorossani korostin, että prosessi on opettanut meille paljon. Hankkeiden käsittelyssä on tärkeää huomioida tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus riippumatta niiden sijainnista. Päätöksenteon viivästykset ovat luoneet epävarmuutta, joka olisi voitu välttää, jos prosessi olisi ollut selkeämpi ja ripeämpi.
Katse eteenpäin – opit käyttöön
Keskustan valtuustoryhmä kannattaa päiväkodin rakentamista Virkkalan alueelle ja pitää tärkeänä, että sijaintivaihtoehdot – kuten Rauhalan koulun tontti, vanhan päiväkodin tontti tai muu keskustan alue – selvitetään huolellisesti. Nyt on aika tehdä päätös, joka palvelee Virkkalan lapsia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla on syytä ottaa oppia tästä prosessista ja varmistaa, että vastaavat viivästykset vältetään tulevaisuudessa.
Päätöksenteossa meillä on mahdollisuus tehdä Virkkalan päiväkodista esimerkki siitä, miten laadukkaat, terveelliset ja tarpeita vastaavat tilat voivat palvella yhteisöä pitkällä aikavälillä. Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet mukana tämän hankkeen valmistelussa – työpanoksenne ansaitsee arvostusta. Nyt on aika tehdä ratkaisu, joka osoittaa, että olemme valmiita rakentamaan tulevaisuutta yhdessä.
Virkkalan lasten ja perheiden arki ei voi enää odottaa – tehdään tästä päätös, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Voit lukea ryhmäpuheenvuoroni alta:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut kuulijat niin etänä kuin läsnä täällä paikan päällä
Virkkalan päiväkodin hankesuunnittelusta on muodostunut pitkäaikainen prosessi, jossa päätöksenteko on viivästynyt monista syistä. Keskustan valtuustoryhmä haluaa nostaa esille muutamia keskeisiä huomioita ja ajatuksia, jotka liittyvät tähän hankkeeseen.
”Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistaa; ja sitä molempiin, joka unohtaa,” vai miten se sananlasku nyt menikään, mutta sanonpa nyt kuitenkin: Vuonna 2019 tein lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa kahteen otteeseen esityksen, että hankesuunnittelua jatkettaisiin tarveselvityksen pohjalta tarkentaen vaihtoehtoja päiväkodin sijainnista, kustannuksista ja rakentamisen vaihtoehdoista. Valitettavasti tämä esitys ei saanut kannatusta. Jälkiviisaana voi nyt todeta, että päätöksenteon viivästyminen on maksanut aikaa – ja todennäköisesti myös rahaa.
Rauhalan koulun peruskorjauksen kustannusten nousu ja rakennuksen heikko kunto ovat tehneet alkuperäisestä suunnitelmasta kestämättömän. Näissä olosuhteissa uudisrakentaminen ei ole pelkästään järkevä ratkaisu, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä tiloista terveellisiä, toiminnallisia ja pitkäaikaisesti kestäviä.
Alueen asukkaat ovat selvästi ilmaisseet, että uusi päiväkoti tulisi sijoittaa Virkkalan keskustaan. Tämä on tärkeä viesti, jota päätöksenteossa tulisi kunnioittaa. Keskustasijainti parantaa perheiden arkea ja tukee alueen elinvoimaisuutta.
Uudisrakentaminen tarjoaa mahdollisuuden suunnitella tilat alusta alkaen muuntojoustaviksi ja tulevaisuuden tarpeisiin vastaaviksi. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa varhaiskasvatuspalvelujen kysyntä ja tarpeet voivat vaihdella. Päädytään sitten uudis- tai korjaamisrakentamiseen, tilojen terveellisyyteen ja laadukkuuteen pitää panostaa.
Lapsilukumäärän ennustaminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Alueella varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on noussut osallistumisasteen kasvun myötä, mutta toisaalta syntyvyys ja muuttoliike tuovat epävarmuutta tulevaisuuden tarpeisiin.
Päiväkotihankkeiden yhteydessä on puhuttu tasavertaisuudesta. Mitä tasavertaisuus tarkoittaa varhaiskasvatuksessa? Onko kyse samanlaisista tiloista jokaiselle alueelle vai siitä, että eri alueiden erityispiirteet huomioidaan yksilöllisesti? Virkkalassa on esimerkiksi ruotsinkielisten perheiden tarpeita, joita ei kaikilla alueilla ole. Samaan aikaan resurssit ovat rajalliset, joten meidän on määriteltävä, miten takaamme tasavertaiset mahdollisuudet kaikille lapsille, riippumatta heidän asuinpaikastaan. Tasavertaisuus ei välttämättä tarkoita samaa kaikille, vaan tarpeiden ja olosuhteiden huomioimista oikeudenmukaisella tavalla.
Pitkä prosessi on myös opettanut meille sen, että hankkeita tulisi käsitellä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti riippumatta niiden sijainnista. Päätöksenteon viivästykset ovat aiheuttaneet tarpeetonta epävarmuutta ja viivästyttäneet lasten ja perheiden arkeen tarvittavia ratkaisuja.
Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy esityksen päiväkodin rakentamisesta Virkkalan alueelle. Kannatamme, että sijaintivaihtoehdot – kuten Rauhalan koulun tontti, vanhan päiväkodin tontti tai muu keskustan alue – selvitetään huolellisesti. Samalla haluamme painottaa ratkaisun löytymistä, joka vastaa nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin niin toiminnallisuuden, terveellisyyden kuin energiatehokkuuden osalta.
Kiitämme kaikkia, jotka ovat olleet mukana tämän hankkeen valmistelussa ja tässä vuosien aikana heitä on ehtinyt olemaan jo monta. Nyt on aika tehdä päätös, joka palvelee Virkkalan lapsia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla – ja voisiko jo nyt ottaa oppia prosessista, jotta jatkossa vältämme vastaavat viivästykset.
Nuorten hyvinvointi ja turvallisuus ovat yhteiskuntamme tulevaisuuden peruspilareita. Tämän vuoksi tein valtuustoaloitteen kaupunginvaltuuston kokousessa 22.1.2025 ankkuritoiminnan turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Ankkuritoiminta on moniammatillista yhteistyötä, joka yhdistää poliisin, sosiaalityön, terveystoimen ja nuorisotyön asiantuntemuksen. Sen tarkoituksena on tarjota apua ja tukea nuorille ja perheille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, estää ongelmien kasautuminen ja puuttua rikoksiin, päihteiden käyttöön sekä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.
Ankkuritoiminnan merkitys
Ankkuritoiminta on tehokas tapa ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja tukea heitä elämänhallinnan haasteissa. Varhaisessa vaiheessa annettu tuki voi muuttaa kokonaisia elämänpolkuja ja estää rikoskierteen tai päihdeongelmien syntymisen. Tämän vuoksi ankkuritiimin jatkuvuus ja riittävä resursointi ovat kriittisiä, jotta palvelut vastaavat paikallisiin tarpeisiin.
Kuitenkin viime aikoina on noussut esiin huoli siitä, miten ankkuritoiminnan resurssit turvataan hyvinvointialueiden uudistuksen jälkeen. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja psykiatristen sairaanhoitajien siirtäminen muihin tehtäviin tai oman toimen ohella tehtäväksi voi vaarantaa toiminnan laadun ja tehokkuuden kuten hyvinvointialueen virkajohto aluehallituksen hyväksymänä on päättänyt tehdä Lohja-Vihti-Karkkila alueella.
Aloitteen tavoitteet
Aloitteeni tavoitteena on varmistaa, että:
Ankkuritoiminnan resurssit turvataan: Hyvinvointialue sitoutuu varmistamaan, että ankkuritiimissä on riittävästi sosiaalityöntekijöitä, psykiatrisia sairaanhoitajia ja muita asiantuntijoita, jotka voivat keskittyä tehtäväänsä täysipainoisesti.
Moniammatillisuus säilyy vahvana: Tiimin jokaisen jäsenen asiantuntemusta hyödynnätään parhaalla mahdollisella tavalla, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on sujuvaa.
Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen: Hyvinvointialue varmistaa, että ankkuritoiminnan vaikuttavuutta arvioidaan ja sitä kehitetään tarpeiden mukaisesti.
Yhteistyömallit kuntien ja hyvinvointialueen kesken
Aloitteessa esitin, että hyvinvointialue ja kunnat voisivat kehittää yhteistyömalleja, jotka tukevat ankkuritoimintaa. Esimerkiksi kunnat voisivat osallistua ankkuritoiminnan rahoitukseen ja tarjota tukipalveluita, kuten toimitiloja tai hallinnollista tukea. Toisaalta hyvinvointialue voisi ottaa vastuun sosiaalityön ja psykiatrian resursoinnista. Tällainen hybridiratkaisu voisi varmistaa palveluiden jatkuvuuden ilman, että yksikään osapuoli kantaa kohtuuttomia kustannuksia.
Miksi tämä on tärkeää?
Nuorten ongelmat eivät odota, eivätkä ne ratkea itsestään. Ilman riittäviä resursseja moni nuori ja perhe voi jäädä vaille apua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan. Ankkuritoiminnan turvaaminen on paitsi inhimillisesti oikea ratkaisu, myös taloudellisesti viisas valinta. Ennaltaehkäisevä työ on huomattavasti edullisempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen.
Aloitteen allekirjoitti moni valtuutettu toiveenamme, että voimme yhdessä turvata tärkeän toiminnan jatkuvuuden. Kyseessä on sijoitus tulevaisuuteen – sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti parempana hyvinvointina ja turvallisuutena.
Me allekirjoittaneet esitämme, että Lohjan kaupunki ryhtyy selvittämään yhteistyössä Vihdin ja Karkkilan kanssa mahdollisuutta palkata Ankkuritiimiin sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Lisäksi esitämme, että kaupunki käynnistää viipymättä neuvottelut Vihdin ja Karkkilan kanssa asian edistämiseksi.
Huolimatta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen muutoksista, on tärkeää turvata nuorten hyvinvointi ja jatkaa Ankkuritiimin arvokasta työtä. Esitämme, että aloitamme selvitystyön kuntien välisestä yhteistyöstä sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaamiseksi, jotta voimme yhdessä taata riittävät resurssit nuorten tukemiseen. Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (hyte-toiminta) kattaa myös nuorten rikollisuuden ja päihdeongelmien ehkäisyn, johon Ankkuritoiminnan toiminta voidaan lukea.
Tällä hetkellä Ankkuritiimissä toimii erityisnuorisotyöntekijä, jonka palkkakustannukset jaetaan Lohjan, Vihdin ja Karkkilan kesken. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kuntien välinen yhteistyö mahdollistaa tärkeiden palveluiden järjestämisen ja kustannusten jakamisen. Samalla tavalla kunnat voivat yhdessä jakaa myös sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkakustannukset. Vaikka kunnat eivät voi ottaa hoitaakseen kaikkia tehtäviä, jotka hyvinvointialueet jättävät hoitamatta tai hoitavat puutteellisesti, Ankkuritiimin sosiaalityöntekijän ja psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaaminen on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Esimerkiksi Turun kaupungissa Ankkuritiimin psykiatrisen sairaanhoitajan vuosikustannus on noin 41 657 euroa, josta puolet laskutetaan seutukunnilta, jolloin kaupungin osuudeksi jää noin 20 829 euroa vuodessa.
Tämä osoittaa, että vastaava järjestely Lohjan, Vihdin ja Karkkilan kesken voisi olla taloudellisesti toteutettavissa noin 0,7 henkilötyövuoden kustannuksilla per kunta.
Ankkuritiimin työ nuorten rikollisuuden ja päihdeongelmien ennaltaehkäisemiseksi on äärimmäisen tärkeää, jopa yhdeksän kymmenestä kontaktoidusta nuoresta ohjautuu pois rikosten parista. Viime vuonna Lohja-Vihti-Karkkila alueen Ankkuritiimi tapasi 344 lasta tai nuorta. Vuoden 2024 alle 14 vuotiaiden tekemien rikosten määrä on nousussa (31,7 per 1000). Monialaisen tuen vahvistaminen sosiaalityön ja psykiatrisen hoidon osaamisella parantaisi palveluiden laatua ja vaikuttavuutta sekä lisäisi nuorten kokonaisvaltaista tukemista. Yhteistyön avulla voimme kustannustehokkaasti varmistaa, että tiimissä on riittävät resurssit nuorten tukemiseksi.
Lainsäädäntö ja kuntien itsehallinto mahdollistavat tällaisen yhteistyön, kunhan palvelut järjestetään sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sääntelyn mukaisesti. Kuntien välinen sopimus selkeyttää vastuut ja kustannusten jaon ja yhteistyö mahdollistaa resurssien tehokkaan hyödyntämisen. Tämä auttaa meitä paremmin vastaamaan nuorten tarpeisiin ja ennaltaehkäisemään sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. On myös tärkeää varmistaa, että lapset ja nuoret saavat tukea, vaikka hyvinvointialueen mahdollinen sopimusrike olisikin tutkinnan alla.
Keskeisiä huomioitavia asioita ovat:
Lainsäädäntö: Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon järjestämisvastuut on määritelty laissa. Kunnat voivat kuitenkin päättää palveluiden tuottamisesta yhteistyössä, kunhan ne noudattavat alan sääntelyä, kuten sosiaalihuoltolakia ja terveydenhuoltolakia.
Yhteistyösopimukset: Kuntien välinen sopimus, jossa määritellään vastuut ja kustannusten jako, on tärkeä. Tämä varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät roolinsa ja velvoitteensa.
Kuntien itsehallinto: Kunnilla on itsehallinnollinen oikeus päättää palveluiden järjestämisestä paikallisten tarpeiden mukaan. Tämä mahdollistaa joustavien ratkaisujen toteuttamisen, kuten monialaisen tiimin resurssien jakamisen.
Yhteistyö kuntien välillä on tavanomainen tapa järjestää palveluita, joissa voidaan jakaa osaamista ja resursseja tehokkaasti.
Vuosi 2024 oli politiikan saralla täynnä toimintaa, haasteita ja myös syvää vastuuntuntoa. Vaikka päätöksenteossa oli paljon vaikeita hetkiä, pysyin linjassani: hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja lasten sekä perheiden etu ovat aina etusijalla. Vuosi koostui intensiivisistä kokouksista, alueellisten palvelujen puolustamisesta, ja selkeästä viestistä siitä, että päätösten vaikutuksia ei saa unohtaa.
Lastensuojelun kriisi ja ennaltaehkäisevä työ Vuoden alusta lähtien jatkoin puhumista lastensuojelun syvenevästä kriisistä. Helmikuussa kirjoitin, kuinka resurssipula vaarantaa lasten turvallisuuden ja peräänkuulutin konkreettisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Myös ennaltaehkäisevän työn merkitystä korostin useissa yhteyksissä – sen leikkaaminen on paitsi lyhytnäköistä, myös taloudellisesti kestämätöntä. Valitettavasti poliittisissa neuvotteluissa prioriteetit eivät aina kohdanneet, mutta jatkoin sinnikkäästi vaikutustyötäni.
Lohjan sairaalan synnytysosaston puolustaminen Kesällä Lohjan synnytysosaston sulkemispäätös oli monien mielissä. Nostin tämän esiin niin aluevaltuustossa kuin kolumneissani. Vaadin tasa-arvoisempaa palveluiden saatavuutta ja tein kantelun tasa-arvovaltuutetulle. On täysin kohtuutonta, että synnytysoikeus määrittyy asuinpaikan perusteella. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta jatkuu.
Lähipalvelut ja sote-uudistuksen demokratiavaje Hyvinvointialueen asukkaiden parissa heräsi vuonna 2024 suurta huolta, erityisesti lähipalveluiden osalta. Olin aktiivisesti mukana puolustamassa palvelujen saavutettavuutta ja vastustin leikkauksia, jotka kohdistuvat heikossa asemassa oleviin. Demokratiavaje päätöksenteossa oli toinen iso teema; päätöksentekoon osallistuvien ääntä ei aina kuunneltu, mikä heikentää luottamusta järjestelmään.
Koulut, nuoret ja ennaltaehkäisevät palvelut Koulunuorisotyön vakinaistaminen Lohjalla oli yksi konkreettisista aloitteistani, jotka toivat esiin pitkäjänteisen työn merkityksen. Korostin myös kouluverkkoon liittyvien päätösten perusteellista vaikutusten arviointia. Nuoriso on tulevaisuus, ja heidän tukensa varmistaminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä.
Vuoden kohokohtia ja pettymyksiä Olin mukana useissa merkittävissä kokouksissa, vierailin perhekeskuksissa ja alueen palvelupisteissä ja tapasin niin päättäjiä kuin kuntalaisia, asukkaita. Erityisen tärkeää oli nostaa keskusteluun omaishoitajien asema sekä vanhuspalveluiden ongelmat. Pettymykset liittyivät etenkin siihen, kuinka säästöt ajoivat liian usein perustarpeiden ja -palveluiden edelle.
Katse vuoteen 2025 Vuoden lopussa tunnelmat olivat kaksijakoiset. Toisaalta tuntui, että taisteluja hävittiin, mutta samalla uskon, että jokainen teko ja jokainen puheenvuoro rakensi pohjaa oikeudenmukaisemmalle tulevaisuudelle. Vuosi 2024 opetti paljon – päätöksentekoon tarvitaan aina enemmän ihmisläheisyyttä ja arvopohjaista johtamista. Tulevaisuus on avoin, mutta otan sen vastaan rohkeasti ja määrätietoisesti.
Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja tuesta kuluneena vuonna. Jatketaan yhdessä työtä paremman huomisen puolesta!
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen viranhaltijoiden esityksestä talousarviosta sovittaessa ja päätettäessä enemmistö puolueista päätti leikata noin 300 000 euroa tukisuhdeostoista. Keskustalle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä, miksi emme olleet sovussa mukana. En tiennyt, olisinko enemmän pöyristynyt vai vihainen kuunnellessani muiden puheenvuoroja aluevaltuuston kokouksessa, jossa kiiteltiin talousarviosopua ja moitittiin sovusta poisjättäytyneitä.
Tukihenkilöpalvelut ovat monille lapsille ja perheille elintärkeä tuki silloin, kun elämä koettelee ja nyt näitä palveluja karsitaan säästösyistä. On käsittämätöntä, että juuri ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä, jonka vaikuttavuus on kiistaton, ollaan valmiita säästämään.
Erityisesti mieleeni jäi pieni lohjalaisperhe, joka on saanut kokea tämän päätöksen karvaasti. Heidän lapsensa, joka on kamppaillut pitkäaikaisen koulukiusaamisen ja sen tuomien itsetunto-ongelmien kanssa, menetti tukihenkilönsä, kun palvelu päätettiin lopettaa säästösyistä. Perheen äiti kertoi, kuinka tukihenkilö oli lapselle ainoa turvallinen aikuinen koulun ja kodin ulkopuolella – henkilö, jonka kanssa lapsi pystyi jakamaan pelkonsa ja murheensa. Nyt tämä tuki on poissa, ja perhe kokee olevansa täysin yksin tilanteessa, jossa apua tarvitaan kipeästi.
Säästöjä sieltä, missä niihin ei ole varaa
Tukihenkilöpalvelut ovat yksi lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn kulmakivistä. Ne tarjoavat tukea ja turvaa lapsille ja nuorille, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta. Tämä työ ei ole luksusta, vaan välttämättömyys. Jokainen tukihenkilöön sijoitettu euro voi tarkoittaa yhtä lasta vähemmän sijaishuollossa. Se voi tarkoittaa lapsen pysymistä kotona, koulussa ja osana yhteisöään.
Kun hyvinvointialue päätti leikata tukisuhdeostoista, se päätti samalla sulkea silmänsä näiden palveluiden merkitykseltä. Päätös ei ainoastaan jätä perheitä pulaan, vaan se myös sysää ongelmia tulevaisuuteen. Lapsi, joka jää nyt ilman tukea, saattaa myöhemmin tarvita huomattavasti kalliimpia palveluita, kuten pitkäaikaista terapiaa, perhetyötä tai jopa sijoitusta.
Ennaltaehkäisy ei ole kuluerä, vaan säästö pitkällä tähtäimellä
On täysin kestämätöntä, että päätöksenteko tapahtuu näin lyhytnäköisesti. Ennaltaehkäisevän työn kustannuksia on helppo leikata budjetista, koska niiden vaikutukset eivät näy heti. Mutta kun apua ei anneta ajoissa, kustannukset siirtyvät tulevaisuuteen – ja ne ovat moninkertaiset.
Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannuksista valtaosa, 74 %, meni sijaishuoltoon. Tämä on suoraa seurausta siitä, että ennaltaehkäisevään työhön ei ole panostettu tarpeeksi. Nyt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue toistaa tätä virhettä leikkaamalla juuri niistä palveluista, jotka voisivat estää lasten ja nuorten päätymisen sijaishuollon piiriin.
Kuka kantaa vastuun?
Kysynkin nyt: kuka kantaa vastuun näistä säästöistä? Entä niiden seurauksista? Päätöksentekijöillä on vastuu huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Heillä on vastuu varmistaa, että perheet saavat tarvitsemansa tuen silloin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä vastuu unohdetaan, kun budjettikirjojen luvut painavat enemmän kuin ihmisten tarpeet.
Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys. Tämä on kysymys siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Haluammeko yhteiskunnan, jossa säästöt ajetaan lasten hyvinvoinnin yli? Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa ymmärretään, että lasten ja nuorten tukeminen on investointi parempaan tulevaisuuteen?
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen päätös leikata tukihenkilöpalveluista on päätös, joka jättää perheitä yksin, kasvattaa lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä ja siirtää ongelmat tulevaisuuteen – ja samalla kasvattaa niiden ratkaisemisen kustannuksia. Tätä ei voi hyväksyä.
Lotta Paakkunainen 