valtuusto – Sivu 7 – Lotta Paakkunainen

Talous, palvelut ja erityislasten kesähoito keskustelussa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa 15.5.2025

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa käsittelimme viime kokouksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden ensimmäistä osavuosikatsausta. Vaikka taloudellinen tilanne näyttää alkuvuoden osalta ylijäämäiseltä, herätti katsaus myös monia kriittisiä kysymyksiä. Lisäksi nostin kokouksessa esiin vakavat haasteet Roution koulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestämisessä. Molemmat aiheet ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

Osavuosikatsaus 1.1.–31.3.2025 – tilapäinen ylijäämä, pysyvät haasteet?

Hyvinvointialueen alkuvuoden tulos oli 31 M€, ja koko vuoden ylijäämäksi ennustetaan noin 86,7 M€ – 11 miljoonaa talousarviota parempi. Tämä kertoo taloudellisesta hallinnasta, mutta säästöjen laatu herättää kysymyksiä.

Mistä säästöt syntyivät?

Viivästyneet TES-korotukset
Alhaisemmat eläkemaksut
Vuokratyövoiman käytön väheneminen
Leikkaukset ostopalveluista ja tukipalveluista

Mutta ovatko nämä pysyviä parannuksia vai tilapäisiä helpotuksia?

Henkilöstökulujen säästö ei perustu rakenteellisiin muutoksiin, vaan näkisin, että korotukset toteutuvat myöhemmin ja kulut palautuvat.
Palvelujen ostojen leikkaukset voivat olla riskialttiita, jos ne johtavat hoitovelkaan tai palveluiden heikkenemiseen.
Digipalvelu Lunna on lupaava askel, mutta käyttöasteen kehitystä ja vaikuttavuutta on seurattava tarkkaan.

Yksi keskeinen huoli: budjetoinnin realismi. Esimerkiksi hengityslaitteista riippuvaisten asiakkaiden palvelut ja luottotappiot on alibudjetoitu, tämä ei voi toistua vuodesta toiseen.

Johtopäätös: Hyvä alkuvuosi ei saa tuudittaa meitä vääränlaiseen tyytyväisyyteen. Kestävä talous vaatii pitkäjänteisiä, rakenteellisia uudistuksia, ei vain tilapäisiä säästöjä.

Jalavan luokkien lasten kesähoidon toimimisen epäselvyys ei ole hyväksyttävää

Erityisen huolestuttavaa on ollut Roution yhtenäiskoulun Jalavan erityisluokkien oppilaiden kesähoidon järjestelyjen tilanne.

Jalavan oppilaat ovat vaativan tuen lapsia. Heillä on yksilöllistetyt opetussuunnitelmat, usein useita samanaikaisia tuen tarpeita, ja he tarvitsevat arkeensa vahvaa struktuuria ja tuttuja aikuisia. Loma-ajan hoito ei ole heille “ylimääräinen” palvelu, vaan se on elintärkeää.

Mikä meni pieleen?

Hajanaiset ja ristiriitaiset hakuprosessit: useita eri järjestelmiä (Wilma, Google Forms, vammaispalvelut), ei kirjallisia päätöksiä.
Puuttuva viestintä kuljetuksista: ei tiedetä, järjestetäänkö kuljetusta, eikä kustannuksista ole selkeää tietoa.
Pöyristyttävää viranomaisviestintää: perheille on kommentoitu, että heidän tulisi järjestää lomat “ristikkäin”, vaikka työnantajat määrittävät lomat, eivät vanhemmat. Näin ei voi kohdella kaikkein haavoittuvimpia lapsia. Ja perheillä on oikeus olla lomalla yhdessä. Hyvinvointi ja lapsen etu on ensisijaista.

Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan tämä on arjen kriisi monille perheille.

Mitä tulisi korjata?

Jalavan luokkien kesätoiminnan varmistaminen
Tutussa ympäristössä tutut aikuiset -> vähemmän stressiä lapsille ja selkeä ratkaisu perheille.
Yksi selkeä hakuprosessi ja kirjalliset päätökset ajoissa
Perheiden ei tule käyttää kohtuuttomasti aikaa oikeuksiensa selvittämiseen.
Hyvinvointialueen ja kaupungin yhteistyön selkeyttäminen
Vastuu ja tiedonkulku eivät saa jäädä perheiden harteille.
Pysyvien tukitarpeiden tunnistaminen
Tukipalvelut eivät voi olla jatkuvasti harkinnanvaraisia, kun kyse on pysyvästä tuen tarpeesta.

Neuvolat eivät saa olla digisokkelon vankeja

Useat perheet ovat raportoineet vaikeuksista päästä neuvolamenettelyissä: puhelinpalveluita on ajettu alas ja vanhemmat ohjataan sovelluksiin, joissa kontaktit ovat etäisiä ja viivästyneitä. Akuutit huolet eivät odota ja juuri neuvolassa usein nähdään ensimmäiset merkit kuormittuneesta perheestä tai lapsen erityistarpeista.

“Mitä tehdään, kun imetys ei suju tai vauva sairastaa, eikä ketään saa kiinni?”

Samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut. Yhteys on selvä: varhainen tuki estää myöhemmän kärjistymisen. Samaan aikaan myös tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut. Yhteys on tässäkin selvä: kaikkia määräaikaisneuvolatarkastuksia ei ole voitu järjestää.

Järjestöavustukset: pienet toimijat, iso merkitys

Avustusten jakoperiaatteissa on nykyisin painotettu vaikuttavuutta ja tavoittavuutta. Kriteerit suosivat kuitenkin usein suurempia, resursseja hallitsevia toimijoita. Pienten paikallisten järjestöjen rooli on korvaamaton:

Alueellisuus: Tukea tarvitaan eri puolilla hyvinvointialuetta, myös syrjäseuduilla ja pienemmissä kunnissa.
Käyttö- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen: Mitä tarkoittaa vaikuttavuus pienessäkin mittakaavassa? Kuinka huomioida saavutettavuus ja laatu, ei pelkkä asiakasmäärä?
Yhteishankkeet: Kannustetaan isoja ja pieniä järjestöjä tekemään yhteistyötä – jakamaan osaamista ja verkostoja, jolloin pienetkin toimijat pääsevät osallisiksi isommista rahoitusmahdollisuuksista.
Kapasiteetin vahvistaminen: Pienemmille järjestöille tarjotaan koulutusta raportointiin ja hankehallintoon, jotta ne voivat kilpailla sujuvasti avustuksista.

Ehdotus: Järjestöavustusten kriteereissä voisi lisätä erillisen pisteytyksen alueelliselle kattavuudelle ja pienille toimijoille, sekä kevyemmän raportointimallin paikallistasolla. Näin varmistamme, että kaikki, isoimmat ja pienimmät, voivat edistää asukkaiden hyvinvointia.

Hyvinvointialueen taloudellinen kehitys on lupaava, mutta ei ongelmaton. Luvut voivat näyttää hyvältä, vaikka arjessa tapahtuu palveluiden heikentymistä ja kohtuuttomia vaatimuksia kaikkein haavoittuvimmille perheille. Rakenteet, jotka eivät toimi, on uskallettava muuttaa.

Säästöjen ei pidä tapahtua inhimillisyyden kustannuksella.

Kaatuneitten muistopäivänä muistamisen merkitys

Sain kuluneena viikonloppuna kunnian toimia tärkeässä tehtävässä kaatuneitten muistopäivänä. Laskin Nummella seppeleen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille sekä sankarihaudalle. Se oli hiljentävä ja koskettava hetki. Ele, jolla kunnioitamme niitä, joiden elämä katkesi sodassa.

Ennen seppeleiden laskua osallistuin jumalanpalvelukseen, kuten tapana on. Pappi toi sanassaan esiin Jaakobin kirjeen viisauden: ”Miehen viha ei tee sitä, mikä Jumalan edessä on oikein.” Hän totesi, ettei olisi sotia, jos valtioiden päätöksenteko perustuisi tähän ajatukseen. Sanoissa oli pysäyttävä totuus ja suuri suru.

Pappi sanoi myös, kuten sodassa kaatuneista usein todetaan, että he antoivat kaikkein kalleimpansa, eli oman henkensä. Jäin sitä miettimään. Kyllä, se on kaikkein kallein, mitä ihminen voi itsestään antaa. Mutta jotenkin äitinä ajattelen myös näin: läheiset ovat antaneet sen kalleimman. Äiti on antanut sen kalleimman. Puoliso, lapsi. He ovat antaneet sen kalleimman. Sodan hinta ei näy vain kaatuneissa, vaan kaikissa niissä, joiden sydämeen jäi aukko.

Pappi muistutti meitä myös nykypäivän todellisuudesta. Hän nosti esiin Ukrainan ja Gazan, alueet joissa ihmiset tälläkin hetkellä elävät sodan keskellä. Se sai minut pohtimaan: olemmeko me unohtaneet?

Minun sukupolveni ei ole kohdannut sotaa suoraan. Emme ole joutuneet rintamalle tai menettäneet perheenjäseniä taistelussa. Mutta vanhempamme ja isovanhempamme ovat. Heidän kokemuksensa elävät meissä edelleen tiedostettuina tai tiedostamattomina. Kannamme heidän kipuaan, pelkojaan, traumojaan.

Siksi muistaminen on tärkeää. Ei vain kaatuneiden kunnioittamiseksi, vaan myös siksi, että ymmärtäisimme: sota ei ole abstrakti ilmiö, vaan tuhansien yksilöiden elämäntarina, joka katkesi liian aikaisin. Jos muistaisimme tämän syvemmin, uskon, että sotia olisi vähemmän.

Viha ei tee oikein. Eikä ahneus.

Tämä oli tällä erää minulle viimeinen kerta kunniatehtävässä kaupungin edustajana, sillä en ole enää ensi kaudella mukana kaupungin luottamustehtävissä. Tunnen siitä haikeutta. Nämä seppeleenlaskut ovat olleet minulle hyvin merkittäviä ja tärkeitä hetkiä, syviä pysähtymisen paikkoja, joissa on ollut mahdollista kunnioittaa menneitä ja pohtia omaa vastuutamme tulevaisuudesta.

Valtuustoaloite: Häirintähuoneentaulu luottamushenkilöiden käyttöön 14.5.2025

Valtuustokauden aikana olemme valitettavasti kohdanneet tilanteita, joissa luottamushenkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa ei ole aina kunnioitettu toisten rajoja tai pidetty kiinni hyvästä keskustelukulttuurista. On ilmennyt tapauksia, joissa käytös on ollut epäasiallista joko kokoustilanteissa tai sosiaalisessa mediassa. Luottamushenkilöiden tulee voida toimia turvallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä, vain tällöin demokratia voi toteutua aidosti ja vaikuttavasti.

Me allekirjoittaneet esitämme, että laaditaan ja otetaan käyttöön häirintähuoneentaulu tukemaan luottamushenkilöiden työtä ja ennaltaehkäisemään häirintätilanteita. Huoneentaulun tarkoituksena on muistuttaa yhteisesti sovituista periaatteista ja vastuullisesta viestintäkulttuurista. Se olisi näkyvillä esimerkiksi valtuuston ja lautakuntien kokoustiloissa sekä jaettavissa sähköisesti luottamushenkilöille.

Häirintähuoneentaulu voisi sisältää esimerkiksi seuraavat ohjeet:

Puhu toisille kunnioittavasti, älä mene henkilökohtaisuuksiin.
Älä sano verkossa asioita, joita et sanoisi kasvotusten.
Ota tunnekuohussa aikalisä, viesteihin ei tarvitse vastata heti.
Pyydä anteeksi, jos loukkaat toista keskustelijaa.
Sinulla on oikeus estää häiritsevä keskustelija.
Pidä huolta tietoturvastasi ja sosiaalisen median yksityisyysasetuksista.
Jos kohtaat häirintää tai vihapuhetta, ilmoita siitä ja hae tukea, älä jää yksin.
Muistetaan, että vihapuheen tarkoitus on kaventaa demokratiaa, ei anneta sille tilaa.

Tällainen huoneentaulu ei ole pelkkä muodollisuus, vaan konkreettinen ja symbolinen teko paremman keskustelukulttuurin puolesta. Se antaa myös selkänojaa niille, jotka kohtaavat häirintää, ja auttaa ehkäisemään uusia tilanteita ennalta.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunki laatii ja ottaa käyttöön häirintähuoneentaulun osana hyvän hallinnon ja demokratian edistämistä.

Lohjalla 14.5.2025

Lotta Paakkunainen

Aloitteen on allekirjoittanut myös

Päivi Alanne, Mari Aaltolaine, Katriina Nousiainen, Risto Murto, Anan Gutierrez-Sorainen, Hilkka Hyrkkö, Heli Kurimo, Laura Skaffari, Kristian Sarvi, Anna Mustalahti, Satu Nybäck, Birgit Aittakumpu sekä Jani Meling.

Valtuustokauden päätöksiä ja uusi aloite: Häirintähuoneentaulu tukemaan luottamushenkilöitä

Kauden viimeinen kaupunginvaltuuston kokous oli poikkeuksellisen lyhyt, mutta itselleni merkityksellinen. Tein valtuustoaloitteen häirintähuoneentaulun laatimiseksi luottamushenkilöiden tueksi ja pidin lyhyen puheenvuoron, jossa esittelin aloitteen keskeiset ajatukset ja sen taustat.

Ennen kokousta juhlistimme valtuustokauden päätöstä kakkukahveilla. Hieno ele, joka toi tilaisuuteen yhteisöllisyyttä ja arvokkuutta. Erityisruokavalioni oli huomioitu, mutta valitettavasti kakku sisälsi jotakin, mikä ei minulle sopinut. Allerginen reaktio alkoi kehittyä juuri ennen puheenvuoroani, mutta sinnittelin ja pidin puheeni siitä huolimatta.

Kokouksen päätteeksi jaettiin tuttuun tapaan Kuntaliiton kunniamerkkejä pitkään mukana olleille luottamushenkilöille. Tällä kertaa omaa nimeäni ei mainittu, vaikka kunnallisia luottamustehtäviä on kertynyt vuodesta 2013 lähtien. Ja luonnollisesti tapaani kuuluvalla tavalla huomautin asiasta, pilke silmäkulmassa, mutta ihan tosissani. Ehkä joskus toiste. Tärkeintä kuitenkin on itse työ ja sen vaikuttavuus, ei se, saadaanko siitä merkki rinnukseen.

Tässä puheeni, joka sopii mielestäni hyvin myös blogiin:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Haluan aluksi kiittää teitä kaikkia kuluneista kausista, yhteistyöstä, arvokkaista keskusteluista ja siitä työstä, jota olemme yhdessä tehneet tämän kaupungin hyväksi. Vaikka olemme olleet eri mieltä monista asioista, arvostan sitä, että olemme saaneet käydä niitä keskusteluja yhdessä.

Tein tänään aloitteen häirintähuoneentaulun laatimiseksi ja käyttöönotoksi luottamushenkilöiden tueksi. Meillä jokaisella on oikeus turvalliseen ja kunnioittavaan toimintaympäristöön, myös politiikassa.

Valitettavasti tälläkin valtuustokaudella, kuten aiemmillakin on esiintynyt epäasiallista käytöstä monessa eri muodossa. Sanavalinnat, käytös kokouksissa ja kommentointi sosiaalisessa mediassa eivät ole aina täyttäneet hyvän keskustelukulttuurin vaatimuksia. On tapahtunut ylilyöntejä, joihin ei ole puututtu, tai niihin on puututtu epäjohdonmukaisesti ja eriarvoisesti.

Häirintähuoneentaulu olisi konkreettinen ja selkeä muistutus yhteisistä pelisäännöistä. Se tukisi meitä kaikkia toimimaan rakentavasti ja kunnioittavasti myös vaikeissa ja tunnepitoisissa tilanteissa.

Toivon, että aloitteeni saa kannatusta. Meillä on mahdollisuus vahvistaa avoimen, turvallisen ja tasa-arvoisen päätöksenteon kulttuuria tuleville kausille.

Kiitos.

Toivon, että tämä aloite vie meitä jälleen askeleen lähemmäs sellaista poliittista kulttuuria, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kohdatuksi. Meistä jokainen luo osaltaan ilmapiiriä.

Kokouksen päätteeksi valtuustoystävä vei sairaalaan, jossa sain hoitoa anafylaktiseen shokkiin.

Nuorten ääni kuuluu

– ja sitä kannattaa kuunnella

Sain viime viikolla kunniatehtävän olla mukana Lohjan nuorisovaltuuston järjestämässä vaikuttajapäivän paneelikeskustelussa. Tilaisuus oli suunnattu kaikille lohjalaisille yhdeksäsluokkalaisille ja nuorisovaltuusto järjesti tapahtuman jo toista kertaa. Oli hienoa nähdä, miten aktiivisesti nuoret ottivat osaa ja millaisia teräviä, ajankohtaisia kysymyksiä me panelistit saimme.

Kysymyksissä ei säästelty. Meiltä kysyttiin muun muassa, mitkä ovat Lohjan mahdollisuudet ja uhat, miksi nuorisovaltuustolla ei ole suoraa aloiteoikeutta, mitä mieltä olemme Länsiradasta ja millaisia elämänohjeita haluaisimme antaa nuorille.

Nuorisovaltuuston aloiteoikeuteen vielä matkaa jäljellä

Yksi keskustelunaiheista oli nuorisovaltuuston oikeus tehdä suoraan valtuustoaloitteita. Itse tuen lämpimästi tätä mahdollisuutta ja niin tukivat lähes kaikki panelistitkin. On tärkeää, että nuorten ääni ei vain kuulu sivulauseissa, vaan että heillä on todellinen vaikutusmahdollisuus päätöksenteossa.

Olen ollut mukana hallintosääntötyöryhmässä tällä valtuustokaudella, kun päätettiin nuorisovaltuuston oikeudesta olla läsnä kaupunginvaltuuston kokouksissa ja saada siellä puheoikeus. Voin sanoa, että vaikka asia on nyt itsestäänselvyys, silloin se ei ollut helppo päätös. Keskustelu oli yllättävän vaikea ja vastustustakin löytyi. Silti se vietiin läpi ja näkisin, että nuorisovaltuuston läsnäolo valtuustosalissa on osoittanut, miksi se oli tärkeä ja oikea ratkaisu.

Uskon, että myös aloiteoikeuden myöntämisestä tullaan käymään tiukkoja keskusteluja. On silti hyvä muistaa, että esimerkiksi Lohjan varttivaltuustolla tällainen oikeus jo on. Miksi ei siis nuorisovaltuustollakin?

Mahdollisuuksia hyvinvointialueuudistuksessa

Kun keskustelimme Lohjan mahdollisuuksista ja uhista, nostin esiin saman teeman, joka puhuttaa laajasti koko Suomessa: hyvinvointialueuudistuksen. Näen tässä ennen kaikkea mahdollisuuksia, vaikka toki myös haasteita on.

Lohja on jo ottanut tärkeitä askelia hyvinvointialueen vastuista huolehtimisessa. Esimerkiksi Ankkuritoiminta on ollut alueellamme tehokasta ja vaikuttavaa, kiitos moniammatillisen yhteistyön, jossa sosiaalityöntekijät ovat olleet mukana täysipainoisesti. Nyt, kun hyvinvointialue on vetäytynyt tästä roolista ja sosiaalityöntekijät tekevät Ankkurityötä muun työnsä ohessa, vaikuttavuus vaarantuu. Kaupunki on ottanut tosissaan vastuuta hyvinvoinnin edistämisessä, joka on kunnan ydintehtävä.

On ollut ilahduttavaa kuulla, että sekä oma aloitteeni Lohjalla että Vihdin valtuutettu Heidi Nordmanin vastaava aloite Vihdissä ovat toimineet pohjana keskusteluille siitä, miten kaupungit voisivat vahvistaa Ankkuritoimintaa omalla panoksellaan. Yhtenä keinona on pohdittu nuorisotyöntekijäresurssien lisäämistä. Se ei korvaa sosiaalityön osaamista, mutta voi merkittävästi tukea nuoria ja vahvistaa Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta.

Länsirata – kyse ei ole vain raiteista

Länsirata-hankkeesta keskusteltaessa nostin esiin sen, että olen tutustunut useisiin koteihin ja perheisiin, joihin ratahankkeen linjaukset vaikuttavat konkreettisesti. Monelle kyse ei ole vain infrasta tai tulevaisuuden liikenneyhteyksistä, vaan kodista, joka on vaarassa jäädä radan alle.

Keskusteluja on tärkeää käydä sekä suurista linjoista että siitä, miten päätökset vaikuttavat yksittäisten ihmisten elämään. Tärkeintä on, että ketään ei unohdeta.

Elämänohje nuorille: mokat kuuluvat elämään

Yksi paneelin kysymyksistä oli, mitä elämänohjeita antaisimme nuorille. Oma vastaukseni oli tämä: kaikki mokaavat. Joskus jokin valinta ei tunnukaan omalta. Opiskelupaikka ei olekaan se oikea, tai suunta muuttuu. Se ei haittaa. Aina voi vaihtaa suuntaa, ja sinulla on oikeus etsiä omaa polkuasi.

Tärkeintä on olla oma itsensä. Sä saat olla sä.

Somessa tärkeistä asioista

Ensimmäinen meille esitetty kysymys oli kepeä, mutta herätti myös ajatuksia: Jos olisit somevaikuttaja, millaisia videoita tekisit? Vastasin, että tekisin (ja olen jo tehnytkin) videoita, joissa puhun itsemääräämisoikeudesta, omista rajoista, seurusteluväkivallasta ja lähisuhdeväkivallasta. Kertoisin siitä, mikä on ok ja mikä ei, koska nämä ovat asioita, joista pitää puhua avoimesti.

Kiitos Lohjan nuorisovaltuustolle hienosti järjestetystä tapahtumasta ja kaikille nuorille, jotka olivat mukana. Teillä on sanottavaa – ja teidän ääntänne kannattaa kuunnella.

Kuka olen?
Olen Lotta Paakkunainen: vaikuttaja ja ammattilainen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kentältä. Työskentelen yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja turvallisten kasvuympäristöjen puolesta niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla. Olen myös aluevaltuutettu kaudella 2025-2029. Kirjoitan ajankohtaisista asioista blogissani ja teen töitä sen eteen, että jokainen nuori voisi tuntea olevansa arvokas ja turvassa juuri sellaisena kuin on.

Huolestuttava yhdistelmä: nuorten rikollisuus lisääntyy, lastensuojeluilmoitukset kasvavat, mutta asiakkuudet vähenevät

Viime vuosina nuorten tekemien rikosten määrä on ollut kasvussa, erityisesti Länsi-Uudenmaan alueella. Samalla julkisuuteen on noussut toistuvasti viesti siitä, että lastensuojelu on kriisissä: resurssit eivät riitä, työntekijät uupuvat, ja lain velvoitteita ei aina pystytä täyttämään.

Tuore analyysi Sotkanetin tilastoista (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, vuodet 2019–2023) paljastaa kehityssuunnan, joka on vakava ja vaatii kiireellisiä toimia.

Lastensuojeluilmoitukset kasvavat

Vuonna 2019 Länsi-Uudenmaan alueella tehtiin noin 5 800 lastensuojeluilmoitusta 0–17-vuotiaista. Vuoteen 2023 mennessä määrä on kasvanut yli 7 400 ilmoitukseen. Tämä tarkoittaa noin 28 % kasvua viidessä vuodessa. Suunta on huolestuttava ja kertoo siitä, että yhä useampi lapsi tai nuori on huolen aihe.

Avohuollon asiakkuudet vähenevät

Samaan aikaan lastensuojelun avohuollon asiakkuuksien määrä on laskenut. Vuonna 2019 asiakkaina oli noin 2 350 lasta, mutta vuonna 2023 enää noin 1 830. Pudotus on lähes 22 %, vaikka ilmoitusten määrä on kasvanut.

Tämä epäsuhta tarkoittaa käytännössä sitä, että suurempi osa ilmoituksista ei johda palveluihin, vaikka huoli on kasvanut. Syy ei välttämättä ole lapsen tilanteessa, vaan järjestelmän kyvyssä vastata tarpeeseen.

Rikollisuus lisää painetta, mutta reagoimmeko tarpeeksi ajoissa?

Poliisin mukaan alaikäisten tekemät pahoinpitelyt, ryöstöt ja omaisuusrikokset ovat lisääntyneet Länsi-Uudellamaalla. Samaan aikaan kunnissa koetaan, että ennaltaehkäisevä tuki ei tavoita nuoria ajoissa. Ankkuritoiminnan heikentyminen tai katkeaminen on ollut konkreettinen esimerkki tästä ja siksi kuntien, kuten Lohjan, Vihdin ja Karkkilan päätös rakentaa oma rakenne Ankkurityölle on ollut tärkeä vastaliike.

Miten tästä eteenpäin?

Lastensuojelu ei saa olla järjestelmä, joka reagoi vasta, kun kaikki on jo mennyt pieleen. Tarvitaan:

Ennaltaehkäiseviä palveluita, jotka tavoittavat perheet ajoissa
Riittävät resurssit käsitellä jokainen ilmoitus asianmukaisesti
Yhteistyötä poliisin, koulujen ja perusterveydenhuollon kanssa
Toimiva ja jatkuva Ankkuritoiminta myös Länsi-Uudellamaalla

Olisi vihdoin aika kääntää katseet kohti lapsia ja nuoria. Ei vasta sitten, kun rikos on tapahtunut tai kriisi on käsillä, vaan silloin kun ensimmäinen huoli nousee.