Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu
Sain haastateltavakseni keskustan aluevaltuustoryhmän puheenjohtajan Eerikki Viljasen.
Hyvinvointialueiden aluevaltuustot ovat nyt maaliskuun alussa aloitelleet kauttaan ja niin aloitti myös Länsi-Uudenmaan aluevaltuustokin ja kysyin Eerikiltä perinteisen urheilutoimittajan peruskysymyksen: miltä nyt tuntuu?
Kuule Eerikin haastattelu:
Eilen oli ensimmäinen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustokokous. Ensimmäisenä varavaltuutettuna sain hälytyksen erään varsinaisen valtuutettumme sairastuttua.
Mielestäni ensimmäisen varavaltuutetun tehtävä on olla valmiina, jos kutsu kävisi. Tarkoittaen siis, että kalenterissa on aina kokoukset merkittynä ja esityslistaan ja materiaaliin tutustuttu ja valtuustoryhmän keskusteluihin osallistuttu. Ryhmän sihteerinä keskusteluihin osallistuminen on luonnollisesti jatkuvaa. Meidän ryhmällämme on erittäin hyvä ryhmähenki ja käymme paljon keskusteluja kokousten välilläkin. Ensimmäiseen valtuustokokousta edeltävään ryhmäkokoukseenkin pystyi osallistumaan lähes jokainen ryhmään kuuluva.
Kokous pidettiin Dipolissa ja puitteet olivatkin tilanteen historiallisuuteen sopivat.
Varsinainen valtuustokokous sujui hyvin, toisaalta ihmettelin kokouksen levottomuutta. Moni nousi paikaltaan esimerkiksi vastatakseen puheluun, tai haetaan kahvia/vesipulloa kesken toisten puheenvuorojen. Varmasti on ollut hyviä syitä.
Ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin hallintosääntöä, jonka aikana käytettiinkin eniten puheenvuoroja. Muutamia muutoksia tehtiin, mutta pääsääntöisesti yksimielisesti hyväksyttiin hallintosäännön ensimmäinen luonnos. Hallintosääntöön palataan vielä kesäkuussa ja marraskuussa, jolloin tarkastellaan vielä mm. toimielinten toimivaltaa.
Hallintosäännöstä käytiin yksi äänestys ja se koski ryhmärahaa. Ryhmäraha oli jo puolueiden välillä neuvoteltu syksyllä ja siitä oli käyty jo silloin kovia keskusteluja. Sitä ei ole tarkoitettu esim. vaalirahoitukseen, vaan ryhmien hyvinvointialuetyöhön ja sen työn tukemiseen ja kehittämiseen. Ryhmärahan käyttöä toivottavasti tullaan valvomaan tarkkaan.
Päätös tehtiin myös hyvinvointijohtajan viran perustamisesta, johon hallitus paneutuukin nyt ensimmäisenä. Aikataulu on tiukka, kesäkuun valtuustokokouksessa olisi tarkoitus valita henkilö tähän tehtävään.
Toimielinpaikoista oli käyty jo neuvottelut ja paikkajaot päätettiinkin nyt yksimielisesti. Minä sain merkittävän lautakuntapaikan tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa. Tälle lautakunnalle kuuluu mm. terveyden ja hyvinvoinnin edistämistehtävät.
Kirjoitin tällä kertaa Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani psykiatrisesta hoidosta ja hoitotakuusta.
Nuoria on psykiatrisessa jonossa enemmän kuin koskaan. Nuorisopsykiatrian poliklinikoiden viesti on karu: potilaita on paljon, ja määrä vain kasvaa. Osa suurista sairaanhoitopiireistä sanoo koronapandemian lisänneen nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireilua entisestään. (yle: https://yle.fi/uutiset/3-11899434)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan noin joka viides nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja tällä hetkellä noin joka kymmenes uusimaalainen nuori on nuorisopsykiatrian potilaana.
Olen tehnyt valtuustoaloitteet erityislasten palvelujen parantamiseksi (19.5.2021) https://lottapaakkunainen.com/2021/05/20/valtuustoaloite-erityislasten-palvelujen-parantamiseksi-19-5-2021/ sekä jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa (11.12.2019) https://lottapaakkunainen.com/2019/12/11/valtuustoaloite-jokaiselle-lohjan-koulualueelle-palkataan-psykiatrian-sairaanhoitaja-osaksi-kouluterveydenhuoltoa/ mm. yllämainituista syistä. Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat ennaltaehkäisevää tukea ja oireiden tunnistamista.
Kirjoittajavieras-kolumnini:
Psykiatrinen hoito ei ole lainvaatimassa minimitasossa
Hoitotakuu tarkoittaa, että potilaalle on taattu oikeus päästä kiireettömään hoitoon laissa annetun määräajan kuluessa. Psykiatrinen hoito kuuluu hoitotakuun piirin. Hoitotakuu ei koske potilaan akuuttia vaivaa, sillä kiireellistä hoitoa tulee saada välittömästi. Psykiatrisessa hoidossa potilas saa kiireellistä hoitoa käytännössä vain psykoosin ja itsemurhavaaran perusteella.
Hoitotakuun mukaan lähetteestä kolmessa viikossa tulisi saada aika erikoissairaanhoitoon. Psykiatrisen hoidon tapauksessa tämä voi kestää aikuisilla vuoden ja jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arvioita tai tutkimuksia, on ne lain mukaan tehtävä kolmessa kuukaudessa lähetteen saapumisesta. Erikoissairaanhoito tulee aloittaa kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista. Psykiatrista hoitoa kaipaavan on siis yleensä odotettava kuukausia ennen varsinaisen hoidon aloittamista.
Nuorten psykiatrinen hoito on pahoin ruuhkautunut, hoitoon tai tutkimuksiin pääsyä voi joutua odottamaan kuukausia. Yhdeksi keinoksi nuorten kasvavaan mielenterveyshätään on pohdittu lyhytterapiaa. Koulujen opiskeluhuollon antama lyhytterapia voi lievittää nuorten masennusta. Tämä ilmeni HUS:n, Espoon kaupungin ja THL:n yhteisessä tutkimuksessa (2015). Kokeilu tuotti hyviä tuloksia lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Tutkimuksesta on jo tovi ja asia on edelleen puhumisen tasolla.
Johtopäätökseni tänään on, että maailma on tehty terveille ja vahvoille, kriisittömille ja ikuisesti eläville. Lapsi/nuori: Älä siis traumaudu esim. koulukiusaamisesta, älä sairastu psyykkisesti ja herranen aika, jos sattuu olemaan perintötekijät sillä tavalla vinossa, että oireilusi johtuukin neuropsykiatrisesta haasteesta, niin älä. Voi olla onnesta kiinni, tunnistetaanko neuropsykiatrinen oireilusi ajoissa saadaksesi diagnoosia ja oikea-aikaista apua ja kuntoutusta, joka auttaisi sinua ja läheisiäsi ymmärtämään. Lastensuojelusta voit saada apua, joka sekään ei ole oikea taho, sillä heilläkään ei ole keinoja auttaa, paitsi sijoittamalla lapsi/nuori laitokseen.
Maaliskuussa on ensimmäiset aluevaltuustojen kokoukset. Saatetaan psykiatrinen hoito Suomessa edes lain vaatimalle minimitasolle. Nähdään lapset ja nuoret. Nähdään hätä! Nähdään mielenterveys- ja päihdesairaat sairaina, jotka tarvitsevat apua, mieluiten nopeasti. Nähdään kokonaisuus. Ei tehdä heillä politiikkaa, varsinkaan talouspolitiikkaa.
Kirjoittaja on äiti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varavaltuutettu
Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.
Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.
Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)
mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)
Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.
Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.
Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.
Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.
Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään
Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.
Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.
Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?
Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea289fcd-0fba-4f08-ac31-96732e219245
Ajatellen toisaalta myös sitä, miten eri tavalla voidaan ajatella ratkaisuista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b5361d9-dfd3-4ca0-9af5-07499351a78a
Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.
Aiemmin huutolaisuudesta kirjoittamaani:
Aluevaaleissa minulle luotti äänensä 509 länsi-uusimaalaista. Lämmin kiitos jokaiselle.
Ääntenlaskennassa viime hetkillä keskusta menetti yhden paikan ja minä putosin siinä vaiheessa varavaltuutetuksi. Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto on kokoomus- ja Espoovetoinen, keskustalla on kolme valtuutettua.
Nummen ja Pusulan äänestysalueilla sain eniten ääniä, lämmin kiitos! Ja Lohjallakin sain kahdeksanneksi eniten ääniä.
Varavaltuutettuna tulen todennäköisesti olemaan aktiivisesti mukana kehittämässä ja rakentamassa hyvinvointialuettamme.
Vaaleja valvoessamme kotona oli lapsetkin mukana jännittämässä. Nuorimmaista ei ollut saada nukkumaan. Hän niin jännittää ja hänestä on kiinnostavaa seurata äänten kehittymistä, puolueiden kannatusprosenttien muutosta ja äidin menestystä.
Noh, leuka rintaan ja kohti uusia vaaleja.
EDIT: tarkastuslaskennassa minulle löytyi kaksi ääntä lisää, kiitos niistäkin. Ääniä sain siis kokonaisuudessaan 511.
Aluevaalit ja niiden kampanjointi käytiin nopeassa tahdissa.
Keskustan Lohjan kunnallisjärjestössä ja ehdokkaiden kesken totesimme vaalien olevan kollektiiviset vaalit ja yhteisesti teemme vaalityötä kaikkien ja keskustan hyväksi. Teimme yhteiset mainokset ja tuimme toisiamme.
Viestinnästä vastaavana keskityin kaikkien ehdokkaiden näkyvyyteen ja kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa menestyksesämme. Toki puheenjohtajakausihan vaihtui kesken vaalikampanjoinnin, joten edellinen ja nykyinen ovat toimineet yhdessä ja kiitos on molempien. Luonnollisesti ehdokkaiden työ näkyy ja on arvokasta, mutta taustatyötä ei voi unohtaa. Ilman taustatyötä ja -tukea kampanjointi on hankalampaa.
Valtakunnallisesti keskustalle ennustetaan kolmatta sijaa, mikä on loistava tulos, mutta Länsi-Uusimaa on hyvin erilainen vaalialue verrattuna muihin. Toivomme sanomamme lahipalvelujen turvaamisesta tulleen kuulluksi myös omalla alueellamme.
Vaalikampanjoinnin aikana on moni puolue puhunut kärkiehdokkaista ja on kehoitettu äänestämään tiettyjä ehdokkaita. Meilläkin puhuttiin jossain vaiheessa tällaisesta vaihtoehdosta, mutta emme kokeneet mielekkäänä valita ns. kärkiehdokasta erinomaisten ehdokkaiden välillä.
Eilen torilla minulta kysyttiin minkälaista äänimäärää odotan. Aluevaalien tulosta on suhteellisen vaikea ennustaa vaalien ollessa ensimmäiset laatuaan, äänestysvilkkauskin on arvoitus. Erilaisia arveluja on esitetty, ennakkoäänestyksessä äänestysprosentti nousi 26,4% ja se ennustaa, että äänestysprosentti voisi nousta hyvinkin yli 50 aiemmin arveltujen reilun 40%:n. Toivon, että tekemäni työ näkyy ja että ehdokkaittemme lautakunnissa ja valtuustossa tekemä työ näkyy.
Tuloksen näemme pian. Haluan kiittää kaikkia ehdokkaita työstä, tukijoita tuesta ja omaa perhettäni tuesta ja kannustuksesta.
Lotta Paakkunainen