Hyvinvointialueen talousarvio

Länsi-Uudenmaan talousarviosta neuvotellaan neuvottelukunnan toimesta ja aluevaltuusto päättää siitä joulukuun kokouksessaan.

Hyvinvointialueella on kovia paineita ja halua olla mallioppilas ja kiriä mahdollisimman nopeasti.

Säästölistoja ja esitettyjä säästökeinoja lukiessani pohtimani saa vahvistuksen. Mietin kuinka uudistuminen voi toteutua, kun on samat henkilöt tekemässä kuin ennenkin?

Puheissa on ollut ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeys, listoilla se ei näy.

Mietin ja käännän ajatuksiani siitä, kuinka hyvinvointialue voi säästää?


Hyvinvointialueiden kyky säästää riippuu monista tekijöistä, kuten niiden hallinnon tehokkuudesta, taloudellisista resursseista, päätöksenteon läpinäkyvyydestä sekä alueen väestön tarpeista ja odotuksista. Hyvinvointialueet voivat pyrkiä säästämään eri tavoin:

Tehokas resurssien käyttö: Hyvinvointialueet voivat pyrkiä optimoimaan resurssien käytön, kuten terveydenhuollon palveluiden ja henkilöstön, jotta voidaan tarjota laadukasta hoitoa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten terveysvalistukseen, varhaiseen puuttumiseen ja terveyden edistämiseen, voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia.

Digitalisaatio: Käyttämällä teknologiaa ja digitalisaatiota terveydenhuollossa, hyvinvointialueet voivat tehostaa toimintaansa ja säästää kustannuksia esimerkiksi potilastietojärjestelmien avulla.

Yhteistyö muiden alueiden ja organisaatioiden kanssa: Hyvinvointialueet voivat tehdä yhteistyötä muiden alueiden, terveysalan yritysten ja järjestöjen kanssa saadakseen resursseja ja palveluita edullisemmin.

Hallinnolliset muutokset: Tehokkaampi hallinto ja päätöksenteko voivat johtaa kustannussäästöihin. Esimerkiksi byrokratian vähentäminen ja päällekkäisten toimintojen eliminointi voivat tuoda säästöjä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että liiallinen säästäminen terveydenhuollossa voi vaarantaa palvelujen laadun ja potilasturvallisuuden. Siksi säästäminen tulisi aina tehdä harkiten ja tasapainossa palvelujen laadun ja saatavuuden kanssa.


Pohdin, mikä olisi uusi keino tehostaa toimia terveydenhuollossa?

Tehostamalla terveydenhuoltoa voidaan parantaa palvelujen laatua, saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Tässä muutamia uusia keinoja terveydenhuollon toimintojen tehostamiseksi:

Etälääketiede ja etähoito: etälääketiede mahdollistaa lääkärien ja potilaiden välisen viestinnän etäyhteyksien kautta. Etähoito voi sisältää videovastaanottoja, tekstiviesti- ja puhelinneuvontaa sekä etämonitorointia, mikä parantaa potilaiden pääsyä hoitoon ja vähentää fyysisten tapaamisten tarvetta.

Tekoäly terveydenhuollossa: Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi potilaiden tietojen analysoinnissa, diagnoosien tekemisessä ja hoitosuositusten antamisessa. Tämä voi nopeuttaa päätöksentekoa ja auttaa lääkäreitä tekemään parempia päätöksiä.

Big Data ja analytiikka: Terveydenhuollossa kerätään valtavia määriä dataa. Big Data -analytiikan avulla voidaan löytää trendejä, ennustaa sairauksien esiintymistä ja optimoida resurssien käyttöä.

Älykkäät terveyssovellukset ja laitteet: Potilaiden käytössä olevat älykkäät sovellukset ja laitteet voivat auttaa heitä seuraamaan terveydentilaansa, lääkitystään ja liikuntaansa. Tämä antaa lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle tarkempaa tietoa potilaiden tilasta ja auttaa heitä tekemään personoidumpia hoitosuosituksia.

Robotiikka terveydenhuollossa: Robotiikkaa voidaan käyttää apuna monissa terveydenhuollon tehtävissä, kuten leikkauksissa, fyysisissä kuntoutuksissa ja lääkkeiden jakelussa. Robotit voivat suorittaa tarkkoja tehtäviä nopeammin ja tasalaatuisemmin kuin ihmiset.

Tärkein on ihmisten hyvinvointi ja palvelujen laatu sekä saavutettavuus.

Potilastietojärjestelmien integraatio: Erilaisten potilastietojärjestelmien parempi integraatio mahdollistaa tietojen saumattoman jakamisen eri terveydenhuollon toimijoiden välillä. Tämä vähentää turhia toistotöitä ja parantaa tiedonkulun sujuvuutta.

Koulutus ja osaamisen kehittäminen: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön jatkuvaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen voi parantaa palvelujen laatua ja potilasturvallisuutta.

Näiden teknologisten ja organisatoristen keinojen avulla terveydenhuoltoa voidaan tehostaa ja samalla parantaa potilaiden hoitokokemusta. On kuitenkin tärkeää huomioida eettiset näkökohdat ja potilastietojen turvallisuus näitä teknologioita hyödynnettäessä.

Entä mikä olisi kustannustehokasta ja inhimillistä terveydenhuoltoa?


Kustannustehokas ja inhimillinen terveydenhuolto voi perustua useisiin periaatteisiin ja käytäntöihin, jotka yhdistävät korkean hoidon laadun, tehokkuuden, taloudellisuuden ja potilaslähtöisyyden. Tässä joitakin keskeisiä tekijöitä:

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Tämä sisältää terveysvalistusta, rokotuksia, terveellisen elämäntavan edistämistä ja varhaista puuttumista terveysriskeihin.

Integroitu hoitomalli: Terveydenhuollon eri osa-alueiden, kuten perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden, integrointi voi parantaa hoidon koordinointia ja vähentää päällekkäistä työtä.

Potilaskeskeisyys: Potilaiden kuunteleminen ja heidän tarpeidensa ymmärtäminen on avainasemassa. Potilaiden osallistuminen hoitopäätöksiin ja heidän kunnioittaminen yksilöinä on tärkeää inhimillisessä terveydenhuollossa.

Tietotekniikan hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, telelääketiede ja etähoitomahdollisuudet voivat parantaa hoitoprosessien tehokkuutta ja potilastyytyväisyyttä sekä vähentää kustannuksia.

Varhainen diagnosointi ja hoito: Varhainen sairauksien diagnosointi ja hoito voivat vähentää pitkän aikavälin hoitokustannuksia ja parantaa potilaiden ennustetta.

Taloudellinen läpinäkyvyys: Terveydenhuollon organisaatioiden tulee olla taloudellisesti läpinäkyviä, jotta varat voidaan kohdentaa tehokkaasti. Tämä sisältää budjetoinnin, kustannustehokkuuden seurannan ja resurssien oikeudenmukaisen jakamisen eri osastojen välillä.

Kumppanuudet ja yhteistyö: Yhteistyö eri terveydenhuollon toimijoiden, kuten julkisen ja yksityisen sektorin, kanssa voi tuoda synergiaetuja ja mahdollistaa resurssien jakamisen.

Koulutus ja ammattitaitoinen henkilöstö: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen ja ammattitaitoon varmistaa, että hoito on laadukasta ja turvallista. Tyytyväinen ja motivoitunut henkilöstö on myös avainasemassa inhimillisen hoidon tarjoamisessa.

Yhdistämällä nämä tekijät terveydenhuoltojärjestelmä voi tarjota sekä kustannustehokasta että inhimillistä hoitoa potilaille. On kuitenkin tärkeää, että näitä periaatteita sovelletaan huolellisesti ja kohdennetaan erityisesti kunkin yhteiskunnan tarpeiden ja resurssien mukaisesti.

Mistä voi säästää sosiaali- ja terveydenhuollossa?


Sosiaali- ja terveydenhuollossa säästömahdollisuuksia voi löytyä useista eri lähteistä, mutta näiden säästöjen toteuttaminen on aina herkkä aihe, koska se voi vaikuttaa suoraan ihmisten terveydenhuoltopalveluihin ja hyvinvointiin. On tärkeää toteuttaa säästötavat harkiten ja varmistaa, että ne eivät vaaranna potilasturvallisuutta tai hoidon laatua. Joitakin mahdollisia säästökohteita sosiaali- ja terveydenhuollossa voivat olla:

Tehokkuuden lisääminen: Prosessien ja toimintatapojen arviointi voi paljastaa tehottomuutta ja tarjota mahdollisuuksia parantaa resurssien käyttöä. Tehokkaammat toimintatavat voivat vähentää aikaa ja kustannuksia.

Henkilöstökustannukset: Henkilöstökustannukset muodostavat suuren osan terveydenhuollon budjetista. Henkilöstön koulutusta ja työnkuvan uudelleenorganisointia voidaan harkita säästöjen saavuttamiseksi.

Lääkehoitojen hintaneuvottelut: Neuvottelut lääkeyritysten kanssa lääkkeiden hintojen alentamiseksi voivat tuoda merkittäviä säästöjä terveydenhuollolle.

Hallinnolliset säästöt: Bürokratian vähentäminen ja hallinnollisten toimintojen virtaviivaistaminen voivat vähentää kustannuksia.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Terveellisen elämäntavan edistäminen ja riskitekijöiden hallinta voivat vähentää kroonisten sairauksien hoitokustannuksia.

Teknologian hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, etähoitomahdollisuudet ja telelääketiede voivat vähentää matkustamiseen liittyviä kustannuksia ja tehostaa hoidon tarjoamista.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa: Yhteistyö muiden terveydenhuollon organisaatioiden, järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa voi johtaa resurssien ja palveluiden tehokkaampaan jakamiseen.

Laitoshoidon vähentäminen: Kotihoitoa ja avohoitoa voidaan kehittää niin, että potilaita ei tarvitse sijoittaa sairaaloihin tai hoitolaitoksiin, mikä voi säästää kustannuksia.

On kuitenkin tärkeää huomata, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tehtävät säästöt eivät saisi vaarantaa potilasturvallisuutta eivätkä heikentää palvelujen laatua. Säästötoimenpiteitä tulisi suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, ottaen huomioon potilaiden tarpeet ja hyvinvointi.

Mietin talousarviossa esitettyjä lukuja keinoja säästää ja mietin, että onko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mahdollista säästää 50 miljoonaa euroa?

Hyvinvointialueen kyky säästää 50 miljoonaa euroa riippuu monista tekijöistä, kuten alueen väestömäärästä, terveyspalveluiden tarpeista, nykyisistä resursseista, hallinnollisista rakenteista ja siitä, miten tehokkaasti resursseja käytetään.

Säästömahdollisuuksia voi olla erilaisia, kuten prosessien tehostaminen, henkilöstökustannusten hallinta, lääkeostojen neuvottelut, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hallinnollisten kulujen karsiminen. Myös teknologian hyödyntäminen, kuten etähoitopalvelut ja älykkäät potilastietojärjestelmät, voi tuoda säästöjä pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden suunnittelussa ja strategiassa otetaan yleensä huomioon taloudelliset tavoitteet ja pyrkimykset tehostaa palveluja. On kuitenkin tärkeää, että säästötoimenpiteet eivät vaaranna palvelujen laatua tai potilasturvallisuutta.

Lopullinen arvio säästömahdollisuuksista ja niiden toteutettavuudesta tulisi tehdä asiantuntijoiden ja taloustieteilijöiden toimesta, jotka voivat tarkastella alueen erityispiirteitä ja tehdä kattavan taloudellisen analyysin. Mietin myös, onko näin toimittu?

Ajatuksissani on paljon toistoa, mutta koen, että kaikki liittyy kaikkeen.

Toivon neuvotteluihin inhimillisyyttä, realistisuutta sekä järkeä eikä liikaa oman ideologian painotusta ja omien tavoitteiden puskemista.

Saako lapsi tukea – paperilla saa, käytännössä ei

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini neurovähemmistölasten ja -perheiden avunsaannin kokemuksista.

Saako lapsi tukea – periaatteessa saa, käytännössä ei

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020–2021 käy ilmi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Kyselyssä käy ilmi lukuisia ongelmia ja viiveitä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.

Osa kyselyyn vastanneista perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla. Vastanneista 52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa koulussa.

Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy.

Moni neuronkirjon nuori kokee olevansa väärinymmärretty, ei ole tunnistettu neuronkirjoa ja diagonosoidaan liian myöhään, jotta olisi saanut apua ajoissa. Kiusataan, syrjitään, jätetään ulkopuolelle. Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy, monesta eri syystä. Moni tippuu yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Koulupudokkuus, koulustakieltäytyminen, päihdeongelmat ja kodittomuus ovat esimerkikkejä haasteista, joita esim. adhd-piirteinen kohtaa elämässään muita todennäköisemmin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista. Suomessa on arviolta n. 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuinka moni heistä olisi ollut tavoitettavissa varhaisella tuella? Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla?

Maanantaina 30.10. klo 18 keskustelemme Hiiden Omaishoitajien luona Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtorin ja Muijalan koulun vs. rehtorin kanssa mikä on koulun rooli ja vastuu ja mikä on vanhempien rooli ja vastuu. Mitä me voimme huoltajina tehdä, kuinka tehdä yhdessä lasten eteen töitä?

Kirjoittaja on lohjalainen neurovähemmistöäiti, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).

Tilaisuus muuten striimataan ja paikallekin voi tulla!

Aluevaltuustossa viimeistä kertaa varana

Olen ollut aluevaltuustossa keskustan ensimmäisenä varavaltuutettuna tähän asti, päässyt muutamaa kokousta vaille kaikkiin kokouksiin. Tiistaina 24.10.2023 kokouksessa valtuusto myönsi Riikka Pakariselle eron ja minusta tuli varsinainen aluevaltuutettu.

Kokouksessa edellä mainitun eron lisäksi päätettävänä olivat palvelustrategia sekä pelastustoimen palvelutasopäätös. Siitä kävin pitämässä jopa puheenvuoronkin ja sanoin lisäksi pari sanaa asukkaiden osallistamisesta palvelustrategiaa valmistellessa.

Puheenvuoroni (ensimmäinen ja viimeinen varavaltuutettuna):

Puheenvuoro:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat.

Pelastustoimen palvelupäätösluonnos näyttää samalta, mitä vuosia. Suurimpana muutoksena sana hyvinvointialue.

Pelastustoimen palvelutasopäätösluonnoksen kohta 4.2.2.3 kerrotaan pelastustoimen minimivahvuudeksi 58 henkilöä. Seuraavassa kappaleessa kuitenkin jo homma saadaan vesitettyä seuraavalla lauseella:

“Tarvittaessa henkilöstövoimavarojen määrää ja laatua muutetaan

pelastuslaitoksen sisäisen ohjeistuksen mukaisesti.”

Tämä tarkoittaa sitä, että vahvuuden ollessa alle tuon minimin eli 58, asialle ei tehdä mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jostain, ehkäpä jopa kolmesta paloautosta puuttuu yksi palomies. Tämä taas tarkoittaa yksikön huomattavasti pienempää toimintakykyä.

Tällä hetkellä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on sisäinen ohjeistus, jonka mukaan ylitöihin ei oteta, ennen kuin minimivahvuus on yli kolme miestä miinuksella.

Tänä vuonna niitä päiviä, kun edes minivahvuus on saavutettu, on vähemmän ja enemmän niitä päiviä, kun yksiköitä on ajettu ”vajaalla”.

Osasyynä on myös ensihoitopalvelut eli ambulanssit, jonka sairaanhoitopiiri ostaa pelastuslaitokselta. Jos ambulanssista puuttuu työntekijä/tekijöitä otetaan paloautosta palomies ambulanssiin.

Sairaanhoitopiirin sopimuksessa on määritelty ettei ambulanssissa voi olla vajetta henkilökunnasta, mutta paloautostahan voi puuttua, koska pelastuslaitos valvoo itse itseään ja näin ollen ei määrää itselleen sanktiota riittämättömästä henkilökunnasta paloautossa.

Pelastustoimen palvelupäätösluonnoksessa vedotaan myös pelastajapulaan. Tämä on valtakunnallinen haaste, mutta kuten aiemmin jo mainitsin, usein tuo miehistövaje syntyy ambulanssihenkilökunnan vajeesta ja tuo vaje olisi helpommin täytettävissä rekrytoinnilla, koska työttömiä ensihoitajia on saatavilla.

Vai pitäisikö sairaanhoitopiirin järjestää itsenäisesti ensihoitopalvelut? Tällöin saataisiin alueelle tasavertaiset ja yhdenmukaiset palvelut. Ja varmasti pelastuslaitos voisi olla avustamassa tätä, esimerkiksi tarjoamalla tilat ja koulutusta.

Tällä hetkellä esimerkiksi Lohjalla on ensihoidon kenttäjohtaja sairaanhoitopiirin palkkalistoilla, kun taas Espoossa samaa työtä tekevä ensihoidon kenttäjohtaja on pelastuslaitoksen palkkalistoilla.

Pystymmekö vastaamaan strategioidemme arvoihin ja tavoitteisiin? Palvelutasotarpeeseen? Kahden viimeisen vuoden aikana ei päästy tästä näkökulmasta.

Muutama sana vielä palvelustrategian osallistamisesta. Arvostamme hyvinvointijohtajan vahvaa osallistamiseen panostamista, asukkaiden osallistamista ja uusia keinoja osallistaa. Haluan kuitenkin kysyä: Jos alueen 480 675 asukkaasta tavoitetaan hyvinvointipelillä 980 asukasta, tai kirjoitushaasteeseen kirjoittaa 40, tai yli sata palvelujen käyttäjää haastatellaan ryhmissä, kuinka onnistuneena voidaan pitää tavoitettavuutta? Otanta toki varmasti oli hyvä.

Ryhmäpuheenvuoro 11.10.2023 kaupunginvaltuustonkokouksessa Järnefeltin liikuntahallin ja Tennarin lisämäärärahoista

Kävin pitämässä ryhmämme puheenvuoron 11.10.2023 kaupunginvaltuustonkokouksessa Järnefeltin yhtenäiskoulun liikuntahallin ja Tennarin lisämäärärahapäätöspykälässä. Olin yllättynyt, ettei isommilla ryhmillä ollut sanottavaa, heillä on aina jotain sanottavaa. Olin puheenvuoron valmistelussa valmistautunut siihen. Ryhmäpuheenvuorot pidetään ryhmien kokojärjestyksessä ja keskustan ollessa pieni ryhmä, yleensä puheenvuoromme ovat viimeisten joukossa. Tällä kertaa olin ensimmäisenä. Voit lukea ryhmäpuheenvuoron alta, tai katsoa videolta lopusta.

Ryhmäpuheenvuoro:

Arvoisa puheenjohtaja, kanssavaltuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat  

Tässä on jo käytetty tuohtuneita puheenvuoroja kustannuksista ja niiden karkaamisesta. 

Saimme valtuustoinfossa hyvää, avartavaa ja hämmentävääkin kuvaa nykytilanteesta. Yhtenä syynä kustannusten karkaamisesta on esitetty sitä, että IV-laitteiston ikää ei oltu huomioitu, toisena sitä, että ei oltu tehty saneerausosan korjaussuunnitelmia, joka siis kuuluu tällaisiin hankkeisiin. Lohjalla on ihan historiaa hankkeiden kustannuksista ja niiden karkaamisista sekä monenlaisista muista hankkeita haastavista käänteistä. Tämän vuoksi Keskustan valtuustoryhmän puolesta totean, en haluaisi, siitä harvemmin on hyötyä, mutta totean kuitenkin, mitä me sanoimme.  Toistamme samoja asioita, vaikka emme aina haluaisi. Silti toistamme, jos kertaus vaikka olisikin opintojen äiti. Olemme muistuttaneet ja tuoneet esiin useammin kuin kerran varoituksen ja epäilyksen sanoja kustannuksista sekä arviointien osumisista. Aina ei raaka-aineiden ja materiaalien hintojen korotukset ole olleet ilmiselviä syitä kustannusten karkaamisissa, kuten nyt on. 

Lohjallahan ollaan johdonmukaisia myös muutenkin. Esimerkiksi siinä, että Järnefeltin liikuntasalia on odotettu. On odotettu aivan liian kauan. Aivan kuten Nummen yhtenäiskoulun liikuntasalia aikanaan. Nummen yhtenäiskoulun peruskorjauksen yhteydessä liikuntasalia saatiin odottaa vuosia. Liikuntatunnit oppilaat kävelivät. Toki luovat liikunnanopettajat keksivät uusia keinoja liikuttaa, mutta rajoitteista se oli. Kuten nyt Järnefeltin osalta. Onneksi tällä kertaa viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä tuntuu kiinnostavan lasten liikuttaminen enemmän kuin silloin.  

Entä Tennari?  

Miltä näyttää Mäntynummen liikuntasali? Pysyykö Lohjan johdonmukaisuus? Me keskustan valtuustoryhmässä tässä kohtaa toivomme, ettei.  

Keskustan valtuustoryhmä ei kuitenkaan halua pureutua tähän enempää, siitä on jo puhuttu ja toivottavasti vihdoin myös opittu ja muistetaan tulevissa hankkeissa.  

julkisten tilojen rakentaminen on kaiken aikaa ja kaikkialla samankaltaisessa tilanteessa kuin Lohjan liikuntahallit.  
Suomessa käytännössä miltei kaikki vastaavat hankkeet ovat julkisen sektorin hankkeita. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että rakentajat käyttävät tätä röyhkeästi hyväkseen. Siksi rakennuttajan, tässä tapauksessa Lohjan kaupungin, pitäisi olla entistä tarkemmin määritellessään rakentamisen ja korjausrakentamisen tarpeita. 

Haluamme kiittää teknistä johtajaa ajantasaisista katsauksista ja näiden kiitosten myötä Keskustan valtuustoryhmä haluaa luottaa siihen, että paremmat ajat, suunnitelmat ja hankkeet sekä toteutukset ovat edessä. 

Keskustan valtuustoryhmä on pykälien 7 ja 8 päätösesitysten takana, mutta vain siksi, että nämä on saatava valmiiksi. Ja tämänkin sanomme aivan liian usein. 

Kirjoittajavieras Länsi-Uusimaa 24.8.2023: Pidennetty oppivelvollisuus osittain eriarvoistavaa

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini toisen asteen kouluun kulkemisesta ja sen haasteista täällä pääkaupunkiseudun kupeessa.

Pidennetty oppivelvollisuus ei tuonut helpotusta kulkemiseen, saattaapi olla, että toisilla siitä tulee lisästressiä, toki vain hetkeksi. Asumme alueella, jossa joukkoliikenne on heikohkoa ja koulujen loma-aikoina on erittäin hankalaa kulkea mihinkään. Toisin sanoen ei välttämättä pääse ilman autoa mihinkään lähipalvelua lukuunottamatta (meillä ne lähipalvelut on neuvola, jota emme enää tarvitse, palvelukoti, jota emme vielä tarvitse sekä hautausmaa, noh), lähin kauppa on noin 6 kilometrin päässä. Oli miten oli. Kaksi nuortani on lukiossa toisella paikkakunnalla, yksi on aloittanut ammattikoulun ja yksi on vielä peruskoulussa.

Meillä on jo vuosia ollut haasteena, ettei ammattikoululaiset pääse ensimmäisenä oppiviikkonaan kouluun joukkoliikenteen avuin, vaan se apu eli kulku kouluun pitää itse keksiä. Tästä onkin nuoret itse keskustelleet, että heidän arvostuksensa tuntuu vähäiseltä. Miksi heidän kulkuaan ei tarvitse tukea ensimmäisellä viikolla?

Pidennetty oppivelvollisuus osittain eriarvoistavaa

oisen asteen koulutuksista ammattiopistot aloittivat paikkakunnasta riippuen jo 2.–3.8. ja lukio aloitti peruskoulujen kanssa samaan aikaan, 10.8.

Tässä ei muuten mitään erikoista olisi eikä eriarvoistavaakaan, paitsi että esimerkiksi Lohjalla tämä tuo eriarvoisuutta ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä. Lohjalla joukkoliikenne maaseutu- ja taajama-alueilta keskustaan, jossa ammattikoulu ja lukio sijaitsevat, toteutuu vasta lukioiden ja peruskoulujen aloittaessa, eli viikon verran ammattikoululaiset saavat järjestää itse kyytinsä kouluun. Toisten vanhemmat pystyvät järjestämään työ- tai loma-aikojansa niin, että voivat kuljettaa opiskelijoitaan kouluun, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Moni toisen asteen opiskelija hakeutuu kotipaikkakuntansa ulkopuolelle ja yksi syy tähän on joukkoliikenne. Helsinkiin pääsee helpommin kuin oman kotikaupungin asiointikeskustaan.

Tämä viikon ero joukkoliikenteessä on ollut jo vuosia ongelmana, eikä pidennetty oppivelvollisuus tuonut muutosta asiaan. Erään ammattikoululaisen sanoin: eikö meillä ole mitään väliä?

Koulumatkakustannukset tulee hakea Kelalta. Kela korvaa matkat joko itsejärjestetystä (auto/mopo/tms.), joukkoliikenteestä ja niiden yhdistelmästä, mutta korvaukset itsejärjestetystä kyydistä ei korvaa tämän päivän kuluja. Pohdin myös kuntien vastuuta kyydeistä. Pidennetty oppivelvollisuus on kuntien vastuulla, mutta se, miten oman kunnan alueen toisen asteen kouluun pääsee, ei ole? Kokonaisuus ei siis tässäkään ole hallussa eikä pidennetty oppivelvollisuus järjestelmänä todellakaan valmis.

Usein kuulen myös sanottavan, että voihan se nuori muuttaa lähemmäksi koulua. On suhteellisen kohtuutonta myös ajatella muuttoa pois kotoa 15–16-vuotiaana, alaikäisenä ensimmäisenä vaihtoehtona joukkoliikenteen puutteellisuuden vuoksi toisen asteen opintojen alkaessa. Kyllä, toiset ovat kykeneväisiä siihen, mutta ei läheskään kaikki. Ja miksi lapselta pitäisi sellaista edes odottaa?

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja toisen asteen opiskelijoiden äiti.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6160839

Puheenvuoro vuoden 2022 tilinpäätöksestä valtuustokokouksessa 14.6.2023

Kävin pitämässä ryhmämme ryhmäpuheenvuoron valtuustokokouksessa 14.6.2023 vuoden 2022 tilinpäätöksestä.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kokousta seuraavat 

Tavoitteenamme on ollut, että lapsivaikutusten arvioinnista tulisi rutiini jokaisessa päätöksessä. Vielä siihen ei ole päästy ja tarkastuslautakunta onkin arviointikertomuksessaan todennut, että lapsivaikutusten arviointi on tehty merkittävimmissä päätöksissä. Tarkastuslautakunta pohtii arviointikertomuksessaan, että ei ole selvää, onko esimerkiksi Järnfeltin liikuntasalin viivästyminen sellainen merkittävä päätös, josta arviointi olisi pitänyt tehdä.

Talouden toteutumisessa haluan myös minä nostaa esiin sen, että ostopalveluissa, kuten AINA aiemminkin on kasvua, sitä on jälleen jopa edelliseen vuoteen. Lastensuojelun ylitys yli kolme miljoonaa, oppilashuollon henkilöstöresurssien ylitys 200 000 e, sotepalvelujen osto 2,1 miljoonaa, hoitotarvikkeiden ylitys yli 667 000 euroa. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden tulosalue ylitti toimintakatteensa talousarvion 4,1 miljoonalla. Näppärämpi varmaankin nyt voisi sanoa, että kaikki näistä eivät tule enää näkymään seuraavassa tilinpäätöksessä.  

Nyt pitää muistaa, että nämä eivät ole pelkkiä euroja. 

Perheet ja lapset joutuvat usein jonottamaan tai odottamaan peruspalveluihin pääsyä tai ne eivät ole riittävät/ tarpeenmukaiset. 

Tulevaisuuteen ja jopa tähänkin hetkeen katsottaessa meidän tulee muistaa, että näillä kuluilla on merkitys- ja näihin me pystymme edelleen vaikuttamaan. 

Näitä ylityksiä katsoessa ja hyväksyessä tulee muistaa ja huomioida, että kaupungin tästä eteenpäin tärkein tehtävä on huolehtia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Se näkyy tulevassa tilinpäätöksessä. Emme voi katsoa pelkästään taakse, meidän tulee ajatella myös eteenpäin ja oppia tekemistämme. 

Meillä ei ole varaa enempään huteihin, kuten: kappas, kauhakuormaaja, hupsista epäonnistuneita tai ei-onnistuneita rekryjä, eh, elinvoima jätti hakematta lisämäärärahaa pikkusumman, 1.6 miljoonaa. Näihin tämän kaltaisiin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. 

Vaikka olemmekin saaneet selityksen elinvoiman lisämäärärahan tarpeelle, olisi se pitänyt ajoissa hoitaa. Ja haluan vielä lisätä, että toistaiseksi vielä yleensä siihen aikaan vuodesta näillä leveysasteilla sataa lunta. Yksi tilinpäätöksen hulvattomimmista lauseista onkin “Liikenneväylien kunnossapito maksoi arvioitua enemmän johtuen lumisesta talvesta, kustannusten ylitys n. 1,3 milj. Euroa.” Muutenhan tilinpäätös ei ole hulvaton. 

Haluan myös ääneen sanoa, että Lohjan kaupungin tulisi sopeuttaa talouttaan vuosina 2024-2027 pysyvästi noin 10-15 miljoonalla eurolla.  

Vuoden aikana kaupunginhallitus lausui 3 kertaa eduskunnan oikeusasiamiehelle jätetyistä kanteluista Lohjan kaupungin viranhaltijoiden toiminnassa. 

Vuodelle 2021 kirjattu pysyvien vastaavien myyntivoitto 4,7 milj. euroa sisälsi Nummentie 6:n ja Harjun koulun välisen kiinteistöjen vaihdon myyntivoiton – tämä tulee näkymään tämän vuoden tilinpäätöksessä. Voitto valuu tappioksi, kuten keskusta varoittelikin. Se on jo nähtävissä. 

Onko “Helpompi pyytää anteeksi kuin lupa”-mentaliteesta tullut talon tapa? 

Asukasmäärästä ja sen ennusteista voi myös löytää harmaareunuksen, sillä elokuussa on muuttopiikki poismuuttajissa nuorten lähtiessä muualle opiskelemaan. Hyvä nuoret! Elämästä pitääkin ottaa mahdollisimman paljon irti ja lähteä hakemaan kokemuksia ja näkemystä. Harmi vain, että suurin osa lähteneistä ei tule takaisin. 

Talouteemme suuresti vaikuttava tekijä on henkilöstö. Meidän tulee panostaa rekrytointeihin ja työhyvinvointiin. Rekryissä tavataan erikoisesti valitella sitä, että ei saada henkilöstöä, syitä tähän on monia. Valittelu kuitenkin on turhaa, jos ajoitus on huono tai väärä. Esim rehtoreita ja erityisopettajia ei vaan voi alkaa rekrytoimaan väärään aikaan lukuvuotta. Tämä on kyllä tiedossa rekrytoijilla.  

Lisäksi asettamistamme tavoitteista huolimatta henkilöstön sairaspoissaolot lisääntyivät viime vuoteen nähden. 

Jotta puheenvuoromme ei olisi pelkkää valittamista, kuten ei koko vuoden 2022 tilinpäätöskään ole, haluan tuoda todella hienon ja upean onnistumisen esiin, kuten valtuutettu Eräpolku aiemmassa puheenvuorossaan ja vielä huomauttaa ja kiittää, että ikääntyneiden tulosalueella on tehty merkittävää kehittämistyötä vuoden 2022 aikana, esimerkkinä vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja sen hyvinvointialueelle käyttöönoton. Tällä tuodaan paljon hyvinvointia ikääntyneelle sekä säästöjä kunnalle ja hyvinvointialueelle. 

Kiitos talousjohtajalle ja vielä erityinen kiitos talousjohtaja Lindroosille Investointiosan hankekohtaiset kustannukset taulukosta. niiden hankkeiden osalta, joiden kustannukset jakaantuvat useammalle tilikaudelle sekä lukijaystävällisyydestä. 

Näillä saatesanoilla keskustan valtuustoryhmä hyväksyy päätösesityksen. 

Sain muuten puheenvuoroni jälkeen valtuustokokouksen aikana sähköpostia johtavalta viranhaltijalta liittyen puheenvuorooni. Ei ollut kiittelevä.