Kategoria-arkisto:Lapset ja nuoret

Lapsiystävällinen Lohja on sydämen ja rakenteiden asia

Lapsiystävällisyys voi tarkoittaa monia eri asioita: läsnäoloa arjessa, turvallisia aikuisia, leikin mahdollisuutta, osallisuutta tai tasa-arvoisia palveluita. Jokaisella meistä on oma tulkintamme siitä, mitä lapsiystävällisyys tarkoittaa. Kuntien hallinnollisessa työssä Unicef on määritellyt lapsiystävällisyyden konkreettiseksi ja tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi, joka pohjautuu lapsen oikeuksiin. Tähän määrittelyyn voit tutustua Unicefin lapsen oikeuksien teemapaketeissa.

Lohja sai Unicefin lapsiystävällinen kunta -statuksen jo useita vuosia sitten. Tämän tunnustuksen myötä jokaisesta lautakunnasta nimettiin lapsiasiainhenkilö, jonka tehtävänä oli varmistaa, että päätöksiä tehtäessä huomioitiin myös lasten näkökulma. Lapsiasiainhenkilöiden toiminta jäi kuitenkin vain yhden valtuustokauden mittaiseksi, sillä viime kaudella heitä ei enää nimetty.

Olen saanut kunnian toimia luottamushenkilöedustajana lapsiystävällinen kunta -työryhmässä koko sen ajan, kun tätä työtä Lohjalla on tehty. Olen nähnyt, kuinka vahvalla sitoutumisella ja pitkäjänteisellä kehittämisellä on rakennettu toimintatapoja, jotka nostavat lasten hyvinvoinnin keskiöön, ei vain sanoissa vaan myös päätöksenteossa ja rakenteissa. Olen myös pyrkinyt jakamaan ajankohtaista tietoa työstä omalle valtuustoryhmälleni, jotta ymmärrys työn merkityksestä kasvaisi laajemmin.

Koko viime valtuustokauden ajan olen puhunut siitä, kuinka tärkeää olisi palauttaa lapsiasiainhenkilöt lautakuntiin. Tämä olisi tärkeä askel työn vakiinnuttamisessa ja signaali siitä, että lapsinäkökulma otetaan tosissaan osaksi kaikkea päätöksentekoa. Uskon vahvasti, että luottamushenkilöiden tuki on tässä työssä ratkaisevan tärkeää. Viranhaltijat tekevät suuren työn, usein muun työnsä ohessa, jotta Lohja voisi olla kunta, joka aidosti huomioi lasten oikeudet ja hyvinvoinnin.

Erinomaisena esimerkkinä lapsen oikeuksien huomioimisesta voidaan nostaa esiin Lohjan Varttivaltuusto, jolla on oikeus tehdä omia aloitteita suoraan kaupunginvaltuustolle. Tämä on konkreettinen osoitus siitä, että lasten osallisuutta ei vain puhuta, vaan myös toteutetaan. Lasten ääni kuuluu päätöksenteossa ja se otetaan vakavasti.

Lapsiystävällisen kunnan työtä on Lohjalla tehty yhdessä. On ollut erityisen merkityksellistä, että myös koordinaatiotyöryhmän johto on ollut läsnä ja mukana nuorisovaltuuston ja varttivaltuuston järjestämissä tapahtumissa. Ei vain edustamassa, vaan aidosti tukemassa ja kuulemassa lapsia ja nuoria.

Itse olen toteuttanut tätä työtä kaupunginvaltuustossa tehden lukuisia valtuustoaloitteita, joista suurin osa liittyy lasten ja nuorten hyvinvointiin. Viimeisimpiä aloitteitani ovat muun muassa koulunuorisotyöntekijöiden palkkaaminen, kouluvalmentajien palkkaamisen selvittäminen sekä Ankkuritoiminnan jatkuvuuden turvaamisen selvittäminen. Näissä kaikissa on kyse lasten ja nuorten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja siitä, että apu ja tuki ovat saatavilla ajoissa ja oikeassa muodossa.

Muutama esimerkki työstäni lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöryhmäläisenä ja kaupunginvaltuutettuna

PäivämääräTapahtuma
15.3.2023Valtuustoaloite: Kouluvalmentajien palkkaamisen selvittäminen peruskouluihin – tuki oppimista ja hyvinvointia arjessa (lottapaakkunainen.com)
19.6.2024Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa: Korostus kouluvalmentajien roolista tukiverkostossa ja koulunuorisotyön resursoinnin kysymys
9.10.2024Valtuustoaloite: Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen peruskoulualueilla – pysyvää tukea nuorille
20.11.2024Puheenvuoro talousarviosta: Kolmen koulunuorisotyöntekijän määrärahan puolesta ja liikkumisen tärkeyden korostus Pusulassa
22.1.2025Valtuustoaloite: Ankkuritoiminnan turvaaminen – moniammatillisen tuen jatkuminen nuorille
13.5.2025Paneelikeskustelu: ”Nuorten ääni kuuluu” – kannustus nuorille rohkeaan vaikuttamiseen

Yhteenveto

  • Kouluvalmentajat & koulunuorisotyö ovat läpi ajanjakson olleet keskiössä ja olenkin jatkuvasti ajanut niiden selvittämistä ja resursointia.
  • Ankkuritoiminta vahvistaa moniammatillista tukea nuorille kriittisissä vaiheissa.
  • Nuorten osallisuus on näkyvästi esillä: korostin nuorten äänen kuulemista ja oikeutta vaikuttaa.

Luopuessani kunnallisista luottamustehtävistäni jään kaipaamaan juuri tätä työtä. Työtä, jossa sydän ja rakenteet kulkevat käsi kädessä ja jossa lapset todella lasketaan mukaan.

Lämmin kiitos koko upealle työryhmälle. On ollut ilo ja kunnia olla osa tätä tärkeää ja vaikuttavaa työtä.

Uusi kausi alkaa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa

Kauden ensimmäisessä aluevaltuuston kokouksessa 10.6.2025 päätettiin luottamushenkilövalinnat eri toimielimiin. Minut valittiin tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäseneksi ja odotan innolla ja mielenkiinnolla alkavaa kautta.

Edellisellä kaudella keskityimme lautakunnassa pitkälti työn organisointiin ja toimintatapojen kehittämiseen. Yksi tärkeistä tehtävistämme, eli hyvinvointialueen tekemän yhteistyön valvonta, jäi kuitenkin liian vähälle huomiolle.

Hyvinvointialueen tulee tehdä strategista ja vaikuttavaa yhteistyötä kuntien, järjestöjen, yritysten sekä HUSin kanssa. Tämä yhteistyö ei ole vielä lunastanut sille asetettuja odotuksia. Toistaiseksi yhteistyö on ollut liian kapeaa ja hajanaista.

Myös hyvinvointikertomuksen arviointitulokset tukevat tätä näkemystä: yhteistyöhön ei olla tyytyväisiä. Kirjoitin aiheesta tarkemmin aiemmassa blogissani, jonka voit lukea täältä.

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalla on keskeinen rooli hyvinvointialueen strategisessa kehittämisessä. Sen vastuulle kuuluvat muun muassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan, osaamisen ja koulutuksen sekä korkeakoulu- ja yritysyhteistyön linjaaminen. Lautakunta seuraa ja arvioi hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, kestävää kehitystä, yhteistyötä kuntien kanssa sekä alueen demografista kehitystä. Lisäksi lautakunta tarkastelee digitalisaation mahdollisuuksia ja edistää niiden hyödyntämistä hyvinvointialueella. Tulevaisuus- ja kehittämislautakunta on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ainoa lautakunta, jolla on myös päätösvaltaa, sillä se vastaa järjestöavustusten myöntämisestä.

Tulevalla kaudella haluan varmistaa, että lautakunta tarttuu yhteistyön valvontaan ja kehittämiseen entistä vahvemmin. Meidän on huolehdittava siitä, että yhteistyö ei jää vain sanojen tasolle, vaan näkyy konkreettisina ja vaikuttavina tekoina alueemme ihmisten hyväksi.

Seminaarin ja kokouksen välissä istahdimme lohjalaisten valtuustosiskojen kanssa kahvikupin ääreen. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia.

Ensimmäinen aluevaltuustoseminaari, kenen onnistumista juhlimme?

Aluevaltuustokauden ensimmäinen seminaari pidettiin 10.6. Tilaisuudessa saimme katsauksen viime kauden toimintaan viranhaltijoiden esittelemänä. Kuten niin usein, painopiste oli taloudellisissa onnistumisissa. Kerrottiin jälleen viime kauden mukaan ylpeänä, kuinka Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on ollut priimusoppilas alijäämien selättämisessä ja talouden tasapainottamisessa. Samalla kehuttiin, että henkilöstömäärää on saatu lisättyä ja tilanne on parempi kuin vuosiin.

Mutta kenelle tilanne on oikeasti parempi?

Kentältä kuuluu aivan toisenlaista viestiä. Henkilöstökuormitus, palveluiden saatavuus ja asiakkaiden jaksaminen eivät näytä parantuneen, vaan päinvastoin. Esimerkiksi vammaispalveluissa, erityisesti erityistarpeisten lasten kuljetuspalveluissa, haasteet ovat suuria. Palvelut eivät toimi saumattomasti, ja hyvinvointialueen ja kuntien välinen yhteistyö on näissä kysymyksissä heikkoa. Tämä aiheuttaa tarpeetonta kuormitusta perheille, jotka jo valmiiksi elävät haastavassa arjessa.

Ikääntyneiden palvelualueella tilanne on niin ikään huolestuttava: hyvinvointialuejohtaja nosti esiin, että vuosittainen lisätarve on noin 10 miljoonaa euroa. Otin tarkasteluun yhden osa-alueen: vajaaravitsemuksen kustannukset ikääntyneiden hoidossa. Länsi-Uudenmaan alueella yli 65-vuotiaiden hoitojaksoja oli vuonna 2024 yhteensä 22 498. Näistä noin kolmasosa koski vajaaravittuja asiakkaita – eli noin 7 500 hoitojaksoa (Orell ym. 2023). THL:n ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan yksi vajaaravitsemukseen liittyvä hoitojakso maksaa keskimäärin 3 816 euroa enemmän kuin vastaava ilman vajaaravitsemusta. Tämä tarkoittaa 28,62 miljoonan euron lisäkustannusta pelkästään vuodelle 2024.

Viime kaudella keskityttiin tiukasti talouden tasapainottamiseen ja alijäämien paikkaamiseen. Nyt olisi korkea aika siirtää katseet lyhytnäköisestä säästämisestä pitkäjänteisiin, vaikuttaviin ja inhimillisiin ratkaisuihin. Kaikki säästäminen ei ole säästöä. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki ovat paitsi ihmisarvoisia, myös taloudellisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.

Seminaarissa käytiin myös pienryhmäkeskusteluja yhdeksästä valmiiksi määritellystä haasteesta, joista ryhmien tuli nostaa kolme tärkeintä. Aiheina olivat muun muassa:

  • lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin heikkeneminen,
  • terveyspalveluiden saatavuus ja hoidon jatkuvuuden ongelmat,
  • nopeasti ikääntyvä väestö ja kotona asumisen tukeminen,
  • avun saannin vaikeus sosiaalihuollosta,
  • asukkaiden luottamuksen heikkeneminen julkisiin palveluihin,
  • henkilöstön saatavuuden heikkeneminen,
  • digitalisaation ja teknologian kiihtyvä kehitys,
  • alueellisen yhteistyön konkretisointi asiakashyödyksi.

Haasteet kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, eikä niiden laittaminen tärkeysjärjestykseen ollut helppoa. Toisaalta heräsi kysymys, miksi juuri nämä yhdeksän oli valittu ja miten asukkaiden näkemykset on huomioitu niiden määrittelyssä. Viranhaltijoiden tunnistamat haasteethan nämä olivat.

Pienryhmäkeskustelun parasta antia oli se, että ryhmässäni oli mukana sekä uusia että kokeneita valtuutettuja. Keskustelu oli aitoa, rakentavaa ja avasi uusia näkökulmia. Samalla verkostoituminen ja uuden luottamuksen rakentaminen nousivat tärkeiksi tämän kauden alkumetreillä.

Seminaarissa oli varattu puheenvuoro myös jokaisen valtuustoryhmän puheenjohtajalle. Heiltä pyydettiin näkemyksiä ja tavoitteita tälle valtuustokaudelle. Meidän ryhmämme puheenjohtaja, Marjut Frantsi-Lankia, piti erinomaisen puheen, ei hyssytellen eikä hymistellen, vaan suoraan tärkeisiin kohtiin tarttuen. Hän nosti esiin ryhmämme keskeisiä tavoitteita ja muistutti, että meidän on vältettävä ”tehokkuusteatteria”, jossa vaikutelma tehokkuudesta menee todellisen vaikuttavuuden edelle. Marjutin puhe oli vahva viesti siitä, että suunta on muutettava kohti aidosti toimivia, asukaslähtöisiä ja inhimillisiä ratkaisuja.

Hyvinvointialueella puhutaan usein siitä, että meidän tulisi tehdä asioita uudella tavalla ja muuttaa ajattelutapojamme. Nyt olisi jo vihdoin aika lunastaa nuo sanat käytännön tekoina, erityisesti siellä, missä ihmiset elävät arkeaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

Mielenkiintoinen kausi tulossa kaiken kaikkiaan.

Arviointituloksetkin osoittavat kehittämisen tarpeen strategisen yhteistyön hyvinvointialueen ja kuntien välillä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ja alueen kuntien välinen strateginen yhteistyö on yhä vakiintumaton. Tuore arviointikysely kuntien johdolle (6/10 vastannutta kuntaa) tuo esiin huolestuttavia viestejä: yhteistyön tavoitteet eivät toteudu riittävällä tasolla, rakenteet ovat keskeneräiset ja osallisuuden toteutumisessa on selkeitä puutteita.

Kun käyn läpi arviointeja ja kyselyjä, pysähdyn usein miettimään, kuinka pieni otos niissä lopulta on. Mietin myös, miksi kaikki eivät vastaa – keiltä on kysytty, ja missä kanavissa kysely on ylipäätään jaettu. Pureudun tuloksiin, nostan esiin kriittisimmät kipukohdat ja teen kehittämisehdotuksia kuntien palautteen ja arviointidatan pohjalta.

Kyselyn keskeiset löydökset: yhteistyön toteutuminen arvioitiin heikoksi

Arviointiasteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 5 = erinomaisesti), strategisten yhteistyötavoitteiden keskiarvot sijoittuivat suurimmalta osin 2–3 välille. Tämä osoittaa, että yhteistyö ei vielä vastaa sille asetettuja strategisia odotuksia.

Heikoiten arvioituja osa-alueita:

  • Lasten, nuorten ja perheiden palvelut (ka. 2,1)
  • Vammaispalvelut (ka. 2,1)
  • Asukkaiden ja sidosryhmien osallistuminen palvelujen suunnitteluun (ka. 2,2)

Parhaiten arvioituja osa-alueita:

  • Pelastustoimen yhteistyö (ka. 3,4)
  • Hyvinvointikertomuksen yhteisvalmistelu LU-hyte-verkostossa (ka. 3,2)
  • Valmiussuunnittelu ja varautumisen yhteistyö (ka. 2,8)

Missä yhteistyö kohtaa suurimmat haasteet?

1. Yhteistyörakenteet ja vastuunjako

Useat kunnista nostivat esiin sen, että yhteistyön toteuttamiseen ei ole rakennettu riittäviä pysyviä rakenteita. Yhdyspintatyön organisointi on hajanaista, eikä rooleja ja vastuita ole riittävästi selkiytetty.

”Strateginen yhteistyö edellyttäisi parempia yhteistyörakenteita ja yhteiskehittämistä.” (Lohja)

2. Kuntien osallisuus ja vuorovaikutus

Kunnat kokevat, että ne jäävät usein passiivisen tiedonsaajan rooliin. Päätöksiä tehdään hyvinvointialueella ilman ennakollista vuoropuhelua tai vaikutusten arviointia kuntien näkökulmasta.

”Hyvinvointialue päättää asioista ilman, että huomioidaan päätösten vaikutuksia kuntien elinvoimaan tai asukkaisiin.” (Karkkila)

3. Palveluiden saavutettavuus ja viestintä

Kuntalaiselle hyvinvointialueen palvelut voivat näyttäytyä etäisinä ja vaikeasti tavoitettavina. Tämä korostaa tarvetta palveluiden paremmalle näkyvyydelle, selkeämmille yhteydenottokanaville ja viestinnän vahvistamiselle.

”Hyvinvointialueen palvelut ovat edelleen hyvin piilossa tavalliselle kuntalaiselle.” (Kauniainen)

Suosituksia kehittämistoimiksi

A. Yhdyspintatyön systematisointi

  • Rakennetaan pysyvä, selkeästi jäsennelty yhdyspintarakenne, joka varmistaa kunnille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.
  • Määritellään roolit ja vastuut eri yhteistyöalueilla (esim. perhekeskukset, opiskeluhuolto, kotouttaminen).

B. Vuorovaikutuksen syventäminen

  • Luodaan rakenteet kuntien ja hyvinvointialueen säännölliselle, kaksisuuntaiselle strategiselle vuoropuhelulle.
  • Tuodaan kunnat aktiivisiksi toimijoiksi jo valmisteluvaiheessa, erityisesti niissä kysymyksissä, jotka vaikuttavat paikallisesti palvelurakenteisiin tai saavutettavuuteen.

C. Osallistaminen ja saavutettavuus

  • Vahvistetaan kuntalaisten ja järjestöjen osallistumismahdollisuuksia palvelujen kehittämisessä.
  • Panostetaan selkeään ja monikanavaiseen viestintään erityisesti niissä palveluissa, joissa kokemus “piilossa olemisesta” on yleinen.

Strateginen yhteistyö edellyttää tahtotilaa ja rakenteita

Kunnat eivät ole vain hallinnollisia yhteistyökumppaneita vaan alueensa asukkaiden arjen tuntijoita ja paikallisen elinvoiman rakentajia. Siksi yhteistyön on perustuttava tasavertaisuuteen, avoimuuteen ja yhteiseen kehittämiseen. Strateginen yhteistyö ei tapahdu automaattisesti, vaan se vaatii toimintakulttuurin muutosta ja selkeitä rakenteita, jotka tuottavat yhteistä arvoa ennen kaikkea kuntalaisille.

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa, mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

Omaishoito jää usein hyvinvointikertomuksissa taka-alalle, vaikka se on monelle perheelle ja yhteiskunnalle ratkaisevan tärkeä hoivan muoto. Länsi-Uudenmaan hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman 2024 perusteella:

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa: mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

1. Tietojen niukkuus ja puutteellinen raportointi

Hyvinvointikertomuksessa omaishoito mainitaan vain sivulauseissa, eikä siitä ole lainkaan:

  • tarkkoja tilastotietoja (esim. omaishoitajien määrä, iäkkäiden omaishoitajien osuus, jaksamiseen liittyviä kyselytuloksia)
  • arvioita kuormittavuudesta, jaksamisesta tai tuen riittävyydestä
  • tietoa omaishoidon tukimuotojen käytöstä eri kunnissa (esim. vapaat, valmennus, vertaistuki)

Tämä läpinäkyvyyden puute on vakava puute tiedolla johtamisen kannalta. Ilman dataa ei ole vaikuttavaa politiikkaa.

2. Toiminta hajanaista ja reaktiivista

Raportista saa vaikutelman, että omaishoitoa tuetaan epäsuorasti muiden toimintojen kautta, kuten:

  • kuntouttavan päivätoiminnan, kohtaamispaikkojen tai viestintätoimien kautta
  • mutta omaishoito ei ole oma priorisoitu kokonaisuus, vaikka se vaikuttaa suoraan sekä omaishoitajan että hoidettavan hyvinvointiin ja terveyteen

Omaishoito ei ole vain palvelu, vaan hoivan järjestämisen muoto, joka vaatii johdonmukaista tukea ja seurantaa.

3. Hyvinvointi näkymättömissä

Omaishoitajien hyvinvointi on pitkälti näkymätön teema:

  • Missään ei arvioida omaishoitajien mielenterveyttä, työssäkäynnin ja hoivan yhdistämisen kuormaa, eikä
  • ole mainintaa omaishoitajien osallisuudesta kehittämistyöhön tai palvelujen suunnitteluun

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että omaishoitajat kantavat suuren osan arjen hoivavastuusta, erityisesti iäkkäiden ja muistisairaiden kohdalla.

🔴 Keskeiset huolenaiheet yhteenvetona

HuolenaiheMiksi vakava
Tiedon puute omaishoidostaEi voida johtaa, seurata tai kehittää vaikuttavasti
Omaishoitoa ei käsitellä kokonaisuutenaTukitoimet hajanaisia ja epätasaisia
Omaishoitajien jaksaminen ja hyvinvointi puuttuvatRiski hoitosuhteen katkeamiseen ja hoivan kriisiytymiseen
Osallisuus puuttuuKokemustieto ja käytännön näkökulmat jäävät hyödyntämättä

Mitä pitäisi tehdä?

  1. Raportointi kuntoon: Omaishoito tarvitsee oman osionsa hyvinvointikertomukseen: tiedot määrästä, profiilista, jaksamisesta ja palveluiden käytöstä.
  2. Jaksamisen mittarit mukaan: Kyselyt omaishoitajien kuormituksesta ja hyvinvoinnista vakituiseksi osaksi seurantaa.
  3. Omaishoitajien osallisuus: Kehittämistyöhön mukaan omaishoitajia ja heidän järjestöjään. Kokemustieto on korvaamatonta.
  4. Kunnat näkyväksi: Eri kuntien käytännöt tuen, vapaan ja ohjauksen osalta on koottava ja arvioitava, jotta epätasa-arvo voidaan purkaa.
  5. Resurssit riittäviksi: Pelkkä viestintä ei riitä. Tarvitaan konkreettisia investointeja tukimuotoihin, valmennuksiin ja vapaan järjestämiseen.

Omaishoito ei ole vain hoitoratkaisu, vaan se on elämänmuoto, joka vaikuttaa hoitajan hyvinvointiin, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja terveyteen. Jos tätä hyvinvointia ei tueta systemaattisesti, riskinä on uupuminen, kriisiytyminen ja suuremmat kustannukset julkiselle sektorille.

Jos puhumme hyvinvoinnin edistämisestä, omaishoito kuuluu etulinjaan.

Nuorten hyvinvoinnin hälytysmerkit, joita emme saa sivuuttaa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2024 hyvinvointikertomus piirtää huolestuttavan kuvan nuorten hyvinvoinnista. Vaikka työtä tehdään monella tasolla, nuoret voivat monin paikoin entistä huonommin, eivätkä pelkät toimenpidelistat riitä muuttamaan tätä suuntaa.

Mielen hyvinvointi horjuu

Yksi suurimmista huolenaiheista on nuorten mielenterveyden heikkeneminen:

  • 22,6 % alueen 8.–9.-luokkalaisista koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (koko maa 21,4 %).
  • 36,8 % on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen vuoden aikana.
  • Erityisen tuen käynnit kouluterveydenhuollossa ovat lisääntyneet ja yleisimpiä syitä ovat ahdistus, jännittyneisyys ja masennusoireet.

Nämä luvut eivät ole vain tilastoja, vaan ne kertovat nuorista, jotka kamppailevat arjessaan ilman riittävää tukea.

Yksinäisyys kasvaa, etenkin pojilla

Raportti nostaa esiin myös yksinäisyyden kasvun:

  • Nuoret miehet ja korkeasti koulutetut raportoivat yhä useammin yksinäisyyttä. Miehillä yksinäisyyden kokemus kasvoi 6 %:sta 14,1 %:iin kahdessa vuodessa.
  • LUVN-alueella 11 % 8.–9.-luokkalaisista kertoo, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää.

Samaan aikaan yhteisöllisyyden vahvistamiseen tähtäävät toimet ovat hajanaisia. Hyviä pilotteja on, mutta vaikutus jää paikalliseksi.

Elintavat ja kehonkuva, on piilossa näkyvä kriisi

  • Lähes puolet yläkoululaisista ei syö koululounasta päivittäin.
  • Ylipaino on yleistynyt pojilla, samalla kun syömishäiriöriskit ovat suuria tytöillä (tytöistä 37 % riskiryhmässä).
  • Painoonsa tyytymättömiä on molemmissa sukupuolissa lähes 40 %.

Terveystottumusten ja kehonkuvan haasteet liittyvät suoraan mielen hyvinvointiin, ja voivat pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia aikuisuuteen asti.

NEET-nuoret: nuoria ilman suuntaa

Yksi raportin vakavimmista tunnistetuista riskeistä liittyy niin sanottuihin NEET-nuoriin.

NEET on lyhenne sanoista ”Not in Education, Employment or Training”, eli nuoret, jotka eivät ole koulussa, työelämässä tai minkään koulutuksen tai valmennuksen piirissä.

  • LUVN-alueella NEET-nuorten osuus 18–24-vuotiaista on 14 %, lähes yhtä suuri kuin koko maan keskiarvo (14,7 %).

Tämä tarkoittaa satoja nuoria, jotka ovat jääneet täysin palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan ulkopuolelle, ilman suuntaa, tukea ja tulevaisuudennäkymiä.

Miksi tämä huolestuttaa erityisesti nyt?

Vaikka raportti listaa lukuisia toimenpiteitä ja pilottihankkeita, kokonaiskuva on sirpaleinen:

  • Hyvät käytännöt eivät leviä systemaattisesti koko alueelle.
  • Tiedolla johtamisen puutteet estävät tarkkaa ja ajankohtaista reagointia.
  • Nuorten ääni jää usein kuulematta ja tuki tulee liian myöhään.

Mitä tarvitaan seuraavaksi?

  1. Mielenterveyspalvelujen matalan kynnyksen saatavuus on turvattava kaikille kunnille. Ei riitä, että palvelut toimivat Espoossa, vaan Vihti, Karkkila ja muut alueet tarvitsevat samat mahdollisuudet.
  2. Yhteisöllinen koulutyö arjen tasolla: jokainen koulu on mahdollinen hyvinvointikeskus, jos resurssit, rakenteet ja osaaminen ovat kohdallaan.
  3. Nuorten osallisuus kehittämiseen: kokemusasiantuntijuus, oppilas- ja opiskelijakunnat sekä digitaaliset kanavat on valjastettava aidoksi vaikuttamiskanavaksi.
  4. Tieto näkyväksi: koulukohtaiset tiedot ahdistuksesta, yksinäisyydestä, syömishäiriöistä ja osallistumisesta on julkaistava. Ilman läpinäkyvyyttä ei ole vastuuta, eikä vaikuttavuutta.

Päätös kuuluu meille kaikille

Nuorten hyvinvointi ei ole yksittäisten perheiden tai kouluterveydenhuollon harteilla, vaan se on yhteinen tehtävämme. Tällä hetkellä liian moni nuori jää yksin, vaikka meillä on tieto, osaaminen ja keinot tehdä toisin.