Kaupunginjohtaja iloitsee 4.9.2021 paikallislehdessä, että ”Lohjan kaupungin talouden puolivuotisraportti kertoo hyviä uutisia kaupungin taloustilanteesta. Jos yllätyksiä ei loppuvuodesta tule, kaupungin verotulot ovat kipuamassa jopa 7,5 miljoonaa euroa talousarviossa arvioitua suuremmiksi.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4281594) Otsikkona lehdessä: Roima verotulojen kasvu siivittää Lohjan taloutta – uusia leikkauslistoja ja veronkorotuksia ei näy, mutta koronapeikkona on nyt valtio
Niin. Hienoa, että näyttää hyvältä ja peikkona valtion koronatuet (jos eivät toteudukaan). Mitäs siitä muista kaupungin kuluista ja kuntalaisten hyvinvoinnista.
Jos katsoisimme kuitenkin kokonaisuutta ja nappaisimme tarkasteltavaksemme monivuotista ongelmaa, jota ei näköjään edelleenkään haluta tuoda esiin: lastensuojelun jatkuvat alibudjetoinnit.
Lohjalla leikkaaminen (talouden pelastaminen) on tehty pitkälle säästämällä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviosta, on kiristetty ruuvia ja lopetettu toimia, jätetty palkkaamatta henkilöstöä, tai siirretty palkkaamista. Säästetyt rahat (750 000€ vuonna 2019 ja 2,4 miljoonaa vuonna 2020 €) on siirretty sotelautakunnalle. Toki sotelautakunnassakin niitä tarvitaan ikääntyneiden palvelualueella, mutta tämän 2,4 miljoonan euron siirron jälkeen haettiinkin lisämäärärahaa 230 000 euroa lastensuojeluun. Siis juuri sinne, mistä oli muutama kuukausi aiemmin otettu ja siirretty muualle. Eikä se 230 000 euroa edes riitä. Pelkästään kesäkuuhun mennessä ylitystä arvioitiin olevan noin 830 000 enemmän kuin vuonna 2020 vastaavana aikana.
Uuden kauden alkaessa kokous aloitetaan aina valtuuston vanhimman valtuutetun kokouksen avauksella. Pirjo-Leena Forsström on tämän kauden vanhin ja hän toimi puheenjohtajana sen pykälän loppuun, jossa valittiin valtuuston puheenjohtajisto seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Ensimmäisen kokouksen esityslista oli suhteellisen pitkä, johtuen siitä, että toimielimet piti valita jokainen erikseen omissa pykälissään.
Kokouksessa käsiteltiin muutakin kuin valintoja. Käsittelimme Liessaaren kaupungin omistamien mökkitonttien vuokraamisen jatkamista 30 vuodella. Tämä pykälä herätti keskustelua. Suurin osa keskustelua meni ohi päätettävästä asiasta, vaikkakin kannattava asia kokonaisvaltainen kehittäminen ja osallistaminen onkin. Tätä esitettiinkin toimenpide-esityksessä. Tämän keskustelun aikana toisilla tunteet kuumenivat ja mietin sitä kuunnellessani sitä, kuinka sujuvasti jatketaan siitä, mihin kesäkuussa jäätiin. Solvaamiseen ja ikävään sävyyn. Olin jotenkin ajatellut, että kesän jälkeen puheenvuorot olisivat asiallisia ja käyttäytyminen toisia kohtaan kunnioittavaa. Hieman huolettava alku kaudelle. Ponnesta äänestettäessä ponsi hävisi äänin 22-29. Vaikka ponsi ei mielestäni liittynyt päätettävään asiaan ja se saattoi vielä muutostenkin jälkeen olla hallintosäännön vastainen, äänestin sen puolesta. Tavoista poiketen kaupunginjohtaja puuttui keskusteluun, puuttuminen oli aiheellinen, mutta hän olisi voinut tehdä sen heti alkuun tai ehkä tiedon olisi voinut antaa jo paljon aiemmin valtuutetuille. Hän kertoi, että Liessaareen on tekeillä toimintasuunnitelma ja asukkaita kuullaan. Koko keskustelun ja tunteiden kuumenemisen, ainakin tässä pykälässä olisi voitu välttää tiedon hyvällä kulkemisella.
Kokouksessa päätettiin myös virkanimikkeiden muuttamisesta, näiden myötä selkeytyi pari palvelualuejohtajaa (sivistysjohtaja ja tekninen johtaja muutosten jälkeen).
Viimeisenä pykälänä käsittelimme oppivelvollisuuden laajenemisen mukanaan tuomaa muutosta hallintosääntöön. Vihreiden Skaffari piti hyvän puheenvuoron aiheesta, jossa hän kritisoi sitä, että asia hoidetaan aivan liian myöhässä. Minulla on paljon muutakin aiheesta sanottavana, mutta päätettävään asiaan sanottavani ei kuulunut, siksi puheenvuorojani aiheesta tulee toiste.
Jätin valtuustoaloitteen ja ennen aloitteeni jättämistä olisi kaivannut pienen hengähdystauon, sillä olin hieman järkyttynyt toisen valtuutetun jättämästä aloitteesta, jolle en soisi huomiota. Aloite ei ole lainpuitteissa edes toteutettavissa, eikä kaupunki voi itsenäisesti aloitteen mukaista päätöstä edes tehdä ja uskon, että ko. valtuutettu tietää sen. Joten tällä aloitteella tuskin on muuta tarkoitusta kuin huomionhaku ja byrokratian sekä virkamiesten tuleva kritisointi.
Kaupunginjohtaja piti kokouksen päätteeksi puheen, jossa puhui demokratiasta, sen juhlistamisesta ja siitä, kuinka arvokasta työtä teemme. Hän toivoi kaikille viisautta ja kunnioitusta toisia kohtaan.
Tein ryhmäni puolesta aloitteen vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun.
Olen aloitetta valmistellessani keskustellut ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa sekä vajaaravitsemuksen tutkijan kanssa. Olen kysynyt myös kaupungin viranhaltijalta kommenttia, onko aloite edes tarpeellinen vai onko kaupungilla toimintakulttuuri jo valmiina.
Vastausten perusteella tein aloitteen ryhmäni puolesta:
Valtuustoaloite vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun
Keskustan valtuustoryhmä esittää valtuustoaloitteessaan, että Lohjalla selvitetään vajaaravitsemuksen seulontaa ja ravitsemushoidon sisällyttämistä osaksi ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuja.
Iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä on olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitun potilaan hoitaminen maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan. Vajaaravitsemus maksaa Suomen terveydenhuollolle vuodessa yli 600 miljoonaa euroa. Kustannuksia kerryttävät erityisesti pitkittynyt ja komplisoitunut sairaala- tai laitoshoito sekä toipumisen pitkittyminen.
Aikuispotilaalla sairaalaan tullessa todettu tai hoitojakson aikana kehittynyt vajaaravitsemustila maksaa 2 900–6 564 €/hoitojakso ja sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja.
• 27 %:lla infektiokomplikaatioita (vrt. hyvässä ravitsemustilassa olevista 17 %:lla)
Luustoliiton mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain yli 6000 lonkkamurtumaa, yhden murtuman hoito maksaa yli 30 000 euroa. Ravitsemushoito on yksi tärkeimmistä terveydenedistämistoimista sekä kuntoutumisen toimenpiteistä, joilla nopeutetaan toipumista, näin ollen töihin palaamista sekä pidennetään ikääntyneiden itsenäisesti kotona-asumista.
Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyllä pienennetään myös kaatumisriskiä sekä niistä johtuvia lonkka- tai muita murtumia sekä niiden pitkäaikaisia hoitoja. Ennaltaehkäisyllä on merkittävä kustannusvaikutus. Mahdollinen pieni investointi lisäresurssiin on kannattavaa, sillä aloite toteutuessaan tuottaisi kunnalle huomattavia säästöjä.
Meillä on nyt ennen soteratkaisun ja hyvinvointialueiden käynnistämistä erinomainen hetki Lohjalla ottaa käyttöön viimeisin tieto ikääntyneiden terveydenhoidossa, luoda malli kaupungille, säästää kustannuksissa ja tukea mahdollisuuksia asua omassa kodissaan. Yksi edullisimmista ja helpoimmista tavoista on vajaaravitsemuksen seulonta ja ravitsemushoidon sisällyttäminen hoitopolkuun.
Näitä vajaaravitsemuksesta koituvia kustannuksia on mahdollista vähentää varhaisella riskin tunnistamisella ja tehostetulla ravitsemuksella. Kuten kaikessa muussakin, on vajaaravitsemusta edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä.
Tiedonsiirto tulisi huomioida kodin ja laitoksen välillä, esim. vajaaravitsemusmittarilla kerätty tieto ja ravitsemusterapeutin ja suun terveydenhoidon asiantuntijoiden mukaan ottaminen tavallisen ja tehostetun asumispalvelun asiakkaan hoidon suunnitteluun ravitsemuksen näkökulmasta. Myös ikääntyneen oma ja koko perheen osallistuminen tulisi huomioida, sillä ilman hänen ja perheen osallisuutta on ravitsemusta vaikea parantaa. Usein kuulee etenkin kotihoidosta asiakkaista tai heidän omaisistaan, jotka eivät suostu ostamaan ravinteikkaampaa ruokaa esim. hintaan vedoten. Jokaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet terveyteen ikääntyessään. Vajaaravitsemusta ehkäistäessä tulee laitoshoidossa olevilla huomioida myös se, että syötävä ruoka maistuu.
Esitämme valtuustoaloitteessamme, että Lohjalla selvitetään vajaaravitsemuksen seulonta ja ravitsemushoito sisällyttämistä osaksi ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuja
Lohjalla 25.8.2021
Keskustan valtuustoryhmän puolesta Lotta Paakkunainen
Tämän aloitteen on allekirjoittanut myös:
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Skaffari, Laura (vihr)
Lohjan luottamushenkilöpaikat on jaettu ja virallinen päätös paikoista tehdään kauden ensimmäisessä valtuustokokouksessa ensi viikolla.
Keskustan kuntavaaliehdokkaista kolmea lukuunottamatta jokainen ehdokas sai asiantuntemustansa vastaavat luottamuspaikat ja päätäntävaltaa näin ollen jaettiin laajasti. Keskustan linjaus näyttää olevan jokseenkin ainutlaatuinen, sillä vaikka erittäin monella puolueella ehdokaslistat olivat lähes täysiä, ei luottamuspaikkoja kuitenkaan ole jaettu laajasti, vaan samoja nimiä näkyy monessa eri luottamustoimielimessä. Se toki on jokaisen puolueen sisäinen asia, kuinka toimitaan. Itse olen Keskustan linjaan tyytyväinen, sillä mitä enemmän jaetaan vastuuta, sen paremmin kykenemme toimimaan ja sen laajempia näkökulmia voidaan tarkastella ja keskustella asioista.
Sotelautakunta nousee hyvin tärkeäksi tälläkin kaudella, tosin nyt eri syystä kuin ennen. Tämä kausi on suurten muutosten kausi, hyvinvointialueiden ja soteratkaisun siirtymäkaudella. Lautakunnan puheenjohtajaksi nousi alansa ammattilainen, mutta kaupungilla työskentelevä terveydenhoitaja.
Uskon, että SDP on tarkistanut, että asiassa ei ole Kuntalain mukaista kelpoisuutta poistavaa asiaa:
Vaalikelpoinen lautakuntaan ja valiokuntaan on henkilö, joka on vaalikelpoinen valtuustoon, ei kuitenkaan:
1) asianomaisen lautakunnan tai valiokunnan alainen kunnan palveluksessa oleva henkilö;
2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan tai valiokunnan tehtäväalueella toimivan, kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa;
3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle asianomaisessa lautakunnassa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa.
Pääasiallisesti henkilöstöasioita hoitavaan toimielimeen sovelletaan, mitä 73 §:n 2 momentissa säädetään.
Toimin tulevan kauden kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. Moni on ihmetellyt, miksi minulla ei ole lautakuntapaikkaa, vaikka sitä minulta moni odotti ja vielä viime metreille ajattelin itsekin olevani lautakunnassa valtuustopaikan lisäksi. Pohdin kauan asiaa ja ehdotin itse järjestelyä, sillä koen, että lautakunnassa, jossa olin viime kaudella (lasten, nuorten ja perheiden lautakunta) on aika seuraavalle keskustan ja lasten edustajalle, jolla on uusia näkökulmia. Hän tulee uskoakseni myös olemaan nouseva tähti seuraavalle kaudelle. Ilman muuta tuen ja autan uutta jäsentä, se on sanomattakin selvää. Tämän lisäksi se, että minulla ei ole lautakunnan jäsenyyttä pystyn jakamaan aikaani enemmän perheelleni, mutta myös tuleville vaalihaasteille, joita pidän myös tärkeänä. Aikaa on vain jaettava.
Näiden luottamuspaikkojen jaon myötä uusi kausi pääsee alkamaan. Kaudesta tulee kova ja erittäin mielenkiintoinen.
Varmasti tulen kohtaamaan uusia haasteita ja saan mielenkiintoisia tehtäviä, minua on jo pyydetty jatkamaan omaishoidon neuvottelukunnassa asiantuntijajäsenenä ja siihen olen jo lupautunut, kiittäen luottamuksesta.
Kirjoitin tällä kertaa kolumniin toisen asteen maksuttomasta koulukyydistä.
Tällä lukukaudella uudistus käynnistyi. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen toi toisen asteen koulutukseen uudistuksia, joiden ansiosta lukion tai ammattikoulun käyminen käy aiempaa vähemmän opiskelijan huoltajien lompakolle.
Oppivelvollisuuden laajentaminen tuo mukanaan myös koulukuljetusten maksuttomuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että 43 euron kuukausittainen omavastuuosuus poistuu koulumatkatuesta. Koulumatkatukeen on oikeutettu, jos kuukausittaiset kulut kulkemisesta ovat vähintään 54 euroa.
Lisäksi korvattavissa olevan koulumatkan vähimmäispituus laskee kymmenestä kilometristä seitsemään.
Harmittavaa on, että tämä ei koske ennen vuotta 2005 syntyneitä, ymmärrettävästi raja tulee vetää johonkin kohtaan. Toki hyvä, että uudistus toteutui, kokonaisuuden toteuttaminen on vain hieman ontuva. On aika sama, onko koulumatka veloitukseton, tai onko sen vähimmäispituus lyhyempi kuin ennen, jos sitä koulukyytiä ei ole. Esimerkiksi Lohjalla reuna-alueilta ei koulun aamutunneille tarvitse haaveilla pääsevänsä julkisilla kulkuneuvoilla, ei Helsinkiin, ei Saloon, ei Vihtiin.
Korvausta voi hakea, jos julkista liikennettä ei ole. Tässä kuitenkin on yksi ongelma, sillä jos julkista liikennettä ei ole, kuinka opiskelija pääsee kohteeseen? Huoltajan kyydissä? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Muuttamalla opiskelupaikkakunnalle? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, ei taloudellista, eivätkä kaikki alaikäisinä vielä ole välttämättä kypsiä muuttamaan kotoa. Ikäpoikkeuslupa henkilöauton kuljettamiseen jo 17-vuotiaana? Kaikilla ei jälleen ole tähänkään mahdollisuuksia.
Uudistusta tehtäessä yhtenä näkökulmana oli tasavertaisuus. Toistaiseksi tasavertaisuus ainakaan reuna-alueella asuvan lukiolaisen huoltajan näkökulmasta ei ole vielä onnistunut.
Kokonaisuuden toteuttaminen on hieman ontuva.
Uudistuksia tulee tehdä, ajat muuttuvat ja meidän tulee muuttua ajassa. Toisinaan tuntuu, että uudistuksia tehdessä ei aina kuitenkaan pysytä ajan mukana.
Kirjoittaja on suuruusioperheen äiti lohjalainen kaupunginvaltuutettu
Nuoren konfirmaatiopäivä on erityinen päivä niin nuorelle kuin hänen läheisilleen. Meillä oli toisen teinimme konfirmaatio lauantaina, päivä oli hyvin tunteikas monestakin syystä ja mulla on aika paha tapa siinä, että tämän kaltaiset lasten juhlat saavat mut aina kyyneliin. Eikä tämä päivä ollut poikkeus. Saman tien, kun näin ristikulkueen, oli nenäliinalla käyttöä.
Aluekappalainen Erkki Kuusanmäki
Erkki Kuusanmäki (kappalainen, nuorten rippi-isä) puhui liikuttavan kauniisti ja hyvin. Kirkon jälkeen kutsuin hänet vaimonsa kanssa juhliimme ja pitää kyllä sanoa, että meillä on aivan paras rippi-isä ja ruustinna. Ihania, nuoren elämään eläytyviä, lämpimiä ihmisiä. Olemme aina kutsuneet heidät rippijuhliimme ja joka kerta he järjestävät aikaa osallistuakseen. Ja joka kerta on talon täyttänyt ilo, nauru ja laulu.
Keskustelimme myös Nummen kirkosta ja ensi vuonna onkin kirkon juhlavuosi, 200 vuotisjuhla. Sitä varten kirkko kerää vanhoja kuvia, joten jos sinulla on vanhoja kuvia kirkosta ja kirkon menoista ja -juhlista, ottaisivat mielihyvin vastaan!
Kiitos juhliin osallistuneille vieraillemme!
Olin ajatellut puhua vaikka mitä teinillemme, mutta tiedän hänen tuskastuvan tunteiluuni ja höpöttelyihini, joten päätin pitää onnittelupuheen lyhyenä.
***
Noin yksitoista vuotta sitten yhtenä helteisenä tiistaina sun sydän leikattiin, torstaina jo juoksit sairaalan käytäviä ja lauantaina pääsit kotiin. Viisi viikkoa meidän piti vahtia sinua, ettet juokse, kiipeile, aja fillarilla tai pompi. Pidit meidät kiireisinä sen kesän.
Noin kuusi vuotta sitten lähdit yksin bussilla kohti tuntematonta, sinulle vieraan isotädin luo, jota et ollut tavannut ennen. Hänen kanssaan Tampereella tutustuit juuriisi ja hyppäsit avantoon.
Nuo lyhyet tositarinat kuvaavat sinua hyvin. Olet aina ollut urhea, omapäinen ja omantien kulkija.
Sinulle ostamamme lahja kuvaa myös sinua hyvin. Ei ainoastaan nimensä puolesta, vaan kokonaisuutena. Saimme korun suoraan suunnittelijalta, joka kertoi idean syntyneen Teijolla kävellessä kevättalvella. Puro solisi, oli jo vähän sulanut ja se välkkyi kauniisti auringonpaisteessa, suunnittelija otti kuvan ja huomasi, että siitä voisi tulla upea koru. Hän oli kovin ilahtunut nimestäsi ja toivotti hyvää juhlapäivää.
