Avainsana-arkisto: Hyvinvointialue

Länsi-Uudenmaan sote-myllerrys: 35 palvelupistettä suljetaan. Kuinka lähipalvelusi muuttuvat?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue (Luvn) on keskellä suurta murrosta, kun se käynnistää edellisellä valtuustokaudella hyväksytyn palveluverkkopäätöksen toimeenpanon. Tämä päätös merkitsee alueella kaikkiaan 35 sosiaali- ja terveyspalvelujen toimipisteestä luopumista.

On erittäin tärkeää huomata, että Keskusta ei ollut mukana tätä koskevassa sovussa. Me vastustimme päätöstä, sillä näimme sen heikentävän lähipalveluiden saavutettavuutta. Nyt päätöstä ryhdytään käytännössä toteuttamaan ja se näkyy monissa kunnissa suljettavina toimipisteinä.

Muutosten taustalla on hyvinvointialueiden ja kuntien välinen kolmen vuoden pakollinen vuokra-aika sote-kiinteistöille, joka päättyy vuoden 2025 lopussa. Laki velvoitti hyvinvointialueet vuokraamaan kiinteistöt kuntiin siirtymäajaksi, mutta nyt on aika tehdä valintoja: jatketaanko optiovuotta, vai puretaanko vuokrasuhteita.

Talousohjauksen alla hyvinvointialueet etsivät säästöjä luopumalla ylimääräisistä tiloista. Kunnille tämä on kuitenkin vaikea paikka, sillä ne tarvitsevat kiinteistöistään vuokratuloja.

35 sulkeutuvaa toimipistettä Espoosta Raaseporiin

Länsi-Uudenmaan kymmenen kunnan alueella muutokset näkyvät konkreettisesti:

  • Espoossa luovutaan kymmenestä tilasta, kuten Martinkadun terveysasemasta ja Virastotalo 3:n tiloista.
  • Lohjalla toiminta päättyy muun muassa Roution kotihoidon tiloissa, Harjulan monitoimitalossa ja Aunen tuvassa. Lisäksi hyvinvointialue luopuu Karjalohjan ja Sammatin terveysasemien kiinteistöistä. On myös hyvä muistaa, että Virkkalan terveysaseman toiminta on jo lakkautettu.
  • Raaseporissa luovutaan Grabbe Gårdenin ja Tammiharjun tiloista, joissa on toiminut perhe- ja päihdepalveluja.
  • Inkoossa, Siuntiossa, Hangossa, Karkkilassa ja Kauniaisissa suljetaan yksittäisiä, pienempiä palvelupisteitä.

Kaikkiaan 35 sote-toimipistettä poistuu käytöstä vuoden 2025 loppuun mennessä.

Harjulan monitoimitalossa matalan kynnyksen tuki nuorille säilyy

Toinen merkittävä muutos Lohjalla koskee Harjulan monitoimitaloa. Hyvinvointialue luopuu talossa aiemmin olleista sote-tiloista, mutta on erittäin tärkeää huomioida, että etsivä nuorisotyö ja Lohjan Ohjaamo (joka tarjoaa nuorille muun muassa työvoimapalveluja) ovat edelleen Lohjan kaupungin toimesta Harjulan tiloissa.

Talo on ollut vuosia erittäin vaikuttavan ja kustannustehokkaan ennaltaehkäisevän työn keskus. Ohjaamo toimii nuorten matalan kynnyksen kohtaamispaikkana, josta saa tukea muun muassa työhön, koulutukseen, asumiseen ja mielenterveyteen liittyvissä asioissa.

❗ Aiemmin Harjulassa toimi myös psykologi, terveydenhoitaja ja ehkäisyneuvola hyvinvointialueen järjestämänä, mutta nämä sote-palvelut siirrettiin terveysasemalle. Samalla matala kynnys avun hakemiseen nousi nuorten kannalta hieman korkeammaksi.

Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena oli parhaiden käytäntöjen leviäminen, mutta nyt pelkona on, että Harjulan Ohjaamon kaltainen, todistetusti toimiva malli on vaarassa heikentyä, vaikka kaupungin omat palvelut tiloissa jatkuvatkin.

Aunen tupa

Lohjalta poistuu myös ikääntyneiden tuetun asumisen yksikkö, Aunen tupa. Se on tarjonnut asukkaille mahdollisuuden itsenäiseen mutta turvalliseen asumiseen, yhdistettynä kotihoidon tukipalveluihin (turvapuhelin, ateriapalvelut) ja yhteisöllisyyttä tukeviin yhteisiin tiloihin.

Tämä kodinomainen ja turvallinen yksikkö lopettaa toimintansa vuoden 2025 loppuun mennessä osana palveluverkon uudistusta.

Keskusta kieltäytyi sopimuksesta, painopiste saavutettavuudessa

Keskusta ei osallistunut palveluverkkosopuun, eikä siten hyväksynyt näitä toimia.

Korostimme, että päätös johtaa lähipalveluiden heikkenemiseen ja että uudistuksessa olisi pitänyt painottaa enemmän saavutettavuutta ja ihmisten arjen sujuvuutta, ei ainoastaan kiinteistökustannusten karsimista.

Monen kunnan kohdalla huoli on todellinen: kun terveysasemia ja ikäihmisten asumisyksiköitä suljetaan, palvelut etääntyvät ja ihmisten kynnys hakea apua kasvaa.

Tämä on vaikea yhtälö: kaksi tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevaa osapuolta (kunta ja hyvinvointialue) yrittää tasapainottaa talouttaan yhteisen vastuun, asukkaiden hyvinvoinnin, kustannuksella.

Kunnat ja hyvinvointialueet hankalassa tilanteessa

Kunnat joutuvat nyt pohtimaan, mitä tehdä tyhjiksi jääville kiinteistöille, kun vuokralainen lähtee. Samalla hyvinvointialueiden on löydettävä keinot tasapainottaa talouttaan.

Kyseessä on vaikea yhtälö: kaksi tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevaa osapuolta, joilla on kuitenkin yhteinen vastuu alueen asukkaiden hyvinvoinnista.

Kun luvut näyttävät hyvältä, mutta asukkaat kertovat muuta -> palveluiden ristiriitainen todellisuus

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tuore kuukausikatsaus antaa monipuolisen kuvan palveluiden tilanteesta kesällä 2025. Raportti nostaa esiin sekä myönteistä kehitystä että kipukohtia, jotka erityisesti lastensuojelun, mielenterveyspalvelujen, ikääntyneiden ja vammaispalvelujen näkökulmasta vaativat syvällistä tarkastelua.

Hyviä uutisia

Raportin mukaan monissa palveluissa on tapahtunut edistystä:

  • Terapiatakuu toteutui 88 %:sti lain edellyttämässä 28 päivän määräajassa, keskimääräinen odotusaika vain 13 päivää. Tämä on selkeä parannus verrattuna aiempiin vuosiin.
  • Erikoissairaanhoitoon pääsy on poikkeuksellisen nopeaa, ja jonot ovat lyhentyneet.
  • Ikääntyneiden pitkäaikaiseen asumispalveluun ei kesällä joutunut kukaan odottamaan yli 90 vuorokautta.
  • Sosiaalityön mitoitus toteutuu lastensuojelussa, mikä on välttämätöntä laadukkaan työn ja lasten oikeusturvan kannalta.

Lastensuojelu ja perhepalveluista ristiriitainen kuva

Lastensuojelun asiakasmäärä on vähentynyt, mikä voisi ensisilmäyksellä vaikuttaa myönteiseltä. Samanaikaisesti lastensuojeluilmoitusten määrä on kuitenkin kasvanut, mikä kertoo lasten ja perheiden huolenaiheiden lisääntymisestä. Perhehoidon osuuden kasvu on hyvä kehitys sekä inhimillisesti että taloudellisesti, mutta avohuollon asiakkuuksien vähentyminen voi olla huolestuttavaa, sillä se heijastaa ennaltaehkäisevien palvelujen heikentymistä.

Perheneuvoloissa odotusajat vaihtelevat suuresti alueittain (3–10 viikkoa), ja lasten mielenterveyspalveluissa alueellinen eriarvoisuus on edelleen merkittävää. Tämä on vakava haaste tilanteessa, jossa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa.

Lisäksi neuvolapalveluista on tullut paljon ristiriitaista palautetta: tilastojen mukaan yhteydenottojen digitalisoituminen on sujunut hyvin, mutta käytännössä vanhemmat kertovat, että neuvolaan on vaikea saada yhteyttä ja kausirokotusaikoja ei ole tarjolla. Tämä heikentää luottamusta palvelujärjestelmään, joka pitäisi nähdä perheiden kivijalkana.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut

Positiivista on, että raportin mukaan psykiatriset siirtoviiveet ovat käytännössä poistuneet uuden toimintamallin ansiosta. Sen sijaan asumispalveluiden jonot pysyvät sitkeästi korkeina. Kun tavoitteena on pitää jonot alle sadassa asiakkaassa, tilanne vaihtelee ja erityisesti yhteisöllisessä asumisessa jono on kasvanut. Tämä kertoo siitä, että matalamman kynnyksen palveluita tarvittaisiin enemmän.

Lunna, digitaalinen lupaus vai pullonkaula?

Digipalvelu Lunna on nopeuttanut yhteydenottojen hoitoa, mutta kentältä kuuluu myös huolestuttavia viestejä. Asiakkaille on kerrottu, että lääkäriaikoja ei ole lainkaan, näinhän ei saisi koskaan sanoa. Palvelun digitalisoituminen ei saa muuttua portiksi, joka karsii asiakkaita ulos tai syventää kokemusta, ettei apua ole saatavilla.

Ikääntyneiden palvelut

Ikääntyneiden asumispalvelujen jonotilanne on pysynyt hallinnassa (130 jonossa), mutta kotihoidon asiakasmäärät ovat laskeneet. Tämä kehitys on huolestuttava, sillä kotona asumisen tukeminen on sekä kansallisen strategian että ikäihmisten oman toiveen mukaista. Tilapäisen kotihoidon ja kotikuntoutuksen tilastointimuutokset selittävät osan laskusta, mutta trendi on syytä ottaa vakavasti.

Raportin mukaan sairaalapalveluissa hoitojaksojen määrä on kasvanut ja pituus lyhentynyt, mikä voisi olla myönteinen merkki hoitoketjujen toimivuudesta. Toisaalta kotisairaaloiden hoitopäivissä on alueellista vaihtelua, mikä heijastaa epätasa-arvoa palvelujen saavutettavuudessa.

Vammaispalvelut

Vammaispalveluissa asiakasmäärä on hienoisessa kasvussa, mutta suurin huoli liittyy päätösten käsittelyaikoihin. Vain 59 % päätöksistä käsiteltiin lain edellyttämässä kolmessa kuukaudessa. Uusi vammaispalvelulaki edellyttää palveluiden uudelleenarviointia, mikä on hidastanut prosesseja entisestään. Tämä viivästyttää palvelujen alkamista ja aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta asiakkaille ja heidän perheilleen.

Yhteenveto

Kesän 2025 katsaus piirtää kuvan hyvinvointialueesta, jossa on sekä onnistumisia että vakavia haasteita:

  • Digipalvelut, kuten Lunna, ovat parantaneet yhteydenottojen sujuvuutta, mutta ne eivät ratkaise vastaanottoaikojen riittävyyttä.
  • Mielenterveys- ja lastensuojelupalveluissa on nähtävissä alueellista eriarvoisuutta, mikä vaarantaa lasten ja nuorten yhdenvertaisen kohtelun.
  • Ikääntyneiden kotihoito ja vammaispalvelujen päätöksenteko vaativat välitöntä huomiota, jotta palvelut pysyvät lain ja inhimillisyyden vaatimalla tasolla.

Katsaus osoittaa, että edistystä on, mutta todelliset haasteet eivät ole poistuneet. Neuvolan vaikeutunut saavutettavuus, rokotusaikojen puute ja asiakkaiden huolestuttavat kokemukset Lunnasta eivät saa jäädä huomiotta. Lapsiperheiden, ikääntyneiden ja vammaisten palvelut tarvitsevat ennen kaikkea varmuutta ja inhimillisyyttä, ei lupauksia, jotka eivät toteudu käytännössä.

Todellinen mittari ei ole vain tilastot, vaan se, kokeeko ihminen saavansa apua silloin kun hän sitä tarvitsee. Nyt tuossa kokemuksessa on vielä liian suuria säröjä.

Hyvinvointialueen strategiapäivitys ja ennaltaehkäisyn sekä kokonaiskuvan puute

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Asiakirja on kunnianhimoinen ja painottaa uudistumiskykyä, kustannustehokkuutta ja teknologian hyödyntämistä. Silti monista kohdista nousee huoli: ollaanko keskittymässä liikaa yksittäisiin toimenpiteisiin ja unohtamassa ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen ratkaiseva merkitys?

Ennaltaehkäisy jää varjoon

Luonnoksessa tunnistetaan, että palvelujärjestelmä painottuu edelleen reagointiin ja ongelmien korjaamiseen, ei ennaltaehkäisyyn. Tämä on rehellinen lähtökohta, mutta herää kysymys: miksi konkreettiset linjaukset ennaltaehkäisevästä työstä ovat niin vähäisiä?
Strategialuonnoksessa nostetaan esiin yksityiskohtia, kuten lasten palveluissa digitaalinen hyvinvointikysely. Sinänsä se voi olla hyödyllinen, mutta jos huomio keskittyy vain tällaisiin yksittäisiin välineisiin, vaarana on, että suuremmat kokonaisuudet jäävät huomiotta. Juuri näin on käynyt neuvolapalveluiden kohdalla.

Neuvola puuttuu kokonaan ja sen asema on heikentynyt

Yksi silmiinpistävimmistä puutteista strategiassa on neuvolatoiminnan täydellinen sivuuttaminen. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisevän työn kulmakivi, jonka kautta tavoitetaan lähes kaikki lapsiperheet riippumatta perheen taustasta. Neuvolassa tunnistetaan varhaisessa vaiheessa niin terveydellisiä kuin sosiaalisia haasteita ja se on perheille luontevin ja matalin kynnys saada tukea ja ohjausta.

On huolestuttavaa, että strategialuonnoksessa neuvolaa ei mainita lainkaan. Tämä antaa kuvan, ettei sen merkitystä lasten ja perheiden hyvinvoinnin perustana ymmärretä. Samalla todellisuudessa neuvolapalvelujen saatavuutta on heikennetty. Aikoja on vähennetty, ja yhteydenpito on siirretty yhä enemmän mobiilisovellus Lunnan varaan. Lunna on sinänsä hyvä ja kehittyvä väline, mutta se ei voi olla ainoa tapa ottaa yhteyttä.

Neuvolaan saa toki yhteyden puhelinpalvelun kautta tietyinä aikoina, mutta omalle tutulle neuvolan työntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä etäännyttää asiakasta ja vie pois juuri sen turvallisen ja luottamuksellisen suhteen, joka neuvolatyön ytimessä on. Tätä ei voi kutsua tehostamiseksi tai palvelujen parantamiseksi, vaan päinvastoin, kyse on palvelun laadun heikentämisestä.

Jos neuvola jätetään strategiassa sivuun, vaarana on, että sen rooli ennaltaehkäisevänä ja matalan kynnyksen tukena rapautuu entisestään.

Ikääntyneiden palveluissa teknologia ei yksin riitä

Ikääntyneiden kohdalla strategialuonnos korostaa kotiin vietävää teknologiaa ja tilannekeskuksia. Nämä voivat tuoda turvaa, mutta niihin liittyy riski: palvelu yksipuolistuu, jos ihmisen läsnäolon ja yhteisöllisyyden merkitys jää varjoon. Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla.

Lisäksi strategiassa ei juuri puhuta vajaaravitsemuksesta, joka on ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta ratkaiseva tekijä. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat sekä kustannusvaikuttavaa että inhimillisesti tärkeää työtä, mutta ne jäävät täysin varjoon. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka arkea koskevaan, konkreettiseen ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Vammaisten palvelut ovat näkymättömiä strategiassa?

Vammaisten ihmisten näkökulma jää strategiassa lähes piiloon. Puhutaan kyllä asiakaslähtöisistä poluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset linjaukset vammaisten palveluiden kehittämiseksi loistavat poissaolollaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia ja tarvitsevat jatkuvaa tukea. Heidän asemansa tulisi näkyä strategiassa paljon nykyistä selkeämmin.

Strategialuonnos nostaa esiin monia pieniä yksityiskohtia, kuten digikyselyitä, sovelluksia ja sensoriratkaisuja, mutta iso kuva jää liian usein hahmottamatta. Neuvola puuttuu, ikääntyneiden ravitsemuksesta ei puhuta ja vammaisten palvelut jäävät taka-alalle.

Jos strategia ei tunnista näitä puutteita ja korjaa niitä, vaarana on, että hyvinvointialueen resurssit kuluvat edelleen ongelmien korjaamiseen sen sijaan, että niihin puututtaisiin ajoissa. Todellinen uudistus edellyttää, että keskitymme ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin, eli niihin isoihin, vaikuttaviin kokonaisuuksiin, jotka luovat pohjan kaikelle muulle.

Nuoren arvo

Kirjoitin lyhyen mielipidekirjoituksen, mutta aiheesta voisi kirjoittaa loputtomasti

Nuorten palveluista ja pahoinvoinnista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tällä kertaa tiivistin ajatukseni mielipidekirjoitukseen, joka on julkaistu Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa otsikolla

”Minkä arvoinen nuori on?”

Kirjoituksessa nostan esiin huoleni siitä, miten nuorisopsykiatrian poliklinikalle ei saa aikoja ja itsetuhoinen nuori voi joutua odottamaan lähetteen kanssa jopa 5–8 kuukautta. Omaishoidon tukea 0–17-vuotiaille kiristettiin maaliskuussa, kun aluehallitus käveli aluevaltuuston päätöksen yli, jättäen monet perheet ilman elintärkeää tukea. Samalla hallitus leikkaa lisää lastensuojelusta.

Meille on puhuttu vuosia ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta, mutta silti leikkurit osuvat aina ensin niihin palveluihin, jotka näitä periaatteita tukisivat. Kuinka kauan voimme tehdä tällaisia päätöksiä? Me ryöväämme lastemme ja nuortemme tulevaisuuden ja samalla omamme.

Väestömme ikääntyy ja lapsimäärät vähenevät, mutta juuri siksi meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa, mutta minkä arvoinen yksi lapsi tai nuori on?

Lapsiin ja nuoriin panostaminen ei ole menoerä, vaan investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt olisi jo vihdoin aika kääntää suunta.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni kokonaan 10.4. Suomenmaasta https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-minka-arvoinen-nuori-on/

ja 11.4 julkaistusta Länsi-Uusimaasta.

Se, mistä olen tyytyväinen ja toivon muuttavan paljon, on että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten ja nuorten terapiatakuu tulee voimaan 1.5.2025. Sen myötä alle 23-vuotiaat pääsevät mielenterveyspalveluihin viimeistään 28 vuorokauden kuluessa tarpeen toteamisesta. Tavoitteena on turvata yhdenvertainen pääsy psykososiaaliseen hoitoon tai lyhytpsykoterapiaan. Alue on valmistautunut uudistukseen kouluttamalla ammattilaisia hoitomenetelmien käyttöön.

YT-neuvottelut ja hyvinvoinnin hinta – Onko suunta kestävä?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka tällä kertaa koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille riittävää huomiota.

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus tekee joillekin päättäjille tunteen, että se pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja. Tätä mantraa he myös hokevat. Tästä tulemme maksamaan kovan hinnan kuitenkin pitkällä aikavälillä. Tilanne, jossa henkilöstöä vähennetään samaan aikaan, kun tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti, on kestämätön. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia.

Vaikka taloudelliset realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, nykyinen lähestymistapa on lyhytnäköinen. Säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista.

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus.

Onko meillä varaa maksaa tämä hinta? Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, millaisena yhteiskuntana haluamme tulevaisuudessa elää.

Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen, voit lukea sen alta:

Aluehallituksen päätökset uhkaavat palveluiden inhimillisyyttä 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on jälleen aloitettu yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat asumispalveluiden esihenkilöitä. https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/8260005

Aluehallitus on päättänyt toimista, jotka voivat johtaa useisiin irtisanomisiin. Päätöksiä perustellaan taloudellisilla tavoitteilla, mutta niiden inhimilliset seuraukset jäävät vaille huomiota. 

Hyvinvointialueille asetettu tiukka alijäämän kattamisvaatimus pakottaa päättäjät tekemään nopeita ja kovia ratkaisuja, joiden hintaa maksamme pitkään. Aluehallitus ja virkajohdon linjaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa tarve hoivalle ja tuelle kasvaa jatkuvasti. Ihmiset tarvitsevat hoitoa, lastensuojelu tarvitsee osaavia tekijöitä, ja ikääntyneet sekä omaishoitajat tarvitsevat tukea. Nämä eivät ole kustannuseriä, joista voidaan leikata ilman vakavia seurauksia. 

On ymmärrettävää, että talouden realiteetit ohjaavat päätöksentekoa, mutta nykyinen lähestymistapa on kestämätön. Lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun ennaltaehkäisevä hoito ja palvelut rapautuvat, ongelmat kasaantuvat ja muuttuvat raskaammiksi ja kalliimmiksi ratkaista. 

Hyvinvointialueiden tulee toimia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Aluehallitus ja virkajohto eivät voi tehdä päätöksiä vain talouden näkökulmasta, vaan niiden on huomioitava myös asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden laatu. Jos alijäämän kattamisen paine johtaa epäinhimillisiin ratkaisuihin, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuus. 

Lotta Paakkunainen 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.) 

Luottamuksen rakentaminen hyvinvointialueilla vaatii tekoja

Helmikuun alussa julkaistu KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitys nosti esiin huolestuttavan ilmiön: kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Selvityksen mukaan vain joka neljäs uskoo aluevaltuuston voivan vaikuttaa palveluihin – ja juuri tähän epäkohtaan tartuin mielipidekirjoituksessani.

Luottamus ei synny tyhjästä, vaan se vaatii avoimuutta, osallistamista ja läpinäkyvyyttä. Valitettavasti päätöksenteon rakenteet, tiedonkulun puutteet ja aluevaltuuston heikko asema ovat esteitä, jotka syövät ihmisten uskoa järjestelmään. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella päätösten taustoista kerrotaan niukasti, valtuuston rooli on rajattu ja arviointi perustuu usein subjektiivisiin, sanallisiin raportteihin ilman selkeitä numeerisia mittareita.

Näiden epäkohtien esiin nostaminen ei ole pelkkää kritiikkiä, vaan ennen kaikkea halua parantaa järjestelmää. Hyvinvointialueiden tulevaisuus riippuu siitä, miten ne onnistuvat lunastamaan asukkaiden luottamuksen. Tämä tarkoittaa tiedonkulun parantamista, päätöksenteon avaamista ja valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Ilman muutosta luottamuspula vain syvenee – ja se on kestävässä päätöksenteossa liian kallis hinta maksettavaksi.

Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Länsi-Uusimaassa ja Suomenmaassa 4.2.2025:

Lukijalta: Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tulokset eivät yllätä: vain joka neljäs luottaa aluevaltuuston kykyyn vaikuttaa palveluihin. Luottamuksen puutteen taustalla on useita tekijöitä, joista keskeisiä ovat päätöksenteon rakenteet sekä avoimuuden ja tiedonkulun puute.

Aluevaltuuston kokoukset ja päätösten taustat saavat vain vähän julkisuutta, mikä heikentää asukkaiden mahdollisuuksia seurata ja ymmärtää hyvinvointialueella tehtyjen ratkaisujen perusteita. Kun tietoa ei ole helposti saatavilla, syntyy helposti tunne, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman asukkaiden etua ajatellen. Näin ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Toinen keskeinen ongelma on Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston rajallinen vaikutusvalta. Tuore hallintosääntö on vahvistanut linjaa, jossa merkittävin päätösvalta keskittyy aluehallitukselle ja virkajohdolle, kun taas valtuuston rooli jää heikoksi. Valtuutetuille ei myöskään tarjota riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi, eikä enemmistö sitä edes aktiivisesti vaadi.

Lisäksi lautakuntien arviointi perustuu pitkälti sanallisiin raportteihin ilman numeerisia mittareita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranhaltijat arvioivat itse omaa toimintaansa ilman objektiivista, mitattavaa tietoa palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja lisää kansalaisten epäluottamusta.

Hyvinvointialueiden toiminnan on oltava läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta luottamus niihin voi kasvaa. Tiedonkulkua on parannettava, valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia vahvistettava ja kansalaisten oikeus saada tietoa turvattava. Ilman näitä muutoksia luottamuspula syvenee entisestään.

Lotta Paakkunainen

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.)