Kategoria-arkisto:Keskusta

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa keskustelua järjestöavustuksista

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunta kokoontui 28.8.2025 pohtimaan hyvinvointialueen strategialuonnosta ja antamaan siitä lausuntoa sekä päätettiin myös järjestöavustusten kriteereistä. Kokous venyi lähes neljään tuntiin, mikä kertoo asioiden laajuudesta ja merkityksestä.

Tiivistelmä

🔹 Ennaltaehkäisy ytimeen
Strategiassa se mainitaan vain hajanaisesti. Tarvitaan selkeitä linjauksia, mittareita ja resursseja.

🔹 Järjestöavustukset
Kriteereistä päätettiin pitkän keskustelun jälkeen. Uudelleenvalmistelua esitettiin, mutta sen evästykset olisivat eriarvoistaneet järjestöjä.

🔹 Hyvät linjaukset
Henkilöstön hyvinvointi, osaamisen kehittäminen ja digitalisaation mahdollisuudet nostettu vahvasti esiin.

🔹 Kehittämisen tarpeet
Neuvolatoiminta, lastensuojelun ennaltaehkäisy, ikäihmisten ja vammaisten palvelut, vaihtoehtoiset asumismuodot, pelastus- ja ensihoidon resurssit, digisyrjäytymisen ehkäisy sekä ekologisen kestävyyden konkretisointi.

Lausuntomme strategialuonnoksesta

Oli ilahduttavaa huomata, että sain hyvin esille keskustan ja esittämiäni näkökulmia. Ehdotuksemme vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon lisäämisestä hyväksyttiin yksimielisesti lyhyen keskustelun jälkeen. Keskustelussa nousi esiin näkemys, että strategian ollessa ylätason asiakirja, vajaaravitsemuksen maininta voisi olla liian yksityiskohtainen. Kerroin kuitenkin, että vaikka teema voi tuntua spesifiltä, sen merkitys on valtava: pelkästään ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seulonnalla ja hoidolla voidaan valtakunnallisesti säästää tutkitusti noin 600 miljoonaa euroa. Myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella säästöpotentiaali on kymmenissä miljoonissa. Siksi katsoin, että asia on kustannustenkin näkökulmasta niin merkittävä, että se ansaitsee tulla mainituksi strategiassa.
Haluan nostaa erityisesti esiin myös sen, että neuvolapalvelut puuttuivat kokonaan strategialuonnoksesta. Tein esityksen, että neuvolat on lisättävä lausuntoon ja tämä hyväksyttiin yksimielisesti. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisyn kivijalka, eikä sen roolia voi ohittaa.
Lisäksi useita edustamieni ihmisten kysymyksiä ja huomioita kirjattiin osaksi lausuntoa.

Strategialuonnoksen vahvuudet

Strategialuonnos huomioi monipuolisesti väestönmuutokset, talouden reunaehdot ja digitalisaation mahdollisuudet. On hyvä, että henkilöstön hyvinvointi ja osaamisen kehittäminen on nostettu keskeisiksi linjauksiksi, sillä ilman motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä emme pysty uudistamaan palveluita.
Pidän myös tärkeänä, että strategiassa mainitaan sekä ennaltaehkäisy että digitaalisten ratkaisujen rinnalla niiden rajoitukset. Tosin ennaltaehkäisyä tulisi painottaa vahvasti enemmän, eivätkä kaikki asukkaat voi käyttää digipalveluja ja vaihtoehtoisia palvelutapoja on aina oltava saatavilla.

Ennaltaehkäisy kaipaa läpileikkaavaa otetta

Kritiikkini kohdistuu siihen, että ennaltaehkäisy mainitaan strategiassa vain hajanaisesti. Nyt painopiste on edelleen ongelmiin reagoinnissa, ei niiden ehkäisyssä. Tämä on kestävyysvajeen näkökulmasta suuri puute.

Toivon, että ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja yhteisöllisyyden vahvistaminen kirjataan strategiassa selkeästi jokaisen linjauksen ja muutoslupauksen läpi ja että ne näkyvät myös mittareissa ja resursoinnissa.

Ennaltaehkäisy tarkoittaa esimerkiksi:

  • lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ja kouluyhteisöjen tukemista
  • varhaisen toimintakyvyn tukemista ikäihmisille (kodin muutostyöt, esteettömyys, arjen apu)
  • syrjäytymisen ehkäisyä monikielisen väestön ja haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla.

Teknologia on arvokas apuväline, mutta se ei voi korvata varhaista tukea tai ihmisten välistä kohtaamista. Strategia kaipaa tähän vahvempia linjauksia.

Järjestöjen ja omaishoitajien rooli

Pidän hyvänä, että järjestöjen aktiivisempaa roolia on nostettu esiin. Järjestöt tuovat merkittävän lisän omahoitoon ja arjen tukeen, mutta tämä edellyttää riittäviä järjestöavustuksia.

Samoin omaishoitajien panos on valtava, ja heidän jaksamisensa tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Uupumisen ehkäisy hyödyttää sekä omaishoitajaa että hoidettavaa. Erityisesti muistisairaiden kohdalla pysyvät hoitopaikat ja turvalliset intervallit ovat olennaisia, jatkuva siirtely ja vaihtuvat hoitajat lisäävät ahdistusta ja voivat heijastua kotiin vaikeina oireina.

Palvelujen kehittämisen kipukohdat

Strategiassa jäävät liian vähälle huomiolle useat tärkeät teemat, kuten:

  • Neuvolatoiminta
  • lastensuojelun ennaltaehkäisy ja varhainen tuki
  • vaihtoehtoiset asumismuodot ikäihmisille, joille koti ei ole turvallinen paikka
  • vammaisten palvelujen turvaaminen ja yhdenvertaisuus
  • pelastus- ja ensihoidon resurssien turvaaminen, joka vaatii selkeämpiä kirjauksia
  • tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhteistyö korkeakoulujen ja yritysten kanssa jää hieman epäselväksi
  • digisyrjäytymisen ehkäisy, jotta kukaan ei jää palveluiden ulkopuolelle
  • ekologisen kestävyyden konkretisointi: ilmastotavoitteiden tulee näkyä myös palveluiden uudistamisessa.

Lisäksi haluan nostaa esiin omalääkärimallin toteuttamisen ja pitkäaikaissairaiden seurannan turvaamisen. Esimerkiksi sydänsairauksien kontrollien pidentäminen jopa kahteen vuoteen voi johtaa hoidon heikkenemiseen ja päivystyksen kuormittumiseen.

Kriittiset kysymykset strategialuonnokseen

  • Miksi ennaltaehkäisy ei ole strategiassa läpileikkaava toimintaperiaate?
  • Millä konkreettisilla toimenpiteillä ja mittareilla ennaltaehkäisyä vahvistetaan?
  • Miten turvataan varhainen tuki kouluyhteisöissä, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpidossa ja vammaisten palveluissa?
  • Miten ehkäistään digisyrjäytyminen ja varmistetaan vaihtoehtoiset palvelut?
  • Miksi pelastus- ja ensihoidon resurssien turvaamista ei ole kirjattu konkreettisesti?
  • Miten ekologinen kestävyys integroidaan palvelujen uudistamiseen?

Strategialuonnos antaa hyvän pohjan ja sisältää monia myönteisiä linjauksia, erityisesti henkilöstön hyvinvoinnin ja digitalisaation suhteen. Kuitenkin todellinen läpimurto palvelujen laadussa ja hyvinvoinnin edistämisessä tapahtuu vain, jos ennaltaehkäisy ja varhainen tuki nostetaan strategian läpileikkaaviksi periaatteiksi mittareilla, resursseilla ja konkreettisilla toimenpiteillä.

Järjestöavustuskriteereistä

Kokouksessa käsiteltiin pitkään myös järjestöavustusten kriteereitä. Tämä pykälä osoitti hyvin sen, miten tärkeää on valtuustokausien ylittävä jatkuvuus: itse olen seurannut avustuskriteerien kehitystä edelliseltä kaudelta asti ja ymmärsin valmistelun taustan, mutta uusille jäsenille kokonaisuus ei ollut yhtä selkeä. Tämä kertoo, että valmistelu ei ollut ehkä niin selkeää kuin olisi voinut toivoa.

Kriteereitä esitettiin myös uudelleenvalmisteluun, mutta en voinut olla sen takana niillä evästyksillä, mitä esitettiin. Näin, että ehdotetut evästykset olisivat voineet eriarvoistaa järjestöjä, alueellisesti, koon mukaan tai esimerkiksi sellaisia, joissa ei ole palkattua työntekijää tai joissa ei ammattimaisesti osata kuvata toimintaa ja täyttää avustushakemuksia. Siksi oli tärkeää, että valmistelua vietiin eteenpäin nykyisellä aikataululla ja nykyisillä esitetyillä kriteereillä, jonka valmistelussa on osallistettu itse järjestöjä.

Pidän hyvänä, että järjestöjen aktiivisempaa roolia on nostettu esiin. Järjestöt tuovat merkittävän lisän omahoitoon ja arjen tukeen, mutta tämä edellyttää riittäviä järjestöavustuksia.

Hyvinvointialueen strategiapäivitys ja ennaltaehkäisyn sekä kokonaiskuvan puute

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Asiakirja on kunnianhimoinen ja painottaa uudistumiskykyä, kustannustehokkuutta ja teknologian hyödyntämistä. Silti monista kohdista nousee huoli: ollaanko keskittymässä liikaa yksittäisiin toimenpiteisiin ja unohtamassa ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen ratkaiseva merkitys?

Ennaltaehkäisy jää varjoon

Luonnoksessa tunnistetaan, että palvelujärjestelmä painottuu edelleen reagointiin ja ongelmien korjaamiseen, ei ennaltaehkäisyyn. Tämä on rehellinen lähtökohta, mutta herää kysymys: miksi konkreettiset linjaukset ennaltaehkäisevästä työstä ovat niin vähäisiä?
Strategialuonnoksessa nostetaan esiin yksityiskohtia, kuten lasten palveluissa digitaalinen hyvinvointikysely. Sinänsä se voi olla hyödyllinen, mutta jos huomio keskittyy vain tällaisiin yksittäisiin välineisiin, vaarana on, että suuremmat kokonaisuudet jäävät huomiotta. Juuri näin on käynyt neuvolapalveluiden kohdalla.

Neuvola puuttuu kokonaan ja sen asema on heikentynyt

Yksi silmiinpistävimmistä puutteista strategiassa on neuvolatoiminnan täydellinen sivuuttaminen. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisevän työn kulmakivi, jonka kautta tavoitetaan lähes kaikki lapsiperheet riippumatta perheen taustasta. Neuvolassa tunnistetaan varhaisessa vaiheessa niin terveydellisiä kuin sosiaalisia haasteita ja se on perheille luontevin ja matalin kynnys saada tukea ja ohjausta.

On huolestuttavaa, että strategialuonnoksessa neuvolaa ei mainita lainkaan. Tämä antaa kuvan, ettei sen merkitystä lasten ja perheiden hyvinvoinnin perustana ymmärretä. Samalla todellisuudessa neuvolapalvelujen saatavuutta on heikennetty. Aikoja on vähennetty, ja yhteydenpito on siirretty yhä enemmän mobiilisovellus Lunnan varaan. Lunna on sinänsä hyvä ja kehittyvä väline, mutta se ei voi olla ainoa tapa ottaa yhteyttä.

Neuvolaan saa toki yhteyden puhelinpalvelun kautta tietyinä aikoina, mutta omalle tutulle neuvolan työntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä etäännyttää asiakasta ja vie pois juuri sen turvallisen ja luottamuksellisen suhteen, joka neuvolatyön ytimessä on. Tätä ei voi kutsua tehostamiseksi tai palvelujen parantamiseksi, vaan päinvastoin, kyse on palvelun laadun heikentämisestä.

Jos neuvola jätetään strategiassa sivuun, vaarana on, että sen rooli ennaltaehkäisevänä ja matalan kynnyksen tukena rapautuu entisestään.

Ikääntyneiden palveluissa teknologia ei yksin riitä

Ikääntyneiden kohdalla strategialuonnos korostaa kotiin vietävää teknologiaa ja tilannekeskuksia. Nämä voivat tuoda turvaa, mutta niihin liittyy riski: palvelu yksipuolistuu, jos ihmisen läsnäolon ja yhteisöllisyyden merkitys jää varjoon. Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla.

Lisäksi strategiassa ei juuri puhuta vajaaravitsemuksesta, joka on ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta ratkaiseva tekijä. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat sekä kustannusvaikuttavaa että inhimillisesti tärkeää työtä, mutta ne jäävät täysin varjoon. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka arkea koskevaan, konkreettiseen ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Vammaisten palvelut ovat näkymättömiä strategiassa?

Vammaisten ihmisten näkökulma jää strategiassa lähes piiloon. Puhutaan kyllä asiakaslähtöisistä poluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset linjaukset vammaisten palveluiden kehittämiseksi loistavat poissaolollaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia ja tarvitsevat jatkuvaa tukea. Heidän asemansa tulisi näkyä strategiassa paljon nykyistä selkeämmin.

Strategialuonnos nostaa esiin monia pieniä yksityiskohtia, kuten digikyselyitä, sovelluksia ja sensoriratkaisuja, mutta iso kuva jää liian usein hahmottamatta. Neuvola puuttuu, ikääntyneiden ravitsemuksesta ei puhuta ja vammaisten palvelut jäävät taka-alalle.

Jos strategia ei tunnista näitä puutteita ja korjaa niitä, vaarana on, että hyvinvointialueen resurssit kuluvat edelleen ongelmien korjaamiseen sen sijaan, että niihin puututtaisiin ajoissa. Todellinen uudistus edellyttää, että keskitymme ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin, eli niihin isoihin, vaikuttaviin kokonaisuuksiin, jotka luovat pohjan kaikelle muulle.

Aborttioikeus on ihmisoikeus, ei paluuta 1950-luvulle

Aborttioikeus ei ole mielipidekysymys. Se on ihmisoikeus, jonka toteutuminen vaikuttaa suoraan naisten terveyteen, itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvoon. Silti yhä uudelleen joudumme puolustamaan oikeutta päättää omasta kehosta myös Suomessa, jossa kansanedustaja ja entinen sisäministeri, lääkäri Päivi Räsänen (KD), esittää näkemyksiä, jotka vievät keskustelua vuosikymmeniä taaksepäin.

Päivi Räsänen on verrannut aborttia ”vauvansurmaksi”. Hänen puheensa ovat paitsi loukkaavia, myös vaarallisia. Ne rakentavat häpeän ja pelon ilmapiiriä aiheesta, josta tulisi voida puhua avoimesti, empaattisesti ja lääketieteelliseen tietoon nojaten. On häpeällistä, että tällaisia puheenvuoroja esittää nainen, jolla on lääkärin koulutus ja vieläpä puolueen edustajana, joka istuu hallituksessa.

On syytä kysyä: haluaako Kristillisdemokraatit todella viedä Suomen takaisin 1950-luvulle?

Vuoden 1950 aborttilaki säädettiin aikana, jolloin se vastasi silloista lääkärikunnan tarvetta. Se salli abortin vain, jos sikiö oli vakavasti vammainen, jos raskaana oleva oli alle 16-vuotias, tai jos raskaus vaaransi naisen hengen tai terveyden. Naisen oma tahto ei riittänyt perusteeksi. Laki ei tunnistanut naista itsenäisenä toimijana, jolla olisi oikeus päättää kehostaan. Tätäkö aikaa Kristillisdemokraatit peräänkuuluttavat?

Abortti ei ole kevyt päätös. Se on usein vaikea, henkilökohtainen ja syvällinen valinta, johon johtavat monisyiset syyt, kuten taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset tai muut henkilökohtaiset. Siksi sen on aina oltava raskaana olevan oma päätös. Piste. Raskaana olevan kehoa ja elämää koskevat ratkaisut kuuluvat vain hänelle itselleen, eivät uskonnollisille liikkeille, poliitikoille tai konservatiivisille puolueille.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan turvallinen abortti on olennainen osa naisten terveydenhuoltoa. Kun aborttioikeuksia kavennetaan tai kielletään, lisääntyvät laittomat ja vaaralliset toimenpiteet, naisten kuolleisuus ja kärsimys. Tätä osoittavat kiistatta kokemukset esimerkiksi Yhdysvalloista ja Puolasta. Aborttikielto ei vähennä aborttien määrää, se vain tekee niistä hengenvaarallisia.

Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta perustuu siihen, että jokaisella on vapaus elää omannäköistään elämää ja tehdä omaan kehoonsa liittyvät päätökset ilman ulkopuolista pakkoa tai häpeää. Aborttioikeuden puolustaminen on osa tätä suurempaa kamppailua: naisten oikeuksien, ihmisarvon ja terveyden puolustamista.

Meillä ei ole varaa vaieta silloin, kun ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan. Eikä varsinkaan silloin, kun niitä kyseenalaistaa vallankäytön ytimessä oleva, lääkäriksi kouluttautunut päättäjä.

Pusulan terveysasema on tärkeä ja toimiva lähipalvelu

Kuluneella viikolla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue järjesti asukasillat Pusulassa ja Siuntiossa. Illoissa käsiteltiin terveysasemapalveluihin suunniteltuja muutoksia ja annettiin tilaa asukkaiden kysymyksille ja huolille. Olin itse mukana Pusulan tilaisuudessa, jossa sali oli täynnä, aivan kuten kuuluukin, kun kyse on näin tärkeästä asiasta. Pusulan terveysasema on paikallisille asukkaille paljon enemmän kuin vain paikka, josta saa lääkäriajan. Se on tuttuja lääkäreitä ja hoitajia, sujuvaa palvelua ja huippuluokan asiakastyytyväisyyttä.

Pusulan terveysaseman asiakastyytyväisyysarvosana on ollut poikkeuksellisen korkea. Se on ollut asteikolla 1–10 jopa 9,5. Tällaista palautetta ei saa sattumalta. Kun lääkärit ja hoitajat tunnetaan nimeltä ja vastaanotolle uskaltaa tulla omana itsenään, syntyy palvelusta jotain arvokasta ja harvinaista: turvallisuuden tunne.

Hyvinvointialueen palvelustrategian mukaan Pusulan terveysasema säilyy, mutta sen palvelutaso muuttuu toimien niin sanottuna lähiterveysasemana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lääkäri- ja hoitajapalvelut jatkuvat. Myöskään laboratoriopalvelujen osalta ei ole tietoa, että HUS olisi lopettamassa näytteenottoa Pusulassa, mikä on monelle tärkeä asia. Fysioterapiapalveluja on tähän asti saanut asemalta ja jatkossakin lähiterveysasemilla on mahdollista tarjota myös muita perustason palveluja, kuten sosiaalityötä.

Esitin itsekin tilaisuudessa useita kysymyksiä. Tiedustelin muun muassa sitä, että kaupungin virkajohto on esittänyt kaupunginhallitukselle, että hyvinvointialue pyrkisi luopumaan Pusulan terveysaseman kiinteistöstä. Lisäksi kaupungin virkahenkilö on julkisesti sanonut, että Pusulan terveysasema tullaan lakkauttamaan ja että hyvinvointialueen edustajat olisivat todenneet, että Pusulan asukkaat voivat jatkossa asioida Karkkilan terveysasemalla.

Tähän viitaten muistutin tilaisuudessa, että Pusulan terveysaseman palveluja käyttävät myös muiden alueiden asukkaat eikä Pusula sijaitse kovin lähellä mitään. Myös Nummella, jossa itse asun, on joka paikkaan pitkä matka. Paikalla ollut asukas Sammatista kertoi, että Sammatin terveysasema on erinomainen, mutta sen lakkautuksen toteutumisen jälkeen hän haluaa asioida nimenomaan Pusulassa, koska palvelun laatu on vastaavanlaista: lämmintä, tuttua ja toimivaa.

Vaikka viranhaltijat eivät voineet kommentoida kesken olevia neuvotteluja, vastaukset olivat asiallisia ja monelta osin myös toiveikkaita. Pusulan tilannetta monimutkaistaa sen historia: kun palvelu oli vielä kaupungin järjestämää, se ulkoistettiin Mehiläiselle. Tämän palveluntuottajan työhön ovat olleet tyytyväisiä sekä palvelun ostaja että käyttäjät, eikä syyttä.

Hyvinvointialueen tavoitteena on tuottaa palvelut mahdollisimman laajasti omana toimintana ja vähentää ostopalveluja. Käytännössä tämä tarkoittaa nyt neuvotteluja eri tuottajien kanssa, kuitenkin tilaisuudessa kävi mielestäni ilmi, että erityisesti neuvotellaan Mehiläisen kanssa, sillä toiminta on erinomaista ja heille toimintatapa jo valmiina. Jatkuvuden kannalta toiveikkuutta herätti se, että tilaisuudessa kuultiin, että jos oma tuotanto vaatisi kalliiden vuokralääkärien käyttöä, saattaa ostopalvelu osoittautua edelleen kustannustehokkaimmaksi ja silloin yhteistyö Mehiläisen kanssa voi jatkua. Tärkeintä on, että palvelu säilyy Pusulassa.

Toin esille myös, että juuri pidetyssä aluevaltuuston seminaarissa hyvinvointialuejohtaja painotti asiakaslähtöisyyden kehittämistä. Juuri sitä Pusulassa on jo toteutettu ja erinomaisesti. Valtuutettujen pienryhmätyöskentelyissä puolestaan nostettiin suurimmaksi haasteeksi hoidon saatavuus ja jatkuvuus. Näissä Pusula toimii esimerkkinä siitä, miten asiat voivat toimia hyvin, myös pienemmällä paikkakunnalla.

Asukkaiden huoli oli silminnähtävää. Pelkona oli, että palvelua heikennetään sillä perusteella, ettei muissakaan kunnissa ole näin hyvin. Tämä herätti ansaittua kritiikkiä: eikö meidän kaikkien tulisi pyrkiä siihen, että hyvä palvelu yleistyy, ei katoa?

Päivystyksen puuttuminen lähiterveysasemalta herätti myös kysymyksiä, mutta viranhaltija rauhoitteli, että pienissä tapaturmissa ja tilanteissa, joissa ei tarvita erikoisosaamista tai röntgeniä, voidaan edelleen hoitaa myös Pusulassa aikojen puitteissa. Lisäksi esiteltiin Lunna-palvelu ja muita tapoja olla yhteydessä terveysasemaan.

Yhteenvetona:

  • Pusulan terveysasema säilyy ja sen palvelut jatkuvat lähiterveysaseman tasolla.
  • Asiakastyytyväisyys on poikkeuksellisen korkea. Tämä on säilyttämisen ja arvostuksen arvoista.
  • Ulkoistettu palvelu ei ole ollut ongelma, päinvastoin.
  • Neuvotteluja jatketaan, mutta tavoitteena on kustannustehokkuus ja palvelun jatkuvuus.
  • Kaupungin esittämät puheet kiinteistöstä luopumisesta ja toiminnan lakkauttamisesta on otettava vakavasti. Ristiriita viestinnässä ei herätä luottamusta.
  • Pusula palvelee laajaa aluetta ja matkat vaihtoehtoisiin asemiin ovat pitkiä. Saavutettavuus on tärkeää.

Pusulan tilaisuus oli hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on kuunnella asukkaita ja pitää heidät mukana muutoksissa. Toivotaan, että myös jatkossa päätöksenteossa muistetaan, ettei hyvä palvelu ole itsestäänselvyys, vaan arvokas, vaalittava asia.

Asukasillassa pyydettiin myös osallistumaan kyselyyn lähiterveysasemapalveluista: https://www.luvn.fi/fi/uutiset/2025/06/kysely-lahiterveysasemamuutoksesta-pusulan-ja-siuntion-terveysaseman-asiakkaille?fbclid=IwY2xjawK2t71leHRuA2FlbQIxMABicmlkETFGVUg3NVd0T0wyMkRLV1NUAR7CcuFtGxFQQQcevV2bow8IMHoWMhnndp99ZFaspxOtIlY2s6A72nWF-sMKlw_aem_OOCAXEPM2W2eSntshy4Ykg

Tilaisuuden päätyttyä eräs osallistuja pysäytti minut ja kysyi, olisiko minulla hetki aikaa jutella. Tokihan on, senkin vuoksi osallistun näihin tilaisuuksiin. Hän kertoi äänestäneensä minua aluevaaleissa ja sanoi arvostavansa sitä, etten ole ehdolla joka vaaleissa, vaan keskityn niihin asioihin, joihin aidosti haluan vaikuttaa. Hänen mukaansa hän ei arvosta ”joka tuolilla istuvia”, vaan niitä, jotka keskittyvät olennaiseen.

Hän kertoi arvostavansa erityisesti sitä, että saan asioita aikaiseksi ja ajan tärkeitä asioita ja nosti esiin konkreettisen esimerkin: ”Sinä olit se, joka sai sen tien tehtyä”, hän totesi viitaten Oilaantien kevyen liikenteen väylään, joka oli aiemmin vaarallinen kävelijöille ja koulumatkalaisille. Tuntui tärkeältä kuulla, että sillä on ollut merkitystä.

Hän sanoi myös arvostavansa sitä, että olin niin nuori saadessani Tasavallan Presidentin myöntämän ansiomerkin. ”Sellaista ei kenelle tahansa myönnetä”, hän lisäsi. Olen todella kiitollinen saamastani palautteesta ja kiitin häntä lämpimästi hänen kauniista sanoistaan.

Uusi kausi alkaa tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa

Kauden ensimmäisessä aluevaltuuston kokouksessa 10.6.2025 päätettiin luottamushenkilövalinnat eri toimielimiin. Minut valittiin tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäseneksi ja odotan innolla ja mielenkiinnolla alkavaa kautta.

Edellisellä kaudella keskityimme lautakunnassa pitkälti työn organisointiin ja toimintatapojen kehittämiseen. Yksi tärkeistä tehtävistämme, eli hyvinvointialueen tekemän yhteistyön valvonta, jäi kuitenkin liian vähälle huomiolle.

Hyvinvointialueen tulee tehdä strategista ja vaikuttavaa yhteistyötä kuntien, järjestöjen, yritysten sekä HUSin kanssa. Tämä yhteistyö ei ole vielä lunastanut sille asetettuja odotuksia. Toistaiseksi yhteistyö on ollut liian kapeaa ja hajanaista.

Myös hyvinvointikertomuksen arviointitulokset tukevat tätä näkemystä: yhteistyöhön ei olla tyytyväisiä. Kirjoitin aiheesta tarkemmin aiemmassa blogissani, jonka voit lukea täältä.

Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalla on keskeinen rooli hyvinvointialueen strategisessa kehittämisessä. Sen vastuulle kuuluvat muun muassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan, osaamisen ja koulutuksen sekä korkeakoulu- ja yritysyhteistyön linjaaminen. Lautakunta seuraa ja arvioi hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, kestävää kehitystä, yhteistyötä kuntien kanssa sekä alueen demografista kehitystä. Lisäksi lautakunta tarkastelee digitalisaation mahdollisuuksia ja edistää niiden hyödyntämistä hyvinvointialueella. Tulevaisuus- ja kehittämislautakunta on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ainoa lautakunta, jolla on myös päätösvaltaa, sillä se vastaa järjestöavustusten myöntämisestä.

Tulevalla kaudella haluan varmistaa, että lautakunta tarttuu yhteistyön valvontaan ja kehittämiseen entistä vahvemmin. Meidän on huolehdittava siitä, että yhteistyö ei jää vain sanojen tasolle, vaan näkyy konkreettisina ja vaikuttavina tekoina alueemme ihmisten hyväksi.

Seminaarin ja kokouksen välissä istahdimme lohjalaisten valtuustosiskojen kanssa kahvikupin ääreen. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia.

Ensimmäinen aluevaltuustoseminaari, kenen onnistumista juhlimme?

Aluevaltuustokauden ensimmäinen seminaari pidettiin 10.6. Tilaisuudessa saimme katsauksen viime kauden toimintaan viranhaltijoiden esittelemänä. Kuten niin usein, painopiste oli taloudellisissa onnistumisissa. Kerrottiin jälleen viime kauden mukaan ylpeänä, kuinka Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on ollut priimusoppilas alijäämien selättämisessä ja talouden tasapainottamisessa. Samalla kehuttiin, että henkilöstömäärää on saatu lisättyä ja tilanne on parempi kuin vuosiin.

Mutta kenelle tilanne on oikeasti parempi?

Kentältä kuuluu aivan toisenlaista viestiä. Henkilöstökuormitus, palveluiden saatavuus ja asiakkaiden jaksaminen eivät näytä parantuneen, vaan päinvastoin. Esimerkiksi vammaispalveluissa, erityisesti erityistarpeisten lasten kuljetuspalveluissa, haasteet ovat suuria. Palvelut eivät toimi saumattomasti, ja hyvinvointialueen ja kuntien välinen yhteistyö on näissä kysymyksissä heikkoa. Tämä aiheuttaa tarpeetonta kuormitusta perheille, jotka jo valmiiksi elävät haastavassa arjessa.

Ikääntyneiden palvelualueella tilanne on niin ikään huolestuttava: hyvinvointialuejohtaja nosti esiin, että vuosittainen lisätarve on noin 10 miljoonaa euroa. Otin tarkasteluun yhden osa-alueen: vajaaravitsemuksen kustannukset ikääntyneiden hoidossa. Länsi-Uudenmaan alueella yli 65-vuotiaiden hoitojaksoja oli vuonna 2024 yhteensä 22 498. Näistä noin kolmasosa koski vajaaravittuja asiakkaita – eli noin 7 500 hoitojaksoa (Orell ym. 2023). THL:n ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan yksi vajaaravitsemukseen liittyvä hoitojakso maksaa keskimäärin 3 816 euroa enemmän kuin vastaava ilman vajaaravitsemusta. Tämä tarkoittaa 28,62 miljoonan euron lisäkustannusta pelkästään vuodelle 2024.

Viime kaudella keskityttiin tiukasti talouden tasapainottamiseen ja alijäämien paikkaamiseen. Nyt olisi korkea aika siirtää katseet lyhytnäköisestä säästämisestä pitkäjänteisiin, vaikuttaviin ja inhimillisiin ratkaisuihin. Kaikki säästäminen ei ole säästöä. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki ovat paitsi ihmisarvoisia, myös taloudellisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.

Seminaarissa käytiin myös pienryhmäkeskusteluja yhdeksästä valmiiksi määritellystä haasteesta, joista ryhmien tuli nostaa kolme tärkeintä. Aiheina olivat muun muassa:

  • lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin heikkeneminen,
  • terveyspalveluiden saatavuus ja hoidon jatkuvuuden ongelmat,
  • nopeasti ikääntyvä väestö ja kotona asumisen tukeminen,
  • avun saannin vaikeus sosiaalihuollosta,
  • asukkaiden luottamuksen heikkeneminen julkisiin palveluihin,
  • henkilöstön saatavuuden heikkeneminen,
  • digitalisaation ja teknologian kiihtyvä kehitys,
  • alueellisen yhteistyön konkretisointi asiakashyödyksi.

Haasteet kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, eikä niiden laittaminen tärkeysjärjestykseen ollut helppoa. Toisaalta heräsi kysymys, miksi juuri nämä yhdeksän oli valittu ja miten asukkaiden näkemykset on huomioitu niiden määrittelyssä. Viranhaltijoiden tunnistamat haasteethan nämä olivat.

Pienryhmäkeskustelun parasta antia oli se, että ryhmässäni oli mukana sekä uusia että kokeneita valtuutettuja. Keskustelu oli aitoa, rakentavaa ja avasi uusia näkökulmia. Samalla verkostoituminen ja uuden luottamuksen rakentaminen nousivat tärkeiksi tämän kauden alkumetreillä.

Seminaarissa oli varattu puheenvuoro myös jokaisen valtuustoryhmän puheenjohtajalle. Heiltä pyydettiin näkemyksiä ja tavoitteita tälle valtuustokaudelle. Meidän ryhmämme puheenjohtaja, Marjut Frantsi-Lankia, piti erinomaisen puheen, ei hyssytellen eikä hymistellen, vaan suoraan tärkeisiin kohtiin tarttuen. Hän nosti esiin ryhmämme keskeisiä tavoitteita ja muistutti, että meidän on vältettävä ”tehokkuusteatteria”, jossa vaikutelma tehokkuudesta menee todellisen vaikuttavuuden edelle. Marjutin puhe oli vahva viesti siitä, että suunta on muutettava kohti aidosti toimivia, asukaslähtöisiä ja inhimillisiä ratkaisuja.

Hyvinvointialueella puhutaan usein siitä, että meidän tulisi tehdä asioita uudella tavalla ja muuttaa ajattelutapojamme. Nyt olisi jo vihdoin aika lunastaa nuo sanat käytännön tekoina, erityisesti siellä, missä ihmiset elävät arkeaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

Mielenkiintoinen kausi tulossa kaiken kaikkiaan.