Kategoria-arkisto:Lapsiasia

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen” Kauniita sanoja. Korulauseita. Milloin lauseesta tulee totta?

Olen vuosia nähnyt kiusaamista koulussa, olen nähnyt sen vaikutuksia niin omassa elämässäni kuin muidenkin elämässä. Olen yrittänyt tuoda kotikaupunkiini lisää keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseen, olen tukenut opettajia ja oppilashuoltoa niin huoltajana, kaupungin luottamushenkilönä sekä ollessani Lokova ry:n puheenjohtajana. Olen esitellyt kaupungille uusia, tutkittuja tapoja osallistaa nuoria. Esimerkiksi Duodecimin tutkimuksen mukaan nuorten osallistaminen ja yhteisöllistäminen parantaa nuoren itseluottamusta sekä vähentää kiusaamista ja sen lieveilmiöitä. (Kaupunki ei ole ottanut ainakaan vielä hanketta osaksi toimintaansa) ”Kaikki tehdään, mitä voidaan”

Meillä Lohjalla on kouluja, joissa on nollatoleranssi kiusaamiseen, sitten meillä on kouluja, joissa opettajat osallistuvat kiusaamiseen. Meillä on kouluja, joissa otetaan heti asian hoitaakseen, ollaan perheisiin yhteydessä, sitten meillä on kouluja, joissa ei. Meillä on kouluja, joissa kuullaan kiusattua nuorta ja sitten meillä on kouluja, joissa kiusaamisen vuoksi itsemurhaa yrittäneiden nuorten kohdalla sanotaan, että katsotaan, miten tilanne etenee.

Hyvin usein kiusatulle tai kouluväkivaltaa kohdanneelle sanotaan, että ”sinun ei olisi pitänyt vastata samalla tavalla”, ”sinun olisi pitänyt kääntyä tilanteesta pois”, ”sinun pitäisi kertoa aikuiselle heti”, tai ”sinun pitää ottaa rauhallisesti”, ”kiusaavalla lapsella on paha olla”. Hyvin usein kiusatun perheelle kerrotaan kuinka he ymmärtävät. Kuinka he ymmärtävät kiusaavaa lasta, sillä lapsella on vaikea ymmärtää tekojaan tai muuta vastaavaa. Toki, ennen ensimmäisen kerran selvittelyä tämä on varmastikin näin. Mutta entä toisen, kolmannen…viidennen?

On hienoa ja hyvä, että ymmärretään lapsia ja nuoria. Se on yhteistyön pohja. Tulisi ymmärtää myös kiusattua. Tulee ymmärtää kuinka pelko toimii. Tulee ymmärtää sosiaalisia paineita toimia. Itsesuojeluvaistoa. Kasvojen menettämisen pelkoa. Vihaa. Vallan käyttöä. Epätervettä vallankäyttöä. Tulee ymmärtää oman toiminnan (tai tekemättä jättämisen) vaikutus.

Toistan:

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

Milloin meidän lapsemme ja nuoremme saavat tämän oikeuden?

https://www.riku.fi/rikoksen-uhrina/lapsi-ja-nuori-rikoksen-uhrina/kiusaaminen/

Lohjalla on käytössä Aseman lapset ry:n kehittämä K-0 työmenetelmä. Alla siitä lisää. Kaikille siitäkään ei ole apua. Sekin menetelmä on ihmisistä kiinni ja henkilökemioista ja siitä, suostuvatko kaikki osalliset osallistumaan.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/03/luin-wilmasta-etta-lapseni-on-hakattu-miten-pitkittynyt-kouluvakivallan-kierre

Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan Nuorten kokemukset koulukiusatuksi tulemisesta viikoittain vähenevät toiselle asteelle siirryttäessä. Perusopetuksen yläluokilla oppilaista kuusi prosenttia kertoi tästä, kun vastaava osuus toisella asteen opiskelijoilla oli 1‒3 %. Perusopetuksen 4. ja
5. luokan oppilaista taas kahdeksan prosenttia kertoi kokeneensa kiusaamista viikoittain. Vuonna 2021 perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä pojista 17 prosenttia ja tytöistä 11 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Fyysisen uhan kokemukset olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla (pojat 18 %, tytöt 14 %) ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla (pojat 16 %, tytöt 15 %). (https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143063/ktk_tilastoraportti2021_2021-09-09_kuviot_kuvana.pdf)

Toistan jälleen:

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

Perusopetuslain 29§ mukaan lapsella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön:

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Saman lain ja pykälän mukaan ”Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.”

Ja mitään ei tapahdu. Pelko. Väärä vallankäyttö. Pelko.

Milloin aikuiset alkavat ymmärtämään enemmän kiusattua ja lakkaavat pelkäämästä?

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen” Kauniita sanoja. Korulauseita. Milloin lauseesta tulee totta?

Toisaalta, miten voisivat aikuiset puuttua lasten kiusaamiseen aikana, jolloin aikuiset ovat myös kovia kiusaajia, vaikkapa työpaikoilla, yhdistyksissä, järjestöissä ja päätöksentekoelimissä.

Huutolaisten perintö

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.

Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.

Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)

mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)

Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.

Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.

Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.

Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.

Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään

Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.

Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?

Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea289fcd-0fba-4f08-ac31-96732e219245

Ajatellen toisaalta myös sitä, miten eri tavalla voidaan ajatella ratkaisuista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b5361d9-dfd3-4ca0-9af5-07499351a78a

Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.

Aiemmin huutolaisuudesta kirjoittamaani:

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys
Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 2.1.2020: Raskas lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Vaalikynä-kirjoitus Länsi-Uusimaassa 11.1.2022: Miksi aluevaalit ja miksi ihmeessä äänestää? 

Kirjoitin mielipidekirjoituksen aluevaalien alla, sillä moni on kysynyt miksi äänestää aluevaaleissa, koska ei kuitenkaan oman alueen edustajaa saada aluevaltuustoon.

Pitää muistaa myös, että valtuuston lisäksi on tulossa muita toimielimiä, joissa tehdään kehitystä ja päätöksiä. Luottamushenkilöiden tulee olla yhteistyökykyisiä, osata laittaa puolue toiseksi ja alueen asukkaiden paras ensimmäiseksi.

Miksi aluevaalit ja miksi ihmeessä äänestää? 

Tulevat aluevaalit ovat ensimmäiset laatuaan ja onkin tärkeää, että ensimmäisessä valtuustossa on yhteistyökykyisiä luottamushenkilöitä, jotka puoluerajojen yli pystyvät rakentamaan meille parasta mahdollista hyvinvointialuetta.  

Vuoden kuluttua hyvinvointialueet vastaavat nykyisten terveyskeskusten toiminnasta, erikoissairaanhoidosta, julkisesta hammashoidosta, lasten neuvoloista, perheneuvoloista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta, oppilashuollosta sekä monesta muusta palvelusta. Samalla palo- ja pelastustoiminta siirtyy hyvinvointialueiden hoitoon.  Hyvinvointialueiden perimmäinen tarkoitus on turvata kaikille yhdenvertaiset palvelut joka puolella Suomea. Kyseessä on siis todella tärkeät vaalit, joiden tulos vaikuttaa meidän jokaisen arkeen. Niin kaupunkikeskustassa kuin taajamassa ja kylässä. 

Miten löytää itselle se oikea ehdokas? Miten löytää omalle äänelle paras kantaja? Ehdolla on asiaosaajia, erilaisia ammattilaisia, kokeneita ja kokemattomampia poliitikkoja. Ehdolla on myös kokemusasiantuntijoita, palvelujen käyttäjiä, joita onkin tärkeää huomioida. Kuinka voi esimerkiksi omaishoitajien tai neuropsykiatristen haasteiden omaavien, mielenterveys- tai päihdeongelmaisten perheiden tuntoja ja kokemuksia palveluista parhaiten tuoda esiin kuin asian kokenut? Tai ehkä äänestäjälle on tärkeää peruspalvelujen toimivuus ja sijainti. Tuolloinkaan ei ole lainkaan yhdentekevää äänestää. Äänen antaminen näissä vaaleissa on haastavaa ja saattaa tuntea houkutusta jättää tämä tärkeä oikeus käyttämättä, koska tuntuu, että ei kuitenkaan… 

Kaikki eivät voi olla kaikkien asioiden eikä alueiden asiantuntijoita, siksi tuleekin kuulla niin työkseen tekeviä kuin palvelujen käyttäjiä. Päätettäessä yhteisistä asioista tulee kuulla laajasti ja punnita esille tuotuja näkökulmia, pohtia saavutettavuutta, kokonaisuutta. 

Kannattaa kokeilla vaalikoneita, olla yhteydessä ehdokkaisiin ja seurata vaalipaneeleja.  

Aluevaaleissa on kyse meidän kaikkien tärkeistä palveluista, arjen sujumisesta ja siitä, miten ja missä palvelut järjestetään. Länsi-Uudellamaalla on erinomaisia ehdokkaita joka puolueessa ja jokaiselle äänestäjälle löytyy varmasti ehdokas, jonka arvot kohtaavat äänestäjän arvot. 

Muistathan äänestää, vain siten me saamme hyvän hyvinvointialueen ja hyvän, alueellisestikin kattavan aluevaltuuston. 

Lotta Paakkunainen  

Aluevaaliehdokas (kesk.) 

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4434373

Ei enää lyhytvalinnaisia Lohjan 8.-luokkalaisille: Tuntijakomuutos vähentää valinnaistuntien määrän kuudesta neljään.

Länsi-Uusimaan toimittaja kirjoitti hyvän jutun Lohjan lyhytvalinnaisten tuntivähennyksestä.

Haastattelussa puhuin paljon, mutta toimittaja taisi kuitenkin osata napata sen oleellisen tekstiin.

Arvostelin toimittajalle sitä, että vaikka päättäjille on todettu, että säästö liittyy valtakunnalliseen ops-muutokseen ja toiset päättäjät sitä korostavatkin, niin näinhän se ei ole. Kyseessä on lohjalainen kaava, eli peitellään paikallista leikkausta vedoten johonkin asiaan, mitä ei välttämättä osata ajatella.

Ihan hyvä varmaan, että se puuttui lehtijutusta, se kuitenkaan ei liity lehdessä esiin nostettuun asiaan.

Totesin myös sen, että lohjalaiset oppilaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna muihin esimerkiksi lähikuntiin, sillä meillä mennään lain vaatimassa minimissä, vaikka voisimme paikallisesti päättää muuta.

Monessa muussa kaupungissa ja kunnassa oppilailla on kaksi viikkotuntia enemmän kuin Lohjalla ja vaikka tuntimäärä tuntuu pieneltä, se näkyy oppimistuloksissa ja eroissa esimerkiksi toisen asteen opiskeluissa. Lohjalaisilla nuorilla on kiinnikurottavaa.

Mutta onneksi saadaan säästettyä 70 000 ensi vuonna! (huomaa sarkasmi)

Vihreiden Laura Skaffari teki valtuustokokouksessa kannattamanani esityksen, että talousarvioon lisätään kohtaan 4.4.1 Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan alaisiin määrärahoihin tarvittava määräraha (vuodelle 2022 n. 70 000 euroa), jotta 8.-luokkalaisille voidaan tarjota jatkossakin valinnaisaineita nykyinen määrä, eli 6h/vko.

Lienee turhaa todeta, että tässä kovan politiikan, lapsiystävällisessä kaupungissa esitys hävisi.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4410376

#TaloudenTasapainottaminen

#HuonoPäätös

#LohjanValtuusto

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa 9.12.2021: On tämä kauheaa, mutta silti EI

Kirjoitin Kirjoittajavieraassa turhautuneena jälleen toimiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin hyväksi. Niitä tehdään liian vähän, kaikessa halutaan ns. säästää, eikä osata/haluta/välitetä toimia raporttien tulosten perusteella.

On tämä kauheaa, mutta silti EI

Tehdäänkö hyvinvointisuunnitelmia, raportteja ja kyselyjä turhaan Lohjalla? Tätä olen miettinyt, sillä niiden pohjalta toimenpiteitä tuntuu syntyvän vain harvoin. Marraskuun valtuustokokouksessa käsittelimme hyvinvointikertomuksen vuoden 2020 vuosiraporttia ja parisen viikkoa sitten saimme kouluterveyskyselyn kuntakohtaiset tulokset. Nyt voisimme tehdä korjaavia päätöksiä, ennaltaehkäiseviä toimia sekä katsoa laatikon ulkopuolelle.

Esimerkkinä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa on tällä viikolla käsittelyssä valtuustoaloitteeni psykiatrian sairaanhoitajien palkkaamiseksi osaksi kouluterveydenhuoltoa jokaiselle Lohjan koulualueelle ja päätösesityksenä on, ettei palkata. Ei, vaikka ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten parissa on kannattavaa, inhimillistä sekä Lohjan tavoitteena.

Lohjalla koulupsykologitilanne on kriittinen. Toisen ammattikunnan edustajan palkkaaminen koululle ei korjaa sitä ongelmaa, mutta se toisi kuitenkin tuen psykologille ja muulle oppilashuoltotiimille. Esimerkiksi Turussa lähetteet nuorisopsykiatrian polille ovat vähentyneet huomattavasti psykiatrian sairaanhoitajien tullessa kouluun oppilashuollon tueksi.

Kouluterveyskyselyn kuntakohtaisten tulosten mukaan Lohjalla mielialaan liittyvät ongelmat olivat lisääntyneet kaikissa vastaajaryhmissä, suurin nousu oli perusopetuksen 4. ja 5. luokan lapsilla. Lapsista 9,4% oli kokenut seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vuoden aikana. Vuonna 2017 vastaava luku oli 5%.

Päihteiden käyttö lisääntynyt, rikosten määrä kasvanut ja nuorista lähes 30% oli kokenut vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten henkistä väkivaltaa vuoden aikana.

On sydäntäsärkevää lukea tilastoja sekä syitä siinä takana ja huomata kuinka sokeina kuljemme, näkemättä hätää ja kokonaisuutta. Kyseessä ovat lapsemme, nuoremme, meidän vastuullamme olevat ihmisentaimet.

On sydäntäsärkevää lukea tilastoja.

Luulisi, että esitystä valmistellessa olisi huomioitu kouluterveyskyselyn 2021 kuntakohtaisia tuloksia. Kyselyjen ja raporttien päätavoite pitäisi olla toimenpiteiden tekemien tulosten perusteella. Ei raportteja ja kyselyjä tule tehdä vain siksi, että niitä pitää tehdä.

Mutta ei. Ihmetellään lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymistä, mutta ei tehdä mitään, koska ongelma on valtakunnallinen. Lohjan ei tarvitse yrittää ratkaista niitä, edes omien lasten ja nuorten hyväksi.

Totesin valtuustokokouksessa tuohtuneena jo vuosia vatvottuun tilanteeseen lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta, että meidän sietäisi hävetä. Ei tämäkään kasvu ole yhtäkkiä tullut. Olemme sen nähneet jo edellisissä raporteissa. Hyvinvointikertomus ja sen vuosittainen raportti on kaupungin päätöksenteon kannalta talousarvion, strategian ja hallintosäännön ohella tärkein asiakirja, johon päätösten pitäisi perustua.

Kirjoittaja on uusperheen äiti, lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.).

Vierailevana bloggarina Hiiden omaishoitajat ry:n blogissa lasten oikeuksien päivänä 20.11.2021

Älä huoli äiti. Kyllä sä muistat surra

Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2021 kirjoitin Hiiden omaishoitajat ry:n vierailevana bloggaajana.

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Päivää on vietetty aina eri teemalla ja tänä vuonna teemana on lapsen oikeus hyvään kohteluun. Ja se mikä on lapsen oikeus, on aikuisen velvollisuus.

Meillä on velvollisuus taata lapsen oikeus hyvään kohteluun, tasa-arvoon, ymmärtämykseen ja hellyyteen. Meillä on myös vastuu kuulla lapsia ja nuoria.

Käsittelimme viime viikolla Lohjan kaupunginvaltuustossa hyvinvointikertomuksen vuosiraporttia vuodelta 2020 ja se kertoo karua lukemaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä.

Samalla se kuitenkin kertoo ja kuvaa hyvin tilannetta Lohjalla. Kuinka me olemme kovan politiikan kunta. Viranhaltijat tekevät esityksiä parantamaan hädänalaisten tilannetta, mutta päättävät toimielimet jyräävät ne.

Juuri tällä viikolla julkaistun kouluterveyskyselyn 2021 tulosten mukaan Lohjalla mielialaan liittyvät ongelmat olivat lisääntyneet kaikissa vastaajaryhmissä, suurin nousu oli perusopetuksen 4. ja 5. luokan lapsilla. Vastaajaryhmät ovat 4.-5. luokkalaiset, 8. luokkalaiset sekä toisen asteen opiskelijat. Peruskoulun 4. ja 5. -luokkalaisista lapsista 9,4% oli kokenut seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vuoden aikana.

Vuonna 2017 vastaava luku oli 5%.

Päihteiden käyttö lisääntynyt, rikosten määrä kasvanut ja nuorista 26,1%- 34,6% oli kokenut vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten henkistä väkivaltaa vuoden aikana.

On sydäntäsärkevää lukea ja nähdä näitä tilastoja sekä syitä siinä takana. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä tilastoja. Ne ovat lapsia, nuoria, meidän vastuullamme olevia ihmisentaimia.

Totesin valtuustokokouksessa tuohtuneena jo vuosia vatvottuun tilanteeseen lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta, että meidän sietäisi hävetä. Ei tämäkään kasvu ole yhtäkkiä tullut.

Hyvinvointikertomus ja sen vuosittainen raportti on kaupungin päätöksenteon kannalta talousarvion, strategian ja hallintosäännön ohella tärkein asiakirja, johon päätösten pitäisi perustua.

Päätöksillämme on väliä, meillä on vastuu.

20.11 on minulle henkilökohtaisestikin tärkeä päivä. Esikoiseni syntyi tuona päivänä, jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Päivän lähestyessä huomaan aina kerääväni itselleni liikaa töitä ja tekemistä, jotta en muistaisi päivää. Ja joka vuosi huomaan, että älä huoli, äiti. Kyllä sä muistat surra. Poikani eli vain kuusi viikkoa. Pojallani, Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS, sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri ”lohdutti” sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.

Lapsen oikeuksien päivä on omasta kokemuksestani johtuen mielestäni oikealla paikalla. Mikä olisikaan paras hetki vuodessa keskittyä kunnolla lasten oikeuksien juhlistamiseen ja kehittämiseen kuin keskellä synkintä syksyä. Juhlitaan lasta ja lasten oikeuksia!

Hyvinvoiva omaishoitaja on jokaisen lapsen perusoikeus.

Lasten oikeuksien päivää meille kaikille!

Lotta Paakkunainen

Lohjan kaupungin kaupunginvaltuutettu,

Kaupunginhallituksen varajäsen

Alueiden johtokunnan jäsen

Lohjan omaishoidon neuvottelukunnan jäsen

Keskustan valtuustoryhmä