Kategoria-arkisto:Mielenterveys

Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaa 26.11.2024: Jääkiekko tarvitsee kaukalon – liikunnan edistämisen painopisteet arvioitava uudelleen

Viime kaupunginvaltuustokokouksessa käyty keskustelu Pusulan jääkiekkokaukalosta jatkuu Länsi-Uusimaan mielipidekirjoituspalstalla. Kirjoitin vastauksen Lohjan Liikuntakeskus Oy:n hallituksen puheenjohtajan kirjoitukseen. Nostin esiin, että Pusulan kaukalon poistaminen on yksi esimerkki päätöksestä, joka on heikentänyt erityisesti lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksia.

Jääkiekko tarvitsee kaukalon – liikunnan edistämisen painopisteet arvioitava uudelleen

Lohjan Liikuntakeskus Oy:n ja kaupungin hallinnon työ liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi on kiistatta tärkeää. On kuitenkin syytä arvioida kriittisesti päätöksiä, joilla liikuntamahdollisuuksia kavennetaan. Pusulan kaukalon poistaminen on yksi esimerkki päätöksestä, joka on heikentänyt erityisesti lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksia.

Jääkiekkoa ei voi pelata ilman kaukaloa – jää itsessään ei riitä tarjoamaan lajille välttämättömiä olosuhteita. Ilman kaukaloa turvallisuus kärsii, eikä peli ole mahdollista sen vaatimilla säännöillä ja rakenteilla. Tämä vaikuttaa suoraan poikien ja nuorten miesten liikkumiseen, sillä jääkiekko on laji, joka houkuttelee heitä erityisesti. Pusulassa kaukalon poistuminen on johtanut siihen, että moni poika, joka aiemmin pelasi aktiivisesti jääkiekkoa, on jättänyt liikkumisen kokonaan.

Vaikka kentän jäädyttäminen ilman kaukaloa on sinänsä hyvä perusratkaisu, se ei palvele kaikkia käyttäjiä tasapuolisesti. Kaukalo tuo paitsi turvallisuutta, myös mahdollisuuden pelata eri jääpelejä, jotka motivoivat erityisesti nuoria liikkumaan. Kustannussäästöihin vedoten ei pitäisi tehdä päätöksiä, jotka pitkällä aikavälillä heikentävät lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta – se kun voi johtaa kasvaviin menoihin esimerkiksi terveydenhuollossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Pusulan tapaus nostaa esiin kysymyksen siitä, ovatko liikunnan rahoituksen painopisteet kohdallaan. On tärkeää huomioida myös pienempien kylien ja alueiden tarpeet ja ymmärtää liikuntapaikkojen rooli yhteisöllisyyden ja lasten hyvinvoinnin tukemisessa. Pienilläkin investoinneilla, kuten uuden kaukalon hankinnalla, voidaan saada aikaan suuria vaikutuksia.

Toivon, että Lohjan kaupunki ja Liikuntakeskus Oy harkitsevat liikunnan edistämisen ratkaisuja pitkäjänteisemmin ja tasapuolisemmin. Kaukalon kaltaiset perusinvestoinnit eivät ole ylellisyyksiä vaan välttämättömiä, jotta jääkiekko ja muut jääpelit voivat kukoistaa myös Lohjan reuna-alueilla. Liikkumisen edellytysten luominen ei ole vain kustannuskysymys – se on investointi tulevaisuuteen.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8092651

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Koulupudokkaat – kuka uskaltaa ottaa kopin taloushaasteiden keskellä?



Suomessa puhutaan usein koulutuksen tasa-arvosta ja siitä, kuinka jokaisella nuorella on oikeus oppia.

Koulupudokkuus on jatkuvasti kasvava ongelma, mutta monille tuntuu epäselvältä, kenen vastuulla ongelma lopulta on. Koulutoimi, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu toimivat omilla sektoreillaan, mutta näiden rajojen ylittäminen on yllättävän vaikeaa. Yksi keskeisistä syistä on taloudellisten resurssien puute, niin hyvinvointialueilla kuin kaupungeissa. Taloushaasteet ja yhteistyön kehittämisen vaikeudet tekevät tilanteesta entistäkin hankalamman.

Käytännössä näyttää siltä, ettei kukaan halua tai osaa tarttua tähän kysymykseen riittävällä vakavuudella.

Tilanne on absurdi: on olemassa koulujärjestelmä, sosiaalipalvelut, nuorisotyö ja lastensuojelu – kaikki valmiina auttamaan. Silti nuoret jäävät vaille tukea.

Miksi näin? Syy löytyy toimialojen välisistä rajoista, joita kukaan ei uskalla tai halua ylittää. Sen sijaan, että nuorta kohdeltaisiin kokonaisena ihmisenä, hänestä tulee ongelma, joka putoaa hallinnollisten sektoreiden väliin. Vai onko hän näkymätön?

Hyvinvointialueet talouskriisissä – ketä autetaan ensin?

Hyvinvointialueiden perustamisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi ovat siirtyneet niiden vastuulle. Samalla vastuu koulupudokkaiden tukemisesta on entistä selvemmin hyvinvointialueiden ja kaupunkien yhteinen kysymys. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin kohdanneet suuria taloudellisia haasteita heti toimintansa alusta alkaen. Alueet kamppailevat budjettivajeiden kanssa, ja monissa tapauksissa palvelujen saatavuutta ja laatua on jouduttu tarkastelemaan kriittisesti.

Tässä tilanteessa nuoret koulupudokkaat eivät aina ole prioriteettilistan kärjessä. Taloudellisten paineiden alla hyvinvointialueet joutuvat keskittämään voimavarojaan akuutteihin terveydenhoidollisiin ongelmiin ja kriisitilanteisiin, jolloin pitkäjänteinen työ nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi jää vähälle huomiolle. Samalla nuorten koulupudokkuuden taustalla olevat sosiaaliset ja psykologiset haasteet jäävät liian vähälle resurssille, vaikka niiden ennaltaehkäisy säästäisi pitkällä aikavälillä valtavasti yhteiskunnan varoja.

Kaupunkien taloudelliset paineet – koulutuksen resurssit tiukoilla

Kaupunkien taloudelliset haasteet ovat oma lukunsa. Vaikka koulutuksen järjestäminen on yhä kuntien vastuulla, monet kaupungit kamppailevat tiukkojen budjettileikkausten ja resurssipulan kanssa. Tämä näkyy koulujen arjessa, jossa oppilashuollon palveluja on niukasti, ryhmäkoot ovat suuria, ja opettajilla on liian vähän aikaa huomata, jos joku on pudonnut kelkasta.

Koulutoimen ja sosiaalitoimen rajapinnassa olevat nuoret – erityisesti ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai sosiaalisia ongelmia – jäävät usein vaille tarvittavaa tukea. Vaikka koulu yrittäisi ohjata oppilaita tuen piiriin, resurssien puute kaupungeissa tarkoittaa, että tämä prosessi on hidas ja usein riittämätön. Kun kaupunkien talous on tiukilla, pitkän aikavälin investointeihin, kuten nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn, ei aina löydy varoja.

Yhteistyön kehittämisen haasteet – miksi rajat ovat niin tiukat?

Koulupudokkaiden auttaminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä. Koulu, sosiaalitoimi, nuorisotyö ja lastensuojelu voisivat toimia yhdessä, mutta tämä vaatii tiivistä ja saumatonta yhteistyötä, jota ei ole helppo rakentaa. Ongelma ei ole pelkästään halussa tehdä yhteistyötä, vaan rakenteellisissa esteissä ja budjettirajoitteissa.

Yksi merkittävimmistä esteistä yhteistyön kehittämisessä on resurssien hajanaisuus. Jokaisella toimialalla on oma budjettinsa ja prioriteettinsa, eikä ole selvää, kuka rahoittaa monialaisen yhteistyön, joka voisi todella auttaa koulupudokkaita. Esimerkiksi hyvinvointialueet ja kaupungit saattavat molemmat odottaa, että toinen ottaa vastuun yhteistyön vetämisestä ja resurssoinnista. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa mitään merkittävää kehitystä ei tapahdu.

Yhteistyötä jarruttavat myös hallinnolliset rakenteet. Koulut, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto toimivat usein omissa siiloissaan, ja tiedonkulku niiden välillä on puutteellista. Moniammatillinen yhteistyö on periaatteessa hieno idea, mutta käytännössä se vaatii rakenteellisia muutoksia ja lisäresursseja, joita ei ole helppo saada. Yksikään toimiala ei halua kantaa lisää vastuuta, jos sen oma budjetti on jo tiukilla.

Milloin rajapinnat uskalletaan ylittää?

Koulupudokkaiden auttaminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon tulisi tarttua kunnolla, mutta taloudellisten haasteiden ja yhteistyön esteiden vuoksi nuoret jäävät helposti väliinputoajiksi. Rajapinnat ylitetään vasta silloin, kun kaikki osapuolet – hyvinvointialueet, kaupungit ja valtiovalta – tunnustavat, että ennaltaehkäisy ja yhteistyö ovat pitkällä aikavälillä kannattavampia kuin kriisien jälkihoito.

Taloudelliset haasteet eivät saa olla syy jättää nuoret ilman tukea. Päinvastoin: juuri näinä aikoina tarvitaan rohkeita investointeja nuorten hyvinvointiin. Yhteistyön kehittäminen ei vaadi pelkästään uusia rakenteita, vaan myös uutta ajattelutapaa. On uskallettava katsoa toimialojen rajojen yli ja ymmärrettävä, että nuoren elämä ei lokeroidu siiloihin. Koulupudokas ei ole vain koulun tai sosiaalitoimen ongelma – hän on meidän kaikkien yhteinen vastuumme.

Hallituksen talousarvio: Maksajina lapset, nuoret ja vanhukset

Olen tutustunut hallituksen tiedotteeseen vuoden 2025 talousarviosta. Sen mukaan hallituksen vuoden 2025 talousarvioesitys keskittyy vahvasti talouden sopeuttamiseen ja velkaantumisen hillitsemiseen, mikä on saanut aikaan merkittäviä leikkauksia monilla yhteiskunnan sektoreilla. Hallituksen tavoitteena on turvata julkisen talouden kestävyys, mutta tämä tapahtuu sosiaalisten ja hyvinvointipalveluiden kustannuksella.

Lasten ja nuorten asema

Vaikka talousarvio sisältää positiivisia aloitteita, kuten nuorten terapiatakuun ja mielenterveyspalveluiden parantamisen, leikkaukset nuorisotyön valtionavustuksissa ja koulutusresursseissa ovat hyvin huolestuttavia ja niiden vaikutukset tulevat olemaan kauaskantoisia, niistä tullaan maksamaan pitkään. Näiden ns. säästötoimien vaikutus saattaa heikentää nuorten hyvinvointia ja koulutuksen laatua pitkällä aikavälillä.

Ikääntyneiden terveydenhoito

Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen ja hoitotakuun pidentäminen ovat merkittäviä heikennyksiä, jotka voivat johtaa hoidon laadun heikkenemiseen ja lisätä painetta terveydenhuoltojärjestelmään. Vaikka nämä toimenpiteet tuovat säästöjä, niiden inhimillinen kustannus voi olla korkea.

Lähisuhdeväkivalta

Lähisuhdeväkivallan sovittelun kieltoon varattu rahoitus ja turvakotien rahoituksen lisääminen ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne ovat rajallisia suhteessa laajempaan talousarvion leikkauslinjaan. On epäselvää, riittävätkö nämä panostukset todella vastaamaan väkivallan uhrien kasvaviin tarpeisiin.

Hyvinvointialueet

Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2025 vaikuttaa hyvinvointialueisiin monella tavalla ja se sisältää sekä rahoituksen kasvua että säästötoimenpiteitä, joilla on merkittäviä vaikutuksia alueiden toimintaan.

Rahoituksen kasvu: Tiedotteen mukaan hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa noin 1,6 miljardilla eurolla verrattuna vuoden 2024 varsinaiseen talousarvioon. Todellinen kasvu on noin 2,2 miljardia euroa, kun huomioidaan vuoden 2024 talousarvion tarkistukset. Tämä kasvu johtuu erityisesti jälkikäteistarkistuksesta, joka perustuu vuoden 2023 toteumatietoihin sekä indeksikorotuksista.

Säästötoimenpiteet: Talousarviossa on mukana useita säästötoimenpiteitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialueiden tehtäviin ja rahoitukseen:

  • Hoitotakuun pidentäminen: Hoitotakuun muuttaminen kolmeksi kuukaudeksi säästää 121 miljoonaa euroa, mutta tämä voi samalla hidastaa hoitoon pääsyä.
  • Henkilöstömitoituksen keventäminen: Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen säästää 45 miljoonaa euroa, mikä saattaa heikentää hoidon laatua ja aiheuttaa lisähaasteita hoivapalveluissa.
  • Asiakasmaksujen korotukset: Terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen lisää hyvinvointialueiden tuloja 150 miljoonalla eurolla, mutta tämä voi samalla lisätä terveyspalveluiden käyttäjien taloudellista taakkaa ja vähentää hoitoon hakeutumista.

Kustannuspaineet ja henkilöstöpula: Henkilöstön saatavuuden heikentyminen on jo valmiiksi haastanut hyvinvointialueiden toiminnallista ja taloudellista kestävyyttä. Säästötoimenpiteet voivat edelleen pahentaa tilannetta, vaikeuttaen palvelujen järjestämistä ja lisäämällä kustannuspaineita.

Talousarvioesitys vaikuttaa hyvinvointialueisiin kaksijakoisesti: vaikka rahoitus kasvaa, säästötoimenpiteet ja uudistukset voivat heikentää palvelujen laatua ja saatavuutta. Alueet joutuvat tasapainottamaan toimintaansa tiukentuneiden resurssien ja kasvavien kustannuspaineiden keskellä, mikä asettaa haasteita hyvinvointipalveluiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Vähävaraiset

Sosiaaliturvan indeksikorotusten jäädytys ja asiakasmaksujen korotukset vaikuttavat suoraan vähävaraisten elämään, lisäämällä taloudellista kuormitusta. Tämä voi johtaa lisääntyvään köyhyyteen ja vaikeuttaa peruspalveluiden saatavuutta.

Järjestöt

Talousarvioesitys vuodelle 2025 huomioi järjestöt pääasiassa säästötoimenpiteiden kautta, jotka vaikuttavat niiden saamiin avustuksiin ja toimintaedellytyksiin.

Valtionavustusten vähennykset:

  • Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla valtionavustuksia vähennetään noin 80 miljoonalla eurolla. Nämä avustukset on aiemmin suunnattu yhdistyksille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, mikä tarkoittaa, että monet järjestöt joutuvat sopeutumaan pienempiin rahoituksiin.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa taiteen ja kulttuurin rahoitusta leikataan 174 miljoonalla eurolla, mikä vaikuttaa myös kulttuurialan järjestöihin. Lisäksi liikuntapaikkarakentamisen ja nuorisotyön avustuksia vähennetään, mikä voi heikentää näiden alojen järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Erityistoimien rahoitus:

  • Jotkut järjestöt saavat edelleen kohdennettua rahoitusta, mutta se on rajallista ja keskittyy tiettyihin toimintoihin. Esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen toimintaan ja rikosten uhrien tukipalveluihin kohdennetaan 425 000 euroa, ja Naisten Linja ry saa 50 000 euroa.
  • Vapaaehtoisen luonnonsuojelun tehostamiseen on varattu noin 18 miljoonaa euroa, mikä hyödyttää luonnonsuojelujärjestöjä. Tämä rahoitus vastaa ennallistamisasetuksen voimaantuloon ja edistää arvokkaiden metsien suojelua.

Järjestöille suunnatut valtionavustukset vähenevät merkittävästi talousarvioesityksessä vuodelle 2025. Monet sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurin ja nuorisotyön järjestöt joutuvat sopeutumaan pieneneviin rahoituksiin, mikä saattaa heikentää niiden mahdollisuuksia tarjota palveluita ja tukea haavoittuville ryhmille. Vaikka joillekin järjestöille on osoitettu erityisrahoitusta, kokonaisuudessaan säästötoimet asettavat järjestöt haastavaan tilanteeseen, joka voi vaikuttaa niiden toiminnan laajuuteen ja vaikuttavuuteen.

Kokonaisuudessaan talousarvioesitys heijastaa hallituksen prioriteettia talouden vakauttamisessa, mutta samalla se asettaa haavoittuvat ryhmät, kuten lapset, nuoret ja ikääntyneet, tilanteeseen, jossa heidän palvelunsa saattavat heikentyä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, onko talouden tasapainottaminen saavutettavissa ilman merkittäviä negatiivisia vaikutuksia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja hyvinvointiyhteiskunnan periaatteisiin.

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän vierailu Espoon perhekeskukseen ja Etelä-Lohjan aluetoimikunnan kuntalaistilaisuuteen: Haasteita ja ratkaisuja

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmä vieraili Espoon perhekeskuksessa ja osallistui Etelä-Lohjan aluetoimikunnan avoimeen kuntalaistilaisuuteen. Molemmat vierailut olivat erittäin odotettuja ja tarjosivat arvokasta tietoa alueen sosiaalipalvelujen tilanteesta ja haasteista.

Espoon perhekeskus: Lastensuojelun ja perhepalveluiden tilanne

Espoon perhekeskuksessa meitä oli vastaanottamassa useita johtavia viranhaltijoita, jotka kertoivat ajankohtaisesta tilanteesta lastensuojelussa, perhesosiaalityössä ja opiskeluhuollossa. Yksi merkittävimmistä huolenaiheista oli lastensuojelupalvelujen kasvava tarve, jota ei valitettavasti ole pystytty vastaamaan samalla tahdilla työntekijöiden määrän osalta. Rekrytointihaasteet ovat olleet merkittäviä ja osaajien löytäminen on edelleen vaikeaa.

Työntekijät toivat esille, että vanhempien vastuuta lasten kasvatuksessa tulisi korostaa ja vaatia enemmän. Esimerkiksi, jos lapsi ei osallistu opetukseen tai ei tule kouluun, vanhemmilla tulisi olla suurempi vastuu. Lisäksi matalan kynnyksen työn lisääminen on tärkeää, jotta tukea ja apua voidaan tarjota lasten arjessa, heidän omassa ympäristössään. Harrastusmahdollisuuksia tulisi myös olla saatavilla kaikille lapsille, mikä osaltaan ehkäisisi vakavampien ongelmien, kuten väkivaltaisuuden ja jengiytymisen, kehittymistä.

Lastensuojelun työntekijät ovat huolissaan siitä, että vanhemmat ulkoistavat kasvatuksen viranomaisille. He haluaisivat nähdä peruspalveluiden toimivan niin hyvin, että kaikkia asioita ei tarvitsisi käsitellä lastensuojeluilmoitusten kautta. Lisäksi byrokratian tarpeellisuutta tulisi tarkastella kriittisesti, jotta työntekijät voisivat keskittyä olennaiseen.

Etelä-Lohjan aluetoimikunta: Palveluverkoston haasteet ja kehittämismahdollisuudet

Etelä-Lohjan aluetoimikunnan avoimessa kuntalaistilaisuudessa keskustelu keskittyi palvelujen verkoston suunnitelmiin ja lakkautusuhkiin. Liikkuvat palvelut herättivät paljon pohdintaa, samoin kuin asukkaiden ja työntekijöiden kuulemisen näennäisyys. Tilaisuuden osallistujat pohtivat, miksi työntekijöiden näkemyksiä ei kuulla tarpeeksi ja miksi hyviä käytänteitä ei oteta käyttöön laajemmin.

Monet työntekijät kokivat, että heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan ei kuulla riittävästi palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. He toivoivat, että heidän asiantuntemustaan hyödynnettäisiin enemmän, jotta palvelut voisivat toimia paremmin ja vastata paremmin asukkaiden tarpeisiin. Hyviä käytänteitä on jo olemassa, mutta niiden laajempaa käyttöönottoa tulisi edistää.

Vierailut Espoon perhekeskukseen ja Etelä-Lohjan aluetoimikunnan tilaisuuteen osoittivat selvästi, että sosiaalipalveluilla on monia haasteita, mutta myös paljon potentiaalia parantaa tilannetta. On tärkeää kuunnella sekä työntekijöiden että asukkaiden näkemyksiä ja ottaa ne huomioon palvelujen kehittämisessä. Keskustalaiset aluevaltuutetut ovat sitoutuneet työskentelemään näiden tavoitteiden eteen ja tukemaan sellaisia ratkaisuja, jotka parantavat palvelujen laatua ja saavutettavuutta kaikille

Iltarusko: Erinomaista hoitoa, jota uhkaa hyvinvointialueen tehoton byrokratia

Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän vierailu Pusulan asumispalveluyksikkö Iltaruskoon paljasti vaikuttavan esimerkin laadukkaasta hoivasta. Henkilökunnan ammattitaito, viihtyisät tilat ja lämminhenkinen ilmapiiri vakuuttivat kävijät.

Valitettavasti Iltaruskon tulevaisuus on epävarma byrokratian varjostamana. Yksikön potentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti, sillä asukasprofiilin muutokset ja hyvinvointialueen tehottomat päätökset ovat johtaneet siihen, että vain 25 paikkaa 45:stä on käytössä. Nämä muutokset on tehty viranhaltijapäätöksillä ja herää kysymys, onko näillä muutoksilla jokin ikävämpikin tarkoitus?

Ammattitaitoinen henkilökunta kohtaa haasteita:

  • Kaikilla hoitajilla on pätevyys lääkkeiden antamiseen ja suonensisäisiin hoitoihin, mutta LiiSa-palvelun käyttö lääkehoidoissa lisää kustannuksia ja vaikeuttaa hoitoa.
  • Aiemmin terveysaseman lääkäri teki hoitokierroksia ja totesi kuolleet Iltaruskon tiloissa. Nyt tämä käytäntö on poistunut, mikä lisää työtä ja kuluja.
  • Henkilökunnan työvaatteista aiheutui aiemmin pientä säästöä, kun he huolehtivat niistä itse. Pakollinen pesulapalvelu on kuitenkin nostanut kuluja 30 000 eurolla vuodessa.

Henkilöstö ja tilat riittäisivät useammalle asukkaalle:

  • Iltaruskossa on tilaa ja osaamista jopa 45 asukkaalle, mutta asukasprofiilin rajoitukset estävät tämän.
  • Lyhytaikaisten hoitopaikkojen vähentäminen on heikentänyt yksikön tehokkuutta.
  • Henkilökunta on sitoutunutta ja osaavaa, ja suurin osa tekee osittaista työaikaa. Heillä on vahva kytkös alueeseen ja haluavat työskennellä Iltaruskossa.
  • Rekryhaasteita ei ole.

Byrokratia uhkaa laatua:

  • Iltaruskon kyky tarjota laadukasta ja tehokasta hoivaa on heikentynyt hyvinvointialueen tehottomien päätösten ja byrokratian takia.
  • LiiSa-palvelun käyttö lääkehoidoissa ja pakollinen pesulapalvelu ovat turhia lisäkuluja.
  • Asukasprofiilin rajoitukset ja lyhytaikaisten hoitopaikkojen vähentäminen estävät Iltaruskoa toimimasta täydellä kapasiteetilla.

Onko tulevaisuus uhattuna?

Iltaruskon tarina herättää huolta byrokratian vaikutuksesta laadukkaaseen hoivaan. Yksikön potentiaalia ei hyödynnetä ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Onko mahdollista, että tehokkaampi ja ihmiskeskeisempi lähestymistapa voisi pelastaa Iltaruskon ja varmistaa laadukkaan hoivan saatavuuden kaikille sitä tarvitseville?

Iltaruskon tarina on esimerkki siitä, miten byrokratia voi uhmata laadukasta hoivaa. Meidän on vaadittava parempaa ja läpinäkyvämpää päätöksentekoa sekä ihmiskeskeisempää lähestymistapaa, jotta Iltaruskon kaltaiset yksiköt voivat kukoistaa ja tarjota parasta mahdollista hoitoa vanhuksillemme.

Samalla vierailulla osallistuimme Pusulan eläkeläisten avoimeen kokoukseen, jossa saimme olla kuulemassa eläkeläisten huolia hyvinvointialueen palvelujen verkon suunnitelmista sekä ikääntyneiden palveluista.