Kategoria-arkisto:Hyvinvointialue

Espoo myös kehittämään ikääntyneiden vajaaravitsemuksen hoidonpolkua!

Lohjalla tekemäni aloite Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan ottamiseksi osaksi hoitopolkua on jälleen ottanut ison askeleen kohti toteutumistaan suuremminkin, eli koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta, Espoon hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan käsiteltyä asiaa 15.2.2022.

On tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.

Iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä on olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä. 

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitun potilaan hoitaminen maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan. Vajaaravitsemus maksaa Suomen terveydenhuollolle vuodessa yli 600 miljoonaa euroa. Kustannuksia kerryttävät erityisesti pitkittynyt ja komplisoitunut sairaala- tai laitoshoito sekä toipumisen pitkittyminen.

Muistutimme ensimmäisessä aluevaltuuston seminaarissakin ryhmän esittelypuheenvuorossammekin muita ryhmiä siitä, että säästöjä hyvinvoinnissa voi syntyä uusilla, inhimillisillä, hyivnvointia parantavilla ja pieniltäkin tuntuvilla keinoilla.

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Länsi-Uusimaan Vaalikynä-kirjoitus 18.1.2022: Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan valtuustoaloitteella merkittäviä vaikutuksia
Valtuustoaloite 25.8.2021: Vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen” Kauniita sanoja. Korulauseita. Milloin lauseesta tulee totta?

Olen vuosia nähnyt kiusaamista koulussa, olen nähnyt sen vaikutuksia niin omassa elämässäni kuin muidenkin elämässä. Olen yrittänyt tuoda kotikaupunkiini lisää keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseen, olen tukenut opettajia ja oppilashuoltoa niin huoltajana, kaupungin luottamushenkilönä sekä ollessani Lokova ry:n puheenjohtajana. Olen esitellyt kaupungille uusia, tutkittuja tapoja osallistaa nuoria. Esimerkiksi Duodecimin tutkimuksen mukaan nuorten osallistaminen ja yhteisöllistäminen parantaa nuoren itseluottamusta sekä vähentää kiusaamista ja sen lieveilmiöitä. (Kaupunki ei ole ottanut ainakaan vielä hanketta osaksi toimintaansa) ”Kaikki tehdään, mitä voidaan”

Meillä Lohjalla on kouluja, joissa on nollatoleranssi kiusaamiseen, sitten meillä on kouluja, joissa opettajat osallistuvat kiusaamiseen. Meillä on kouluja, joissa otetaan heti asian hoitaakseen, ollaan perheisiin yhteydessä, sitten meillä on kouluja, joissa ei. Meillä on kouluja, joissa kuullaan kiusattua nuorta ja sitten meillä on kouluja, joissa kiusaamisen vuoksi itsemurhaa yrittäneiden nuorten kohdalla sanotaan, että katsotaan, miten tilanne etenee.

Hyvin usein kiusatulle tai kouluväkivaltaa kohdanneelle sanotaan, että ”sinun ei olisi pitänyt vastata samalla tavalla”, ”sinun olisi pitänyt kääntyä tilanteesta pois”, ”sinun pitäisi kertoa aikuiselle heti”, tai ”sinun pitää ottaa rauhallisesti”, ”kiusaavalla lapsella on paha olla”. Hyvin usein kiusatun perheelle kerrotaan kuinka he ymmärtävät. Kuinka he ymmärtävät kiusaavaa lasta, sillä lapsella on vaikea ymmärtää tekojaan tai muuta vastaavaa. Toki, ennen ensimmäisen kerran selvittelyä tämä on varmastikin näin. Mutta entä toisen, kolmannen…viidennen?

On hienoa ja hyvä, että ymmärretään lapsia ja nuoria. Se on yhteistyön pohja. Tulisi ymmärtää myös kiusattua. Tulee ymmärtää kuinka pelko toimii. Tulee ymmärtää sosiaalisia paineita toimia. Itsesuojeluvaistoa. Kasvojen menettämisen pelkoa. Vihaa. Vallan käyttöä. Epätervettä vallankäyttöä. Tulee ymmärtää oman toiminnan (tai tekemättä jättämisen) vaikutus.

Toistan:

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

Milloin meidän lapsemme ja nuoremme saavat tämän oikeuden?

https://www.riku.fi/rikoksen-uhrina/lapsi-ja-nuori-rikoksen-uhrina/kiusaaminen/

Lohjalla on käytössä Aseman lapset ry:n kehittämä K-0 työmenetelmä. Alla siitä lisää. Kaikille siitäkään ei ole apua. Sekin menetelmä on ihmisistä kiinni ja henkilökemioista ja siitä, suostuvatko kaikki osalliset osallistumaan.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/03/luin-wilmasta-etta-lapseni-on-hakattu-miten-pitkittynyt-kouluvakivallan-kierre

Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan Nuorten kokemukset koulukiusatuksi tulemisesta viikoittain vähenevät toiselle asteelle siirryttäessä. Perusopetuksen yläluokilla oppilaista kuusi prosenttia kertoi tästä, kun vastaava osuus toisella asteen opiskelijoilla oli 1‒3 %. Perusopetuksen 4. ja
5. luokan oppilaista taas kahdeksan prosenttia kertoi kokeneensa kiusaamista viikoittain. Vuonna 2021 perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä pojista 17 prosenttia ja tytöistä 11 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Fyysisen uhan kokemukset olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla (pojat 18 %, tytöt 14 %) ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla (pojat 16 %, tytöt 15 %). (https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143063/ktk_tilastoraportti2021_2021-09-09_kuviot_kuvana.pdf)

Toistan jälleen:

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen”

Perusopetuslain 29§ mukaan lapsella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön:

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Saman lain ja pykälän mukaan ”Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.”

Ja mitään ei tapahdu. Pelko. Väärä vallankäyttö. Pelko.

Milloin aikuiset alkavat ymmärtämään enemmän kiusattua ja lakkaavat pelkäämästä?

”Kaikilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja fyysiseen koskemattomuuteen” Kauniita sanoja. Korulauseita. Milloin lauseesta tulee totta?

Toisaalta, miten voisivat aikuiset puuttua lasten kiusaamiseen aikana, jolloin aikuiset ovat myös kovia kiusaajia, vaikkapa työpaikoilla, yhdistyksissä, järjestöissä ja päätöksentekoelimissä.

Huutolaisten perintö

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.

Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.

Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)

mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)

Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.

Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.

Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.

Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.

Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään

Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.

Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?

Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea289fcd-0fba-4f08-ac31-96732e219245

Ajatellen toisaalta myös sitä, miten eri tavalla voidaan ajatella ratkaisuista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b5361d9-dfd3-4ca0-9af5-07499351a78a

Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.

Aiemmin huutolaisuudesta kirjoittamaani:

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys
Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 2.1.2020: Raskas lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Kiitos,

Aluevaaleissa minulle luotti äänensä 509 länsi-uusimaalaista. Lämmin kiitos jokaiselle.

Ääntenlaskennassa viime hetkillä keskusta menetti yhden paikan ja minä putosin siinä vaiheessa varavaltuutetuksi. Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto on kokoomus- ja Espoovetoinen, keskustalla on kolme valtuutettua.

Nummen ja Pusulan äänestysalueilla sain eniten ääniä, lämmin kiitos! Ja Lohjallakin sain kahdeksanneksi eniten ääniä.

Varavaltuutettuna tulen todennäköisesti olemaan aktiivisesti mukana kehittämässä ja rakentamassa hyvinvointialuettamme.

Vaaleja valvoessamme kotona oli lapsetkin mukana jännittämässä. Nuorimmaista ei ollut saada nukkumaan. Hän niin jännittää ja hänestä on kiinnostavaa seurata äänten kehittymistä, puolueiden kannatusprosenttien muutosta ja äidin menestystä.

Noh, leuka rintaan ja kohti uusia vaaleja.

EDIT: tarkastuslaskennassa minulle löytyi kaksi ääntä lisää, kiitos niistäkin. Ääniä sain siis kokonaisuudessaan 511.

Aluevaalit ja niiden kampanjointi käytiin nopeassa tahdissa

Aluevaalit ja niiden kampanjointi käytiin nopeassa tahdissa.

Keskustan Lohjan kunnallisjärjestössä ja ehdokkaiden kesken totesimme vaalien olevan kollektiiviset vaalit ja yhteisesti teemme vaalityötä kaikkien ja keskustan hyväksi. Teimme yhteiset mainokset ja tuimme toisiamme.

Viestinnästä vastaavana keskityin kaikkien ehdokkaiden näkyvyyteen ja kunnallisjärjestön puheenjohtajana koen olevani viimeisessä vastuussa menestyksesämme. Toki puheenjohtajakausihan vaihtui kesken vaalikampanjoinnin, joten edellinen ja nykyinen ovat toimineet yhdessä ja kiitos on molempien. Luonnollisesti ehdokkaiden työ näkyy ja on arvokasta, mutta taustatyötä ei voi unohtaa. Ilman taustatyötä ja -tukea kampanjointi on hankalampaa.

Valtakunnallisesti keskustalle ennustetaan kolmatta sijaa, mikä on loistava tulos, mutta Länsi-Uusimaa on hyvin erilainen vaalialue verrattuna muihin. Toivomme sanomamme lahipalvelujen turvaamisesta tulleen kuulluksi myös omalla alueellamme.

Vaalikampanjoinnin aikana on moni puolue puhunut kärkiehdokkaista ja on kehoitettu äänestämään tiettyjä ehdokkaita. Meilläkin puhuttiin jossain vaiheessa tällaisesta vaihtoehdosta, mutta emme kokeneet mielekkäänä valita ns. kärkiehdokasta erinomaisten ehdokkaiden välillä.

Ehdokkaaita viimeisellä torilla, keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen tsemppaamassa
Lotta antaa toimittajalle Tuukkasen leipomon tuoreen ruisleivän

Eilen torilla minulta kysyttiin minkälaista äänimäärää odotan. Aluevaalien tulosta on suhteellisen vaikea ennustaa vaalien ollessa ensimmäiset laatuaan, äänestysvilkkauskin on arvoitus. Erilaisia arveluja on esitetty, ennakkoäänestyksessä äänestysprosentti nousi 26,4% ja se ennustaa, että äänestysprosentti voisi nousta hyvinkin yli 50 aiemmin arveltujen reilun 40%:n. Toivon, että tekemäni työ näkyy ja että ehdokkaittemme lautakunnissa ja valtuustossa tekemä työ näkyy.

Tuloksen näemme pian. Haluan kiittää kaikkia ehdokkaita työstä, tukijoita tuesta ja omaa perhettäni tuesta ja kannustuksesta.

Aloite käsitelty loppuun merkittävillä vaikutuksilla

Käsittelimme valtuustokokouksessa aloitteeni ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua loppuunkäsitellyksi. Olimme ryhmässä sopineet, että pidän aiheesta ryhmäpuheenvuoron, mutta valtuuston puheenjohtaja ilmoitti, että ei hyväksy aloitteissa pidettäväksi ryhmäpuheenvuoroa. (? en ymmärtänyt miksi, mutta tiivistin puheeni lyhyemmäksi)

Puheenvuoro ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua 

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut seuraajat. Voin tyytyväisenä todeta ryhmämme puolesta, että tämä aloitteemme on edennyt ilahduttavan nopeasti.  

Kuten aloitteessa todetaan, on iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.   

Ravitsemuksella on suuri merkitys esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hidastamisessa. 

Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen. 

Sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja. 

On hienoa, miten Lohjalla viranhaltijat tarttuivat mahdollisuuteen, jonka  aloitteemme ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi hanke tarjosivat. Tästä erityinen kiitos ylihoitaja Hannele Patjakselle ja hyvinvointijohtaja Tuula Suomiselle. 

Aloitteemme merkitys on suurempi mitä voisi ajatella, sillä on tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia. 

Ikääntyvien vajaaravitsemus voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä on huomattava vaikutus ikääntyvien hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, mutta myös itsenäisyydelle ja pärjäämiselle arjessa, esim. kaatumisista puhumattakaan. Ikääntyvien vajaaravitsemukseen puuttumisella on myös huomattavia vaikutuksia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja kustannuksiin. 

Kiitos 

Voit lukea aloitteeni täältä:

https://lottapaakkunainen.com/2021/08/26/valtuustoaloite-25-8-2021-vajaaravitsemuksen-seulonnasta-ja-ravitsemushoidon-sisallyttamisesta-ikaantyneiden-terveydenhuollon-hoitopolkuun/