Kategoria-arkisto:koulu

Mitä Kouluterveyskysely 2025 kertoo lasten ja nuorten hyvinvoinnista Länsi-Uudellamaalla?

THL:n tuore Kouluterveyskysely 2025 tarjoaa jälleen arvokasta tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Raportti kattaa laajasti eri koulutusasteet perusopetuksen 4.–5. luokilta aina toisen asteen opiskelijoihin asti. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta vastaajia oli tuhansia kaikilla ikäryhmillä, mikä tekee tuloksista alueellisesti käyttökelpoisia ja luotettavia.

Kyselyn avulla voidaan tarkastella muun muassa lasten ja nuorten mielenterveyttä, yksinäisyyttä, koulunkäyntiin liittyviä haasteita sekä kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä.

Mielenterveys ja ahdistuneisuus

Tulokset osoittavat, että joka kolmas nuori tyttö kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Pojista vastaava osuus on alle kymmenesosa. Tämä vahvistaa sen, minkä tiedämme jo käytännön arjesta: tyttöjen psyykkinen kuormitus on suurta ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluille on valtava tarve.

Länsi-Uudenmaan luvuissa ei näy merkittävää poikkeamaa kansallisesta tasosta. Tämä tarkoittaa, että myös täällä on syytä vahvistaa koulupsykologien, kuraattorien ja muun opiskeluhuollon resursseja erityisesti toisen asteen oppilaitoksissa.

Yksinäisyys

Yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa: jopa 15–19 % kertoo tuntevansa itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi. Pojilla vastaava osuus jää alle 10 prosenttiin. Tämä näkyy myös Länsi-Uudellamaalla.

Tarve yhteisöllisyyttä tukeville toimenpiteille on ilmeinen ja näenkin, että koulujen osallisuusprojektit, vertaistukiryhmät sekä nuorisotyön vahvistaminen voisivat ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa nuorten sosiaalista hyvinvointia.

Kouluun sitoutuminen

Toisen asteen opiskelijoiden sitoutuminen koulunkäyntiin on valtakunnallisesti heikompaa kuin nuoremmilla. Erityinen haaste näkyy ammatillisissa oppilaitoksissa, joissa myös otoskoot ovat pienempiä. Tämä näkyy myös Länsi-Uudellamaalla.

Varhainen puuttuminen poissaoloihin ja yksilöllinen ohjaus ovat keskeisiä keinoja, joilla voidaan ehkäistä kouluakäymättömyyttä, koulupudokkuutta ja tukea opiskelijoiden polkua kohti valmistumista.

Seksuaalinen häirintä-ilmoitukset laskussa, mutta onko lasku todellinen?

Yksi huolestuttavimmista havainnoista liittyy seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun. Kansallisesti noin joka kolmas nuori tyttö kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Länsi-Uudenmaan otos on niin suuri, että voidaan todeta tilanteen olevan samankaltainen täälläkin.

Tilastot kertovat, että osuus on hieman laskenut vuodesta 2023. Mutta mitä tämä todella tarkoittaa?

  • Onko seksuaalinen häirintä todella vähentynyt?
  • Vai onko kyse siitä, ettei siitä enää kerrota samalla tavalla?
  • Pidetäänkö sitä jälleen “asiaan kuuluvana” ilmiönä, jolle nuoret tytöt vain altistuvat ja johon ei edes kannata hakea apua?
  • Vai eikö sitä tunnisteta yhtä herkästi, vaikka vihamielisyys naisia kohtaan näyttää olevan nousussa?

Nämä kysymykset vaativat tarkempaa pohdintaa. Tilastollinen “lasku” ei saa hämärtää sitä tosiasiaa, että edelleen valtava määrä nuoria tyttöjä kokee seksuaalista häirintää arjessaan, koulussa, vapaa-ajalla tai verkossa. Jokainen kokemus on liikaa.

Siksi kouluilla ja alueellisilla toimijoilla on oltava selkeät käytännöt: ilmoituspolut, tukipalvelut ja ennaltaehkäisevä opetus. Lisäksi henkilöstön koulutus ja valmiudet tunnistaa ilmiö ovat keskeisiä.

Mitä pitäisi tehdä Länsi-Uudellamaalla?

  • Lisätään opiskeluhuollon resursseja, koulupsykologit ja kuraattorit ovat keskeisiä erityisesti toisen asteen oppilaitoksissa.
  • Kehitetään ohjelmia tyttöjen mielenterveyden tueksi, kuten vertaistukiryhmiä ja matalan kynnyksen terapiaa.
  • Vahvistetaan seksuaalisen häirinnän ehkäisyä ja raportointia, pakollista opetusta, tukipalveluiden näkyvyyttä ja verkkoympäristöön ulottuvia keinoja.
  • Vähennetään yksinäisyyttä luomalla tiloja ja toimintaa, jossa nuoret voivat kohdata toisiaan turvallisesti ja osallistua.
  • Seurataan koulupoissaoloja järjestelmällisesti ja puututaan ajoissa.

Kouluterveyskysely 2025 antaa meille arvokasta tietoa, mutta samalla se haastaa katsomaan pintaa syvemmälle. Seksuaalisen häirinnän tilastollinen väheneminen ei vielä tarkoita, että ongelma olisi ratkeamassa. Meillä tulee olla rohkeutta kysyä vaikeita kysymyksiä ja varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön.

Rajattu oppimäärä – tukea vai eriarvoistamista?

Hallitus on päättänyt muuttaa perusopetuksen arviointikäytäntöjä niin, että 1.1.2026 alkaen yksilöllistetyn oppimäärän tilalle tulee käsite rajattu oppimäärä. Tämä muutos vaikuttaa erityisesti niihin oppilaisiin, jotka ovat tarvinneet oppimisen tueksi yksilöllistettyjä tavoitteita.

Mitä muutos tarkoittaa?

Uuden linjauksen mukaan, jos oppilas opiskelee rajatun oppimäärän mukaisesti, hänen päättöarvioinnissaan hyväksytystä suorituksesta annetaan aina arvosana 5*. Hän ei voi saada korkeampaa arvosanaa, riippumatta siitä, kuinka hyvin hän on saavuttanut henkilökohtaisessa suunnitelmassaan (HOJKS) määritellyt tavoitteet.

Tämä on suuri muutos verrattuna aiempaan käytäntöön, jossa yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti opiskeleva oppilas arvioitiin suhteessa omiin tavoitteisiinsa ja saattoi saada arvosanan 5–10.

Miksi tämä on ongelmallista?

Rajatun oppimäärän ajatus kääntyy helposti oppilasta vastaan. Sen sijaan, että oppimisvaikeuksien kanssa painivat saisivat tukea ja mahdollisuuden onnistua omien tavoitteidensa tasolla, heidät sidotaan automaattisesti alimpaan hyväksyttyyn arvosanaan. Tämä:

  • Heikentää jatko-opintomahdollisuuksia: Useampi 5* todistuksessa voi vaikeuttaa pääsyä toisen asteen koulutukseen.
  • On ristiriidassa tasa-arvon kanssa: Koulutuksellisen tasa-arvon periaate vaarantuu, kun oppilas ei voi saada tunnustusta omasta edistymisestään.
  • Vie pois kannustavuuden: Jos oppilaan työpanos ja motivaatio eivät voi koskaan näkyä parempana arvosanana, katoaa osa oppimisen ilosta ja motivaatiosta.

Alkuperäinen ajatus unohtuu

Yksilöllistämisen alkuperäinen tarkoitus oli tukea ja auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia saavuttaa yleisen oppimäärän tavoitteita. Nyt tämä tarkoitus hämärtyy: sen sijaan että yksilöllisyys olisi mahdollisuus onnistua, se muuttuu leimaksi, joka kaventaa jatkopolkuja.

Mitä pitäisi tehdä?

On tärkeää, että keskustelua käydään niin kunnissa kuin eduskunnassa. Kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia:

  • Miten turvataan rajatun oppimäärän oppilaiden jatko-opintopolut?
  • Miten estetään se, ettei uudistus lisää eriarvoisuutta?
  • Voisiko arviointimalli olla joustavampi, jotta se tunnistaisi ja tunnustaisi oppilaiden yksilölliset saavutukset?

Tämä muutos ei ole vain tekninen uudistus arviointiin. Se koskettaa suoraan niitä nuoria, joiden koulupolku on jo valmiiksi haastava. On välttämätöntä varmistaa, että oppimisen tuki todella tukee, eikä tee oppilaista sivullisia jatko-opintojen kynnyksellä.

Lastensuojeluilmoitukset kasvavat, mutta avohuollon asiakkuudet eivät

Länsi-Uudenmaan tilastot (Sotkanet 08/2025) vuosilta 2022–2024 herättävät vakavan kysymyksen, joka koskettaa koko sosiaalialaa: miksi lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa hälyttävää vauhtia, mutta avohuollon asiakkuudet eivät seuraa samaa kehitystä? Tämä ilmiö kertoo paljon nykyisen järjestelmämme kipupisteistä.

Huoli kasvaa, mutta apu ei yllä perille

Numerot puhuvat puolestaan, ja ne ovat selvät:

  • Lastensuojeluilmoitusten määrä:
    • 2022: 16 100
    • 2023: 18 738 (+16 %)
    • 2024: 20 282 (+8 %)
    • Tulos: Huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista on kasvanut kahdessa vuodessa yli 4 000 ilmoituksen verran.

Samaan aikaan, kun ilmoitukset paukuttavat ennätyksiä, avohuollon asiakkuudet pysyvät lähes paikoillaan:

  • Avohuollon asiakkuudet (0–17 v.):
    • 2022: 3,3 % (3 429 lasta)
    • 2024: 3,3 % (3 372 lasta)
    • Tulos: Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi, avohuollon asiakkaiden määrä ei käytännössä lisääntynyt. Vuonna 2023 nähtiin pieni piikki uusissa asiakkuuksissa, mutta se laski jälleen 2024.

Samanaikaisesti laitossijoitusten osuus on jopa hieman noussut:

  • 2022: 61,1 %
  • 2024: 63,1 %

Graafit, jos ne olisivat tässä näkyvillä, piirtäisivät selkeän kuvan: saksien lailla ilmoitusten ja avohuollon palveluiden välinen kuilu on syvenemässä.

Mitä tämä merkitsee käytännössä?

Tämä ristiriita on hälyttävä. Se kertoo, että vaikka huolia on enemmän kuin koskaan, apua ei tarjota riittävästi – tai riittävän ajoissa. Herää kysymyksiä:

  • Ovatko asiakkuuskriteerit kiristyneet ja palveluiden kynnys noussut?
  • Eivätkö resurssit yksinkertaisesti riitä ottamaan kaikkia asiakkaita vastaan?
  • Onko sosiaalityön painopiste siirtynyt pakon sanelemana ennaltaehkäisevästä tuesta ja varhaisesta puuttumisesta kriisityöhön ja akuuttien tilanteiden ratkomiseen?

Kun varhainen tuki ei tavoita perheitä, seurauksena on usein vääjäämättä raskaampia ja lapsen kannalta kuormittavampia toimenpiteitä – kuten juuri laitossijoituksia. Ja tämä kehitys näkyy jo ikävästi tilastoissa.

Ongelman ydin on kolmitahoinen:

  1. Lapsen näkökulmasta: Varhainen, tukea antava apu kotiin on lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta aina parempi ja vakaampi ratkaisu kuin sijoitus kodin ulkopuolelle. Sijoitus on traumaattinen kokemus, vaikka se olisi välttämätön.
  2. Talouden näkökulmasta: Laitossijoitukset ovat huomattavasti kalliimpia kunnalle tai hyvinvointialueelle kuin avohuollon tukitoimet. Jokainen onnistunut ennaltaehkäisevä toimenpide säästää yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä.
  3. Yhteiskunnan näkökulmasta: Mitä myöhemmin ongelmiin puututaan, sitä syvemmiksi ne ehtivät juurtua. Syvenneet haasteet ovat vaikeampia ja kalliimpia ratkaista, ja ne voivat johtaa pitkäaikaiseen syrjäytymiseen ja pahoinvointiin.

Mitä tulisi tehdä?

Tilanne vaatii nopeita ja päättäväisiä toimenpiteitä. Meidän tulisi palauttaa painopiste sinne, missä se tuottaa eniten hyötyä niin lapsille, perheille kuin yhteiskunnallisesti:

  • Palautetaan painopiste ennaltaehkäisyyn: Perheille on tarjottava tukea jo silloin, kun ensimmäinen pieni huoli herää, ei vasta kriisin iskiessä.
  • Lisätään resursseja avohuollon palveluihin: Tarvitaan lisää osaavaa henkilöstöä, perhetyötä ja tukihenkilöitä, jotta jokainen apua tarvitseva saa sitä ajoissa.
  • Varmistetaan kriteerien läpinäkyvyys ja yhdenmukaisuus: Avun saaminen ei saa riippua siitä, kuka huolta arvioi, vaan tarpeesta.
  • Vahvistetaan kumppanuutta kolmannen sektorin kanssa: Järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat, kuten Kasvuväylä Oy, voivat täydentää julkisia palveluja tarjoten joustavia ja vaikuttavia tukimuotoja.
  • Päätöksenteko on pohjattava tietoon: Tilastot eivät valehtele. Tarvitaan poliittista tahtoa reagoida faktoihin ja tehdä tarvittavat muutokset.

Investoimalla varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn rakennamme lapsillemme parempaa tulevaisuutta ja varmistamme samalla kuntien ja hyvinvointialueiden taloudellista kestävyyttä.

Lapsiystävällinen Lohja on sydämen ja rakenteiden asia

Lapsiystävällisyys voi tarkoittaa monia eri asioita: läsnäoloa arjessa, turvallisia aikuisia, leikin mahdollisuutta, osallisuutta tai tasa-arvoisia palveluita. Jokaisella meistä on oma tulkintamme siitä, mitä lapsiystävällisyys tarkoittaa. Kuntien hallinnollisessa työssä Unicef on määritellyt lapsiystävällisyyden konkreettiseksi ja tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi, joka pohjautuu lapsen oikeuksiin. Tähän määrittelyyn voit tutustua Unicefin lapsen oikeuksien teemapaketeissa.

Lohja sai Unicefin lapsiystävällinen kunta -statuksen jo useita vuosia sitten. Tämän tunnustuksen myötä jokaisesta lautakunnasta nimettiin lapsiasiainhenkilö, jonka tehtävänä oli varmistaa, että päätöksiä tehtäessä huomioitiin myös lasten näkökulma. Lapsiasiainhenkilöiden toiminta jäi kuitenkin vain yhden valtuustokauden mittaiseksi, sillä viime kaudella heitä ei enää nimetty.

Olen saanut kunnian toimia luottamushenkilöedustajana lapsiystävällinen kunta -työryhmässä koko sen ajan, kun tätä työtä Lohjalla on tehty. Olen nähnyt, kuinka vahvalla sitoutumisella ja pitkäjänteisellä kehittämisellä on rakennettu toimintatapoja, jotka nostavat lasten hyvinvoinnin keskiöön, ei vain sanoissa vaan myös päätöksenteossa ja rakenteissa. Olen myös pyrkinyt jakamaan ajankohtaista tietoa työstä omalle valtuustoryhmälleni, jotta ymmärrys työn merkityksestä kasvaisi laajemmin.

Koko viime valtuustokauden ajan olen puhunut siitä, kuinka tärkeää olisi palauttaa lapsiasiainhenkilöt lautakuntiin. Tämä olisi tärkeä askel työn vakiinnuttamisessa ja signaali siitä, että lapsinäkökulma otetaan tosissaan osaksi kaikkea päätöksentekoa. Uskon vahvasti, että luottamushenkilöiden tuki on tässä työssä ratkaisevan tärkeää. Viranhaltijat tekevät suuren työn, usein muun työnsä ohessa, jotta Lohja voisi olla kunta, joka aidosti huomioi lasten oikeudet ja hyvinvoinnin.

Erinomaisena esimerkkinä lapsen oikeuksien huomioimisesta voidaan nostaa esiin Lohjan Varttivaltuusto, jolla on oikeus tehdä omia aloitteita suoraan kaupunginvaltuustolle. Tämä on konkreettinen osoitus siitä, että lasten osallisuutta ei vain puhuta, vaan myös toteutetaan. Lasten ääni kuuluu päätöksenteossa ja se otetaan vakavasti.

Lapsiystävällisen kunnan työtä on Lohjalla tehty yhdessä. On ollut erityisen merkityksellistä, että myös koordinaatiotyöryhmän johto on ollut läsnä ja mukana nuorisovaltuuston ja varttivaltuuston järjestämissä tapahtumissa. Ei vain edustamassa, vaan aidosti tukemassa ja kuulemassa lapsia ja nuoria.

Itse olen toteuttanut tätä työtä kaupunginvaltuustossa tehden lukuisia valtuustoaloitteita, joista suurin osa liittyy lasten ja nuorten hyvinvointiin. Viimeisimpiä aloitteitani ovat muun muassa koulunuorisotyöntekijöiden palkkaaminen, kouluvalmentajien palkkaamisen selvittäminen sekä Ankkuritoiminnan jatkuvuuden turvaamisen selvittäminen. Näissä kaikissa on kyse lasten ja nuorten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja siitä, että apu ja tuki ovat saatavilla ajoissa ja oikeassa muodossa.

Muutama esimerkki työstäni lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöryhmäläisenä ja kaupunginvaltuutettuna

PäivämääräTapahtuma
15.3.2023Valtuustoaloite: Kouluvalmentajien palkkaamisen selvittäminen peruskouluihin – tuki oppimista ja hyvinvointia arjessa (lottapaakkunainen.com)
19.6.2024Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa: Korostus kouluvalmentajien roolista tukiverkostossa ja koulunuorisotyön resursoinnin kysymys
9.10.2024Valtuustoaloite: Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen peruskoulualueilla – pysyvää tukea nuorille
20.11.2024Puheenvuoro talousarviosta: Kolmen koulunuorisotyöntekijän määrärahan puolesta ja liikkumisen tärkeyden korostus Pusulassa
22.1.2025Valtuustoaloite: Ankkuritoiminnan turvaaminen – moniammatillisen tuen jatkuminen nuorille
13.5.2025Paneelikeskustelu: ”Nuorten ääni kuuluu” – kannustus nuorille rohkeaan vaikuttamiseen

Yhteenveto

  • Kouluvalmentajat & koulunuorisotyö ovat läpi ajanjakson olleet keskiössä ja olenkin jatkuvasti ajanut niiden selvittämistä ja resursointia.
  • Ankkuritoiminta vahvistaa moniammatillista tukea nuorille kriittisissä vaiheissa.
  • Nuorten osallisuus on näkyvästi esillä: korostin nuorten äänen kuulemista ja oikeutta vaikuttaa.

Luopuessani kunnallisista luottamustehtävistäni jään kaipaamaan juuri tätä työtä. Työtä, jossa sydän ja rakenteet kulkevat käsi kädessä ja jossa lapset todella lasketaan mukaan.

Lämmin kiitos koko upealle työryhmälle. On ollut ilo ja kunnia olla osa tätä tärkeää ja vaikuttavaa työtä.

Yhteenveto Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025: Työtä lasten, nuorten ja ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta

Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025 on ollut täynnä merkittäviä päätöksiä ja keskusteluja, joissa olen saanut olla mukana vaikuttamassa Lohjan kehitykseen. Tässä haluan jakaa joitakin keskeisiä teemoja ja aloitteita, joita olen tuonut esiin valtuustotyössäni.

Valtuustokausi ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hyvää tahtoa ja onnistumisia. Mukaan on mahtunut myös pettymyksiä ja turhautumista. On ollut tilanteita, joissa minua tai muita ei ole kuultu riittävästi, päätöksiä on lopulta tehty vasta, kun aikaa on kulunut ja tilanne on pakottanut toimimaan tavalla, jota itse ehdotin jo aiemmin. Jos ratkaisut olisi tehty silloin, kun esitin ne, moni asia olisi jo edennyt ja tilanne olisi ollut parempi esimerkiksi kouluverkon tai varhaiskasvatuksen osalta.

Lisäksi valtuustotyöhön on valitettavasti sisältynyt myös painostusta, häirintää ja jopa väkivallan uhkaa. Tämä ei kuulu demokraattiseen päätöksentekoon, eikä kenenkään luottamushenkilön, tai asukkaan pitäisi joutua sellaista kokemaan. On tärkeää, että pidämme kiinni kunnioittavasta keskustelukulttuurista ja mahdollisuudesta osallistua turvallisesti.

Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut yksi keskeisistä teemoistani. Jätin 9.10.2024 valtuustoaloitteen koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamisesta. Tällä hetkellä Lohjalla kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa työaikansa useiden koulujen kesken, mikä ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Ehdotin kuuden nuorisotyöntekijän vakinaistamista, eli yksi jokaiselle yläkoululle ja myös mahdollistamaan toiminnan laajentamisen myös alakouluihin. Tämä investointi, noin 231 260 euroa vuodessa, on pieni hinta verrattuna pitkäaikaisiin hyötyihin, kuten parantuneeseen kouluviihtyvyyteen ja vähentyneisiin ongelmiin.

Kouluvalmentajat tukemaan oppilaita ja opettajia

Tein myös valtuustoaloitteen kouluvalmentajien saamiseksi Lohjan kouluihin. Kouluvalmentajamalli on otettu käyttöön jo monissa kunnissa ja kaupungeissa ja se on saanut paljon kiitosta. Kouluvalmentaja toimii matalan kynnyksen tukena oppilaille, mutta myös opettajien ja koko kouluyhteisön arjessa. Tavoitteena on lisätä hyvinvointia, ennaltaehkäistä poissaoloja ja vahvistaa koulujen yhteisöllisyyttä. Tämä malli tarjoaa käytännönläheistä ja helposti lähestyttävää tukea tilanteissa, joissa perinteiset tukimuodot eivät aina riitä tai tavoita.

Ikäystävällinen Lohja

Ikäihmisten hyvinvointi on myös ollut tärkeää minulle. Valtuustoaloitteessani ehdotin Lohjan liittymistä WHO:n ikäystävällinen kunta -verkostoon. Tämä aloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoittaa, että ikäystävällisyyden edistäminen on meille kaikille yhteinen päämäärä. Vaikka kaupunginhallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jaosto ei esittänyt verkostoon liittymistä, toin esiin, että selityksenä esitetty resurssipula juuri on syy etsiä tehokkaita ratkaisuja ja hyödyntää olemassa olevia verkostoja ja tietoa.

Mäntynummen monitoimijatalon toteutussuunnitelma

Mäntynummen koulurakennuksen ongelmat ovat olleet pitkään esillä, vuosia. Pidin ryhmämme puheenvuoron 11.12.2024 valtuustossa, jossa korostin tarvetta selkeille ja konkreettisille toimenpiteille. Esitin, että päätösteksti korjataan vastaamaan teknisen lautakunnan alkuperäistä suositusta: Mäntynummen monitoimijatalo toteutetaan kokonaan uudisrakennuksena, ei-käyttöön jäävät vanhat rakennukset puretaan (pois lukien liikuntasali) ja uudisrakennus suunnitellaan niin, että sen tiloja voidaan tulevaisuudessa laajentaa tai pienentää. Vaikka en tehnyt vastaesitystä, korostin asiantuntijoiden suositusten hyödyntämisen tärkeyttä päätöksenteossa.

Henkilöstön työhyvinvointi

Työhyvinvointi on olennainen osa kaupungin toimivuutta. Pidin ryhmämme puheenvuoron 19.6.2024 kaupunginvaltuustossa vuoden 2023 henkilöstökertomuksesta. Korostin työhyvinvointikyselyn tuloksia, jotka osoittivat sekä myönteisiä että huolestuttavia seikkoja. Erityisesti työssä jaksaminen ja työilmapiiri nousivat esille alueina, joissa tarvitaan parannusta. Ehdotin työhyvinvointiryhmien toiminnan tehostamista ja työhyvinvointiohjelmien kehittämistä.

Kouluverkon muutosten vaikutusten arviointi

Kouluverkon muutokset vaikuttavat laajasti lasten, perheiden ja kyläyhteisöjen hyvinvointiin. Esitin 9.10.2024 valtuustossa, että koulujen lakkautusten vaikutuksia koskeva valtuustoaloitteen vastaus palautetaan uudelleen valmisteluun. Mielestäni aloitetta ei ole käsitelty riittävän kattavasti ja lasten, perheiden sekä kyläyhteisöjen hyvinvointiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole selvitetty tarpeeksi perusteellisesti. Ilman kattavaa selvitystä lakkautusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista on mahdotonta tehdä perusteltuja päätöksiä.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ikäihmisten hoitopolussa

Tein myös valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamiseksi osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tämä aihe on jäänyt julkisessa keskustelussa usein vähälle huomiolle, vaikka sen vaikutukset ovat merkittäviä niin hyvinvoinnin kuin kustannustenkin näkökulmasta. Sain kutsun puhua tästä aiheesta eräässä asiantuntijatilaisuudessa, jossa esittelin aloitteen taustaa ja perusteluja. Tilaisuudessa oli mukana alan ammattilaisia ja päättäjiä ja keskustelu osoitti, että aihe koetaan tärkeäksi ja ajankohtaiseksi.

”Jos olisi tehty kuten sanoin” sanoiksi muuttunut realismi

Useissa puheenvuoroissani olen joutunut toteamaan, että jos kaupungissa olisi aiemmin toimittu esittämälläni tavalla, olisimme jo edenneet ratkaisuissa. Tämä ei ole jälkiviisautta vaan seurausta siitä, että asioita on katsottu kokonaisuutena ja ennakoiden. Näin on ollut muun muassa kouluverkon ja päiväkotien osalta, joissa päätöksenteon lyhytnäköisyys on johtanut epävarmuuteen ja poukkoiluun.

Päiväkodit ja varhaiskasvatus eli perusturvaa arjessa

Olen useissa puheenvuoroissani korostanut päiväkotien ja varhaiskasvatuksen roolia paitsi lapsen kasvun ja kehityksen tukena, myös perheiden arjen turvana. Päiväkotien siirrot, yhdistämiset ja epävarmuus huolestuttavat syystä. Pienet lapset eivät ole sopeutettavia palikoita, jotka siirretään taulukosta toiseen. Pysyvät, turvalliset varhaiskasvatusympäristöt ovat investointi tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarvitsee tekoja, ei juhlapuheita

Tasa-arvo ei saa jäädä juhlapuheiden tasolle. Olen nostanut esiin esimerkiksi päätöksenteon vaikutukset naisiin ja perheisiin sekä sen, miten palveluverkon muutokset voivat lisätä eriarvoisuutta eri asuinalueiden välillä. Lisäksi olen korostanut, että myös luottamushenkilötyössä on vielä tekemistä tasa-arvon toteutumisessa: kenen ääni kuuluu, ketkä saavat puhua rauhassa ja ketkä jäävät katveeseen.

Tämä valtuustokausi on ollut täynnä haasteita ja mahdollisuuksia. Olen pyrkinyt tuomaan esiin asukkaiden näkökulmia ja edistämään päätöksentekoa, joka perustuu avoimuuteen, asiantuntijatietoon ja yhteiseen hyvinvointiin. Työni kaupunginvaltuustossa ei enää jatku, sillä tässä vaiheessa asetin perheeni etusijalle sekä työelämässäni tapahtuvat muutokset. Aika näyttää, tulenko olemaan jatkossa mukana rakentamassa ja kehittämässä Lohjaa. Työni jatkuu asukkaiden hyväksi aluevaltuustossa.

Haluan kiittää lopuksi luottamushenkilökollegojani, joiden kanssa on yhteistyötä tehty asukkaiden hyväksi. Ennen kaikkea haluan kiittää sinua, joka luotit minuun ja tekemäni työhön.

Hallitus iskee heikoimpaan, nyt opiskelijat maksumiehinä järjettömässä leikkauspolitiikassa

Suomen nykyinen hallitus on tehnyt useita päätöksiä, jotka vaikuttavat opiskelijoihin vakavalla ja pitkäaikaisella tavalla. Valitettavasti nämä päätökset eivät ole vain epäinhimillisiä, ne ovat myös täysin järjettömiä. Opiskelijoista on tehty leikkauspolitiikan koekaniineja, joiden hyvinvointi, tulevaisuus ja mahdollisuudet näyttävät olevan toissijaisia talouskurin nimissä.

Opintotukea on heikennetty, asumistukea on leikattu ja toimeentulon turvaverkkoja on höllätty tilanteessa, jossa opiskelijoiden taloudellinen tilanne oli jo valmiiksi äärimmäisen hauras. 1.8.2025 alkaen opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiristä opintotuen asumislisän saajiksi, mikä pienentää asumiseen saatavaa tukea merkittävästi. Lisäksi kesäkuukausilta opiskelijat eivät saa lainkaan opintotukea tai asumislisää. Toimeentulotukea ei yleensä myönnetä, ellei opiskelija ensin nosta opintolainaa, eikä senkään jälkeen tukea välttämättä saa.

Monelle opiskelijalle nämä päätökset tarkoittavat sitä, että kuukausittaiset tulot eivät enää riitä edes vuokraan ja ruokaan, puhumattakaan oppikirjoista tai muista opiskeluun liittyvistä kuluista.

Asunnottomuuden ja eriarvoisuuden lisääminen hallitusohjelmassa?

On täysin käsittämätöntä, että samaan aikaan kun puhutaan koulutuksen merkityksestä tulevaisuudelle ja osaajapulasta, tehdään päätöksiä, jotka ajavat opiskelijoita asunnottomuuden partaalle. Hallituksen toimet ovat lisänneet konkursseja ja vähentäneet työpaikkoja, työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Kesätöitä on hakenut runsas joukko työttömiä työnhakijoita ja monet opiskelijat ovat jääneet kokonaan ilman työtä. Asuminen on kallista etenkin kasvukeskuksissa ja opiskelijoiden mahdollisuudet selvitä arjessa ilman velkaantumista tai työssäkäynnin aiheuttamaa uupumusta ovat käytännössä nolla.

Tämä kehityskulku kasvattaa eriarvoisuutta. Opiskelu ei ole enää mahdollisuus jokaiselle, vaan siitä on tulossa etuoikeus niille, joilla on joko varakkaat vanhemmat tai vakaa taloudellinen tausta. Ne, joilla ei ole turvaverkkoja, putoavat helposti opinpolun ulkopuolelle. Eriarvoisuus kasvaa, syrjäytyminen lisääntyy ja tulevaisuuden kustannukset yhteiskunnalle moninkertaistuvat.

Opiskelu kuuluu kaikille, ei vain hyväosaisille

Koulutuksen tulisi olla tie parempaan tulevaisuuteen, eikä este, joka vaatii taloudellista uhrausta tai kestokyvyn ylittämistä. Kun hallitus tekee päätöksiä, joiden seurauksena opiskelijat joutuvat tinkimään terveydestään, toimeentulostaan ja jopa katosta päänsä päällä, olemme todella väärällä tiellä.

Nykyiset päätökset ovat poliittisia valintoja. Vaihtoehtoja olisi ollut. Leikkauksia olisi voinut kohdentaa toisin. Mutta nyt hallitus on päättänyt kurittaa niitä, joilla on kaikkein vähiten vaikutusvaltaa ja puolustuskeinoja.

Meidän tehtävämme on puhua ja puolustaa

Opiskelijat ansaitsevat parempaa. He ansaitsevat mahdollisuuden opiskella ilman pelkoa siitä, selviävätkö seuraavaan kuukauteen. Meidän on vaadittava politiikkaa, joka rakentaa tulevaisuutta, eikä riko sitä.

Kun hallitus laiminlyö opiskelijat, yhteiskunta laiminlyö oman tulevaisuutensa.